sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Lapsen kaverisuhteet

Meidän 9-vuotias alkaa olla siinä iässä, että kaverit ovat jo todella tärkeitä. Olisivat varmasti vieläkin tärkeämpiä, jos täällä olisi mahdollisuus tavata esim. koulukavereita myös koulun jälkeen. Mutta aika vähäisiksi jäävät tuollaiset mahdollisuudet kun koulupäivät ovat pitkiä (meidän pikkuneidin koulu loppuu joka päivä klo 15:45) ja sen jälkeen lapsilla on harrastuksia, kotitehtävien tekoa, kokeisiin valmistautumista jne. Eli arkisin ei aika yksinkertaisesti riitä kaverien näkemiselle koulun jälkeen.  

Olen usein pohtinut, että miten tällainen elämä vaikuttaa mahdollisesti lapsen kehittymiseen. Vai vaikuttaako mitenkään. Itse muistan tuossa iässä viettäneeni käytännössä kaiken vapaa-aikani koulun jälkeen ystävien seurassa, toki pääasiassa esim. yhdessä harrastaen. Omat lähimmät ystäväni harrastivat samoja juttuja ja näin ollen vietimme käytännössä kaiket päivät yhdessä. Ensin koulussa, sitten koulun jälkeen harrastuksissa. Oma lapseni ei tällaisesta elämästä pääse ainakaan tällä hetkellä nauttimaan. Mutta aika samanlaista on muidenkin lasten elämä täälläpäin joten eiköhän näistä lapsista ihan tasapainoisia kasva näinkin. Etenkin kun niitä ystäviä on kuitenkin olemassa. Huolestuttavampaa olisi, jos ei niitä ystäviä olisi lainkaan. Sellainenkin on monen lapsen tilanne, valitettavasti. 

Meidän pikkuneiti on onneksi aina ollut sosiaalinen tapaus ja on saanut aina helposti ystäviä. Itse olin hänen iässään paljon ujompi. Sosiaalisten taitojensa ansiosta hänellä on myös ystäviä hyvinkin laaja-alaisesti - niin täällä kotipuolessa kuin muuallakin Espanjassa ja tietysti myös Suomessa. Ja kaiken lisäksi ystävinä on niin tyttöjä kuin poikia ja myös eri ikäluokissa - osa nuorempia ja osa vanhempia.  

                                                                Suomi-Espanja ystävyyttä



Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että Suomessa olevista serkkutytöistä (oikeasti pikkuserkkuja) on tullut läheisiä. Näiden Suomi-ystävien asioista meidänkin neiti pääsee elämään niitä juttuja, jotka Suomessa ovat täysin normaaleja mutta täällä Espanjassa eivät ole mahdollisia. 





Täällä Espanjassahan lapset elävät melkoisen paljon suojatumpaa elämää kuin esim. Suomessa. Tämä johtuu paljon siitä, että lapset eivät voi kulkea yksin koulumatkoja vaan aikuisten on vietävä ja haettava heidät koulusta aina yläasteikään asti. Lapsia ei myöskään uskalleta päästää keskenään esim. leikkipuistoon, saatikka pyöräilemään tai muuten viettämään aikaa. Kaikki tapahtuu hyvin pitkälti aikuisten valvonnassa. Toki on sellaisiakin seutuja, joissa lapsille vielä uskalletaan antaa vapauksia mutta ainakin isommissa kaupungeissa ja tällaisilla matkailualueilla tämä on todella harvinaista. Jääkö lapseni siis jostain paitsi kun hän ei pääse kokemaan tällaista itsenäistymistä? Miten hän saa itseluottamusta, oppii itsenäistymistä jos sitä ei pääse harjoittelemaan.

No, onneksi käymme säännöllisesti Suomessa lomailemassa jossa hän pääsee nauttimaan myös vähän toisenlaisesta elämästä. Ja sieltä saadut kokemukset onneksi kantavat pitkälle, antavat sitä itseluottamusta omaan selviämiseen.  

Mutta sellaista naapurissa asuvaa sydänystävää ei kuitenkaan ole koska meidän lähistöllä nyt ei satu asumaan lapsia ja koulukaveritkin asuvat kaikki kauempana. Tällä hetkellä lähin ystävä on entinen naapurinpoika, joka on myös pikkuneidin luokkakaveri. He ovat tunteneet toisensa jo siitä lähtien kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon eli reilun neljän vuoden ajan. Ja samalla luokalla he ovat olleet ekasta luokasta lähtien. 

                                                                              Tätä ystävyyttä helpottaa myös se, että he asuvat tuossa aika lähellä eli tapaamisia voidaan sopia helposti vuorotellen joko heille tai meille eikä sitä varten tarvitse järjestellä kuljetuksia ympäri saarta. Toki vanhempien kuljetus on näissäkin tilanteissa tarpeen sillä yksikseen eivät täällä tuon ikäiset vielä kuljeskele edes tuota 3 km matkaa. Tulemme myös hyvin toimeen vanhempien kanssa joten välillä jäämme myös kahvittelemaan kuljetusreissuilla. 

Toki neidillä on koulussa myös muita ystäviä. Itse asiassa hän tulee toimeen oikeastaan ihan kaikkien luokkakavereiden ja rinnakkalaisluokkalaisten kanssa. Tänä vuonna tosin näitä kouluystävyyksiä koetellaan koska luokat joutuvat olemaan erillään eli rinnakkaisluokkalaiset eivät voi välitunneilla olla yhdessä. Ja muutenkin jopa välitunneilla lasten oletetaan pitävän turvaetäisyydet. Eli eipä siinä kauheasti salaisuuksia jaella... Myös koulusynttärit ovat tältä vuodelta jääneet vallan pois ohjelmasta.

                                                      Vielä keväällä juhlittiin näin... 


Tällä hetkellä tuo kuvan kolmikko on koulussa ns. bff-kolmikko eli best friends forever. Tosin en ole ihan varma, että onko tuo kolmikon kolmas osapuoli sitä parasta seuraa... Hän on hyvin pitkälti hemmoteltu, hieman iäkkäämpien vanhempien ainoa lapsi ja kaiken lisäksi hyvin omistushaluinen, määräilevä ja lisäksi hyvin merkkitietoinen eli äiti on opettanut siihen, että vain merkkituotteet kelpaavat... 

Olemme kuitenkin puhuneet meidän pikkuneidin kanssa tästä asiasta ja hän on tietoinen siitä, että tämä ystävä ei aina käyttäydy välttämättä reilusti. Emme ole siis lähteneet kieltämään tätä ystävyyttä vaan yritämme antaa meidän neidille välineitä siihen, että miten tällaisten "ystävien" kanssa tulee toimia. Näitä tällaisia ihmisiä kun varmasti tulee elämän varrella vastaan joten heidän kanssaan on hyvä oppia tulemaan toimeen jo pienestä pitäen. 

Ja onneksi tosiaan neidillä on paljon muitakin ystäviä... 

Tänä vuonna esim. ratsastuksen kautta on tullut uusia ystäviä ja heidän kanssaan jaetut hetket ovat erittäin arvokkaita. Mikä sen parempaa kuin ystävä joka ymmärtää rakkautesi hevosia kohtaan. 



Lisäksi neidillä on täällä saarella myös ystäviä, jotka ovat meidän vanhempien kautta tulleita eli meidän ystäviemme lapsia. Meillä on sellainen tiivis porukka muutaman perheen kanssa sillä puolisot ovat olleet työkavereita jo meidän entisessä asuinpaikassamme Fuerteventuralla. Ja siellä siis syntyivät myös meidän lapset eli he ovat tunteneet toisensa jo ihan pienestä pitäen. Tällä porukalla tapaamme aina aika ajoin ja teemme myös jotain reissuja yhdessä kuten vuosittaisen hiihtoreissun. 

Lisäksi neiti tapaa säännöllisesti suomalaisen ystäväni lapsia. Viime aikoina viikottaiset sunnuntaitreffit puistossa ovat olleet mukava päätös viikolle. Pääasiassahan ystäviä tavataan tällä hetkellä näin ulkosalla ja maskit naamalla koska kontaktit on pidettävä mahdollisimman pieninä. 


Paljon on myös sellaisia ystäviä, joita neiti ei pysty etäisyyksien takia näkemään säännöllisesti mutta siitä huolimatta ystävyys säilyy vuodesta toiseen. Silloin kun tavataan niin jatketaan siitä mihin on viimeksi jääty. Se on sitä ystävyyttä, jota me "maailmankansalaiset" olemme tottuneet pitämään yllä ja lapseni kasvaa myös tällaiseen maailmaan. Ystävyyttä on onneksi monenlaista ja se kestää myös etäisyydet. 


Tästä on hyvä todiste myös serkkupoika, jota emme näe kuin ehkä kerran vuodessa. Jos aina silloinkaan. Mutta siitä huolimatta serkusten välit ovat kohdatessa todella läheiset. 



Välillä olen harmitellut sitä, että lapsellani ei ole sisaruksia eikä edes kovin montaa serkkua. Mutta onneksi sentään ystäviä riittää. 

                               








 






tiistai 24. marraskuuta 2020

Kuukausi jouluun - mutta millaiseen jouluun?

Kuukausi enää jouluun - mutta millaiseen jouluun? Sitä on vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa. Mutta veikkaisin, että omat järjestelynsä korona tuo tähänkin juhlaan. 

Normaalisti näin kuukausi ennen joulua meillä ollaan jo täysin joulutunnelmissa. Koti on koristeltuna, pari satsia pipareita leivottuna, glögipullo avattuna, joululahjat hankittuina ja joulusuunnitelmatkin täysin selvillä. Mutta tänä vuonna on toisin - joulusuunnitelmista ei ole vielä mitään varmuutta eikä varmasti tulekaan kuin vasta hetki ennen joulua. Tämä epävarmuus on kaikista rasittavinta. Toki tästä olisi helppoa päästä irti ihan vain sillä päätöksellä, että vietämme joulun täällä kotona ihan keskenämme ja unohdamme joulun tältä vuodelta. Mutta ei se ole niin helppoa. 


Meillä on ollut yleensä tapana viettää joulua sukulaisten kanssa - jonain vuosina olemme olleet Suomessa minun sukulaisteni luona, useampana vuonna on joulua vietetty täällä Espanjassa molempien sukujen kera. Tämä on ollut meille tärkeä traditio sillä asumme kaukana molempien perheistä joten joulu on ollut yksi niistä hetkistä, jotka olemme pystyneet viettämään tavalla tai toisella yhdessä. 


Tänä vuonna yhteinen joulu on kuitenkin lähes mahdottomuus. Ensinnäkin siksi, että puolisolla ei ole lomaa eli hän ei pääse täältä saarelta pois. Normaalisti asia järjestettäisiin niin, että sukulaiset tulevat tänne meidän luoksemme. No, tänä vuonna tämäkään ei ole mahdollista - kiitos koronan. Nyt siis joudumme kehittämään uusia ideoita. 

Näillä näkymin vietämme jouluaaton ihan oman perheen kanssa täällä kotona. Onneksi puolisolla on sentään aamuvuoro eli hän ehtii joskus iltapäivällä kotiin ja voimme edes vähän nauttia yhdessä joulutunnelmasta. Jo sitä nyt kauheasti on täällä tarjolla. 


Toki voisimme pikkuneidin kanssa lähteä kohti Suomea ja viettää joulun siellä mutta se ei tuntuisi reilulta koska puoliso ei pääse mukaan. Olisi todella kurjaa jättää puoliso yksin tänne joulun viettoon sillä onhan joulu ennen kaikkea perhejuhla. Ei siis tulisi mieleenkään viettää jouluaattoa ilman puolisoa. 

Yritämme siis pikkuneidin kanssa löytää joulun välipäiville lentoja Suomeen, niin että pääsisimme edes käymään siellä.  Tämä ei kuitenkaan ole ihan helppo juttu sillä suoria lentoja ei ole tänä talvena näytä olevan Kanarian & Suomen välillä ja jopa yhden välilaskun lennot ovat harvassa ja niissäkin pitäisi yöpyä matkalla. Eli jo pelkkä lentojen löytyminen on tällä hetkellä haastavaa. Mutta toki muutamia vaihtoehtoja on katsottuna - jos lennot sitten loppupeleissä toteutuvat. Mistään lennoistahan ei tällä hetkellä kukaan mene takuuseen sillä lentoja perutaan ja aikatauluja muutetaan ihan jatkuvalla tahdilla. Eli lentojen varaus jää joka tapauksessa viime hetkeen ja todella toivon, että silloin on vielä jotain lentoja tarjolla. 

Lentojen lisäksi omat hankaluutensa on tietysti näissä eri maiden säännöissä ja määräyksissä. Jotka nekin tuntuvat vaihtuvan tiheään. Suomeen toki suomalaisina pääsemme pikkuneidin kanssa mutta edessä on 10 päivän karanteeni tai parit testit, joiden tekeminen yksityisellä Suomessa ei ole mitään halpaa puuhaa. Mutta tarvittaessa senkin olisin valmis maksamaan. 

Mutta sekään ei välttämättä vielä riitä sillä nykyään myös Espanja vaatii pcr-testin tekoa ennen maahan saapumista. Tämä tosin koskee vain riskialueita, joihin Suomi ei vielä tällä hetkellä kuulu. Eli tällä hetkellä voisimme Suomesta tulla Espanjaan ilman mitään etukäteistestejä mutta kuukauden päästä tilanne voi Suomessakin olla jo ihan toisenlainen. Ja tämä aiheuttaakin sitten jo enemmän harmaita hiuksia sillä testi pitää olla tehtynä aikaisintaan 72 tuntia ennen maahan saapumista. Enkä ole ollenkaan varma, että pystyykö mikään laboratorio Suomessa takaamaan tuloksia tuolla aikataululla kun kyse ei ole tartunnan toteamisesta. Ja ilman testiä en ehkä lähtisi matkustamaan sillä uutisissa on peloteltu jopa 6000 euron sakoilla jos yrittää maahan saapua ilman testiä. Tosin missään ei ole annettu tietoa siitä, että mikä on normaalisakko ja millä ehdoilla tuo 6000 euron sakko lätkäistään. Eli paljon on kysymyksiä ja epävarmuuksia. Eli toivon todella, että Suomessa tilanne pysyy suurin piirtein hallinnassa koska muuten menee homma todella hankalaksi.


Miksi sitten haluamme epätoivoisesti päästä Suomeen? Emmekö vain voisi odottaa parempaa ajankohtaa. Toki voimme mutta kyllä se ikävältä tuntuu. Ikävä on niin meillä kuin Suomessa odottavilla perheenjäsenillä, sukulaisilla ja ystävillä. Pääsimme sentään viime kesänä Suomeen joten olemme toki nähneet tämän vuoden aikana. Mutta kun tytär ilmoittaa Suomi-ikävän olevan supersuuri niin kyllä siinä vaiheessa tällainen ulkosuomalainen äiti yrittää sinne päästä. Ainakin yrittää. 

                                             
                        
Olemme siis odottavalla kannalla. Seuraamme tilannetta ja teemme päätöksiä sitten lähempänä ajankohtaa. Jos joudumme jäämään tänne niin sitten asialle ei vain voi mitään ja joudumme sitten tyytymään videopuheluihin kaikkien läheisten kanssa - niin Espanjan kuin Suomen suuntaan. Faktahan on se, että tästä tilanteesta emme kärsi vain me ja meidän suomalainen sukumme vaan myös meidän espanjalainen sukumme. Eli tästä tulee etäjoulu ihan kaikille osapuolille sillä Espanjassa tilanne ei ole ollenkaan sellainen, että sukujouluja kannattaisi kauheasti viettää.  Ja samassa tilanteessa ollaan miljoonissa perheissä ympäri maailmaa. Tästä joulusta tulee varmasti erilainen monella tapaa. 

Tiesittekö muuten, että tänä vuonna joulupukin kanssa voi tehdä videopuhelun! Hintaa tuolle 5 minuutin puhelulle tulee 49 euroa mutta varmasti aika ikimuistoinen kokemus. Ajan voi varata täältä: https://santaclausoffice.com/fi/tuote/videopuhelu-joulupukin-kanssa/ . Ainakin tänään oli aikoja vielä jäljellä jopa jouluaatolle. 


Joulu siis tulee, tavalla tai toisella. Monet ovat tänä vuonna koristelleet kotinsa jo nyt joulutunnelmaan - ehkäpä ihmiset kaipaavat tällaisena erikoisena vuonna vähän ylimääräistä tunnelmankohottajaa.  Mekin yleensä koristelemme kodin jo tässä vaiheessa, kuukausi ennen joulua. Koska olen siinä mielessä erikoinen jouluihminen, että tykkään joulun odottamisesta, siitä tunnelmasta, mutta itse joulun vietto ei sitten enää niin sävähdytä. Nauti enemmän siitä kun kotona on joulutunnelmaa, joulun tuoksuja jne. Tänä vuonna joudumme kuitenkin odottamaan joulutunnelman laittamista siihen asti kunnes terassiremontti on valmis. Kämppä on nimittäin sen verran täynnä työkaluja, remonttipölyä, polkupyöriä ja terassikalusteita että joulukoristeet eivät tänne nyt oikein sovi pölyä keräämään. Ensi viikon loppupuolella lupasivat terassin olevan kunnossa - toivotaan näin!  

Ja kun terassi sitten on valmis niin teemme perusteellisen siivouksen ja kaivamme ne kauan kaivatut joulukoristeet vihdoin esille. 



Onneksi yksi puuha on jo hoidettu alta pois eli joululahjat. Pikkuneiti ei ole tänä vuonna tehnyt lahjalistaa koska hänellä on tapana tehdä sellainen vain joka toinen joulu. Eli tänä vuonna joulupukki ja itämaan tietäjät saavat tuoda lahjat ihan vapaasti eli ilman toiveita. Tai sellaisen toiveen hän esitti, että jotain hevosjuttuja. Eli niitä on siis luvassa... 

Täällä Espanjassahan suurin osa lahjoista jaetaan yleensä vasta loppiaisena itämaan tietäjien toimesta mutta meidän perheessä joulupukki on aattona tuonut aina suurimman osan lahjoista. Näin niistä ehditään nauttia ennen kuin koulut taas alkavat. Tosin nykyään tälläkään ei ole enää niin suurta merkitystä kun mitään varsinaisia leluja ei meidän 9-vuotias enää kaipaile. Eli kaikki lahjat ovat siis enemmän tai vähemmän hyödyllisiä juttuja. 

                                                                                      

Sen verran joulu on kuitenkin meilläkin hiipinyt kotiin, että pikkuneidin huoneeseen laitoin muutaman koristeen. Faktahan on kuitenkin se, että lapsen pitää saada nauttia joulusta - koronasta huolimatta. Tänä hankalana vuonna olemme myös ottaneet tämän vaikea tilanteen huomioon ja osallistumme erilaisiin joulukeräyksiin lahjoittamalla niin leluja kuin myös ruoka-avustuksia.  



Vielä emme siis tiedä, että minkälainen joulu on tulossa mutta kaipa se tässä vähitellen selviää. 













perjantai 13. marraskuuta 2020

Marraskuun kuulumisia

Niin se vain lokakuu livahti ohitse lähes huomaamatta ja nyt mennään jo marraskuuta kovalla vauhdilla.  Ajankulumisen huomaa oikeastaan vain siitä, että kellojen siirtämisen myötä pimeä tulee aikaisemmin ja iltaisin tekee mieli ulkona laittaa jo pitkähihaista päälle. Viimeinkin voi siis ehkä sanoa, että syksy on saapunut myös tänne Kanarialle. Ihanaa!

Syksyn saapumista ja pahimpien helteiden helpottumista onkin jo odotettu sillä kesä on ollut pitkä. Ensimmäisen kerran uimakeleistä nautittiin jo huhtikuussa - tosin silloin ei uimaan ollut mitään asiaa vaan täällä Kanarialla vietettiin koronakaranteenia kotiseinien sisällä. No, onneksi kesäkuusta lähtien uima-allas on ollut auki ja siitä nautittiin ihan täysillä aina lokakuun loppuun asti. Täällä oli ihan hellekelit vielä marraskuun ekalla viikolla ja lämpötilat nousivat lähes 40 asteeseen. Mutta onneksi nyt näyttäisi siis syksy saapuneen (tämä tarkoittaa siis päivisin n. 25 asteen lämpötiloja.. mutta onneksi iltaisin viilenee). Ja ihanaa, että ajoittain on jopa pilvisiä päiviä! 

Kaikista koronarajoituksista huolimatta tämä syksy on mennyt yllättävän normaaleissa tunnelmissa ja kaiken lisäksi todella vauhdilla. Tuntuu, että juurihan pikkuneiti palasi takaisin kouluun mutta itse asiassa siitähän on kulunut jo kaksi kuukautta. Ja kaikista etukäteisodotuksista huolimatta koulua on päästy käymään lähiopetuksena ihan koko ajan. Muutamia tapauksia on koulussa ollut mutta yhtään luokkaa ei ole syksyn aikana jouduttu laittamaan kotiopetukseen. Hyvä näin. 

Myös yllättävän "normaalisti" on tätä syksyä eletty - meidän elämäämme ei korona ole merkittävästi vaikuttanut. Jopa halloweenia pystyimme viettämään ja tämä oli pikkuneidille tosi tärkeä juttu sillä se yksi vuoden odotetuimmista juhlista. Koulussa tosin juhliminen oli jäänyt vähän vähemmälle mutta saivat sentään mennä kouluun asuihin pukeutuneena ja päivän aikana oli järjestetty jotain pientä ohjelmaa oman luokan kesken. 

Koulun juhlien jälkeen nautimme kotona teeman mukaisen illallisen eli halloween-sushia ja samalla katsoimme tyttären valitseman elokuvan eli Men in Black international. Sarjan vanhemmat elokuvat olimme nähneet jo aikaisemmin. 


Halloween-juhlintaa jatkoimme sielä seuraavana päivänä meidän ratsastustallilla jossa oli teeman mukaiset kisat. Ensin oli vuorossa naamiaisratsastus, jossa pikkuneiti oli ystävänsä kanssa pukeutunut cat woman-asuihin ja poni oli batman-asussaan. Eivät voittaneet mutta hauskaa oli. 


Ja tämän jälkeen oli vuorossa varsinainen ratsastuskilpailu. Ensin kisattiin kouluratsastuksessa ja myöhemmin esteillä. Tosin pienimmät kisasivat vain puomeilla koska tallin ponit eivät ole mitään kokeneita esteponeja. Tärkeintä oli kuitenkin osallistuminen ja tämä olikin neidin ensimmäinen varsinainen kisakokemus. Onneksi meni ihan hyvin vaikka ei sijoituksia tullutkaan. 



Ja itsekin uskaltauduin kisaamaan. Viime kerrasta ehtikin kulua jo vähintään 25 vuotta.  Koulurata meni ihan kohtalaisesti vaikka jouduinkin menemään ihan kylmiltäni hevosen selkään sillä toinen tyttö kisasi sillä minua ennen. Mutta tulin kuitenkin kolmanneksi. Tämän jälkeen oli vuorossa esteet, joissa pärjäsimme yllätyksekseni vielä paremmin eli tulimme toiseksi.  Pieni kipinä kisaamiseen kyllä syttyi mutta sitä varten pitäisi kyllä ehkä treenata enemmän kuin tämä nykyinen puolen tunnin sessio kerran viikossa:-) Mutta jos tuolla määrällä pärjää noinkin hyvin niin mitenköhän sitä oikein kehittyisi jos treenaisi vaikka parikin kertaa viikossa... Aika näyttää... No, ainakin ennen joulua on toiset pikkukisat tuolla meidän tallilla eli ainakin niihin on tarkoitus osallistua. 


Kisoissa meillä meni lähes koko päivä mutta juhlinta ei vielä siihen loppunut vaan kävimme kotona vaihtamassa pikaisesti vaatteet ja suuntasimme ystävien luokse Las Palmasiin viettämään halloween-juhlien kolmatta osaa. Kotiin pääsimme lähes puolen yön aikaan mutta tulipahan juhlittua oikein pitkän kaavan mukaan. 

'                                 

Meidän elämäämme tämän hetkinen korona-tilanne ei siis ole kauhean paljon vaikuttanut.  Tosin johtuu paljolti siitä, että täällä Kanarialla tilanne on pysynyt melko hyvin hallinnassa eli täällä ei ole jouduttu turvautumaan samanlaisiin keinoihin kuin mantereella, jossa paikoitellen on otettu käyttöön liikkumisrajoituksia, tapaamisrajoituksia sekä suljettu ravintoloita ja muita ei-välttämättömiä palveluita. Tilanne tuntuu vaikeutuvan mantereella koko ajan eli saa nähdä minkälainen joulu on täällä Espanjassa luvassa... 

Täällä Kanarialla on siis koko ajan ollut melko "normaalia". Toki rajoituksia on olemassa ja maskit naamalla kuljetaan edelleen koko ajan. Mutta esim. koulut toimivat ihan normaalisti, kaikki kaupat sekä muut palvelut saavat pitää ovensa avoinna ihan normaalisti (vain yöelämän paikat ovat suljettuina) ja matkustaminen saarten sisällä on myös täysin sallittua. Eli elämme täällä sellaista omaa "suojattua" elämää - ainakin toistaiseksi. 

Mutta alkava joulusesonki kyllä vähän pelottaa. Jo nyt ostoskeskusissa tuntuu olevan viikonloppuisin melkoista ruuhkaa eli mitä se onkaan sitten kun joululahjaostoksille rynnätään toden teolla. Onneksi itsellä lähes kaikki joululahjat on jo hankittuna! 

Monissa työpaikoissa on myös pikkujoulujuhlien suunnittelut täydessä vauhdissa ja vaikka rajoituksia jossain vaiheessa kiristettäisiinkin niin nämä espanjalaiset kyllä löytävät aina keinon näihin tapaamisiin. Joten veikkaisin, että täälläkin luvut lähtevät pikkuhiljaa taas nousemaan. Ja tästä ei voi tällä kertaa syyttää edes matkailijoita koska heitä täällä on edelleen aika naurettava määrä. 

                                                             Nyt on rannoilla tilaa! 


Täällähän ehdittiin jo hieman huokaista helpotuksesta kun Saksa ja Englanti poistivat Kanarian saaret ns. mustalta listalta ja kovasti jo odotettiin, että talvikausi lähtisi samantien käyntiin. Mutta faktahan on se, että kun tilanne maailmalla on mikä on niin tuskinpa tänne mitään suurempaa turistiryntäystä on luvassa ihan vähään aikaan. Eli hiljaista on eikä sillä voida mitään. Toki tämä on äärimmäisen surullista sillä niin monien toimeentulo on kiinni matkailusta ja matkailijoista mutta minkäs tälle tilanteelle mahtaa. 

Parin viikon päästä voikin jo todeta, että enää kuukausi jouluun! Meillä on perinteisesti joulun odotus aloitettu vähitellen jo näin marraskuussa. Nimittäin se joulun odotus ja se tunnelma ovat koko juhlan parasta antia. Tästä syystä aloitamme siis fiilistelyn jo ajoissa. 

Niin tänäkin vuonna. Ensimmäiset piparit on jo leivottu sekä syöty.  Tulevana viikonloppuna ajattelin korkata glögipullon. Tästä se vähitellen lähtee... 

  

 

Ihan vielä kotia ei ole sentään koristeltu vaan yleensä odotamme tuohon maagiseen kuukausi ennen joulua -hetkeen. Tosin tänä vuonna saattaa vähän venyä sillä meillä aloitettiin tällä viikolla terassin remontti ja se tulee viemään seuraavat 3-4 viikkoa. Meillä on siis olohuone täynnä terassin huonekaluja, polkupyöriä, remonttityökaluja sekä remonttipölyä. Mutta ehkäpä sitten joulukuussa saamme nauttia uudesta, viihtyisästä terassista.


Hommaa on aika paljon mutta ainakin tällä hetkellä homma etenee loistavasti. Remonttimiehet vaikuttavat ahkerilta, osaavilta ja kaiken lisäksi siistivät jälkensä joka päivä. Toivotaan, että hommat sujuvat ongelmitta loppuun asti. 


Meillä menee siis terassi aikalailla kokonaan uusiksi. Sisäänkäynti vaihtoi paikkaa aidan reunalta keskellä koska reunaan tulee poreallas. Se upotetaan terassiin joten se reiän kaivaminen lieneekin projektin isoin urakka sillä mitään työkonetta ei saa tuohon terassille tuotua. Eli käsipelillä joutuvat remonttimiehet homman tekemään... 

                                                    Tähän tulee poreallas
                                 

Tämän jälkeen laitetaan uudet lattialaatat sekä laatat tuohon matalalle seinälle. Ja terassin katos menee uusiksi. Lopuksi remontoidaan vielä yläkerran parveke, joka saa uudet laatat.

Tämä projekti on odottanut alkamista jo viisi vuotta eli siitä lähtien kun tämä asunto ostettiin ja remontoitiin sisältä täydellisesti. Mutta silloin meille tuli remonttiuupumus emmekä sisätilojen jälkeen jaksaneet enää miettiä, että mitä tuolle terassille tehdää. Joten se jäi odottamaan parempaa hetkeä ja uutta inspiraatiota. Ja aika kauan tosiaan sen löytymiseen meni. Nyt keväällä kun meidät lukittiin tänne koteihin niin terassi oli kovassa käytössä koska se oli käytännössä moneen viikkoon ainoa ulkotila, jonne pääsimme. Sinä aikana siis kirkastui idea sille, että mitä terassilta vaaditaan. Meille se on ennen kaikkea monitoimitila, kodin jatke. Sellaiseksi se siis suunniteltiin. Tilaa pitää olla urheilun harrastamiselle, rentoutumiselle sekä seurustelulle. Aika paljon vaatimuksia tuollaiselle reilun 20 neliön tilalle. Mutta eiköhän siitä hyvällä suunnittelulla saada toimiva tila! Joulukuussa sitten kuvia siitä, että millainen siitä tuli.

Tässä kuitenkin ensimmäinen osuus valmiina eli uusi sisäänkäynti. Portin paikka vaihtui seinämän kulmalta tuonne keskelle eli anhaan seinämään tehtiin uusi reikä, vanha suljettiin, ovi vaihdettiin uuteen paikkaan ja kaikki tietysti siistittiin ja maalattiin. Ja lopuksi puskat uusille paikoillen.  Kaikki tämä kahdessa päivässä (ja tekivät myös paljon muuta samalla). 


 Eli tällaisissa merkeissä menee tämä loppukuu. Ja vielä vähän joulukuutakin.