torstai 30. heinäkuuta 2020

Pohjois-Espanjan kiertomatka, osa 3: Pais Vasco eli Baskimaa

Cantabrian upeista maisemista jatkoimme ajomatkaa naapurimaakuntaan Pais Vascoon eli suomalaisittain Baskimaahan tai Euskadi kuten paikalliset sitä kutsuvat. Vaikka ajomatka ei kestänyt kuin tunnin niin tuntui kuin olisimme siirtyneet aivan eri maahan. Erityisesti paikallinen baski-kieli näytti kylteissä aivan vieraalta, jopa vähän huvittavalta. Sillä ei ole mitään tekemistä espanjankielen kanssa. 

Baskimaan maisemat tuntuivat myös erilaisilta Asturiaksen ja Cantabrian jälkeen. Enemmän taas vähän jylhemmän tuntuisia vuoria ja ennen kaikkea enemmän teollisuutta. Baskimaa onkin Espanjan vaurainta aluetta ja siellä on paljon eri alueiden tehtaita. 


Tuntui vähän ikävältä jättää taakse pienet, pittoreskit kylät & vehreät maisemat ja siirtyä kaupunkielämään. Viimeiset päivät vietimme nimittäin alueen tunnetuimmissa kaupungeissa eli Bilbaossa ja San Sebastianissa. Näistä Bilbao oli ennestään itselle ja puolisolle tuttu mutta San Sebastian uusi tuttavuus meille molemmille. Eli ihan mielenkiinnolla lähdimme viettämään tätä pientä "kaupunkilomaa". 

Bilbaossa asuu ystäväperhe ja majoitumme heidän luokseen aivan Bilbaon keskustaan. Eli pääsimme todellakin kaupungin sykkeseen. Perhe itse viettää kesät pääosin rannikolla pienessä kylässä. Saimme siis koko kattohuoneiston meidän käyttöömme. 

  


Bilbao on Baskimaan suurin kaupunki, jossa on lähes 350 000 asukasta, esikaupunkialueet mukaan lukien asukkaita on lähes miljoona. Kyseessä ei ole mikään kaunis rannikkokaupunki vaan enemmänkin teollisuuskaupunki, jota halkoo hieman likaisen oloinen joki. Mutta kaupunki on eläväinen ja kuuluisa ennen kaikkea Guggenheim-museostaan sekä tietysti ruokakulttuurista. 



Seuraavan päivän ohjelmaksi oli tietysti varattu vierailu Guggenheim-museoon. Liput olimme luonnollisesti ostaneet etukäteen netistä ja ne maksoivat aikuisilta 13 euroa, lapset pääsivät sisään maksutta mutta lippu tietysti piti lunastaa etukäteen koska kävijämäärää on rajattu. Me varasimme sisäänpääsyn heti klo 11 jolloin museo aukesi  (

                       Espanjalaiseen tyyliin aamupalaksi jotain pientä ja makeaa :-) 

Guggenheim-museo on Bilbaon tärkein nähtävyys ja museon taidekokoelma koostuu säätiön teoksista, jotka tarjoavat laajan katsauksen 1900-luvun kuvataiteeseen. Myös itse museo on arkkitehtuurisesti hyvin mielenkiintoinen. 



Me kiersimme museossa lähes kolme tuntia. Kulkureitti on valmiiksi suunniteltu eli museossa ei käytännössä voi haahuilla miten tahansa. Näin vältetään turhia ruuhkia ja kontakteja. Joka paikassa oli henkilökuntaa valvomassa. 

Normaalisti museossa on myös paljon aktiviteetteja lapsille ja opastettuja kierroksia mutta nyt näitä ei järjestetty. Mutta tosi hyvin meidän 9-vuotias jaksoi kiertaa ja tietysti hänen kanssaan parasta antia olivat erilaiset elämykselliset teokset. Neidin suosikki oli ehdottomasti huone, joka oli valaistu keltaisin erikoisvalaisimin niin, että kaikki näytti aivan mustavalkoiselta. 


Museovierailun jälkeen suuntasimme vielä lounaalle ja sitten matka jatkui kohti San Sebastianin kaupunkia. Ajomatka kesti 1 tunti ja 15 minuuttia. Perillä meitä odotti kaunis rannikkokaupunki. San Sebastian on vajaan 200 000 asukkaan kaupunki vain 40 km päässä Ranskan rajasta. Tämä selvästi myös näky kaupungin tunnelmassa sekä tuntui ranskalaisten matkailijoiden määrässä. 


San Sebastian onkin mielenkiintoinen sekoitus Espanjaa ja Ranskaa ja tuntui enemmän Välimerelliseltä kaupungilta. Kaupunki sijaitsee siis kuitenkin Atlantin puolella, Biskajanlahdella. 

Kaupunki on tunnelmaltaan vilkas ja nuorekas. Iltapäivällä elämä tuntui keskittyvän rannalle, joka olikin täynnä väkeä. Erityisesti osui tosiaan silmään se, että rannoilla oli ihan valtava määrä paikallisista nuorista koostuneita seurueita. 



Vähän tylsältä ja "kovalta" vaikuttaneen Bilbaon jälkeen San Sebastian oli täysin eri maata. Tästä kaupungista tykkäsin kovasti - kiva yhdistelmä ranta- ja kaupunkielämää. Tosin voisin veikata, että näin kesällä kaupunki onkin parhaimmillaan ja muut vuodenajat ovatkin sitten vähän hiljaisempia. Alue on kuitenkin sen verran vehreää, että sadetta saadaan taatusti runsaasti talvikuukausien aikana. Näin kesällä kaupunki näytti parhaat puolensa - oli lämmintä mutta ei liian kuumaa. 

Varsinaisia nähtävyyksiä ei kaupungissa ole kovinkaan montaa mutta playa de la Concha-rannan päässä on Eduardo Chillidan kolmesta veistoksesta koostuva peine del viento-teos. 
 


Kaupungin helmi on playa de la Concha- ranta, joka on kuvankaunis. Kaupunki on ikäänkuin rakentunut tämän rannan ympärille ja käytännössä kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä.

                                  
                                 

Rannan toisessa päässä on vanhankaupungin alue, joka on kuuluisa pintxo-baareistaan ja kapeilla kujilla on myös pieniä, mielenkiintoisia pikkuputiikkeja. Illalla kierros pintxo-baareja kiertäen on tässä kaupungissa ihan must-juttu. Näitä pieniä baareja on vieri vieressä ja osa niistä tarjoilee perinteisempiä annoksia, osa taas esittelee modernimpaa keittiötä. San Sebastian onkin yksi Espanjan kulinaarisen elämän keskuksista, joten ruoasta nauttiminen on täällä yksi loman tärkeimpiä asioita. 


Majoituspaikkamme oli Tryp San Sebastian Orly, joka sijaitsi hyvällä paikalla suurin piirtein puolessa välissä ranta-aluetta. Ei ensimmäisessä linjassa mutta heti kakkoslinjalla. Tämä oli yksi reissumme arvokkaimmista hotelleista sillä yö maksoi pysäköinnin kanssa 150 euroa, ilman aamupalaa. Mutta San Sebastianista on näin kesällä aika vaikeaa edes löytää edullista majoitusta jos haluaa majoituspaikan keskeltä kaupunkia ja pysäköintipaikalla. Eli kaupunki ei ole mikään budjettilomakohde... 

Loman viimeisen lomapäivän ohjelman olimme jättäneet etukäteen avoimeksi. Lentomme lähti Bilbaon kentältä vasta illalla joten meillä oli käytännössä koko päivä aikaa. Saimme onneksi jättää auton parkkihalliin iltapäivään asti. 

Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme suunnata aamupäiväksi rannalla sijaitsevaan La Perla -thalassokylpylään ( 

La Perla- kylpylä on rakennettu todella kauniiseen 1800-luvun lopulla rakennettuun rantarakennukseen ja tätä kylpylää monet mainostavat yhdestä Espanjan upeimmista. Harmi vain, että kylpylän sisältä ei tullut otettua kuvia. 
 

Vaikka kylpylä oli aika arvokas niin ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Ei suuren suuri mutta omalla tavallaan erilainen. Ja mikä parasta, väkeä oli aivan kourallinen kun menimme puolen päivän aikaan. Mukava, rentouttava lopetus meidän upealle reissullemme! 

Kylpylän jälkeen nautimme vielä lounaan kylpylän terassin ravintolassa ja nautimme upeista maisemista ja tunnelmasta. 


Ennen lentokentälle suuntaamista ajelimme vielä monte Igueldo-kukkulalle, josta avautuu upea näköalat alas kaupunkiin. Tosin sinnekin pääsy oli maksullinen - maksoimme 2.50 € per henkilö omalla autolla. Myös funicular -köysiradalla olisi kukkulalle päässyt nousemaan jos omaa autoa ei ole käytössä. 


Kukkulan huipulla oli upeiden näköalojen lisäksi tarjolla myös pienen pieni huvipuisto. Siellä kävimme muutamat ajelut tekemässä pikkuneidin iloksi. Tosin mitään halpaa huvia tämä ei ollut sillä jokainen laite teki vain yhden pienen kierroksen ja liput maksoivat 2-2.50 € / kappale.



Sitten vain auton keula kohti Bilbaon lentokenttää ja sieltä suoralla lennolla Gran Canarialle. Tuntui vähän kurjalta sanoa adios pohjois vehreille maisemille ja palata kotiin kuivalle ja kuumalle Gran Canarialle. Mutta onneksi on mieli täynnä upeita kokemuksia ja ainahan tuonne pääsee aika helposti takaisin! On Espanja kyllä upea maa ja täynnä mitä erilaisempia paikkoja. 


Näin meidän viiden ja puolen viikon pituinen lomareissu koronakesällä 2020 tuli tehtyä. Kaikki meni hyvin ja olemme onnellisia, että pääsimme matkaan. Seuraavaksi sitten tuleekin blogikirjoitus siitä, että minkälaista on matkailu näin korona-aikana. 








maanantai 27. heinäkuuta 2020

Pohjois-Espanjan kiertomatka, osa 2: Asturias ja Cantabria

Galiciasta matkamme jatkui naapurimaakuntaan Asturiakseen. Ensimmäinen vierailukohteemme sijaitsi aivan maakuntien rajalla (Galician puolella) ja ajomatka sinne kesti noin tunnin verran. Playa de las Catedrales on yksi rannikon tunnetuimmista rannoista ja suosittu vierailukohde. Tästä syystä myös pääsy sinne on rajoitettu eli vierailuaika pitää varata etukäteen netin kautta (https://ascatedrais.xunta.gal/monatr/inicio). 

Upeat kalliomuodostelmat rannalla olivat varsin vaikuttava näky ja etenkin hieman sumuinen ilma teki niistä jotenkin vielä upeamman näköisiä. 

 

 

Tämän jälkeen ajoimme Luarcan kalastajakylään, jonne olimme sopineet lounastapaamisen ystävien kanssa. Ystäväperhe on puolison opiskeluajan kavereita ja he asuvat Oviedon kaupungissa. Mutta he ovat kotoisin tästä viehättävästä kalastajakylästä joten tapaaminen sovittiin tänne. Lapset saivat leikkiä, aikuiset jutella rauhassa ja söimme tietysti todella maittavan lounaan sataman alueella. Mahtavaa oli se, että lapset eivät olleet tavanneet toisiaan koskaan aikaisemmin mutta ensimmäisestä minuutista lähtien heistä tuli hyviä ystäviä. 

Asturiaksen rannikolla on valtavasti upeita, pieniä kalastajakyliä. Me ehdimme käydä vain tässä Luarcan kylässä mutta seuraavalla reissulla ehdottomasti piipahdamme ainakin Cudilleron kylässä joten monet kehuvat rannikon kauneimmaksi. 


Illaksi ajoimme vielä Gijonin kaupunkiin, jonne olimme sopineet yllätystreffit lapsille. Pikkuneidin luokkakaveri oli sopivasti myös lomalla Asturiaksessa ja vanhempien kanssa organisoimme yllätystapaamisen. Kyllä oli ilo ylimmillään kun ystävät tapasivat pitkästä aikaa! Gijon on viehättävä kaupunki ja sopiva tapaamispaikka oli Isabel la Catolica- puisto, joka on upea viheralue kaupungin keskustassa. Siellä lapsilla oli tilaa juosta ja leikkiä vapaasti. 

Yön vietimme puiston vieressä Tryp Gijon Rey Pelayo- hotellissa. Saimme pysäköityä auton maksutta hotellin edessä sijaitsevaan katuparkkiin ja ns. vanhankaupungin alue sijaitsi vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä. Itse kaupunkiin tutustuminen jäi ajan puutteen takia tällä kertaa vähemmälle mutta seuraavalla reissulla paikka on ehdottomasti to do -listalla. 


Seuraavana päivänä matkamme jatkui Arriondas- nimiseen kylään, jonne ajomatka kesti vajaan tunnin. Kylästä lähtevät liikkelle descenso del Sella-kanoottiretket Rio Sella- joella. Yrittäjiä alueella on valtavasti ja me varasimme omamme netin kautta los cauces- nimisen yrityksen kautta (https://www.loscauces.com/descenso-del-sella/). Retki maksoi netin kautta varattuna 20 euroa aikuisilta ja 13.50 euroa lapsilta. 


Retki oli todella hyvin järjestetty eli itse saa valita lähtöajan (klo 11-13.30 välillä). Me olimme varanneet oman lähtöajan heti klo 11 eli pääsimme liikkelle ennen "ruuhkia".  Saimme firmalta muovikanisterin, jonne sai kuivasäilöön kaiken tarvittavan eli lompakon, puhelimen, auton avaimet, vaihtovaatteet ja pyyheliinan. Sekä tietysti desinfioidut pelastusliivit ja kanootin. Sitten vain kanootti vesille ja melomaan. Itse sai valita, että melooko 7 km matkan, 14 km matkan vai koko 17 km matkan rannikolle asti. Me meloimme vain tuon ensimmäisen osuuden, johon meni parisen tuntia ilman taukoja. 

Kanootteja oli tarjolla 1, 2 ja 3-paikkaisina eli me otimme perhemallin. Minä meloin ja ohjasin edessä, pikkuneiti istui ja nautti keskellä ja puoliso takana antoi lisää vauhtia. Retkille minimipituus lapsille on 1.15 m. Vesi on pääasiassa todella matalalla näin kesällä ja välillä sai meloa tarkkuudella, jotta kanootti ei jäänyt pohjaan kiinni. 


Reitti oli todella mahtava ja nautimme valtavasti. Matkalla oli pieniä, vauhdikkaampia koskilaskuja mutta kuitenkin helppoja ja täysin vaarattomia. Maisemat olivat upeat. Tuon ensimmäisen 7 km matkalla oli useampia ns. chiringuito -baareja rannoilla, joissa pystyi pitämään tarvittaessa tauon. 



Me meloimme kuitenkin tauotta koska halusimme päästä ensimmäisten joukossa ns. perille eli ensimmäiseen pysähdyspaikkaan. Emme tienneet että miten ruuhkaista siellä olisi joten halusimme varmistaa lounaspaikat. Ja tietysti pientä kisamieltä oli ilmassa eli halusimme matkalla ohittaa mahdollisimman monta venekuntaa eli retki toimi näin myös hyvänä urheilusuorituksena. 

                                       

Tuon 7 km melonnan jälkeen kanotti vain rannalle ja taukopaikalle kuivien vaatteiden vaihtoon ja lounasta nauttimaan. Söimme maittavan lounaan ja nautimme upeista maisemista. Ensimmäinen paluukuljetus lähti klo 14 ja sillä me myös suuntasimme takaisin lähtöpaikkaan. Näitä kuljetuksia oli myös myöhemmin ja jokaiselta taukopaikalta eli jokainen siis voida luoda omanlaisensa retken. Ensi keralla melomme taatusti koko 17 km matkan! 

                                                      7 euron juustolautanen! 
                              

Nyt emme kuitenkaan ehtineet sitä tekemään sillä matka jatkui upeiden maisemien kautta kohti La Hermidan pientä vuoristokylää. Ajomatka kesti tunnin verran. 



Kylä sijaitsee rio Deva- joen varrella ja kylän kohdalla on 60-asteista lähdevettä pulppuava lähde. Tämä tuntuikin olevan suosittu paikka ja käytännössä joku oli siellä pulikoimassa aamuvarhaisesta yömyöhään. Ja pahimmillaan siellä köllöteltiin aivan kylki kyljessä. Tästä syystä me jätimme siellä pulikoinnin väliin koska 1.5 metrin turvaetäisyyksistä ei ollut tietoakaan. 
                                     

Me nautimme vesikylvyistä puolestaan hotellin kylpylässä. Majoitumme siis La Hermida balneario -kylpylään, jossa hotellin asiakkailla oli maksuton 1.5 tunnin kylpyläoikeus. Aika piti varata tietysti etukäteen koska asiakasmäärä oli rajoitettu. Kylpylä ei ollut mikään suuren suuri mutta juuri sopiva tuon mittaiselle vierailulle. Ja mikä parasta, sinne pääsivät myös lapset (ei kovin yleistä Espanjan kylpylöissä). 

Illalla kävimme vielä kävelyllä pitkin kyläraittia nauttien upeista maisemista ja samalla kävimme nauttimassa illallisen La Hermidan kyläaukiolla. 

 


Sitä luulisi, että tuollaisessa pienessä vuoristokylässä saisi nukkua yönsä rauhallisesti mutta valitettavasti meidän yötämme häiritsi nuorisojoukko, joka piti omia pussikalja-bileitään sillan alla sijaitsevassa lähteessä. Eli istuivat siellä lämpimässä vedessä kaljaa juoden klo 03.00 asti kunnes joku hotellissa sai tarpeekseen ja heidät häädettiin sieltä poliisien toimesta. 


Onneksi pikkuneiti sai nukuttua metelistä huolimatta ja loppuyö itselläkin sujui jo paremmin. Nimittäin aamusella taas matka jatkui ja 45 min ajomatkan päässä oli seuraava etappi: Fuente Dé. Itse kylässä ei kauheasti ole nähtävää mutta sieltä lähtee lukuisia patikkareittejä ja muutenkin niittää näillä seuduilla valtavasti. Lähellä sijaitseva Potas on hyvä tukikohta sillä sieltä löytyy majoitusta ja myös muita palveluita eli ruokakauppoja, kahviloita, ravintoloita jne.  Eli kaikille patikoinnin ystäville tämä on loistava kohde! 

Tällä kertaa emme ehtineet perehtyä niihin mutta seuraavalla vierailulla ehdottomasti teemme muutaman patikkaretken. Tällä kertaa hurautimme köysiratahissillä lähes 800 metriä ylöspäin, Picos de Europa-vuorten huipulle. Täältä lähes 2000 metrin korkeudelta lähtee lisää patikkareittejä pitkin vuoristoa tai vaikkapa alas takaisin Fuente Dén kylään. 


Jälleen kerran varasimme liput ennakkoon netin kautta (https://cantur.com/reserva-tu-entrada/booking) koskaan ikinä  ei oikein tiedä, että miten paljon on väkeä ja miten pitkät jonot. Ensimmäiset nousut ovat klo 8 aikaan ja viimeinen klo 18.30. Me nousimme klo 10 vuorolla ja koska liput oli jo etukäteen niin emme joutuneet jonottamaan yhtään. Menopaluulippu maksui aikuisilta 17 euroa ja lapsilta 8 euroa (meno-paluu). 


Matka ei vienyt montaa minuuttia ja ylhäällä odotti upeat maisemat. Alhaalla kylässä oli täysin pilvistä mutta köysihissillä nousimme pilvien yläpuolelle, jossa paistoi aurinko ja lämpöä oli yli 20 astetta jo aamulla. Kylässä sen sijana oli viileää ja 14 astetta. 

                                    


Ylhtäältä tosiaan lähti ainakin pari eri patikkareittiä, joista alas kylään laskeva 14.5 km pitkä reitti voisi olla ihan sopiva lapsenkin kanssa tehtäväksi. Ensi kerralla sinne siis! 

 

Tällä kertaa keskityimme vaan nauttimaan maisemista ja söimme myös aamupalan ylhäällä nauttien upeista maisemista. Kahvilasta olisi saanut myös lounasta. 


Me emme kuitenkaan jääneet lounasaikaan asti vaan jatkoimme matkaa. Ostimme Potesin kylän supermarketista hyvät matkaeväät ja ajelimme 1.5 tuntia kohti Santillana del Marin kylään, joka sijaitsee jo Cantabrian maakunnan puolella.  Paikallisten sanoin, Santillana del Mar on kolmen valheen kylä: se ei ole pyhä (santo), ei ole tasainen (llana) eikä ole meren äärellä (mar). Mutta kaunis se on! 

 

Seuraavan yön majoituspaikkaa emme olleet varanneet etukäteen koska emme oikein löytäneet mitään sopivaa, mielenkiintoista ja kohtuuhintaista. Emmekä oikein olleet varmoja, että yöpyisimmekö missä - tuolla Santillanassa vai Santanderin kaupungissa. Lopulta ajomatkan aikana päädyimme varaamaan Casa Museo hotel museo Los Infantes- nimisen majapaikan, joka sijaitsi parhaalla mahdollisella paikalla kylän keskustassa. Varasimme sen suoraan hotelli nettisivujen kautta ja saimme näin parhaan hinnan (110 euroa / yö hyvällä aamupalalla ja maksuttomalla pysäköinnillä). 


Hotelli oli nappivalinta sillä palvelu oli todella erinomaista, huone siisti ja mikä parasta, todella rauhallinen. Saimme todella hyvät yöunet ja seuraavana aamuna saimme loistavan aamupalan. Kuten muissakin hotelleissa niin myös täällä aamupala-aika piti varata ennakkoon koska paikkoja on aina kerralla rajoitetusti. Tämä tietysti johtuen näistä uusista rajoituksista. Tässä hotellissa ei saanut itse koskea mihinkään vaan noutopöydästä pyydettiin ruoat ja juomat tarjoilijan avulla eli katso tarjonta, tilaa tarjoilijalta ja kaikki tulee pöytiin tarjoiltuna. Edes kahviautomaattiin ei saanut itse koskea. Eli tätä on noutopöytä näin korona-aikaan. Tulipahan vain mieleen, että mitenköhän nämä toteutetaan isoissa hotelleissa, jossa asiakkaita on kerrallaan useita satoja. Me olimme klo 8.45 tämän hotellin ensimmäiset aamupala-asiakkaat joten me saimme kaiken odottamatta! 

 
Onneksi varasimme majapaikan tästä kylästä sillä paikka oli todella viehättävä. Kävimme iltapäivällä tekemässä kävelykierroksen kylän kapeilla kujilla ja herkuttelimme paikallisilla erikoisuuksilla. Testiin pääsivät mm. quesadas ja sobaos- leivonnaiset, joita oli tarjolla lähes tulkoon jokaisessa leipomossa. Ja tietysti testasimme useamman paikan, jotta löytyisi paras versio tuliaisten ostoon. 

                              

Myöhemmin ajelimme 10 minuutin päähän laberinto de Villapresente- nimiseen paikkaan, jossa on hauska vierailupaikka eli labyrintti. Sisäänpääsymaksu on aikuisilta 4 euroa, lapsilta 3 euroa - ne ostettiin ihan suoraan paikan päältä.  Tehtävänä siis selvittää kulku sisäänpääsystä uloskäyntiin. Meillä meni vajaa 40 minuuttia ja kävelimme ihan tauotta. Hyvä päiväliikuntahetki siis. 


Me taisimme olla juuri sopivaan aikaan liikkellä sillä alueella ei ollut lisäksemme kuin muutama muu eli saimme selvittää tiemme ihan rauhassa. Mutta toki maskin käyttö oli pakollista, kuten ihan joka paikassa. Espanjassahan on tällä hetkellä maskin käyttöpakko voimassa lähes kaikkialla (ei Madrid eikä Kanaria) eli kaikissa julkisissa paikoissa on maskia käytettävä. Myös ulkona ja käytännössä myös silloin kun ketään ei näy mailla eikä halmeilla. Käyttämättä jättämisestä voi saada 100 euron sakot. 


Labyrintin jälkeen jatkoimme matkaa lähellä sijaitsevaan Cueva de Altamira -luolaan, joka on kalliomaalauksistaan tunnettu luolamuseo. Paikka jossa nykyään pääsee vierailemaan on siis jäljennös alkuperäisestä, jonne ei ole päässyt vierailemaan sitten vuoden 1977 muuta kuin poikkeusluvilla. Mutta tämä jäljennös on hienosti tehty ja mielenkiintoinen vierailupaikka. Etenkin nyt kuin pikkuneiti oli juuri kuluvana kouluvuonna tutustunut arkeologiaan ja sen menetelmiin. Ja tietysti tämä luola oli tullut jo tutuksi näissä opinnoissa eli jälleen opiskelujen kertausta ihan käytännössä! 



 


Ja aktiviteettipäivän päätteeksi teimme vielä tunnin ex-tempore ratsastusretken ihan koko perheen voimalla. Ensimmäistä kertaa puolisokin nousi hevosen selkään ja tosi hienosti veti koko tunnin lenkin. Retki maksoi 20 euroa / hlö ja kävelimme hevosten kanssa pitkin lähialueen ihania ja rauhallisia maastopolkuja. 



Illalla yllätti sadekuuro mutta se ei menoa haitannut. Kävelimme hotellin lähellä sijaitsevaan kivaan ravintolaan, jossa nautimme illallisen ja sen jälkeen painuimme nukkumaan. 


Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin jo aamuvarhaisella ja lähdin pikaiselle juoksulenkille lähialueelle sillä sateen jälkeen ilma oli ihanan raikas. Jätin muun perheen vielä nukkumaan. Ja kylläpä oli ihanat lenkkimaisemat! 



Hotellin aamupalan jälkeen jatkoimme taas matkaa ja suuntana oli 40 min ajomatkan päässä sijaitseva Cabárcenon eläinpuisto. Liput olimme ostaneet jälleen kerran ennakkoon koska vierailijamäärä on rajoitettu. Aikuisilta sisäänpääsymaksu on 28.80 euroa, lapsilta 16.20 euroa (https://parquedecabarceno.com/inicio ). 

Me suuntasimme paikalle heti aamulla sillä myöhemmin on kuulemma ruuhkaista. Ystäväperhe oli käynyt edellisenä päivänä ja olivat menneet sisälle klo 11.30 ja joutuneet odottamaan sisäänpääsyjonossa yli puoli tuntia. Me pääsimme suorilta sisään klo 9.30. Puistoon on useampi sisäänkäynti ja me käytimme Cabárcenon kylän kautta kulkevaa koska sitä suositeltiin etukäteen liput ostaneille. 

                                   

Tämä eläinpuisto on siitä erilainen, että alue on valtava ja liikkuminen tapahtuu omalla autolla. Auto jätetään sitten aina eläinten lähellä olevalla parkkialueelle ja kävellään eläimiä katsomaan. Ja jatketaan sitten taas matkaa. Kävellen puisto olisi ihan liian iso alue valloitettavaksi. 

Lisäksi alueella kulkee kaksi kabiinihissiä, joilla pystyy kiertämään puiston ympäri ja ihailemaan aluetta ja eläimiä ilmasta käsin. Tämäkin ihan uusi kokemus! Onneksi olimme aamusti liikenteessä sillä jonoa kertyy kuulemma myös näihin mutta me pääsimme 10 minuutin jonotuksella. Ja tietysti täälläkin huomioitiin turvallisuus - jonotus tapahtui 1.5 metrin etäisyyksillä, maskit naamalla ja ennen hissiin menoa piti kädet desinfioida. Ja hissiin mentiin vain oman seurueen kesken ja joka toisen kierroksen hissi kulki tyhjänä, jotta ilma ehti vaihtua. 

                                                



Hyvää tässä eläintarhassa oli se, että eläimillä on todellakin paljon luonnonmukaista tilaa eikä niitä ole suljettu pieniin häkkeihin. Toisaalta huono puoli oli se, että osaa eläimistä joutui katselemaan aika kaukaa. 

         

Mutta onneksi osaa pääsi ihastelemaan lähempääkin. 




 
Me olimme varautuneet matkaan piknik-eväin koska emme halunneet käyttää aikaa ravintolassa jonottamiseen. Vaikka itse piknik-pöydät oli otettu pois käytöstä niin alueella oli paljon puiden suojamaa nurmikkoa, joissa sai syödä eväät omassa rauhassa. Monilla paikallisilla näkyi olevan ammattimaisesti omat piknik-pöydät ja tuolit sekä isot kylmälaukut mukana. Me menimme vähän vaatimattomamman kaavan mukaan ja istuimme pyyheliinojen päällä ja söimme huoltoasemalta ostamamme eväät (tuoretta patonkia, johon väliin ilmakuivattua kinkkua ja vuohenjuustoa, viinirypäleitä ja perunlastuja). Hyvältä maistui ja tankkaus sujui nopeasti ja helposti. 


Vaikka päivä oli hieman pilvinen niin se oli kuitenkin aika lämmin ja kostea joten olimme aika väsyneitä puiston jälkeen ja matkan varrelle suunnitellut pysähdykset pikkukylissä jäivät väliin. Ajoimme suoraan seuraavaan paikkaan eli Bilbaon kaupunkiin, joka sijaitsee Pais Vascon eli Baskimaan maakunnassa. Siitä sitten lisää kertomuksen seuraavassa osa. 


Asturias ja Cantabria olivat todella positiivisia yllätyksiä ja ihastuin näihin maakuntiin todella paljon. Pääsivät välittömästi omalla listallani Espanjan ykköspaikoiksi. Emme ehtineet nähdä kuin pienen osan näiden alueiden nähtävyyksistä ja vierailupaikosta eli näille seuduille palaamme ehdottomasti paremmalla ajalla. Onneksi Kanarialta on suoria lentoja sekä Oviedoon että Santanderiin eli tuonne on helppo suunnata vaikka pitkän viikonlopun viettoon. Nähtävää on niin vuorilla kuin rannikolla. Ruoka on todella hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Ja luonto on kaikkialla läsnä. 


 

Erityisesti alueen vehreys ja maisemat olivat meidän mieleen. Sekä se, että päivässä pystyy vierailemaan ensin vaikkapa vuorilla ja sitten viettää iltapäivää jo rannalla. Eli kaikki on lyhyiden etäisyyksien päässä. Iso peukku näille seuduille - täällä voisin kuvitella jopa asuvani jos joskus täältä Kanarialta jonnekin muutamme.