lauantai 24. huhtikuuta 2021

Onko pakko harrastaa?

Harrastaminen on asia, joka yleensä jakaa perheet kahtia - toisissa perheissä liputetaan harrastamisen puolesta ja lapsia on ehkä kuljetettu jo pienestä pitäen muskariin, vauvauintiin tai myöhemmin muihin aktiviteetteihin. Myönnän, meilläkin kokeiltiin vauvauintia heti 6 kk iässä kun se oli mahdollista mutta aika nopeasti totesimme, että meidän neiti ei tykännyt puuhasta ja unohdimme koko homman. 

Mutta toisissa perheissä harrastamista ei ehkä koeta tärkeäksi ja he vannovat sen ajatuksen varaan, että ihan normaaleita lapsia kasvaa vaikka ei mitään koskaan harrastaisi. No, varmasti kasvaa - sitä en epäile. 

Jokainen perhe tekee luonnollisesti omanlaisensa ratkaisun. 


                 

Mutta mitä harrastaminen sitten tarjoaa, mitä se kehittää ja miksi olisi hyvä harrastaa jotakin.  

Itse koen niin, että harrastus antaa parhaimmillaan onnistumisen elämyksiä, opettaa uusia taitoja ja myös laajentaa ystävyyssuhteita. Ei pelkästään lapsille vaan myös aikuisille. 
Jopa näin aikuisena on harrastuksen kautta mahdollisuus saada uusia tuttavuuksia, jopa uusia ystäviä. Lapsille taas harrastus luonnollisesti tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kaveripiirin laajentamiseen - tutustua sellaisiin ihmisiin, joihin ei ehkä muuten olisi päässyt tutustumaan. Ja ainakin itse koen asian niin, että on mukava viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat saman kiinnostuksen kohteen. 

                                                

Harrastuksen tuomat onnistumisen elämykset ja itsensä ylittämiset jäävät varmasti mieleen pitkiksi ajoiksi. Toki myös ne epäonnistumiset ja negatiiviset kokemukset. Mutta ne kuuluvat myös asiaan ja opettavat myös paljon. 

Harrastus on monesti myös tärkeä henkinen voimavara ja se tarjoaa vaihtelua arkeen sekä työhön, lapsilla tietysti kouluun. Toki aina pitää ottaa huomioon myös arjen realiteetit - jopa monilla päiväkoti-ikäisillä lapsilla päivät venyvät jo todella pitkiksi vanhempien töiden, pitkien etäisyyksien tmv. takia ja silloin harrastus saattaa ehkä olla enemmän rasite kuin voimavara.
Mutta onneksi harrastaa voi monella tapaa. Harrastaminen ei vaadi aina lapsen kuljettamista sinne ja tänne eikä edes välttämättä mitään järjestettyä toimintaa. 



Etenkin lapsille ja nuorille harrastukset ovat myös tärkeä osa kehittymistä ja itsenäistymistä. Lapsi oppii ottamaan muita huomioon, toimimaan ryhmässä, ottamaan vastuuta itsestä ja muista sekä sitoutumaan yhteisiin asioihin ja tavoitteisiin. Harrastaminen kehittää usein myös lapsen sinnikkyyttä - opettaa tärkeää taitoa, että tehdään pitkäjänteisesti työtä jonkun asian eteen. Valitettavasti nykymaailmassa lapset oppivat siihen, että kaikki tapahtuu nyt ja heti niin monilla tämä tärkeä taito jää oppimatta. 

                                             

Monille lapsille harrastus on myös tärkeä "oma juttu", jonka avulla hän rakentaa omaa minä-kuvaansa. Lapsen olisikin hyvä harrastaa jotain sellaista, missä hän on hyvä ja mistä hän pitää - näin itsetunto vahvistuu ja on sisäistä motivaatiota jatkaa ja kehittyä. Ja koska harrastukset vievät aikaa niin tärkeää on viettää aikaa sellaisen asian parissa, josta nauttii. 

                                                  
 
Tärkeää (etenkin isompien lasten kanssa) on se, että lapsi saa itse valita mikä häntä kiinnostaa. On turha harrastaa lajia mikä ei ole itselle mieluista eli älä valitse lapselle harrastusta, mikä on sinun mielestäsi hyvä laji vaan anna lapsen itse kertoa mikä häntä kiinnostaa. Tai anna hänelle mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia. On hienoa, että lapsi uskaltaa kokeilla, vaikka innostus sitten lopahtaisikin. Oma laji löytyy harvoin kertalaakista. 

Itse olen tästä erittäin hyvä esimerkki - pienenä sain kokeilla kaikki mahdolliset lajit baletista, kilpatanssin kautta ratsastukseen ja jääkiekkoon sekä monta muuta harrastusta (myös ei liikunnallisia) niiden välissä. Eli kokeilemalla löysin ne lajit, joista nautin ja joissa koin olevani hyvä. Veikkaisin, että näiden kokeilujen avulla minusta on kasvanut myös liikunnallinen aikuinen koska liikkuminen on ollut positiivinen asia. Koululiikuntahan ei tuota liikuntakipinää todellakaan sytyttänyt missään vaiheessa - päinvastoin. Koen myös, että harrastukset ovat opettaneet minulle sitoutumista ja sisäistä itsekuria - liikkumisesta on tullut osa elämää. On myös ollut mahtava huomata, että jopa näin aikuisiällä voi oppia vielä uusia taitoja! 


Liikunta on tietysti yksi harrastamisen muoto mutta missään nimessä ei pidä unohtaa muita harrastuksia. Ja eri harrastukset kehittävät tietysti eri tavoin. Musiikin opettelu ja jonkun instrumentin soittaminen on vaativaa ja pitkäjänteistä mutta toisaalta erittäin palkitsevaa. Taidelajit kehittävät esteettistä silmää.  Taiteellinen lahjakkuus on yleensä asia, joka on helppo huomata jo nuorella iällä ja tätä lahjakkuutta kannattaa tukea. 

                                                     


Yleishyödylliset harrastukset kuten partio, vapaapalokunta, 4H-kerho jne opettavat taas paljon yleishyödyllisiä taitoja.  

Liikunnalliset harrastukset taas ovat yleensä fyysisesti haastavia mutta antavat myös henkisesti tyydytystä omista saavutuksista ja onnistumisista. Ne ovat myös erittäinen hyvä keino purkaa ylimääräistä energiaa. Joukkuepeleissä puolestaan koetaan ryhmään kuulumista ja yhdessä onnistumisen iloa.


Monissa perheissä kuitenkin ajatellaan, että kun ei ole harrastuksia niin lapsella on enemmän aikaa ja joutenoloa - sitä kuuluisaa villasukka-aikaa, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. No toki ajatuksena hyvinkin kaunis mutta valitettavasti turhan monissa perheissä tämä aika täytetään sitten tietokoneen / tv / pelikonsolin tmv. ääressä. Se siitä laatuajasta... 

                                           

Nykyään lasten ja nuorten ajanvietto tahtoo olla kovin peli- ja tietokonepainoitteista ja varmasti tämä tulee näkymään jossain vaiheessa terveydessä. Tuntikaupalla koneen ääreessä istuminen ei ole kenellekään hyväksi. Toki pelata taas mutta mielestäni vastapainoksi pitäisi myös muistaa liikkua ja viettää aikaa ulkosalla. Harrastamattomuutta suurempi ongelma onkin usein liikkumattomuus. Eli vanhempien tehtävänä olisi pitää huolta siitä, että lapsi liikkuu tarpeeksi vaikka ei harrastuksissa kävisikään. 

         

Harrastaminenhan ei aina tarkoita ohjattua ja määrätietoista harjoittelua monta kertaa viikossa. Se voi ihan hyvin olla myös jotain muuta omaehtoista tekemistä - pyöräilyä, skeittiparkissa temppuilua, eläinten kanssa touhuamista ja ulkoilua, uintia, geokätköilyä, frisbeegolfia, hiihtoa jne. Myös ei liikunnallisista lajeista löytyy paljon vaihtoehtoja - lukeminen, luonnon tarkkailu, musiikin kuuntelu, kirjoittaminen, shakki, ristikot, käsityöt ja askartelu, leipominen, keppihevostelu jne. 

                                      

Etenkin pienten lasten kanssa harrastuksen valintaan liittyy usein vanhempien arvomaailma - toiset arvostavat musikaalisuutta, toiset liikunnallisuutta. Mutta vaikka vanhemmat kovasti haluaisivat omasta pienokaisestaan maailmankuulua pianista niin voipi olla, että se jälkikasvu haluaakin vain pelata jalkapalloa. Ja aika todennäköistä on, että lapsen pianotunnit eivät jatku kovinkaan pitkään jos lapsi ei sinne halua mennä tai vaikka menisikin niin oppimismotivaatio ei varmastikaan ole kovinkaan korkealla. 

On myös normaalia että lapsi jossain vaiheessa haluaa ehkä lopettaa jonkun harrastuksen. Vaikka hän olisi rakastanut lajia aikaisemmin. Siinä vaiheessa pitää ehkä keskustella lapsen kanssa tarkemmin ja selvittää, että miksi lapsi haluaa lopettaa harrastuksen. Millaista hänellä on siellä, onko kavereita, mistä hän ei pidä ja mistä pitää harrastuksessaan, onko hänellä vain liikaa koulutöitä ja siksi väsyttää vai eikö harrastus vain ole enää mieluisia. Mutta ihan helpolla ei ehkä kannata antaa periksi. Jos esim. lapsi haluaa lopettaa harrastuksen vain sen takia, että voi pelata tai olla tietokoneen äärellä enemmän. Usein on myös järkevää sopia lapsen kanssa jo ennen harrastamisen aloittamista, että hän käy harrastuksessa ainakin kauden loppuun ja voi sitten sen jälkeen lopettaa jos siltä tuntuu. 

                                                   

Aivan pienet lapset eivät välttämättä myöskään ymmärrä täysin, että mitä harrastaminen on. Lapsia saattaa jännittää tai hän on epävarma. Tällöin kannattaa valita sellainen harrastus, jossa ei vertailla tai kilpailla. Aloittamista saattaa myös helpottaa se, että aloittaa uuden harrastuksen kaverin kanssa. 

Monissa harrastuksissa, etenkin liikunnallisissa, harjoittelu muuttu jossain vaiheessa astetta vakavammalle tasolle. Harjoitusmäärät lisääntyvät ja vaatimustaso kasvaa - tämä saattaa aiheuttaa myös lopetusajatuksia lapsen mielessä. Harrastaminen vaatii usein pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista mutta tietysti pitää muistaa, että lapsen mielipide on otettava huomioon. Tällöin voi esim. ehdottaa hetken taukoa tai ehkä vähentää harrastuskertoja. Tai ehkä harkita jotain toista harrastusta. 

                                                     

Harrastamisen mahdollisuudet tietysti riippuvat hyvin paljon asuinpaikasta. Toisissa paikoissa on enemmän valinnanvaraa, joissakin vähemmän ja silloin sen oman harrastuksen löytäminen voi olla hankalampaa. Myös kalliit harrastusmaksut tai pitkät etäisyydet voivat tehdä tietystä harrastuksista mahdottomia. Vanhemmilla ei ehkä aina ole aikaa, energiaa tai kiinnostusta kuljettaa lapsia harrastuksiin kaupungin toiselle puolelle vaikka lapsi sitä miten paljon haluaisi. 

Itse kuitenkin toivoisin, että kaikilla lapsilla (ja toki myös aikuisilla) olisi mahdollisuus edes jonkin asian harrastamiseen. Suomessa on onneksi luonto aina lähellä ja se tarjoaa paljon harrastusmahdollisuuksia - myös ihan maksuttomia. Täällä Espanjassa taas esim. koulut tarjoavat paljon harrastusmahdollisuuksia ja näin lapsilla on mahdollisuus harrastaa turvallisesti tutussa ympäristössä heti koulupäivän jälkeen. On harmi, että Suomessa tätä mahdollisuutta ei ole vielä hyödynnetty ja nyt monet pienet koululaiset joutuvat suuntaamaan lyhyen koulupäivän jälkeen yksin kotiin odottamaan vanhempien töistä saapumista. Sen sijaan, että voisivat jäädä koululle harrastamaan. 


Olisi myös toivottavaa, että tarjolla olisi enemmän koko perheelle suunnattuja harrastuksia tai vanhemman & lapsen yhteisiä harrastuksia. Arki kun on monissa perheissä kiireistä ja yhteistä vapaa-aikaa on usein niukasti niin silloin olisi mukavaa löytää yhteinen harrastus eikä kuluttaa vapaa-aikaa siihen, että jokainen viettää aikaa omassa harrastuksessaan. Yhdessä harrastaminen on mahtava tapa viettää aikaa yhdessä ja lähentää suhteita. Tämän olen kokenut oman tyttären kanssa sillä jaamme nykyään yhteisen hevosharrastuksen. 


Toki perhe voi harrastaa yhdessä myös ilman mitään järjestettyä toimintaa. Luonnossa liikkuminen, sirkustemput, pyöräily jne - mahdollisuuksia on vaikka miten paljon. Ja niistä saa varmasti hyvän mielen koko perheelle! 
                                                  
        

                                 

Mitä meillä tällä hetkellä harrastetaan?

Neiti on harrastanut tanssia jo 3-vuotiaasta lähtien, niin modernia kuin klassista. Tänä vuonna modernitanssi ei sopinut meille aikataulujen puolestan mutta klassisessa eli baletissa neiti käy edelleen 2-3 kertaa viikossa. Hän tykkää tanssista mutta mikään intohimo se ei kuitenkaan tunnu olevan sillä hevoset ovat tällä hetkellä ehdottomasti hänelle se ykkösjuttu. Ratsastamassa käymme tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa ja lisäksi käymme tallilla ihan muuten vain 1-2 kertaa viikossa. Ensi syksynä yritämme saada mahdutettua kolme ratsastuskertaa viikkoon koska neiti on sitä toivonut ja pyytänyt. 
   
           

Nämä kaksi harrastusta täyttävät pikkuneidin viikon melko täydellisesti ja yleensä ainoa päivä ilman mitään ohjelmaa on sunnuntai. Välillä tuntuu, että lapsella pitäisi olla ehkä enemmän vapaa-aikaa koska koulupäivätkin ovat aika pitkiä (8.45-15.45) mutta toisaalta lapsi ei ns. omaa aikaa tunnu kaipaavan. Hän nauttii siitä, että on tekemistä. Joten mikäpä sitä on muuttamaan niin kauan kuin kouluhommat myös maistuvat. 

Itselläni harrastuksiin kuuluu CrossFit, jota tosin tällä hetkellä treenaan ihan kotosalla. Luon itse omat treeniohjelmani ja toteutan niitä eli viikottain ohjelmaan kuuluu erilaista liikuntaa monipuolisesti (voimaharjoittelu, kehonpainoliikkeet, juoksu, pyöräily, uinti jne). Lisäksi käyn ratsastusvalmennuksessa kaksi kertaa viikossa. Eli liikuntaa tulee viikossa vähintään 8 tuntia. 

Puoliso puolestaan käy pääasiassa pyöräilemässä ja yrittää 1-2 kertaa viikossa osallistua kanssani treeneihin. Lisäksi puolison kanssa harrastammme leijasurffausta ja veikkaisin, että jossain vaiheessa pikkuneiti haluaa sitä myös kokeilla. Pientä surffileijaa hän on jo päässyt lennättämään muutaman kertaan mutta ainakin toistaiseksi vielä valtameri tuntuu hänestä vähän turhan hurjalta asialta emmekä tietenkään halua neiti painostaa. 

Lisäksi käymme koko perheen kera välillä pyöräilemässä, joskus patikoimassa, kesällä usein uimassa ja talvisin teemme aina ainakin yhden laskettelureissun. Rinteitä kun ei täällä meidän seudulla ole tarjolla. Jos olisi niin varmasti kävisimme yhdessä säännöllisesti myös rinteessä. 


Meidän perheessä siis liikunnalliset harrastukset ovat vieneet voiton musiikki ja taideharrastuksista. Toki koulussa neiti soittaa pianoa eli sitä kautta vähän musiikkiakin tulee harrastettua ja toki jos han siitä innostuisi enemmän niin varmasti jonkin piano-opettajan hänelle etsisimme. Jos taas lapsi jossain vaiheessa ilmoittaisi, että ei haluaisi enää tanssia tai ratsastaa niin varmasti silloin yrittäisimme keksiä jonkun uuden harrastuksen, jota hän voisi kokeilla. Koska meidän perheessä harrastaminen koetaan tärkeäksi asiaksi. 





lauantai 17. huhtikuuta 2021

Arkikuulumisia

Vaikka elämässä ei tapahtu kauheasti mitään niin aika tuntuu silti menevän vauhdilla. Ehkäpä johtuu siitä, että arki sujuu ihan sutjakkaasti. Nämä koronaajan rajoitukset tuntuvat jo niin normaalilta, niin rutiineilta, ettei niihin enää edes kiinnitä huomiota. Kaikkeen tottuu, enkä aina tiedä että onko se hyvä vai huono asia. 


Täällä Gran Canarialla jatkamme edelleen paikallisten rajoitusten 3-asteikolla, jota on jatkunut nyt jo pidemmän aikaan. Jossain vaiheessa kevättalvella pääsimme hetkeksi 2-tasolle jolloin mm. ravintoloiden sisätilat olivat avoinna ja puistot käytössä. Mutta aika pitkään on nyt menty 3-tasolla eikä taida helpotuksia olla horisontissa. Ainakaan vielä tartuntamäärät eivät ole laskusuunnassa. 

Koska tätä 3-tasoa on vedetty jo melko pitkään niin näihin rajoituksiin on jo tottunut. Ja rehellisesti sanottuna eivät ne oikeastaan edes vaikuta kauheasti meidän elämään. Aika normaalia elämää pystymme näinkin viettämään. Toki nämä tapaamisrajoitukset ovat tietysti ikäviä eli kotiin ei kutsuta ystäviä vierailulle sillä kotioloissa saa olla vain oman perheen kesken. Sikäli vähän hölmöä, että esim. ravintolaan voisin syömään ja juomaan vieraiden kanssa. Mutta kotiterassilla emme saa istua muiden kanssa. 

Rehellisesti myönnän, että tätä olemme muutaman kerran rikkoneet ja pari kertaa meillä on joku käynyt tuossa terassilla pihakahveilla. 

Aika vähän nämä paikalliset tosin näistä säännöistä välittävät ja välillä tuntuu että olemme lähes ainoita jotka näitä sääntöjä noudattavat. Toki meille on helpompaa vältellä sukulaisten tapaamisia kun meillä ei ole sellaisia täällä saarilla. Meidän ystäviä olemme viimeksi tavanneet Halloweenina! 

Välillä nämä rajoitukset tuntuvat muutenkin ihan naurettavilta - etenkin kun tietää, että aika harva niitä noudattaa ja suurin osa tartunnoista on nimenomaan peräisin näistä sosiaalisista tapaamisista, perhepiiristä jne. Eli ei se korona piileksi siellä puiston pusikoissa vaikka paikalliset viranomaiset niin tuntuvat ajattelevan ja siksi puistot aina suljetaan heti kun tartunnat lisääntyvät ja rajoitukset kiristyvät. Välillä tuntuu siis hieman epäreilulta se, että esim. kuntosalit saavat olla avoinna ja siellä väki treenaa ilman maskeja naamalla  mutta lapset eivät pääse esim. puistoihin ulkoilemaan vaikka kaikki yli 6-vuotiaat kulkevat kuitenkin maskit naamalla jopa ulkotiloissa. Logiikan mukaan se korona siis piileksii siellä puiston puskissa... mutta se ei kuitenkaan uskaltaudu ravintoloihin eikä kuntosaleille. 

Mutta ei näitä asioita jaksa enää kauheasti edes miettiä. Näillä mennään. Ja yritetään elää mahdollisimman täyttä elämää niiden mahdollisuuksien muodossa, jotka ovat mahdollisia. 

Olemme ihan kiitollisia siitä, että täällä koulut ovat kuitenkin pyörineet syyskuusta lähtien aivan normaalisti. Kertaakaan ei ole jouduttu etäopetukseen altistumisen tai tartuntojen takia. Ei koulun käynti maski naamalla (jopa välituntien aikana ulkona) ole varmastikaan mitään mukavaa mutta kertaakaan en ole kuullut pikkuneidiltä mitään valitusta asiasta. Jos jotain hyvää tässä koronassa on, niin se varmasti kasvattaa jollain tapaa näiden lasten resilienssiä. Voivat sitten aikuisina kertoa samantapaisia juttuja kuin me 70-luvun lapset, jotka kerromme tarinoita siitä kun hiihdettiin kouluun "kesät talvet" 30 km suuntaansa ja molemmat suunnat oli ylämäkken :-) Tuo on muuten sikäli totta että omassa nuoruudessani hiihdettiin vielä kouluun. Tosin matka oli n. 3 km mutta kesältä välillä tuntui kun paluumatkalla olikin väylät hiekotettu ja siinä oli vähän ikävä hiihtää. Eli sukset kainaloon taikka sitten oja pohjia pitkin suksimaan.

Koulussahan alkoi pääsiäisen jälkeen lukuvuoden 'viimeinen kolmannes, joka loppuu juuri ennen juhannusta. Silloin saadaan vuoden kolmannet todistukset ja numeroarvostelut. Täällä tosiaan ekasta luokasta lähtien lapset saavat kolme kertaa vuodessa arvostelut ja numerot. Ensi viikolla alkavat taas vähitellen kokeet ja niitä on varmasti luvassa 2-3 kokeen tahdilla aina kesäkuun alkuun asti. Olemme kuitenkin siinä mielessä onnekkaita, että vaikka koulupäivä on pitkä 8.45-15.45 niin sen jälkeen ei juurikaan ole ollut kotiläksyjä. Joskus satunnaisesti, ehkä 2-3 krt / kk, tulee muutama matematiikantehtävä mutta muuten ehtivät koulussa hoitaa kaiken tarpeellisen. Voi olla, että ensi vuonna tahti muuttuu kun siirrytään jo 5-luokalle mutta toivottavasti aikaa jää silti vielä harrastuksille. 

Meillä onneksi pikkuneidin harrastukset ovat myös toimineet ihan "normaalisti" koko lukuvuoden. Toki balettia käydään maskit naamalla ja turvaetäisyydet huomoiden mutta siitä huolimatta ovat vuoden aikana onnistuneet treenaamaan hyvin ja kuun lopussa on vuorossa esitys. Tällä hetkellä on siis normaalien viikkotuntien lisäksi vielä extratreenejä, lähinnä viikonloppuisin. 

                                           

Pikkuneidin balettiopettaja haluaisi meidän tytön mukaan kilparyhmään mutta vielä harkitsemme tätä asiaa. Se nimittäin tarkoittaisi viikottaisen harjoittelumäärän lisääntymistä moninkertaisesti eli 2-3 kertaa viikossa 2-3 tuntia kerrallaan. Se on jo melkoinen määrä kun neiti haluaa tietysti pitää myös toisen harrastuksensa eli ratsastuksen. Josta on pikkuhiljaa tulossa ilmeisesti hänelle se tärkeämpi harrastus.  

Ratsastamassa olemme nyt käyneet pari kertaa viikossa ja lisäksi käymme tallilla yleensä kerran viikossa ihan vain muuten vaan. On kyllä tosi mahtavaa jakaa yhteinen harrastus oman lapsen kanssa. Ja kun tallilla ollaan ulkona, luonnon keskellä ja eläinten kanssa niin se on juuri täydellinen harrastus näin erikoisaikoina. Hevosten kanssa kun ei tarvitse välittää turvaväleistä vaan niitä saa halata ihan vapaasti eikä maskeja tietenkään tarvitse käyttää kun ratsastaa. Tyttärelle on myös muodostunut oma kaveriporukka tallille ja tämä on tietysti ihan mahtava juttu. Eli edes siellä saa viettää aikaa kavereitten kanssa kun muut tapaamiset ovat aika minimissä.

Muuten meidän elämä pyöriikin sitten aika lailla kotioloissa. Välillä käydään ravintoloissa syömässä ja onneksi meidän suosikkiravintoloissa on isot terassit joten edes noista pikkuiloista ei ole tarvinut luopua. Viimeksi kävimme reilu viikko sitten juhlistamassa synttäreitäni. 

Itse en ole koskaan ollut kovin innokas synttärien juhlija mutta puolison mielestä synttäreiden kunniaksi pitää edes jotain pientä järjestää. No, kävimme sitten syömässä vähän paremmin ja olihan se ihan kivaa.


Naapurinrouvalta sain synttärilahjaksi punkkupullon sekä lahjakortin kylpylään. On mulla huikea naapuri! 

Puoliso ja tytär puolestaan veivät minut pakolliselle shoppailureissulle. Ilmeisesti koko talven kestänyt treenihousu ja -paitalook on alkanut kyllästyttää heitä :-) 


Uudet kivat kengät löytyi, yksi mekko ja yksi hiaton haalari. Kyllä nyt kelpaa! 


Täällä kesä tekee jo kovasti tuloaan ja sen huomaa lämpötilojen noususta. Tällä hetkellä päivälämpötilat ovat vielä 30 asteen alapuolella mutta yli 25 astetta kuitenkin. Pitkät housut on siis jo pakattu talvivarastoon ja kaivettu shortsit, mekot ja hameet esille. 


Kesäkeleistä huolimatta emme ole ehtineet edes rannalle koska kaikkea muuta ohjelmaa on ollut sen verran paljon. Mutta ehkäpä sielläkin pitää jossain vaiheessa käydä, edes kerran ennen kesää. Olemme ehkä siinä mielessä outoja kanarialaisia että emme juurikaan välitä rantaelämästä. Sinne suuntaamme ehkä muutaman kerran vuodessa vaikka se on tuossa muutaman kilometrin päässä! Ja silloinkin yleensä kestämme muutaman tunnin joskus aamupäivällä tai iltapäivällä kun ei ole liian kuuma tai liiaksi ihmisiä. 

Tai no, emmehän me edes ole kunnon kanarialaisia - puoliso on Madridista, itse olen suomalainen mutta tytär sentään syntyi täällä saarilla. Eli hän voi itseään kai kanarialaiseksi kutsua vaikka toki perimä on kyllä ihan muuta... 


Tällä samalla kaavalla todennäköisesti vietämme myös seuraavat pari kuukautta eli mitään ihmeellistä ei ole luvassa ennen koulujen loppumista. Silloin toivottavasti sitten pääsemme pakkaamaan laukut ja suuntaamme viettämään kesää Suomessa. Liput on jo varattu kesäkuulle eli parin kuukauden päästä toivottavasti olemme nauttimassa Suomen kesästä. Kyllä tässä siis jaksaa vielä pari kuukautta kun on jotain mitä odottaa. 


Edes näin viikonloppuisin emme kauheasti pysty rikkomaan näitä rutiineita koska lauantaisin meillä on ratsastus klo 9.30 ja sunnuntaisin tällä hetkellä extra-balettitreenit myös klo 9.30. Eli meillä ei todellakaan valvota myöhään edes viikonloppuisin. Kaiken lisäksi viikonloput menettävät kummasti arvonsa kun puoliso on vuorotöissä eli aika usein töissä myös näin viikonloppuisin. 

Mutta loppujen lopuksi elämä on kuitenkin tosi yes - olkaamme siis kiitollisia ja nautitaan näistäkin hetkistä! 








sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Suosikkiravintolani Gran Canarian eteläosassa

Vaikka kulunut vuosi on ollut monille ravintoloille äärimmäisen haastava turistien puuttuessa niin onneksi suurin osa meidän lempipaikoistamme on edelleen toiminnassa ja avoinna. Niinhän se yleensä menee - hyvät selviävät vaikeissakin tilanteissa ja osaavat muuntautua tilanteen mukaan. Ja kun erotut tavalla tai toisella niin olet aina kilpailijoita askeleen edellä.  

Viime keväänä ravintolat joutuivat täälläkin sulkemaan pariksi kuukaudeksi ovensa mutta onneksi silloinkin oli ravintoloita, jotka toimittivat ruokaa kotiinkuljetuksella. Mekin käytimme totaalisen lockdownin aikana näitä palveluita jopa useamman kerran viikossa. Tämä oli itse asiassa yksi parhaita asioita, joita lockdown toi mukanaan sillä ennen sitä kotiinkuljetuksella sai tilattua käytänössä vain pizzaa, hampurilaisia ja muuta ns. pikaruokaa. Mutta lockdownin aikana valikoima laajentui todella merkittävästi. Ihan huippua! Ja tilaaminenkin käy nykyään helposti sovelluksen kautta. 


Onhan se kivaa aina välillä syödä ravintolaruokaa ihan kotona ja tämä tulee yleensä edullisemmaksi koska ruokajuomat voi ottaa ihan omasta jääkaapista. Mutta tietysti välillä on mukava käydä kotiseinien ulkopuolella koska tätä kotoilua on tullut harjoitettua jo ihan kiitettävästi... 

Tuon viime kevään jälkeen emme ole onneksi kokeneet uutta totaalista lockdownia mutta toki rajoituksia muutettu hyvinkin tiheään tahtiin. Esim. tällä hetkellä olemme taas rajoitusten 3-vaiheessa, jossa ravintoloiden sisätilat eivät saa olla avoinna. Mutta onneksi täällä kelit mahdollistavat sen, että ulkonakin tarkenee eli jos ravintolalla vain on terassi niin he voivat edelleen pitää "ovet avoinna".  Ja näitä terassilla varustettuja ravintoloita täällä onneksi riittää. 


Me olemme aina tykänneet testata uusia ravintoloita ja onneksi edelleen uusia ravintoloita avataan aina aika ajoin. Aina on mielenkiintoista käydä testaamassa joku uusi kiinnostusta herättävä paikka. Yleensä ravintolassa pitää olla joku spesiaalijuttu eli ihan tavallista kanarialaista/espanjalaista/ kansainvälistä perusruokaa tarjoaviin paikkoihin emme eksy oikeastaan koskaan. Ellei sitten ravintola satu sijaitsemaan sellaisessa paikassa, että maisemat ovat vierailun arvoiset. Tällainen on esim. tuolla vuorilla sijaitseva Mirador de Tunte- ravintola. Siellä tarjoillaan ihan perusruokaa mutta hinnat ovat kohtuulliset ja maisemat kohdillaan. Sinne kelpaa suunnata esim. kävelyretken päätteeksi. 




Tässäpä meidän tämän hetkinen top -lista näistä Gran Canarian eteläosan ravintoloista. Lista on ihan satunnaisessa järjestyksessä koska mihinkään paremmuus-järjestykseen on näitä paikkoja vaikea laittaa. 

Borneo

Aasialaisella twistillä ruokaa tarjoileva leppoisa ravintola San Fernandon alueella. Listalta löytyy niin hampurilaisia, kalaa, kanaa, lihaa ja jopa kasvisvaihtoehtoja.  Puoliso valitsee yleensä hampurilaisen, itse syön vaihtelevasti jotain aasialaista ja pikkuneiti puolestaan valitsee aina kanavartaat riisin kera. 

Ei mikään hienostelupaikka eli tänne voi mennä ihan rantashortsit jalassa. Pienten sisätilojen lisäksi myös suojaisa terassi.  Täältä saa ruokaan myös kotiinkuljetuksella ja tätä palvelua olemmekin käyttäneet pääasiassa viime aikoina. 

Pääruoat 12-15 euron välillä, hampurilaiset alle 10 euroa.

Sawadee

Tämä San Agustinissa sijaitseva ravintola avattiin viime kesänä, juuri lockdownin jälkeen. Vaikeasta tilanteesta huolimatta on ottanut paikkansa paikallisessa ravintolamaailmassa. Nimensä mukaisesti thai-ruokaa. Ei mikään halpis paikka mutta täällä maksetaan osittain myös elämyksestä. Paikan sisustus ja valot ovat autenttista Thaimaata eli värivaloissa ja tekokukissa ei ole säästelty. Mutta iltasella valot luovat todella upean tunnelman - ehdottomasti hintansa arvoinen elämys.




Ravintolalla ei ole oikeastaan lainkaan sisätilaa vaan terassi ja todella iso puutarha. Myös oman seurueen kesken jaettavat muovi-iglut (vähintään 4 hengen seurueelle) omanlaisensa elämys.    

                                         

Pääruokien hinnat 12-15 euroa. Yleensä tilaamme puolison kanssa yhden alkuruoan ja pari pääruokaa jaettavaksi. Jälkiruoat tässä paikassa ovat järjestäen olleet pettymys eli niitä en voi suositella. Mutta paikan upeat drinkit käyvät jälkiruoasta! 

Samsara 

Yksi suosikeistamme kun haluamme juhlistaa jotain tai syödä vähän paremmin. Ravintola sijaitsee Maspalomasin alueella "la charcan" lähellä ja heillä on sekä sisätilat että tilava terassi. Pöytävaraus on ehdoton ja sesonkiaikaan tehtävä ajoissa sillä ravintola ottaa vain rajallisen määrän asiakkaita joka ilta.  

Koko ravintola on sisustettu todella erikoisella ja näyttävällä tavalla eli paikka itsessään jo tietynlainen elämys. Aina hyvä palvelu! Jälkiruokalautaset koristellaan toiveen mukaan hauskalla tavalla eli muista mainita tarjoilijalle, jos olet juhlistamassa jotain tiettyä asiaa. 

                                        

Ruoka laadukasta, aasialaisella twistillä. Ei mikään halpa paikka mutta annokset isoja joten yhdestä annoksesta riittää kahdelle. Tilaamme yleensä puolison kanssa yhden alkuruoan ja yhden pääruoan ja niistä riittää molemmille. Lapsille tekevät myös omat annokset. Ravintola on vähän tasokkaampi eli tänne kannattaa laittaa vähän parempaa päälle.    

             

Alku- ja pääruokien hinnat 16-25 euron välillä. 

Valle de Mogan 

Sijaitsee vähän syrjässä, Moganin kylässä eli noin puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä. Mutta jos haluaa nauttia kauniista vuoristomaisemista, hyvästä ruoasta ja palvelusta niin silloin paikka on ajomatkan arvoinen. Ravintola sijaitsee vanhassa alueelle tyypillisessä talossa ja terassilta päässee nauttimaan Moganin rotkon vehreistä maisemista.  Jos ravintolaan menee illalliselle niin kannattaa mennä sen verran ajoissa, että ehtii vielä nauttia maisemista ennen pimeän tuloa. 

Ruoka laadukasta - paikallisia aineksia kansainvälisellä vaikutuksella. Pääruokien hinnat 17-34 euroa, annokset ovat reilun kokoisia. Yleensä tilaamme puolison kanssa yhteensä kolme ruokaa (1 alkuruoka + 2 pääruokaa) ja jaamme kaikki kahtia - kokki tekee tämän valmiiksi eli molemmille omat kauniit annokset. Myös hyvä maistelumenu (hinta n. 70 euroa) mutta sen saatavuus kannattaa varmistaa etukäteen koska sitä ei ole tarjolla joka päivä. Lapsille tekevät omat annokset pyynnöstä. 

                                        

La Palmera Sur / Sidecar 

Saman omistajan ravintolta, joista Sidecar sijaitsee Salobre Golf-kentän Sheraton -hotellissa. Tämä on yleensä meidän suosikkimme mutta nyt ravintola on ollut suljettuna sillä heillä ei ole terassia.  Sidecar paikkana tyylikäs ja moderni. 

Playa del Inglesissä sijaitseva La Palmera Sur on sen sijaan avoinna ja heiltä löytyy myös terassipaikkoja. La Palmera Sur on rennompi paikka, sopii vähän rennompaan illastamiseen.  

Menu on sama molemmissa paikoissa ja ruokalistalta löytyy paljon aasialaisia vaikutteita mutta myös kanarialaiset maut on otettu huomioon. Esim. munakoisosipsit palmuhunajan kanssa ovat todella rapeita ja herkullisia. Yleensä vakioannoksiin kuuluvat meillä myös mustekala"sämpylä" . 


Alku- ja pääruokien hinnat vaihtelevat 10 - 26 euron välillä. Yleensä tilaamme puolison kanssa 3-4 alku- tai pääruokaa jaettavaksi. Ja jälkiruokana suklaa"mousse" oliiviöljyn ja  suolahiutaleiden kera on ihan must!!

La guagua Blanca

Ainoa italialainen ravintola, joka on päässyt suosikkilistalle. Sijaitsee hieman sivussa, Montaña la Datan alueella. Ravintolassa on sekä sisä- että ulkotila - molemmat sisustettu valkoiseen sävyyn mielenkiintoisia yksityiskohtia unohtamatta. 


Ravintola tarjoaa tyypillistä italialiasta ruokaa, omalla twistillä tarjottuna. Pasta-annosten hinnat 15-23 euroa, pääruoat 28-25 euroa eli ei mikään halpa italialaisravintola mutta ruoka laadukasta ja palvelu hyvää. Sopii myös romanttisille illallisille sillä tunnelma on rauhallinen.

La Aquarela

Michelin-tähden ravintola Patalavacan kylässä, Aquamar-huoneistohotellin yhteydessä. Tyylikäs sisätila ja tunnelmallinen terassialue. Tarjolla muutama erilainen maistelumenu 79 - 98 euron välillä / hlö. Menu vaihtelee aina kauden mukaisesti.

                  


Michelin -tasoa eli annokset huolillisesti valmistettuja, maukkaita ja kauniin näköisiä. Palvelu laadukasta, kuten voi odottaa tämän tason ravintolalta. Tämä on paikka jos haluaa syödä juhlallisesti, laadukkaasti ja juhlistaa jotain tärkeää hetkeä. Michelin-ravintolaksi hinnat ovat kohdallaan. 

                                   

200 gramos 

Hampurilaisravintola San Fernandon Av. de Galdarin varrella. Sisätilat sekä pieni terassi, josta voi seurata melko vilkkaan kadun elämää. Lisalta löytyy lähinnä burgereita joka makuun. Oma suosikkini on tonnikala-burger, jossa sisällä kunnon tonnikalafile. Pikkuneiti tilaa aina kanafileestä tehdyt rapeat kanafingerit ja puoliso jonkun burgerin. Lisäkkeeksi tilaamme aina grillatut kasvikset, jotka ovat todella herkullisia. Myös mehudrinkit ovat todella maukkaita ja kelpaavat jälkiruoasta. 

                                      

Burgereiden hinnat n. 10 euron molemmin puolin. Rento peruspaikka! 

Segundo Muelle

Pitkäaikainen suosikkimme joka tosin on ollut suljettuna jo vuoden verran. Toivomme, että paikka avautuu uudelleen kunhan matkailijat tänne palaavat. Perulais-japanilainen keittiö. Ravintolalla ei ole sisätiloja, vain katettu terassi. 


Kaikissa paikoissa olemme käyneet syömässä meidän pikkuneidin kanssa. Nämä eivät ole ehkä sellaisia perusperheravintoloita, joissa lapset voivat juosta pitkin ravintolaa vaan heiltä odotetaan myös asianmukaista käyttäytymistä. Mutta kaikkiin olemme olleet lapsen kanssa tervetulleita ja saaneet aina hyvää palvelua.