lauantai 16. lokakuuta 2021

20 vuotta elämää ulkosuomalaisena

Nyt lokakuussa minulla tuli täyteen 20 vuotta elämää ulkosuomalaisena. Uskomatonta miten vuodet ovat kuluneet ja 20 vuotta on vilahtanut oikeastaan aika vauhdilla. Vaikka toki paljon elämää on mahtunut näihin vuosiin. Mutta tuntuu hurjalta, että viettänyt valtaosan aikuiselämästäni ulkomailla asuen. 

                                                         20 vuotta välissä


Elämäni ulkosuomalaisena alkoi syksyllä 2001 kun lähdin oppaaksi Aurinkomatkoille. Tuo päätös muutti elämäni suunnan täydellisesti vaikka tarkoituksena oli vain viettää vain pari vuotta ulkomailla ja palata sitten takaisin Suomeen. En missään vaiheessa lähtenyt Suomesta ns. ovet paukkuen eli en lähtenyt sieltä esim. sen takia, etten olisi viihtynyt Suomessa tai että olisin inhonnut Suomen ilmastoa tmv.  Lähdin, koska halusin kokea jotain uutta.

Taakse jäi pitkä parisuhde, yhdessä hankittu ja rempattu asunto, vakituinen ja mukava työ matkatoimistossa. Eli kaikki oli ollut Suomessa periaatteessa ihan hyvin. Mutta jotain kuitenkin puuttui. Olin nimittäin aina unelmoinut siitä, että pääsisin jossain vaiheessa kokeilemaan työskentelyä ulkomailla. Ja kun oli käynyt selväksi, että parisuhteessa tuo ei onnistunut niin tein vaikean päätöksen ja jätin kaiken taakseni ja lähdin toteuttamaan unelmaani.   


Itse asiassa matkaoppaan työ ei ollut milloinkaan minun unelmani mutta siihen työhön päätyminen oli aikoinaan myös sattumien ansiota. Mutta ilmeisen hyvin viihdyin sillä samalla firmalla olin töissä 10 vuoden ajan - siihen asti kunnes tyttäremme syntyi. Ja ilmeisen iso vaikutus tuolla työllä on ollut elämääni sillä yhä edelleen näen aika ajoin unta siitä, että työskentelen matkaoppaana. 

                                                     

Ja päivääkään ei ole tarvinut katua. Päinvastoin. Olen äärimmäisen onnellinen, että tuolloin kuuntelin omaa vaistoani ja uskalsin hypätä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tehdä vaikeita päätöksiä. Mutta en onneksi ollut enää ihan nuori vaan 25 vuotias eli olin jo ehtinyt elää aikuisen itsenäisen ihmisen elämää Suomessa. Ja hyvä näin. Uskon, että noiden vuosien elämänkokemus on auttanut sopeutumiseen täällä maailmalla. 

Näihin 20 vuoteen on mahtunut ihan mielettömiä kokemuksia, ihan hurja määrä muistoja ja elettyjä elämyksiä. Rehellisesti voin sanoa, että näiden vuosien aikana on kertynyt ihan valtava määrä muistoja, joita kelpaa sitten vanhana muistella. Tosin pitäisi ehkä kirjata noita muistoja johonkin ylös jos vaikka muisti alkaa pettämään jossain vaiheessa :-) 

Olen myös näiden ulkomailla asuttujen vuosien aikana löytänyt uusia harrastuksia, jotka ovat elämässä edelleen mukana.   

                                    

Parasta näissä vuosissa on kuitenkin ollut rakkaan puolison löytäminen, tyttären syntyminen ja meidän perheen yhteiselämä. Tällaisesta en osannut edes unelmoida siinä vaiheessa kun ulkomaille lähdin sillä lähdin vain töitä tekemään. Mutta kävikin niin, että rakastuin ensimmäiseen asuinpaikkaani sen verran valtavasti että siitä tuli kotini yli 10 vuoden ajaksi. Ja siellä lopulta tapasin myös puolisoni ja meidän tyttäremme syntyi. Se oli siis rakkautta ensi silmäyksellä mutta ei mieheen vaan saareen :-) 

                                              Tämä kuiva ja karu saari vei sydämeni

                                         

On mielenkiintoista miettiä näin jälkikäteen, että miten monet valinnat ja tapahtumat ovat kuljettaneet minua ja puolisoa tähän hetkeen. Yksi tällaisista sattui itse asiassa jo ennen muuttoani ulkomaille! 

Ensimmäiseksi työkohteekseni oli nimittäin laitettu Marokko mutta sitten syyskuun 11.päivän tapahtumat vuonna 2001 muuttivat "suunnitelmat" heti alkuun. En lähtenyt Marokkoon vaan Espanjaan, Fuerteventuralle. Ja sinne taas paikka aukeni koska edellinen kollega sieltä päätti seurata sydämensä ääntä ja muuttaa poikaystävänsä perässä Englantiin. Ja niin minä sitten päädyin hänen paikalleen Fuerteventuralle. Saarelle, joka vei sydämeni samantien. 

Kului kuitenkin vuosia ennen kuin tapasin siellä puolisoni. Hän saapui saarelle töiden perässä vuonna 2007. Itse asiassa tutustuin häneen heti samalla viikolla kun hän muutti saarelle (myös työnantajansa lähettämänä) mutta yhteinen polkumme alkoi vasta keväällä 2008. Mutta sen jälkeen kaikki olikin heti selvää. Tosin heti alkuun jouduimme viettämään useamman kuukauden etäsuhteessa sillä työt veivät minut muutamaksi kuukaudeksi Malagaan mutta onneksi puolisolla oli mahdollisuus käydä siellä joka toinen viikonloppu. Ja kun työni siellä päättyivät heinäkuussa, lähdimmekin heti yhdessä lomailemaan puolison vanhempien kesäasunnolle Galiciaan. Ensitapaaminen tulevien appivanhempien kanssa tapahtui siis varsin perusteellisesti kun asuimme viikon heidän luonaan. Minut otettiin heti osaksi perhettä ja tulemme erittäin loistavasti toimeen. 

10 vuotta sitten syntyi tyttäremme ja sen myötä selvää oli tietysti se, että elämä on nyt täällä. Puolison työ on nimittäin sellainen, että se edellyttää meidän asumistamme täällä Espanjassa. Ja puolison työt määrittävät myös meidän perhe-elämäämme melkoisesti eli me asumme siellä missä puolison työt ovat. Tästä syystä muutimme myös tänne Gran Canarialle 8 vuotta sitten. Ja tästä syystä emme pysty edes harkitsemaan vaikkapa Suomeen muuttamista. Toki toivon, että tytär joskus lähtisi Suomeen opiskelemaan ja sitten hän voisi itse päättää, että haluaako hän asua Suomessa, Espanjassa vai kenties jossain muualla. 


Ovatko nämä 20 vuotta ulkosuomalaisena sitten muokanneet minua? Ainahan jankutetaan, että maassa pitää elää maan tavoilla. No, toki nämä vuodet ulkomailla ovat muokanneet  minua. Tietyt piirteet ovat jääneet pois ja tilalle on tullut paljon uusia, onneksi positiivisia sellaisia. Väkisinkin Espanja on jättänyt jälkensä.

Mutta kaikista muutoksista huolimatta tosiasia taitaa kuitenkin olla se, että espanjalaista minusta ei saa tekemälläkään... Enkä edes haluaisi. Joskus vuosia sitten uusiessani oleskelulupaa poliisi tiedusteli minulta, että miksi en hae maan kansalaisuutta kun kerran asun täällä vakituisesti. Olisi kuulemma kaikki paperihommat paljon helpompia. Ihan kohteliaasti vastasin vain, että minä olen suomalainen ja sellaisena aion pysyä. Kiitos tarjouksesta. 

Vaikka olenkin viettänyt ison osan aikuiselämästäni Suomen ulkopuolella niin siitä huolimatta siteet Suomeen eivät ole katkenneet. Ehkä tunnen itseni nykyään jopa enemmän suomalaiseksi kuin siellä asuessani. Olen koko tämän 20 vuoden ajan käynyt säännöllisesti Suomessa - yleensä 2-3 kertaa vuodessa. Minulla on siellä edelleen perhettä, sukulaisia ja ystäviä joita käyn tapaamassa ja jotka ovat tärkeitä. En ole siis vieraantunut Suomesta vaikka elämä on jo muualla. Suomi on ja pysyy minulle kuitenkin kotimaana. Onneksi puoliso tykkää myös Suomesta ja hän ymmärtää, että minulle ja tyttärelle Suomi on yhtä tärkeä kuin Espanja. Hän on siis kannattanut koko ajan sitä, että tyttärestämme kasvaa kahden maan kansalainen eikä vain espanjalainen, jolla on suomalainen äiti. Hän ihannoi monia asioita Suomesta ja puhuu maasta aina pelkkää hyvää. Olen siis onnekas - minulla on todella mahtava puoliso.  

                                         Ensimmäisellä yhteisellä Suomi-reissulla 

                                    

En tiedä, että onko kohtalolla ollut sormensa pelissä mutta aika hauska sattuma on se, että jo 6-vuotiaana espanjalaisuus on selvästi tehnyt vaikutuksen minuun. Vaikka tuossa vaiheessa en ollut koko maassa edes käynyt. 

                                     

Enpä olisi todellakaan 20 vuotta sitten uskonut, että vielä 45-vuotiaana asun Espanjassa. Reissun tosiaan piti olla vain muutaman vuoden mittainen. Mutta nyt 45-vuotiaana olen äärimmäisen onnellinen, että näin on mennyt. Eli kippis kahdelle vuosikymmenelle ja monelle lisää. Vaikka kuka sitä tietää, että missä sitä ollaan 20 vuoden kuluttua. Silloinhan ollaan jo eläkeiässä!   

 





lauantai 9. lokakuuta 2021

Kanarian syksy 2021

Täällä Kanariallakin eletään virallisesti jo syksyä vaikka ehkä siltä ei kauheasti tunnukaan. Lämpötilat ovat nimittäin edelleen hyvinkin kesäiset ja päivällä mittarit kohoavat helposti 30 asteeseen. Jopa yöt ovat vielä melkoisen lämpimiä. Syksy antaa siis edelleen odottaa itseään ja rantakelit jatkuvat! 

Toki matkailijoiden kannalta on varmasti ihan kivaa, että on lämmintä. Itse kuitenkin toivoisin lämpötilojen jo vähän laskevan. Näitä kesäisiä lämpötiloja kun on ollut jo maaliskuusta lähtien niin nyt alkaisi jo riittämään... Mutta ainakaan vielä ennusteet eivät lupaa syksyisempiä kelejä. 

No, miltä näyttää sitten muuten elämä täällä Kanarialla tällä hetkellä? No, rehellisesti sanottuna aika lailla samalta kuin ennen koronaa. Vielä vuosi sitten kadut olivat aika autioita, monet paikat suljettuina ja turisteja oli kourallinen. Mutta nyt väkeä on jo merkittävästi enemmän, lähes kaikki paikat ovat taas avoinna ja kaduilla on elämää. Olemme palanneet koronan jälkeiseen melko normaaliin elämään. 

                                            

Tällä hetkellä Kanarialla eletään siis varoivaisen positiivisissa tunnelmissa. Hotellien varauskirjat näyttävät hyviltä tämän talven osalta, lentoyhtiöt ovat aloittaneet pikkuhiljaa säännölliset lentonsa ja niitä lisätään jatkuvasti, väkeä virtaa taas saarille kaikkialta maailmasta. Täytyy myöntää, että tuntuu vähän oudolta - sitä ehti jo tottua siihen, että täällä oli niin hiljaista ja rauhallista. Mutta toki saarten taloudelle turismin palaaminen on ehdoton edellytys. 

                              

Tartunnat täällä ovat laskeneet tasaisen varmasti ja rokotukset edenneet. Tästä syystä kaikenlaisia rajoituksia on vähitellen poistettu. Toki jotain on vielä olemassa kuten maskipakko kaikille yli 6-vuotiaille julkisissa sisätiloissa, kulkuvälineissä jne. Tämä koskee kauppoja, ostoskeskuksia, hotellien sisätiloja, busseja, takseja jne. Ulkona maskia ei tarvitse käyttää jos 1.5 metrin turvaetäisyys muihin on mahdollista. Ja tätä maskinkäyttöä myös valvotaan eli kyse ei ole pelkästä suosituksesta vaan maskin käyttö on pakollista. Eikä tähän ole tiettävästi tulossa helpotusta vielä tämän talven aikana. 

Ja tietysti voimassa on yhä edelleen vaatimus, että kaikkien yli 12-vuotiaiden pitää Espanjaan saavuttaessa esittää joko koronatodistus tai vaihtoehtoisesti etukäteen tehty testi sekä täyttää etukäteen terveystietolomake. 

Tartuntoja täällä koko Kanarian alueella on tällä hetkellä n. 60-100 / päivä - siis yhteensä kaikki saaret mukaanlukien. Eilen ilmoitettiin 62 uutta tartuntaa. Viimeisten 7 päivän luku on 20,50 tapausta 100.000 asukasta kohden, 14 päivän lukema on 46,97 tartuntaa / 100 000.  Sairaaloissa on tällä hetkellä 101 ihmistä osastohoidossa ja 28 tehohoidossa.  Täyden rokotussarjan on Kanarialla saanut n. 74 % väestöstä eli yli 12-vuotiaista, koko Espanjan mittakaavassa luku on hieman korkeampi.  Iäkkäät laitoshoidossa olevat saavat parhaillaan kolmansia rokotteita ja sen jälkeen tarkoituksena on jatkaa yli 70-vuotiaiden rokottamista. Uutisissa mainittiin myös, että alle 12-vuotiaiden rokotukset tulevat ohjelmaan ilmeisesti tämän vuoden lopussa. 

                                          

Toki on asioita, jotka ovat muuttuneet. Monessa paikassa (hotellit, ravintolat jne) henkilökuntaa on vähemmän kuin mitä oli ennen koronahärdellin alkamista. Vaikka väkeä on otettu takaisin töihin niin välillä tuntuu siltä, että koronaan vedoten on väkeä vähemmän töissä. Eli paikoitellen palvelu saattaa tökkiä koska väkeä ei ole ehkä riittävästi. Tämä huomattiin monesti ainakin kuluneen kesän aikana. Mutta toivottavasti talven aikana siihenkin tulee muutos. Myös monin paikoin aikatauluja on saatettu muutella, asiakasmääriä rajoittaa jne. Koronaan on niin helppo vedota.... Ja kyllä, välillä säännöt tuntuvat täysin käsittämättömiltä - miksi esim. väki saa ravintoloiden sisätiloissa juhlia klo 03:00 miten haluaa mutta esim. kouluissa lapset joutuvat edelleen istumaan paikoillaan maskit naamalla ja käyttämään niitä jopa välituntien aikana ulkona? 

Myös siihen kannattaa tällä hetkellä varautua, että vuokra-autojen kanssa on monin paikoin ongelmia - ihan koko maassa. Vuokraamot joutuivat myymään ison osan autokannastaan koronakriisin aikana koska autoja ei kannattanut seisottaa vailla käyttöä. Mutta nyt sitten autoja ei olekaan riittävästi kysyntään suhteutettuna eli hinnat ovat paikoitellen korkeammat kuin ennen ja autoja vähemmän tarjolla eli vuokra-autot kannattaa varata ajoissa ettei jää ilman. 

Toisaalta hyvää on taas se, että useampi hotelli on kuluneen koronakriisin aikana käynyt läpi pienemmän tai suuremman remontin. Kun paikat olivat joka tapauksessa kiinni niin tämä tarjosi loistavan mahdollisuuden remontteihin joihin ei ole ollut ehkä vuosikymmeniin aikaa / mahdollisuutta. Myös uusia juttuja on ilmestynyt katukuvaan - kuten Melonerasin rantakadun Starbucks ulkoilmakahvila. 

Ja aika yllättävää on se, että hyvin monet paikat näyttävät selvinneen tästä koronakriisistä. Vaikka monet ravintolat olivat kiinni jopa 1.5 vuotta niin tänä syksynä toiminta on jatkunut ja ovet avautuneet. Elämä jatkuu. 

Nyt sitten vain odotellaan sitä syksyn saapumista... En muista, että milloin olisi viimeksi satanut (muutakin kuin hiekkaa) joten aika kuivaa ja karua alkaa olla. 

                              Mutta on meillä vähän syksyn sävyjä - tosin johtuu kuivuudesta...