sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Hevillä ei hävitä ja muita ajatuksia

Juuri tänä aamuna Facebook muistutti minua kuvilla viime vuoden Madridin reissusta. Olimme siellä tasan vuosi sitten ja nautimme Madridin tarjonnasta täysin rinnoin - kävimme museoissa, ravintoloissa syömässä, ajelimme metrolla, tapasimme ystäviä jne. Uutisissa vilahtivat ensimmäiset koronatartunnat mutta kukaan ei aavistanut, että tuo paholainen itse asiassa levisi jo täyttä vauhtia ympäri kaupunkia. Ja Madrid oli tuossa vaiheessa (ja on edelleen) yksi pahimmista pesäkkeistä. Vietimme silloin jopa kokonaisen päivän täyteenahdetulla Madridin lentokentällä kun kaikki Kanarian lennot peruttiin hiekkamyrskyn takia. Eikä lentokentälläkään näkynyt kuin muutamalla aasialaisella maskeja naamalla. Ihme oli, että ilman tartuntaa tuosta reissusta selvisimme kotiin. 

Nyt vuotta myöhemmin elämä on aika erilaista. On menty tartunnoissa ylös, alas, uudestaan ylös, uudestaan alas, todella kovaa vauhtia ylös mutta myös hyvää vauhtia takaisin alas. Niin koko Espanjassa kuin täällä Gran Canarialla. Jotain on siis ehkä vuodessa opittu. Eli tämä on yhtä tasapainoilua. Välillä löysennetään määräyksiä mutta kun tartunnat nousevat, niitä taas kiristetään kunnolla ja näin saadaan ylämäki muuttumaan alamäeksi. Tätä tämä nyt tällä hetkellä on...

Täällä Gran Canarialla on eletty tammikuun puolesta välistä lähtien varsin tiukkojen määräysten kanssa koska joulun seurauksena tartunnat lähtivät rajuun nousuun. Mutta nyt reilu kuukausi myöhemmin tilanne on taas paremmin hallinnassa ja huomisesta lähtien palaamme taas rajoitusten 2.tasolle, jolloin esim. ravintoloiden/baarien/kahviloiden sisätilat, sisäliikuntatilat ja sisäaktiviteetit saavat taas olla auki. Myös tapaamiset ovat huomisesta alkaen sallittuja 6 hengen kesken. 

Saa nähdä, että oliko tämä nyt viimeinen aallonharja tässä taistelussa vai vieläkö on yksi tulossa kunhan rajoituksia puretaan eri puolilla ja liikkuminen taas lisääntyy esim. maaliskuun lopussa olevan pääsiäisviikon eli Semana Santan ansiosta. Sehän on espanjalaisille perinteisesti sellainen lomaviikko, jolloin matkustetaan jonnekin kotiseudun ulkopuolelle. 

Suomessa tilanne tuntuu olevan toisenlainen ja tällä viikolla olen moneen otteeseen ihmetellyt Suomen valitsemaa linjaa. Vielä vuodenkaan jälkeen maahan saapuville ei ole saatu testipakkoa ja edelleenkin kaikki on vain suosituksia koska yksilönvapaus on asia, jonka päälle ei voi astua. Ja siihen kun laitetaan vielä reilulla kädellä itsekkyyttä niin soppa on valmis. Tähän astihan Suomi on pärjännyt melkoisen hyvin tässä koronataistelussa mutta nykyinen suunta ei ole ollenkaan positiivinen eikä tulevat hiihtolomaviikot taatusti paranna tilannetta. 

Etenkin mielenkiinnolla olen seurannut oman maakuntani Satakunnan tilannetta. Siellä on homma pysynyt koko kuluneen vuoden ajan todella hyvänä kunnes pari viikkoa sitten tartunnat lähtivät nousuun ja tällä kuluneella viikolla räjähtivät käsiin. Kiitos muutaman mukavan tautiketjun, josta on lähtenyt iso määrä tartuntoja eri puolella maakuntaa. Hyvää on onneksi se, että näistä iso osa on aika "pienen" piirin tartuntoja - kuten tällä viikolla todetut 230 positiivista Rauman telakalla. Siis viikossa yhdellä työmaalla 230 tartuntaa!! Ja kaikki lähtenyt ilmeisesti siitä, että ulkomaalaiset työntekijät altistunteet Turussa ja joutuneet tämän takia karanteeniin ja pois töistä. Mutta koska töitä heidän pitää paiskia niin ovat sitten siirtyneet Rauman telakalle, jossa ovat tartuttaneet valtavan määrän väkeä. Ihan uskomantonta vastuuttomuutta. 


Ja samanlaisia tapauksia on ilmeisesti monilla muillakin paikkakunnilla. Ja mitä tekee hallitus - ei yhtään mitään. Moittii THL:n antamaa lausuntoa, jossa suositellaan tekemään asialle jotain. Että näin... No, ainakin alan ammattilaiset ovat oman mielipiteensä antaneet asiasta eli jos homma jossain välissä leviää käsiin niin ainakin he ovat "varoittaneet".  

No, toivotaan että siellä myös tilanne saadaan vähitellen hallintaan ja jos kesäksi olisi sitten tilanne hallinnassa. Ikävää olisi jos vuoden sinnittelyn jälkeen päästetään homma leviämään käsiin.  Pidetään peukkuja! 

                                            

No, jotain hyviä uutisiakin Suomesta. Eilen järjestettiin Uuden Musiikin kilpailu, jossa siis äänestetään aina Suomen Euroviisu-edustaja. Katsoimme pikkuneidin kanssa eilen illalla lähetystä sillä olemme koko perhe suuria Euroviisu-faneja. Puoliso oli yövuorossa, joten häneltä jäi tämä suora lähetys näkemättä. 

Ohjelma oli tosi viihdyttävä ja kaikki kilpailussa olleet kappaaletkin yllättävän hyviä. Todella monipuolinen valikoima. Emme katsoneet näitä ehdokkaita etukäteen vaikka kappaalet julkistettiin jo joskus alkuvuodesta sillä halusimme kuulla kaikki kappaleet yhdellä kertaa.  Oma suosikkimme vaihtui pitkin ohjelmaa ja lopulta toiseksi viimeisenä esiintynyt Blind Channel räjäytti pankin. Tässä on sitä jotain! 

                                    

Tuo on juuri sen tyylistä musiikkia, jota Suomelta odotetaan: kunnon raskasta rockia! Tämä musiikki on se, joka Suomessa osataan ja josta olemme edes vähän kuuluisia - ei kukaan ole maailmalla kuullut suomalaisista balladeista tai discorämpytyksistä. Blind Channel veti sellaisella asenteella, että tässä ei ole tultu pyytämään anteeksi ja yrittämään parasta vaan nyt vedetään raa'alla voimalla suoraan päin pläsiä. Harva kappale alkaa suoraan kovalla kertosäkeellä!  Esityksessä oli energiaa ja juuri sellaista asennetta, jota tällä hetkellä tarvitaan. Nyt päästetään vähän koronan aiheuttamia paineita pihalle! 

Toki euroviisujen lopputuloksesta ei ikinä tiedä - se on jo vuosien mittaan nähty moneen kertaan. Mutta tällä kertaa emme jää ainakaan huomiotta! Toivottavasti suomalainen sanonta, hevillä ei hävitä, pitää tällä kertaa paikkansa! 

                                                           

Muuten tämä helmikuun on mennyt aika leppoisasti, sellaista tasaista arkea. Mitään kummempaa emme ole tehneet mutta toisaalta arki on toiminut varsin mukavasti ja kaikki rajoitukset huomioon ottaen varsin normaalisti. Koulua on käyty ihan normaalisti ja kohta on saatu toinen kolmannes tästä kouluvuodesta jo suoritettua. 

Täällä Espanjassahan kouluvuosi jaetaan ns. kolmeen osaan ja jokaisesta saadaan erikseen arvostelut. Nyt takana on koeviikot, joiden aikana meidän 4-luokkalaisella on ollu 2-3 koetta / viikko (englanti, saksa, espanja x 2, natural science eli luonnontieteet, social science eli yhteiskuntaoppi, matematiikka x 3). Lisäksi heidän piti valmistaa englannin kielessä yksi kirjoitustehtävä ja espanjankielessä puolestaan valmistella videoesitelmä annetusta taitelijasta (hakea tietoa ja valmistella siitä esitys, joka videoitiin kotona ja lähetettiin opettajalle). Meidän neidin aiheena oli taiteilja Botticelli.                                       

                           englannin kirjoitustehtävä: my past, my present and my future

 

Mutta mitään paineita ei näistä tehtävistä eikä edes kokeista ole otettu. Onneksi neiti omaksuu tiedot tosi kiitettävästi koulutuntien aikana joten kotona ei kauheasti tarvitse kertailla tai opiskella. Edes kokeisiin ei ole vielä kertaakaan tarvinut opiskella vaan niissä on pärjätty kiitettävästi ihan koulutuntien aikana opituilla tiedoilla. Luokkakavereiden äidit ja myös neidin luokkakaverit ihmettelivät kun me vietimme saksankoetta edeltävän iltapäivän ja illan tallilla, emme kotona nenä kirjassa. 


Olemme muutenkin viettäneet paljon aikaa tuolla tallilla viime aikoina. Nyt kun sisäharrastukset ovat olleet poissa pelistä niin näistä ulkona harrastettavista lajeista on tullut tärkeitä. Siellä on mahdollisuus neidillä viettää aikaa ystävien kanssa ja tietysti kaiken kruunaa ponien kanssa touhuilu ja ratsastus. 

                                        


Viimeisen viikon puheenaihe on täällä meilläpäin ollut ehdottomasti hiekka eli calima, joka tuo tuulen mukana aimo kasan hiekkaa tuolta Afrikan suunnalta. Tämä ei ole täällä mitenkään harvinainen ilmiö vaan enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja viime vuosina yhä useammin nähty vieras. Viime vuonna tähän aikaan koettiin yksi historian pahimpia ja silloin jopa lentoliikenne seisahtui useammaksi päiväksi. Onneksi nyt emme joutuneet kokemaan samanlaista vaikka ilmanlaatu olikin vaarallinen useamman päivän ajan. Yhden päivän ajan täällä Kanarialla oli koko maailman kehnoin ilmanlaatu. 

Tämä määrä hiekkaa kertyi terassin pöydälle yhden yön aikana

Eilen onneksi tuuli vihdoin kääntyi ja vuorokauden kunnon puhurin jälkeen saimme taas ilman puhtaaksi. Nyt on taas sininen taivas! 

Viikon päästä siirrytäänkin sitten jo vähitellen maaliskuun puolelle ja otetaan iso askel kohti kevättä. Puolisolla alkaa heti kuun alussa 10 päivän loma ja pikkuneidilläkin olisi koulusta pitkä viikonloppu (to-su) karneevaalivapaata. Vaikka mitään karnevaaleja ei tänä vuonna olekaan. No, onneksi sentään yhtenä päivänä lapset saavat mennä kouluun pukeutuneina eli vähän yritetään karnevaalitunnelmaa pitää yllä. 

Vielä emme ole tehneet suunnitelmia siitä, että käymmekö tuon loman aikana jossakin. Puoliso todennäköisesti suuntaa ainakin muutamaksi päiväksi Madridiin vanhempiensa luokse mutta lähdemmekö me mukaan, niin sitä ei ole vielä päätetty. Kauheasti ei houkuttele vaikka Madridissa onkin käytännössä kaikki avoinna. Mutta siellä on myös edelleen isot tartuntalukemat joten niiden takia viettäisimme aikaa lähinnä puolison vanhempien luona kotona eli pitääksemme heidät turvassa tartunnoilta emme voisi Madridissa tehdä oikein mitään. No, saa nähdä että mitä keksimme. Toinen vaihtoehto lienee sitten ihan lomailu täällä Kanarialla mutta jostain syystä sekään ei niin houkuttele. Ennen kaikkea kaipaisin nyt ihan  totaalista ympäristön muutosta - ikävä on kylmää, lunta, vuoria, talvea. 

Eli mietintämyssy on päässä - ehkäpä tässä jotain saamme kehiteltyä. Haluaisin, että puoliso pystyisi edes jotenkin katkaisemaan tätä arkea täällä sillä loma kotona ei kaiken tämän jälkeen tunnu enää kunnon lomalta. Ja kaiken lisäksi hänellä meni jo vuoden lomista kaksi viikkoa tammikuussa ihan täällä kotinurkissa kun ei muuallekaan päästy niin hän ansaitsisi kyllä jotain vaihtelua. Työ on henkisesti raskasta ja vaativaa eikä kotioloissa pääse sellaiseen lomamuudiin, joka palauttaisi riittävästi töistä. 

Onneksi Gran Canaria siirtyi juuri sopivasti rajoituksissa 2.tasolle eli nyt taas matkustaminen on sallittua. Eli eiköhän me jotain tässä keksitä. 



 



 






sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Ulkosuomalaisen elämää: ystävyys

Ystävyyssuhteet ovat asia, joka on varmasti monen ulkosuomalaisen mielessä. Etenkin siinä vaiheessa kun ulkosuomalaisuus on vielä ehkä uusi asia ja jos uuteen kotimaahan juurtuminen ja uusien ystävien löytäminen on ollut hankalaa. Mistä löytää uusia ystäviä, voiko niihin luottaa samoin kuin ystäviin Suomessa, mitä jos tulee taas muutto niin kannattaako syvää ystävyyttä alkaa edes rakentamaan? 

Monet pidempään ulkomailla asuneet taas varmasti pohtivat, että miten ylläpitää ystävyyttä entisiin ystäviin Suomessa ja kannattaako niistä ystävistä edes pitää kiinni jos ei ole Suomeen palaamassa? Kysymyksiä on monia eikä niihin ole yhtään oiketa vastausta. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja ystävyyttä niin monenlaista. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että on niitä ystäviä. Tai edes yksi sellainen. 


Itselläni on takana ulkosuomalaisen elämää ja näitä pohdintoja 20 vuoden ajalta. Ja olen onnekas, että olen koko tämän ajan pystynyt käymään Suomessa säännöllisesti - edes pari, kolme kertaa vuodessa. Näin olen pystynyt ylläpitämään niitä tärkeimpiä ystävyyssuhteita Suomessa. 


Ystävä, joka oli paras ystäväni jo 20 vuotta sitten Suomessa, on edelleen paras ystäväni. Hänen kanssaan voin edelleen jakaa kaikki hyvät kuin huonot asiat. Ja hän on aina siellä, jos tarvitsen apua. Hänen kanssaan jatkamme siitä, mihin edellisellä kerralla jäimme. Välillä luonnollisesti kuluu puolikin vuotta että emme näe fyysisesti mutta toki viestittelemme usein ja soittelemme aina aika ajoin. Ja silloin kun näemme niin pystymme onneksi viettämään paljon aikaa yhdessä sillä ystävä asuu onneksi synnyinkaupungissani, jossa vietämme aina kaikki Suomi-lomat. Parhaan ystäväni olen tuntenut jo ala-asteelta lähtien, ehkä noin 9-vuotiaasta lähtien. Ja ystävyys on säilynyt vaikka elämä on vienyt meidät asumaan kauaksi toisistamme. 

Ja kaiken kruunaa tietysti se, että hänen poikansa on lähes samanikäinen kuin minun tyttäreni eli he ovat ihan pienestä pitäen olleet ystäviä keskenään. 


Lisäksi minulla on Suomessa muutama muukin ihminen, joita voin kutsua ystäväksi. Vaikka heitä en ehkä näekään yhtä aktiivisesti. Mutta aina juttu jatkuu sujuvasti siitä, mihin on viimeksi jääty. 

Nykyisessä asuinpaikassani minulla ei ole sellaista sydänystävää kuten ovat ystäväni Suomessa. Muutama ystävä on ja heitä tapaan melko säännöllisesti. Ja nämä ystävät ovat myös sellaisia, joiden omat lapset ovat lapseni ystäviä eli tämä on aina mukava lisä. Äitiystävät ovat tärkeitä olemassa. Vaikka niitä syvimpiä asioita ei ehkä jaeta näiden ystävien kanssa niin he ovat yhtä lailla tärkeitä koska heidän kanssaan jaetaan eniten sitä normaalia arkea. 

         Ystävyyttä koronan aikaan - tapaamiset ulkosalla ja 2 metrin etäisyydellä 

Entisessä asuinpaikassa meillä oli pieni mutta aktiviinen suomalaisten tyttöjen porukka ja heitä tapaan myös aina kun käymme saarella. Tosin yksi tästä porukasta on jo poistunut luotamme. Yritän joka reissulla kuitenkin tavata näitä ystäviä vaikka edes pikaisesti kahvittelun muodossa. Luonnollisesti eniten tulee tavattua ystävää, jolla on itselläkin lapsia koska tytöt tulevat myös hyvin toimeen keskenään ja lapsille nämä suomea puhuvat ystävät ovat tärkeitä olemassa. 


Monesti sanotaan, että puoliso on se lähin ja paras ystävä ja tällaista tilannetta moni pitää ideaalisena. Meillä on puolison kanssa todella läheinen suhde mutta hän on kuitenkin ennen kaikkea puolisoni. Toki myös ystävä. Mutta ennen kaikkea hänen tehtävänään on rakastaa. Koen tärkeäksi, että meillä on myös muita ystäviä, niin yhteisiä kuin omia. Teemme puolison kanssa paljon asioita yhdessä, jaamme elämän surut ja ilot mutta meillä on myös omaa elämää. Harrastamme asioita yhdessä mutta meillä on myös ihan omia juttuja. Hänen ei tarvitse olla paras ystäväni ja kaikkien intohimojeni jakaja. Mutta olen onnellinen, että hän on vierelläni ja tukenani aina. 

Ja jonkinlaiseksi ystäväksi voinen jo laskea myös tyttäreni, joka täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Vaikka tietysti olen ennen kaikkea hänen äitinsä niin toivon, että voisin olla hänelle myös ystävä. On jo paljon asioita, joita tykkäämme tehdä yhdessä (hevosjutut, matkustaminen, laskettelu jne) ja toivottavasti näitä tulee paljon lisää tyttären kasvaessa. 

Sitten on olemassa vielä ystäviä, joiden kanssa en ole koskaan vaihtanut sanaakaan mutta silti heidän kanssaan on tullut jaettua paljon hyviä hetkiä. Eläinystävät. 


Tämä kulunut koronavuosi on laittanut myös monet ystävyydet koetukselle. Yhteiset illanvietot ja reissut ovat jääneet ehkä vähemmälle tai vaihtuneet rajatumpaan lähipiiriin, tapaamisiin ulkotiloissa, videopuheluihin jne. Mutta itse voin ainakin todeta, että laatu korvaa monesti määrän. Itselle ainakin riittää, että on muutama läheinen ystävä joihin voin aina luottaa. Ja he eivät lähde elämästäni minnekään vaikka viime tapaamisesta ja halaamisesta olisikin kulunut jo aikaa. 

Joten hyvää Ystävänpäivää! 





torstai 11. helmikuuta 2021

Korona-ajan elämää Kanarialla

Korona-elämän kolmatta aaltoa eletään jo täällä Espanjasta ja tässä kuluneen vuoden aikana on koettu ja eletty jos jonkinlaisten rajoitusten mukaan. Välillä ne ovat muuttuneet jopa niin nopeaan tahtiin että suurin osa ei ole pysynyt perässä. Tiukimmillaan rajoitukset olivat vuosi sitten maalis-huhtikuussa kun elimme totaalista lockdownia eli kotoa ei saanut poistua kun pakollisista syistä. Kesällä taas elettiin hetki suht vapaata elämää ilman suurempia rajoituksia - täällä Kanarialla saimme elää jopa hetken ilman maskipakkoa! 

Keväisen poikkeustilan jälkeen kuitenkin tehtiin siinä mielessä iso muutos, että valta näissä korona-rajoituksissa annettiin paikallisille päätöstahoille eli täällä Espanjassa ei ole tällä hetkellä yhtenäisiä rajoituksia ja sääntöjä koko maalle vaan jokainen autonominen alue päättää itse omista asioistaan. Ja kun autonomisia alueita on jo itsessään 17 niin määräysten viidakko on melkoinen - etenkin kun autonomisen alueen sisällä voi vielä eri provinsseissa olla omia rajoituksia. 

Oman lisänsä tähän soppaan sekoittavat myös paikalliset tuomioistuimet, jotka voivat kumota aluehallinnon päätöksiä. Näin kävi juuri esim. Baskimaassa, jossa paikallinen tuomioistuin kumosi aluehallinnon päätöksen kahviloiden/baarien/ravintoloiden sulkemisesta. Eli nyt tuomioistuimen päätöksellä paikat saavat jälleen avata ovensa. Ne suljettiin aluehallinnon päätöksestä siinä vaiheessa kun tartuntojen määrä yli "kriittisen" 500 rajan eli 500 tartuntaa 100 000 asukasta kohden. 


Täällä Espanjassa rajoitukset eivät siis riipu välttämättä alueen tartuntamääristä, sairaalahoitoa vaativien potilaiden määrästä, tehohoidossa olevien määrästä vaan ihan paikallisista päätöksistä. 

                                              

Toki monet alueet ovat reagoineet tartuntojen nousuun. Esim. La Riojan alueella otettiin käyttöön tiukat keinot tammikuussa kun tartunnat lähtivät hurjaan nousuun -  kaikki ei välttämätön toiminta suljettiin (vain ruokakaupat, apteekit, huoltoasemat, kirjakaupat ja vastaavat saavat olla avoinna). Myös kaikki kahvilat/baarit ja ravintolat suljettiin, vain ruoan noutaminen tai kotiinkuljetus on sallittua. Kaikki museot, kirjastot, vapaa-ajan aktiviteetit suljettiin.  Alueilta poistuminen kiellettiin ja tapaamiset sallittiin vain oman perheen kesken (ne, jotka asuvat saman katon alla). Poikkeuksena viime keväiseen kuitenkin se, että ulkoilla saa ihan vapaasti. Myös monilla muilla alueilla on ollut aivan samanlaisia rajoituksia. 

Vähiten rajoituksia on ollut Madridissa, Navarrassa, Kataloniassa ja Kanarialla. Näistä Kanaria on alue, joissa vähiten on tartuntoja ollut koko maassa.  Vaikka meillä Kanarialla on vähiten tartuntoja niin meillä on kuitenkin tiukemmat rajoitukset kuin esim. pääkaupunki Madridissa, jossa asuu Uudenmaan kokoisella alueella n. 6 miljoonaa ihmistä ja jossa on tartuntoja ollut moninkertainen määrä Kanariaan verrattuna. 

Meillä Kanarialla ravintoloiden sisätilat ovat olleet kiinni kuukauden verran - Madridissa ne ovat olleet koko ajan avoinna. Siellä ravintoloiden sisätiloissa on saanut kokoontua max. 4 hengen seurueissa. Meillä terasseilla on voinut nauttia juomia ja ruokia max. neljän hengen pöydissä, Madridissa terasseilla saa kokoontua 6 hengen kesken. Meillä kuntosalit ja muut sisäliikuntatilat ovat olleet suljettuina, Madridissa ne ovat olleet avoinna. Meillä jopa puistot ovat olleet suljettuina, Madridissa avoinna. 












Välillä tuntuu siis vähän epäreilulta, että rajoitukset ovat noinkin tiukkoja vaikka tilanne on varsin hyvä. Esim. täällä meidän kunnan alueella on tällä hetkellä 30 tartuntaa / 100 000 asukasta (viimeisen 7 päivän aikana) ja tilanne on koko ajan ollut erittäin hyvä. Miksi siis ravintolat joutuvat noudattamaan tiukkoja rajoituksia kun Madridissa ne ovat avoinna vaikka siellä on yli 700 tartuntaa 100 000 asukasta kohden.


Mutta toisaalta tämä on hyvä asia koska tilanne on pysynyt täällä koko ajan maltillisena. Eli tilannetta seurataan jatkuvasti ja jos tartunnat lähtevät nousuun niin rajoituksia kiristetään hyvinkin nopeasti. Toisaalta nämä nykyiset rajoitukset ovat erittäin "tuhoisia" paikallisille yritysmaailmalle, joka jo muutenkin kärsii valtavasti ainoan tulonlähteen eli matkailun kuihtumisesta lähes nolliin.

Toki täällä Kanariallakin on ollut omat hankalat hetkensä. Syksyllä Teneriffalla nousivat hetkellisesti tartunnat mutta sen jälkeen laitettiin tiukemmat rajoitukset ja kurvi saatiin melko nopeasti käännettyä. Siinä missä vielä joulukuun alussa Teneriffa oli rajoitusten suhteen 4-tasolla niin nyt saari siirtyi jo 1-tasolle. Eli reagointi toi melko nopeasti tuloksia. 

Täällä Gran Canarialla taas tartunnat lähtivät nousuu joulun seurauksena. Monilla työpaikoilla järjestettiin jouluillallisia vaikka niitä ei olisi saanut järjestää. Ostoskeskukset olivat täynnä väkeä jouluostoksilla ja ostoskeskusten kahvilat & ravintolat myös - näissä tietysti oltiin ilman maskeja. Ihmiset täällä myös joulunaikaan tapaavat paljon sukulaisiaan, ystäviään ja tuttaviaan eli sosiaalisia kontakteja oli monilla enemmän kuin olisi ollut suositeltavaa. Joten ei siis ollut mikään ihme, että homma levisi käteen heti joululoman jälkeen. 

Mutta siinä vaiheessa saarihallinto teki hyvän päätöksen ja lähti vetämään tiukkaa linjaa.  Rajoituksia kiristettiin - puistot suljettiin, kahviloiden/baarien/ravintoloiden sisätilat suljettiin kokonaan, kuntosalit ja muut sisäliikuntatilat suljettiin niin lapsilta kuin aikuisilta, tapaamisia rajoitettiin taas max. 4 henkilöön ja kauppojen asiakamääriä rajoitettiin. Ja näin on kuukaudessa saatu tartunnat taas laskusuuntaan. 

Missään vaiheessa tämän tiukempiin rajoituksiin ei ole tarvinnut mennä täällä Gran Canarialla eli viime kevään tapaista totaalista lockdownia ei ole koettu täällä enää uudelleen.  Ja näyttäisi siltä, että sellaiseen ei toivottavasti ole edes enää tarvetta sillä rajoitukset ovat tuottaneet tulosta. Siinä missä tammikuussa tartuntoja oli pitkälti yli 200 tapausta / 100 000 asukasta, niin nyt lukemat ovat 90 tapausta / 100 000 asukasta (viimeiset 7 päivää). Toivotaan, että tämä tahti ja suunta säilyy. 

Vaikka tartunnat ovat lähteneet laskuun myös täällä Gran Canarialla mutta siitä huolimatta rajoituksia ei ole vielä helpotettu. Koska karnevaalit....  Vaikka itse karnevaalit on tältä vuodelta peruttu niin pelkona on, että ihmiset järjestävät omia juhliaan jos rajoituksia aletaan helpottamaan. Eli rajoituksia jatketaan ja lisäksi yöllistä ulkonaliikkumiskieltoa aikaistetaan alkamaan klo 22. Näin pyritään välttämään kaikenlaista juhlimista. 


Tämä on erittäin fiksu päätös koska karnevaalit ovat tunnetusti tärkeä asia näille kanarialaisille ja siihen liittyvä juhliminen on vuoden kohokohtia. Toki varmasti jonkin verran laittomia juhlia järjestetään mutta kyllä tuo ulkonaliikkumiskielto sitä sentään vähän hillitsee. 

Täällä Kanarialla otettiin myös joulukuun alussa käyttöön myös testipakko kaikille saapuville - oli sitten tulossa ulkomailta tai manner-Espanjasta. Ja toivottavasti tätä jatketaan myös tästä eteenpäin ja vielä niin, että lentoyhtiöt pakotetaan tarkastamaan testitulos jo ennen koneeseen nousua. Ei tuo tietenkään vielä kokonaan riskiä poista mutta varmasti pienentää merkittävästi. Ja ehkä tällaisten toimien avulla pystyttäisiin taas matkailua käynnistämään jossain muodossa koska vuosi ilman tuloja on pitkä aika. 


Mutta rajoituksista huolimatta aika normaalia elämää on täällä Kanarialla pystytty elämään. 
Lapset ovat olleet koulussa normaalisti syyskuun alusta lähtien, ihan lähiopetuksessa. Toki maskit naamalla ja etäisyyksiä noudattaen. Tyttären koulussa on tainnut pari kertaa joku infantil-luokka (eli alle 6-vuotiaiden puolelta) karanteenissa altistuksen takia mutta yhtään koulun sisäistä tartuntaa ei ole havaittu. Ja nyt alkuvuodesta käytännössä kaikki yli 4-vuotiaat ovat käyttäneet maskia koko koulupäivän ajan! 

Myös harrastukset toimivat täysin normaalisti aina tammikuun puoleen väliin asti. Silloin astuivat voimaan nämä nykyiset rajoitukset ja sisätiloissa harjoitettavat lajit jäivät tauolle, muuttuivat online-tunneiksi tai vaihtuivat ulkotiloihin. Meilläkin siis tyttären balettitunnit vaihtuivat online-tunneiksi. Mutta koko syksyn ajan tunnit toimivat aivan normaalisti - tosin kaikilla lapsilla oli maskit naamalla koko ajan, kontakteja vältettiin ja etäisyyksistä pidettiin huolta. Onneksi ratsastustunnit toimivat edelleen ihan normaalisti - ulkona harrastettava liikunta kun on sallittua pienissä ryhmissä jos etäisyydet pystytään pitämään. 


Kaupat täällä ovat avoinna aivan normaalisti mutta sisällä olevien asiakkaiden määrää on rajoitettu. Jonoja en ole kuitenkaan nähnyt missään. Tällä hetkellä kahvilat/baarit/ravintolat saavat olla avoinna mutta vain ulkotilat eli terassit. Sekä tietysti ruoan noutamista ja kotiinkuljetusta varten. Onneksi täällä Kanarialla voi käyttää terasseja ongelmitta ympäri vuoden! 

Puisto kiinni mutta terassille pääsee! 

Mutta kaiken kaikkiaan aika normaalia elämää täällä pystymme viettämään. Ei minua niin häiritse vaikka tämä vuosi jouduttaisiin vielä vetämään näillä rajoituksilla - kunhan viime keväiseen totaaliseen lockdowniin ei tarvitse enää palata. Meille myöskään kontaktien rajoittaminen ei täällä tuota ongelmia - tapaamme ystäviä tarvittaessa ulkosalla. Eli sosiaalinen elämä on voinut jatkua jossain muodossa. 





lauantai 6. helmikuuta 2021

Voiko tälle vuodelle tehdä suunnitelmia?

Kulunut koronavuosi on osoittanut sen, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja tätä epävarmuutta on nyt eletty jo vuoden verran. Täällä Espanjassa ensimmäisestä koronapositiivisesta on vierähtänyt jo yli vuosi ja itse asiassa tasan vuosi sitten todettiin ensimmäinen positiivinen tapaus myös täällä Gran Canarialla. Siitä se homma sitten lähtikin leviämään kulovalkean tavoin eikä tuota paloa ole vieläkään saatu sammutettua. Päinvastoin - uusia pesäkkeitä on ilmaantunut jatkuvalla tahdilla eikä hommaa ole saatu ollenkaan hallintaan. Vaikka tällä viikolla uusien tartuntojen määrä on jo laskusuunnassa niin muut linjat (sairaalahoitoa tarvitsevat, tehohoidossa olevat ja kuolleet) ovat edelleen noususuuntaisia. 

uudet tapaukset viimeisen 7 vuorokauden aikana laskusuunnassa - onko kolmannen aallon huippu saavutettu Espanjassa? 

Tilanne siis jatkuu ja tämä epävarmuus myös - kukaan ei pysty sanomaan, että mitä tämä vuosi tuo tulleessaan... Ollaanko nyt siellä aallon huipulla ja lähteekö tämä tästä paranemaan vai jatketaanko tätä kituuttamista vielä pitkään. Sen kun tietäisi. 

Voiko tälle vuodelle tehdä jotain suunnitelmia? Pääsemmekö lomailemaan vai jatkammeko tätä kotinurkissa nyhjäämistä vielä ensi vuoteen? Koska saamme entisen elämän takaisin vai saadaanko sitä enää koskaan? Tällä hetkellä tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta, että jossain vaiheessa voisimme taas elää ilman maskeja naamalla, ilman erilaisia rajoituksia, sääntöjä ja suosituksia. 

Loppujen lopuksi vuosi 2020 meni ihan kohtalaisesti - ottaen huomioon sen, että minkälainen tilanne oli täällä Espanjassa vuosi sitten keväällä. Mutta silloin tiukka kuri ja täydellinen yhteiskunnan sulkeminen toimi ja homma saatiin melko nopeasti hallintaan. Kesäkuussa pääsimme hetkeksi palaamaan melko normaaliin elämään. Ja pääsimme jopa reissaamaan! Emme tosin ulkomaille mutta molemmat kotimaat (Suomi ja Espanja) saivat hyvän osuuden meidän lomakassastamme ja todella mahtavia lomareissuja teimme kesän aikana. Se tuntui hyvältä. 

Kun yhteiskunta suljettiin ja meidät lukittiin tänne kotiseinien sisälle viime keväänä peräti 1.5 kk ajaksi, muistan miettineeni että ei tämä haittaa. Jos sen avulla saadaan homma haltuun ja pääsemme nauttimaan sitten kesästä ja matkustamaan. Ja niin kävi. Mutta sitten kesän jälkeen homma lähti taas leviämään - ensin pikkuhiljaa ja joulunajan seurauksena sitten hurjaa vauhtia. Ja tästä nyt sitten kärsitään.. ja kuka ties kuinka pitkään.  

Kaikesta huolimatta on uskottava tulevaan ja parempaan. Joten meillä on reissusuunnitelmien tekeminen täydessä vauhdissa. Emme tänäkään vuonna aio matkustaa ulkomaille mutta jos kahdessa kotimaassamme saisimme jälleen reissata niin se olisi juuri täydellistä. Tässä vaiheessa en nyt muuta tarvitse tai kaipaa. 


Tietysti tällaisina aikoina matkustaminen vaatii melkoisia erikoisjärjestelyjä (testit, karanteenit jne) ja ennen kaikkea paljon joustavuutta (lentoja perutaan jatkuvasti, aikataulut muuttuvat jne). Mutta kun niihin varautuu niin varmasti jotain reissuja on mahdollista tehdä. Kunhan huolehtii ohjeista, rajoituksista ja määräyksistä. Niin kauan kuin viranomaisten ohjeita noudattaa niin mielestäni homma on ihan ok.  

En esim. lähde valittamaan siitä, että täällä Gran Canarilla meillä on paljon rajoituksia ja käytännössä emme saisi täältä matkustaa tällä hetkellä minnekään ilman pätevää syytä mutta toisaalta tänne saavat turistit tulla aika vapaasti. Kunhan vain esittävät PCR-testin saapumisen yhteydessä. Eli kun viranomaiset sen sallivat ja annettu sääntöjä noudatetaan niin mikäs minä olen niistä valittamaan. Ja samaa aion noudattaa itse.  Eli jos matkustaminen sallitaan niin aion sen tehdä - tietysti kaikkia rajoituksia ja määräyksiä noudattaen. 


Toki joku varmasti ajattelee, että tällaisina aikoina ei matkustaminen ole missään tapauksissa suositeltavaa. Mutta riskit ovat olemassa yhtä lailla täällä kuin missä tahansa muuallakin. Ymmärtäisin matkustamattomuus-suosituksen siinä tapauksessa, että eläisimme täällä Kanarialla jossakin koronamattomuus-kuplassa ja jokainen käynti kuplan ulkopuolella olisi riski. Mutta kun tilanne on melko samanlainen lähtö- ja kohdemaassa niin lomailu ei ole sen riskialttiimpaa kuin elämä täällä. 

Niinpä vuoden 2021 ekat lennot on varattu ja kohteena tietysti Suomi. Sinne suuntaamme tyttären kanssa näillä näkymin maaliskuun 20.päivä. Ihan helpoksi ei näitä reissuja ole tällä hetkellä tehty eli menetämme matkustamiseen käytännössä 2 päivää - lähdemme täältä perjantaina aamuvarhaisella ja Suomeen saavumme lauantaina joskus klo 18.30 ja kotipuoleen saavumme joskus puolen yön aikaan. Mutta tällaista tämä nyt on. 

Tietysti käymme täällä testissä ennen lähtöä koska Finnair vaatii testit ennen koneeseen nousua. Lisäksi teemme testit kentällä kun Suomeen saavumme ja sitten vielä toiset testit kolmen vuorokauden karanteenin jälkeen. Tämä kaikki syö kahden viikon lomasta jo viisi päivää mutta minkäs teet - näillä mennään. Ja kaiken lisäksi Suomessa tietysti varaamme koko ajaksi vuokra-auton ettemme käytä edes julkisia kulkuvälineitä missään vaiheessa. Ja luonnollisesti lentojen ajan käytämme suositeltuja FFP2-tason maskeja emmekä aio esim. syödä koneessa mitään lentojen aikana. Eli mennään kaikkien sääntöjen ja ohjeiden mukaan ja minimoidaan riskit. Täysin niitä ei voi poistaa mutta eipä se elämä täällä kotipuolessakaan täysin riskitöntä ole. 

Näin teimme jo viime kesänä kun reissasimme ja kaikki meni ihan hyvin. 

                                                

Ihmettelen vain, että miksi kaikki lentoyhtiöt eivät vaadi testiä etukäteen. Näin tehtäisiin lentämisestäkin asteen verran vielä turvallisempaa. Vaikka testit eivät täysin riskejä poista niin kyllä ne varmasti niitä vähän vähentävät. Ja edelleen ihmettelen myös sitä, että miten tässä ajassa ei ole saatu kehitettyä melko luotettavaa, nopeaa ja edullista pikatestiä mutta "luotettava" ja "edullinen" rokote kuitenkin saatiin kehitettyä. Kuha tuli mieleen... 

No joo, mitäs näitä miettimään kun ei niille itse mitään voi. Voin vain noudattaa määräyksiä, ohjeita ja sääntöjä ja yrittää elää niiden mukaan niin "normaalia" elämää kuin se on mahdollista. 

Eli voipi olla, että ennen tuota Suomen reissua käymme vielä jopa jossain laskettelemassa. Jos se vain sallitaan eli jos täällä Espanjassa näitä alueiden rajoja avataan ja matkustaminen taas sallitaan. Maaliskuun ekalla viikolla pikkuneidillä on koulusta pitkä viikonloppuvapaa (to-su) ja silloin tekisi mieli lähteä jonnekin lyhyelle lumilomalle. Kun tammikuun perinteinen lumiloma Andorrassa nyt jäi väliiin... 

Kesällä olisi sitten suunnitelmissa ensimmäiseksi reissu Suomeen. Tyttären kanssa lähdemme (jos mahdollista) heti koulujen päätyttyä 21.6. Puolisolla on lomaa vasta heinäkuussa eli hän tulee sitten perässä. Ja kun puolison loma päättyy niin me jatkamme tyttären kanssa vielä Suomessa aina elokuun alkuun. Suomessa emme aio sen enempää reissata eli siellä olo riittää meille elämykseksi. 

Suomi-loman jälkeen palaamme todennäöisesti muutamaksi viikoksi tänne kotiin ja elo-syyskuun vaihteessa teemme sitten vielä toisen kesäreissun. Joka todennäköisesti suuntautuu pohjois-Espanjaan - jos puolison vanhemmat ovat siellä kesänvietossa.  

Viime kesänä teimme tosi kivan reissun - olimme ensin puolison vanhempien luona Galiciassa ja sitten kiersimme pitkin pohjois-Espanjaa. Oli muuten ihan mieletön reissu! No, tänä kesänä ehkä pysymme ihan Galicia-Asturias linjalla mutta niissäkin on vielä todella paljon näkemistä ja kokemista. Tuolla seudulla on niin ihanan vehreää, että nautimme valtavasti lomailusta tuolla pohjois-Espanjan seuduilla. 

Loppuvuoden lomista ei ole sitten vielä mitään hajua. Puolisolla olisi marraskuun lopussa vielä yksi lomajakso mutta silloin emme todennäköisesti pysty minnekään lähtemään koska pikkuneidillä on yleensä juuri tuohon aikaan koeviikot koulussa. Tai ehkä saatamme käydä entisellä kotisaarella Fuerteventuralla, jos emme sinne ehdi kesän tai syksyn aikana.

Jouluksi emme varmaankaan pääse Suomeen koska puolisolla ei ole lomaa silloin tiedossa.  Eli meidän suurimmat lomailut todennäköisesti ajoittuvat tuohon kesäkauteen. Mutta jos nuokin reissut onnistumme tänä vuonna tekemään niin olisin äärimmäisen onnellinen.