perjantai 10. joulukuuta 2021

Miniloma La Palmalla

Näin joulukuun alussa monilla espanjalaisilla on yleensä ohjelmassa pieni "miniloma" sillä joulukuun 6. ja 8.päivä ovat täällä pyhäpäiviä ja niiden osuessa yhteen viikonlopun kanssa saadaan aikaan ns. pitkä viikonloppu eli puente (tarkoittaa siltaa). Tämä joulukuun "puente de diciembre" on erittäin suosittu loma-ajankohta ja silloin suositaan usein kotimaan kohteita.

Ja niin teimme mekin. Lähdimme reissuun sunnuntaina puolison työpäivän jälkeen iltapäivällä ja saavuimme takaisin keskiviikkona. Todellinen miniloma siis ja eihän tuossa nyt kovin pitkälle viitsi lähteä. Ensin suunnittelimme reissua entiselle kotisaarelle Fuerteventuralle mutta lopulta päädyimme ex-tempore reissulle La Palman saarelle. Siellä tulivuori nimittäin jatkoi vielä purkautumista ja koska kyseessä on sen verran harvinainen tapahtuma niin pitihän sitä lähteä katsomaan.                         

Koska olimme varausten kanssa liikkeellä viime hetkellä niin emme saaneet enää suoria lentoja Gran Canarialta vaan jouduimme lentämään Teneriffan kautta. Mutta eipä tuo kauheasti haitannut sillä vaihto tapahtui lennokkaasti n. 40 minuutissa (koneesta ulos ja terminaali kautta uudelleen sisälle). 


Tälle reissulle lähdimme reput täynnä seikkailumieltä koska tiesimme, että monenlaista riskiä on olemassa. Olisi voinut jopa käydä niin, että emme olisi edes päässeet reissuun sillä tulivuoren tuhkan takia La Palman kenttä on aina vähän väliä ollut suljettuna. Huonolla tuurilla tulivuori olisi sammunut juuri ennen meidän reissuamme. Ja vielä huonommalla tuurilla olisimme jääneet jumiin saarelle jos kenttä olisi suljettu kotiinpaluun hetkellä. No, kaikkiin näihin kun varautuu niin reissu yleensä onnistuu ihan hyvin! 


Olimme varanneet vuokraauton Cicar-vuokraamon kautta. Ilman vuokra-autoa saarella liikkuminen on hankalaa sillä saari on vuoristoinen ja vaikka matka olisi linnuntietä lyhyt niin todellisuudessa se on moninkertainen. Kapeat vuoristotiet ovat täällä enemmän sääntö kuin poikkeus. 

La Palma on vain kooltaan vain 700 km2 mutta ajomatkoja ei täällä voi mitata kilometreissä koska ajallisesti matka mistä tahansa pisteestä toiselle puolelle saarta vie valtavan paljon aikaa. Saaren keskellä on nimittäin valtava Caldera de Taburienten tulivuorikraatteri ja muutenkin tulivuoret ovat hallitsevassa asemassa saarella - käytännössä koko saari on iso tulivuori. 

Saaren tulivuoret ovat tietysti purkautuneet eri ajanjaksoina ja näin muodostaneet koko saaren ja muokanneet sitä. Ja tätä siis tapahtuu parhaillaan sillä purkautuva laava jäähtyy mereen saapuessaan ja muodostaa jatkuvasti uutta aluetta. Tämän hetkinen purkaus tapahtuu länsirannikkolla, lähellä Cumbre Vieja tulivuorta, joka purkautui edellisen kerran 70-luvun alussa eli minään yllätyksenä ei tämäkään purkaus tullut. Samoja laavavirtoja pitkin ovat laavat tälläkin kertaa kulkeneet - tosin isommassa mittakaavassa ja tehden enemmän aineellista tuhoa. 
                                         Tulivuorenpurkauksen aiheuttama tuhoalue

Majoituksen olimme varanneet mahdollisimman läheltä tulivuorta eli saaren länsipuolelta Los Llanos de Aridanen kylästä. Ja vielä niin, että majoitus olisi vuorenrinteellä mahdollisimman hyvällä "näköalapaikalla". Ja majoitus oli nappivalinta sillä majoituspaikalta avautui näin mahtavat näkymät tulivuorelle.   

Majoitus oli huoneistohotelli-tyylinen majoitus mutta ilman mitään palveluita. Talossa oli yhteensä 7 huoneistoa ja meidän lisäksemme emme nähneet yhtäkään muuta asiakasta mutta kaksi autoa oli parkkipaikalla. Ei siis mikään ruuhkainen paikka... Meidän kahden makuuhuoneen majoituksemme maksoi kolmeksi yöksi 240 euroa. 


Ihan kelpo hinta ja tuntui hyvältä tukea juuri tämän alueen palveluita koska tämä seutu on eniten kärsinyt tulivuoren takia. Huoneisto oli ihan peruskuntoinen - ei mitään luksusta. Mutta kelpasi meille vallan hyvin ja kun laukkuihin oli pakattu riittävästi lämmintä vaatetta (pitkät yöpuvut, villasukat, villapaita jne) niin huoneiden viileyskään ei haitannut. Mitään lämmitystähän täällä on turha odottaa huoneissa olevan ellei sieltä löydy ilmastointilaitetta, joka toimii myös ilmalämpöpumppuna. Muussa tapauksessa villasukat, pitkä yöpuku ja villapaita ovat ihan perusjuttuja viileänkosteissa huoneistoissa ihan joka puolella Kanariaa.  

       

Kivana pikkuextrana oli huoneen "tervetulopaketti" joka sisälsi mm. 1.5 litran vesipullon, viinipullon, 3 pientä maitopurkkia, pari pientä mehupurkkia, kahvijauhetta, kaakaojauhetta, teepusseja, sokeria, muutaman suklaapatukan ja lisäksi sängyille oli laitettu pienet "joulupussukat", joissa oli iltasuklaat odottamassa. 
                                            
                                    

Saavuimme hotellille jo pimeän saavuttua joten ensinäky oli todella vaikuttava. Ja kaiken lisäksi tulivuori oli aktivoitunut juuri uudelleen ja sen aikaan saama "ruhina" oli kyllä hurjan kuuloista. Olimme niin tyytyväisiä jo tuosta näystä että emme lähteneet heti sen parempaa näköalapaikkaa edes etsimään vaan lähdimme tutustumaan pikkukaupungin kauniiseen keskustaan ja samalla etsimään illallispaikkaa. 



Los Llanos de Aridane on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka sillä kyseessä on melko vilkas pikkukaupunki. Siellä on itse asiassa enemmän asukkaita kuin itse saaren pääkaupungissa!  

Kylän keskusta on pieni mutta kaunis ja varsin aktiivisen oloinen sillä kävelykatujen varsilla oli lukuisia pikkuputiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Näin joulun aikaan kylä oli myös koristeltu asianmukaisin koristein. Todella tunnelmallista ja kaunista!

Vaikka alueella on melkoisen paljon ravintoloita niin ruokapaikan löytyminen ei ollut tällä kertaa ihan helppo juttu. Emme olleet nimittäin tehneet pöytävarausta ja kylä oli sunnuntai-iltana tietysti täynnä niin paikallisia kuin muualta tulleita. Joka ikinen ravintola tuntui olevan täynnä ja olisi pitänyt odottaa vähintään 45 minuuttia. Lopulta löysimme kuitenkin pienen pizzerian, josta saimme paikat terassilta. Näin koronan aikaan emme nimittäin kauhean mielellämme syö ravintoloiden sisätiloissa vaan terasseilla. Ja kun päällä oli riittävästi vaatetta niin edes yöllinen +16 asteen lämpötila ei tuntunut ollenkaan kylmältä. 

Illallisen jälkeen kello olikin jo lähes 23 ja mietimme hetken että mitä teemme. Majapaikka ja peti houkuttelivat sillä puolisolla oli takana jo täyspitkä työpäivä. Lopulta päätimme kuitenkin lähteä katsastamaan erään näköalapaikan sillä ajatuksella, että ehkäpä tuohon aikaan siellä ei olisi enää ruuhkia. Olimme nimittäin saaneet etukäteisvaroituksia siitä, että auto pitää ehkä pysäköidä pitkänkin matkan päähän ja kävellä loppumatka sopivalle näköalapaikalle. Olimme siis jo etukäteen varautuneet lämpimin vaattein,  huomio-liivein, heijastimin ja taskulampuin! 

                                            

Loppupeleissä saimme kuitenkin auton parkkiin varsin vaivattomasti ja selvisimme alle 10 minuutin kävelyllä. Pääsimme siis ihmettelemään tulivuorta vielä vähän lähempää. Ja oikeastaan tuon lähemmäksi ei olisi ollut mahdollista päästä mitenkään sillä kaikki tiet lähempänä oli suljettu poliisien toimesta. 

Onneksi päätimme lähteä sillä tuo olikin oikeastaan ainoa ilta, jolloin tulivuori oli oikein kunnolla aktiivinen. Tästä opimme taas sen, että älä koskaan jätä huomiseksi sitä minkä voit tehdä tänään! 


Yöunet olivat itsellä aika levottomat sillä tulivuori piti melkoisesti meteliä läpi yön ja sen lisäksi koirat haukkuivat lähes tauotta ja klo 05:00 lähtien alkoi myös lähialueen kukkojen konsertti. Aamulla emme siis pitäneet mitään kiirettä ja lähdimme liikkeelle aiottua myöhemmin - mikä kostautui myöhemmin illemmalla... 

Emme olleet etukäteen tehneet mitään päiväsuunitelmia vaan päätimme, että menemme sääennusteiden ja omien fiilisten mukaisesti. Koska sääennuste näytti päivälle pilvistä mutta sateetonta niin päätimme lähteä saaren pohjoisosaan. Tarkoituksena oli käydä patikoimassa ja sen jälkeen nousta vielä saaren korkeimmalle huipulle yli 2000 metrin korkeuteen. 

Patikointireitiksi valikoitui bosque de los tilos, josta olin nähnyt jossain kuvia. Reittiä kuvattiin sopivaksi myös lapsille. No, olisi ehkä pitänyt tutkia vähän tarkemmin sillä nyt vain ajoimme google mapsin avulla perille ja lähdimme ensimmäisen kyltin perässä patikoimaan. Kyltissä luki, että näköalapaikka 2 km joten vaikutti iisiltä. 

 

No niinhän sitä luulisi... Reitti oli nimittäin kokonaan jatkuvaa nousua mutta toki päätyi upealle näköalapaikalle. Ei tosin sille paikalle, jonka olimme kuvissa nähneet. Mutta upeat oli kyllä näköalat.  

Kävely ylös kesti yhteensä reilun tunnin emmekä pysähtyneet kertaakaan matkan aikana. Vesipullonkin olimme jättäneet autoon.... No, pikkuneiti veti suomalaisella sisulla eikä valittanut kertaakaan matkalla. Ja aika monta perhettä ja pariskuntaa ohitimme matkan varrella eli ihan mitään hitaasti emme todellakaan kävelleet. 

Reitti ei kuitenkaan ollut se miksi olimme sitä kuvitelleet. Reitin päästä piti nimittäin löytyä vesiputous. Myöhemmin selvisi, että se reitti olisi ollut todella paljon lyhyempi mutta olimme lähteneet väärälle reitille ja se vesiputouksen reitti olisi ollut saman ajotien varrella mutta 200 metrin päässä. No, onneksi reitti oli kuitenkin muuten tosi kiva ja onhan se mahtavaa aina patikoidan vehreän luonnon keskellä. 

                                   

Neiti oli kuitenkin ylösnousun jälkeen jo niin tylsistynyt kävelyyn että alas tulimmekin juosten koko matkan. Emmekä sen jälkeen enää viitsineet lähteä etsimään sitä vesiputousta koska kaikilla oli jo kova nälkä.  

Olimme kuitenkin taas saman ruokapaikkaongelman edessä kuin edellisenä iltana eli ei etukäteisvarausta ja odotusaika joka paikkaan 30-45 min. No, odottamisen jälkeen kyllä ruoka maistui! Lounasta nautimme Rompecabos-merenrantaravintolassa Charco Azulin kupeessa.  

Tuo charco Azul on merivesiallas saaren koillisrannikolla ja kesällä varmasti suosittu uimapaikka. Nyt sää ei kuitenkaan houkutellut edes kävelyretkelle lataiden luokse sillä aallot löivät voimalla rantakallioita vastaan. 

Niinpä päätimme jatkaa matkaa sillä tavoitteena oli ehtiä ylös saaren huipulle ihailemaan auringonlaskua. Matka kapeita ja kiemurtelevia teitä tuntui kestävän ikuisuuden mutta on kyllä sen arvoista sillä maisemat yli 2000 metrin korkeudelta ovat hulppeat.  Mutta emmepä tajunneet sitä, että alueelle vievä portti suljetaan klo 18 joten aivan huipulle asti emme päässeet. Auringonlaskun kuitenkin näimme pilvien yläpuolelta. 


Loppumatka takaisin majapaikkaan kulki jälleen kapeita ja kiemuraisia vuoristoteitä, jotka eivät ole mitenkään mukavia ajettavia pimeällä. Mutta pääsimme kuitenkin turvallisesti takaisin perille. Matkalla pysähdyimme vielä yhdellä tulivuoren bongaus-näköalapaikalla mutta se visiitti jäi lyhyeksi koska vuori oli selvästi rauhallisempi kuin edellisenä iltana eli näkemistä ei ollut kauhean paljon. Ja lisäksi tuuli toi tulivuoren suunnalta ihan huikean määrän tuhkaa! Ulkona ei todellakaan huvittanut olla sillä tuhkaa oli hetkessä kaikki paikat täynnä. Joten ei muuta kuin majapaikkaan ruokakaupan kautta ja sieltä vähän iltapalaa huoneistossa nautittavaksi. Pitkän päivän jälkeen emme jaksaneet enää lähteä "kylille" ja ulkona puhaltanut tuhkatuulikaan ei houkutellut pätkääkään. 

Aamulla olikin sitten kaikki paikat täynnä tuhkaa. Autokin oli saanut pienen muodonmuutoksen... 


Sääennuste näytti meidän alueellemme huonoa säätä eli tuhkaa ja tulivuorikaasuja oli taivas täynnä joten päätimme lähteä saaren eteläosaan, jonne luvattiin parempaa "keliä". 

Saaren eteläosasta löytyvät edellisten tulivuorten purkausten jättämät jäljet eli San Antonion & Teneguian tulivuoret sekä laavakentät niiden ympärillä. Tällä puolella saarta maisemat ovat todella erilaiset kuin saaren pohjoisosassa. 



Kävimme San Antonio tulivuoren kupeessa olevassa vierailukeskuksessa, jossa voi tutustua Kanarian saarten tuliperäiseen historiaan paremmin. Vaikka museoista ja muista vastaavista ei niin välittäisi niin tällaiset paikat ovat kyllä ihan yleissivistäviä ja esim. Kanarian saarten tuliperäisyys tulee tutuksi. Ja vierailun jälkeen ymmärtää myös sen, että miksi nämä Kanarian saaret ovat kaikki niin kovin erilaisia - jos ei asia ole entuudestaan tuttu. 


Vierailukeskuksen jälkeen teimme tietysti kävelyretken tulivuorimaisemissa ja kävimme San Antonion tulivuoren huipulla.

                              

Lounaspaikaksi valitsimme Fuencalienten majakan vieressä sijaitsevan La Jardin del Sal- nimisen ravintolan joka sijaitsee suola-altaiden vieressä. Ja taas saimme odotella koska emme olleet sitä pöytävarausta tehneet etukäteen. Tällä kertaa odottelimme 45 min. Mutta komean mustekalan saimme pöytään ja neiti puolestaan söi loistavan simpukkapasta-annoksen. Myös jälkiruokat olivat herkullisia eli paikka oli pienen odotuksen arvoinen. 




Ja odotusajan käytimme hyväksi eli kävimme suola-altailla ja näin pikkuneidille tuli tutuksi myös se, että miten merivedestä kuivataan suolaa. 

Retkipäivän jälkeen ajoimme takaisin majapaikkaan ja tarkoituksena oli lähteä vielä illalliselle. Mutta sitten satuin katsomaan uutisista, että La Palman lentokenttä oli ollut suljettuna melkein koko päivän tuhkapilven takia eikä lentoyhtiökään tietenkään osannut sanoa, että mikä olisi tilanne seuraavana päivänä eli meidän kotiinpaluupäivänä. Auts. Tähän emme olleet varautuneet... Ja puolison oli pakko olla töissä torstaiaamuna eli pieni paniikki meinasi iskeä. 

Siinä ilta menikin sitten eri vaihtoehtoja selvitellessä. Puoliso onneksi töiden puolesta tietää, että mistä lentosäitä pystyy seuraamaan ja näin saimme ennusteet seuraavalle päivälle. Ne näyttväti 50/50 mahdollisuutta - hyvällä tuurilla pilvi siirtyy ja lennot lentävät, huonolla tuurilla koneet jäävät maahan. Niinpä lähdimme tekemään vaihtoehtoisia kotiinpaluukeinoja - mikä ei tietenkään ollut kovinkaan helppoa koska oli pitkän vapaan viimeinen päivä eli kaikki muutkin lomalaiset olivat palaamassa koteihinsa. Lopulta teimme pari varasuunnitelmaa sillä ajatuksella, että jos lentomme ei lähde aamulla niin pääsemme saarelta pois jollain muulla keinolla. 

Plan b - jos kenttä olisi ollut suljettuna vain aamulla mutta iltapäiväksi aukenisi niin varasimme varmuudeksi lennot Teneriffalle iltapäivälle. Gran Canarialle ei lentoja enää löytynyt. Varasimme myös myöhäisillan lennot Teneriffalta kotiin Gran Canarialle.

Plan c - jos lennot eivät lähtisi koko päivänä niin siltä varalta varasimme laivaliput iltapäivän laivaan Teneriffalle. Josta sitten pääsisimme vielä myöhäisillan lennolla Gran Canariallla. 

Kaikki nämä varasimme täydellä peruutusoikeudella eli jos alkuperäiset lennot lähtisivät niin voisimme sitten perua kaikki ilman mitään kuluja. Onneksi on korona ja nykyään tällaiset vaihtoehdot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus! 


Lopulta päädyimme tilaamaan ruokaa kotiinkuljetuksella ja ilta meni siis noita vaihtoehtoja selvitellessä. Ajoissa nukkumaan sillä seuraavana päivänä odotti kotimatka - tavalla tai toisella. Aamulla onneksi näytti hyvältä - taivas oli kirkas ja vain pieni tuhkapilvi näkyi leijailevan kohti länttä eli pois lentokentän suunnalta. 

                                 

Palautimme vuokra-auton ja vähän kyllä hävetti palauttaa auto tuossa kunnossa mutta minkäs noille luonnonvoimille voi. Lentokentän monitorit näyttivät lentojen lähtevän ihan normaalisti joten adios, La Palma. 


Vierailumme La Palmalla oli lyhyt mutta antoisa. Näimme ja koimme sen, mitä lähdimme sinne hakemaan eli tulivuoren täydessä toiminnassa. Ja olihan se melkoinen elämys. Tuskin tulee toista kertaa samanlaista mahdollisuutta vastaan. 

Ja tulipa samalla nähtyä La Palmaa muutenkin eli onnistunut reissu kaikin puolin. Onneksi lähdimmef! 
                                                    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti