lauantai 16. lokakuuta 2021

20 vuotta elämää ulkosuomalaisena

Nyt lokakuussa minulla tuli täyteen 20 vuotta elämää ulkosuomalaisena. Uskomatonta miten vuodet ovat kuluneet ja 20 vuotta on vilahtanut oikeastaan aika vauhdilla. Vaikka toki paljon elämää on mahtunut näihin vuosiin. Mutta tuntuu hurjalta, että viettänyt valtaosan aikuiselämästäni ulkomailla asuen. 

                                                         20 vuotta välissä


Elämäni ulkosuomalaisena alkoi syksyllä 2001 kun lähdin oppaaksi Aurinkomatkoille. Tuo päätös muutti elämäni suunnan täydellisesti vaikka tarkoituksena oli vain viettää vain pari vuotta ulkomailla ja palata sitten takaisin Suomeen. En missään vaiheessa lähtenyt Suomesta ns. ovet paukkuen eli en lähtenyt sieltä esim. sen takia, etten olisi viihtynyt Suomessa tai että olisin inhonnut Suomen ilmastoa tmv.  Lähdin, koska halusin kokea jotain uutta.

Taakse jäi pitkä parisuhde, yhdessä hankittu ja rempattu asunto, vakituinen ja mukava työ matkatoimistossa. Eli kaikki oli ollut Suomessa periaatteessa ihan hyvin. Mutta jotain kuitenkin puuttui. Olin nimittäin aina unelmoinut siitä, että pääsisin jossain vaiheessa kokeilemaan työskentelyä ulkomailla. Ja kun oli käynyt selväksi, että parisuhteessa tuo ei onnistunut niin tein vaikean päätöksen ja jätin kaiken taakseni ja lähdin toteuttamaan unelmaani.   


Itse asiassa matkaoppaan työ ei ollut milloinkaan minun unelmani mutta siihen työhön päätyminen oli aikoinaan myös sattumien ansiota. Mutta ilmeisen hyvin viihdyin sillä samalla firmalla olin töissä 10 vuoden ajan - siihen asti kunnes tyttäremme syntyi. Ja ilmeisen iso vaikutus tuolla työllä on ollut elämääni sillä yhä edelleen näen aika ajoin unta siitä, että työskentelen matkaoppaana. 

                                                     

Ja päivääkään ei ole tarvinut katua. Päinvastoin. Olen äärimmäisen onnellinen, että tuolloin kuuntelin omaa vaistoani ja uskalsin hypätä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tehdä vaikeita päätöksiä. Mutta en onneksi ollut enää ihan nuori vaan 25 vuotias eli olin jo ehtinyt elää aikuisen itsenäisen ihmisen elämää Suomessa. Ja hyvä näin. Uskon, että noiden vuosien elämänkokemus on auttanut sopeutumiseen täällä maailmalla. 

Näihin 20 vuoteen on mahtunut ihan mielettömiä kokemuksia, ihan hurja määrä muistoja ja elettyjä elämyksiä. Rehellisesti voin sanoa, että näiden vuosien aikana on kertynyt ihan valtava määrä muistoja, joita kelpaa sitten vanhana muistella. Tosin pitäisi ehkä kirjata noita muistoja johonkin ylös jos vaikka muisti alkaa pettämään jossain vaiheessa :-) 

Olen myös näiden ulkomailla asuttujen vuosien aikana löytänyt uusia harrastuksia, jotka ovat elämässä edelleen mukana.   

                                    

Parasta näissä vuosissa on kuitenkin ollut rakkaan puolison löytäminen, tyttären syntyminen ja meidän perheen yhteiselämä. Tällaisesta en osannut edes unelmoida siinä vaiheessa kun ulkomaille lähdin sillä lähdin vain töitä tekemään. Mutta kävikin niin, että rakastuin ensimmäiseen asuinpaikkaani sen verran valtavasti että siitä tuli kotini yli 10 vuoden ajaksi. Ja siellä lopulta tapasin myös puolisoni ja meidän tyttäremme syntyi. Se oli siis rakkautta ensi silmäyksellä mutta ei mieheen vaan saareen :-) 

                                              Tämä kuiva ja karu saari vei sydämeni

                                         

On mielenkiintoista miettiä näin jälkikäteen, että miten monet valinnat ja tapahtumat ovat kuljettaneet minua ja puolisoa tähän hetkeen. Yksi tällaisista sattui itse asiassa jo ennen muuttoani ulkomaille! 

Ensimmäiseksi työkohteekseni oli nimittäin laitettu Marokko mutta sitten syyskuun 11.päivän tapahtumat vuonna 2001 muuttivat "suunnitelmat" heti alkuun. En lähtenyt Marokkoon vaan Espanjaan, Fuerteventuralle. Ja sinne taas paikka aukeni koska edellinen kollega sieltä päätti seurata sydämensä ääntä ja muuttaa poikaystävänsä perässä Englantiin. Ja niin minä sitten päädyin hänen paikalleen Fuerteventuralle. Saarelle, joka vei sydämeni samantien. 

Kului kuitenkin vuosia ennen kuin tapasin siellä puolisoni. Hän saapui saarelle töiden perässä vuonna 2007. Itse asiassa tutustuin häneen heti samalla viikolla kun hän muutti saarelle (myös työnantajansa lähettämänä) mutta yhteinen polkumme alkoi vasta keväällä 2008. Mutta sen jälkeen kaikki olikin heti selvää. Tosin heti alkuun jouduimme viettämään useamman kuukauden etäsuhteessa sillä työt veivät minut muutamaksi kuukaudeksi Malagaan mutta onneksi puolisolla oli mahdollisuus käydä siellä joka toinen viikonloppu. Ja kun työni siellä päättyivät heinäkuussa, lähdimmekin heti yhdessä lomailemaan puolison vanhempien kesäasunnolle Galiciaan. Ensitapaaminen tulevien appivanhempien kanssa tapahtui siis varsin perusteellisesti kun asuimme viikon heidän luonaan. Minut otettiin heti osaksi perhettä ja tulemme erittäin loistavasti toimeen. 

10 vuotta sitten syntyi tyttäremme ja sen myötä selvää oli tietysti se, että elämä on nyt täällä. Puolison työ on nimittäin sellainen, että se edellyttää meidän asumistamme täällä Espanjassa. Ja puolison työt määrittävät myös meidän perhe-elämäämme melkoisesti eli me asumme siellä missä puolison työt ovat. Tästä syystä muutimme myös tänne Gran Canarialle 8 vuotta sitten. Ja tästä syystä emme pysty edes harkitsemaan vaikkapa Suomeen muuttamista. Toki toivon, että tytär joskus lähtisi Suomeen opiskelemaan ja sitten hän voisi itse päättää, että haluaako hän asua Suomessa, Espanjassa vai kenties jossain muualla. 


Ovatko nämä 20 vuotta ulkosuomalaisena sitten muokanneet minua? Ainahan jankutetaan, että maassa pitää elää maan tavoilla. No, toki nämä vuodet ulkomailla ovat muokanneet  minua. Tietyt piirteet ovat jääneet pois ja tilalle on tullut paljon uusia, onneksi positiivisia sellaisia. Väkisinkin Espanja on jättänyt jälkensä.

Mutta kaikista muutoksista huolimatta tosiasia taitaa kuitenkin olla se, että espanjalaista minusta ei saa tekemälläkään... Enkä edes haluaisi. Joskus vuosia sitten uusiessani oleskelulupaa poliisi tiedusteli minulta, että miksi en hae maan kansalaisuutta kun kerran asun täällä vakituisesti. Olisi kuulemma kaikki paperihommat paljon helpompia. Ihan kohteliaasti vastasin vain, että minä olen suomalainen ja sellaisena aion pysyä. Kiitos tarjouksesta. 

Vaikka olenkin viettänyt ison osan aikuiselämästäni Suomen ulkopuolella niin siitä huolimatta siteet Suomeen eivät ole katkenneet. Ehkä tunnen itseni nykyään jopa enemmän suomalaiseksi kuin siellä asuessani. Olen koko tämän 20 vuoden ajan käynyt säännöllisesti Suomessa - yleensä 2-3 kertaa vuodessa. Minulla on siellä edelleen perhettä, sukulaisia ja ystäviä joita käyn tapaamassa ja jotka ovat tärkeitä. En ole siis vieraantunut Suomesta vaikka elämä on jo muualla. Suomi on ja pysyy minulle kuitenkin kotimaana. Onneksi puoliso tykkää myös Suomesta ja hän ymmärtää, että minulle ja tyttärelle Suomi on yhtä tärkeä kuin Espanja. Hän on siis kannattanut koko ajan sitä, että tyttärestämme kasvaa kahden maan kansalainen eikä vain espanjalainen, jolla on suomalainen äiti. Hän ihannoi monia asioita Suomesta ja puhuu maasta aina pelkkää hyvää. Olen siis onnekas - minulla on todella mahtava puoliso.  

                                         Ensimmäisellä yhteisellä Suomi-reissulla 

                                    

En tiedä, että onko kohtalolla ollut sormensa pelissä mutta aika hauska sattuma on se, että jo 6-vuotiaana espanjalaisuus on selvästi tehnyt vaikutuksen minuun. Vaikka tuossa vaiheessa en ollut koko maassa edes käynyt. 

                                     

Enpä olisi todellakaan 20 vuotta sitten uskonut, että vielä 45-vuotiaana asun Espanjassa. Reissun tosiaan piti olla vain muutaman vuoden mittainen. Mutta nyt 45-vuotiaana olen äärimmäisen onnellinen, että näin on mennyt. Eli kippis kahdelle vuosikymmenelle ja monelle lisää. Vaikka kuka sitä tietää, että missä sitä ollaan 20 vuoden kuluttua. Silloinhan ollaan jo eläkeiässä!   

 





2 kommenttia:

  1. Mukavaa luettavaa, jotta asiat on mennyt hyvin ja paikka sekä puoliso on oikea.

    Meillä on jonkinlaisissa ajatuksissa nuo pohjoisen Atlantin saaret eli Kanarian saaret, Azorit sekä Madeira. Osaatko sanoa millaista noilla saarilla on Euroopan talvikaudella? Onko sateista, tuulista ja saako palella puutteellisen lämmityksen vuoksi?

    VastaaPoista
  2. Kanaria on selvästi etelämpänä kuin Azorit tai Madeira eli Kanarialla on Euroopan talvikaudella aika kesäkelit eli lämpötilat päivällä pyörii 18-28 asteen välissä, öisin toki viileämpää. Riippu pitkälti asuinpaikasta eli jokainen saari hieman erilainen ja kaiken lisäksi kaikilla saarilla tahtoo pohjoisosat olla tuulisempia ja sateisimpia kuin saarten eteläosat. Jos asunnossa on ilmastointilaite niin sillä saa aika yleisesti myös lämmitettyä huoneistoa, jos sille tarvetta. Jos asuntoon paistaa hyvin aurinko niin sitä ei tarvita edes talven viileimpinä kuukausina. Eli Kanarian saarten eteläosat kyllä aika takuuvarman lämpimiä talvella.

    Madeira ja Azorit on viileämpiä ja sateisempia. Hyvinä päivinä aurinko paistaa ja on rantakeli, huonona päivänä sataa vettä ja on viileää. Eli sää on noilla saarilla epävakaisempaa.

    Riippuu siis ihan siitä, että mitä hakee. Jos hakee lähes kesäkelejä Euroopan talvikaudella niin sitten kannattaa suunnata esim. Gran Canarian tai Teneriffan eteläosiin. Jos riittää sellainen 16-22 astetta eivätkä sateet tai tuuli aika ajoin haittaa niin sitten voi suunnata mille saarelle tahansa. Ja paljon riippuu tietty siitä, että mitä haluaa vapaa-aikana tehdä.

    VastaaPoista