torstai 31. joulukuuta 2020

Adios 2020

Se on sitten 2020 kohta paukuteltu umpeen ja aika oudosta vuodesta on ollut kyse. Eipä tainnut kukaan vuosi sitten aavistaa, että mitä tämä 2020 toisi mukanaan... 

Mutta niin vain on siitäkin selvitty vaikka paikoitellen on kyllä ollut vaikeitakin hetkiä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että meidän perheemme on pysynyt terveenä eikä korona ole aiheuttanut surua meidän lähipiirissämme. Ja onneksi tähän vuoteen on mahtunut myös paljon hyviä hetkiä. Sekä loppujen lopuksi jopa yllättävän monta reissua - kävimme Andorrassa, Madridissa, Suomessa, Pohjois-Espanjassa ja Fuerteventuralla. Eli emme voi valittaa - tässä vuodessa on ollut myös paljon hyvää. Ikävintä on tietysti ollut se, että emme ole pystyneet viettämään läheisten & ystävien kanssa niin paljon aikaa kuin olisimme halunneet. Mutta toisaalta perheen kesken olemme viettäneet paljon aikaa ja jopa viiden viikon lockdown kotiseinien sisällä oli meille ihan positiivinen kokemus ja siitä jäi paljon muistoja. 

Tässäpä vuoden 2020 parhaat hetket. 

Tammikuussa kävimme perinteisellä hiihtoreissulla Andorrassa. Ja reissu oli todella ikimuistoinen sillä lunta satoi ihan ennätysmäärä. Etukäteen oli pieni pelko, että huonon sään takia emme pääsisi ollenkaan rinteisiin sillä Gloria-myrsky iski melkoisella voimalla koko Espanjaan. Mutta olimme onnekkaita ja pääsimme rinteisiin joka päivä. 



Ja varmasti muistan ikuisesti sen iltapäivän kun laskupäivän päätteeksi päätin yksinäni kaivaa automme tuolta lumikasan alta turvaan sillä seuraavaksi yöksi oli luvattu vielä lisää lunta. Lapio käteen ja hommiin.. Aika monta tuntia siinä meni sillä lumiaurojen tieltä heittämä lumi oli todella kovaa mutta kun suomalainen jotain päättää niin sehän tehdään. Ja niin se auto sieltä lopulta kaivettiin esille ja saimme sen autotalliin suojaan. 



Saapa nähdä, että onnistuuko vuoden 2021 hiihtoreissu. Tammikuun puolessa välissä pitäisi taas Andorraan suunnata mutta pieni pelko on takapuolen alla, että reissu saattaa jäädä väliin...  Todennäköisesti joulun jälkeen tartunnat lähtevät taas nousuun ja meidät lukitaan tänne kotinurkille emmekä voi nauttia lumimaisemista muuta kuin nettikameroiden välityksellä. 


Alkuvuotta 2020 täällä Kanarialla voi vain kuvailla yhdellä sanalla: calima (Afrikasta saapuva hiekkatuuli). Sitä saimme enemmän kuin tarpeeksi... 


Helmikuussa iski miesmuistiin pahin hiekkamyrsky ja taivas oli viikon verran täysin hiekan peittämä. Jopa lentokentät jouduttiin sulkemaan olosuhteiden takia. 



Ja sehän aiheutti melkoisen kaaoksen eli tuhansia peruttuja lentoja. Mekin jäimme jumiin Madridiin, jonne lähdimme hiekkamyrskyn alta pakoon. 


Madridissa vietimme viikonlopun sijaan reilun viikon. Kävimme museoissa, ravintoloissa syömässä, ostoksilla, tapasimme ystäviä jne. Sekä vietimme kokonaisen päivän lentokentällä odotellen tietoa, että lähteekö lentomme vai ei. 


Samaan aikaan seurasimme uutisista miten koronavirus alkoi nousta pääaiheeksi uutislähetyksissä. Emme kuitenkaan vielä tajunneet, että siellähän se Madridissa levisi jo täyttä vauhtia. On ihme, että emme sitä tuossa vaiheessa saaneet (tai kukahan sitä tietää...). 

Maaliskuussa saimme meidän rakkaat ystävät Suomesta lomalle tänne Gran Canarialle. Juuri ennen kuin koko koronapommi räjähti käsiin täällä Espanjassa. 



Ja vielä viikkoa ennen poikkeustilan ja ulkonaliikkumiskiellon julistamista kävimme vielä Suomi-koulun kanssa lomalla Teneriffalla! 

Mutta sitten 15.maaliskuuta kaikki muuttui. Meidät lukittiin kotiseinien sisälle ja siellä menikin sitten viisi viikkoa. Tuona aikana ainoa paikka jossa kävin kodin ulkopuolella oli taloyhtiön parkkipaikka, jossa sijaitsevat roskalaatikot. Jopa roskien vienti tuntui hurjan jännittävältä asialta! 

             

Viisi viikkoa meni kuitenkin yllättävän nopeasti ja meille tuosta ajasta jäi tosiaan vain ihan hyviä muistoja. Onneksi. Toki huolta mahtui paljon noihin viikkoihin mutta se osoitti myös sen, että sitä selviää mitä kummallisemmista tilanteista. 

Noiden viiden viikon aikana meillä mm. siivottiin paljon. 


Urheiltiin paljon, lähes joka päivä! 




Meillä myös leivottiin paljon... 



Ja askarreltiin kaikenlaista. 



Meillä leikittiin lähes joka päivä. 

           

Ja touhuttiin kaikenlaista. 



Ja tietysti käytiin etäkoulua, jota käytiinkin sitten koko lukuvuosi loppuun eli lähes juhannukseen asti. Tämäkin sujui meillä onneksi ongelmitta. 




 

Ja iltaisin rauhoituimme koko perheen voimin sohvalle katsomaan Masterchef Australiaa. 


Meidän perheessä etenkin rutiinit auttoivat ihan älyttömästi tuon viiden viikon aikana. Päivissä oli selkeä rytmi ja näin päivät sujuivat myös paremmin. Välillä kun seinät alkoivat ahdistamaan niin kiipesimme talon katolle katsomaan hakemaan uutta näkökulmaa asioihin.  



Lopulta koitti se päivä kun taas pääsimme ulos. Tuo päivä koitti 27.huhtikuuta. Alussa saimme käydä vain lapsen kanssa kerran päivässä tunnin verran ja max. 1 km päässä kotoa. Mutta sekin tuntui tuossa vaiheessa ihan lottovoitolta. 


Vähitellen sitten saimme lisää vapauksia. Näimme taas ystäviä, saimme taas käydä rannalla, pääsimme uima-altaalle, patikoimaan ja harrastamaan. Elämä tuntui jo aika normaalilta. 










Kesäkuussa juhlimme myös pikkuneidin 9-vuotissynttäreitä. Hieman eri tavalla kuin oli aikomus mutta kuitenkin tärkeintä oli, että neiti sai viettää päivää ystäviensä kanssa. 


Juhannukseksi karkasimme sitten jo Suomeen koska tilanne näytti sen verran "hyvältä". Tuntui todella jännittävältä nuo ensimmäiset lennot ja tyhjät terminaalit. Matka Suomeen kesti 1.5 vuorokautta ja välillä nukuimme yön Frankfurtin lentokenttähotellissa. Mutta kaikki meni hyvin. 



Se hetki oli maaginen kun pysäytin vuokra-auton Vihdin tien varrella bussipysäkille. Koko kevään jatkunut epävarmaus ja huoli purkautuvat onnen kyyneleinä tuon upean suomalaisen kesämaiseman äärellä. Tuntui niin hyvältä olla Suomessa. 


Vietimme ihanat kolme viikkoa Suomessa ja nautimme tuosta ajasta varmasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Loma ei ollut yhtä pitkä kuin olisimme toivoneet mutta olimme tuostakin ajasta todella onnellisia. 



Elimme kuin viimeistä kesäpäivää ja nautimme jokaisesta hetkestä. Tapasimme perhettä, sukulaisia, ystäviä, kävimme uimassa, teimme pyöräretkiä ja söimme vatsat täyteen kaikkia suomiherkkuja. 

Ja useamman kerran pyöräilimme puolen yön aikaan ystävien luota mummun luokse. Nautimme upeista kesäöistä, raikkaasta ilmasta, valosta, lintujen laulusta. 



Nautimme myös joka ikisestä sadepäivästä jolloin pääsimme hyppimään lammikoissa. 


Heinäkuun puolessa välissä suuntasimme sitten manner-Espanjaan, jossa jatkoimme lomailua. Puoliso ei päässyt Suomen lomalle mukaan koska hänellä ei ollut lomaa mutta pohjois-Espanjan kiertomatkalle hänkin liittyi mukaan. Vaikka lomailu Espanjassa olikin taas maskien ja muiden rajoitusten kanssa aika erilaista niin tuostakin reissusta nautimme todella paljon. Ja taas oli mahtavaa huomata, että miten monipuolinen maa tämä Espanja onkaan. 

                                              
                                  
Aloitimme reissun Galiciasta ja jatkoimme koko pohjois-rannikon läpi aina San Sebastianiin asti. Patikoimme, meloimme, ratsastimme, näimme upeita rantoja, vuoristoa, kaupunkeja ja pikkukyliä. Matkalla tapasimme myös siellä asuvia ystäviä sekä tietysti vietimme loman aluksi Galiciassa aikaa siellä kesälomaansa viettäneiden Espanjan isovanhempien kanssa. 

                                      

                                                                

                                      

              














Elokuun vietimme kotosalla ja pääasiassa aika meni uima-altaalla, rannalla, ratsastamassa ja ystäviä tavaten. Elo-syyskuun vaihteessa suuntasimme sitten taas lomalle! Tällä kertaa ihan vain naapurisaari Fuerteventuralle, joka on meidän entinen asuinpaikka ja pikkuneidin syntymäpaikka. Eli meille hyvin tärkeä. 

                                        

                                         

Tapasimme ystäviä, kävimme rannalla, leijasurffasimme, söimme hyvin ja lepäsimme. 






Syyskuussa alkoi sitten koulu ja arki. Koulua on käyty maskit naamalla ja etäisyydet huomioiden mutta kaikkien yllätykseksi koko syyslukukausi pystyttiin vetämään läpi ilman ongelmia. 


Syksy on mennyt aika lailla kotosalla mutta kaikesta huolimatta aika meni nopeasti. Onneksi koulun lisäksi harrastukset lähtivät pyörimään normaalisti ja ne toivat arkipäiviin tekemistä. Neiti jatkoi tanssituntejaan mutta kolmen tunnin sijasta päädyimme kahteen tuntiin viikossa. Ihan siitä syystä että pitkät koulupäivät maski naamalla ovat jo itsessään aika rankkoja ja tanssitunneilla maskit ovat olleet myös pakollisia. 

Tämän vuoden aikana ratsastuksesta onkin tullut oikeastaan meidän ykkösharrastus koska siellä ollaan ulkoilmassa ja etäisyyksien pitäminen on helppoa. Olemme koko syksyn käyneet neidin kanssa ratsastamassa kahdesti viikossa ja syksyn aikana olemme ehtineet käydä jo kolmissa kisoissakin. Neidille nämä kisat ovat olleet ensimmäinen kisakokemus ja itselläkin taisi ehtiä kulua n. 30 vuotta edellisistä ratsastuskisoista. Mutta on ollut mukavaa kokeilla uusia juttuja ja saada uusia haasteita! 

  
                        

Marraskuussa aloitimme vihdoin ja viimein terassin remontin. Sitä on suunniteltu jo pitkään mutta koskaan ei ole oikein löytynyt sopivaa motivaatiota. No, tämä vuosi on osoittanut että koti on tärkeä paikka koska siellä on tullut vietettyä paljon aikaa. Joten päätimme vihdoin terassin remontoida ja saimme sen sopivasti joulukuun alussa valmiiksi. 


Olemme tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Saimme juuri sitä mitä halusimme - tilaa oleskeluun, rentoutumiseen ja urheiluun. Kaikki tämä onnistuu loistavasti vaikka neliöitä ei kauhean paljon olekaan. 





  

Joulua vietimme tällä kertaa ihan kolmistaan kotosalla. Taisipa olla ensimmäinen kerta meidän perheen historiassa. Suomeen olisimme halunneet päästä mutta puolisolla ei ollut lomaa eikä täältä oikein löytynyt edes sopivia lentoja ja kaikki jatkuvasti muuttuvat rajoitukset ja säännnökset tekivät hommasta myös aika mahdottoman. Joten emme nähneet muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin. 

            

Tätä vuoden viimeistä viikkoa olemme viettäneet hevosten parissa. Olemme pikkuneidin kanssa viettäneet kaikki aamupäivät tallilla intensiivituntien parissa: ensin tunti kouluratsastusta ja sitten perään tunti esteitä. Tämä toi vähän piristystä pikkuneidille joka kovasti odotti pääsevänsä Suomeen. 

   

Ja samalla on ollut ratsastuskavereista pikkuneidille paljon iloa. Mikä sen parempaa kuin viettää aikaa ystävien kanssa jotka myös rakastavat hevosia. 




Uudenvuoden juhlat on tältä vuodelta luonnollisesti peruttu. Mutta sen verran päätimme "juhlia" että käymme ravintolassa illallisella. Ja palaamme sitten kotiin seuraamaan vuoden vaihtumista television välityksellä ja syömme klo 24 perinteisiin kuuluvat viinirypäleet: 12 rypälettä eli yksi jokainen kellonlyömällä. 

Niin se on tämä outo vuosi saatu kohta päätökseen. Vuoteen on mahtunut huolta ja surua mutta toki myös niitä hyviä hetkiä ja muistoja. Kaikesta huolimatta olen valmis sanomaan Adios 2020!   


Toivottavasti vuoden 2021 vaakakupissa oli reilusti niitä hyviä ja onnellisia hetkiä sekä vähemmän niitä ikäviä ja surullisia. Terveyttä toivon kaikille suurissa määrin.