sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Kun asuinpaikka alkaa ahdistaa

Ulkosuomalaisten blogeissa on viime aikoina kirjoiteltu niistä asioista, jotka omassa kotimaassa / -paikassa ärsyttävät. Ensin Vagabonda-blogin Terhi kirjoitti asioista, jotka ärsyttävät Kreetalla (täältä voi lukea: https://www.vagabondablogi.fi/nama-asiat-arsyttavat-kreetalla/?fbclid=IwAR0YDItqSBun31eDjIaqlhV-iGaPV-BKi4pjePznbdAh_dhIIEiViC0rHF4 ) ja sen jälkeen Merita kirjoitteli saman teeman innoittamana Ghanasta (voi lukea täältä: https://herkkyysmuuttaja.blogi.net/blog/220/arsyttavat-asiat-ghanassa-mukaillen-vagabondan-listaa-kiitos-lainasta-/ ).  

Itselläkin tämä aihe on pyörinyt aika paljon mielessä viime aikoina ja itse asiassa tämä kirjoitus on ollut puolivalmiina ja pidemmän aikaan. Kun asuinpaikka alkaa ahdistaa... No, ei nyt ehkä ihan kirjaimellisesti ahdista mutta kuitenkin... 

Olen asunut täällä Kanarialla jo 20 vuotta ja tietysti näiden aikana on tullut esiin melkoinen lista asioita jotka ärsyttävät. Kuten Terhi kirjoitti: Kun missä tahansa paratiisissa asuu tarpeeksi kauan, tippuvat vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja alkaa nähdä uuden asuinpaikan asioita eri tavalla kuin alkuhurmiossa.

Mutta toki moniin asioihin myös tottuu vuosien mittaan eikä niistä jaksa edes enää välittää vaikka ne ärsyttävätkin. Kun tietää, että asiat eivät kuitenkaan mihinkään muutu ja on asioita, joita ei voi edes muuttaa.


Itse olen kokenut viimeisen vuoden aikana paljon negatiivisia tunteita tätä meidän nykyistä asuinpaikkaa kohtaa. Toki näitä tunteita on ollut ennenkin tässä vuosien aikana mutta korona-kriisi on nostanut tunteet pintaan aikaisempaa voimakkaampina. 

Eli tällä erikoisella koronavuodella on siis iso osuutensa asiassa. Nyt olemme kokeneet sen, että miten kaukana olemme kaikesta ja etenkin kaikista. Etenkin keväällä, kun meidät lukittiin täällä kotien sisälle 1.5 kk ajaksi, tuo etäisyyden tunne vain kasvoi. Sitä mietti monesti, että mitä jos tulisi jostain syystä tarve päästä Suomeen tai Madridiin (eli jos jollekin sukulaiselle tapahtuisi jotain ikävää) niin sinne ei lentojen puutteessa niin vain pääse menemään. Miten riippuvaisia siis olemmekaan näistä lentoyhteyksistä. Manner-Espanjasta sentään vielä voisi tarvittaessa vaikka ajaa Suomeen mutta täältä saarilta ei pääse mihinkään edes soutamalla.  

Jopa manner-Espanja on täältä  Kanarialta useamman tunnin lentomatkan tai parin päivän laivamatkan päässä. 

                                    

Toki lentoja oli pahimpaan aikaankin muutamia viikossa niin Madridiin kuin muutamaan muuhun mantereella sijaitsevaan kaupunkiin mutta käytännössä sinne ei niin vain menty koska lennot olivat monesti loppuunmyytyjä jo useita päiviä ennakkoon.  Eli jos olisi tullut jotain kiireellistä niin ihan kovin nopeasti emme olisi täältä pois päässeet. Olimme siis käytännössä  jumissa täällä saarilla ja tieto tästä alkoi ahdistamaan.  Nyt toki tilanne on vähän parempi ja lentoja on viikoittain jopa Saksaan ja muualle Eurooppaan. Mutta silti matkustaminen on tällä hetkellä vaikeaa - mikä on tietysti ihan normaalia tällaisina aikoina. 

Toki maailmassa on paljon vaikeamminkin saavutettavia kolkkia eli en nyt lähde sitä tässä vertailemaan. Monista paikoista ei varmasti tällä hetkellä pääse mitenkään minnekään. Mutta  me emme asu missään paratiisisaarella maapallon toisella puolella vaan ihan täällä Euroopassa ja niinkin "eksoottisessa" paikassa kuin Espanja ja Kanariansaaret. Eli vaikka olemme periaatteessa lähellä niin olemme kuitenkin oikeasti aika kaukana - Suomesta katsottuna Euroopan toisessa äärilaidassa. 

                                    

Eikä tämä asuinpaikka nyt itsessään ole ehkä alkanut ahdistamaaan vaan varmasti enemmänkin tämä saarella eläminen. Tietoisuus siitä, että asut pienellä maapläntillä keskellä Atlantin valtamerta. 

Monihan varmasti ajattelee meidän asuvan paratiisissa ja tiedän, että moni espanjalainenkin olisi varmasti heti valmis vaihtamaan osoitetta kanssamme. Sillä onhan täällä elämänmeno aika leppoisaa ja uimarannat ns. kivenheiton päässä. Ja uima-allas vielä lähempänä - sinne saa oikeasti heitettyä sen kiven tuosta terassilta. Ja kaiken lisäksi aurinko paistaa ympäri vuoden. Siis periaatteessa puitteet ovat kohdallaan. Ja kyllä niistä olemme toki nauttineet näiden vuosien aikana. 

Mutta voin kertoa, että kun noita rantoja ja tuota aurinkoa on ollut tarjolla joka päivä viimeisen 20 vuoden ajana niin niihinkin kyllästyy. Ikuinen kesä ei jaksa enää niin kauheasti innostaa. Paratiisiinkin kyllästyy... 

Miksi sitten emme muuta muualle jos eläminen täällä on niin ahdistavaa? No, meidän  tapauksessamme tämä ei ole niin helppo asia ratkaistavaksi koska puolison työtä ei pysty ihan joka paikassa tekemään ja tästä syystä esim. muutto Suomeen on täysin mahdoton ajatus. Ja kaiken lisäksi työkohteen vaihtaminen edes Espanjan sisällä ei ole pelkästään hänestä itsestään kiinni oleva asia. Eli ihan yksinkertaisesta syystä olemme täällä emmekä ainakaan hetkeen pysty täältä muuttamaan vaikka miten kovasti haluaisimme. 

Mutta hyvä puoli on se, että varmasti jossain vaiheessa se on ajankohtaista ja mahdollista. Ehkä siihen menee vielä 3 vuotta, ehkä 5 vuotta ja jopa vähän enemmän mutta varmasti jossain vaiheessa se on mahdollista. Ehkä olemme hulluja jos haluamme vaihtaa tämän 

Miksi sitten muutimme tänne? No, itse asiassa tämäkään ei ollut ihan meidän käsissämme eli puolison työnantaja lähetti meidät tänne. Meillä oli mahdollisuus valita joko Gran Canaria tai Barcelona. Jälkimmäinen ei olisi tullut kyseeseen muuta kuin siinä tapauksessa että muita vaihtoehtoja ei olisi ollut (uoliso on kotoisin Madridista ja hänelle Barcelona on yksi viimeisistä paikoista, jossa hän haluaisi asua. Ei millään pahalla katalonialaiset). Eli näin päädyimme tänne Gran Canarialle. 

Täällä Gran Canarialla olemme asuneet vuodesta 2013 - ensin muutaman vuoden Las Palmasissa (emme tykänneet ollenkaan) ja sen jälkeen täällä saaren eteläosassa. Ennen Gran Canarialle saapumista asuimme naapurisaari Fuerteventuralla, jonne itse saavuin jo vuonna 2001. Puoliso puolestaan vuonna 2006. Eikä kummallekaan päätyminen tänne Kanarialle ollut mikään oma valinta vaan jälleen kerran päädyimme tänne työnantajan toimesta.

                              

Tähän asti olemme  siis viihtyneet täällä melko hyvin. Etenkin entistä asuinpaikkaa Fuerteventuraa rakastimme (ja rakastamme edelleen) mutta tällä hetkellä emme olisi valmiita sinnekään enää muuttamaan. Saari kun saari ja kaiken lisäksi siellä mahdollisuuksia on vielä vähemmän kuin täällä Gran Canarialla. 

Toki tiedostan, että huonompiakin paikkoja asumiseen varmasti löytyy. Olemme monella tapaa etuoikeutettuja kun saamme asua tällaisessa paikassa. Mutta kuitenkin... 

Mikä tässä saarielämässä sitten mättää?

1. Etäisyydet 

Kuten jo totesin, niin nämä Kanarian saaret ovat kaukana kaikesta. Ja kaikista. Meidän kaikki sukulaisemme asuvat kaukana eikä meillä ole täällä Kanarialla yhden yhtä sukulaista.  Ystäviä toki mutta heitäkään ei näin koronavuoden aikana ole kauheasti tavattu. 

Ja turha on edes mainita, että miten paljon hankalammaksi kaikki matkustaminen on tullut tämän koronavuoden aikana. Nyt lennot Suomeen kulkevat käytännössä kolmea mahdollista reittiä - joko Malagan, Saksan tai Amsterdamin kautta. Ja mikään näistä ei ole mikään ideaaliratkaisu eli aikataulut eivät täsmää, hotelliyöpymisistä ja erilaisista testeistä tulee lisäkuluja ja lisäksi lentoja perutaan ja muutetaan jatkuvasti. No, tätähän se taitaa olla kaikkialla. Mutta toki se turhauttaa. 

                                     

Ja ihan ns. normivuosinakin on lentäminen Suomeen ollut useasti aika säätämistä. Aika harvoin Kanarian ja mantereen väliset aikataulut täsmäävät suomen lentojen kanssa eli aina kuluu turhia matkapäiviä välilaskuihin, yöpymisiin jne. Ja tietysti nämä ylimääräiset välilaskut ja yöpymiset lisäävät myös kustannuksia.                                

2. Saaren koko ja rajalliset mahdollisuudet 

Tämä saarihan on loppujen lopuksi aika pieni eli mahdollisuudet ovat rajalliset. Puhutaan siis n. 1500 km2 kokoisesta alueesta - Suomessa vastaava taitaa olla esim. Sonkajärvi. Ja siitäkin alueesta iso osa on kuivaa vuoristoa niin jäljelle jäävä alue on aika pieni. Toki rikkautta on se, että täällä on sentään myös vuoristoa. Siellä on toki joskus ihan kiva käydä mutta aika nopeasti nekin alueet on valitettavasti nähty.                              

Kaipaan sitä mahdollisuutta, että voisi esim. viikonlopuksi ajella jonnekin ihan muualle. Täällä Espanjassahan on vuosittain useampi ns. pitkä viikonloppu, jolloin joku pyhä osuu viikonlopun yhteyteen ja silloin olisi kiva ehkä käydä jossain. Mutta täältä ei niin vain lähdetä.  Mantereella sentään pääsee autolla muutamassa tunnissa vaikka minne, täällä pääsee saaren toiselle puolelle.  

  

Muutenkin aktiviteetit ovat rajallisia. Pyöräteitä ei ole kuin muutama hassu kilometri ja jopa harrastusmahdollisuudet ovat loppujen lopuksi aika rajalliset. Eli tekeminen on monesti aika vähissä. Kovin montaa kertaa ei viitsi samoja patikkareittejä käydä tallomassa ja nyt koronan aikaan nekin ovat viikonloppuisin olleet tupaten täynnä väkeä (koska muitakaan aktiviteetteja ei ole oikein tarjolla). 

Kesällä (käytännössä toukokuusta marraskuulle) ei taaskuumuuden takia ole juurikaan muita vapaa-ajan aktiviteetteja kuin allas- tai rantaelämä. Ja sinnekään ei jaksa mennä kuin aamulla tai myöhään iltapäivällä kun aurinko ei paista liian kuumasti. Eli ison osan kesäpäivistä vietämme itse asiassa sisätiloissa! Tiedän, hyväosaisten valitusta... 

                                          

Täällä myös kulttuuritarjonta on aika lailla rajallista. Toki Las Palmasissa on teattereita mutta esim. lapsiperheille sopivaa ohjelmaa on tarjolla aika harvoin. Myöskään saaren museot eivät kauheasti jaksa sykähdyttää. 

3. Kauppojen valikoima 

Voitteko kuvitella, että 2000-luvun alussa kun saavuin työskentelemään Fuerteventuran saarelle niin koko saarella ei ollut ainuttakaan kunnollista vaatekauppaa! Jos siis mukana tuodut farkut vaikkapa hajosivat niin uusia piti lähteä ostamaan Gran Canarialta!  Tuohon aikaan myös ruokakauppojen valikoima oli todella rajallinen ja esim. keliakiaa sairastanut ystäväni joutui tuomaan ruokatarvikkeet mukanaan Suomesta kun gluteenittomia tuotteita ei ollut saatavilla. Hänellä olisi siis yksi matkalaukullinen pelkästään näitä tuotteita mukana, jotta sopivaa ruokaa oli tarjolla seuraavien kuukausien ajaksi.  

Onneksi tilanne on tässä vuosien mittaan parantunut melkoisesti ja viime vuosina erikoisruokavaliota noudattavatkin ovat löytäneet jo syötävää ihan kaikista ruokakaupoista. Tosin tietyin rajoituksin koska eihän tänne Atlantin keskelle voi roudata samanlaista valikoimaa kuin mitä on vaikkapa mantereella. Ja tämä kyllä näkyy ja tuntuu muissakin kuin ruokakaupoissa - jos joku on loppu niin se on loppu.  

Eikä tänne tilata tuotteita niin vain mantereelta - edes iso osa Espanjan omista verkkokaupoista ei suostu toimittamaan tavaraa tänne. Tai jos saat jonkun toimittamaan niin siitä saat maksaa melkoiset kuljetusmaksut ja hyvällä tuurilla vielä tullimaksut päälle (kaikesta yli 120€ (vai oliko 150 €) ostoksista maksetaan kanarian omat verot eli tulli ottaa omansa). Ärsyttävintä kuitenkin on, että monesti pienempiäkin tilauksia rankaistaan ylimääräsillä kuluilla - useamman kerran minulta on veloitettu 15 euroa siitä, että tavara on kuljetusfirma on veloittanut ylimääräisiä kuluja siitä että heidän on pitänyt todistaa tullille tavaran olevan ns. bajo valor eli alle sen 120 euroa. Juuri viikko sitten sain espanjalaisesta verkkokaupasta tilaamani tuotteet, joiden arvo oli 28 euroa + 8 euron kuljetusmaksuja. Ja sitten kuljetusfirma rankaisi vielä 15 euron lisämaksulla koska pitää kuulemma todistaa tullille tilauksen olevan bajo valor ja siitä on heille ylimääräistä vaivaa ja kuluja. Jep. En tiedä, että kuka rahat vie mutta ärsyttää...  Ja kaiken lisäksi toimituksiin menee usein kuukausia. 

Toki näiden asioiden kanssa on oppinut elämään mutta kyllä se välillä pistää ärsyttämään. Kun kuitenkin asutaan Euroopassa.

Lähetämme kaikkialle maailmaan - paitsi Kanarialle... 

4. Kalima

Afrikan suunnalta puhaltava hiekkatuuli on yksi niitä asioita, joista en tykkää ollenkaan. Se tuntuu siltä kuin joku olisi jättänyt hiustenkuivaajan puhaltamaan Afrikan suunnalta - kuumaa, hiekantäyteistä ilmaa virtaa useamman päivän ajan. Hiekkapöly on niin hienoa, että sitä on jopa sisällä vaikka kaikki ikkunat ja ovet olisivat kiinni. Enkä halua edes ajatella, että mitä tuo kaikki hiekkapöly tekee esim. keuhkoille. Viime vuosina olen yrittänyt jättää pahimpina kalima-aikoina kaikki ulkoilut minimiin - ihan vain terveyden takia. Ilmassa ei nimittäin ole vain hiekkapölyä vaan sen mukana kulkeutuu kaikenlaisia epäpuhtauksia. 

Ja ikävää tässä on se, että näitä on nykyään yhä useammin. Siinä missä näitä oli 2000-luvun alussa vain muutamia kertoja vuodessa niin nykyään tuntuu, että kalima on suunnilleen kerran kuukaudessa. Eli tämä on asia, johon tuskin odotettavissa edes helpotusta sillä ilmastonlämpenemisen myötä kalimaa on tulevaisuudessa varmasti yhä useammin. 

5. Kaipuu eri vuodenajoista

Kanarialla on aina joko lämmin, kuuma tai tosi kuuma. Ja siihenkin kulkaa kyllästyy. Olisi ihan kivaa, että joskus olisi jotain muutakin kuin aurinkoa ja lämpöä. Kaipaan vuodenaikojen vaihtelua, sadepäiviä ja kylmää viimaa kasvoilla. Toki tässäkin on hyvät puolensa. Mutta kuten aikaisemmin jo sanoin, kaikkeen kyllästyy ja vaihtelu virkistää. Tai virkistäisi. 

                                          

Ehkä tämäkin on korostunut tämän kuluneen vuoden aikana. Aikaisemmin olemme käyneet oikeastaan joka talvi Suomessa ja lisäksi olemme tehneet lumireissun aina Andorraan. Eli olemme aina aikaisemmin päässeet tällä tavalla edes vähän nauttimaan talvesta. Itse asiassa juuri nyt meidän pitäisi olla nauttimassa keväthangista Suomessa mutta jäi sekin reissu sitten väliin... 


Listaa voisi vielä jatkaa monella eri argumentilla mutta eiköhän asia tullut jo selväksi. Ja toki varmasti monilla muillakin on aika ajoin tällaisia ajatuksia, etenkin jos on pidempään asunut jossakin sellaisella paikassa, joka ei ehkä ole se oma "paratiisi". Ja vaikka olisikin niin yleensä kaikissa paikoissa on aina ne omat hyvät ja huonot puolensa. 

Ehkäpä tämä asuinpaikka-ahdistus tästä taas helpottaa kun tämä koronakaaos mahdollistaa taas sen, että saarelta pääsee taas välillä pakenemaan muualle. 


Onneksi meidän kotimme on sentään ihana ja siellä viihdymme loistavasti. Se kummasti helpottaa tuota asuinapaikka-ahdistusta. 

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Remonttikuvia - ennen ja jälkeen

Viisi vuotta on jo vierähtänyt tässä meidän nykyisessä kodissamme ja tämän asunnon ostaminen oli ehdottomasti loistava päätös vaikka se ei todellakaan ollut mitään rakkautta ensi silmäyksellä. Ensikäynnin jälkeen itse asiassa olimme täysin varmoja, että emme todellakaan halua tätä asuntoa ostaa sillä remontin tarve oli niin valtava. Mutta toisin kävi - muita asuntoja emme edes nähneet ja tästä tuli meidän kotimme. 

Emme varsinaisesti edes etsineet asuntoa vaan myynnissä olevia asuntoja seurasimme lähinnä mielenkiinnosta, jotta pysyisimme perillä asuntomarkkinoista. Mutta sitten yksi asunto herätti mielenkiintomme sillä hinta oli varsin kilpailukykyinen suhteutettuna asunnon sijaintiin ja kokoon. Päätimme lähteä katsomaan, ihan vain mielenkiinnosta. Kyseessä oli itse asiassa ensimmäinen (ja toistaiseksi myös viimeinen) asuntoesittely jossa kävimme.  

Neljä makuuhuonetta saaren parhaalla matkailualueella, hinta 274 000 euroa. Esittelytekstin mukaan kaiken lisäksi viimeisen päälle suunniteltu ja loistavassa kunnossa. Rauhallinen taloyhtiö ja valtava uima-allas. Kuulosti liian hyvältä ollakseen totta sillä muiden vastaavien asuntojen hinnat alkoivat ihan eri numeroilla.


Ja sitä se olikin - liian hyvää ollakseen totta. Nimittäin heti sisälle astuessa oli selvää, että tässä ei nyt riitä edes pieni pintaremontti vaan asunto olisi revittävä käytännössä alas ja remontoitava uudelleen ihan kokonaan. Tosin kiinteistövälittäjä oli edelleen sitä mieltä, että asunto on täysin muuttovalmis. No, riippuu varmasti siitä että millaiseen homepesään on valmis muuttamaan...

Kaikkialla paistoi läpi valtava kosteusongelma, joita oli yritetty peittää mm. kamalilla luonnonkivilaatoilla. Mutta kosteus puski silti läpi ja rappaukset tippuivat lattialle kaikkialla.  

  








Sanoimme kiitos ja näkemiin. 

Mutta parin päivän jälkeen asunnon omistaja soitti itse meille takaisin ja pyysi uudelleen katsomaan asuntoa. Vähän erikoista, meidän mielestämme, mutta lähdimme kuitenkin käymään. Lupasihan omistaja tarjota meille samalla ilmaisen lounaan :-)  

No, toki mieleen tuli sellainen mahdollisuus että omistaja oli ehkä akuutissa rahapulassa ja olisi valmis myymään asunnon alennuksella mutta nopealla aikataululla. Ja näin taisikin olla... Meillä ei ollut tarvetta pankin lainalle vaan rahat oli jo säästetty eli pystyimme tekemään kaupat tarvittaessa todella nopeasti. Tämä olikin meidän valttikorttimme. 

Lähdimme katsomaan asuntoa yhden tuttavan, remonttialan ammattilaisen, kanssa ja hänen avullaan selvitimme että mitä kaikkea pitäisi remontoida. Ja se oli käytännössä ihan kaikki - sähköt, putket, viemärit, seinistä rappaukset pois, kylpyhuoneet, ikkunat ja isot lasiovet, kosteuseristykset jne. Lista oli pitkä. Käytännössä vain ulkoseinät jäivät jäljelle. Tämän perusteella teimme vastatarjouksen ja lopulta omistaja suostui tarjoukseemme ja saimme hintaa laskettua yli 20 000 euroa. Kaupat tehtiin ja meistä tuli asunnon omistajia. Jälkikäteen ainoa ajatus oli, että mitäköhän sitä tuli tehtyä... 

Mutta perääntyä ei enää voinut joten edessä oli remontti - joka sekin oli melkoinen kokemus. Mutta kaikki meni loppujen lopuksi todella loistavasti ja reilut kolme kuukautta kauppojen jälkeen asunto oli valmis.  Meillä oli tuuria remonttifirman kanssa sillä he olivat todella ammattilaisia ja niin budjetti kuin aikataulutkin pitivät täsmällisesti paikkansa. Ja lopputulos oli juuri sellainen kuin halusimme. 


Vain yhden asian jätimme tuolloin tekemättä ja se oli terassin remontointi. Siihen ei enää energiaa riittänyt. Ja sen remontoiminen venyikin aika monella vuodella sillä vasta viime syksynä saimme aloitettua terassiremontin. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty... Ja toisaalta näiden vuosien aikana meidän tarpeet ovat muuttuneet melko paljon eli jos terassin remontti olisi toteutettu vuosia sitten niin siitä olisi todennäköisesti tullut aika erilainen. Onneksi siis odotimme ja nyt meillä on ihan huippukoti, ihanalla terassilla.  

Remontteihin (sisä- ja ulkotilat) on toki kulunut rahaa (yhteensä n. 70 000) mutta myös asunnon arvo on noussut melkoisesti ja jos joskus myymme tämän niin saamme varmasti omamme pois ja toivottavasti myös vähän voittoa. Nyt esim. tästä taloyhtiöstä on myyty asuntoja n. 400 000 eurolla ja näitä ei ole edes remontoitu! Kallein asunto myytiin n. 650 000 euron hintaan. Kaiken lisäksi asumiskustannukset ovat kohtalaiset sillä vastike on vain 150 euroa kuukaudessa (toki lisäksi maksamme sähkön ja veden kulutuksen mukaan). 

Mutta tässä vielä vähän kuvia siitä, että minkälaisen muutoksen tämä asunto on käynyt läpi. 

Terassi, jonka kautta kuljetaan asuntoon. 

Tämä tila remontoitiin vasta hiljattain eli valmistui joulukuun alussa 2020. Olimme pitkään jo suunnitelleet terassiremonttia mutta viime kevään lockdown (jolloin vietimme 1.5 kk täysin kotiseinien sisällä) osoitti sen miten tärkeä tämä terassitila on meille. Ja mitä kaikkea siltä vaaditaan. Eli sen pitää olla todellinen monitoimitila - pitää olla tilaa ruokailuun, seurusteluun ja rentoon ajanvietton, treenaamiseen, lapsen touhuihin ja rentoutumiseen. Eikä neliöitä kuitenkaan ole ihan kauheasti käytettäväksi. 

Kun ostimme asunnon, terassi näytti tältä:







Vuosien varrella se muutti ulkonäköään aina tarpeiden mukaan - jossain vaiheessa siellä oli jopa pieni leikkimökki! 

                             

Nyt terassi näyttää tältä:


Tilaa on siis juuri kaikkeen, mitä halusimme - sohvanurkkaus seurusteluun, ruokapöytä aterioiden nauttimiseen terassilla, poreallas rentoutumiseen sekä tilaa treeneihin ja lapsen touhuihin. 

  



Tuntuu, että neliöitä olisi paljon enemmän kuin ennen vaikka esim. tuo maahan upotettu poreallas vie ison osan terassista. Lopputulos oli siis paljon parempi kuin osasimme odottaa.

Terassilta astutaan suoraan sisälle "olohuoneeseen" koska hyvin harvasta asunnosta täällä löytyy mitään eteistä. Tämä ns. olohuone on meillä yhtä suurta tilaa eli olohuone-ruokailutila ja keittiö kaikki avointa. Tosin ennen remonttia keittiö oli ns. amerikkalainen keittiö eli eristetty avoimella seinällä olohuoneesta. 

                                          Näkymä ulko-ovelta sisälle ennen remonttia
                                         

Tässä sama tila remontin jälkeen eli keittiön väliseinä poistettiin, olohuoneen kiinteäksi rakennettu "kirjahylly" poistettiin ja lattian laminaatit vaihdettiin puukuviollisiin laattoihin.  

                                                   



Näkymä ennen remonttia ruokailutilan puolelle 


Ja remontin jälkeen - ainoa asia, joka remontissa säilyi oli portaat yläkertaan! 

  

Keittiö ennen remonttia


Keittiö nykyään 

 

Keittiön teetimme ihan oman suunnitelman mukaan paikallisella puusepällä - tuli halvemmaksi kuin valmiit keittiöt. Säästimme rahaa ja kaiken lisäksi saimme juuri sellaisen kuin halusimme. Itselleni oli tärkeää mm. se, että kaappien päälle ei jää tyhjää tilaa (kerää vain pölyä ja likaa) ja tätä valmiit ratkaisut eivät pystyneet tarjoamaan. Sekä se, että saimme astianpesukoneen integroitua työskentelytasolle. Tämä oli täällä kaikille keittiöfirmoille ihan tuntematon asia. 


Näkymät keittiöstä ennen remonttia 

Ja remontin jälkeen 






Tämä olohuone-keittiö-ruokailutila- työskentelytila on ehdottomasti meidän kodin sydän, jossa vietämme suurimman osan ajasta. Meille oli nimenomaan tärkeää, että saamme tällaisen ison yhtenäisen tilan. Ja kaiken kruunaa luonnonvalo, jota tulee valtavasti isoista tuplaovista sekä ruokailutilan yläpuolella olevasta katto-lattiaikkunasta. Valoja ei meillä kauheasti tarvita muuta kuin myöhään illalla. Valoisuus olikin yksi niistä asioista, joka meillä vaikutti voimakkaasti tämän asunnon ostamiseen. 


Alakerrassa meillä on tuon ison yhteinäisen tilan lisäksi kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Eli käytännössä elämä meillä keskittyy tänne alakertaan koska enempää emme tarvitse. 

Toinen alakerran kylpuhuoneista on meidän vanhempien makuuhuoneen yhteydessä, toinen puolestaan ns. yleinen eli pikkuneidin huoneen vieressä mutta sinne on suora pääsy myös tuolta keittiö-olohuonetilasta. Eli tätä käyttävät myös vieraat (silloin kun niitä vielä kotiin sai kutsua...). 

                                            ns. yleinen kylpyhuone ennen remonttia 

                                                                 Ja remontin jälkeen 

  

                                              Meidän kylpyhuone ennen remonttia


Ja jälkeen remontin 



Pikkuneidin nykyinen huonen ennen remonttia  

Ja hänen huoneensa tällä hetkellä:



Pikkuneidin huone on oikeastaan ainoa, johon me vanhemmat emme ole juurikaan vaikuttaneet eli hän on saanut sisustaa huoneensa ihan oman makunsa mukaan. Siksi se poikkeaakin ehkä kotimme muuten varsin neutraalista tyylistä. Neiti nimittäin rakastaa värejä. Ja hevosia... 

Tämä on myös huone, joka on eniten muuttunut tässä vuosien varrella sillä tänne muuttaessamme neiti oli 5-vuotias mutta nyt jo kohta 10-vuotias eli tarpeet ja tyyli ovat luonnollisesti vaihtuneet tässä vuosien varrella. Huonekalut ovat kuitenkin koko ajan olleet ihan samat - vain sänky on uusittu matkan varrella. Nykyinen on levitettävää mallia ja itse asiassa sänky on lähes koko ajan levitettynä. 

Jopa tämä valoseinäverho oli hänen oma ideansa! 


Meidän vanhempien makuuhuone ennen remonttia 


Ja sen jälkeen 


Alakerrassa isoin homma oli kuitenkin perustuksissa eli ennen näitä pintajuttuja tehtiin kaikki pohjatyöt uudelleen. Siis ihan kaikki ja ihan uudelleen. Tältä asunnossa näytti pahimmillaan... 

Tämän alakerran lisäksi meillä on myös yläkerta, jossa on pieni oleskelutila, pieni vessa sekä kaksi vierashuonetta. Näitä tiloja emme juurikaan käytä muuta kuin silloin kun meillä on yövieraita talossa. Ja niitähän ei ole ollut pitkään aikaan.... 

Näihin tiloihin emme ole sisustuksen puolesta panostaneet kovinkaan paljon koska makuuhuoneet ovat niin vähäisessä käytössä. Tosin yläkerta vaati itsessään jo ison rahallisen satsauksen koska alunperin yläkerta oli avointa tilaa eli terassi, josta oli erillinen sisäänkäynti yläkerran kahteen huoneeseen. Mutta me katoimme tilan ja näin siitä tuli yksi oleskelutila lisää. 

                                                 Yläkerran terassi ennen remonttia 




Ja remontin jälkeen 


     

Tämä tila koki ehkä isoimman muutoksen remontin myötä koska nyt tästä tuli ns. käytettäviä neliöitä. Ja kaiken lisäksi ihanan valoisa tila, jossa parasta on ikkunan näkymät uima-altaalle. 


Yläkerran makuuhuoneissa ei ole täyttä huonekorkeutta vaan harjakatto mutta kuitenkin kaksi käyttökelpoista vierashuonetta siellä on käytettävissä. Tai tarvittaessa näistä voi väliseinän purkamalla saada yhden isomman huoneen - jos sellaiselle on joskus tarvetta. 
 
Ennen remonttia:        
                               vierashuone 1                                       vierashuone 2 
   

Remontissa nämä vierashuoneet eivät kauheasti muuttuneet. Vain lattiat vaihdettiin, yksi väliseinä kaadettiin ja seinät & katto maalattiin. Emme halunneet käyttää kauheasti rahaa näihin tiloihin vähäisen käytön takia. Kalusteetkin on kaikki sellaisia, jotka tulivat mukana edellisestä kodista ja kun muuta käyttöä ei löytynyt niin ne sijoitettiin yläkertaan. Mutta ihan toiminnallisia huoneista tuli ja toisen huoneen sohva on levitettävä eli siitä saa lisävuoteen vielä tarvittessa. Tärkeintä kuitenkin on, että ne ovat olemassa eli kun saamme sukulaisia tai ystäviä kylään niin heillä on oma, rauhallinen tilansa yläkerrassa. 


                          Yläkerran minikylpyhuone remontoitiin myös täydellisesti. 


Remontit on toteutettu ns. järkevästi eli emme lähteneet käyttämään ihan hulvattomasti rahaa vaan kaikki materiaalit on ostettu ihan perusrautakaupasta (Leroy Merlin). Eivät olleet tietenkään ihan kaikista halvimpia mutta eivät myöskään kaikista kalliimpia vaihtoehtoja. Tärkeämpää oli tehdä perusjutut huolellisesti eli kaikki putki, viemäröinti- ja sähkötyöt sekä seinien eristykset jne. niin että niistä ei tarvitse huolehtia pitkään aikaan. Jos asunnon joskus myy niin tämä on tärkeä asia - pintajuttuja kun on aina helppo vaihtaa. 

Muutenkin sisustus on toteutettu ihan perusjutuilla eli Ikean ja Jyskin huonekaluilla. Meille oli tärkeintä saada meidän perheen näköinen ja oloinen koti, jossa viihdymme. Emme halunneet mitään koreata edustuskotia. Ja täällä olemme todella viihtyneet!