Jouluaattoa emme viettäneet Suomessa vaan Malagassa ja lensimme vasta toisena joulupäivänä Finnairin suoralla lennolla Suomeen. Tein etukäteen testin Malagan lentokentällä - varmuuden vuoksi. En haluaisi viedä läheisille ikäviä tuliaisia. Reilun neljän tunnin lento sujui nopeasti ja otimme sekin mahdollisemman varmalla tavalla eli käytimme lennon ajan FFP2-maskeja emmekä ottaneet niitä pois naamalta muuta kuin pari kertaa pikaisesti veden juonnin ajaksi. Näin minimoimme riskit koska koneessa oli todennäköisesti melkoinen määrä positiivisia - koronapassillahan pääsee koneeseen ilman mitään testejä ja harva viitsii
omaehtoisesti niitä tehdä. Mutta kyllähän ihminen tuon ajan pärjää syömöttä mitään.
Helsinki-Vantaalla meitä odotti matkalaukkujen noudon jälkeen koronatarkistus joka meni onneksi sutjakkaasti myöhäisen saapumisen ajankohdan takia. Rokottamattomat ilman testitulosta saapuvat joutuivat suoraan testiin, passilla tai etukäteistestituloksella matkustavat oman tarkastuksen kautta eteenpäin.
Helsinki-Vantaalla huomio kiinnittyi osittain uusittuihin tiloihin - saapumisaula oli nähnyt hulppean muodonmuutoksen. Siitä pointsit! Piipahdimme heti Alepaan ostamaan karjanlanpiirakoita ja muuta matkaevästä automatkan ajaksi. Vuokra-auton olimme varanneet etukäteen Hertzin kautta ja 10 päivä vuokra maksoi 370 euroa. Ihan kohtuuhinta ottaen huomioon, että oli kuitenkin sesonki menossa. Saimme pienen ja näppärän Toyota Yaris-hybridin automaattivaihteilla.
Mutta yhtä asiaa en kyllä ymmärrä - miten voi olla, että autovuokraamoiden parkkialue sijaitsee lentokentän viimeisessä mahdollisessa kulmassa??? Meidät ohjattiin klo 22 tarpomaan ulkona -20 asteen pakkasessa n. 200-300 metrin matka terminaalista parkkihalliin. Eikä sen löytyminen ollut mitenkään itsestäänselvyys sillä matkalla ei ollut mitään kylttejä. Työnsin lumihangessa matkalaukkukärryjä ja mietin, että miten todella huonosti hoidettu yksityiskohta eikä todellakaan mikään hyvä matkailumainos Suomelle. Me toki tarkenemme noissa lämpötiloissa mutta perusespanjalaiselle tuo olisi melko shokkikosketus suomalaiseen kulttuuriin. Sitä on jotenkin tottunut siihen, että kentillä yleensä vuokra-autot sijaitsevat lähimpänä terminaalia.
Ja kaiken kukkuraksi auton jarrut olivat tietysti jumissa koska se oli tuotu suoraan pesusta tuonne -20 asteen pakkaseen odottamaan meitä. Mutta aikani kun siinä autoa liikuttelin metrin verran eteen ja taaksepäin niin lopulta jarrut aukesivat ja pääsimme matkaan. Enpä ole tuollaistakaan kokenut vaikka monen monta vuotta on Suomen talvissa tullut ajettua. Toki silloin ei ehkä tullut mielenkään käydä pesemässä autoa tuollaisessa pakkassäässä :-)
No, meidän 3 tunnin ajomatka meni onneksi hyvin vaikka etukäteen sääennuste näyttikin vähän kurjaa ajosäätä. Tiet olivat toki vähän jäisiä mutta kuitenkin hyvässä kunnossa eikä luntakaan satanut ja liikennettä oli vähänpuoleisesti. Vähän vain vaati tottumista se, että piti pelata pitkien ajovalojen kanssa koska eihän Suomen pääteillä ole valoja kuin taajama-alueilla. Meilläpäin tulee iltaisin ajettua vain motareita ja niissähän on valot koko matkalla.
Pääsimme kuitenkin turvallisesti vanhempien luokse ja unet maittoivat hyvin.
Aamulla saimme nauttia mitä kauniimmasta talviaamusta. Pakkasta oli -13 astetta mutta taivas sininen ja aurinko pilkahteli. Lähdimme heti aamukävelylle - ihan mahtava loman aloitus! Maskeja pidimme muuten ulkona ihan vain pakkassuojana ;-)
Päivällä avasimme joulupukin Suomeen toimitetut lahjat eli isovanhempien, isomummun, isotädin ja ystävien lahjat. Uusi joululahjaksi saatu polkupyörä pääsi myös heti testaukseen - tuolla kelpaa taas kesällä ajella!
Mutta tärkeintä koko lomalla oli kuitenkin yhteinen aika läheisten kanssa. Majoituimme isovanhempien luona ja vierailimme melkeinpä päivittäin lähellä asuvan isomummun luona sekä ystäviemme luona. Myös serkkutyttöjä tavattiin useampaan otteeseen loman aikana. Neiti sai taas aimoannoksen suomenkieltä oman ikäisten seurassa - tämä on niin tärkeää!
Tietysti nautimme myös talvisen Suomen tarjoamista ulkoilumahdollisuuksista - ihan joka päivä! Kävimme luistelemassa, laskemassa pulkkamäkeä, iltakävelyillä nauttimassa Porin upeista jouluvaloista.
Ja kaiken kruunasi omat hiihtolenkit sillä sain lainaksi viimeisen päälle hienot karvapohjasukset, joilla kelpasi 25 vuoden tauon jälkeen lähteä hiihtolenkeille! Hyvin muuten sujui homma eli ihan kovin pahasti ei taidot olleet ruostuneet - vaikka täytyy myöntää, että vanhat pro-papparaiset paineli ohitse mennen tullen. Uskokaa tai älkää - klo 07.30 hiihtoladut ovat täynnä näitä pro-papparaisia, jotka käyvät kuulemma hiihtämässä joka ikinen päivä ja osa parikin kertaa päivässä. Eli ei siis mikään ihme, että jäin kakkoseksi... Mutta heti ekalla kerralla vedin 10 km tunnissa ja pääasiassa perinteisellä tyylillä eli mielestäni ihan hyvä suoritus. Seuraavalla kerroilla uskaltauduin jo vaihtamaan perinteisen tyylin luisteluun. Harmi vain, että loman aikana oli käytössä vain 3 km hiihtolenkki eli pidemmän päälle homma kävi jo vähän tylsäksi. Mutta olin toki kiitollinen tuostakin kokemuksesta!
Vuodenvaihtumista juhlistimme ystävien luona jossa oli laitettu tarjoilut viimeisen päälle. On kyllä mahtaa kun tuollaisia ystäviä. Ja tosi mahtavaa, että lapset edelleen viihtyvät yhdessä vaikka ovatkin eri sukupuolta. Meidän neiti on onneksi tottunut touhuamaan myös poikien kanssa eli varmasti ystävät tulevat hyvin toimeen myös tulevaisuudessa. Ovathan he olleet ystäviä ihan pienestä pitäen.
Loma oli lyhyt ja hyvin olisimme viihtyneet vähän pidempääkin. Mutta loppiaiseksi halusimme palata kuitenkin kotiin - onhan se espanjalaisille joulun tärkein päivä. Puolisolla kun ei ollut lomaa joten hän ei päässyt kanssamme Suomeen.
Olemme kuitenkin onnellisia ja kiitollisia, että pääsimme käymään Suomessa. Ja toivottavasti pääsäiseksi pääsemme sinne seuraavan kerran!
Kiitos Suomi!
Nyt on sitten joulu juhlittu ja tänään palasimme taas takaisin arkeen. Koulu ja harrastukset taas käynnissä joten tästä se arki taas alkaa...
