maanantai 31. tammikuuta 2022

Vuoden ensimmäinen reissu - kohteena hiihtokeskus Cerler Espanjassa

Meillä on jo vuosien ajan ollut tapana käydä ainakin kerran vuodessa erillisellä lumilomalla jotta pääsemme lumilautailemaan ja laskettelemaan. Sitä kun ei täällä Kanarialla pysty harrastamaan. Olemme käyneet Lapissa lukuisia kertoja silloin kun neiti oli vielä pienempi mutta nykyään Lapin rinteet ovat turhan lyhyitä tuollaista lomaa ajatellen. Ja kaiken lisäksi sinne on niin pirun pitkä matka... 

Niinpä käymme yleensä laskemassa vähän lähempänä. Monet vuodet kohteeksi valikoitui Grandvalira Andorrassa, joka on ollut meidän suosikkimme. Myös Sierra Nevadalla olemme käyneet useita kertoja. Nyt kuitenkin kohteeksi valikoitui Espanjan Pyreneet ja siellä Aramón Cerler-niminen laskettelukeskus joka sijaitsee Cerlerin kylän yläpuolella Benasquen laaksossa, suurinpiirtein Pyreneiden keskiosassa.  



Meillä oli muitakin Pyreneiden laskettelukeskuksia harkinnassa mutta lopulta päädyimme tuonne koska puolison veljen naisystävä oli käynyt siellä useita kertoja ja hän piti siitä kovasti. Tykkäsin myös ajatuksesta, että majoittuisimme viehättävässä vuoristokylässä jossa oli lukuisia ravintoloita lähistöllä sillä hyvä ruoka on myös tärkeä osa meidän lomakokemusta! 



Kanarian paikallinen lentoyhtiö Binter on lisännyt korona-ajan seurauksena paljon lentoja manner-Espanjaan ja pääsimmekin lentämään Gran Canarialta suoraan Zaragozaan. 
Sieltä otimme vuokra-auton OK-vuokraamon kautta - muita vuokraamoita ei tainnut edes lentokentällä olla! 


Ajomatka Zaragozasta Benasquen kylään vei vajaat 3 tuntia ja siitä 2.5 tuntia on hyväkuntoisia leveitä teitä pitkin. Vain viimeiset puoli tuntia pitää sitten ajella kapeaa ja kiemurtelevaa vuoristotietä. Sää oli onneksi poutainen joten ajelu vuorilla ei tuottanut ongelmia. Lumisateessa olisi matka tyssännyt kesken sillä talvirenkaita ei näissä Espanjan vuokra-autoissa tunneta. Toki meillä on mukana aina kankaiset "lumiketjut" hätävarana mutta ei niilläkään ihan kauheassa kelissä tee mitään. 

Majoituksen olimme varanneet paikallisen BPyrenees-vuokraamon kautta, joka välittää erikokoisia huoneistoja tuolla alueella. Meidän 3-makuuhuoneen huoneistomme sijaitsi kylän keskustassa ja maksoi 800 euroa viikolta. Ei siis mikään paha hinta. Ei mitään luksusta mutta kelpasi meille oikein mainiosti. 


Ensimmäiset 3 päivää seuranamme oli puolison vanhempi veli, joka ajeli paikalle Malagasta. Tämän jälkeen tuli vuoronvaihto eli paikalle saapui puolison nuorempi veli naisystävänsä kanssa, jotka ajelivat paikalla Madridista. Oli kyllä mukavaa kun koko viikon oli seuraa ja pikkuneiti nautti valtavasti setiensä seurasta ja huomiosta. 



Benasquen kylä sijaitsee 1138 metriä merenpinnan yläpuolella eli yleensä kylä on talviaikaan pitkälti lumen peitossa. Tänä talvena lumisateet ovat alueella kuitenkin olleet vähissä ja tästä syystä kylässä ja sen ympärillä ei ollut lunta ollenkaan. Öisin lämpötila laski kyllä pakkasen puolelle mutta päivällä lämpötila kohosi pitkälti yli 10 asteeseen. 

Kylä on todella viehättävä - tyypillinen Pyreneiden vuoristokylä, jossa talot on rakennettu kivistä. Koko keskusta on kävelykatualuetta ja tämä tietysti lisää kylän viihtyisyyttä. Meidän majapaikamme sijaitsi pääkadun varrella eli kaikki kylän palvelut olivat kävelymatkan päässä. Kylän yhteisparkkipaikka, maksuton sellainen, sijaitsi 3 minuutin kävelymatkan päässä majoituspaikastamme. Eli sijainti oli mitä parhain! 

                                       

Myös majoitus oli oikein kelpo - meillä oli isompaa makuuhuonetta, jossa parisängyt sekä lisäksi yksi pienempi yhden hengen huone. Ja lisäksi tietysti olohuone-keittiö. Lämmitys pelasi loistavasti (mikä on tärkeä asia näissä vuoristokylissä), lämmin vesikään ei loppunut kertaakaan vaikka meitä kävi 5 ihmistä peräkkäin suihkussa ja yöt saimme nukkua hiljaisuudessa. Mitä muuta sitä voisi toivoa. 


















Varusteet vuokrasimme ekana laskuaamuna kylässä sijaitsevasta vuokraamosta. Me menimme ihan vain mutu-tuntumalla yhteen eli emme sen enempää vertailleet hintoja tmv. Oma lumilautani maksoi 15 euroa / päivä, omat kengät minulla oli mukana. Neidin sukset, monot ja sauvat puolestaan maksoivat 65 euroa / 5 päivää. Puolisolla oli oma lauta + kengät mukana, jotka velipoika toi mukanaan Madridista.  


Itse laskettelukeskus eli Cerler sijaitsee n. 10 minuutin ajomatkan päässä Benasquen kylästä, 1540 m merenpinnan yläpuolella. Myös tuolla Cerlerin kylässä voisi majoittautua mutta palveluita siellä on rajoitetummin kuin mitä Benasquen kylässä. Laskettelukeskus sijaitsee kylän kupeessa ja sieltä voi myös vuokrata varusteita - tosin sanoivat, että sesonkiaikoinan varaus kannattaa tehdä etukäteen netissä. Liput saa ostettua joko suoraan netistä taikka sitten lipputiskeiltä mutta netin kautta ostettuna ne saa edullisemmin. Hinnat vaihtelevat päivän ja sesongin mukaan. Me maksoimme viikolla 35 euroa / päivä / henkilö, viikonloppuisin hinta on muutaman euron korkeampi. 

Alimmat rinteet ovat 1500 m korkeudella, ylimmät 2600 metriä merenpinnan yläpuolella ja suurin osa rinteistä on 1900-2500 metrin korkeudella. Rinteitä löytyy kaikentasoisille ja yhteensä rinnekilometrejä on 80. Tosin niistä n. 50 km on keinolumetettuja eli avoinna myös huonojen lumitalvien sattuessa kohdalle. Keskus on nimittäin aika riippuvainen säästä eli lunta saadaan yleensä vain eteläisten myrskyjen osuessa alueelle. Ja tänä talvena näitä ei ole juurikaan tullut eli lunta ei juurikaan ollut lumetettujen rinteiden ulkopuolella. Offareita ei siis päästy nyt laskemaan. 



Nyt avoinna oli siis vain osa rinteistä eli n. 50 km - kaikki ne rinteet, joissa on lumetusjärjestelmä. Sen avulla on rinteet pystytty pitämään hyvässä laskukunnossa ja nuo rinteet riittivät kyllä ihan hyvin viidelle päivälle. Mutta yhtään pidempään emme olisi ehkä jaksaneet tuolla laskea. Lähes jokaisena päivänä laskimme käytännössä koko päivän eli aamulla klo 9.30 olimme rinteissä ja lopetimme klo 16.30 kun hissit lopettivat toimintansa. 

                                         

Päivän aikana pidimme yleensä yhden pidemmän tauon, jonka aikana kävimme nauttimassa lounasta. Alueella on useampia rinneravintoloita ja me testasimme niistä jokaisen. Mitään gourmet-elämyksiä ei löytynyt mutta ihan kelpo ruokaa ja varsin kohtalaisin hinnoin. Suurin osa laskijoista on nimittäin ihan espanjalaisia eli mitään surkeaa ruokaa ei voi silloin oikein tarjoilla eikä vetää mitään kiskurihintoja -  muuten olisi asiakkaat vähissä... 

Sää oli koko loman ajan mitä parhain - aurinko paistoi siniseltä taivaalta emmekä nähneet yhden yhtä pilveä koko viikon aikana! Lämpötilatkin olivat ihan täydelliset - ei kylmä mutta ei myöskään liian kuuma. Rinneravintolassa tarkeni ilman takkia eikä edes tuulenvire käynyt. Parempaa keliä ei siis voisi edes toivoa. 

                                     

Pikkuneidille varasimme ensimmäisinä päivinä yksityisopettajan, jotta hän pääsi hiomaan tekniikkaa. Alueella on useita eri hiihtokouluja ja tarjolla on niin yksitystunteja kuin ryhmätunteja - sekä aikuisille että lapsille. Yhden yksityistunnin hinnaksi tuli meille 40 euroa. Neiti laski siis päivittäin 1-2 tuntia opettajan kanssa ja lopun aikaa meidän seurassamme. Hän laskee jo nykyään ihan loistavasti kaikenlaisia rinteitä mutta mustat toki jätämme vielä toistaiseksi väliin. Eikä sellaisia nyt ollut edes avoinna. 

                                      

Ryhmätunnit ovat selvästi edullisempia ja sellaiset olisi saanut viideksi päiväksi 150 eurolla, sisältäen 3 tuntia opettajan kanssa joka päivä. Näissä ryhmissä on yleensä max. 10 henkilöä mutta pääasiassa näimme 7-8 hengen ryhmiä. 

                                         

Iltapäivät menivät meillä asunnolla rentoutuen - pikkuneiti joutui tietysti tekemään vähän koulutehtäviä koska mitään virallista lomaa ei koulusta ole tarjolla tähän aikaan vuodesta ( täällä ei tunneta mitään hiihtolomia...). 


Iltaisin sitten kävimme aina illallisella jossakin kylän ravintoloista ja kerran ajelimme 20 min päähän toiseen kylään. Saimme joka kerta loistavaa ruokaa ja palvelua. Koska vuorilla ollaan niin liharuoat olivat tietysti pääosissa. 


Viimeisenä päivänä vuokrasimme neidille lumilaudan sillä hän halusi päästä kokeilemaan lumilautailua. Papi toimi opettajana. Päivän aikana neiti pääsikin hommaan sisälle ja laski on aloittelijoiden rinnettä melko sujuvasti alas. 

Mutta sitten viimeisen päivän viimeisessä laskussa neiti kaatui, ei mitenkään edes pahan näköisesti. Mutta ranne jäi väärässä asennossa alle ja seurauksena pieni ranneluun murtuma. Eli pääsimme testaamaan keskuksen lääkäripalvelutkin tällä reissulla. Pääsimme samantien lääkärin vastaanotolle, röntgen-kuvat otettiin paikan päällä ja käsi kipsattiin. Tunnissa olimme valmiita ja homma maksoi 150 euroa.
 

Sikäli oli tuuria matkassa, että murtuma oli pieni ja kaiken lisäksi vasemmassa kädessä. Ja onnettomuus tapahtui tosiaan viimeisen laskupäivän viimeisessä laskussa eli edes laskupäivät eivät menneet tämän takia hukkaan. Toki neitiä nyt harmittaa sillä elämä yhdellä kädellä ei ole kovin kivaa ja harrastuksetkin ovat nyt toistaiseksi sitten tauolla mutta hyvällä tuurilla kipsi saadaan jo parin viikon päästä pois ja sitten kättä pääsee kuntouttamaan. Eli aika pienellä onneksi selvittiin. 

Kaikesta huolimatta reissu oli mitä mahtavin ja ensi talven lumilomaa suunnitellaan jo kovasti. Kohdetta emme ole vielä valinneet mutta hyvästä reissusta huolimatta tuskin heti suuntaamme tänne uudelleen. 



perjantai 21. tammikuuta 2022

Alkuvuoden kuulumisia Kanarialta

Loppui se joulu viimein täällä Espanjassakin. Loppiaisena eli paikallisittain dia de los Reyes Magos jaettiin joululahjat jotka viisaat miehet olivat tuoneet yön aikana kenkien viereen. Yleensä tätä päivää vietetään hyvin tiiviisti perheen & suvun kesken mutta koska meillä ei täällä ole sukulaisia niin vietimme päivää ihan vain oman perheen kesken.  

                                                    

Neiti sai lahjaksi mm. Fila-kengät, snorkkelin + maskin, Nike-topin, uudet ratsastushousut, pari ratsastuspaitaa sekä muutaman muutn hevosjutun. 

                               

Itselleni pakateista paljastui uudet lenkkarit, ratsastuspaita, miten hevosesi ajattelee-kirja, hierontapyssy sekä pullo laadukasta punaviiniä. 

                                   

Puoliso sai puolestaan bioetanolilla toimivan pikkutakan, Niken sandaalit sekä snorkkelin + maskin. Etenkin takka oli kovasti puolisolle mieluinen ja sitä onkin poltettu monena iltana kun sytyttäminen sujuu niin helposti.  

 


Loppiaisen perinteisiin kuuluu tietysti myös loppiaispulla eli roscon de Reyes. Se voi olla ilman täytettä taikka sitten täytetty esim. marsipaanilla, vaniljakreemillä tai vaikkapa suklaamoussella. Meidän pullamme on yleensä suklaamoussella täytetty. Pullan sisälle on leivonnan yhteydessä piilotettu kaksi esinettä - minikuningas sekä papu. Kuninkaan saajalle laitetaan pullan mukana tullut kruunu päähän, pavun saaja maksaa pullan. Ja perinteisesti koko äklömakeus nautitaan kuuman suklaan kera. Ei siis minkään kaakaon vaan ihan kuumaa suklaata. Pullaa ei itse leivota vaan se on varattu leipomosta etukäteen ja aamulla käydään sitten hakemassa ja jonot parhaimpiin paikkoihin ovat yleensä pitkiä. 

   

Loppiaisen myötä joulukoristeet saivat myös lähteä - kyllähän ne sitten kotia ilahduttivatkin jo aika pitkään kun marraskuussa ne jo laitettiin. Vähän talvista tunnelmaa kuitenkin jätettiin vielä koska iltaisin on kiva istua kynttilöiden valossa. 


Loppiaisen jälkeinen päivä on yleensä lapsilla vielä vapaata koulusta, jotta he saavat leikkiä uusilla lahjoillaan mutta normaalisti sitä seuraavana päivänä mennään jo kouluun. Tänä vuonna loppiainen osui kuitenkin torstaihin eli edessä oli vielä viikonloppu vapaata ennen arjen alkamista. Lauantaina kävimme kuitenkin jo ratsastamassa eli halusimme vähitellen jo palata arkeen ja rutiineihin. 

Paluu arkeen ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan sillä lauantai-iltana alkoi yllättäen hammassärky ja yön aikana kipu alkoi jo käydä sietämättömäksi. Yön aikana poski turposi myös siihen malliin, että melkoinen tulehdus tuntui olevan päällä. Sunnuntaina piti siis suunnata Las Palmasiin, josta onneksi löytyy 24 h avoinna oleva hammaslääkäri. Ei sekään tietenkään mitään hampaalle pystynyt tekemään mutta kuin ottamaan kuvat ja toteamaan, että iso tulehdus on päällä. Antibioottipistosresepti & vahvat kipulääkkeet mukaan ja kotiin odottamaan, että tulehdus laskisi. 

  

Viime viikolla ei siis tullut kauheasti treenailtu. Toki kroppaa yritin liikutella koska täysi liikkumattomuus ei tee hyvää. Mutta kuitenkin niin, että ei tulisi liikaa rasitusta jotta tulehdus ei pahentuisi.  Aika jäi siis viikolla kaikenlaiseen "extraan" kuten vaikkapa kaappien siivoukseen. 

Neidin vaatekaapista lähti kaikki turhat ja pieneksi jääneet vaatteet pois.

 

Yläkerran vierashuoneen varastotila kävi läpi myös melkoisen inventaarion eli sielä lähti melkein autolastillinen tavaraa kierrätykseen. Neidin vanhoja leluja, joita oli ihan valtava määrä ja joita on varastoitu jo pari vuotta koska hän ei ole malttanut niistä vielä luopua. Mutta nyt hän itsekin jo totesi, että kaikki saa antaa lahjoituksena eteenpäin. 


Ratsastamassa kävimme kuitenkin viime viikolla vielä ihan normaalisti tiistaina ja keskiviikkona kunnes sitten tuli ilmoitus, että talli sulkee ovensa toistaiseksi vallitsevan koronatilanteen takia. Omistajat pelkäävät, että henkilökuntaa saa tartunnan asiakkailta ja henkilökunnan karanteeni taas aiheuttaisi ongelmia hevosten hoidossa. Varmuuden vuoksi siis sulkivat ratsastuskoulun toiminnan toistaiseksi jotta hevosten hoito pystytään varmistamaan. Ehkä pienoista ylivarovaisuutta, sanoisin. 

Mutta jokainen yrittäjä toki tekee omat päätöksensä. Mutta sikäli vähän ikävää kun ratsastuskoulussa on muutenkin ollut viimeiset pari kuukautta vähän ongelmia sillä marraskuun alussa ainoa virallinen ratsastuksenopettaja jäi 2 kk sairaslomalle ja sen ajan kaikenlaiset sijaiset ovat sitten yrittäneet vetää tunteja. Osittain sillä menestyksellä että monet asiakkaat ovat siirtyneet muille talleille. Ja nyt kun opettaja juuri palasi takaisin töihin niin sitten pistetään ovet kokonaan kiinni. 

Ymmärtäisin vielä ehkä jotenkin jos tallit olisivat joku iso riski mutta täällä hevoset elävät ulkotiloissa ja tarvittaessa toiminnan pystyisi järjestämään niin, että hevosten hoidosta vastaavat eivät ole missään tekemisissä asiakkaiten kanssa. Mutta jokainen tyylillään... 


Täällä Kanariallahan tartunnat lähtivät megalomaaniseen nousuun juuri ennen joulua eikä joulu tietenkään helpottanut asiaa. Päinvastoin. Täällä joulunaika on vahvasti perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa vietettä aikaa joten isojen tapaamisten seurauksena tilanne räjähti vähän käsistä. Ja siihen vielä päälle koulujen alkaminen niin soppahan oli valmis. 

Me täällä Gran Canariallakin siirrymme ensi yöstä lähtien rajoitusten 4.tasolle mikä onkin sitten viimeinen taso ennen lockdownia. Toki nuo rajoitukset ovat muutenkin aika naurettavia joten niistä en ole ottanut sen enempää edes selvää. Me jatkamme elämäämme kuten tähänkin asti.


Koulua on nyt käyty kaksi viikkoa. Ekalla kouluviikolla pikkuneidin luokalla oli kolme tapausta mutta luokka pysyi kuitenkin lähiopetuksessa ihan normaalisti. Vasta viiden luokalla olevan tapauksen myötä olisivat joutuneet etäopetukseen. Toki maskit naamalla koulua käydään joten tässä nyt testataan sitten se, että toimivatko ne maskit vai eivät. Nuo kolme positiivista lasta nimittäin ehtivät olla koulussa 2-3 päivää ihan normaalisti. Toistaiseksi näyttää siltä, että jatkutartuntoja ei ole tullut joten toivotaan parasta... Osa vanhemmista testaa lapsensa joka päivä varmuuden vuoksi, me emme ole tähän ryhtyneet eikä sitä ole missään edes suositeltu. Jos jotain oireita tulisi niin toki siinä vaiheessa ottaisimme testit käyttöön. 

Tarkkaan en tiedä, että paljonko koulussa on yhteensä tartuntoja mutta jotain voi arvuutella siitä että aamulla jonoissa on paljon normaalia vähemmän oppilaita. Monilla luokilla on normaalisti ehkä 20 oppilasta niin nyt paikalla on alle 15, joillakin luokilla vain 10 lasta. 


No, toivotaan että tilanne pysyy koulussakin hallinnassa niin että lapset pysyvät lähiopetuksessa. Kanarian uutisissa eilen mainittiin, että tällä hetkellä opettajista 5 % eli yhteensä 1650 on sairaslomalla koronan takia ja viikossa koronaan sairastuneiden oppilaiden määrä on noussut yli 10 000 eli n. 3 % kaikista oppilaista. No, eiköhän tuokin tuosta kohta lähde laskusuuntaan. 

Meillä ensi viikko menee joka tapauksessa "etä" opiskeluksi sillä maanantaina lähdemme kohti Espanjan pohjoisoasaa ja edessä on vuotuinen laskettelureissu. Yleensä olemme suunnanneet Andorraan, Grandvaliraan mutta nyt halusimme pysyä Espanjassa. Paikaksi valikoitui Cerler.  Ihan kauhean hyvältä ei lumiennuste näytä tällä hetkellä mutta toivotaan, että sen verran lunta olisi että pääsisimme edes jonkin verran laskemaan. 

Ystävien sijasta mukaan lähtee tällä kertaa puolison veljet puolisoineen. Meillä kun joulunvietto meni puskiin puolison vanhemman veljen altistuksen ja karanteenin takia niin vietämme nyt sitten "joulua" näin jälkikäteen yhdessä. Ilman lahjoja, tietysti. Kohta pääsemme siis taas pakkaamaan matkalaukkuja - oltiinhan tässä jo reilut 2 viikkoa kotosalla :-) 



Tässä kuluneella viikolla on myös saatu kokea vuoden ensimmäinen calima eli Afrikasta puhaltava hiekkatuuli ja useamman päivän ajan ilma oli taas hiekkaa täynnä. On kyllä uskomatonta, että mikä määrä sitä hiekkaa on ilmassa. Vaikka terassin siivoaa kaksi kertaa päivässä niin silti on odottamassa kunnon hiekkakerros kaikkialla. 



Ja caliman jälkeen saatiin tietysti vesisade, joka kestikin melkein kokonaisen päivän. Tälle oli tarvetta sillä en edes muista, että milloin täällä olisi viimeksi satanut. Viime talvena joskus... 


Tällä viikolla pääsin myös vihdoin sinne hammaslääkäriin ja tulehduksen aiheuttanut hammas otettiin pois. En halunnut enää lähteä juurihoitorumbaan koska se oli koko homman aiheuttanut eli aikoinaan Suomessa juurihoidettu hammas oli lähtenyt tulehtumaan koska juurihoitoa ei oltu tehty kunnolla ja juureen syntynyt sitten tulehduspesäke. Nyt päätin, että lähtee koko hammas ja implantti tilalle. Joten niin tehtiin. 

Kaiken kaikkiaan 1.5 tunnin operaatio - hammas pois, luun puhdistus, ruuvi paikalle ja taas antibioottireseptin kanssa ulos 900 euroa köyhempänä. No, onneksi meillä on vakuutus joka korvaa tällaiset kulut. Myöhemmin sitten poistetaan tikit, kuukauden päästä tarkistetaan ruuvin luutuminen ja kun se on ok niin asetetaan varsinainen implantti siihen ruuviin. Joka tietysti maksaa sitten vielä erikseen... Mutta tällaista se elämä on... 

Fakta on kuitenkin se, että noiden hammastulehdusten kanssa ei kannata leikkiä sillä ne vaikuttavat merkittävästi koko elimistöön ja terveyteen. 

Pari päivää meni pakollisen levon merkeissä mutta onneksi nyt taas saa liikkua! 












Mutta nyt pakkailemaan! Ja maanantaina pääsemme taas nauttimaan pohjoisen viileydestä ja lumesta. Ihanaa!  Laskinpa muuten juuri, että tämä on 12. reissu, jonka teemme kuluneen 2 vuoden aikana ja näistä kymmenen on tehty sen jälkeen kun koronaepidemia alkoi. Eli ihan kivasti tässä on kuitenkin päästy reissaamaan näiden vuosien aikana eikä ole vain nyhjätty kotona. 


Suomesta ostettu jääkiekkovarustekassi on muuten mitä parhain tällaisille reissuille! Ei paina paljon mitään itsessään ja sisään menee helposti kolmen ihmisen varusteet.