maanantai 28. helmikuuta 2022

Helmikuun kuulumisia

Tämä minikuukausi on vilahtanut vikkelään ja itse asiassa koko alkuvuosi on mennyt jotenkin todella nopeasti. Vaikea hahmottaa, että huomenna on jo maaliskuu ja kevät on täällä. Täällä Kanarialla olemme kovasti odotelleet että koskahan se talvi oikein alkaa mutta näköjään sitä ei taida tulla ollenkaan. 

Alkuvuosi on ollut täällä historiallisen lämmin ja Afrikasta puhaltanut calima-hiekkatuuli on pitänyt meitä otteessaan melkeinpä koko alkuvuoden. Sateista ei ole ollut oikeastaan tietoakaan.  Ja sama tilanne on ollut käytännössä koko Espanjassa - kuivaa ja sateetonta. Vähän kauhistuttaa että minkälainen kesä mahtaa olla tulossa - veikkaisin pitkää, kuumaa ja kuivaa. Enkä ihmettelisi jos tänä kesänä nähtäisiin isoja metsäpaloja eri puolilla - sen verran kuivaa on ollut joka puolella. 


Helmikuu meni siis jotenkin todella nopeasti. Johtuu ehkä siitä, että tähän kuukauteen toi oman lisäsäväyksensä pikkuneidin hiihtoreissulla murtunut ranne, joka oli kipsissä 3.5 viikkoa ja se saatiin pois vasta viikko sitten. 

                                                   

Kuukausi on siis mennyt sikäli erikoisesti että tässä kuussa ovat neidin harrastukset (baletti ja ratsastus) jääneet väliin. Toki tallilla hän on käynyt sillä itse olen käynyt ratsastamassa normaaliin tapaan 3 x viikossa ja totta kai neiti halusi tulla mukaan vaikka ei ratsastamaan päässytkään. 

                                                

Hän on auttanut hevosten hoidossa sen minkä on pystynyt sekä istunut karsinassa pitämässä lempiponille seuraa. Onneksi hevostella voi vaikka ei kävisi ratsastamassa! 


Tanssitunnit jäivät kuitenkin koko kuukauden ajalta väliin ja tämä toi mukavat kaksi vapaata iltapäivää viikkoon. Tämä helpotti arkea huomattavasti kun ei tarvinnut joka iltapäivä olla menossa jonnekin ja aikaa jäi kotona oleiluun. Sekä pikkuneidillä opiskeluun. Tässä kuussa on nimittäin kokeita riittänyt melko tiiviillä tahdilla eli sikäli tuo "onnettomuus" sattui hyvään väliin. 

Koulussa tämä alkuvuosi on yleensä aina melkoista rutistusta sillä tämä lukuvuoden toinen osuus on aina vähän rikkonainen kun maaliskuussa karnevaalit tuovat ylimääräisiä vapaapäiviä (koulusta vapaata pitkä viikonloppu to-su) ja sitten vielä huhtikuussa on pääsiäisviikko, joka on kokonaisuudessaan vapaata. Ja lisäksi tässä vaiheessa koululla alkavat aina "olympialaisten" harjoitukset eli jokainen vuosikurssi tekee tanssiesityksen ja sitä harjoitellaan ahkerasti tässä kevään aikana. 

Ennen koronaa koulussa järjestettiin aina huhti-toukokuussa koulun omat "olympialaiset", jossa sitten nuo kaikki tanssiesitykset esitettiin ja vanhemmat pääsivät myös tapahtumaa katsomaan. Tapahtuma oli melkoinen show sillä nuorimmat esiintyjät olivat esikoululaisia eli alle 6-vuotiaita ja vanhimmat puolestaan jo lukioikäisiä eli täysikäisyyden kynnyksellä. Samalla tuo tapahtuma oli lukion viimeisen luokan oppilaille ikäänkuin koulu-uran päätös, läksiäistapahtuma. 


Mutta sen jälkeen kun korona alkoi niin koulun alueelle ei ole ulkopuolisilla ollut mitään asiaa ja olympialaisetkin on vain videoitu vanhempien nähtäviksi. Harjoituksia on kuitenkin ahkerasti tässä keväällä eikä pelkästään liikuntatunneilla joten yleensä tammi-helmikuu mennään koulussa kovaa tahtia että ehditään kaikki tärkeä asia opettaa ja kokeet pitää ennen kuin karnevaalit, pääsiäinen ja nuo tanssiharjoitukset alkavat häiritä opetusta. 

Täällä Espanjassahan lukuvuosi on kolmiosainen eli arvostelut saadaan kolmesti lukuvuoden aikana. Ekat ennen joulua, toiset juuri ennen pääsiäislomaa ja kolmannet sitten kesäkuun loppupuolella kun lukuvuosi loppuu. 

Muuten koulussa on alkuvuosi mennyt ihan normaaliin tapaan. Toki koulussa ja kaikilla luokilla on toki ollut paljon korona-positiivisia, joiden takia nämä lapset ovat olleet viikon koulusta pois ja kotona eristyksissä. Mutta luokkien sisällä eivät ole tiettävästi tartunnat levinneet vaan tapaukset ovat olleet yksittäisiä ja tartunnat saatu muualta kuin koulusta. Toki koulussa käyttävät edelleen maskeja koko ajan - niin sisätiloissa kuin ulkona. Vaikka ulkotiloissa niiden käyttö ei muuten enää olekaan pakollista -tuosta ulkotilojen maskipakosta luovuttiin helmikuun puolivälissä. 

Mutta ilmeisesti yleiset säännöt eivät kuitenkaan koske kouluja. Tai ainakin neidin koulussa on päätetty kaikessa hiljaisuudessa jatkaa maskien käyttöä. Toki sen saisi ulkona kai ottaa pois mutta silloin joutuisi pitäämään koko ajan useamman metrin välimatkan muihin oppilaisiin eli ei siinä paljon välituntitouhuja harrastettaisi. Jep. Eli kaikki lapset ulkoilevat edelleen maskit naamalla koulussa. 

Onneksi sentään vapaa-ajalla lapset ovat jo niistä luopuneet. 


Ystävänpäivää vietimme suomalaisittain ystävänpäivänä, emme rakastavaisten päivänä, kuten täällä Espanjassa on tapana. Pikkuneiti oli piknikillä luokkakavereiden kanssa puistossa ja me vanhemmat vietimme sitten omaa varjopiknikiä vähän erillään heistä. Täällähän lapset eivät tuon ikäisinä vielä kuljeskele itsenäisesti vaan vanhemmat kuskaavat ja ovat mukana tällaisissakin tapaamisissa. No, toki se on välillä ihan kivaa myös rauhassa jutella muiden vanhempien kanssa. 

Tässä kuussa kun on ollut vähän enemmän vapaata kotiaikaa niin ehdimme myös vähän fiksata pikkuneidin huoneen sisustusta. Hän halusi vaihtaa huonekalujen järjestystä ja niinpä menimme mööpelivalssia eräänä iltapäivänä. Ja lisäsimme parit kivat sisustusjutut huoneeseen. Kaikki muutokset olivat hänen ideoimiaan, minä toimin vain huonekalujen liikuttajana. 

Mutta ihan hyvä tyylitaju on neidillä. Huoneesta tuli paljon kivempi ja viihtyisämpi. 



Olemme myös käynnistäneet jo uima-allaskauden. Toki veteen emme vielä tarjenneet pulahtaa sillä vesi on vielä aika viileää. Mutta aurinkoa olemme käyneet parina iltapäivänä ottamassa pieniä hetkiä. En edes muista, että koska olisimme viimeksi olleet altaalla sillä viime kesänä allas oli siinä kunnossa että siinä ei tehnyt mieli uida. Tässä talven aikana se kuitenkin tyhjennettiin ja kunnostettiin eli nyt siinä kelpaa taas uida. Kunhan nyt vesi ensin vähän lämpenisi. 

  

No, onneksi altaalla voi muutakin tehdä kuin uida. Kuten vaikkapa treenata! Olenkin aika monena aamuna käynyt vetämässä treenit altaan laidalla ja keräten samalla d-vitamiinia. 

Helmikuun päätteeksi teimme vielä pienen reissun eli kävimme pikavisiitillä Malagassa. Sinnehän täältä Kanarialta lentää näppärästi noin parissa tunnissa. Lähdimme perjantaina aamuvarhaisella ja tulimme sunnuntaina lounasaikaan takaisin kotiin. Todellinen pikareissu siis. 


Mistään turismista ei kuitenkaan ollut kysymys vaan kävimme viettämässä tuplasynttäreitä. Puolison äiti täytti 82-vuotta ja puolison veli täytti alkuvuodesta 50-vuotta mutta niitä emme päässeet silloin juhlimaan kun puolison veli viettä synttäreitään koronakaranteenissa. Juhlimme siis nyt kerralla molemmat. 

                                                 

Meitä oli koossa melkoinen porukka eli puolison äiti, kaikki veljekset perheineen ja lisäksi vanhimman veljen paras ystäväperhe. Saman katon alla meitä oli peräti 15 henkilöä (9 aikuista ja 6 lasta) viettämässä viikonloppua mutta espanjalaisittain sopu antaa sijaa. 
Ohjelmassa oli lähinnä laatuaikaa perheen seurassa. Syömässä kävimme suosiolla ulkona koska tuollaiselle seurueelle kokkaaminen kävisi jo kokopäivätyöstä. 

                                                   


Yhtenä iltana kävimme aikuisten kanssa illallisella Malagassa, jossa on aina tietysti mukava käydä. Malaga on niin mahtava kaupunki ja täynnä tunnelmaa. Ja täynnä väkeä! Söimme suositussa La Sole del Pimpi- ravintolassa ja ruoka oli todella mahtavaa. Suosittelen, jos joskus käytte Malagassa. 


Puolison äiti jäi huolehtimaan lapsista - tai eipä niistä kauheasti huolehtimista enää ole kun nuorin on meidän kohta 11-vuotias ja serkut kaikki vanhempia. Mutta toki joku aikuinen pitää talovahdiksi jäädä ja abuela tekee sen tietysti mielellään kun näkee noita lapsenlapsia aika harvoin. 

                                             


Vaikka reissu oli lyhyt niin se tuntui paljon pidemmältä. Teki hyvää hetkeksi päästä pois täältä saarelta ja oli kivaa nauttia vähän sosiaalisesta elämästä. 

Nyt on sitten helmikuu taputeltu ja mennään kovaa vauhtia kevättä kohti. Maaliskuun tulee mukavasti katkaisemaan pieni karnevaaliloma kuun puolivälissä. Tuskimpa kuitenkaan lähdemme mihinkään reissuun sillä puolisolla ei ole lomaa eikä edes yksikään vapaapäivä osu tuohon to-su ajanjaksolle. Mutta yritämme keksiä pikkuneidin kanssa jotain mukavaa puuhaa noille päiville. 


Ja huhtikuussa suuntaamme sitten Suomeen pääsiäislomalle - lennot varasin juuri tänään! Ihan mahtavaa, odotamme reissua jo kovasti. 

Hyvää alkavaa kevättä kaikille!

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Miten huolehdit hyvinvoinnistasi?

Miten sinä voit tällä hetkellä? 

Monet elämän ruuhkavuosia viettävät puskevat vain arkea eteenpäin - välillä valitetaan ystävälle kiireitä, liikunnan puutetta, paineita töissä, lasten sairastelua, jatkuvaa kuskailua harrastuksiin, parisuhdeajan puutetta jne mutta harva kuitenkaan malttaa pysähtyä meittimään, että miten oikeasti voi tällä hetkellä. Saatikka tekemään muutoksia niin että oma hyvinvointi voisi lisääntyä. 

Mutta suosittelen kokeilemaan! Sillä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on parasta mitä voit tehdä itsellesi ja perheellesi. Elämä on tässä ja nyt. 

Hyvinvointi on toki hyvin henkilökohtainen asia ja jokainen meistä itse määrittelee, mistä asioista oma hyvinvointi koostuu. Mutta epäilen, että voiko esim. sellainen ihminen olla hyvinvoiva joka mainostaa nukkuvansa 5 tuntia yössä, ajaa päivittäin 100 km työmatkan, tekee täyden työpäivän vastuullisessa työssä ja siihen päälle vielä hoitaa osuutensa perhearjen pyörittämisestä. Harvahan tuollaista jaksaa pidemmän päälle - jossain vaiheessa voi kroppa sanoa sopimuksensa irti. Toki hyvinvointia ei ehkä ole sekään, että herää 12 tunnin yöunien jälkeen väsyneenä ja kuluttaa sitten päivän kahvin ja energiajuomien avulla, viettää päivät sisällä tv:n tai muiden laitteiden parissa, syö huonolaatuista pikaruokaa ja ainoa sosiaalinen kontakti on lähikaupan kassa.  

Itse koen, että hyvinvointi on ennen kaikkea elämänhallintaa: henkistä hyvinvointia ja terveyttä. Sitä, että pystyy selviytymään elämään kuuluvien normaalien tilanteiden mutta myös haasteiden kanssa. 

Meistä jokainen kohtaa jossain vaihessa elämää ylä- ja alamäkiä: paineita koulussa tai ehkä jopa kiusaamista, myöhemmin työstressiä ja ehkä paineita menestymisestä, varmasti myös ihmissuhdeongelmia ja ehkä jopa rahavaikeuksia. Osa myös terveysongelmia, vakaviakin sellaisia. Menetyksiltä ja luopumisiltakaan ei välty kukaan. Ongelmat ja harmit kuuluvat elämään ja ne vaikuttavat toki hetkellisesti hyvinvointiimme. Mutta hyvinvoiva ihminen pystyy ongelmista huolimatta olemaan tyytyväinen ja onnellinen. 

Hyvinvointi on kuitenkin meistä itsestämme kiinni ja joskus sen eteen joutuu myös vähän tekemään töitä. 

Kuluneet kaksi koronavuotta ovat tarjonneet paljon haasteita ihmisten hyvinvoinnille ja monet voivatkin huonosti. Silmiini osui muutama viikko sitten Ylen artikkeli, jossa ihmiset kertoivat omia tuntemuksiaan ja vaikuttaa siltä, että korona on vaikuttanut monien ihmisten hyvinvointiin todella negatiivisella tavalla. Jutun voi lukea täältä: https://yle.fi/uutiset/3-12275661 

Mutta onneksi omaan hyvinvointiin voi kuitenkin vaikuttaa merkittävästi ihan pienilläkin asioilla. Kannattaa siis pysähtyä miettimään että mitkä asiat omassa elämässä lisäävät hyvinvointia? Ja mitkä taas vähentävät sitä, tuovat ahdistusta tai muutoin lisäävät pahaa oloa? Monesti omaa hyvinvointia lisäävät asiat ovat niin yksinkertaisia ettei niitä edes välttämättä tule ajatelleeksi mutta jokainen meistä voi kuitenkin tehdä valintoja oman hyvinvointinsa edistämiseksi. Eivätkä ne vaadi edes isoja summia rahaa - hyvinvointi on nimittäin myös paljon muuta kuin kauneushoidot, hieronta, kylpylässä käynti, ravintolassa syöminen tai shoppailu. 

Hyvinvointi on toki hyvin henkilökohtainen kokemus mutta toki tietyt perusasiat vaikuttavat merkittävästi ihan jokaisen hyvinvointiin. 

Ihan ensimmäisenä elämässä pitäisi olla rytmi, tietty säännönmukaisuus. Ruokailut, nukkumaanmenoaika, päivärutiinit, pienet keskustelut muiden ihmisten kanssa, kävelylenkki tai muu liikunta, rentoutuminen ennen nukkumista - nämä kuulostavat tylsiltä asioita mutta ovat hyvinvoinnin perusta. Arkiset asiat ja päivärytmi edistävät terveyttä ja hyvinvointia. 

Itse pyrin huolehtimaan hyvinvoinnistani monin keinoin ja ne ovat täysin osa jokapäiväistä arkea. Tässä omat keinoni huolehtia hyvinvoinnistani:  

1. Rutiinit

Uskon vahvasti rutiinien voimaan siitäkin huolimatta, että arjen rutiineilla on nykyään huono kaiku. Mutta minä rakastan rutiineita ja voisin huonosti ilman niitä. Nautin siitä, että päivässä on tietty "ohjelma" - herätys ajoissa, terveellinen aamupala ja rauhallinen aamuhetki yksin kahvin ääressä, päivän rutiinit (oli se sitten työskentelyä, opiskelua tai arjen askareita), päivittäinen liikunta, perheen kera nautittu illallinen ja sen jälkeinen tv-hetki sohvalla makoillen ja jotain sarjaa yhdessä seuraten, iltasatu lapsen kanssa ja ajoissa nukkumaanmeno. 

Toki rutiineja on hyvä rikkoa säännöllisesti sillä sen jälkee jaksaa taas nauttia niistä arjen rutiineista. 

Uskon, että monen ihmisen hyvinvointi (tai pahoinvointi) perustuu juurikin rutiineihin - tai niiden puutteeseen. Rutiinien avulla nimittäin ympäröivän maailman kaaosta on helpompi sietää eikä elämä ole pelkkää toipumista ja mukana roikkumista. 

2. Päivittäinen liikunta 

Liikunnan vaikutukset fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ovat kiistattomat. Liikunnan aiheuttama mielihyvä johtuu endorfiinista, jota kutsutaan myös mielihyvähormoniksi. Liikunta parantaa myös oppimista, muistia ja keskittymiskykyä monella eri mekanismilla ja nämä yhteydet vaikuttavat meissä läpi koko elämän. 

Yksi tärkein hyvinvointiani edistävä tekijä onkin liikunta - mutta se ei saa olla suorittamista ja pakkoa. Haluan että liikunnasta tulee hyvä olo ja tästä syystä olenkin viime vuosien aikana muuttanut merkittävästi liikuntarutiineitani. Olen keventänyt määriä, vaihtanut liikuntamuotoja ja ennen kaikkea asennettani. Toki kunnolla treenaaminen on ihanaa mutta niin on myös mikä tahansa aktiivisuus - pääasia on, että liikkuu ja voi hyvin. Tärkeää onkin muistaa, että liikkuminen on jokaiselle henkilökohtainen asia ja sen tulisi olla jokaisen omaan kuntotasoon sopivaa. Mutta liikkua pitäisi!                       

Itse pyrin noudattamaan liikuntasuosituksia eli liikun mahdollisimman monipuolisesti - harrastan kuntoa kohottavaa liikuntaa useita kertoja viikossa, harrastan lihaskuntotreeniä pari-kolme kertaa viikossa ja lisäksi harrastan liikkuvuutta sekä tasapainoa kehittäviä asioita pari- kolme kertaa viikossa. Mutta kuitenkin niin, että homma tuntuu hyvältä. Eli kuuntelen omaa kroppaani entistä enemmän ja mukautan harjoituksia sen mukaan. Vihdoin olen ymmärtänyt myös levon ja kehonhuollon merkityksen - venyttely ja säännöllinen käynti fysioterapeutilla ovat yhtä tärkeitä minulle kuin itse treenaus.

3. Riittävä uni

Unen ja levon merkitystä hyvinvoinnin kannalta ei voi vähätellä sillä uni on merkittävä terveyden ylläpitäjä. Uni on yksinkertaisesti normaalista arjesta selviämisen edellytys. Se vaikuttaa merkittävästi siihen, minkälainen on ihmisen suorituskyky ja yleinen terveydentila sekä se ylläpitää myös tärkeää hormonitoiminnan tasapainoa.  

Mutta ennen kaikkea uni on keksitty aivoja varten sillä nukkumisen aikana aivot "peseytyvät", tankkaavat ja remontoivat itseään. Aivoterveyttä ei ole ilman unta.

Riittävä unenmäärä on melko henkilökohtainen asia mutta yleensä aikuinen ihminen tarvitsee unta n. 7-9 tuntia vuorokaudessa, lapset ja nuoret enemmän. Tärkeää on kuitenkin löytää itselle sopiva määrä ja pyrkiä sen saavuttamiseen. 

Itselläni sisäinen herätyskello herättää minut yleensä klo 6:30-7:30 välillä - hyvin harvoin herään herätyskelloon vaan herään automaattisesti kun olen nukkunut riittävästi. Mutta tuo toki edellyttää, että menen riittävän ajoissa nukkumaan ja tästä syystä yleensä arkisin olenkin sängyssä jo klo 22 aikaan. Yleensä luen hetken kirjaa mutta aika nopeasti alkaa uni maistumaan. 

4. Terveellinen ravinto

Oikeanlainen ja oikeanrytminen ravitsemus auttaa jaksamaan ja lisää hyvinvointia sillä säännöllinen ateriointi takaa tasaisen energian saannin päivän aikana. On myös tärkeää, että ruoan määrä ja laatu ovat tasapainossa kulutuksen kanssa. 

Aivot tarvitsevat laadukkaita ravintoaineita joten hyvinvoinnin kannalta ei ole yhdentekevää, mitä ruokakoriin päätyy. 

Omaa kehoa kannattaa kuunnella ja kokeilla mikä tuntuu hyvältä ja mikä vaikuttaa myönteisesti omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin. Itse nautin mahdollisimman puhdasta ruokaa ja pyrin jättämään kauppaan elintarvikkeet, joissa on paljon lisäaineita / sokeria ja kaikkea epämääräistä. Pyrin huolehtimaan siitä, että syön monipuolisesti ja ravintopitoisesti. Yleensä päivällä lautaselta löytyy vihanneksia, proteiinia ja hyviä rasvoja. 

Punaista lihaa syön todella vähän, kasviksia taas paljon. Hedelmiä en oikeastaan koskaan paitsi marjoja. Mustikat kuuluvat aamupalalle joka päivä (ihan pakastetut kelpaavat). Kalaa syön ainakin kaksi kertaa viikossa (ei tarvitse aina olla tuoretta, myös pakaste kelpaa) ja luomua ostan aina kun sitä on tarjolla (vihanneksia ja lihaa). 

Kasvissosekeitot eri muodoissa ovat aika yleinen iltaruoka meillä (meidän pääateriat ovat aamupala, lounas klo 13-14 sekä illallinen klo 19.30-20.30). 

 

En kuitenkaan ota stressiä syömisestä. Olen yrittänyt löytää tasapainon terveellisyyden, nautinnon, stressittömyyden, painonhallinnan ja sallivuuden välillä. Kun arkiset valinnat ovat terveellisiä, ei ruokavaliota tarvitse sen enempää miettiä ja se mahdollistaa myös satunnaiset herkkuhetket ilman huonoa omaatuntoa.  


En laske kaloreita enkä makroja mutta huolehdin siitä, että saan päivittäin riittävästi proteiinia ja rasvoja sekä ravintoaineita. Ja lisäksi käytän lisäravinteita (yleensä omegat, d-vitamiini, c-vitamiini, sinkki ja magnesium). 

Eikä tiukka budjettikaan ole välttämättä este laadukkaalle syömiselle. Itse käytän esim. proteiinijauheita välipaloina ja näin on helpompi saavuttaa riittävä proteiinimäärä. Itse käytän yleensä soijaproteiinia mutta nämä ovat makuasioita. Mutta joka tapauksessa aikuisen ihmisen pitäisi päivittäin saada vähintään 1.1 - 1.3 grammaa proteiinia / painokilo eli esim. 60 kg painava nainen tarvitsee 70-80 g proteiinia päivässä. Paljon urheilevien ja lihasmassasta huolehtivien määrät ovat vielä suurempia. Vihanneksia pyrin käyttämään sesongin mukaan eli niitä, joita on tarjolla järkevään hintaan. Myös pakastevihanneksia käytän paljon. Linssit, kikherneet ja pavut ovat myös hyvää, terveellistä ja edullista syötävää. 

5. Sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys 

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa hyvinvointia sillä ihmisten välinen sosiaalinen yhteys on aivoille ja mielelle perustavanlaatuisen tarpeellista. Siinä missä toisilla on laaja kaveriverkosto niin jollekin toiselle taas riittää yksi tai kaksi hyvää ystävää. Ystävien seura tekee kuitenkin aina hyvää, se rentouttaa. 

                           

Itselläni läheiset ystävät täällä Kanarialla ovat aika vähissä mutta toki minulta löytyy useampia ystäviä, joiden kanssa tapaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tärkeä sosiaalinen verkosto löytyy kuitenkin nykyään tallilta - harrastukset ovatkin hyvä paikka löytää samanhenkistä seuraa. Yhteisöllisyyden kokeminen on tärkeässä asemassa psyykkisessä hyvinvoinnissa. 

Onneksi nykyään yhteydenpito on myös helppoa vaikka toiselle puolelle maailmaa. Suomesta löytyy edelleen paras ystäväni jonka kanssa olemme yhteydessä säännöllisesti. Ja onneksi Suomessa tulee käytyä 2-3 kertaa vuodessa eli silloin ystävyyssuhteiden hoito onnistuu myös paikan päällä. 

6. Suomi-vierailut 

Itselleni hyvinvoinnin kannalta tärkeä asia on se, että pääsen käymään säännöllisesti Suomessa perhettä, sukulaisia ja ystäviä tapaamassa. En voisi kuvitella elämääni ilman Suomesa. Onneksi puoliso ymmärtää tämän asian tärkeyden eikä ole ollut koskaan meidän Suomi-lomia vastaan. Pääsen siis säännöllisesti hoitamaan hyvinvointiani Suomessa. 

                                      

Suomessa käynti ei välttämättä ole aina kovinkaan edullista mutta se on satsaus, jonka olemme valmiita tekemään. 

7. Luonto 

Luonnolla on ainakin itselleni hyvinvointia parantava vaikutus sillä elinympäristö vaikuttaa merkittävästi ihmisen hyvinvointiin. Vaikka emme asukaan missään suurkaupungissa niin siitä huolimatta arjessa kosketus luontoon jää usein vähäiseksi ja silloin tulee ihan fyysinen tarve päästä metsään, päästä luontoon. Ja mielellään jonnekin missä on vehreää ja raikasta ilmaa. 

                                           

Onneksi puolisokin nykyään viihtyy paremmin luonnon rauhassa kuin suurkaupungin sykkeessä - vaikka Madridissa onkin syntynyt ja kasvanut. Tästä syystä meidän lomat ovatkin usein sellaisia, joissa on mahdollisuus nauttia luonnosta eri tavoin. Myös täällä kotipuolessa yritämme päästä tasaisin väliajoin vuorille, luonnon keskelle. 

8. Terveydestä huolehtiminen 

Toki kaikki ylläolevat keinot edistävät hyvinvoinnin lisäksi terveyttäni mutta haluan myös huolehtia terveydestäni perusteellisemmin. Käyn joka vuosi mm. gynekologilla, jossa tehdään aina kunnon tutkimukset. Käyn vuosittain verikokeissa, josta selviää myös tärkeät vitamiinitasot ja niiden mukaan sitten päivitän käytössä olevat lisäravinteet. Käyn hammaslääkärissä säännöllisesti sillä suun terveydestä huolehtiminen on äärimmäisen tärkeä osa kokonaisterveyttä. Käyn myös joka kuukausi fysioterapeutilla, joka huolehtii siitä että vartaloni epäsuhtaisuudet eivät kuormita tuki- ja liikuntaelimistöä liikaa. 

Toki tämä kaikki maksaa mutta onneksi yksityinen vakuutus korvaa täällä Espanjassa näitä todella kattavasti eivätkä ne maksa ihan omaisuuksia. 

9. Oma aika 

Tarvitsen pienen hetken omaa aikaa ihan joka päivä. Yleensä riitää ihan se, että herään aamulla ennen muuta perhettä ja saan syödä aamiaiseni ja juoda aamukahvin rauhassa ilman muita. Myös päivittäinen oma liikuntahetkeni on tätä arvokasta omaa aikaa. 


Tuo pieni hetki päivässä riittää minulle. En tarvitse vapaailtoja tai yksin tehtyjä reissuja. Mielummin ne hetket vietän perheen tai ystävien kanssa. 

10. Perhe 

Itselleni perhe ja toimiva parisuhde ovat hyvinvoinnin perusta. Kun itse voin hyvin, se vaikuttaa perheeseen ja parisuhteeseen. Ja kun perheessä on kaikki hyvin ja parisuhde toimii niin se vaikuttaa positiivisesti omaan hyvinvointiini. 

torstai 17. helmikuuta 2022

Kanarian jäteongelma

Tammikuun lopussa bongasin paikallisista uutisista mielenkiintoisen faktan - Kanarian saaret on yksi koko Euroopan Unionin alueista joka tuottaa eniten jätettä. Ei kovin positiivinen meriitti mutta toisaalta ei mitenkään yllättävä. 



Uutisen mukaan saarilla tuotetaan yhdyskuntajätettä peräti 600 kg asukasta kohden vuodessa. Uutisesta ei kuitenkaan selviä, että lasketaanko tähän määrään myös matkailun tuottamat jätteet. Sen verran kuitenkin sain selvitettyä, että yleensä tähän lasketaan vain kotitalouksien jäte eli tämän päälle tulevat siis vielä kaikki matkaijoiden tuottamat jätteet. Ja sehän on aika huikea määrä jätettä koska täällä käy vuosittain miljoonia matkailijoita. 

Tästä selvä todiste on se, että koronan alkaessa matkailijamäärät putosivat täällä dramaattisesti ja sen myötä myös kaatopaikoille toimitettu jätteeen määrä putosi. Esimerkiksi täällä Gran Canarialla Juan Granden kaatopaikalla (joka vastaan Gran Canarian eteläosa jätehuollosta) toimitetun jätteen määrä putosi tuona aikana peräti 40 %. 

                                    

Varsinaisen jäteongelman lisäksi on tietysti vielä muovijäteongelma sillä sitä täällä kertyy ihan valtavia määriä jo ihan kotitalouksissa. Pelkästään vesipullot tuottavat valtavan määrän jätettä sillä hanavesi ei ole sellaisenaan juomakelpoista ja juomavesi kannetaan koteihin muovikanistereissa ja pulloissa. Kodeissa kuitenkin käytetään pääasiassa 5-8 l isoja kanistereita mutta ravintolat ja hotellit käyttävät sen sijaan pieniä pulloja. 

Toki osa muovipulloista onneksi päätyy lopulta kierrätykseen mutta valitettavasti ei kaikki eikä edes välttämättä iso osa. Ja siihen päälle vielä kaikki muu muovijäte, mitä syntyy. Voi vain kuvitella, että mikä määrä jätettä kertyy valtavissa all inclusive- hotelleissa, joita täällä on joka kulmalla. Etenkin koronan seurauksena kaikki yksittäispakatut jutut ovat taas palanneet käyttöön kun jossain vaiheessa niistäkin yritettiin päästä eroon. 


Toki Suomessakin tuotetaan paljon jätettä, vajaa 600 kg yhdyskuntajätettä asukasta kohden. Mutta tuosta määrästä sentään 28 % kierrätetään, 16 % kompostoidaan, 27 % poltetaan ja loput 28 % viedään kaatopaikalle. Täällä lähes koko satsi päätyy kaatopaikalle sillä kierrätysaste on toistaiseksi vain vajaa 20 %. 

Toki kierrätysastiat ovat vähitellen ilmestyneet myös tähän maailman kolkkaan ja esim. paperia/kartonkia, lasia sekä muovijätettä varten on keräysastioita. Mutta kaikkihan eivät niitä käytä eli kaatopaikkajätteen mukana menee ihan valtavat määrät kierrätykseen kelpaavaa materiaalia. 

Ongelmahan täällä saarilla elettäessä on se, että jätteitä kerääntyy ja kaatopaikat kertyvät kovaa tahtia mutta jossain vaiheessa tulee sekin tilanne vastaan, että uusille kaatopaikoille ei ole enää tilaa. Tai sitä joudutaan raivaamaan paikasta, jossa se vaikuttaa voimakkaasti ympäristöön. Jo nyt kaatopaikkojen lähellä asuvat kärsivät säännöllisesti todella ikävistä hajuhaitoista eli uuden kaatopaikan etsintä ei ole helppo homma - sen pitäisi sijaita sellaisella paikalla, että sinne on mahdollista järkevästi kärrätä jätteet eri puolilta saarta ja lisäksi lähellä ei saisi missään nimessä olla ainakaan mitään matkailualuetta, tietysti noiden hajuhaittojen takia. 


Gran Canariahan on kooltaan vain 1560 km eli tällä pienellä maaläntillä ei tilaa ole ihan loputtomasti. Nyt toistaiseksi on vain tyydytty siihen, että nykyisille kaatopaikolle on annettu lisää toimintavuosia koska mitään muutakaan ratkaisua ei ole löydetty. Tällä hetkellä pohjoisen kaatopaikka saa toimia vuoteen 2025 asti ja etelän kaatopaikka vuoteen 2028 asti. Minne jätteet kärrätään sen jälkeen - sitä ei kukaan vielä tiedä. 

Paljon olisi siis parannettavaa tällä saralla. 

Täällähän ei ensinnäkään ole mitään Suomen kaltaista panttijärjestelmää esim. pulloille - ei muovisille, lasisille eikä tölkeille. Jo tällaisen systeemin avulla saataisiin edes osa pulloista ja tölkeistä taatusti kierrätykseen. Ja voitte kuvitella, että mikä määrä pulloja ja tölkkejä täällä käytetään. Jo pelkästään muovisia vesipulloja ja -kanistereita tulee joka paikassa järkyttävä määrä koska hanavettä ei sellaisenaan voi juoda eli juomavesi kannetaan kaikkialle kanistereissa tai pulloissa. 

Kompostointia ei täällä myöskään harjoiteta käytännössä ollenkaan koska biojätteille ei ole keräystä. Eli valitettavan iso osa kaikesta jätteestä päätyy suoraan kaatopaikalle. Pelkästään hotellien päivittäin tuottama ruokajäte on valtava määrä jätettä - joka siis nykyisellään menee suoraan kaatopaikalle. Myöskään energiajätettä täällä ei tunneta eli kaikki jäte haudataan suoraan kaatopaikalle. 

Ja vaikka miten ympäristöystävällisesti täällä yrittäisi elää niin jätettä tulee ihan järkyttävä määrä. Meillä tulee viikossa täyteen kaksi isoa kassia muovijätettä! Siis tällainen määrä. 

                                                     

Toki kaikki muovijäte menee meillä tietysti kierrätysastiaan. Ja sen lisäksi kaikki paperi- ja kartonki kerätään sekä lasi. Näille on isot keräysasiat taloyhtiön parkkipaikalla eli niihin on helppo kerran viikossa käydä kippaamassa. Toki hyvä puoli on se, että puhdasta kaatopaikkajätettä meillä tulee melko vähän ja kaikki on käytännössä biojätettä. Toivotaan että jossain vaiheessa ne biojäteastiat löytävät myös tiensä tänne. 

Fakta on myös se, että nämä saaret elävät lähes täysin tuontitavaroiden varassa. Kanarian saaret eivät ole omavaraisia kovinkaan monen asian suhteen eli lähes kaikki tänne roudataan muualta eli tavaraa tulee koko ajan vain lisää, lisää ja lisää. Mutta täällä ei esim. ole laitoksia, joissa pystyttäisiin noita kierrätysmateriaaleja hyödyntäään eli kaikki materiaali kärrätään sitten kierrätystä varten takaisin mantereelle. Elleivät ne sitten päädy tuonne kaatopaikkakuoppiin piilotettaviksi. 

Ja paikallinen jätemaksusysteemi ei myöskään varsinaisesti kannata kierrättämiseen sillä jätesäiliöt ovat kuntien vastuulla ja asunnon omistajat maksavat jätemaksun vuosittaisena verona, mikä on kaikille sama (alle 60 euroa / vuosi) huolimatta siitä että paljonko ja millaista jätettä tuotetaan. 

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Kaksi vuotta koronaa - ahdistaako?

Silmiini sattui Yle-uutisissa kirjoitus siitä miten kaksi koronavuotta on vaikuttanut ihmisten elämään ja mielenterveyteen. Monet ovat loppu, ahdistaa ja mielenterveys on kovilla. On ihmisiä, jotka ovat eläneet kaksi vuotta ns. pelko persuksen alla eivätkä he ole uskaltaneet tehdä oikein mitään. Jotkut ovat jopa alkaneet pelkäämään ihmisiä. Voi sentään. Tähänkö on tultu? 


Jos voivat aikuiset huonosti niin mietinpä vain että miten huonosti mahtavat asiat olla nuorten ja lasten suhteen - etenkin kun jossain vaiheessa lapsia tunnuttiin suurin piirtein syyttävän vallitsevasta tilanteesta. 

Samaa lasten pelottelu-taktiikkaa on toki käytetty myös täällä Espanjassa.

                            

No, onneksi itse voin sanoa että meidän perheessä ei ole koettu ahdistusta tai pelkoa. En ole myöskään loppu eikä mielenterveys ole ollut kovilla. Kenelläkään meistä.  Emmekä ole alkaneet pelkäämään ihmisiä. Onneksi. Olemme eläneet, matkustaneet, harrastaneet, tavanneet ystäviä ja lapsi on saanut leikkiä ystäviensä kanssa. 

Toki tähän kahteen vuoteen on mahtunut hetkiä, jotka eivät ehkä ole siellä parhaimpien hetkien listalla elämässä. Mutta yritän kuitenkin aina suhtautua asioihin sillä tavalla, että niitä asioita ei kannata murehtia joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Asiat eivät murehtimalla parane. On vain elettävä tätä hetkeä ja nautittava elämästä juuri nyt.  

Koronahan hiipi meidän mieliimme alkuvuodesta 2020. Tammikuun viimeinen päivä, 2 vuotta sitten, oli ensimmäinen covid-tapaus täällä Espanjassa. Varsinaisesti korona kuitenkin iski elämäämme vasta 15.maaliskuuta 2020 jolloin täällä Espanjassa julistettiin totaalinen lockdown ja meidät suljettiin täydellisesti kotiseinien sisälle. Ja siitähän paniikki syntyi! Itse katselin rauhassa televisiosta kun väki panikoi ruokakaupassa ostaen hyllyt tyhjäksi vessapaperista ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Me olimme valmistautuneet tähän kaikkeen jo kuitenkin hyvissä ajoin ja meillä oli kaapeissa kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistäkin. Jostain syystä nimittäin aavistin, että tällaiseen totaali lockdown-ratkaisuun jossain vaiheessa päädyttäisiin. 

Täällä Espanjassahan lockdown oli totaalinen. Siis niin täydellinen että kodin ulkopuolelle ei ollut asiaa kuin muutamasta pätevästä syystä - poliisit sekä armeija valvoivat katuja ja pysäyttivät ihmisiä. Sinut voitiin pysäyttää missä vain ja milloin vain - jos syytä liikkumiseen ei ollut, sakkolappu saattoi lätkähtää samantien. 

Ruokakaupassa käynti oli yksi harvoista syistä poistua kotoa. Tosin kauppoihin pääsi vain yksi henkilö perheestä ja sisälle piti jonottaa koska asiakkaita otettiin vain pieni määrä kerrallaan. Ystävä juuri eilen kertoi, että oli tuolloin saanut vartijat peräänsä ruokakaupassa kun oli sattunut aivastamaan jonossa ja näin häntä pidettiin tautisena eikä annettu kaupassa koskea mihinkään - vartijat siis kulkivat perässä ja ottivat hyllyistä ne mitä hän tarvitsi. Ihan uskomatonta! Toki kaikki kaupassa kävijät joutuivat käyttämään maskeja sekä kertakäyttöhanskoja. Itse asiassa maskipakko on julkisissa sisätiloissa edelleen eikä kyse ole vapaaehtoisuudesta vaan pakosta. 

Kaikki muut kaupat sekä palvelut olivat tuon totaali-lockdownin ajan suljettuina ja esim. töihin pääsivät vain välttämättömien alojen työntekijät. Toki myös lääkärissä / apteekissa / elänlääkärissä oli syy lähteä kodin ulkopuolelle mutta esim. ulkoilu, liikunta tai lasten kanssa ulkoilu ei ollut mahdollista. Olimme siis kuin vankeina omissa kodeissamme. 

Me olimme onnekkaita sillä meillä on kotona terassi eli pystyimme ulkoilemaan ja liikkumaan joka päivä. Mutta monet perheet asuvat pienissä kerrostaloasunnoissa ilman parvekkeita ja kalterit ikkunoissa (ihan tavallista täällä) ja voin vain kuvitella, että niissä oloissa olisi saattanut ahdistus kyllä itsellekin iskeä. Koitapa itseä asua vaikkapa kaksion kokoisessa asunnossa kahden aktiivisen lapsen kanssa ilman parveketta ja mahdollisuutta päästä ulos tai kotiseinien ulkopuolelle. Suomessa ei tällaista tarvinut kokea ja silti on ahdistuttanut... 

                                              

Aluksi tuo lockdown-tila julistettiin kahden viikon ajaksi mutta myöhemmin sitä jatkettiin vielä lisää. Kukaan ei siis edes tiennyt kauanko lockdown -tila tulisi jatkumaan. Lopuksi vietimme 6 viikkoa täydessä eristyksessä - siis todellakin, 6 viikkoa vain ja ainoastaan kotiseinien sisällä!  Ja sen jälkeen meni vielä pitkään ennen kuin pääsimme normaalisti edes ulkoilemaan sillä alussa ulkoilu oli hyvin rajoitettu - pääsi tunnin verran päivässä max. 1 km päähän kotoa. 

Mutta niin vain tuostakin selvittiin - ilman mitään ongelmia. Ei jäänyt traumoja, edes lapselle.  Eikä kuukausien etäopetuskaan (koko kevät maaliskuusta kesäkuun loppuun käytiin etäkoulua) ollut mitenkään negatiivinen kokemus - ihan hyvin homma edistyi tuonakin aikana eikä opetus ollut pelkkää monisteiden täyttöä ja vanhojen kertaamista. Meidän neiti oli tosin tuohon aikaan jo 9-vuotias eli varsin itsenäinen koneenkäytössä ja näin ollen myös etäopetuksen kanssa. 

Toki jokainen kohtaa tällaiset erikoiset tilanteet omalla tavallaan. Resilienssihän on asia, johon vaikuttavat merkittävästi aiemmat kokemukset elämässä sekä myös geneettiset ja biologiset ominaisuudet. Olen siis varmaankin onnekas, että elämässä on ollut sen verran haasteita että tuota ominaisuutta on saanut kasvatettua eikä elämä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. 

Ja toki toivon, että tämä kokemus on  kasvattanut meidän 10-vuotiaan resilienssia niin että hän osaa myös tulevaisuudessa suhtautua mahdollisiin vastoinkäymisiin elämässä oikeanlaisella asenteella.

Nuo ensimmäiset kuukaudet olivat epätietoisuuden takia ehkä sitä koko korona-aikakauden oudointa aikaa. Emme tienneet, että mitä tapahtuu ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuntui jotenkin absuridlta olla kotona ikäänkuin "turvassa" ja ulkona väijyi se paha korona. Jossain puskan takana ilmeisesti - ainakin täällä Kanarialla puistot ja leikkipuistot ovat niitä paikkoja, joita on ehkä pisimpään pidetty suljettuina näiden kahden vuoden aikana.

Itselleni oli alusta lähtien selvää, että tästä ei niin vain päästä eroon eli paras keino "selviytyä" koko riesasta olisi se, että asian kanssa oppisi elämään. Ilman sen kummempaa pelkäämistä ja varomista. Ja niin olemme eläneet tähän asti.  Emme jääneet odottamaan, että paremmat ajat palaisivat vaan päätimme jatkaa elämää. 

                                                  

Heti kun poikkeustila kesäkuussa 2020 päättyi ja matkustaminen oli taas sallittua, me lähdimme lomalle Suomeen. Itse asiassa lähdimme jo ennen kuin poikkeustila oli edes ohitse. Emme jääneet odottamaan, että milloin sitä uskaltaisi matkustaa vaan lähdimme koska olemme niin aina ennekin tehneet ja säännöt sen myös mahdollistivat. 

Toki matkustaminen näiden kahden vuoden aikana on ollut normaalia haastavampaa erilaisten sääntöjen takia mutta niitä noudattamalla on elämä voinut jatkua aika lailla normaalisti. Yhteensä kymmenen erilaista reissua olemme tehneet korona-aikana ja kaikki näistä ovat sisältäneet lentomatkoja. Eikä missään vaiheessa ole pelottanut ja kaikki on sujunut aina hyvin. 

Reissut ovat tärkeitä koska meillä on perhettä, sukua ja ystäviä eri puolilla Eurooppaa. Eli reissujen aikana olemme tietysti nähneet myös heitä. Meille perhe, suku ja ystävät ovat tärkeitä ja kummasti omaa hyvinvointia lisää se, että elämässä on sellaisia asioita jotka ovat itselle tärkeitä. Emme ole pelänneet ihmisiä eikä kukaan ole onneksi pelännyt meitä vaikka olemme olleetkin niitä kamalia ulkomailta tulleita... 

Olemme tietysti koko ajan noudattaneet viranomaisten ohjeita - niin matkustamisen, testien kuin maskin käytön suhteen. Koska säännöt ovat sääntöjä vaikka miten tyhmiä olisivatkin. Mutta niiden avulla olemme pystyneet elämään melko normaalia elämään: olemme harrastaneet, olemme nähneet ystäviä ja sukulaisia, olemme matkustaneet, syöneet ravintoloissa, olemme eläneet.

Toki ymmärrän, että riskiryhmässä olevat ovat varmasti kokeneet asioita hyvin eri tavalla. Ja tämä on täysin ymmärrettävää. Enkä vähättele ollenkaan koronan aiheuttamia kuolemia ja vakavia sairastumisia. Mutta en oikein pysty myöskään hyväksymään liioiteltua pelkäämistä.  Mutta toki media on tehnyt hyvin tehtävänsä ja koronalla on peloteltu enemmän kuin tarpeeksi. 

Jokainen siis tekee itse omat valintansa. Jos on halunnut viettää yksin kaksi vuotta, tapaamatta ihmisiä, harrastamatta ja matkustamatta niin mikäs siinä. Mutta silloin pitää myös ymmärtää omien tekojensa seuraukset. Moinen varmasti ahdistaa ja aiheuttaa yksinäisyyttä.

Täällä Espanjassa ihmiset ovat eläneet koko ajan melko lailla normaalisti eikä vastaavista mielenterveysongelmista ole puhuttu ollenkaan samassa mittakaavassa kuin esim. Suomessa. Ehkäpä se aurinko ja d-vitamiini auttavat sitten tässäkin asiassa. 

Meillä ei ole myöskään lasta peloteltu tällä asialla. Hän on saanut elää ihan normaalia elämää emmekä ole syöttäneet hänelle kaiken maailman pelkotiloja elämää rajoittamaan. Hän on saanut harrastaa ja tavata ystäviään - nämä ovat kuitenkin melkoisen tärkeitä asioita kasvavan ja kehittyvän lapsen elämässä. Onneksi näitä ei ole täällä Espanjassa rajoitettu tai kielletty. 


Toki hän on käynyt esim. koulua nyt kaksi vuotta maski naamalla (koko koulupäivän ajan eli 7 tuntia, myös välitunneilla ja liikuntatunneilla maski on ollut pakollinen) koska säännöt ovat niin määränneet. Kyse ei ole yksilön valinnasta tai pelosta. Niin on ollut pakko koska laki on niin sanonut.  Sitä en tiedä, että mitä nuo maskit sitten pidemmän päälle saattavat aiheuttaa mutta toivottavasti ei mitään suurempaa tuhoa ole saatu tämän kahden vuoden aikana aikaiseksi. 

Mutta yksi asia on kuitenkin minulle ainakin selvä - pelolla kasvattaminen (ja johtaminen) on perseestä!