lauantai 11. syyskuuta 2021

Kesälomalla Espanjassa: Galicia ja Asturias

Viime kesänä teimme mahtavan pohjois-Espanjan kiertomatkan eli ajoimme Galician kautta Asturiakseen, Cantabriaan ja Pais Vascoon eli baskimaahan. Tuo reissu oli tiivis aikataulultaan koska aikaa ei ollut ihan kauhean paljon mutta nähtävää olisi valtavasti. Mutta matka oli onnistunut ja rakastuimme täysin pohjois-Espanjan upeisiin maisemiin, vehreyteen, raikkaaseen ilmaan, kertakaikkiaan mahtavaan ruokaan, luontoon jne. Olisin ollut valmis muuttamaan Asturiakseen vaikka heti. 

Reissupäiväkirjoja viime kesältä voi lukea täältä:

http://mylifeingc.blogspot.com/2020/07/pohjois-espanjan-kiertomatka-osa-1.html

http://mylifeingc.blogspot.com/2020/07/pohjois-espanjan-kiertomatka-osa-2.html

http://mylifeingc.blogspot.com/2020/07/pohjois-espanjan-kiertomatka-osa-3-pais.html

                                           
Emme kuitenkaan ehtineet tuolla reissulla nähdä kuin pintaripauksen noista upeista alueista joten päätimme tänä kesänä tutustua paremmin suosikkiimme eli Asturiakseen. 
                                       

Loma, osa 1 - Galicia 

Galicia on meille sikäli jo tuttu, että olemme siellä lomailleet melkeinpä joka kesä koska puolison vanhemmilla on siellä kakkosasunto. Toki Galicia on myös vehreää ja kaunista aluetta mutta se ei ole sykähdyttänyt meitä samalla tapaa kuin Asturias ja Cantabria. No, kaikesta huolimatta aloitimme lomamme kuitenkin Galiciassa koska olimme jo espanjan perheen kanssa sopineet tästä yhteisestä lomaviikosta. Ja halusimme tietysti viettää aikaa myös espanjan perheen kanssa - olimmehan juuri olleet 7 viikkoa Suomessa ja saaneet nauttia Suomen perheestä & suvusta. 

Lensimme Gran Canarialta tällä kertaa Madridin kautta La Coruñaan, koska suoria lentoja ei ollut tarjolla kyseisenä päivänä. Ja meillä oli kiire perille koska muu perhe oli siellä jo odottamassa. Vuokra-auton otimme tällä kertaa Budgetin kautta koska se oli halvin vaihtoehto - yhdensuuntainen (palautus tapahtui toisella kentällä) vuokraus 12 päiväksi maksoi n. 600 euroa. 

Galician lomaosuuden vietimme tuttuun tapaan pienessä O Vicedon -kylässä, joka on Espanjan pohjoisinta seutua - kylän vieressä oleva niemimaa on pohjoisin paikka.  Eli matkasimme melkeinpä Espanjan eteläisimmästä paikasta maan pohjoisimpaan paikkaan! 
                                                         Espanjan pohjoisin paikka 
                                       

Majapaikkanamme toimi puolison vanhempien 3 makuuhuoneen ja yhden kylpyhuoneen pikkuinen kattohuoneisto. Asunto ei siis ole mikään suuren suurin mutta harvemmin meitä siellä on ihan näin isoa sakkia eli tähän asti on riittänyt oikein mainiosti. Parasta ovat kuitenkin näkymät, jotka parvekkeelta avautuvat


Tällä kertaa meitä oli kuitenkin koolla iso joukko eli asunnossa majoittuivat meidän lisäksemme abuela eli isoäiti, puolison nuorempi veli naisystävänsä ja tämän kahden lapsen kanssa. Puolison vanhempi veli lapsensa kanssa puolestaan majoittui kylä majatalossa koska asuntoon ei mahtunut. Seurueeseemme kuului myös nuoremman veljen naisystävän veli perheineen eli heillä oli myös kaksi lasta. Melkoinen sakki siis - 8 aikuista ja 6 lasta! 

Loma kuitenkin suju erittäin loistavasti. Toki isolla porukkalla on melkoinen urakka kun yritetään sovittaa yhteen kaikkien vähän erilaiset aikataulut sekä toiveet. Mutta kun kaikki vähän joustavat niin homma sujuu ongelmitta. 

Itsellä ainoa toivomus oli, että saan aamulla sen verran vapaata aikaa että ehdin käydä treenamassa / juoksemassa. Tuolla on kyllä mahtava juosta kun on metsäisiä polkuja ja raikasta ilmaa. 
 
Tämä aamun treenitunti on itselle ihan riittävästi sitä "omaa aikaa".  Kunhan sen saan vedettyä niin sen jälkeen olen valmis joustamaan kaikista päivän muista aktiviteeteista. Yleensä tosin heräsin jo klo 7 jälkeen jotta ehdin liikkelle ennen muita. On nimittäin pientä ruuhkaa kun 5 aikuista ja 3 lasta käyttää yhtä ja ainoaa kylpyhuonetta. 

Päivän ohjelmassa oli sitten vähän keleistä riippuen rantaelämää ja aktiviteetteja. Pilvisinä päivinä käytiin kävelemässä, pelaamassa rantalenttistä, ajamassa kartingia, ratsastamassa jne. Muutama vuosi sitten bongasimme 20 minuutin ajomatkan päästä todella mahtavan tallin, jossa olemme nyt käyneet aina kun tuolla seudulla olemme. Paikka on ihan mieletön - kauniissa vehreässä laaksossa ja hevoset saavat elää laitumella ympäri vuoden! 


                                 

              Aurinkoisina päivinä nautittiin tietysti upeista rannoista ja niitähän tuolla riittää!  



 

Toki vesi tuollapäin on melkoisen kylmää - alle 20 astetta jopa näin kesällä mutta eipä se lapsia kauheasti hidastanut. 


Parasta ehdottomasti oli se, että kerrankin pikkuneidillä oli seuraa. Ja hän nauttikin serkusten seurasta todella paljon. Kylä on myös niin pieni, että siellä voi surutta antaa lasten liikkua ihan vapaasti - mikä on aika harvinaista täällä Espanjassa. 



Koska Galiciassa ollaan niin tietysti laadukas ruoka, etenkin merenelävät, kuuluivat jokapäiväiseen ohjelmaan. Ruokapaikat oli jo tarkkaan mietytty etukäteen - missä syödään ja milloin. Espanjalaisille syöminen on nimittäin yksi loman tärkeimpiä asioita! 

 

Iltaisin sitten vedettiin vähän rauhallisemmin. Toki yhtenä iltana kävimme aikuisten kesken syömässä kun abuela vahti kaikkia lapsia. Tai eipä  noissa nyt kauheasti enää vahtimista ole. Ilta oli mennyt hyvin ja lapset olivat pelanneet illallisen jälkeen korttipelejä. 
                            
Yhtenä iltana kävimme puolestaan testaamassa erään hauskan metsäravintolan, jonka puolison pikkuveli oli bongannut pyöräretkellä. Aivan ihana paikka - keskellä metsää eikä pöytäalueella ollut edes mitään valoja! Onneksi puolison pikkuveljen retkeilyautossa oli pikkulyhty, jonka saimme pöydälle valoa tuomaan. 

                                          Metsäravintola vielä valoisaan aikaan

Ja pimeän tultua (pöytäalueelta pihassa en saanut kuvia kun oli niin pimeätä)

Ja tietysti kävimme myös ihailemassa auringonlaskua "maailman kauneimmalla puistonpenkillä". Tai näin ainakin galicialaiset väittävät... 



Galician loman jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja jatkoimme matkaa naapurimaakunta Asturiaksen puolelle. Tällä reissulla olimme ihan vain oman perheen kesken. 

Loma, osa 2 - Asturias 

Matkalla majapaikkaamme pysähdyimme bosque magico- nimisessä paikassa eli taianomaisesa metsässä. Tämä ei ole mikään virallinen nähtävyys vaan kuulimme tästä hauskasta paikasta meidän ystäviltä, jotka ovat kotoisin tältä seudulta. Tämä on siis lyhyt patikkareitti metsässä, joka on koristeltu pienillä leluilla - kaikilla mahdollisilla pikkuleluilla... Ja niitä on siellä tuhansia! 





Rehellisesti sanottuna itse nautin kyllä enemmän ihan maisemista ja metstästä itsestään. Mutta olihan tuo aika hauska ilmestys ja varmasti pienet lapset ovat tohkeissaan - etenkin jos eivät tiedä, että mikä tuolla metsässä odottaa. 



Kyseessä ei siis ole mikään virallinen nähtävyys tai vierailupaikka koska se on ihan yksityisen henkilön mailla ja sinne kuljetaan hänen pihamaansa läpi. Mutta koska ystävät paikkaa meille suosittelivat niin uskaltauduimme siellä käymään. Ja paluumatkalla tapasimme itse asiassa omistajat, vanhemman pariskunnan, jonka mailla siis kävimme patikoimassa. Espanjassa ei muuten tunneta sellaista kuin jokamiehen oikeus... 


Omistajat olivat mukavia ja juttelimme heidän kanssa aika pitkän hetken. Tuo lelujuttu oli saanut alkunsa jo vuosikymmeniä sitten kun heidän lapsensa oli ollut pieni ja hänen isovanhempansa olivat joka viikko lahjoittaneet lapselle jonkun uuden pikkulelun. Niitä sitten jossain vaiheessa alettiin kuskaamaan tuonne metsään ja vuosien aikana he ovat saaneet myös valtavat määrät leluja lahjoituksina metsässä käyneiltä lapsilta. 

Omistaja näytti myös meille hauskan taikapuun, jonka sisälle mahtuisi aikuinenkin seisomaan. No, itse en testannut mutta pikkuneiti kävi tietysti kokeilemassa. 


Lyhyen patikoinnin jälkeen suuntasimme sitten jo majapaikkaamme, Las Caldasin pikkukylään jossa sijaitsee Balneario Las Caldas eli kylpylähotelli. Olimme varanneet sieltä majoituksen koko Asturian loman ajaksi. Huone aamupalalla ja 2 tunnin päivittäisellä kylpyläoikeudella maksoi n. 200 euroa / yö. Ja meillä kävi tuuri sillä saimme korotuksen huonetyypissä ja pääsimme yläkerroksen juniorsuiteen, jossa meillä oli jopa oma parveke. 


Kylpylään piti tehdä aina etukäteen varaus koska kerralla otetaan aina rajallinen määrä ihmisiä. Mutta ainakaan näin syyskuussa ei paikassa ollut mitään ruuhkaa. Joten saimme nauttia ihanan rauhallisista hetkistä. 


Hotellissa on itse asiassa kaksi puolta, Las Caldas spa & sport (****) ja Gran hotel Las Caldas Wellness (*****). Molemmissa oli myös oma kylpylänsä. Me majoittauduimme tuohon spa & sport -hotelliin ja me saimme käyttää vain sen hotellin kylpylää - toki 25 euron lisämaksusta olisimme päässeet myös toiseen kylpylään. Mutta sinne pääsi lasten kanssa vain aamupäivällä lasten kanssa klo 10-12 välillä - muina aikoina kylpylä on vain aikuisille. Me siis nautimme vain oman hotellimme kylpylän tarjonnasta- joka tosin sekin oli ihan riittävä. Siellä oli lämmitetty ulkoallas (+28 astetta), sisäallas vesihierontapisteineen, höyrysauna, suomalainen sauna ja kylmäallas. 



Itse nautin eniten saunasta, joka olikin kertakaikkiaan upea. Ja sinne pääsi jopa lapset. Yleensä täällä Espanjassa on nimittäin saunoihin 15 vuoden ikäraja! Me siis saunoimme, kävimme kylmäaltaassa uimassa, saunoimme lisää, pulahdimme taas kylmäaltaaseen ja saunoimme taas lisää. Ihanaa! Ja kerrankin sauna, jossa oli todellakin kuuma. 
 
                                  
 

Ensimmäiset päivät nautimme leppoisasta lomasta meidän tyyliin eli aamupäivät aktiivilomaillen, lounaan jälkeen hetki siestaa huoneessa, sitten kylpylään ja illalla vielä illalliselle. 

Seudun pyöräily- ja lenkkeilymaastot ovat upeat - alueen vehreä luonto avautuu heti hotellin nurkalta. Nyt syyskuussa saimme nauttia jopa hieman syksyistä fiiliksistä eli ihania kävely- ja juoksulenkkejä teimme alueen maisemissa. Lähellä olisi ollut myös lukuisia pidempiä patikkalenkkejä mutta ne jätimme tällä kerralla väliin. 

  

                                                   Asturiaksen onnellisia lehmiä :-) 

Vuorilla ajaessamme bongasimme useaan otteeseen myös villihevosia, joista neiti oli tietysti ihan onnessaan. 


Yhtenä päivänä kävimme tietysti myös ratsastamassa eli teimme 2 tunnin mahtavan retken upeissa maisemissa. Tällä retkellä emme laukanneet koska puoliso oli mukana ja hänelle tämä oli vasta kolmas kerta hevosen selässä. Mutta loistavasti hän selviytyi jopa raviosuuksista! Retki maksoi 35 euroa / hlö. 

 




Yhtenä päivänä kävimme puolestaan ajamassa Senda del Oso-pyöräreitin, joka on 18 km pitkä vanhaa rautatieväylää pitkin kulkeva reitti. Se lähtee Entragosta ja päättyy Tuñonin kylään. Pyöriä vuokraavat firmat järjestävät tarvittaessa kuljetuksen reitin lopusta takaisin alkupaikkaan eli lasten kanssa voi ajaa vain tuon 18 km yhteen suuntaan. Ja koko reitti on lievää alamäkeä. Toki reitin voi ajaa myös takaisin eli silloin saa tehtyä 35 km lenkin. Ja lisäksi siihen saa lisättyä lisälenkin, jolloin matkasta saa vielä pidemmän. 

Me teimme pikkuneidin kanssa vain tuon 18 km osuuden, puoliso polki vielä takaisin. Reitti on todella helppo ja sopii siis todella hyvin myös lasten kanssa pyöräiltäväksi. Me vedimme tuo 18 km lenkin ilman pysähdyksiä mutta toki matkalla olisi ollut parikin paikkaa, johon olisi voinut pysähtyä esim. eväitä nauttimaan. 

Reitti kulkee lähes täysin autoteiden ulkopuolella mutta toki muutamassa kohdassa ylitetään tie. Muuten reitti on täysin turvallinen lastenkin kanssa. Maisemat ovat upeat, välillä poljetaan metsässä ja välillä vanhoissa tunneleissa. 

 

                                

 

Pyörävuokraamoita on alueella useita ja me maksoimme meidän pyöristämme 22 euroa / pyörä ja siihen sisältyi myös kuljetus takaisin. 


Loma tarjosi meille juuri sitä mitä kaipasimme - luonnossa liikkumista, kauniita & vehreitä maisemia, rentoutumista perheen kesken, raikasta ilmaa, hyvää ruokaa jne. Etenkin tuo vehreä luonto on asia, jota kaipaamme ihan valtavasti kotona Kanarialla. Ja vuodenaikojen vaihtelua.  



Viimeisen lomapäivän vietimme ystäväperheen seurassa Asturiaksen pääkaupungissa, Oviedossa. Lapset tutustuivat viime kesän Asturiaksen reissulla, jolloin vietimme myös päivän heidän seurassaan. Siitä huolimatta, että lapset eivät ole nähneet toisiaan vuoteen niin jutut lähtivät heti liikkeelle ilman mitään vierastamista.   
 
 

Oviedon keskusta on täynnä patsaita, joten kävimme niitä samalla bongaamassa kun kuljimme kaupungilla. 





Ja tietysti espanjalaiseen tapaan söimme lounasta pitkän kaavan mukaan... Oma ehdoton suosikkini on Fabes con almejas eli papupata simpukoilla - nam! 


Asturias oli jälleen kerran upea ja on kyllä ehdoton suosikkini koko Espanjassa! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti