torstai 23. syyskuuta 2021

Tulivuorenpurkaus La Palmalla

Viime sunnuntaina klo 15 kaikkien katseet täällä Kanarialla kääntyivät pienelle La Palman saarelle sillä tulivuorenpurkaus oli alkanut saarella. Tätä oli jo osattu odottaa sillä maanjäristyksiä oli esiintynyt jatkuvasti tiheämmällä tahdilla ja koko ajan lähempänä maanpintaa. Kukaan ei silti tainnut odottaa, että purkaus tapahtuisi noinkin nopeasti. Tai siltä ainakin vähän vaikutti, että saarelaiset yllätettiin hieman ns. housut nilkoissa. Iäkkäiden ja liikuntarajoitteisten evukoinnit alueelta oli nimittäin aloitettu vasta edellisenä iltana. 

Liikkeellä oltiin ainakin omasta mielestäni kovin myöhään koska edellisten päivien maanjäristykset oli havaittu jo lähes maanpinnassa. Eli tulivuorenpurkaus oli odotettavissa. Kaiken lisäksi La Palman tulivuoret ovat sitä laatua, että purkauspaikkaa ei pystytä ihan tarkkuudella ennustamaan koska kyseessä on eräänlainen halkeama joka syntyy ja siitä lähtee sitten laava nousemaan. Eli nämä tulivuoret eivät yleensä purkaudu mistään selvästä kraatterista. Toki asiantuntijat olivat ennusteet purkauspaikan melko hyvin, n. 300 metrin tarkkuudella.  

Mutta niin se tulivuori vain yllätti asukkaat ja väki lähti karkuun kovalla kiireellä. Moni jätti jälkeensä lähes kaiken - omaisuuden lisäksi myös eläimet. Niitä onneksi lähdettiin noutamaan paikallisten pelastusviranomaisten toimesta ennen kuin oli liian myöhäistä. 

                                     
Toki voi hieman ihmetellä sitä, että ihmiset eivät olleet tilanteeseen varautuneet paremmin koska jo viikon verran oli ollut melko selvää, että purkaus on lähellä. Itse olisin varmasti samassa tilanteessa jo pakannut tärkeimmät asiat matkalaukkuihin valmiiksi niin, että jos lähtö tulisi nopeasti niin tärkein omaisuus olisi helppoa ottaa mukaan. Mutta ehkäpä moni vain odotteli tarkempia viranomaisten ohjeita eivätkä siksi ottaneet tilannetta niin vakavasti. 

Erikoiseksi ihmisten välinpitämättömyyden tekee kuitenkin se, että tämä La Palman tulivuorenpurkaus ei ole mikään kummajainen vaan tulivuoret on tiedetty "aktiivisiksi" ja niitä on aina seurattu tarkasti. Viimeinen purkaushan La Palmalla tapahtui 50 vuotta sitten eli on varmasti vielä ollut monen muistissa. Ja kaiken lisäksi viimeisin tulivuorenpurkaus täällä Kanarialla oli vain 10 vuotta sitten eli aina aika ajoin näitä siis tapahtuu. 


Nämä Kanarian saarethan (ihan kaikki näistä) ovat saaneet alkunsa merenalaisten tulivuorten purkausten seurauksena. Kaikista vanhin saarista on itäisin saari Fuerteventura, jonka arvioidaan syntyneen n. 20 milj. vuotta sitten. Fuerteventuran jälkeen syntyivät vuorollaan Lanzarote, Gran Canaria, Teneriffa, La Gomera, La Palma ja sen jälkeen isoista saarista El Hierro, joka syntyi n. miljoona vuotta sitten. 

Tästä syystä kaikki Kanarian saaret ovat myös todella erilaisia – itäiset ja vanhimmat saaret eli Fuerteventura ja Lanzarote ovat maisemiltaan hyvin samanlaisia - matalia saaria, joiden maasto on kuivaa ja karua. Nämä saaret ovat jo saavuttaneet mitä todennäköisimmin maksimikorkeutensa ja ovat jo pitkän aikaa olleet ns. kulumisvaiheessa eli muuttuneet koko ajan matalammiksi. Näiltä saarilta korkeat vuoret puuttuvat oikeastaan kokonaan ja tästä syystä esim. sateet ovat näillä saarilla paljon harvinaisempia kuin vuoristoisemmilla läntisillä saarilla. 

Läntiset saaret taas ovat iältään paljon nuorempia ja eivätkä ne ole saavuttaneet vielä maksimikorkeuttaan eli niissä on odotettavissa vielä tulivuorenpurkauksia. Nämä saaret ovat myös paljon vuoristoisempia ja tästä syystä myös vehreämpiä koska sadepilvet kerääntyvät helpommin vuoristoisille alueille. 

Saarten tuliperäinen historia siis selvittää paljon sitä, että miksi nämä saaret ovat kaikki niin erilaisia - jokaisella on siis hyvin erilainen menneisyys. 

Kanarian saarten tuliperäisyyshän ei ole mikään yksittäinen ilmiö, vaan se liittyy laajoihin vulkaanisiin tapahtumiin, jotka johtuvat mannerlaattojen liikkeistä. Kanarian saaret eivät varsinaisesti sijaitse mannerlaattojen välissä - toisin kuin esim. Islanti. Täällä Kanarialla tulivuorten purkausten uskotaan johtuvan merenpohjassa olevasta ns. kuumasta pisteestä, josta sitten maapohjan liikkumisen seurauksena purkautuu laavaa aina aika ajoin. Kuten nyt La Palmalla. 

Tätä ennen edellinen tulivuorenpurkaus tapahtui 10 vuotta sitten El Hierron saaren eteläisellä merialueella. Tämä purkaus ei kuitenkaan aiheuttanut tuhoja sillä se tapahtui merellä muutaman kilometrin päässä rannikosta. Sitä edellinen tapahtui 50 vuotta sitten La Palmalla. Teneriffalla viimeisin purkaus oli 1900-luvun alussa ja Lanzarotella 1730-luvulla. La Gomeralla, Gran Canarialla ja Fuerteventuralla ei ole tiettävästi tulivuorenpurkauksia ollut 600 vuoteen

                                                     

Maanjäristyksiähän täällä Kanarialla esiintyy kuitenkin melko säännöllisesti. Tavallisesti järistykset ovat aika vaatimattomia ja niitä esiintyy pääasiassa merialueilla mutta toki voimakkaita järistyksiä on koettu täällä saarilla ihan meidänkin aikanamme. 

Ja näitä järistyksiä esiintyy oikeastaan kaikkialla - toki vähiten itäisten saarten ympäristössä. Mutta esim. Gran Canarian ja Teneriffan välisellä merialueella niitä havaitaan jo useammin ja aina aika ajoin jopa täällä Gran Canarialla. Esim. pari päivää sitten oli 2 richterin maanjäristys täällä Gran Canarialla, saaren pohjoisosassa. Mutta se tapahtui 11 km syvyydessä eikä se tuntunut maanpinnalla. 

Läntisillä saarilla ja niiden merialueilla maanjäristyksiä havaitaan melko säännöllisesti. Ja esim. La Palmalla havaittiin valtava määrä maanjäristyksiä juuri tulivuorenpurkausta edeltäneellä viikkolla. Eli merkit olivat esillä jo monen monta päivää ennen purkauksen alkua. 


Nyt sitten seurataan, että miten purkaus etenee. Kukaan ei tietenkään tiedä, että kauanko se tulee kestämään mutta arviot vaihtelevat muutamasta viikosta ja kuukausiin. Jo nyt muutaman vuorokauden aikana on alueelta evakoitu 6000 ihmistä, 166 hehtaaria maata on jäänyt laavameren alle ja useita satoja taloja on tuhoutunut. Selvää on se, että vahingot tulevat olemaan isoja ja saari onkin julistettu jo katastrofialueeksi. Monet perheet ovat menettäneet koko omaisuutensa. 

                                                       

Ihmisten auttaminen on kuitenkin aloitettu mutta ongelmana on esim. se, että pienellä saarella majoituspaikkoja ei ole yksinkertaisesti riittävästi tarjolla. Eli nyt pohditaan, että minne nuo tuhannet evakuoidut ihmiset laitetaan. Myös pidempiaikainen asuminen on jo tutkinnan alla - saarihallitus on mm. tutkinut satojen asuntojen nopeaa ostamista kotinsa menettäneille ihmisille. Ensimmäiset 70 asuntoa on ilmisesti jo ostettuna.  Myös pienemmät avustukset ovat jo saavuttaneet saaren asukkaat ja eri puolilta Kanariaa on La Palmalle lähetetty erilaisia avustuspaketteja (vaatteita, kenkiä, hygieniatuotteita, ruokaa, peittoja, tyynyjä jne). 

Tällä hetkellä purkaus ei vaikuta mitenkään esim. meidän elämään täällä Gran Canarialla - tai muillakaan saarilla. Eli tuhka ei ole kulkeutunut ainakaan vielä tänne asti. Myös La Palman lentokenttä on toistaiseksi pysynyt avoinna. 

En ole tietenkään mikään alan asiantuntija eli kaikkiin ylläoleviin tietoihin voi suhtautua sen mukaisesti. 




 

 

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Tervetuloa vierailulle espajalaiseen pikkukylään

Tämän kesäisellä pohjois-Espanjan reissulla kiinnitin paljon huomiota siihen, että miten eläviä ovat espanjalaiset kylät. Vaikka kyseessä olisi pieni muutaman tuhannen asukkaan "kyläpahanen" ns. keskellä ei mitään niin siitä huolimatta sieltä löytyy palveluita ja elämää. Toki kesällä sitä elämää on enemmän ja talvella on sitten hiljaisempaa. 

Nyt pääsette tutustumaan meidän "mökkipaikkakuntaan" eli kylään, jossa puolison perheellä on kakkosasunto. 

Tervetuloa vierailulle O Vicedoon! 

                                             

O Vicedo on n. 1700 asukkaan kylä Espanjan pohjoisrannikkolla, Galician maakunnassa, käytännössä koko Espanjan pohjoisimmassa kohdassa. Kylän pinta-ala on 76 km2 ja siitä on iso osa merenrantaa. 

Lähimpään kaupunkiin eli Viveiroon on matkaa 10 km ja siellä asukkaita on n. 15 000. Lähin "iso" kaupunki on La Coruña (asukkaita n. 240 000) ja sinne on matkaa 110 km eli autolla ajaen matka kestää reilut 1.5 tuntia. Espanjassahan ei aina nuo kilometrit kerro kauheasti eli usein puhutaan matkan pituudesta ajassa koska monissa paikoissa maasto sekä kapeat tiet tekevät matkankulusta normaalia hitaampaa. Tuolta La Coruñasta löytyy myös lähin lentokenttä. 

O Vicedon kylä sijaitsee siis paikassa, joka ei välttämättä ole kovin helposti saavutettavissa.  Kylä ei myöskään ole mikään tunnettu lomapaikka vaan se on pysynyt tähän asti pienenä ja rauhallisena kalastajakylänä. Toki viime vuosien aikana kalastajat ovat jo ikääntyneet tai poistuneet joukostamme eli tuo perinteinen elinkeino on jäämässä taka-alalle. Tästä huolimatta kylä ei ole kuihtunut vaan elämä kylässä jatkuu. Tänä kesänä kuulemma myös lomailijat muualta Espanjasta olivat löytäneet näille seuduille. 

                                Lukuisat veneet täyttävät edelleen kylän satamalaiturit


Kylässä asuevien keski-ikää en tiedä mutta kyllä siellä lapsiperheitäkin asuu sillä kylästä löytyy oma escuela infantil eli esikoulu (3-6 vuotiaille) ja primaria eli alakoulu. Ylemmät koulutasot löytyvät 10 km päästä Viveirosta ja lähin yliopisto puolestaan sijaitsee La Coruñassa. Kylässä on sisäliikuntahalli ja kylän keskustassa on katettu leikkipaikka. Talvella tällä seudulla nimittäin sataa melkoisesti eli tämä on todella hyvä idea!

                                             

Leikkipaikan vieressä sijaitsee casa da cultura eli kylän kulttuurielämän keskus - monitoimitila, jossa on kaikenlaisia tapahtumia, kursseja jne. Samassa yhteydessä on tietysti myös baari - koska olemmehan Espanjassa. 
                                             
Tuo kulttuurikeskuksen baari ei toki ole kylän ainoa anniskelupaikka vaan sen lisäksi kylästä löytyy pari muutakin baaria sekä kolme ravintolaa, jotka kaikki ovat varsin hyviä. Muutama ravintola löytyy vielä lisää itse kyläkeskusen ulkopuolelta. Etenkin merenelävät ovat näillä seuduilla tuoreita ja herkullisia. Toki laadukasta lihaakin löytyy joka ravintolasta sillä eläimet laiduntavat näillä seuduilla vihreällä ruoholla ympäri vuoden. 

 

                               

Matkailijoita ajatellen kylästä löytyy tasan kolme pensionaattia eli pientä hotellia eli mistään lomakohteesta ei voi todellakaan puhua.  Lisäksi yksityisiä huoneistoja voi vuokrata esim. airbnb-sivuston kautta. 
              

 Rannat ovat kylän parasta antia ja niitä on yhteensä 8 kappaletta!  
Kaiken lisäksi rantoja on erilaisia jokaiseen makuun - pieniä poukamia ja isompia rantoja, suojaisia ja sellaisia, jonne osuu tuuli ja aallot. Mutta kaikille yhteistä on se, että vesi on todella puhdasta (tällä seudulla ei ole mitään teollisuutta) mutta toisaalta vesi on kesälläkin melkoisen viileää eli harvemmin nousee yli 20 asteen.  





Kylän pääkadun varrelta löytyvät kaikki kaupat kuten fruteria-panaderia eli hedelmä- ja leipäkauppa, libreria eli kirjakauppa, panaderia-pasteleria eli leipomo, Bazar21 eli kaikenlaista kodintavaraa ja lisäksi kodinkoneita myyvä kauppa, farmacia eli apteekki, pari ruokakauppaa, tekstiilituotteita myyvä merceria ja lisäksi pari parturia sekä kauneushoitola. Naapurikylästä, O Barqueirosta, löytyy sitten lisää palveluita kuten pari pankkia, rautakauppa jne eikä sinne ole matkaa kuin 3.5 km. Ja toki naapurikylästä löytyy mys useampi baari sekä ravintola. 



              


Ylläolevat kuvat eivät anna kovin eläväistä kuvaa kylästä koska kaikki kaupat ovat kiinni- kuvat on nimittäin otettu aamulenkillä klo 7 aikaan, jolloin vastaan tulee vain muutama satunnainen ihminen. 


Kylän tunnelma on siis todella rauhallinen ja meno verkkaista. Kanat juoksentelevat pihoilla vapaana, lehmiä tai hevosiakin voi bongata talojen pihoilla. Melkoista maalaistunnelmaa siis...  

                                        

Mitään kummallisempia nähtävyyksiä tai aktiviteetteja ei tässä kylässä ole tarjolla mutta upea luonto on tarjolla heti nurkan takana. Lenkkeily ja pyöräily onnistuvat lähialueella loistavasti, myös vesiurheilulajit kuten melonta. Ajoittain kylän edessä olevassa lahdessa voi myös purjelautailla tai leijasurffata - silloin kun tuulet ovat sopivat. Lähellä on myös lainelautailuun sopiva ranta. 
                                        

Itse kävin ensi kertaa lomailemassa O Vicedossa vuonna 2008 eli 13 vuotta sitten ja sen jälkeen olemme käyneet siellä melkeinpä joka kesä lomailemassa. Eipä ole maisemat muuttuneet juurikaan noista ajoista - onneksi! 





 






lauantai 11. syyskuuta 2021

Kesälomalla Espanjassa: Galicia ja Asturias

Viime kesänä teimme mahtavan pohjois-Espanjan kiertomatkan eli ajoimme Galician kautta Asturiakseen, Cantabriaan ja Pais Vascoon eli baskimaahan. Tuo reissu oli tiivis aikataulultaan koska aikaa ei ollut ihan kauhean paljon mutta nähtävää olisi valtavasti. Mutta matka oli onnistunut ja rakastuimme täysin pohjois-Espanjan upeisiin maisemiin, vehreyteen, raikkaaseen ilmaan, kertakaikkiaan mahtavaan ruokaan, luontoon jne. Olisin ollut valmis muuttamaan Asturiakseen vaikka heti. 

Reissupäiväkirjoja viime kesältä voi lukea täältä:

http://mylifeingc.blogspot.com/2020/07/pohjois-espanjan-kiertomatka-osa-1.html

http://mylifeingc.blogspot.com/2020/07/pohjois-espanjan-kiertomatka-osa-2.html

http://mylifeingc.blogspot.com/2020/07/pohjois-espanjan-kiertomatka-osa-3-pais.html

                                           
Emme kuitenkaan ehtineet tuolla reissulla nähdä kuin pintaripauksen noista upeista alueista joten päätimme tänä kesänä tutustua paremmin suosikkiimme eli Asturiakseen. 
                                       

Loma, osa 1 - Galicia 

Galicia on meille sikäli jo tuttu, että olemme siellä lomailleet melkeinpä joka kesä koska puolison vanhemmilla on siellä kakkosasunto. Toki Galicia on myös vehreää ja kaunista aluetta mutta se ei ole sykähdyttänyt meitä samalla tapaa kuin Asturias ja Cantabria. No, kaikesta huolimatta aloitimme lomamme kuitenkin Galiciassa koska olimme jo espanjan perheen kanssa sopineet tästä yhteisestä lomaviikosta. Ja halusimme tietysti viettää aikaa myös espanjan perheen kanssa - olimmehan juuri olleet 7 viikkoa Suomessa ja saaneet nauttia Suomen perheestä & suvusta. 

Lensimme Gran Canarialta tällä kertaa Madridin kautta La Coruñaan, koska suoria lentoja ei ollut tarjolla kyseisenä päivänä. Ja meillä oli kiire perille koska muu perhe oli siellä jo odottamassa. Vuokra-auton otimme tällä kertaa Budgetin kautta koska se oli halvin vaihtoehto - yhdensuuntainen (palautus tapahtui toisella kentällä) vuokraus 12 päiväksi maksoi n. 600 euroa. 

Galician lomaosuuden vietimme tuttuun tapaan pienessä O Vicedon -kylässä, joka on Espanjan pohjoisinta seutua - kylän vieressä oleva niemimaa on pohjoisin paikka.  Eli matkasimme melkeinpä Espanjan eteläisimmästä paikasta maan pohjoisimpaan paikkaan! 
                                                         Espanjan pohjoisin paikka 
                                       

Majapaikkanamme toimi puolison vanhempien 3 makuuhuoneen ja yhden kylpyhuoneen pikkuinen kattohuoneisto. Asunto ei siis ole mikään suuren suurin mutta harvemmin meitä siellä on ihan näin isoa sakkia eli tähän asti on riittänyt oikein mainiosti. Parasta ovat kuitenkin näkymät, jotka parvekkeelta avautuvat


Tällä kertaa meitä oli kuitenkin koolla iso joukko eli asunnossa majoittuivat meidän lisäksemme abuela eli isoäiti, puolison nuorempi veli naisystävänsä ja tämän kahden lapsen kanssa. Puolison vanhempi veli lapsensa kanssa puolestaan majoittui kylä majatalossa koska asuntoon ei mahtunut. Seurueeseemme kuului myös nuoremman veljen naisystävän veli perheineen eli heillä oli myös kaksi lasta. Melkoinen sakki siis - 8 aikuista ja 6 lasta! 

Loma kuitenkin suju erittäin loistavasti. Toki isolla porukkalla on melkoinen urakka kun yritetään sovittaa yhteen kaikkien vähän erilaiset aikataulut sekä toiveet. Mutta kun kaikki vähän joustavat niin homma sujuu ongelmitta. 

Itsellä ainoa toivomus oli, että saan aamulla sen verran vapaata aikaa että ehdin käydä treenamassa / juoksemassa. Tuolla on kyllä mahtava juosta kun on metsäisiä polkuja ja raikasta ilmaa. 
 
Tämä aamun treenitunti on itselle ihan riittävästi sitä "omaa aikaa".  Kunhan sen saan vedettyä niin sen jälkeen olen valmis joustamaan kaikista päivän muista aktiviteeteista. Yleensä tosin heräsin jo klo 7 jälkeen jotta ehdin liikkelle ennen muita. On nimittäin pientä ruuhkaa kun 5 aikuista ja 3 lasta käyttää yhtä ja ainoaa kylpyhuonetta. 

Päivän ohjelmassa oli sitten vähän keleistä riippuen rantaelämää ja aktiviteetteja. Pilvisinä päivinä käytiin kävelemässä, pelaamassa rantalenttistä, ajamassa kartingia, ratsastamassa jne. Muutama vuosi sitten bongasimme 20 minuutin ajomatkan päästä todella mahtavan tallin, jossa olemme nyt käyneet aina kun tuolla seudulla olemme. Paikka on ihan mieletön - kauniissa vehreässä laaksossa ja hevoset saavat elää laitumella ympäri vuoden! 


                                 

              Aurinkoisina päivinä nautittiin tietysti upeista rannoista ja niitähän tuolla riittää!  



 

Toki vesi tuollapäin on melkoisen kylmää - alle 20 astetta jopa näin kesällä mutta eipä se lapsia kauheasti hidastanut. 


Parasta ehdottomasti oli se, että kerrankin pikkuneidillä oli seuraa. Ja hän nauttikin serkusten seurasta todella paljon. Kylä on myös niin pieni, että siellä voi surutta antaa lasten liikkua ihan vapaasti - mikä on aika harvinaista täällä Espanjassa. 



Koska Galiciassa ollaan niin tietysti laadukas ruoka, etenkin merenelävät, kuuluivat jokapäiväiseen ohjelmaan. Ruokapaikat oli jo tarkkaan mietytty etukäteen - missä syödään ja milloin. Espanjalaisille syöminen on nimittäin yksi loman tärkeimpiä asioita! 

 

Iltaisin sitten vedettiin vähän rauhallisemmin. Toki yhtenä iltana kävimme aikuisten kesken syömässä kun abuela vahti kaikkia lapsia. Tai eipä  noissa nyt kauheasti enää vahtimista ole. Ilta oli mennyt hyvin ja lapset olivat pelanneet illallisen jälkeen korttipelejä. 
                            
Yhtenä iltana kävimme puolestaan testaamassa erään hauskan metsäravintolan, jonka puolison pikkuveli oli bongannut pyöräretkellä. Aivan ihana paikka - keskellä metsää eikä pöytäalueella ollut edes mitään valoja! Onneksi puolison pikkuveljen retkeilyautossa oli pikkulyhty, jonka saimme pöydälle valoa tuomaan. 

                                          Metsäravintola vielä valoisaan aikaan

Ja pimeän tultua (pöytäalueelta pihassa en saanut kuvia kun oli niin pimeätä)

Ja tietysti kävimme myös ihailemassa auringonlaskua "maailman kauneimmalla puistonpenkillä". Tai näin ainakin galicialaiset väittävät... 



Galician loman jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja jatkoimme matkaa naapurimaakunta Asturiaksen puolelle. Tällä reissulla olimme ihan vain oman perheen kesken. 

Loma, osa 2 - Asturias 

Matkalla majapaikkaamme pysähdyimme bosque magico- nimisessä paikassa eli taianomaisesa metsässä. Tämä ei ole mikään virallinen nähtävyys vaan kuulimme tästä hauskasta paikasta meidän ystäviltä, jotka ovat kotoisin tältä seudulta. Tämä on siis lyhyt patikkareitti metsässä, joka on koristeltu pienillä leluilla - kaikilla mahdollisilla pikkuleluilla... Ja niitä on siellä tuhansia! 





Rehellisesti sanottuna itse nautin kyllä enemmän ihan maisemista ja metstästä itsestään. Mutta olihan tuo aika hauska ilmestys ja varmasti pienet lapset ovat tohkeissaan - etenkin jos eivät tiedä, että mikä tuolla metsässä odottaa. 



Kyseessä ei siis ole mikään virallinen nähtävyys tai vierailupaikka koska se on ihan yksityisen henkilön mailla ja sinne kuljetaan hänen pihamaansa läpi. Mutta koska ystävät paikkaa meille suosittelivat niin uskaltauduimme siellä käymään. Ja paluumatkalla tapasimme itse asiassa omistajat, vanhemman pariskunnan, jonka mailla siis kävimme patikoimassa. Espanjassa ei muuten tunneta sellaista kuin jokamiehen oikeus... 


Omistajat olivat mukavia ja juttelimme heidän kanssa aika pitkän hetken. Tuo lelujuttu oli saanut alkunsa jo vuosikymmeniä sitten kun heidän lapsensa oli ollut pieni ja hänen isovanhempansa olivat joka viikko lahjoittaneet lapselle jonkun uuden pikkulelun. Niitä sitten jossain vaiheessa alettiin kuskaamaan tuonne metsään ja vuosien aikana he ovat saaneet myös valtavat määrät leluja lahjoituksina metsässä käyneiltä lapsilta. 

Omistaja näytti myös meille hauskan taikapuun, jonka sisälle mahtuisi aikuinenkin seisomaan. No, itse en testannut mutta pikkuneiti kävi tietysti kokeilemassa. 


Lyhyen patikoinnin jälkeen suuntasimme sitten jo majapaikkaamme, Las Caldasin pikkukylään jossa sijaitsee Balneario Las Caldas eli kylpylähotelli. Olimme varanneet sieltä majoituksen koko Asturian loman ajaksi. Huone aamupalalla ja 2 tunnin päivittäisellä kylpyläoikeudella maksoi n. 200 euroa / yö. Ja meillä kävi tuuri sillä saimme korotuksen huonetyypissä ja pääsimme yläkerroksen juniorsuiteen, jossa meillä oli jopa oma parveke. 


Kylpylään piti tehdä aina etukäteen varaus koska kerralla otetaan aina rajallinen määrä ihmisiä. Mutta ainakaan näin syyskuussa ei paikassa ollut mitään ruuhkaa. Joten saimme nauttia ihanan rauhallisista hetkistä. 


Hotellissa on itse asiassa kaksi puolta, Las Caldas spa & sport (****) ja Gran hotel Las Caldas Wellness (*****). Molemmissa oli myös oma kylpylänsä. Me majoittauduimme tuohon spa & sport -hotelliin ja me saimme käyttää vain sen hotellin kylpylää - toki 25 euron lisämaksusta olisimme päässeet myös toiseen kylpylään. Mutta sinne pääsi lasten kanssa vain aamupäivällä lasten kanssa klo 10-12 välillä - muina aikoina kylpylä on vain aikuisille. Me siis nautimme vain oman hotellimme kylpylän tarjonnasta- joka tosin sekin oli ihan riittävä. Siellä oli lämmitetty ulkoallas (+28 astetta), sisäallas vesihierontapisteineen, höyrysauna, suomalainen sauna ja kylmäallas. 



Itse nautin eniten saunasta, joka olikin kertakaikkiaan upea. Ja sinne pääsi jopa lapset. Yleensä täällä Espanjassa on nimittäin saunoihin 15 vuoden ikäraja! Me siis saunoimme, kävimme kylmäaltaassa uimassa, saunoimme lisää, pulahdimme taas kylmäaltaaseen ja saunoimme taas lisää. Ihanaa! Ja kerrankin sauna, jossa oli todellakin kuuma. 
 
                                  
 

Ensimmäiset päivät nautimme leppoisasta lomasta meidän tyyliin eli aamupäivät aktiivilomaillen, lounaan jälkeen hetki siestaa huoneessa, sitten kylpylään ja illalla vielä illalliselle. 

Seudun pyöräily- ja lenkkeilymaastot ovat upeat - alueen vehreä luonto avautuu heti hotellin nurkalta. Nyt syyskuussa saimme nauttia jopa hieman syksyistä fiiliksistä eli ihania kävely- ja juoksulenkkejä teimme alueen maisemissa. Lähellä olisi ollut myös lukuisia pidempiä patikkalenkkejä mutta ne jätimme tällä kerralla väliin. 

  

                                                   Asturiaksen onnellisia lehmiä :-) 

Vuorilla ajaessamme bongasimme useaan otteeseen myös villihevosia, joista neiti oli tietysti ihan onnessaan. 


Yhtenä päivänä kävimme tietysti myös ratsastamassa eli teimme 2 tunnin mahtavan retken upeissa maisemissa. Tällä retkellä emme laukanneet koska puoliso oli mukana ja hänelle tämä oli vasta kolmas kerta hevosen selässä. Mutta loistavasti hän selviytyi jopa raviosuuksista! Retki maksoi 35 euroa / hlö. 

 




Yhtenä päivänä kävimme puolestaan ajamassa Senda del Oso-pyöräreitin, joka on 18 km pitkä vanhaa rautatieväylää pitkin kulkeva reitti. Se lähtee Entragosta ja päättyy Tuñonin kylään. Pyöriä vuokraavat firmat järjestävät tarvittaessa kuljetuksen reitin lopusta takaisin alkupaikkaan eli lasten kanssa voi ajaa vain tuon 18 km yhteen suuntaan. Ja koko reitti on lievää alamäkeä. Toki reitin voi ajaa myös takaisin eli silloin saa tehtyä 35 km lenkin. Ja lisäksi siihen saa lisättyä lisälenkin, jolloin matkasta saa vielä pidemmän. 

Me teimme pikkuneidin kanssa vain tuon 18 km osuuden, puoliso polki vielä takaisin. Reitti on todella helppo ja sopii siis todella hyvin myös lasten kanssa pyöräiltäväksi. Me vedimme tuo 18 km lenkin ilman pysähdyksiä mutta toki matkalla olisi ollut parikin paikkaa, johon olisi voinut pysähtyä esim. eväitä nauttimaan. 

Reitti kulkee lähes täysin autoteiden ulkopuolella mutta toki muutamassa kohdassa ylitetään tie. Muuten reitti on täysin turvallinen lastenkin kanssa. Maisemat ovat upeat, välillä poljetaan metsässä ja välillä vanhoissa tunneleissa. 

 

                                

 

Pyörävuokraamoita on alueella useita ja me maksoimme meidän pyöristämme 22 euroa / pyörä ja siihen sisältyi myös kuljetus takaisin. 


Loma tarjosi meille juuri sitä mitä kaipasimme - luonnossa liikkumista, kauniita & vehreitä maisemia, rentoutumista perheen kesken, raikasta ilmaa, hyvää ruokaa jne. Etenkin tuo vehreä luonto on asia, jota kaipaamme ihan valtavasti kotona Kanarialla. Ja vuodenaikojen vaihtelua.  



Viimeisen lomapäivän vietimme ystäväperheen seurassa Asturiaksen pääkaupungissa, Oviedossa. Lapset tutustuivat viime kesän Asturiaksen reissulla, jolloin vietimme myös päivän heidän seurassaan. Siitä huolimatta, että lapset eivät ole nähneet toisiaan vuoteen niin jutut lähtivät heti liikkeelle ilman mitään vierastamista.   
 
 

Oviedon keskusta on täynnä patsaita, joten kävimme niitä samalla bongaamassa kun kuljimme kaupungilla. 





Ja tietysti espanjalaiseen tapaan söimme lounasta pitkän kaavan mukaan... Oma ehdoton suosikkini on Fabes con almejas eli papupata simpukoilla - nam! 


Asturias oli jälleen kerran upea ja on kyllä ehdoton suosikkini koko Espanjassa!