tiistai 28. huhtikuuta 2020

Miltä tuntuu korona-karanteeni lapsen silmin?

Täällä Espanjassa vietettiin täydet kuusi viikkoa täydellistä eristäytymistä eli kodin ulkopuolelle ei voinut mennä kuin pakottavasta syystä. Minä ja meidän 9-vuotias pikkuneiti emme poistuneet tänä aikana kertaakaan kotoa. Lähimpänä ulkomaailmaa olimme talon katolla kun näimme muutakin kuin kodin seinät ja terassin muurin. 


Vasta viime sunnuntaina saimme pientä helpotusta elämään,  kun lapsille annettiin mahdollisuus ulkoiluun kodin ulkopuolella. Tämä tapahtuu rajoitetusti eli yhden aikuisen seurassa, kerran päivässä ja enintään tunnin verran sekä max. kilometrin päähän kotoa. Mutta ensimmäistä kertaa pääsimme kodin ulkopuolelle kuuteen viikkoon! 

Nyt tästä päivittäisestä ulkoilusta on tullut jo mukava rutiini. Ensimmäisenä päivänä kävimme kävelemässä kahdestaan pikkuneidin kanssa, eilen hän oli liikkeellä pyörällä ja itse pääsin juoksemaan (yes!!) ja tänään oli puolestaan vuorossa ulkoilua papin kanssa potkulaudan kera.  


Tulevana viikonloppuna on todennäköisesti luvassa lisää helpotuksia ja ilmeisesti myös aikuiset saavat luvan päivittäiseen ulkoiluhetkeen. Miten se tulee tapahtumaan, sitä ei ole vielä sen tarkemmin ohjeistettu. 

 

Meidän eristäytymisemme on toki ollut sinänsä astetta helpompi, että meillä on terassi.  Olemme siis voineet ulkoilla koko tämän 6 viikon ajan. Vaikka tila ei ole iso niin olemme käyttäneet tilan todella hyvin hyödyksi. 

                                                              Meidän "pelastus" 
                                      

Terassilla on vietetty paljon aikaa, on kuntoiltu, on rentouduttu, otettu aurinkoa ja jopa uitu! Meillä on nimittäin terassin kulmassa pari vuotta sitten ostettu ilmatäytteinen poreallas ja sille on ollut ihan mielettömästi käyttöä tänä aikana. Olen niin onnellinen, että emme myyneet sitä talvella pois kuten jo suunnittelimme. 


Mutta voin vain kuvitella, että minkälaista olisi elämä ollut näiden 1.5 kk aikana jossakin  kerrostaloasunnossa ja vielä ilman parveketta. Ilman mahdollisuutta olla ulkona, hengittää raikasta ilmaa, nauttia auringosta ja valosta. Espanjassahan iso osa ihmisistä asuu kerrostaloasunnoissa vailla parveketta ja usein asuinneliöt ovat todella pienet. Kun asuinkustannukset ovat isot ja palkkataso pieni, niin ihmiset eivät ole halukkaita maksamaan "turhista" ulkotiloista. Täällä kun ei ole totuttu viettämään kauheasti aikaa kotona vaan sosiaalinen elämä on perinteisesti tapahtunut aina kodin ulkopuolella. Voin siis kuvitella, että monissa perheissä on varmasti vietetty haastavia aikoja lasten kanssa. 

Eikä pelkästään sen takia, että on joutunut viettämään pitkän aikaa neljän seinän sisällä mutta monissa perheissä on kärsitty muistakin ongelmista.  Valtavasti ihmisiä on menettänyt työnsä ja Espanjassa sosiaaliturva ei ole kovinkaan kummoinen. Ja valtavasti ihmisiä on tehnyt töitä vailla työsopimuksia eli heillä ei ole nyt töiden loputtua oikeuksia mihinkään korvauksiin. Eli korona-virus ei välttämättä ole ollut edes se isoin murhe vaan se, että mistä saada ruokaa ja miten selvitä laskuista. 


Tai minkälaista on elämä ollut niissä perheissä, joissa vanhempi/vanhemmat ovat joutuneet esim. sairaalahoitoon eikä ole ollut mahdollista nähdä perheenjäseniä viikkoihin. Tai minkälaista on lapsiperheissä, joissa esim. vanhempi / vanhemmat ovat töissä hoitoalalla, jossa on tehty monissa paikoissa lähes ympäripyöreitä päiviä. Tai perheissä, joissa vanhemmat ovat muuten vain joutuneet käymään töissä koska muuta mahdollisuutta ei ole ollut. Tai perheissä, joissa on esim. väkivaltaa. Näissä perheissä on elämä on varmasti ollut lasten silmin aika erilaista kuin mitä meillä. 

Eli meillä on oikeasti asiat olleet todella hyvin. Meillä on viihtyisä koti ja viihdymme siellä todella hyvin, puolisolla on edelleen töitä, meidän perhe on tiivis yksikkö ja tulemme hyvin toimeen keskenämme. Olemme myös tottuneet viettämään paljon aikaa kotona. Eli tämä 1.5 kk kotona olo ei ole oikeastaan tuntunut kovinkaan erikoiselta. Ja on kyllä aika uskomatonta, että miten nopeasti sitä sopeutuu tällaisenkiin elämään. 

Mutta miltä tämä kotona vietetty korona-karanteeni on tuntunut meidän 9-vuotiaan mielestä?


Yleisesti ottaen meidän neiti on ottanut tämän tilanteen todella loistavasti. Oikeastaan kertaakaan hän ei ole valittanut asiasta. Toki ystäviä on ikävä ja Suomen reissun peruuntuminen harmitti mutta muuten hän on sopeutunut tähän uuteen elämään vähän liiankin hyvin. Toisaalta - mikä hänellä on hätänä, kun saa olla kotona, ei ole kiirettä minnekään ja vanhemmat toimivat vähän väliä leikkiseurana. On leikitty, pelattu, liikuttu, touhuttu, askarreltu, leivottu jne enemmän kuin yleensä koko vuoden aikana. Elämä on siis ollut varsin onnellista eikä tästä ajasta hänelle jää varmastikaan mitään traumoja. 

Parasta tässä ajassa on kuulemma ollut juuri se, että on ehtinyt leikkiä ja olla kotona.


Etäopiskelu - kivaa vai kamalaa? 

Etäopiskelu lähti käyntiin nopeasti ja täysin ongelmitta. Neiti otti asian vastaan ilman sen kummempia protestointeja ja on ollut ihan tyytyväinen tähän kotikoulun käyntiin. Äiti-opettajaa ei ole vielä irtisanottu tehtävästä :-) 


Kotona opiskelu on neidin mielestä kivaa mutta ei liian kivaa. Päivät ovat lyhyempiä kuin mitä olisi oikeassa koulussa (nyt koulua 9-13:30, normaalisti 8:45-15:45) ja kaiken lisäksi olemme ottaneet suomalaisen tyylin eli olemme pitäneet välitunnin jokaisen oppitunnin välissä ja ulkoilleet. Tästä neiti on tykännyt valtavasti! 


Tylsintä on kuulemma ollut matematiikka ja UCMAS eli päässälaskutaito, jota harjoitetaan kiinalaisen helmitaulun avulla. Nämä tosin olivat tylsimpiä aineita myös koulussa. Eli tuskinpa voimme tästä syyttää papia, joka on toiminut näiden aineiden opettajana pääasiassa. Helpointa ja kivointa on kuulemma ollut englanti, yhteiskuntaoppi ja luonnontiede - aineet, jotka koulussa opetetaan englanniksi ja ovat aina olleet neidille luontaisesti helppoja. Näissä olenkin joutunut etsimään aika paljon materiaalia myös omatoimisesti koska koulun tarjoamat jutut ovat vieneet ehkä 15 min. Muut aineet (espanja, saksa, kiina, musiikki, kuvaamataito, tunnetaidot ja liikunta) on vedetty läpi aika heittämällä eli niiden sisällöt eivät yleensä vie puoltakaan siitä ajasta, jota niihin on varattu.

Etäopiskelua jatkettaneen lukuvuoden loppuun asti eli kesäkuun 19.päivään asti - silloin alkaa sitten kesäloma.  

                                

Onko pelottanut, onko ahdistanut? 

Alussa neiti oli vähän ahdistunut tästä tilanteesta - kaikki oli vähän uutta, outoa. Mutta tosi nopeasti pääsimme meidän päivärutiineihin kiinni ja tämä selvästi helpotti. Kun on tietyt jutut, jotka toistuvat joka päivä tiettyyn aikaan niin se luo turvallisuudentunnetta. Missään vaiheessa neiti ei ole sanonut, että häntä esim. pelottaisi tai ahdistaisi tämä tilanne vaikka luonnollisesti hän tietääkin, että mitä maailmalla tapahtuu. Olemme hänen antaneet katsoa uutisia silloin kun meillä on tv sattunut auki olemaan ja sieltä sellaisia on tullut. Emme ole peitelleet mitenkään tätä tilannetta. Hän on mm. seurannut aktiivisesti, että millä sijalla Espanja on esim. tartuntanumeroiden osalta verrattuna muihin maihin. 

Toki alussa neidistä huomasi, että hän kaipasi selvästi enemmän meidän vanhempien seuraa. Ja hän pyysi, että joku nukkuisi hänen kanssaan. Tätä olemme kunnioittaneet.  Mutta oikeastaan mitenkään muuten hän ei ole tilanteeseen reagoinut. Yhdessä vaiheessa teltasta tuli sellainen turvapaikka, jossa hän nukkui ehkä pari viikkoa putkeen mutta nyt sekin on jo kasattu takaisin varastoon. Yhden yhtä painajaista ei ole tullut uniin. 

                                     
Ystävät... 

Yksi asia, jota neiti kaipaa kovasti, on ystävien seura. Vaikka päivittäin hän on videopuheluiden avulla yhteydessä luokkakavereihin niin eihän se tietysti fyysistä läsnäoloa korvaa. Eli ystäviä on ikävä. Mutta tähänkin neiti on sopeutunut - leikkikavereina toimivat nyt tarvittaessa mami ja papi. 

                                            

                                   

Myös yksin leikkiminen / touhuaminen on onnistunut. Paljon "seuraa" on myös ollut nukeista ja karvaleluista. Esim. Lucy -niminen kissalelu on ollut seurana alusta lähtien joka päivä.

                                        

Ja etäkoulussa luokkakaverien virkaa toimittavat nuket, jotka tuovat myös omat tehtävänsä tarkistettaviksi joka päivä ja toimivat kavereina välitunnin aikana. Hyvä mielikuvitus on ollut iso apuväline näinä aikoina ja sitä meidän neidillä riittää! 

                                 "kavereiden" kanssa, kuvissa Clodette ja Tina 
             

                           

                                                     Tämän kaverin nimi on Villi 
                                    

Eniten harmittaa...

Ystävien lisäksi on harmittanut se, että keväinen Suomi-reissu jäi väliin. Sitä neiti oli odottanut niin valtavasti - Suomea, ystäviä & perhettä & sukulaisia siellä on kova ikävä. Mutta neiti on hyvin varma siitä, että kesällä päästään kyllä Suomeen! Pahimpaan ikävään on leivottu Suomi-herkkuja, heitetty tikkaa ja pelattu mölkkyä. 

   

Neitiä on harmittanut myös se, että hevostallille ei olla päästy tänä aikana. Ikävä on kova myös karvakorvia. Mutta veikkaisin, että kun näitä rajoituksia aletaan purkamaan niin ehkäpä se on niitä ensimmäisiä harrastuksia, joiden pariin voidaan taas palata. Ollaanhan siellä koko ajan ulkona eikä kontakteja ole juurikaan muihin ihmisiin. Siihen asti käydään vain täällä omalla tallilla hoitamassa keppihevosia. 

                                       

Neitiä harmittaa myös se, että synttärit jäävät ehkä tältä vuodelta juhlimatta. Hän oli odottanut niitä todella kovasti. Täällähän on tapana, että juhlat järjestetään aika isosti ja viime vuonna synttäreitä oli juhlimassa15 luokkakaveria vanhempineen. Tänä vuonna isot ryhmätapaamiset eivät taida olla sallittuja.. tai ainakaan suositeltuja.. 


Toki jossain muodossa yritämme synttärit järjestää. Neiti on jo sopeutunut siihen ajatukseen, että juhlat pidetään ehkä kotona tai jossain ulkotilassa, esim. puistossa. Eikä juhliin kutsuta kuin maksimissaan pari lähintä ystävää. Mutta korvataan tilanne sitten ensi vuonna, jos elämä olisi silloin jo vähän toisenlaista. Ja sitä paitsi, ensi vuonna tulee 10 vuotta täyteen joten se onkin hyvä syy juhlia oikein kunnolla. 

Mitä toiveissa kunhan tilanne "normalisoituu" 

Ensimmäisenä neiti haluaisi nähdä ystäviään. Seuraavana toiveena on päästä tallille - jos ei ratsastamaan niin edes hoitamaan ja hellimään poneja. Kolmantena toiveena olisi päästä uima-altaalle. Ja kesällä tietysti Suomeen. 


Täytyy kyllä sanoa, että neiti on hoitanut tämän tilanteen ihan mielettömän hyvin. Olen ihan älyttömän ylpeä hänestä ja kyvystä sopeutua.  Seuraavaksi on sitten edessä sopeutuminen uuteen "normaaliin". Poikkeustila kestää vielä ensi viikon loppuun asti ja sitten vähitellen alkaa sopetumisjakso, jonka pitäisi päättyä kesäkuun lopussa. Eli silloin sitten näemme, että mitä on uusi normaali. 

  

Parhaat hetket näiden viikkojen aikana:

1. Kun vesiliuku otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa



2. Kun kiivettiin katolle ihailemaan maisemia 















3. Kun sai kaivan toivomansa uuden Nancy-nuken 




















4. Kun on saanut meikata mamin ja papin 

 

5. Meidän iltarutiini eli Masterchef Australia koko perheen kera sohvalla 
















6. Majat, joita on rakennettu lähes joka päivä ja lähes joka puolelle taloa















7. viikottainen leipomishetki 

  
 

8. Videopuhelut kaverien kanssa 

 

9. Kun on saanut leikkiä ja uida porealtaassa joka päivä 

 

10. Kun on ollut välitunti jokaisen oppitunnin jälkeen 




torstai 23. huhtikuuta 2020

Elämää kuplassa

Olemme eläneet täällä omassa, onnellisessa kuplassamme nyt kuusi viikkoa. Onnellisessa sanon siksi, että meillä on täällä toistaiseksi kaikki hyvin. Viihdymme hyvin kodissamme, pääsemme jopa terassilla ulkoilemaan ja kuntoilemaan, emme ole päässeet vielä kyllästymään näihin kotioloihin ja jopa neiti on sopeutunut tilanteeseen todella loistavasti. Olemme olleet siinä mielessä myös onnellisessa asemassa, että ainakin toistaiseksi kaikki perheenjäsenetkin, niin Suomessa kuin Espanjassa, ovat saaneet olla terveinä.  

                                                              Meidän "kupla" 

Täällä omassa kuplassa on siis ollut hyvää ja turvallista olla. Voisi sanoa, että kaukana paha maailma. Niin kauan kun pysymme täällä kodin suojassa, meillä on kaikki hyvin. Täällä riskit ovat hyvin pienet. Etenkin kun täällä Kanarialla on ainakin pintapuolisesti melkoisen hyvä tilanne. Kuluneen viikon aikana Kanarialla on tilastoitu kaksi koronaviruksen aiheuttamaa kuolemaa kun viime viikolla niitä oli vielä 19. Myös uusien tartuntojen määrä on pysynyt hallinnassa ja tällä hetkellä kasvu on 1 % luokkaa. 


Viimeisen 2 viikon aikana Kanarialla on tullut 279 uutta tartuntaa, joista suurin osa Teneriffalla (139). Gran Canarialla on kahdessa viikossa todettu 51 uutta tartuntaa ja esim. täällä San Bartolome de Tirajanan alueella on kahdessa viikossa tullut vain yksi uusi todettu tartunta lisää. Yhteensä todettuja tartuntoja on Kanarialla nyt 2113 kpl, joista parantuneiksi on luokiteltu 969 ja kuolleita on 121. 


Eli numeroiden puolesta tilanne täällä Kanarialla näyttää varsin lohdulliselta. Mutta toki fakta on se, että testauksia ei ole tehty todellakaan riittävästi eli todellista tilannetta tämä ei missään nimessä kerro. Mutta niillä tiedoilla mennään, joita on saatavilla. Mutta tilanne ei missään nimessä ole vielä ohitse vaikka pahimmillakin alueilla tilanne on hieman valoisampi kuin viikkoja sitten. Mutta etenkin mantereella uusia tartuntoja tulee edelleen valtavasti joka päivä ja kuolleiden määrätkin ovat edelleen isoja lukuja. Eli vielä ei voi sanoa, että tilanne olisi hallinnassa. Koko Espanjan alueella on kahdessa viikossa tullut 55 943 uutta tartuntaa. Yhteensä todettuja tartuntoja on tällä hetkellä 208 389. Parantuneita on tällä hetkellä 85 915 ja kuolleita 21 717. 


Täällä poikkeustila on voimassa toistaiseksi 9.5. asti ja nyt on paljon kirjoitettu siitä, että 10.5. alkaen aletaan vähitellen purkamaan tätä eristäytymistä. Tietysti sillä edellytyksellä, että  tilanne sen sallii siinä vaiheessa. Mutta on toki ihan yhtä mahdollista, että poikkeustilaa jatketaan siitäkin eteenpäin. Kaikki riippuu seuraavien viikkojen kehityksestä.  Ja haastavin aika on vasta tulossa eli se hetki, kun näitä erityksiä aletaan jossain vaiheessa purkamaan. Miten käy? Pystytäänkö tilanne pitämään kontrollissa vai lähtevätkö tartunnat taas voimakkaaseen nousuun? Ongelmana on edelleen se, että testauksia ei tehdä riittävästi. 

En voisi sanoa, että itseäni pelottaa se hetki kun pitää täältä kotoa poistua ulkomaailmaan mutta kyllä se oudolta varmasti tuntuu. Kaikki nämä viikot olet käytännössä elänyt sillä ajatuksella, että kodin ulkopuolella on ns. näkymätön vihollinen ja nyt sinne pitäisi sitten lähteä kokeilemaan onneaan. Miten ihmeessä tästä tilanteesta palataan takaisin ns. normaaliin elämään? Mitä se sitten tulevaisuudessa onkaan... 

No, onneksi meillä valtio määrittelee että miten siihen normaaliin elämään palataan eikä luoteta kansalaisten omaan harkintaan. Koska tunnetusti se ei aina kaikilla toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla...  Pieniä vinkkejä on tähän mennessä annettu siitä, että paluu arkeen tulee tapahtumaan pienin askelin. Eli kaikkea ei palauteta normaaliksi kerrallaan vaan pieniä helpotuksia aina tietyin aika ajoin. Eli pyritään pitämään tilanne kontrollissa, jotta tarvittaessa voidaan palata takaisin tiukempaan kontrolliin. Tämä on myös hyvä meidän yksilöiden kannalta koska näin pääsemme sopeutumaan uuteen normaaliin pienin askelin eikä tarvitse hypätä tuntemattomaan ihan yhdellä hypyllä. Koska aika tuntematon on tulevaisuus vielä tällä hetkellä. 

Ensimmäinen askel tulevaan elämään tulee tapahtumaan ensi sunnuntaina.  Hallitus on ilmoittanut, että siitä alkaen alle 14-vuotiaat lapset pääsevät liikkumaan kodin ulkopuolella. Mutta tähänkin päätökseen liittyi jo melkoinen hulabaloo. 


Ensin nimittäin ilmoitettiin, että lapset saavat helpotuksia ja pääsevät liikkumaan kodin ulkopuolella. Moni jo iloitsi siitä, että vihdoin saa viedä lapsen ulkoilemaan.  Mutta sitten ilmoitettiinkin, että lapset eivät pääsisi ulkoilemaan vaan tämä helpotus tarkoittaisi sitä, että lapset saisivat vanhemman mukana mennä asioimaan ruokakauppaan, apteekkiin tai pankkiin. No tästähän nousi luonnollisesti aika kova meteli ja nopeasti hallitus lähtikin korjailemaan tilannetta ja sitten ilmoitettiin, että myös ulkoilu on mahdollista.  

Tänään sitten tuli ilmoitus siitä, että miten tämä tulee tapahtumaan. Ulkoilu tapahtuu yhden aikuisen kanssa ja kerralla saa ulkoiluttaa max. kolmea lasta. Aikuisen ei tarvitse olla vanhempi mutta sellainen, joka asuu vakituisesti samassa taloudessa. Myös lasten tulee asua tietysti samassa taloudessa eli naapurin lasta ei voi ottaa mukaan kävelylle. Päivän ulkoilu saa kestää max. yhden tunnin ja kotoa saa poistua max. 1 kilometrin päähän. Lapsi voi kävellä, juosta, pelata pallolla tai liikkua vaikkapa potkulaudalla. Mutta puistoon ei tietenkään voi mennä koska ne ovat kiinni eikä tietenkään saa leikkiä muiden lasten kanssa. Suojamaskin käyttöä suositellaan mutta se ei ole pakollinen. Turvaväliä täytyy pitää muihin ihmisiin. Ulkoilun pitää tapahtua klo 9-21 välillä. 

                                 Katse tulevaisuuteen positiivisin mielin! 
                              

Tämä helpotus on luonnollisesti merkittävä asia monille perheille. Espanjassa asuinneliöt ovat yleisesti paljon pieniä ja iso osa perheistä asuu pienissä ja ahtaissa kerrostaloasuinnoissa, joissa ei ole edes parveketta. Eli nämä perheet ovat viettäneet nyt 1.5 kk hengittämättä raikasta ilmaa, näkemättä aurinkoa. 

Ja vaikka meillä on ollut koko ajan mahdollisuus ulkoilla terassilla niin toki tämä ilmoitus otettiin myös vastaan ihan innolla. Eli varmasti mekin  suuntaamme neidin kanssa ulkoilemaan - luonnollisesti vuoropäivinä puolison kanssa.  Mutta tämäkin tekee jo ison eron nykyiseen ja antaa uutta ohjelmaa päivään. Onneksi asumme alueella, jossa on hyvinkin helppo tehdä kävelylenkkejä mukavassa ympäristössä kodin lähellä ilman, että törmäämme muihin ihmisiin. Tätä testasimme jo ennen kuin tämä tilanne lähti käyntiin ja silloin teimme neidin kanssa muutaman iltana tunnin kävelylenkin ilman että törmäsimme yhtenkään henkilöön. Ja tämä oli kuitenkin vielä aikaa jolloin tämä saari oli täynnä matkailijoita. 


Seuraava askel tulee ehkä olemaan se, että myös aikuiset pääsevät ulkoilemaan tietyin rajoituksin. Mutta nämä tulevat todennäköisesti voimaan vasta kun 9.5. jälkeen. Ja sen jälkeen vähitellen annetaan pieniä helpotuksia. Sitä koska esim. kaupat, ravintolat, kahvilat, baarit ym. saavat taas avata ovensa, ei ole vielä mitään tietoa. Eikä siitä, että milloin taas aukeavat esim. uimarannat tai taloyhtiön uima-allas.  Saatikka milloin taas lentoyhtiöt voivat aloittaa lentoja, milloin hotellit avaavat oviaan jne. Voi olla, että tähän menee vielä useita kuukausia. 

Itselle on aika selvää, että vaikka tätä eristystä alettaisiin purkamaan lähiviikkoina, niin me todennäköisesti jatkamme tätä sosiaalista eristäytymistä vielä pitkän aikaan. Ei meillä ole  mitään kiirettä ostoksille, treenaamaan sisätiloihin, puistoihin tai oikeastaan yhtään minnekään. Eli meidän perhe tulee jatkossakin vielä pysymään hyvin pitkälti näissä kotioloissa koska koulutkaan eivät todennäköisesti enää avaudu tämän lukuvuoden aikana.



Kukapa olisi uskonut, että on mahdollista viettää oman kodin seinien suojassa 1.5 kk putkeen. Ilman vapaata liikkumisen mahdollisuutta, ilman kodin ulkopuolisia kontakteja, ilman kaupassakäyntiä, ilman sukulaisten ja ystävien tapaamista.  Mutta niin se vain on mahdollista. Vaikka kaikki eivät olekaan sääntöjä noudattaneet, niin siitä huolimatta iso osa espanjalaisista on tämän tilanteen ottanut tosissaan ja pyrkinyt omilla toimillaan helpottamaan tilannetta. Itseä on eniten tässä tilanteessa ärsyttänyt se, että miten esim. Suomessa kehdataan valittaa siellä vallitsevasta tilanteesta. Tuntuu ihan uskomattomalta lukea juttuja, että lapset ja nuoret eivät noudata sääntöjä kun se on niin kamalan vaikeaa heille. Ihan oikeasti - tervetuloa kokeilemaan tätä täydellistä kotikaranteentia! Tekisi ehkä ihan hyvää myös isolle osalle suomalaisista... No joo, ei tästä aiheesta sen enempää. Koska oikeasti sielläkin iso osa kuitenkin noudattaa jonkinlaisia sääntöjä. 

Itse olen tarvittaessa valmis jatkamaan täällä kotikaranteenissa vielä toisetkin 1.5 kk, jos sillä pystyttäisiin varmistamaan se, että kesällä tilanne olisi parempi. Ja jos silla pystyisin varmistamaan sen, että kesällä pääsemme nauttimaan Suomen kesästä. Eli nyt vain toivon, että täällä Espanjassa kuten myös Suomessa tehtäisiin viisaita päätöksiä ja nämä maisemat olisivat edessä heinä-elokuussa. Toivossa on hyvä elää!