Ulkosuomalaisen ongelmia, osa 3: autoilu Suomessa

Meillä ulkosuomalaisilla on usein edessä yksi iso ongelma kun suuntaamme Suomeen lomalle: millä liikkua ympäri upeaa Suomenmaata? Suomi on iso maa ja monesti ystäviä, sukulaisia ja tuttavia on eri puolilla maata ja heitä olisi kiva käydä tapaamassa. Ja tietysti on mielenkiintoista nähdä vähän muutakin sillä Suomihan on täynnä upeita vierailupaikkoja.

Valitettavasti vain liikkuminen julkisilla on monin paikoin tehty melkoisen hankalaksi.  Ja kaiken lisäksi tämän kuluneen koronavuoden aikana sitä ei ole edes suositeltu meille ulkomailta juuri saapuneille. 

                                  

Toki monella on mahdollisuus käyttää jonkun sukulaisen tai ystävän autoa, kuten mekin olemme tehneet vuosien ajan. Ja tarvittaessa olemme sitten käyttäneet julkisia - esim. matkat lentokentältä kotipuoleen ja takaisin. Mutta täytyy myöntää että niillä kulkeminen monen vaihdon kautta ei ole aina ollut aina herkkua. Muutaman kerran on tullut kiroiltua omaa pihiyttä kun vuokra-auton sijaan olemme kulkeneet kotipuoleen julkisilla ja matkalaukkuja on pitänyt pakkasessa ja lumikinoksissa roudata junaraiteelta toiselle pienen lapsen kanssa.  

Kotipuolessa olemme tietysti kesäisin liikkuneet paljon pyörillä mutta valitettavasti sää ei aina välttämättä suosi fillarointia. Tuntuu vähän ikävältä lähteä kyläreissulle toiselle puolelle kaupunkia jos vettä sataa vaakatasossa ja lämpötila on 13 astetta. Mikä on täysin mahdollista Suomen kesässä... 

                                           

Eli monissa tilanteissa oma auto on se helpoin vaihtoehto, jotta lomapäivät saa vietettyä mahdollisimman optimaalisesti ja liikuttua vaivattomasti ympäri Suomea. Autonvuokraus vaan on monesti aika arvokasta puuhaa - etenkin jos on tarkoitus lomailla Suomessa pidempään. Tästä syystä olemmekin usein hyödyntäneet julkisia ja sitten käyttäneet aina tarvittaessa vanhempien autoa kotipuolessa.  

Tänä kesänä aiomme tyttären kanssa viettää Suomessa 1.5 kuukautta ja karanteenien ym. juttujen takia auto on aika must-juttu. Joten viime aikoina on tullut vertailtua paljon eri vaihtoehtoja. Valitettavasti vain taidan olla turhan myöhään liikkeellä sillä tänä kesänä kysyntää on ollut vuokraamoilla valtavasti ja tästä syystä hinnat ovat nousseet melkoisesti. 

Viime kesänä vuokrasimme Suomi-loman ajaksi Europcarin minilesing kausiauton, joka on yhtä helppo kuin vuokra-auto mutta sen saa vain edullisemmin kuin perinteisen vuokra-auton.  Kuukausimaksi on aina kiinteä ja siihen sisältyy 2000 km kuukaudessa, minimivuokra-aika on yksi kuukausi. Viime kesänä auton kuukausivuokra oli vain 550 euroa (pienin malli, me saimme Opel Corsan) mutta tälle kesälle ei ole tarjouksia näkynyt ja nyt kuukausihinnat alkavatkin n. 800 eurosta ja edullisimpia autoja ei ole enää edes jäljellä kuin elokuusta alkaen. Ja tilanne on sama kaikilla isommilla firmoilla, jotka tarjoavat noita kuukausileasing-autoja. 

Tällä kertaa on siis pitänyt tehdä etsimistyötä normaalia enemmän ja verrata tarkasti eri vaihtoehtoja eli myös pienempiä vuokraamoita, kuten Firent, 24rent, Enterprise, vaihtoplus jne. Tuo vaihtoplus olisi kaikista edullisin vaihtoehto sillä sieltä saisi jopa alle 500 eurolla auton kuukaudeksi mutta ongelmana on vain se, että varauksen voi tehdä max. 2 päivän päähän koska heidän vuokra-autonsa ovat myynnissä olevia vaihtoautoja. Pitäisi siis odottaa aivan viime hetkeen ja pari päivää ennen lähtöä varata jos autoja on silloin tarjolla. Myös yksityisen kautta vuokraamista olen harkinnut ja sellainen onnistuu ainakin Gomore-palvelun kautta. 

                                                   

Tällä hetkellä olen tehnyt alustavan varauksen yhdestä pienestä vuokraamosta mutta vielä en tiedä, että uskallanko heidän kauttaa vuokrata. Eli noista kun ei aina tiedä, että miten toimivat jos jotain sattuu... Mutta vaihtoehdot alkavat olla vähissä joten kaikki mahdollisuudet pitää ottaa huomioon. Tärkeintä nyt kuitenkin on se, että joku auto on varattuna sillä onneksi varauksen saa vielä maksutta peruutettua jos löydän parempia vaihtoehtoja. 

Varmaa on kuitenkin se, että joku vuokra-auto pitää alle saada. Näin saamme vapauden liikkua omien aikataulujen mukaan ja pääsemme myös isojen laukkujen kanssa näppärästi takaisin kentälle kun kotimatka koittaa. Jostain syystä kun laukut tuppaavat täyttyä noiden suomilomien aikana ihan käsittämättömällä tavalla :-) 

10-vuotiaan elämää Kanarialla

Meidän pikkuneiti täyttää kohta 10-vuotta ja tuossa eräänä päivänä mietimme puolison kanssa, että miten erilaista elämää lapseni elää kuin mitä me vanhemmat elimme 80-luvulla. Kaiken lisäksi toinen meistä vietti sitä Suomessa, pienessä muutaman tuhannen asukkaan maalaiskylässä, toinen Espanjan pääkaupungissa Madridissa. Ja nyt meidän tyttäremme viettää lapsuuttaan täällä Kanarialla ja voisin sanoa, että hänen lapsuusmuistonsa tulevat olemaan hyvinkin erilaisia kuin meidän vanhempien. Toki elämä on yleensäkin aika erilaista näin 2020-luvulla kuin 1980-luvulla  

Lapseni toki elää myös aika erilaista elämää kuin esim. hänen samanikäiset ystävänsä Suomessa. Siellä ystävät ovat kulkeneet ns. omia polkujaan jo useamman vuoden - puhelin ja kotiavain taskussa. Meidän neidillä ei ole edes omaa kotiavainta koska hän ei sellaista tarvitse mihinkään! 

Onneksi neiti kuitenkin pääsee myös nauttimaan tuosta suomalaisesta vapaudesta aina silloin kuin vierailemme Suomessa. Nuo Suomessa vietetyt hetket ovat todella tärkeitä ja arvokkaita kaikenlaisen kehittymisen kannalta. Onneksi tyttärellä on Suomessa on lukuisia omanikäisiä ystäviä, joiden kanssa touhutessa pääsee nauttimaan suomalaisesta vapaudesta ja samalla kielitaito kehittyy myös ihan eri tavalla kuin vain kotona äidin kanssa puhuessa. Nuorten käyttämä nykykieli on kuitenkin aika erilaista ja myös puheenaiheet toista kuin äidin kanssa jutellessa.

Mutta olen kuitenkin salaa ehkä vähän iloinen siitä, että lapseni elää lapsuuttaan täällä Espanjassa.Täällä kun tuon ikäiset lapset ovat vielä enemmän lapsia ja pysyvät pitkälti vielä vanhempien valvonnassa. Tiedän missä lapseni milloinkin liikkuu ja kenen seurassa koska täällä lapset eivät tuossa iässä vielä kulje yksinään tai edes pelkästään ystävien seurassa.  

Täällä Espanjassahan lapset joutuvat pakostakin olemaan enemmän vanhempiensa tai aikuisten valvonnassa koska esim. alakouluikäiset on vietävä ja haettava koulusta aikuisen toimesta. Lapseni ei pääse edes koulun portista ulos ellei jompi kumpi meistä vanhemmista ole hakemassa tai ellemme ole erikseen ilmoittaneet koululle, että joku toinen aikuinen noutaa häne. Ja näin on aina siihen asti kunnes siirrytään yläasteelle. Mutta myös hyvin monien yläkouluikäisten ja jopa lukiolaisten kuljetuksista huolehtivat edelleen vanhemmat tai nuoret kulkevat koulubussin kyydillä, jos koulu on vähänkään kauempana kodista. Lapsia ei myöskään ole tapana päästää vapaasti kulkemaan esim. kaverien luokse tai harrastuksiin. Nuoret kulkevat ehkä jo vähän enemmän omatoimisesti mutta ovat kuitenkin valovuoden päässä siitä vapaudesta, josta nuoret esim. Suomessa nauttivat. 

Meidän neidillä on käytössä jo oma puhelin - mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys täällä Espanjassa tämän ikäisillä lapsilla. Monet saavat ensimmäisen oman puhelimen vasta 12-vuotiaana kun aloittavat yläkoulussa. Neidin luokalla noin puolella lapsista on oma puhelin. Meillä neiti sai puhelimen käyttöönsä vuosi sitten ja tuo sama minulta peritty puhelin on hänellä edelleen käytössä. Pääasiassa hän viestittelee sillä ystäviensä kanssa ja olemme sopineet, että meillä vanhemilla on edelleen täysi oikeus tarkistaa puhelimen sisältöä ja viestejä milloin tahansa.  Onneksi päivät ovat sen verran kiireisiä että ruutuaika jää loppujen lopuksi aika vähäiseksi. Mutta toki neiti välillä tykkää pelata (Among us, Minecraft, Roblox, Adopt me) tai katsella youtube-videoita. Hän seuraa esim. suomalaisia youtubereita, koska näin hän pysyy kärryillä myös suomalaisista jutuista. Paqpa, Roni Back, Namikolinx ja Tinke taitavat olla tällä hetkellä suosituimpien listalla ja lisäksi hän seuraa englantilaista ThisEsme-hevostubettajaa. 

Tietysti iso osa elämää on tällä hetkellä koulu. Kohta on takana peruskoulun neljäs luokka (1.luokalle täällä Espanjassa mennään jo 6-vuotiaana) ja koulua hän käy kansainvälisessä yksityiskoulussa jossa opetus tapahtuu 50/50 englanniksi ja espanjaksi. Hän on siis käytännössä sujuvasti kolmikielinen sillä noiden kahden kielen lisäksi hän puhuu sujuvasti myös suomea. 

Koulussa neiti viihtyy todella hyvin ja myös pärjää hyvin - ilman suurempia ponnisteluja.  Koulun suhteen on siis päästy tähän asti aika "helpolla" eikä koulu ole aiheuttanut stressiä tai paineita. Edes kokeisiin emme ole kauheasti vielä joutuneet valmistautumaan vaan koulussa opitut asiat ovat riittäneet hyvin.  Kokeita heillä on yleensä pääaineista eli enkku, matikka, espanja, saksa, luonnontieteen (natural science) ja yhteiskuntaoppi (social science). Näiden lisäksi he opiskelevat mm. liikuntaa (2 tuntia viikossa), kuvataidetta (1h/vko), musiikkia (2 h/ vko), kiinaa (2 h /vko) sekä tietotekniikka, robotiikkaa, tunnetaitoja sekä suomalaista elämänkatsomustietoa vastaava valores koska uskontoa ei opeteta tässä koulussa. Lempiaineita neidillä koulussa ovat englanti, kuvataide ja luonnontieteet. Musiikissa piti jo viime vuonna valita joku instrumentti ja neiti valitsi pianon.

Luokalla on tänä vuonna 18 oppilasta, joista yksi on saksalainen, yksi ruotsalainen, yksi kiinalainen, yksi intialainen ja sitten meidän puoliksi suomalainen neiti. Koulussa heillä on ilmeisesti ihan mukavaa koska neiti menee kouluun joka päivä tyytyväisenä ja tulee myös kotiin iloisena. Mielellään hän ei jää kotiin edes silloin kun on kipeä. 

Koulussa on käytettävä koulupukua, joita on kahdenlaisia - virallinen uniformu ja urheiluasu. Tuota virallista käytetään käytännössä vain muutaman kuukauden ajan talvella - silloin kun sää sen sallii. Nimittäin suurin osa kouluvuodesta on niin lämmintä ettfä virallisen uniformun suorat housut ovat vähän turhan kuumat pojille. Tästä syystä urheiluasua käytetään enemmän. Tuo sporttiasu on myös neidin suosikki - uniformusta hän ei tykkää koska siihen kuuluu hame ja sen kanssa on tietysti hankala olla kun ei pysty liikkumaan vapaasti (kärrynpyörät ja käsilläseisonta eivät onnistu hame päällä...). Mutta jos neiti itse saisi valita, niin hän kuulemma kävisi koulua mielummin omissa vaatteissa. 

Koulupäivä päättyy klo 15:45 joka ikinen arkipäivä ja sen jälkeen suuntaamme kotiin ja sitten nopeasti harrastuksiin. Neiti harrastaa tällä hetkellä balettia ja ratsastusta ja molemmissa on treenejä kaksi kertaa viikossa. 

Lisäksi käymme yleensä tallilla kerran viikossa ihan muuten vain. Lähes jokaiselle arkipäivälle on siis jotain ohjelmaa koulun jälkeen (onneksi ei ole kauheasti niitä kotiläksyjä ollut vielä  toistaiseksi...). Yksi päivä viikossa meillä on ihan vapaata ja se on yleensä torstai. Silloin olemme ihan vain kotosalla ja neiti saa touhuta omia juttujaan. Silloin hän saattaa piirrellä, askarrella tai lämpötilojen salliessa käydä uimassa. 

                    

Eläimet ovat rakkaita - erityisesti hevoset, ponit ja koirat. Omaa koiraa hän on toivonut jo monta vuotta ja nyt haluaisi myös oman ponin mutta kumpaakaan meiltä ei löydy. Ainakaan vielä. Tällä hetkellä hän haaveilee eläinlääkärin ammatista. 

Elämä on siis aika lailla ohjattua - sellaista omatoimista ystävien kanssa hengailua ei täällä kauheasti harrasteta ja tämä on kyllä yksi niitä isoja juttuja, joista lapseni jää paitsi. Mutta toisaalta hän itse haluaa harrastaa joten valinta on ihan täysin hänen. Eikä meillä sitä paitsi ole tässä lähistöllä edes ketään samanikäisiä lapsia, joiden kanssa hän voisi touhuta. Kaikki tapaamiset ystävien kanssa pitää aina järjestää vanhempien toimesta. 

               

Ystäviä meidän neidillä onneksi riitää ja niitä hänellä on hyvinkin erilaisia, eri ikäisiä ja eri asioiden parista. Koulussa hän tulee toimeen oikeastaan kaikkien luokkakavereiden kanssa - niin tyttöjen kuin poikien. Mutta pari luokkakaveria on sellaisia lähempiä - yksi tyttö ja yksi poika. Tuota tyttöä emme juurikaan tapaa koulun ulkopuolella mutta pojan kanssa neiti on ollut ystävä jo 5-vuotiaasta lähtien eli heillä on läheinen ystävyyssuhde ja aina aika ajoin he tapaavat myös koulun ulkopuolella. Lomilla ovat myös yökyläilleet puolin ja toisin. On tosi mahtavaa, että tytär pystyy ylläpitämään ystävyyttä myös poikien kanssa. Hänellä on myös Suomessa läheinen ystävä, joka on poika. Itsellä ei nimittäin tuossa iässä todellakaan ollut poikia ystävinä eikä puolisolla puolestaan tyttöjä. 

Lisäksi hänellä on ystäviä balettiryhmästä, tallilta ja meidän vanhempien kautta. Ystävät ovatkin hänellä erittäin tärkeitä vaikka heitä ei välttämättä tavata joka päivä. Talliystäviä nähdään pari kertaa viikossa kun käydään tallilla ja silloin siellä vietetyt tunnit riittävät ystävyyden ylläpitämiseksi. Balettiystäviä ei nähdä kuin balettitreeneissä mutta tämäkin on ihan riittänyt - yksi balettiryhmän ystävistä on kuitenkin samassa koulussa ja toinen puolestaan myös ratsastaa. Eli nämä pienetkin ystävien kanssa jaetut hetket ovat toistaiseksi riittäneet mainiosti. 

Iltarutiineihin meillä on viime vuosina kuulunut jonkun televisiosarjan seuraaminen eli illallisen jälkeen katsomme jakson tuota sarjaa - pieni perheen yhteinen löhöhetki sohvalla. Olemme nähneet kaikki Australian Masterchef-kaudet ja lisäksi lukuisia Netflixin realitysarjoja kuten Next in Fashion, Glow up, Magic for Humans, Tiny house Nations, Extraordinary homes, Interior design masters, The InBESTigators, Instant hotel jne. Eli ihan laidasta laitaan kaikenlaista ja kaikki katsomme aina englanniksi. Huomenna aiomme pitää tietysti Euroviisu-kisastudion sillä neiti on niitäkin seurannut jo vuosien ajan (kuten itsekin seurasin jo samassa iässä). 

Sänkyyn neiti menee viimeistään klo 21.15 (viikonloppuisin vähän myöhemmin) ja ennen nukkumaanmenoa yhä edelleen vietämme yhteisen lukuhetken sängyssä eli jompi kumpi meistä vanhemmista lukee hänelle jotain kirjaa. Suomalaista kirjoista tällä hetkellä suosikkeja ovat Ella ja Pate-kirjat sekä LasseMaija etsivätoimisto-kirjat. Myös hevosaiheiset -kirjat menevät tietysti ja olemme lukeneet mm. oman lapsuuteni suosikkeja Nummelan ponitalli-kirjoja useita kymmeniä! Mutta erityisiä suosikkeja ovat tällä hetkellä erilaiset "etsivä"-kirjat, sellaiset joissa itse pääsee mukaan selvittämään "rikoksia". Tällaisia pakohuone-tyylisiä kirjoja on ilmestynyt paljon viime vuosina - tosin yhtään suomenkielistä en ole vielä löytänyt. 

Ja neiti rakastaa edelleen myös karvalelujaan. Niitä on yökavereina sängyssä useampia ja välillä hän kaivaa kaikki mahdolliset laatikoista esille ja kavereiksi sänkyyn. 

Varsinaisilla leluilla hän ei enää oikeastaan leiki mutta esim. Playmobilit vielä kiinnostavat ja ystävän kanssa saattavat niillä rakentaa ja leikkiä. Myös Legot aina välillä kiinnostavat eli nekin olemmme jättäneet vielä tarjolle. Muut lelut on jo kerätty varastoon. 

Yksi sellainen leikki, jota vielä tykkää touhuta ystävien kanssa, on hotelli. Eli ottavat varastosta meidän käsimatkalaukut, pakkaavat sinne vaatteita ja muuta tarvittavaa ja sitten jonkun meistä vanhemmista pitää toimia mm. taksikuskina, hotellivirkailijana, kylpylänhoitajana,  baari/kahvila/ravintolatarjoilijana. Hotelli on aina meidän yläkerran vierashuoneissa eli  ns. majoittuvat niihin huoneisiin. Sitten välillä tulevat alas hotellin kahvilaan / baariin / ravintolaan ja joskus käydään spa:ssa eli meidän porealtaassa. Silloin heille ojennetaan kylpytakit, tossut ja laitetaan rentouttavaa musiikkia porealtaalle. Taitaa olla seurausta siitä, että ei ole kauheasti reissattu kuluneen vuoden aikana :-) 

Neidin oma huone on tietysti sisustettu hänen toiveidensa mukaan ja väreinä ovat lähinnä sininen ja rosa. Lempiväri on tällä hetkellä hänellä sininen. Huoneessa on paljon kaikenlaisia hevosjuttuja - kuten pieneltä heppatytöltä voi odottaa... 

                                     

Neiti on aina ollut tarkka siitä, että mitä pukee päälleen eli hänellä on jo vuosia ollut oma tyyli enkä ole uskaltanut esim. ostaa enää vaatteita ilman hänen suostumustaan. Hameita ja mekkoja hän ei suostu käyttämään oikeastaan lainkaan eli kuumalla kelillä päällä on yleensä shortsit ja t-paita / toppi ja muuten sitten farkut ja joku paita. Jalassa on lähes aina lenkkarit - yleensä paksupohjaiset Filat tai Converset. Jos lenkkareissa on tarrat niin ne jäävät taatusti käyttämättä :-)

Hänestä saa myös helposti shoppailuseuraa - oli sitten kyseessä vaatekaupat, sisustuskaupat, urheilukaupat, rautakaupat jne. Vain ruokakauppa on tylsä paikka! Ruoka on muutenkin asia, mikä häntä ei niin kauheasti kiinnosta. Neiti syö vain saadakseen energiaa, ei siksi että nauttisi siitä puuhasta. Toisaalta tämä on hyvä sillä esim. makeat herkut ei hänelle maistu mutta vihannekset menevät alas hyvinkin monipuolisesti. Toisaalta hän kyllä nauttii esim. ravintoloissa syömisestä ja käymmekin perheen kesken syömässä yleensä vähintään kerran kahdessa viikossa. Ja ravintoloista käyvät oikeastaan kaikki mahdolliset, myös vähän eksoottisemmat paikat. Synttäreitäänkin hän halusi juhlistaa illallisella lempiravintolassaan. 

Myös reissaamista hän rakastaa. Olemme pienestä pitäen matkustaneet paljon joten hän on tottunut puuhaan eikä ole koskaan kitissyt pitkienkään matkustuspäivien aikana. Olemme tehneet  kaikenlaisia reissuja ja jopa 7-vuotiaana tehty reissu helteiseen Roomaan elokuussa oli hänelle mieluinen. Ei taida sellaista paikkaa olla minne häntä ei saisi lähtemään! Tällä hetkellä hän toivoo pääsevänsä jonain päivänä New Yorkiin, Australiaan sekä uudelleen Kööpenhaminaan. Tänä kesänä kuitenkin suunnitelmissa on vain reissaamista täällä Espanjassa sekä Suomessa mutta niitäkin neiti odottaa kovasti. Suomi on rakas paikka! 

Ja kyllä, maskin käyttö on täällä ihan arkipäivää myös lapsilla. Sen käyttö on pakollista jopa ulkotiloissa kaikille yli 6-vuotiaille ja tietysti myös koulua käydään joka päivä (koko päivä) maski naamalla. Niitä käytetään myös välitunneilla ja liikuntatunneilla. Ja tällä hetkellä täällä Kanarialla muuten päivälämpötilat pyörivät 25-30 asteen välillä joten voin vain nostaa hattua, että valituksia ei tästä aiheesta ole kuulunut kertaakaan. 

Koulua on jäljellä vielä neljä viikkoa ja sitten alkaa ansaittu kesäloma, joka jatkuu syyskuun alkuun asti. Monet lapset viettävät täällä ison osan kesälomasta erilaisilla kesäleireillä, campus de verano, koska vanhemmilla ei ole lomaa ja lapset eivät voi olla yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Täällä saattavat tulla poliisit koputtelemaan ovelle jos alaikäiset ovat yksin kotona ja joku heistä tekee ilmoituksen. Meidänkään neiti ei siis ole koskaan ollut pientä hetkeä pidempään yksin kotona, maksimissaan on tainnut olla joku vartin verran kun olen käynyt lähikaupassa. Moni samanikäinen ei ole koskaan ollut yksin kotona. 

Tällaista on siis meidän (kohta) 10-vuotiaan pikkuneidin elämä täällä Kanarialla. Aika suojattua, ohjelmantäyteistä mutta myös täynnä hauskoja ja  mukavia juttuja. Hyvin erilaista kuin oma tai puolison nuoruus mutta varmasti monipuolisempaa kuin mitä me vietimme tuossa iässä. Tosiaalta hän on vielä pieni mutta toisaalta jo niin iso. Mutta ennen kaikkea elämä on 10-vuotiaana vielä mukavan rentoa! 

                                    

Kanarialaisen kodin erikoisuuksia

Life in English-blogin Anu kirjoitti oudoista asioista, jotka ovat herättäneet huomiota Australian suomalaisten keskuudessa ja oli hauska lukea miten paljon yhtäläisyyksiä oli kanarialaisten kotien kanssa. Näitä oli mm. se, että ulkoa astutaan usein suoraan olohuoneeseen tai keittiöön eli eteistä ei juurikaan tunneta. 

                                Ulko-ovesta suoraan sisälle olohuoneeseen ja keittiöön!

Tai jos joku erillinen sisäänkäynti jostain löytyy niin ei siellä ainakaan ole mitään säilytystilaa. Takit ja kengät säilytetään ihan normaaleissa vaatekaapeissa makuuhuoneissa. Tämä osittain myös siksi, että täällä kuljetaan kotonakin kengät jalassa. Tässä asiassa me suomalaiset poikkeamma paikallisista tavoista eli meillä ei kyllä ulkokengillä kävellä sisällä! 

Meillä on siis kenkäkaappi heti sisäänkäynnin yhteydessä. Puoliso käyttää kotona aina aamutossuja koska hän ei ole vielä tottunut kulkemaan sukkasillaan mutta me tyttären kanssa kuljemme kotona aina paljain varpain tai sukkasillaan. Tosin sen verran annan periksi, että vieraat saavat meillä kulkea kengät jalassa, jos haluavat. 

Tiskiharja - ja luuti ovat myös asioita, joita ei paikallisista kodeista löydy - paitsi meiltä suomalaisilta! No, itse tosin olen tottunut tiskaamaan paikallisten tapaan pesusienellä mutta tiskiluuti kyllä pitää olla ja sillä putsataan vain keittiötasot. Myös astiankuivauskaappi on täällä vielä outo asia mutta meiltä sellainenkin löytyy - totta kai!  

                                             

Vaikka meillä on astianpesukone käytössä niin tykkään silti, että ns. käyttöastiat ovat astiankuivauskaapissa, ei normaaleissa kaapeissa. Normaaleissa kaapeissa sitten säilytetään ylimääräisiä astioita, joita ei joka päivä ehkä tarvitse. 

Siivouskomero on myös aika tuntematon käsite ja niin on jopa sellainen peruslaite kuin imuri. Sitä ei siis todellakaan löydy jokaisesta kanarialaisesta kodista! Meiltä löytyy molemmat - siivouskomero kehiteltiin portaiden alle. Imurina meillä on muuten näppärä Dysonin varsi-imuri, josta en luopuisi mistään hinnasta. Sitä tosin säilytämme tuossa keittiön puolella koska siitä se on helppo ottaa käyttöön monta kertaa päivässä. 

Monet siivoavat edelleen ihan harjalla ja sen jälkeen pestään lattiat lejialla eli kloorilla. Tämä tehdään usein jopa ihan joka päivä. Meiltä löytyy imuri, jota käytetään päivittäin eikä lattioita todellakaan desinfioida - meillä kun ei ole eläimiä emmekä käytä niitä ulkokenkiä sisätiloissa.... eli ihan ekologinen pesuaine riittää meille. Espanjalaiset muuten tykkäävät pelata noilla erilaisilla pesuaineilla ja mitä vahvempaa tavaraa, sitä parempi. Ja mitä voimakkaampi tuoksu niin sitä ehdottomasti!

Kuten aussikodeissa niin myös täällä Kanarialla on suuria puutteita kotien eristyksessä. Täällä rakennetaan kodit lekaharkko-legopalikoista ja siihen päälle vain vähän tasoitetta sisälle ja ulos, maalia päälle ja seinä on valmis. Kosteusongelmat ovat yleisiä ja äänieristys tuntematon käsite. Mutta eipä nuo asiat paljon näitä espanjalaisia harmita - homeet pestään pois sillä kloorilla ja äänet kuuluvat elämään - oli se sitten naapureiden petipuuhat tai äänekäs tappelu. Oviin ei käydä koputtelemassa jos joku pitää meteliä. 

On myös ihan normaalia, että oven alta tai ikkunoiden välistä vähän vetää. Hämähäkkejä, muurahaisia ja torakoita on kodeissa mutta onneksi eivät ole myrkyllisiä. Inhottavampaa on se joka kolosta sisään änkeävä Saharan hiekka, jota on koti täynnä aina kun Afrikan suunnalta puhaltaa. Se on ihan uskomatonta, että miten se hiekka löytää tiensä sisälle vaikka olisi kaikki ikkunat ja ovat suljettuina. 

Ikkunat täällä Kanarialla ovat yleensä todella pieniä ja tästä syystä asunnot monesti todella pimeitä. Täällä kun ajatellaan, että valo=kuumuus eli jos tulee auringonvaloa sisälle niin se myös lämmittää liikaa.  Lisäksi monissa asunnoissa on  ikkunoiden edessä säleiköt, jotka saa tarvittaessa suljettua täysin. Meiltäkin tällaiset löytyy makuuhuoneista koska niiden avulla emme tarvitse verhoja vaan säleiköt sulkemalla huone pimenee täydellisesti.

                                                    

Toisaalta talvella tuo auringon tuoma lämpö olisi asunnoissa ihan suotava asia koska asunnot voivat talvisin olla kosteita ja todella viileitä. Täällä Kanariallahan ei asuntoihin asenneta pääsääntöisesti mitään lämmityslaitteita - paitsi vuorilla olevissa asunnoissa on ehkä takka ja modernimmissa asunnoissa taas ilmalämpöpumppu, joka viilentää kesällä ja lämmittää talvella. Meiltä löytyy useampia ilmalämpöpumppu ja ne ovat olleet käytössä niin talvisin kuin kesäisin. Enemmän kuitenkin kesällä kun asunto on kaivannut viillennystä. Meillä on nimittäin asunnossa valtavat, koko seinän kokoiset ikkunat lännen suuntaan eli aurinko paistaa sisälle koko päivän.. Eivät ne nyt kauheasti sitä lämpöä läpi päästä koska ne ovat moninkertaiset ikkunat ja käsitelty niin, että lämpö heijastuu pois. Monissa asunnoissahan täällä on yksinkertaiset ikkunat. 

Eikä ole muuten mitenkään harvinaista, että asunnoissa on kaikkien ikkunoiden edessä kalterit. Etuna niissä on tietysti se, että sisälle murtautuminen on hankalampaa mutta toisaalta palotilanteessa ei ole mitään pakotietä.  

Täällä ei kerrostaloissa ole mitään pyykkitupia Suomean tapaan vaan jokaisella on oma pesukone ja pyykit kuivataan joko asunnossa sisällä taikka taloyhtiön katolla olevalla yhteisterassilla. Taikka ne ripustetaan ikkunasta talon ulkoseinälla olevalle narulle!  

Pesukone täällä löytyy yleensä joko keittiöstä tai vaikkapa parvekkeelta. Kyllä - pesukone ulkotiloissa on myös ihan normaali ilmestys. Minä en keittiööni halunnut meteliä pitää pesukonetta ja kuivuria joten ne asennettiin yläkerran takaparvekkeelle, jota muutenkin käytetään varastotilana. Siellä on niille tehty oma kaappi ettei sääolosuhteet niitä ihan heti tuhoa. 

Myös lämminvesivaraaja on hyvin usein ulkosalla - niin myös meillä. Joka tapauksessa laite menee vaihtoon aina muutaman vuoden välein koska vedenlaatu on sellainen että sisäosat ruostuvat puhki muutamassa vuodessa. Ja nuo lämminvesivaraajat ovat muuten ihan naurettavan kokoisia täällä - yleisin koko lienee 50-100 litran välillä. Vedenlämmitys kaasulla on myös ihan yleistä. 

Hanavesihän ei ole täällä Kanarialla juomakelpoista koska se meillä putsataan ihan merivedestä. Välillä vesi haiseekin ihan kuolleelle kalalle. Juomavesi kannetaan kanistereissa kotiin. No, yleensä vesifirmat kiertävät joka puolella niin että ei niitä tarvitse kaupasta asti kannella vaan vesifirman pojat tuovat kanisterit kotiovelle. Näppärää palvelua. Eikä maksa yhtään enempää kuin kaupoissa. Monet pitävät ihan sitä 8 litran kanesteria pöydällä mutta me käytämme erillistä vesisäiliötä. 

Vessoista löytyy yleisesti erillinen bidee-pytty eli pelkästään alapääpesuun tarkoitettu pytty. Käsisuihkuja ei täällä tunneta. 

Ja varastotila - sitä on yleensä todella niukasti, jos ollenkaan. Eli kerrostaloissa ei ole suomalaisten talojen tapaan varastokoppeja, pyörävarastoja tmv. Tai jos jotain koppeja on niin niitä ei ainakaan ole tarjolla kaikille asukkaille vaan rajoitetusti ja ne yleensä lunastetaan erikseen asunnon oston yhteydessä. On siis ihan tavallista, että esim. polkupyöriä säilytetään parvekkeella tai asunnossa sisällä. Meilläkin pyörät kannetaan yläkerran takaparvekkeelle, joka toimii meidän varastotilana. Onneksi tuonne ei näy ikkunoista... 

Kanarian kuulumisia

Täällä Espanjassa ja Kanarialla puhaltavat nyt muutosten tuulet. Poikkeustila loppui viime viikonloppuna koko maassa ja sen seurauksena paljon rajoituksia on poistunut kertaheitolla ja monissa paikoisa on otettu ilo irti mm. yöllisen ulkonaliikkumiskiellon päättymisestä. Väki on monin paikoin juhlinut runsain joukoin ilman turvaetäisyyksiä ja monet ilman maskeja. 

Täällä Kanarialla ei kuitenkaan ole nähty vielä toistaiseksi vastaavaa juhlintaa koska saarihallitus ilmoitti jo etukäteen, että se jatkaa tiettyjen rajoitusten kanssa ja näihin kuuluu mm. tuo yöllinen ulkonaliikkumiskielto. Tosin heti maanantaina oikeus totesi Kanarian rajoitukset laittomiksi joten yöllinen ulkonaliikkumiskielto poistui samantien. Ensi viikonloppuna on siis varmasti luvassa juhlia monin paikoin - jos ei jo aikaisemmin.... 

On siis todella mielenkiintoista nähdä, että mihin suuntaan homma tästä etenee. Tuleeko vielä viides aalto näiden rajoitusten poistamisen seurauksena. Tällä hetkellähän tartuntojen määrä täällä Espanjassa taitaa olla n. 180 tapausta / 100 000 asukasta kohden (14 vrk)  eli ihan missään kovin hyvissä lukemissa ei vielä kuitenkaan olla. Kanarialla vastaava lukema on noin 85 ja täällä Gran Canarialla luku on 67 eli meillä tilanne on selvästi parempi. Kuten on ollut koko kuluneen vuoden ajan. 

Rokotukset toki edistyvät täällä Espanjassa tasaiseen tahtiin ja tällä hetkellä kahdella annoksella on rokotettu 12.6 % väestöstä eli noin 6 miljoonaa ihmistä. Alueittain toki on jonkin verran eroja - joillakin alueella rokotetaan jo nuorempaa väkeä mutta esim. Madridissa puolison 80-vuotiaat vanhemmat saivat vasta hiljattain toisen rokotuksen. Täällähän ikääntyneemmät pyritään rokotaan mahdollisimman nopeasti kahdella rokotteella. Tai näin olen ainakin käsittänyt. Täällä Kanarialla taidetaan rokottaa ensimmäisellä rokotuksella tällä hetkellä ikäluokkaa yli 60-vuotiaat.  

Esim. pääministeri Pedo Sanchez uskoo, että 100 päivän sisällä 70 % väestöstä on jo rokotettu ja laumaimmuniteetti hankittu. Tosin tätä urakkaa voi hieman haitata heinäkuun alkava kesälomakausi eli heinä-elokuussa tahti varmasti hidastuu kun ihmiset ovat lomien vietossa kotipaikkakuntien ulkopuolella. 

Täällä Kanarialla seurataan jo aika epätoivoisesti tilanteen kehittymistä Euroopassa sillä kulunut vuosi on ollut tällaiselle matkailusta täysin elävälle alueelle raskas. Viime kesänä oli muutama vähän parempi kuukausi kun espanjalaisten matkailijoiden lisäksi täällä oli myös jonkun verran ulkomaalaisia matkailjoita. Ja toki niitä tänäkin talvena on ollut mutta aivan murto-osa normaalista. Edelleen valtaosa hotelleista on suljettuina kuten myös hyvin monet ravintolat, kahvilat, kaupat jne. Etenkin Playa del Inglesin alue on edelleen melkoinen autiokylä. 

Tällä viikolla oli myös uutisissa, että Kanarian saarihallitus on vahvistanut testaus-pakon ainakin heinäkuun loppuun asti eli kaikkien saarelle saapuvien tulee saapuessa esittää negatiivinen testi tai tehdä se vähintään täällä paikan päällä saapumisen jälkeen. Tämä koskee Espanjan sisäisiä matkoja. Toki testipakko on voimassa myös ulkomailta, riskialueilta saapuville eikä tähän ole ainakaan toistaiseksi tulossa muutoksia. 

Tiettyjen rajoitusten poistumisesta huolimatta esim. maskipakko on koko maassa edelleen voimassa, niin sisä- kuin ulkotiloissa. Kuten myös monet muut rajoitukset, kuten tapaamisrajoitukset. Nämä ovat kuitenkin aluekohtaisia määräyksiä eli täällä Kanarialla on käytössä omat liikennevalot, joiden mukaan mennään edelleen. 

Täällä Gran Canarialla olemme tällä hetkellä rajoitusten 2-tasolla, mikä tarkoittaa sitä että esim. ravintoloiden sisätilat saavat olla jälleen avoinna. Tosin rajoitetulla asiakasmäärällä ja nyt myös niin, että kaikista sisätiloissa asioivista pitää kerätä tiedot. Tämä tapahtuu pääosin puhelimella eli QR-koodin kautta avataan lomake, joka pitää täyttää. Terassilla istuvien ei tätä tarvitse siis täyttää. Yhdessä pöydässä saa olla max. 6 hengen seurue. Tämä sama ihmismäärä on voimassa myös kaikissa sosiaalisissa kontakteissa eli oli tapaaminen sitten kotioloissa taikka piknik puistossa. 

Ravintoloilla on myös sulkemisaika viimeistään klo 23 vaikka ulkonaliikkumiskieltoa ei enää olekaan eli tämä mahdollistaa vielä sen, että esim. yökerhot ja muut vastaavat pysyvät edelleen suljettuina. Mutta esim. nuorten suosimat botellon-pussikaljabileet ovat siis mahdollisia. 

Tällä hetkellä ollaan siis vedenjakajalla. Toisaalta yhteiskuntaa halutaan avata mutta toisaalta taas tartunnat olisi pidettävä kurissa - etenkin jos matkailjoita halutaan tänne saada. Mutta näillä nykyisillä tartuntalukemilla ollaan vielä kaukana siitä, että Espanja pääsee pois riskialueiden listalta. Esim. juuri tänään Iso-Britannia ilmoitti, että Espanja pysyy edelleen ns. mustalla listalla eli matkustamista ei suositella ja paluumatkalla odottaa karanteeni. Tämä luonnollisesti karistaa suurimmat matkailuhalut toistaiseksi. Mutta nämä listathan päivittyvät aina muutaman viikon välein joten täällä edelleen odotetaan, että kesäkausi pystyttäisiin käynnistämään.

Oli rajoituksia tai ei niin meidän elämämme ei juurikaan muutu. Eli me jatkamme elämää kuten olemme tähän asti eläneet. Tiettyjä varokeinoja noudattaen mutta kuitenkin elämästä nauttien. Tällä viikolla kävin ensimmäistä kertaa lounaalla ravintolan sisätiloissa - koko kuluneen vuoden olemme syöneet vain ja ainoastaan ulkotiloissa terassilla. Onneksi tämä ei tuota mitään ongelmaa täällä Kanarialla... Omia treenejä jatkan edelleen täällä kotioloissa koska pystyn täällä ihan täysipainoisesti treenaamaan ja kaiken lisäksi puoliso on myös innostunut nyt treenamaan 2-3 kertaa viikossa kanssani. Eli nyt on treeniseuraakin aika ajoin tarjolla. 

Pikkuneidillä koulu ja harrastukset ovat toimineet melko normaalisti  koko vuoden. Niin sisätiloissa tapahtuva baletti kuin ratsastustunnit. Pääsimme jopa huhtikuussa katsomaan neidin tanssiesitystä paikalliseen kulttuurikeskukseen eli kulttuuririennotkin ovat täällä ihan mahdollisia. Tosin turvavälit huomioiden ja maskit naamalla - niin katsojilla kuin esiintyjillä. 

Jopa koulua on käyty ihan normaalisti tähän asti ilman yhden yhtä karanteenia altistumisen tai tartunnan takia. Tätä ei varmasti yksikään meistä vanhemmista osannut odottaa kun kouluvuosi syyskuussa käynnistyi. Mutta niin vain on päästy jo melkein loppuviivalle asti ja toivottavasti päästään maaliin asti. Kouluahan täällä on jäljellä vielä reilun kuukauden verran eli kesäkuun 21.päivä taitaa olla viimeinen virallinen koulupäivä pikkuneidin koulussa. Ja sitten alkaa odotettu kesäloma, josta aiomme nauttia täysillä! 

Olemme edelleen kovasti menossa siis kesäksi Suomeen. Lennot on varattuna ja kohta alkaa päivien laskenta. Enää reilu kuukausi - tuskin maltamme odottaa...  Suomessa on kuluneen vuoden aikana sattunut useampi ikävä juttu ja on ollut kova paikka kun emme ole voineet olla lähellä. Joten tulevaa reissua odotetaan siis todella paljon. Tarkoitus on olla Suomessa elokuun alkuun asti ja puolisokin tulee Suomessa käymään heinäkuussa kun hänellä on 10 päivää kesälomaa. 

Mutta vielä vähän olisi jatkettava ennen kuin pääsemme nauttimaan lomafiiliksestä. Onneksi tämä loppukiri on siinä mielessä ihan mukava, että on kaikkea ohjelmaa tiedossa. Kuun lopussa vietetään Kanarian päivää ja sen myötä koulussa on Kanarianpäivän juhla sekä pitkä viikonloppuvapaa.  Puolison äiti sekä molemmat veljet tulevat myös tänne vierailulle touko-kesäkuun vaihteessa. Siitä onkin aikaa kun olemme isolla porukalla viimeksi nähneet - taisi olla viimeksi jouluna 2019! Myös pikkuneidin 10-vuotispäivä on tulossa eli synttäreitäkin tässä päästään vielä juhlimaan. 

Eli kaikesta huolimatta olemme ihan hyvällä fiiliksellä täällä Kanarialla! Ja tällä hetkellä ilahduttaa myös se, että kotipuolessa Suomessa on päästy vihdoin ja viimein nauttimaan kesäisemmistä keleistä. Tuskin kesä siellä ihan vielä kunnolla saapuu mutta jokainen aurinkoinen, lämmin päivä Suomessa on todellinen ilonaihe myös itselle.

                                                   

Meidän "hoodit" eli kotiympäristö

Monille tulee Gran Canariasta ja etenkin sen eteläosasta ensimmäisenä mieleen turistien valloittama junttila, joka on täynnä yliruskettuneita eläkeläisiä, humalaisia halpamatkalaisia ja riiteleviä perheitä. No, sitähän tämä toki myös on mutta onneksi mukaan mahtuu paljon muitakin turisteja. Mutta voiko tällaisessa ympäristössä oikeasti asua? Paikassa, jossa naapurina voi olla hotelli ja seinänaapureina turisteja, jotka pahimmassa tapauksessa joka viikko. Eivätkä heidän aikataulunsa tietenkään noudata työssäkäyvän ihmisen aikatauluja.   

No, näitä asioita mekin kyllä pohdimme ihan kunnolla kun aikoinaan päätimme tänne muuttaa asumaan. 

                                    

Mutta nämä täällä vietetyt reilut 5 vuotta ovat jo osoittaneet, että onneksi täälläkin voi asua ja kaiken lisäksi jopa pitkälti niin, että noihin aikaisemmin mainittuihin ryhmiin ei edes kauheasti arjessa törmää. Ellei sitä sitten itse halua. Eli täällä voi myös elää melko normaalia elämää, kaikenlisäksi hyvinkin rauhallista elämää. 

Mutta missä me siis asumme?                                          

Tämä Gran Canarian turismikeskittymä sijatisee saaren eteläosassa ja se koostuu useasta yhteenkasvaneesta alueesta, joista tunnetuin on varmasti Playa del Ingles, jonka rakentaminen aloitettiin aikoinaan jo 1960-luvulla. 

Vuosikymmenien aikana siihen ovat kasvaneet kiinni San Agustin (ja sen vieressä pienempi Bahia Feliz), Maspalomas, Sonnenland ja uusimpana alueena Costa Meloneras ( ja sen jatkona Pasito Blanco) . Sekä enimmäkseen paikallisasutuksesta koostuvat San Fernando, Bellavista ja El Tablero sekä sisämaassa El Salobre, Montaña La Data, Monte Leon ja Ayagaures. 

Kaikista näistä alueista käytetään yhteisnimeä Maspalomas Costa Canaria ja alueen tunnetuin asia ovat tietysti Maspalomasin dyynit. 

Jos joku kysyy, että missä täällä on ns. keskusta niin siihen ei oikeastaan voi edes vastata koska sellaista ei ole. Jos kriteeriksi ottaa kunnantalon niin se sijaitsee San Fernandossa. Olkoon se sitten tämän seudun keskusta. Tuolta San Fernandon alueelta löytyy lähinnä  vanhempia kerrostaloja sekä ns. kaupunkitaloja, joista löytyy yleensä oma pieni piha tai terassi. Alueelta löytyvät myös kaikki paikallisten kaipaamat palvelut - isommat ruokakaupat, pikkuputiikit sekä paikallisten suosimat kahvilat, kuppilat ja ravintolat. Toki siellä turistejakin näkee mutta esim. hotelleita sieltä on turha etsiä. Alue rakennettiin aikoinaan ihan puhtaasti asuinalueeksi alueella työskenteleville paikallisille koska ennen matkailun saapumista tämä koko seutu oli ihan pelkkää erämaata. 

Me asumme Maspalomasissa, tarkemmin sanottuna Campo Internacionalin alueella. Tämä alue rakennettiin aikoinaan 70-80-luvulla ja kaikeksi onneksi siitä tehtiin aika erilainen kuin aikaisemmin rakennetusta Playa del Inglesistä, joka on melkoinen betoniviidakko. Maspalomas jätettiin vehreämmäksi ja korkeat rakennukset puuttuvat täältä täysin eli alue koostuu lähinnä matalista bungalow-tyylisistä komplekseista. 

Valtaosa näistä rakennettiin aikoinaan hotellikäyttöön mutta kaikki eivät kuitenkaan ole toimineet hotelleina. Näin on esim. meidän taloyhtiön laita eli tämä 40 huoneen kompleksi rakennettiin aikoinaan huoneistohotelliksi mutta ei koskaan sellaisena toiminut vaan huoneistot myytiin yksityisille.  

                                        

Meidän taloyhtiömme koostuu 40 isosta huoneistosta, jotka on rakennettu niin että yhdessä blokissa on aina 2-3 asuntoa eli siis eräänlainen rivitalotyylinen ratkaisu. Mutta omaa pihaa ei ole kenelläkään, vain terassi talon edessä. 

Talot ovat kahdessa kerroksessa ja niissä on vähän asunnosta riippuen 2-4 makuuhuonetta. Asunnot ovat alunperin olleet kaikki samanlaisia mutta nykyään kaikki asunnot ovat sisältä ja osittain myös ulkopuolelta erilaisia. Eli vuosikymmenien aikana jokainen on tehnyt asunnostaan omanlaisensa. Näin teimme mekin kun tämän asunnon ostimme ja myös edellinen omistaja oli sitä jo muokannut melkoisesti. Meidän kodista löytyy alakerrasta iso keittiö-olohuone-ruokahuone, kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta, yläkerrasta löytyy aula, vessa ja kaksi pienempää makuuhuonetta, jotka meillä toimivat lähinnä työtilana / lapsen leikkihuoneena / vierashuoneina.  

Taloyhtiön alueella on paljon puutarhaa - meillä kasvaa mm. palmuja ja lukuisia banaanipuita piha-alueella. Ja parasta on tietysti iso uima-allasalue, joka on kaikkien asukkaiden käytössä. Puutarhasta ja uima-altaasta huolehtii taloyhtiön oma työntekijä. 

Taloyhtiö on todella rauhallinen sillä vakituisia asukkaita on ehkä reilussa kymmenessä asunnossa. Muut asunnot ovat joko paikallisten perheiden kakkosasuntoja tai ulkomaalaisten omistuksessa ja niitä käytetään lähinnä loma-aikoina. Loma-asuntovuokraukseen näitä asuntoja ei saa taloyhtiön sääntöjen mukaan käyttää. Onneksi.

Alue on rajattu korkeilla aidoilla ja portista pääsee sisälle vain avaimella. Parasta tässä taloyhtiössä on ehdottomasti rauhallisuus eli täällä saa elää hiljaisuuden keskellä ja kuunnella linnunlaulua joka päivä. Taloyhtiö sijaitsee päättyvän tien päässä eikä meillä ole siis edes liikenteen meteliä.

Meidän lähialueelta löytyy tietysti myös ihan perinteisiä, hotelli-käytössä olevia huoneistohotelleja ja valtaosa näistä ns. bungalow-tyylisiä eli matalia rakennuksia ja ympärillä paljon puutarhaa. Lisäksi on myös sellaisia kompelekseja, joissa osa huoneistoista on hotellikäytössä ja osa taas myyty yksityisomistukseen. Nämä ovat pääasiassa sellaisia pieniä, yhden makuuhuoneen huoneistoja. Vaikka ympäristössämme on siis paljon hotelleja ja normaalina aikoina myös paljon turisteja niin meidän elämässämme he eivät kauheasti näy.   

Hauska juttu täällä meidän seudulla on muuten se, että kaikki kadunnimet on annettu eri matkajärjestäjien tai lentoyhtiöiden mukaan! Täältä löytyy niin Avenida Finnair, Avenida touroperador Aurinkomatkat, Fritidsresor, Matkatalo kuin Finnmatkat. Ja kaikki kansainväliset firmat on myös huomioitu! 

Tuossa vieressä meillä on todella rapistunut ostoskeskus Faro II, joka vielä 80-luvulla oli todella suosittu paikka mutta sen jälkeen on saanut rapistua ja tyhjentyä rauhassa. Mutta löytyy sieltä mm. pieni ruokakauppa. Ihan näppärä sillä kauppa on avoinna joka päivä klo 8-22 eli tarvittaessa puuttuvan maitopurkin tmv. voi sieltä käydä nopeasti ostamassa. Mutta isompia ostoksia siellä ei kannata tehdä koska kyseessä on ns. turistimarketti eli hinnat sen mukaiset. Myös muutama kuppila sieltä löytyy, jos sellaiselle olisi tarvetta. 

Muutaman sadan metrin päässä on myös koko saaren ainoa "tivoli" Holiday World, josta löytyy mm. keilahalli sekä tivolialueelta pääasiassa lapsille sopivia laitteita. Minimaalinen paikka mutta toki siellä joskus tulee käytyä. Erityisesti alueen food market on mukava lisä eli siellä on useita miniravintoloita, joissa käymme joskus syömässä.  

Läheltä löytyy myös koko alueen ainoa kunnon viheralue eli Parque Sur-puisto. Siellä voi käydä lenkkeilemässä, lapset leikkimässä ja nurmialueet ovat myös suosittu piknik-paikka. Muutenkin alue on mukava vehreätä eli viheralueita on selvästi enemmän kuin seudun muilla alueilla. 

Auto on tietysti täysin välttämätön koska tässä lähialueella ei ole kauheasti mitään palveluita. Mutta lyhyen ajomatkan (alle 10 min) löytyy melkeinpä kaikki tarpeellinen eli aika harvoin tulee tarvetta lähteä esim. Las Palmasiin ostoksille. Aika paljon autolla ajelua täällä kyllä tulee päivittäin ja viikottain sillä käytännössä kaikkialle pitää kulkea autolla. Pyöräteitä pitkin meiltä ei pääse oikein muuta kuin rannalle. 

Lähin koulu meillä olisi toki tuossa muutaman kilometrin päässä mutta meidän pikkuneiti käy kuitenkin koulua San Agustinissa, jonne meiltä ajaa sellaiset 10 minuuttia. Balettitunneilla neiti käy puolestaan San Fernandon alueella, jonne ajamme alle 10 minuutissa. Ja ratsastustalli taas sijaitsee montaña La Datan lähellä, reilun 10 minuutin ajomatkan päässä. Isommat ruokakaupat (Mercadona, Hiperdine, Spar, Lidl) sijaitsevat kaikki San Fernandossa eli 10 minuutin ajomatkan päässä, lähin sairaala on San Agustinissa tai Meloneraksessa eli alle 10 minuutissa ajelee molempiin. Eli käytännössä kaikki on kuitenkin todella lähellä. Eikä täältä Las Palmasiinkaan aja kuin 45 minuuttia jos sinne on tarvetta mennä ja lentokentälle ehtii 20  minuutissa! 

                                          

Elämme täällä ikään kuin omassa pienessä kuplassa ja voimme halutessamme vältellä noita pahimpia turistialueita. Toisaalta joskus on ihan kiva fiilistellä lomatunnelmalla ja silloin yleensä suuntaamme Melonerasin rantakadulle. Alue on uusinta, rakennettu 2000-luvulla ja tämä alue on selvästi tasokkainta loma-aluetta tällä seudulla ja siellä on lähinnä 4-5 tähden hotelleja. Eli vaikka rantakatu olisi täynnä turisteja niin tunnelma aika lailla erilainen kuin esim. Playa del Inglesissä. Joskus saatamme siis käydä siellä iltapäiväkävelyllä ihailemassa auringonlaskua turistien kanssa ja joskus myös illastamme jossain alueen ravintoloista. Silloin tuntuu siltä, että itsekin on lomalla. 

                                      

Mutta muuten tulee aika vähän liikuttua noilla matkailualueilla, esim. Playa del Ingelsissä emme käy juuri koskaan. Hävettää myöntää, että olemme käyneet Playa del Ingelsin rannalla tasan kaksi kertaa näiden kahdeksan tällä saarella asutun vuoden aikana! 

Eli niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin keskellä matkailualuetta voi asua melkeinpä törmäämättä matkailijoihin.