Mitä sitten tarkoittaa karanteeni täällä Espanjassa? No, sitä että kotoa ei saa poistua minnekään muualle kuin töihin, lähikauppaan, apteekkiin, lääkäriin, lyhyesti koiraa ulkoiluttamaan tai vanhusta hoitamaan. Ei siis todellakaan edes minkäänlaisia ulkoiluja eikä edes liikkumista muuten vain taloyhtiön alueella. Siis kotona, kirjaimellisesti.
Toki jos omaan kotiin kuuluu parveke, terassi tai piha niin sillä saa luonnollisesti myös oleskella. Mutta esim. taloyhtiön (vaikka olisi aidattu taloyhtiö) pihamaalla ei saa käydä leikkimässä tai ulkoilemassa.
Ovatko seinät jo kaatuneet tai kaatumassa päälle? No, ei todellakaan! Päinvastoin, nämä kaksi viikkoa ovat menneet todella nopeasti eikä aika ole käynyt kertaakaan pitkäksi. Itse asiassa ensimmäisten päivien jälkeen on ollut jopa pulaa ajasta - milloin sitä ehtisi tehdä ne kaikki siivoukset, järjestää kaikki kaapit ja käydä ne kaikki kurssit joita suunnittelin tekeväni nyt kun on aikaa.
Mutta miten olemme tässä onnistuneet?
Itsellä tilanteeseen sopeutumista on auttanut ehdottomasti myös se, että olin valmistautunut tilanteeseen niin henkisesti kuin fyysisesti. Siitä voi paremmin lukea täältä: https://mylifeingc.blogspot.com/2020/03/miten-valmistauduin-karanteeniin.html
Toinen fakta on se, että tästä on vain päästävä eteenpäin. Elämä on muuttunut lähes täydellisesti mutta mitä nopeammin hyväksyy sen tosiasian, että tämä on uusi "normaali" niin sitä helpommalla todennäköisesti sopeutuu tilanteeseen. Emme tiedä, että miten kauan tämä tilanne tulee kestämään mutta todennäköisesti me tulemme olemaan kotona vielä pitkään. Älä siis edes laske sen varaan että parin viikon päästä tämä on ohitse. Ei ole. Ei siis myöskään kannata suhtautua tähän kuin lomaan - aika nopeasti varmasti pää hajoaa jos vaan syö / herkuttelee ja makaa sohvalla katsomassa televisiota tai tuijottaa tablettia / puhelinta.
Suosittelen siis jatkamaan elämään. Niin normaalilla tavalla kuin se on mahdollista. Jatka siis samoja rutiineja noudattaen. Jos sinulla ei ole ollut ennen rutiineja niin tässä vaiheessa kannattaa ne luoda. Tarkoitan siis sitä, että pyri heräämään joka aamu tiettyyn aikaan ja järjestä päivän aikataulu niiden aktiviteettien varaan, joita sinulla yleensä elämässä on. Päiväohjelma luonnollisesti vaihtelee paljon sen mukaan, että oletko yksinelävä, parisuhteessa mutta lapseton tai lapsiperheellinen. Mutta kaikille rutiinit luovat turvaa ja tietyt puitteet päiviin. Itse koen, että on paljon helpompi elää tätä tilannetta kun tietää, että päivät noudattavat tiettyä kaavaa.
Meillä esim. päiväohjelma menee näin:
7.00 herätys ja aamupala rauhassa (samalla selailen uutiset)
7:45 lapsi hereille ja aamupalaa
8:45 aloitamme koulupäivän
8:45-13:00 koulua
13-13:30 lapsella hetki aikaa levätä, itse laitan ruokaa
13:30-14 lounas
14-15:30 lepohetki
15:30-18:30 iltapäivän aktiviteetit (urheilua, leikkiä, pelaamista, leipomista, yhdessäoloa)
18:30-19:30 illallisen valmistus ja samaan aikaan pikkuneiti käy suihkussa
19:30-21:00 illallinen ja tv-hetki
21:00-21:30 pikkuneiti nukkumaan
22:30 vanhemmat sänkyyn ja nukkumaan
Olen kiitollinen siitä, että voin olla kotona eikä minun myöskään tarvitse tehdä mitään etätöitä. Eli pystyn aamupäivän todellakin olemaan lapsen mukana opiskeluissa - koska sitä kyllä tarvitaan. Ainakin jos haluaa varmistaa, että lapsi todellakin oppii jotain ja saa tästä opiskelusta jotain irti. Ymmärrän kyllä myös niitä vanhempia, jotka joutuvat tekemään töitä - heille tämänhetkinen tilanne ei todellakaan ole mikään helppo ja lasten opiskelusta on ehkä silloin helpointa tinkiä.
Meillä jako menee yleensä niin, että itse opetan lapselle kaikki muut aineet paitsi espanjan ja matematiikan. Puoliso opettaa ne silloin kun hän on kotona. Sillä aikaa kun minä opetan muita aineita, niin puoliso tekee omia juttujaan tai urheilee, jos on menossa illalla / yöllä töihin. Ja sillä aikaa kun puoliso hoitaa opettamisen, niin itse valmistan lounasta tai teen muita kotitöitä.
Jos puoliso on aamuvuorossa niin silloin luonnollisesti hoidan kaikki opetushommat ja sitten teen nopean lounaan puolessa tunnissa "koulupäivän" jälkeen. Ja neiti saa tämän ajan tehdä omia juttujaan.
Päivittäinen rauhoittumishetki lounaan jälkeen on ääremmäisen tärkeä. Käytti sen ajan sitten päiväuniin, kirjan lukemiseen, musiikin kuunteluun, äänikirjojen kuunteluun, netissä pyörimiseen, television katseluun tmv. Meillä tämä on ohjelmassa joka päivä lounaan jälkeen klo 14-15:30.
Meillä puoliso tykkää nukkua päiväunet silloin kun ei ole töissä, itse tykkään vaan maata terassin sohvalla esim. kirjaa lukien ja pikkuneiti puolestaan rentoutuu porealtaassa / äänikirjaa kuunnellen / kirjoja lukien / yksin leikkien (mitä ei muuten juurikaan tehnyt aikaisemmin) / ipadin parissa. Jokaisella siis oikeus tehdä juuri sitä mitä haluaa mutta muita ei silloin saa häiritä eli esim. äitiä ei saa pyytää tuolloin leikkimään.
Meillä pikkuneiti kuuntelee tosi paljon suomalaisia äänikirjoja. Meillä on käytössä tällä hetkellä Storytel-sovellus ja siellä kiinteällä kuukausimaksulla saa ladata rajattoman määrän kirjoja luettavaksi tai kuunneltavaksi. Ja tämä on muuten tosi hyvää harjoitusta suomenkielelle - kerrankin on paljon aikaa kuunnella äänikirjoja suomeksi!
Lepohetken jälkeen olen sitten 15:30 - 17 pikkuneidin käytettävissä. Silloin leikimme, pelailemme, askartelemme, leivomme - mitä tahansa hän haluaa. Jos puoliso on kotona ja kotona odottaa jokin puuha (siivoaminen, silittäminen tmv.) niin silloin hän on neidin kanssa ja minä hoidan kotihommat.
Näin hienon LOL-kodin olivat puoliso ja neiti askarrelleet yhtenä päivänä kenkälaatikosta ja muista kierrätysmateriaaleista.
Kannattaa todellakin miettiä, että miten lasten energiaa pystyy purkamaan - onko lapselle riittävästi liikkumismahdollisuuksia? Koska ylimääräinen energia on johonkin purettava ja kun et pääse enää ulos liikkumaan (jos ei ole sitä omaa pihaa) niin se energia purkautuu varmasti hyvinkin negatiivisena, jos asialle ei tee mitään. Lasten liikkumisessa auttaa tietysti mielikuvitus - kehittele vaikka kotiin pieni esterata tai keppihevosille estekisat. Myös erilaiset sovellukset voivat olla käyttökelpoisia - jos lapsesi pitää tanssista, niin siitä vain erilaisia tanssisovelluksia lataamaan. Tai jos kotoa löytyy pelikonsoli niin liikuntapelejä hankkimaan. Myös ihan youtubesta löytyy liikuntaan innostavia videoita, esim. hakusanoilla family workout at home.
Youtubesta löytyy muuten tosi kivoja lasten cosmic kids yoga- joogavideoita. Ovat kylläkin englanniksi mutta tosi hauskasti tehty ja kun tekee yhdessä esim. vanhempien kanssa niin varmasti onnistuu vaikka lapsi ei englantia osaisikaan.
Liikuntaa suosittelen myös ihan aikuisille. Jo pienikin liikuntahetki päivässä tekee paljon - ihmiskeho on tehty liikkumaan, joten sitä kannattaa liikkuttaa. Ihan kehonpainolla saa paljon juttuja aikaiseksi, jos ei välineitä ole tarjolla. Painona voivat toimia tarvittaessa juomapullot tai reppu täynnä kirjoja. Tuolin kanssa voi jumpata monella tapaa - askellus, tuolipunnerrus, tuolikyykky (jos eivät tavalliset syväkyykyt onnistu), tuolidipit ojentajille jne. Jos ei ole hyppynarua, niin hypi vaikka jonkun esineen yli. Keinoja on monia!
Liikuntahetken jälkeen meillä on yleensä vielä hetki aikaa ennen kuin pitää valmistaa illallinen. Silloin pikkuneiti pulahtaa yleensä porealtaaseen (tiedän, tämä on luksusta). Ja joskus pulahdan sinne myös itse. Olen niin onnellinen, että emme myyneet tuota allasta pois kuten suunnittelimme (emme käyttäneet kauheasti ja vei paljon tilaa) sillä nyt allas on ollut lähes jokapäiväisessä käytössä!
Puoliso puolestaan käyttää tämän hetken liikuntaan, jos hän on kotosalla.
Sitten illallista ja sohvalle katsomaan telkkaria. Tämä onkin oikeastaan kaikista isoin muutos, joka on meidän rutiineissa tapahtunut. Normaalisti emme koskaan katso televisiota kun nautimme illallista saatikka mutta nyt näistä hetkistä on tullut arjen iloja. Yksi jakso Masterchef Australiaa (meidän lempisarja) saa mukavasti ajatukset ihan jonnekin muualle! Meillä jopa pikkuneiti tykkää katsoa tätä tosi paljon ja saa samalla todella hyvää harjoitusta englannin kuullunymmärtämisessä. Eikä muuten juurikaan kysele, että mitä joku asia tarkoittaa vaan ymmärtää loistavasti :-)
Itse siis sanoisin, että paras tapa kohdata tämä tilanne on pistää päivärutiinit kuntoon ja luoda selkeä päiväohjelma. Se kannattaa kirjoittaa aikatauluineen ja pistää näkyville. Ja luonnollisesti sitouttaa koko perhe siihen. Me teimme tämän heti ensimmäisenä päivänä ja on kyllä helpottanut sopeutumista. Toisaalta olemme kaikki järjestyksen ihmisiä, joten meille tällainen on luontainen tapa toimia.
Suosittelen myös sitä, että viikonlopuista yrittää tehdä jotenkin sitten erilaisia. Näin säilyy tietty rakenne viikoissa. Olen yrittänyt kehittää joka viikonlopulle jotain erikoista - viime sunnuntaina esim. vietimme piknik-iltapäivää pihalla. Tänä viikonloppuna lähdemme viettämään camping-elämää - teltta pihalle ja ruoat valmistuu grillissä! Ideoita on paljon mielessä...
Mutta rutiinien luomista suosittelen myös ihan aikuisille. Näin päivät eivät vain solju jotenkin yöpuku päällä ilman mitään järkevää tekemistä. Toki näin saa hetken aikaa varmasti kulumaan mutta kun tämä tilanne saattaa jatkua jopa useamman kuukauden niin silloin voi helposti valua jonnekin todella syvälle tekemättömyyden ja tylsyyden pohjalle. Pidä itsesi siis aktiivisena!
Kuten kerroin alussa, niin itsellä on ollut jopa pulaa ajasta! Ensimmäisinä päivinä, kun lapsen koulu ei ollut vielä alkanut, ehdin tekemään paljon enemmän ja silloin tein niitä juttuja, jotka ovat olleet sillä to do-listalla jo pitkän aikaa. Ikkunoden pesu, vaatekaappien siivous ja järjestys, siivouskaapin järjestäminen jne. Mutta nyt kun aamupäivät kuluvat neidin opiskeluista huolehtien, niin aikaa näille puuhille ei enää tunnu riittävän. Mutta ei se mitään. Jos viikonloppuna ehdin, jaksan ja viitsin niin silloin ehkäpä tartun niihin puuhiin.
Ja lapsiperheille sellainen vinkki, että älkää viihdyttäkö niitä lapsia 24/7. Teidän ei tarvitse olla lasten käytettävissä koko ajan ja keksiä koko ajan jotain uutta puuhaa. Voi olla, että ensimmäiset 10 päivää menee mukavasti niin mutta sitten kaikki on nähty, tehty ja koettu ja iskee se tosiasia, että mitäs nyt.
Nyt on se hetki, kun lasten pitää oppia kestämään myös sitä tylsyyttä. Ja kun se alkaa kyllästyttämään niin kummasti myös omatoimiset leikit alkavat kiinnostaa. Enkä suositelle sitä, etä lapset saavat pelata rajattomasti, katsoa ipadia/telkkaria tai räplätä puhelinta. Niillekin toki voi antaa aikaa mutta vain tiettyinä hetkinä päivässä. Koska jos nyt ollaan koko päivä ruudun ääressä tekemättä mitään muuta, niin siitä tavasta voi olla kuukauden päästä jo vaikea päästä eroon.
Tässä valmistuu piirretty potretti ystävistä :-)
Toki lapsille on mukavaa keksiä joka päivälle jotain mukavaa puuhaa. Mutta päivää ei kannata täyttää vain niillä mukavilla puuhilla. Koska nyt ei olla lomalla vaan tämä on ihan arkea.
Ja kouluikäisillä etäopiskelu on tietysti osa tätä arkea. Ymmärrän, että on vanhempia jotka käyvät edelleen töissä eivätkä pysty olemaan lastensa apuna täyspäiväisesti. Mutta kaikki, jotka ovat kotona ja pystyvät olemaan lastensa apuna, niin tehkää se. Homma ei välttämättä ole aina helppoa ja kaikkien hermoja koetellaan. Mutta nyt on meidän tehtävämme olla niitä aikuisia, näyttää esimerkkiä ja pitää homma hanskassa. Lapsia ei ehkä huvita ja kiinnosta mutta elämässä nyt vain pitää oppia tekemään myös niitä hommia, jotka eivät ole niin kivoja ja hauskoja. Ne vain tehdään koska ne on pakko tehdä. Sillä siisti.
Ja esim. 3. - 6. -luokkalainen pystyy tekemään jo paljon itsekseen. Toki vanhempien pitää olla lähellä ja lapsen käytettävissä tarvittaessa. On täysin sopivaa, että vanhemmat tekevät esim. etätöitä samaan aikaan mutta esim. se, että aikuinen makaa sohvalla ja räplää puhelinta, ei varmastikaan ole kovinkaan hyvä esimerkki.
Äläkä hyväksy, jos lapsi / nuori haluaa heittää homman lekkeriksi. Emmehän halua opettaa lapsille & nuorille, että on normaalia heittää hanskat tiskiin silloin kun elämässä on vastoinkäymisiä. Miten käy sitten kun he ovat aikuisia? Tämä on oikeasti ihan mieletön hetki valmistaa näitä tulevaisuuden aikuisia siihen, että miten selvitä elämän kriisitilanteissa. Luovuttaako vai kannattaako yrittää jatkaa eteenpäin?
Mutta ihan joka päivä ei kannata herkutella - koska se nyt ei ole ollenkaan terveellisestä ja toiseksi, paino saattaa alkaa pikkuhiljaa nousemaan kun tässä ollaan viikko, jopa kuukausikaupalla näissä oloissa.
Jos tykkäät tehdä käsitöitä, tee niitä. Jos tykkäät lukea niin kannattaa ladata joku kirjasovellus. Näitä on nykyään vaikka kuinka paljon. Itse käytin aikaisemmin Elisa-kirjaa, jossa maksoin erikseen jokaisesta lataamastani kirjasta. Mutta nyt käytän Storytel-sovellusta, jossa tietyllä kuukausimaksulla saan ladata rajattamon määrän kirjoja ja äänikirjoja.
Nyt on myös hyvä hetki opetella jotain uutta - nykyään on tarjolla todella paljon erilaisia kursseja, joita voi käydä netin välityksellä. Jopa monet työväenopistot järjestävät verkkokursseja. Vaikkapa täältä voit ilmoittautua 31.3. alkavaan Espanjan alkeet ennen kesää- verkkokurssille: https://ilmonet.fi/course/E201504. Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, mikä sattui ensimmäiseksi silmiini. Mutta mahdollisuuksia on todella paljon.
Nyt kun ystäviä ja sukulaisia ei voi tavata henkilökohtaisesti niin videopuheluiden avulla voi yhteyttä pitää helposti vaikka maailman toiselle puolelle! Me olemme jo juhlineet synttäreitä virtuaalisesti ja neiti myös leikkii useamman kerran viikossa ystävän kanssa puhelimen välityksellä. Ehkäpä huomenna kun puoliso on iltavuorossa, ota käteeni viinilasin ja soittelen itse myös ystävälle.
Ja kuten aikaisemmin mainitsin, niin kannattaa yrittää liikkua. Ihmiskeho on tehty liikkumaan ja jos sitä ei liikuta, niin se alkaa todennäköisesti reagoimaan negatiivisesti. Eli yritä liikkua jollain tapaa joka päivä. Nyt on sopiva hetki kaivaa se varaston nurkassa pölyttyvä kuntopyörä esille ja polkaista vaikka edes 15-20 min joka päivä.
Myös netistä löytyy monia kotona tehtäviä kehonpainoharjoituksia, tanssitreenejä, zumbaa jne. Monet CrossFit salit laittavat tällä hetkellä ihan maksuttomia treeni-ideoita, joita voi tehdä kotona ilman laitteita. Ja ne onnistuvat ihan kaiken ikäisiltä ja tasoisilta eli tarvitse olla mikään huippu-urheilija. Seuraa esim. Instagramissa Crossfit Canarias ja heillä joka päivälle oma treeni, jossa videolla näytetään mitä pitää tehdä. Ja googlesta voi hakea, että mitä kaikki lyhenteet tarkoittavat jos CrossFit-saleilla käytettävät termit ovat hukassa.
Ja sielläpäin maailmaa, missä saa vielä ulkona liikkua, niin tehkää sitä. Oli keli mikä tahansa. Koska se, että pääsee ulkoilemaan on oikeasti tällä hetkellä ihan luksusta!
Nauti siis hetkistä. Ihan niistä pienistäkin. Jokaisesta. Oli se sitten kahvin kera nautittu keksi taikka ne vesipisarat naamalla. Nyt on viimeistään se hetki kun pitää oppia nauttimaan niistä elämän aivan pienistä asioista.
Yksi vinkkini onkin, että pysy positiivisena. Se voi olla ajoittain vaikeaa mutta yritä päästä pois negatiivisuuden kehästä. Koska muuten tästä voi tulla elämäsi pisimmät kuukaudet. Kyllä tästä vielä jossain vaiheessa päästään eroon - meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme vai kuusi. Sitä ei kukaan osaa sanoa. Mutta joskus se päivä koittaa.
Pyri vaikuttamaan niihin asioihin, joihin pystyt vaikuttamaan. On tekijöitä, joille emme voi mitään emmekä voi niihin vaikuttaa, joten hyvä ne sellaisena kun ne ovat. Mutta vaikuta niihin, jotka ovat vielä sinun hallinnassasi.
Vielä loppuun...
Erikoistilanteissa yleensä käy aina niin, että jotkut ihmiset sietävät painetta paremmin kuin toiset. Selviytymiskykyisyys eli resilienssi on psyykkinen ominaisuus ja sen ansiosta ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa tilanteissa. Sen kehittymiseen vaikuttavat valtavan monet eri tekijät ja se rakentuu läpi elämän. Ja valitettavasti sitä on toisilla enemmän kuin toisilla. Hyväksy myös siis se tosiasia, että ehkä tämä on sinun heikkoutesi ja nyt on mahdollisuus sitä kehittää. Seuraavalla kerralla selviät ehkä paremmin.
Jaksamista ja voimia kaikille!