Miten selviytyä karanteenista neljän seinän sisällä?

Meillä täällä Espanjassa on kohta takana kaksi viikkoa karanteenia. Itse asiassa me olemme viettäneet jo viimeiset 14 päivää täällä kotona sillä eristimme itsemme kotiin jo ennen kuin se tuli pakolliseksi. 

Mitä sitten tarkoittaa karanteeni täällä Espanjassa? No, sitä että kotoa ei saa poistua minnekään muualle kuin töihin, lähikauppaan, apteekkiin, lääkäriin, lyhyesti koiraa ulkoiluttamaan tai vanhusta hoitamaan. Ei siis todellakaan edes minkäänlaisia ulkoiluja eikä edes liikkumista muuten vain taloyhtiön alueella. Siis kotona, kirjaimellisesti. 

Toki jos omaan kotiin kuuluu parveke, terassi tai piha niin sillä saa luonnollisesti myös oleskella. Mutta esim. taloyhtiön (vaikka olisi aidattu taloyhtiö) pihamaalla ei saa käydä leikkimässä tai ulkoilemassa. 

Ovatko seinät jo kaatuneet tai kaatumassa päälle? No, ei todellakaan! Päinvastoin, nämä kaksi viikkoa ovat menneet todella nopeasti eikä aika ole käynyt kertaakaan pitkäksi. Itse asiassa ensimmäisten päivien jälkeen on ollut jopa pulaa ajasta - milloin sitä ehtisi tehdä ne kaikki siivoukset, järjestää kaikki kaapit ja käydä ne kaikki kurssit joita suunnittelin tekeväni nyt kun on aikaa. 

Mutta miten olemme tässä onnistuneet?

Itsellä tilanteeseen sopeutumista on auttanut ehdottomasti myös se, että olin valmistautunut tilanteeseen niin henkisesti kuin fyysisesti. Siitä voi paremmin lukea täältä: https://mylifeingc.blogspot.com/2020/03/miten-valmistauduin-karanteeniin.html

Toinen fakta on se, että tästä on vain päästävä eteenpäin. Elämä on muuttunut lähes täydellisesti mutta mitä nopeammin hyväksyy sen tosiasian, että tämä on uusi "normaali" niin sitä helpommalla todennäköisesti sopeutuu tilanteeseen.  Emme tiedä, että miten kauan tämä tilanne tulee kestämään mutta todennäköisesti me tulemme olemaan kotona vielä pitkään. Älä siis edes laske sen varaan että parin viikon päästä tämä on ohitse. Ei ole. Ei siis myöskään kannata suhtautua tähän kuin lomaan - aika nopeasti varmasti pää hajoaa jos vaan syö / herkuttelee ja makaa sohvalla katsomassa televisiota tai tuijottaa tablettia / puhelinta. 

Suosittelen siis jatkamaan elämään. Niin normaalilla tavalla kuin se on mahdollista. Jatka siis samoja rutiineja noudattaen. Jos sinulla ei ole ollut ennen rutiineja niin tässä vaiheessa kannattaa ne luoda. Tarkoitan siis sitä, että pyri heräämään joka aamu tiettyyn aikaan ja järjestä päivän aikataulu niiden aktiviteettien varaan, joita sinulla yleensä elämässä on. Päiväohjelma luonnollisesti vaihtelee paljon sen mukaan, että oletko yksinelävä, parisuhteessa mutta lapseton tai lapsiperheellinen. Mutta kaikille rutiinit luovat turvaa ja tietyt puitteet päiviin. Itse koen, että on paljon helpompi elää tätä tilannetta kun tietää, että päivät noudattavat tiettyä kaavaa. 

Meillä esim. päiväohjelma menee näin:
7.00 herätys ja aamupala rauhassa (samalla selailen uutiset)
7:45 lapsi hereille ja aamupalaa
8:45 aloitamme koulupäivän
8:45-13:00 koulua
13-13:30 lapsella hetki aikaa levätä, itse laitan ruokaa
13:30-14 lounas
14-15:30 lepohetki  
15:30-18:30 iltapäivän aktiviteetit (urheilua, leikkiä, pelaamista, leipomista, yhdessäoloa)
18:30-19:30 illallisen valmistus ja samaan aikaan pikkuneiti käy suihkussa 
19:30-21:00 illallinen ja tv-hetki 
21:00-21:30 pikkuneiti nukkumaan
22:30 vanhemmat sänkyyn ja nukkumaan 

Olen kiitollinen siitä, että voin olla kotona eikä minun myöskään tarvitse tehdä mitään etätöitä. Eli pystyn aamupäivän todellakin olemaan lapsen mukana opiskeluissa - koska sitä kyllä tarvitaan. Ainakin jos haluaa varmistaa, että lapsi todellakin oppii jotain ja saa tästä opiskelusta jotain irti. Ymmärrän kyllä myös niitä vanhempia, jotka joutuvat tekemään töitä - heille tämänhetkinen tilanne ei todellakaan ole mikään helppo ja lasten opiskelusta on ehkä silloin helpointa tinkiä. 

Meillä jako menee yleensä niin, että itse opetan lapselle kaikki muut aineet paitsi espanjan ja matematiikan. Puoliso opettaa ne silloin kun hän on kotona. Sillä aikaa kun minä opetan muita aineita, niin puoliso tekee omia juttujaan tai urheilee, jos on menossa illalla / yöllä töihin. Ja sillä aikaa kun puoliso hoitaa opettamisen, niin itse valmistan lounasta tai teen muita kotitöitä. 

Jos puoliso on aamuvuorossa niin silloin luonnollisesti hoidan kaikki opetushommat ja sitten teen nopean lounaan puolessa tunnissa "koulupäivän" jälkeen. Ja neiti saa tämän ajan tehdä omia juttujaan. 

                           
                            
Päivittäinen rauhoittumishetki lounaan jälkeen on ääremmäisen tärkeä. Käytti sen ajan  sitten päiväuniin, kirjan lukemiseen, musiikin kuunteluun, äänikirjojen kuunteluun, netissä pyörimiseen, television katseluun tmv. Meillä tämä on ohjelmassa joka päivä lounaan jälkeen klo 14-15:30. 

Meillä puoliso tykkää nukkua päiväunet silloin kun ei ole töissä, itse tykkään vaan maata terassin sohvalla esim. kirjaa lukien ja pikkuneiti puolestaan rentoutuu porealtaassa / äänikirjaa kuunnellen / kirjoja lukien / yksin leikkien (mitä ei muuten juurikaan tehnyt aikaisemmin) / ipadin parissa. Jokaisella siis oikeus tehdä juuri sitä mitä haluaa mutta muita ei silloin saa häiritä eli esim. äitiä ei saa pyytää tuolloin leikkimään. 

Meillä pikkuneiti kuuntelee tosi paljon suomalaisia äänikirjoja. Meillä on käytössä tällä hetkellä Storytel-sovellus ja siellä kiinteällä kuukausimaksulla saa ladata rajattoman määrän kirjoja luettavaksi tai kuunneltavaksi. Ja tämä on muuten tosi hyvää harjoitusta suomenkielelle - kerrankin on paljon aikaa kuunnella äänikirjoja suomeksi! 

Lepohetken jälkeen olen sitten 15:30 - 17 pikkuneidin käytettävissä. Silloin leikimme, pelailemme, askartelemme, leivomme - mitä tahansa hän haluaa. Jos puoliso on kotona ja kotona odottaa jokin puuha (siivoaminen, silittäminen tmv.) niin silloin hän on neidin kanssa ja minä hoidan kotihommat. 

Näin hienon LOL-kodin olivat puoliso ja neiti askarrelleet yhtenä päivänä kenkälaatikosta ja muista kierrätysmateriaaleista. 

Tämän jälkeen on sitten vuorossa päivittäinen liikuntahetki. Itse olen tottunut liikkumaan aina aamupäivisin mutta nyt tätä rutiinia on ollut pakko muuttaa koska aamut menevät koulun parissa. Niinpä yleensä aloitan oman liikuntani klo 17:30 ja samaan aikaan pikkuneiti aloittaa oman treenauksensa, joka on tullut tanssikoulun puolesta. 

Kannattaa todellakin miettiä, että miten lasten energiaa pystyy purkamaan - onko lapselle riittävästi liikkumismahdollisuuksia? Koska ylimääräinen energia on johonkin purettava ja kun et pääse enää ulos liikkumaan (jos ei ole sitä omaa pihaa) niin se energia purkautuu varmasti hyvinkin negatiivisena, jos asialle ei tee mitään. Lasten liikkumisessa auttaa tietysti mielikuvitus - kehittele vaikka kotiin pieni esterata tai keppihevosille estekisat. Myös erilaiset sovellukset voivat olla käyttökelpoisia - jos lapsesi pitää tanssista, niin siitä vain erilaisia tanssisovelluksia lataamaan. Tai jos kotoa löytyy pelikonsoli niin liikuntapelejä hankkimaan. Myös ihan youtubesta löytyy liikuntaan innostavia videoita, esim. hakusanoilla family workout at home. 

Youtubesta löytyy muuten tosi kivoja lasten cosmic kids yoga- joogavideoita. Ovat kylläkin englanniksi mutta tosi hauskasti tehty ja kun tekee yhdessä esim. vanhempien kanssa niin varmasti onnistuu vaikka lapsi ei englantia osaisikaan.  

Liikuntaa suosittelen myös ihan aikuisille. Jo pienikin liikuntahetki päivässä tekee paljon - ihmiskeho on tehty liikkumaan, joten sitä kannattaa liikkuttaa. Ihan kehonpainolla saa paljon juttuja aikaiseksi, jos ei välineitä ole tarjolla. Painona voivat toimia tarvittaessa juomapullot tai reppu täynnä kirjoja. Tuolin kanssa voi jumpata monella tapaa - askellus, tuolipunnerrus, tuolikyykky (jos eivät tavalliset syväkyykyt onnistu), tuolidipit ojentajille jne. Jos ei ole hyppynarua, niin hypi vaikka jonkun esineen yli. Keinoja on monia! 

    

Liikuntahetken jälkeen meillä on yleensä vielä hetki aikaa ennen kuin pitää valmistaa illallinen. Silloin pikkuneiti pulahtaa yleensä porealtaaseen (tiedän, tämä on luksusta). Ja joskus pulahdan sinne myös itse. Olen niin onnellinen, että emme myyneet tuota allasta pois kuten suunnittelimme (emme käyttäneet kauheasti ja vei paljon tilaa) sillä nyt allas on ollut lähes jokapäiväisessä käytössä! 

Puoliso puolestaan käyttää tämän hetken liikuntaan, jos hän on kotosalla. 

Sitten illallista ja sohvalle katsomaan telkkaria. Tämä onkin oikeastaan kaikista isoin muutos, joka on meidän rutiineissa tapahtunut. Normaalisti emme koskaan katso televisiota kun nautimme illallista saatikka mutta nyt näistä hetkistä on tullut arjen iloja. Yksi jakso Masterchef Australiaa (meidän lempisarja) saa mukavasti ajatukset ihan jonnekin muualle! Meillä jopa pikkuneiti tykkää katsoa tätä tosi paljon ja saa samalla todella hyvää harjoitusta englannin kuullunymmärtämisessä. Eikä muuten juurikaan kysele, että mitä joku asia tarkoittaa vaan ymmärtää loistavasti :-) 

                          

Itse siis sanoisin, että paras tapa kohdata tämä tilanne on pistää päivärutiinit kuntoon ja luoda selkeä päiväohjelma. Se kannattaa kirjoittaa aikatauluineen ja pistää näkyville. Ja luonnollisesti sitouttaa koko perhe siihen. Me teimme tämän heti ensimmäisenä päivänä ja on kyllä helpottanut sopeutumista. Toisaalta olemme kaikki järjestyksen ihmisiä, joten meille tällainen on luontainen tapa toimia. 

Suosittelen myös sitä, että viikonlopuista yrittää tehdä jotenkin sitten erilaisia. Näin säilyy tietty rakenne viikoissa. Olen yrittänyt kehittää joka viikonlopulle jotain erikoista - viime sunnuntaina esim. vietimme piknik-iltapäivää pihalla. Tänä viikonloppuna lähdemme viettämään camping-elämää - teltta pihalle ja ruoat valmistuu grillissä! Ideoita on paljon mielessä... 

Rutiinit ovat äärimmäisen tärkeitä erityisesti lapsille koska se lisää heidän turvallisuudentunnettaan. Kun samat asiat toistuvat joka päivä samaan aikaan, lapsi tietää että mitä on tulossa. Tästä syystä yleensä esim. päiväkodeissa toimitaan näin.  

Mutta rutiinien luomista suosittelen myös ihan aikuisille. Näin päivät eivät vain solju jotenkin yöpuku päällä ilman mitään järkevää tekemistä. Toki näin saa hetken aikaa varmasti kulumaan mutta kun tämä tilanne saattaa jatkua jopa useamman kuukauden niin silloin voi helposti valua jonnekin todella syvälle tekemättömyyden ja tylsyyden pohjalle. Pidä itsesi siis aktiivisena! 

Kuten kerroin alussa, niin itsellä on ollut jopa pulaa ajasta! Ensimmäisinä päivinä, kun lapsen koulu ei ollut vielä alkanut, ehdin tekemään paljon enemmän ja silloin tein niitä juttuja, jotka ovat olleet sillä to do-listalla jo pitkän aikaa. Ikkunoden pesu, vaatekaappien siivous ja järjestys, siivouskaapin järjestäminen jne. Mutta nyt kun aamupäivät kuluvat neidin opiskeluista huolehtien, niin aikaa näille puuhille ei enää tunnu riittävän. Mutta ei se mitään. Jos viikonloppuna ehdin, jaksan ja viitsin niin silloin ehkäpä tartun niihin puuhiin.  

Ja lapsiperheille sellainen vinkki, että älkää viihdyttäkö niitä lapsia 24/7. Teidän ei tarvitse olla lasten käytettävissä koko ajan ja keksiä koko ajan jotain uutta puuhaa. Voi olla, että ensimmäiset 10 päivää menee mukavasti niin mutta sitten kaikki on nähty, tehty ja koettu ja iskee se tosiasia, että mitäs nyt. 

Nyt on se hetki, kun lasten pitää oppia kestämään myös sitä tylsyyttä. Ja kun se alkaa kyllästyttämään niin kummasti myös omatoimiset leikit alkavat kiinnostaa. Enkä suositelle sitä, etä lapset saavat pelata rajattomasti, katsoa ipadia/telkkaria tai räplätä puhelinta. Niillekin toki voi antaa aikaa mutta vain tiettyinä hetkinä päivässä. Koska jos nyt ollaan koko päivä ruudun ääressä tekemättä mitään muuta, niin siitä tavasta voi olla kuukauden päästä jo vaikea päästä eroon. 

                                      Tässä valmistuu piirretty potretti ystävistä :-)

Toki lapsille on mukavaa keksiä joka päivälle jotain mukavaa puuhaa. Mutta päivää ei kannata täyttää vain niillä mukavilla puuhilla. Koska nyt ei olla lomalla vaan tämä on ihan arkea. 

Ja kouluikäisillä etäopiskelu on tietysti osa tätä arkea. Ymmärrän, että on vanhempia jotka käyvät edelleen töissä eivätkä pysty olemaan lastensa apuna täyspäiväisesti. Mutta kaikki, jotka ovat kotona ja pystyvät olemaan lastensa apuna, niin tehkää se. Homma ei välttämättä ole aina helppoa ja kaikkien hermoja koetellaan. Mutta nyt on meidän tehtävämme olla niitä aikuisia, näyttää esimerkkiä ja pitää homma hanskassa. Lapsia ei ehkä huvita ja kiinnosta mutta elämässä nyt vain pitää oppia tekemään myös niitä hommia, jotka eivät ole niin kivoja ja hauskoja. Ne vain tehdään koska ne on pakko tehdä. Sillä siisti. 

Ja esim. 3. - 6. -luokkalainen pystyy tekemään jo paljon itsekseen. Toki vanhempien pitää olla lähellä ja lapsen käytettävissä tarvittaessa. On täysin sopivaa, että vanhemmat tekevät esim. etätöitä samaan aikaan mutta esim. se, että aikuinen makaa sohvalla ja räplää puhelinta, ei varmastikaan ole kovinkaan hyvä esimerkki. 

Äläkä hyväksy, jos lapsi / nuori haluaa heittää homman lekkeriksi. Emmehän halua opettaa lapsille & nuorille, että on normaalia heittää hanskat tiskiin silloin kun elämässä on vastoinkäymisiä. Miten käy sitten kun he ovat aikuisia? Tämä on oikeasti ihan mieletön hetki valmistaa näitä tulevaisuuden aikuisia siihen, että miten selvitä elämän kriisitilanteissa. Luovuttaako vai kannattaako yrittää jatkaa eteenpäin? 

Toki yksinelävillä voi aika käydä pitkäksi. Mutta silloin kannattaa miettiä sellaisia puuhia, joista nauttii. Jos tykkäät laittaa ruokaa tai leipoa niin nyt on aikaa katsella vaikka jonkun ruoka- tai leivonta-aiheisen tv-sarjan kaikki tuotantokaudet ja yrittää kehittyä itse ruoanlaittajana tai leipojana. Nyt on sopiva hetki haastaa itsensä näissä puuhissa! 
Mutta ihan joka päivä ei kannata herkutella - koska se nyt ei ole ollenkaan terveellisestä ja toiseksi, paino saattaa alkaa pikkuhiljaa nousemaan kun tässä ollaan viikko, jopa kuukausikaupalla näissä oloissa. 

Jos tykkäät tehdä käsitöitä, tee niitä. Jos tykkäät lukea niin kannattaa ladata joku kirjasovellus. Näitä on nykyään vaikka kuinka paljon. Itse käytin aikaisemmin Elisa-kirjaa, jossa maksoin erikseen jokaisesta lataamastani kirjasta. Mutta nyt käytän Storytel-sovellusta, jossa tietyllä kuukausimaksulla saan ladata rajattamon määrän kirjoja ja äänikirjoja. 

Nyt on myös hyvä hetki opetella jotain uutta - nykyään on tarjolla todella paljon erilaisia kursseja, joita voi käydä netin välityksellä. Jopa monet työväenopistot järjestävät verkkokursseja. Vaikkapa täältä voit ilmoittautua 31.3. alkavaan Espanjan alkeet ennen kesää- verkkokurssille: https://ilmonet.fi/course/E201504. Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, mikä sattui ensimmäiseksi silmiini. Mutta mahdollisuuksia on todella paljon. 

Nyt kun ystäviä ja sukulaisia ei voi tavata henkilökohtaisesti niin videopuheluiden avulla voi yhteyttä pitää helposti vaikka maailman toiselle puolelle! Me olemme jo juhlineet synttäreitä virtuaalisesti ja neiti myös leikkii useamman kerran viikossa ystävän kanssa puhelimen välityksellä. Ehkäpä huomenna kun puoliso on iltavuorossa, ota käteeni viinilasin ja soittelen itse myös ystävälle. 

Ja kuten aikaisemmin mainitsin, niin kannattaa yrittää liikkua. Ihmiskeho on tehty liikkumaan ja jos sitä ei liikuta, niin se alkaa todennäköisesti reagoimaan negatiivisesti. Eli yritä liikkua jollain tapaa joka päivä. Nyt on sopiva hetki kaivaa se varaston nurkassa pölyttyvä kuntopyörä esille ja polkaista vaikka edes 15-20 min joka päivä. 

Myös netistä löytyy monia kotona tehtäviä kehonpainoharjoituksia, tanssitreenejä, zumbaa jne. Monet CrossFit salit laittavat tällä hetkellä ihan maksuttomia treeni-ideoita, joita voi tehdä kotona ilman laitteita. Ja ne onnistuvat ihan kaiken ikäisiltä ja tasoisilta eli tarvitse olla mikään huippu-urheilija. Seuraa esim. Instagramissa Crossfit Canarias ja heillä joka päivälle oma treeni, jossa videolla näytetään mitä pitää tehdä. Ja googlesta voi hakea, että mitä kaikki lyhenteet tarkoittavat jos CrossFit-saleilla käytettävät termit ovat hukassa. 

Ja sielläpäin maailmaa, missä saa vielä ulkona liikkua, niin tehkää sitä. Oli keli mikä tahansa. Koska se, että pääsee ulkoilemaan on oikeasti tällä hetkellä ihan luksusta! 

Meilläkin muuten satoi eilen vettä - ensimmäistä kertaa ehkä 1.5 vuoteen. Ei kovin paljon eikä kovinkaan pitkään. Mutta satoi ja siitä otettiin ilo irti! Kyllä jäi koulunkäynti tauolle samantien ja suuntasimme ulos. Ensin pikkuneiti veti onnelliset sadetanssit sitä sisävaatteet päällä ja sukat jalassa mutta kun ne olivat litimärät niin kävimme vaihtamassa vähän asiallisemmat kuteet ja nautimme tästä sääilmiöstä. Ihanaa! 

Nauti siis hetkistä. Ihan niistä pienistäkin. Jokaisesta. Oli se sitten kahvin kera nautittu keksi taikka ne vesipisarat naamalla. Nyt on viimeistään se hetki kun pitää oppia nauttimaan niistä elämän aivan pienistä asioista. 

Yksi vinkkini onkin, että pysy positiivisena. Se voi olla ajoittain vaikeaa mutta yritä päästä pois negatiivisuuden kehästä. Koska muuten tästä voi tulla elämäsi pisimmät kuukaudet. Kyllä tästä vielä jossain vaiheessa päästään eroon - meneekö siihen kuukausi, kaksi, kolme vai kuusi. Sitä ei kukaan osaa sanoa. Mutta joskus se päivä koittaa. 

Pyri vaikuttamaan niihin asioihin, joihin pystyt vaikuttamaan. On tekijöitä, joille emme voi mitään emmekä voi niihin vaikuttaa, joten hyvä ne sellaisena kun ne ovat. Mutta vaikuta niihin, jotka ovat vielä sinun hallinnassasi. 

Vielä loppuun...  
Erikoistilanteissa yleensä käy aina niin, että jotkut ihmiset sietävät painetta paremmin kuin toiset. Selviytymiskykyisyys eli resilienssi on psyykkinen ominaisuus ja sen ansiosta ihminen pysyy toimintakykyisenä haastavissa tilanteissa. Sen kehittymiseen vaikuttavat valtavan monet eri tekijät ja se rakentuu läpi elämän. Ja valitettavasti sitä on toisilla enemmän kuin toisilla. Hyväksy myös siis se tosiasia, että ehkä tämä on sinun heikkoutesi ja nyt on mahdollisuus sitä kehittää. Seuraavalla kerralla selviät ehkä paremmin. 

Jaksamista ja voimia kaikille! 

Pelottaako?

Koronavirus leviää hurjaa vauhtia ympäri maailmaa ja alkaa jo vaikuttaa hyvinkin monen elämään ympäri maailmaa. Osa meistä elää jo täydellisessä kotikaranteenissa, osa saa vielä elää vapaammin. Osa on saanut kokea koronaviruksen vaikutukset jo hyvinkin läheltä, osalla ei ole vielä hajuakaan siitä, että mitä on tulossa. 

Vielä hetki sitten toitotettiin joka suunnalla, että kyseessä on vain normaali influenssavirus ja käsien pesulla siitä selviää. Mutta kummasti ovat puheet monilla tahoilla muuttuneet. Koska ihan käsienpesulla ei tästä taideta selvitä. 

Täällä Espanjassa on koronaviruksen voima saatu nähdä ja kokea jo aika läheltä. Toki me täällä Kanarialla olemme vielä päässeet vähän pienemmillä luvuilla ja vähän vähemmällä mutta uskoisin, että täällä "pahin" on vasta tulossa muutaman viikon päästä. Mantereella sen sijaan tilanne on jo todella paha. Etenkin Madridissa. 

Ja uskokaa tai älkää mutta vielä pari viikkoa sitten ei täälläkään Espanjassakaan ollut kuin alle 1000 todettua tartuntaa ja koko hommalle vielä vähän naureskeltiin. Kunnes totuus vähitellen iski päin naamaa... Nyt todettuja tartunnansaaneita on n. 40 000  (oikeasti siis paljon enemmän koska testejä ei pystytä tekemään läheskään kaikille) ja heistä noin puolet makaa sairaalassa ja  2636 on  teholla. Kuolleita on 2700.  

Pelottaako? 

                                           

Minua pelottaa ainakin. Siitäkin huolimatta, että meidät on jo yli viikko sitten eristetty koteihin eikä kontakteja ole juurikaan ulkopuolisiin. Eli sikäli riski on pieni mutta tietysti aina olemassa. Esim. tällä viikolla meille tuotiin juomavettä muutama päivä sitten (täällähän hanavettä ei voi juoda), perjantaina pakastefirma toi täydennystä ja tänään tuotiin yksi paketti, jossa printteriin mustetta ja paperia.  Eli olemme tavanneet kolme ihmistä kuluneella viikolla. Kaikilla kerroilla pysyimme1.5 metrin etäisyydellä ja tavaroita vaihdettiin kumihanskat kädessä ja suojat kasvoilla. Mutta tokihan silti tartunta on mahdollinen.

Isompi riski on kuitenkin puolison töiden kautta vaikka sielläkin on äärimmäiset keinot jo käytössä. Normaalivuorot on pienennetty niin, että kerrallaan on paikalla vain pieni osa normaalista työvuorosta ja muut ovat kotona. Jos sitten tulee sairastuminen tai joku vuorosta joutuu eristyksiin esim. jonkun perheenjäsenen sairastuessa, niin sitten tämä vuoro siirtyy kokonaan eristyksiin ja seuraava ryhmä aloittaa työskentelyn. Näin pyritään takaa- maan se, että koko puljua ei jouduta sulkemaan. Koska sillä olisi jo isommat seuraukset. 

Mutta niin kauan kuin ihmiset eivät ota asioita tosissaan, niin riskit ovat aina olemassa. Koska aina on joku, joka luulee olevansa kaikkien sääntöjen ja rajoitusten ulkopuolella. Ja valitettavasti näitä on paljon - sen olen saanut todistaa tässä viikon aikana jo useampaan kertaan. Olen nähnyt ihmisten viettävän aikaa toisten kanssa ja jopa treenaavan yhdessä - siis sellaisten, jotka eivät todellakaan asu samassa asunnossa tai edes samassa talossa. Jopa omassa perhepiirissä täällä Espanjassa on lipsuttu tästä kotikaranteenista - valitettavasti. Ei siis meidän osalta vaan puolison perhepiirissä. 

                          Armeija valvoo kun ei muuten väki tajua pysyä kodeissaan

Me toki olemme perusterveitä, urheilua harrastavia alle 50-vuotiaita mutta koska virus ei valitettavasti valitse, että keneen se iskee ja millä voimalla, niin kukaan ei ole suojassa. Juuri tälläkin viikolla pari alle 40-vuotiasta poliisia on Espanjassa kuollut eikä kummallakaan ainakaan uutisten mukaan ollut mitään perussairauksia tmv. Eli melkoista lottoa tämä on - jos sairastut ja sinulla on tuuria, pääset ehkä melko vähällä. Toki kukaan ei vielä pysty sanomaan, että minkälaisia seurauksia tällä sairaudella on pitkällä aikavälillä ja miten vaikuttaa esim. keuhkojen toimintakykyyyn tulevaisuudessa. 

Mutta jos voitat "täysvoiton" niin sairaus iskeekin täydellä teholla ja vie sinut teholle. Näin voi todellakin käydä vaikka olisit nuori ja täysin terve. Kukaan ei ole suojassa. Puolison opiskelukaveri makaa tällä hetkellä Barcelonalaisessa sairaalassa. Alle 50-vuotias, aikaisemmin täysterve nainen. Siellä makaa ja odottaa, että auttavatko testauksessa olevat lääkkeet ja kestävätkö keuhkot.

En haluaisi joutua samanlaiseen tilanteeseen. Olisi kamalaa ajatella, että tai joku perheenjäsenistä joutuisi sairaalaan eikä olisi mahdollista nähdä läheisiä viikkoihin. 

Pahalta tuntuu myös niiden ihmisten puolesta, joilla on sukulaisia jossakin vanhusten hoitokodissa täällä Espanjassa. Pari päivää sitten oli uutisissa aika kamalia asioita, joita armeijan sotilaat olivat nähneet hoitokodeissa kun olivat käyneet niissä desinfioimassa paikkoja. Vanhuksia vailla hoitoa, jopa kuolleina huoneissaan. Kukaan ei voi käydä katsomassa tai hoitamassa eikä henkilökunnan työpanos riitä mihinkään. Osassa paikoista osa henkilökunnasta oli jopa paennut paikalta. 

Kyllä sellainen laittaa miettimään. 

Manteereella alkavat myös monissa paikoissa sairaalapaikat olla jo kortilla ja esim. Madridissa ne ovat jo käytännössä loppuneet aikoja sitten. Hotelleja on muutettu sairaaloiksi niille, joiden oireet eivät vielä vaadi rajumpaa hoitoa sairaalassa mutta vaativat kuitenkin seurantaa. Messukeskukseen kyhättiin pikaisella aikataululla väliaikaissairaala, jonne jo kuljetetaan väkeä. Haluaisitko sinä päätyä tänne? Minä en... 

Toisaalta taas ne, joilla on rahaa ja valtaa, voivat mennä maan parhaimpiin yksityissairaaloihin joissa saavat taatusti yksityishuoneen ja parasta mahdollista palvelua. 

Mutta rahalla saa... toki sekään ei tartunnoilta pelasta.  

Tällä hetkellä täällä Kanarialla tilanne on tiettävästi vielä aika siedettävä. Saarilla on jyhteensä 248 tehohoitopaikkaa käytössä mutta reserviä on ilmeisesti 409 paikkaan. Tällä hetkellä näistä on normikäytössä 152 ja  koronavirus-potilaiden käytössä 32. Vielä on siis paikkoja mutta lähiviikkoina tilanne tulee varmasti muuttumaan. 

Mantereella on myös kohta se tilanne, että valintaa joudutaan tekemään siitä, että kuka edes saa hoitoa. Eikä siinä vaikuta pelkästään ikä vaan potilaan perussairaudet ja jopa yhteiskunnal- linen asema. Eli pelastetaan ne, joista on eniten hyötyä ja kenellä on parhaimmat mahdolli- suudet selviytyä. Tai oikeastaan tilanne on jo päällä ja esim. vanhustentaloihin ei käytännössä lähetetä enää edes ambulasseja. Voisin myös veikata, että jos pitää valita sen välillä että saako tehohoitopaikan turisti vai paikallinen niin siinä valitettavasti turisti jää todennäköisesti toiseksi. Tylyä mutta niin se vain menee... 

Pelottaa siis sellainen tilanne, että sairastuisi silloin kun tilanne on pahimmillaan eikä ehkä saisi parasta mahdollista hoitoa. Ja erityisen huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että  tartunnansaaneista peräti 12 % on hoitohenkilökuntaa!  

Ja tietysti henkilökohtaisesti pelottaa Madridissa ja Suomessa olevien sukulaisten, ystävien, tuttavien ja läheisten puolesta. Pelottaa ja paljon. Mutta yritän olla murehtimatta asiaa, koska valitettavasti en olosuhteille pysty tekemään mitään tällä hetkellä. Mutta toivon todella, että kaikki pysyvät turvassa ja tästä pystytään vielä jossain vaiheessa palaamaan normaaliin elämään. 

Tällä hetkellä siis pelottaa enemmän ihmisten terveys. Mutta kun tästä pahimmasta vaiheesta päästään ohi niin on aikaa miettiä, että mitkä ovat näiden tapahtumien seuraukset taloudellisesti. Monet ovat menettäneet tai tulevat menettämään työpaikkansa. Toki sitten kun elämä palaa takaisin normaaliin niin vähitellen työpaikat myös palautuvat. Mutta esim. täällä Kanarialla, jossa eletään lähes täysin matkailun voimalla, on tällaisella tilanteella pitkäkestoiset vaikutukset. Iso osa väestöstä työskentelee matalapalkkaisella palvelualualalla ja monilla ei varmaankaan ole useamman kuukauden säästöjä tilillään, joihin voisi turvautua. Tällä hetkellä on arvioitu, että hotellit tulevat pysymään kiinni useamman kuukauden ja jos tilanne pitkittyy vielä paljon niin tärkeä kesäsesonki saattaa myös monissa paikoissa olla vaarassa. 

Koska on niin paljon tekijöitä, joihin ei itse pysty vaikuttamaan niin parasta vain yrittää keskittyä niihin, joihin pystyy vaikuttamaan. Koska meidän on pakko ja meillä on siihen mahdollisuus, niin pysymme kotona. Toki puolison on käytävä töissä mutta muuten emme liiku kodin ulkopuolella muuta kuin pakolliset roskat viemässä. Pyrimme syömään terveellisesti, liikkumaan, välttämään stressiä  jne. eli näiden tekijöiden kautta parantamaan vastustuskykyä. Koska ennusteethan kertovat, että jopa 80 % väestöstä saattaa jossain vaiheessa saada tartunnan. 

Omat huoleni siis kohdistuvat niihin ihmisiin, joiden on töidensä takia edelleen liikuttava kodin ulkopuolella ja monet heistä kuuluvat varmasti myös riskiryhmiin. Ns. perussairauksiahan on nykyään hyvinkin monella työikäisellä ja kaikki nämä ovat tällä hetkellä potentiaalista riskiryhmää. Mutta siitä huolimatta heidän on joka päivä mentävä töihin. Joten todellakin toivon, että pelkoni ovat turhia ja mahdollisimman moni välttyisi tältä taudilta. 

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Ja jos mahdollista, niin pysykää kotona! Ja kaikki te, jotka käytte kodin ulkopuolella vielä töissä - olkaahan varovaisia, please. 

Miten valmistauduin karanteeniin?

Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että meillä alettiin valmistautua tähän kotikaranteeniin jo hyvissä ajoissa. Itselle oli selvää jo viikkoja sitten, että tähän tullaan päätymään joten aloin vähitellen henkisesti ja fyysisesti varautumaan tulevaan.

Henkisesti varautuminen tähän tilanteeseen alkoi jo oikeastaan siinä vaiheessa, kun tilanne oli Kiinassa päällä ja ihmisiä alettiin siellä määräämään karanteeneihin. Itse aloin jo silloin miettimään, että miten mahdollisesti reagoisin kyseisessä tilanteessa ja minkälaista elämä mahdollisesti olisi. Mitä pitäisi kenties ottaa huomioon, jotta tilanne ei tulisi ihan puskista. Eli vähitellen mieli tottui jo ajatukseen, että tällainen tilanne on tulossa. 

Eli kun viikko sitten lauantaina ulkonaliikkumiskielto julistettiin täällä Espanjassa, niin tilanne ei todellakaan tullut minkäänlaisena yllätyksenä vaan olimme itse asiassa viettäneet kotikaranteenissa silloin jo kolme päivää. 

Asian käsittely jo etukäteen on varmasti auttanut sopeutumisessa sillä todella nopeasti tämä muuttui uudeksi arjeksi. Tilanne on nyt tämä ja näin eletään vielä pitkään. Juuri tuli ilmoitus, että toiset 15 päivää on tiedossa eli ainakin 12.4. asti jatketaan tätä karanteenia. Jos ei jopa pidempään. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että saattaa mennä pidempäänkin. 

Fyysisesti tähän tilanteeseen varautuminen alkoi viikoja sitten sillä, että tarkistelin vähän kuivakaappien ja pakastimen sisältöä. Mitä löytyy, mitä pitäsi hankkia. Näin ei tarvinut viime hetkellä hyökätä kauppaan ostamaan niitä viimeisiä vessapapereita. Pikkuhiljaa viikkojen aikana varastot täydentyivät: vessapaperia, talouspaperia, hygieniatuotteita, pyykin- ja astianpesuainetta,  pastaa/riisiä/kaurahiutaleita ainakin parin viikon varatot, tonnikalaa, purkkikanaa (samanlaista kuin tonnikala mutta kanasta), pähkinöitä, jauhoja, tomaatti- kastiketta, ketsuppia, linssejä/papuja tölkeissä, lämpimässä säilyvää ruoanlaittokermaa & kookoskermaa, kahvia, kaakaojauhetta, teepusseja, huoneenlämmössä säilyvää maitoa jne. Eli kaikkea sellaista, joita yleensäkin käytämme ruoanlaitossa ja olemme tottuneet syömään. 

Suosittelen varautumaan etukäteen hyvin, etenkin jos perheessä on jotain erikoisruoka- valiota noudattavia. Koska meillä ainakin nyt ulkonaliikkumiskiellon aikaan ostokset pitää suorittaa lähikaupassa eikä siellä todellakaan ole kummoisia valikoimia. 

Vähitellen varasin myös pakastimet (2 kpl) täyteet erilaista proteiinia sekä erilaisia pakastevihanneksia ja -marjoja.  Tuorevihannekset säilyvät aika rajallisesti joten niitä ei etukäteen voinut ihan kovin pitkäksi ajaksi santsasta ja koen kuitenkin tärkeäksi, että tällaisessä erikoistilanteessakin syömme terveellisesti. 

Lisäksi ostin pitkään säilyviä hedelmiä kylmäkaappiin. Lapselle aamupalatarpeiksi pakastimeen viipaleleipää sekä lempimuroja. Ja lopuksi sitten jääkaappi täyteen säilyviä vihanneksia ja muita tuoretuotteita. Eli kun karanteeni alkoi niin meillä oli jo kaapit täynnä ruokaa jolla pärjättäisiin hetken aikaa. Onneksi meillä on kaksi jääkaappi-pakastin yhdistelmää, joten pientä hamstraamista on pystytty harrastamaan. 

Ylireagointia tai ei mutta ei kauheasti mieli tee tällä hetkellä lähteä edes ruokakauppaan. Jokainen kodin ulkopuolella vietetty hetki on riski saada tartunta. Kaupassa käynti ei houkuttele myöskään siitä syystä, että meidän lähikauppa on pieni, ähinnä turisteille tarkoitettu ruokakauppa, jossa valinnanvaraa on aika rajoitetusti ja hinnat korkeammat kuin paikallisten suosimissa kaupoissa. Toki sieltä tarvittaessa pitää sitten käydä hakemassa täydennystä hedelmä- ja vihannesosastolle. Ja muita perustuotteita. 

Täällä Kanarialla, ainakaan täällä Gran Canarian eteläosassa, eivät ns. kauppakassi-palvelut juurikaan toimi. Toki jotkut kaupat toimittavat ruokaa kotiin. Itsekin tein ison tilauksen Carrefourin (paikallinen prisma) kautta mutta ensimmäinen toimituspäivä oli 30.3. Eli ihan nopealla aikataululla sieltä ei ruokaa saa. 

                                                Käy se kaupassa käynti näinkin...

Tokihan täällä ravintolat edelleen toimittavat ruokaa kotiintuotuna mutta jos tässä kuukausikaupalla pitää olla karanteenissa ja elää noutoruoalla niin aikamoinen painonnousu saattaisi olla luvassa. Eli paras syödä terveellisesti ja samaan tapaan kuin aina ennenkin. 

Meillä onneksi toimii myös sellainen pakasteita kotiin tuova yritys. Heillä on netissä luettelo, josta valitsen meille sopivat tuotteet ja tarjolla on lähes kaikkea - jäätelöstä ja leivonnaisista leipiin, pizzoihin, pastaan, vihanneksiin ja erilaisiin proteiinilähteisiin. Sieltä juuri perjantaina tuli meille täydennystä, mm. erilaisia pakatevihanneksia, pakastemustikoita, kanaa / lihaa / kalaa eri muodoissa ja tietysti vähän jäätelöitä. Koska kyllähän elämässä jotain pikkuiloja pitää olla!

Eli ruokapuoli kannattaa miettiä kuntoon. Mutta mitä muuta?  

Meillä hankittiin lapselle myös pieniä ylläreitä varastoon, jolla voi tarvittaessa ilahduttaa lasta. Tämä puhallettava yksisarvinen oli yllärilaatikossa jo viime syksystä lähtien, jolloin se alennusmyynneistä bongattiin. Nyt sekin otettiin käyttöön vaikka altaalle ei pääsekään. No, mahtui se sentään juuri ja juuri tuohon meidän porealtaaseen eli vesille pääsi! 

Muutamia lempikirjoja ja pari pientä yllärilelua odottamaan sopivaa hetkeä, erilaisia askartelujuttuja ja muuta tekemistä. Kannattaa myös tarkistaa, että esim. värikyniä, paperia ja muita tarvikkeita on riittävästi varastossa. 

Itsellä jäi printterin musteet hankkimatta joten tässä nyt kauhulla odottelen, että milloin se loppuu ja joudumme kopioimaan koulutehtäviä vihkoon käsin. No, onneksi paikallinen elektroniikkakauppa on vielä nettikaupan osalta avoinna ja toimittaa tuotteita kotiin. Joten laitoin tilauksen heti tulemaan ja toivottavasti saamme täydennystä lähipäivinä. Tiedän, että mantereella esim. Amazonin kautta on pystynyt tilaamaan vielä vaikka mitä ja muidenkin nettikauppojen kautta mutta täällä Kanarialla ei homma toimi yhtä sujuvasti. Jo yli kuukausi sitten Amazonin kautta tilaamani tuote on edelleen jossain matkalla Madridista tänne... Enkä usko, että saapuu ennen kuin tämä tilanne on ohi. Mutta suosittelen siis varaamaan paljon tekemistä lapsille - etenkin jos ei ole mahdollisuutta kunnon ulkoiluun.

Ne, joilla on omakotitalo tai rivitalo ovat sikäli onnekkaita, että omassa pihassa voi ulkoilla vaikka ulkonaliikkumiskielto laitettaisiin voimaan. Mutta kerrostalossa asuvilla on edessä haastavat ajat, jos pitää jäädä kotiin neljän seinän sisälle. Eli mitä paremmin sitä on valmistautunut, sitä helpommin tilanteeseen sopeutuu. Koska ainakin täällä Espanjassa ulkonaliikkumiskielto todellakin tarkoittaa sitä, että et voi edes kävelylle lähteä (vaikka vastaan ei tulisi ketään koko matkan aikana). Ei siis ulkoilua, ei juoksu- eikä kävelylenkkejä. Myöskään taloyhtiön yleisiä tiloja, edes pihaa, ei saa käyttää tähän tarkoitukseen. Eli kun on määrätty olemaan kotona, niin todellakin pitää olla kotona. 

                                                  Näkyy ikkunasta mutta mennä ei voi... 

Jos asuinmaassanne ei ole vielä tilanne näin vakava, niin suosittelen kuitenkin jo henkisesti ja fyysisesti varautumaan myös siihen. Tämä tilanne voi kohta olla täyttä totta missä päin maailmaa tahansa. 

Eli varautukaa ajoissa!  

Myös omaa liikkumista kannattaa miettiä, jos on tottunut liikkumaan aktiivisesti. Itse käyn normaalisti CrossFit-salilla viidesti viikossa, joten liikkuminen on aina ollut tärkeä osa arkea enkä voisi kuvitella olevani 1.5 kk kotona liikuttamatta itsenäi. Joten etukäteen huolehdin, että kotona on välineet liikkumiseen suunnilleen olemassa. On hyppynaru, voimistelu- renkaat, spinningpyörä sekä painonnostotanko, johon painoja 30 kg verran. Eli näillä pystyy hyvinkin moninpuolisen treenin vetämään. 

Kannattaa myös hankkia itselle sopivaa puuhaa. Jos tykkäät lukea kirjoja, niin hae kirjastosta etukäteen iso kasa kirjoja ja lehtiä. Tai sitten lataa niitä kirjasovellusten kautta. Itsellä on tällä hetkellä käytössä storytel-sovellus, jossa on valtava määrä äänikirjoja mutta myös tavallisia. Sieltä voi kuukausimaksulla ladata ihan rajattoman määrän lukemista  ja kuunneltavaa. Jos tykkäät kutoa / virkata / tehdä käsitöitä, niin hanki valmiiksi riittävästi materiaalia. Jos tykkäät leipoa, niin kaapit täyteen tarvikkeita. Jos tykkäät hoitaa pihaa ja puutarhaa, niin osta uudet kukkamullat valmiiksi. Eli mikä tahansa on intohimosi, niin varaa välineitä sen harjoittamiseen. 

Ja kannattaa myös muistaa ne pienet herkut. Eli kerran viikossa voi hyvällä mielellä myös herkutella ja niitä hetkiä varten voi yläkaapin perukoille kerätä valmiiksi herkkuja. Tai sitten niitä voi valmistaa itse - mukavaa ajankulua sekin. 

Koko jutun pointti on nyt siis lähinnä se, että tilanne tulee kestämään pitkään ja tähän kannattaa varautua - niin henkisesti kuin fyysisesti. Ettei käy kuin suomalaisessa sananlaskussa: myöhäistä on itkeä kun on pa..at jo housuissa.... 

Karanteenikuulumisia Kanarialta

Meillä on nyt viikko takana karanteenia, sillä jäimme omatoimisesti kotiin jo viime viikon torstaina puolison työn takia. Vaikka virallinen ilmoitus asiasta tuli vasta lauantai-iltana niin meille oli jo aikaisemmin selvää, että tähän päädytään ja parempi aloittaa samantien. Kotona kun oli ruokavarastot täynnä eikä mitään muutakaan tarvetta ollut liikkumiselle. 

Olemme siis olleet täydet kahdeksan päivää. Miten aika on mennyt? 

Voisin sanoa, että tämä ensimmäinen viikko on mennyt paremmin kuin hyvin. Aika ei ole käynyt missään vaiheessa tylsäksi eivätkä seinät ole vielä kaatuneet päälle. Ensimmäiset kuusi päivää olivat kuin "lomaa" koska pikkuneidin koulu alkoi vasta tämän viikon keskiviikkona. Aikaa oli vaikka mihin. Treenasin täällä kotona pari kertaa päivässä, saimme siivottua vessan kaikki laatikostot, pikkuneidin vaatekaapin, oman vaatehuoneen sekä ikkunat tuli pestyä. Asioita, joiden hoitaminen on arjessa jäänyt muiden hommien alle. 

Tätä siivousta olisi tarkoitus jatkaa tässä tulevien viikkojen aikana eli käydä koko koti lävitse. Seuraavana olisi vuorossa keittiön kaapit ja laatikot, siivouskaappi, yläkerran varastotilat, puolison vaatekaappi, pikkuneidin askartelunurkkaus ja lelulaatikot jne. Eli puuhaa riittää vielä ainakin muutamalle viikolle. 

 

Nyt ylimääräistä aikaa ei ole enää yhtä paljon kuin alussa sillä etäkoulun alkoi keskiviikkona ja sen myötä aamupäivät ovat täynnä puuhaa.  Etäopiskelu pikkuneidin koulussa tapahtuu siis verkon kautta eli joka arkiaamu ovat opettajat laittaneet omat tuntikokonaisuudet valmiiksi. Opiskelemme lähes kaikkia lukujärjestyksen mukaisia aineita: englantia, saksaa, espanjaa, matematiikkaa, musiikkia, kiinaa, liikuntaa, tunnetaitoja, kuvaamataitoa, luonnontieteitä, yhteiskuntaoppia ja tietotekniikkaa. Koulusta tuli oikein lukujärjestys, jonka mukaan siis mennään. 

Kaikki tehtävät ovat sellaisia, että ne onnistuvat ilman kotiintuotuja kirjoja sillä oppilaat eivät kirjoja tuo yleensä kotiin. Ja kun viime viikolla alkoi juuri karnevaaliloma ennen tätä karanteenin alkua niin kukaan ei osannut edes aavistaa, että näin voisi käydä joten kaikilla lapsilla on kirjat koululla. Mutta hyvin se sujuu näinkin - tarvittaessa opettajat skannaavat kirjoista kuvia ja tehtävät tehdään sitten vihkoon tai jos sattuu tulostin olemaan niin ne voi myös tulostaa. Meillä on mutta siitähän loppui sitten muste heti alkuun! No, onneksi paikallinen elektroniikkaliike on nettikauppana vielä avoinna joten sieltä tilasin lisää mustetta ja tulostuspaperia - lupasivat tomituksen kolmessa päivässä. Saa nähdä miten toimii... 

Koko aamupäivä meillä menee siis tämä virtuaaliopiskelun parissa sillä joku aikuinen pitää olla vieressä (tai ainakin lähellä) valvomassa. Ainakin jos haluaa varmistaa, että lapsi todellakin oppii jotain. Paljon näiden ensimmäisten päivien aikana tuli vanhempien whatsapp-ryhmän kautta viestejä, että eihän tämä näin toimi sillä ihmisillä ei ole aikaa/halua toimia opettajana lapsilleen. Toki ymmärrän, että moni tekee vielä etätöitä ja jos olet kaiken lisäksi vielä yksinhuoltaja niin homman järjestäminen vaatii pientä soveltamista. Tai jos perheessä on useampia lapsia niin silloin homma käy myös hankalammaksi. 

Voi siis olla, että jossain vaiheessa opettajat pyrkivät tarjoamaan osan tunneista interaktiivisina. Näin ei pääsisi syntymään niin paljon eriarvoisuutta lasten kesken. Koska fakta on se, että nämä alakouluikäiset eivät vielä kovin hyvin itsekseen pysty opiskeluista suoriutumaan. Toki erilaisten tehtävien ja paperien täyttäminen sujuu vielä yksin mutta uusien asoiden opettelemiseen tarvitaan kyllä aikuisen apua. Ja tarkoituksena nyt kuitenkin on, että lapset etenevät karanteenin aikana opinnoissaan aivan normaaliin tapaan koska tämä erityistilanne saattaa kestää vielä pitkään. 

Itse en ole kokenut tätä ongelmana vaan oikeastaan mielenkiintoisena ja itsekin samalla oppii paljon uutta. Toki se vaatii sen, että pystyn olemaan klo 9-13:30 lapseni käytettävissä enkä kauheasti sinä aikana pysty tekemään muita hommia. Meillä on nyt puoliso ollut tämän viikon kotona päivystysvuorossa, joten hänkin on pystynyt auttamaan ja käytännössä hän on hoitanut aina päivän viimeisen "oppitunnin" jolloin itse pystyn siirtymään lounaan valmistamisen pariin. 

Lounasta olemme nauttineet klo 13:30 ja tämän jälkeen sitten pieni lepotauko, jonka jokainen viettää haluamallaan tavalla: puoliso ottaa usein siestaunet, itse makoilen terassin sohvalla uutisia/kirjaa lukien, pikkuneiti taas lukee / kuuntelee äänikirjaa / leikkii itsekseen / ui porealtaassa tmv. 

Ja iltapäivät olemme pyhittäneet kuntoilulle, leikeille, yhdessäololle. 

Itselle päivittäin liikuntahetki on tärkeä joten olen siitä pitänyt kiinni. Onneksi kotona on spinningpyörä, painnonnostotanko ja siihen painoja yhteensä 30 kg edestä, voimistelurenkaat ja hyppynaru. Kyllä noilla jo kelpaa! Toki ihan omalla keholla tehtävät treenit ovat myös äärimmäisen toimivia ja myös tärkeitä - juuri edellispäivänä tein 30 min burpee-haasteen eli montako burpeeta pystyt tekemään puolessa tunnissa? Kokeileppa! 

Pikkuneidillä on oma "harjoitteluohjelma", jonka tanssikoulun opettaja lähetti. Yksi ohjelma balettia varten ja toinen modernia tanssia varten. Myös muuta liikuntaa yritämme laittaa päiviin. 

Dance now  on käytössä! Ja onneksi on tilaa juosta, tehdä kärrynpyöriä, rappusia pääsee ylös ja alas, poraltaassa vesijumppaa jne. Ja välillä neiti liittyy myös omien treenieni pariin. Kotiin voi myös helposti kehittää pienen esteradan ja keppihevos-esteradan. Eli päivittäinen liikunta tulee täyteen. 

Viikonloput otamme rennommin ja silloin yritämme järjestää jotain extraohjelmaa eli jotain erilaista, jotta viikonloput saisivat vähän jotain erityistä ja katkaisevat tätä viikkorutiinia. Esim. tänään leivotaan, huomenna vietetään piknikkiä terassilla ja sunnuntaina puolestaan katetaan teema-ravintola  meidän yläkertaan eli lähdetään ravintolaillalliselle. Tarkoituksena on, että valitsemme jonkun maan ja sitten laitamme yhdessä ruokaa sen teeman mukaisesti. Katamme yläkertaan "ravintolan" eli sisustamme sen teeman mukaisesti. Sitten vain nättiä vaatetta päälle ja ravintolaan illalliselle. Pieniä juttuja mutta jotain vähän erilaista. 

Eihän tämä tietenkään mikään mukava olotila ole koska elämä pyörii vain täällä kotona. Olemme toki onnekkaita, että meillä on sentään terassi jossa pystymme viettämään aikaa ulkosalla. Eli emme ole jumissa asunnossa, neljän seinän sisällä. Meillä on myös tilaa sen verran paljon, että seinät eivät kaadu päälle. Eli sillä aikaa kun opiskelemme pikkuneidin kanssa alakerrassa, puoliso tekee omia töitään yläkerrassa. Voin kuvitella, että olisi aivan toista olla jossain kerrostaloasunnossa jossa ei olisi edes parveketta missä voisi käydä ulkoilemassa. Tämäkin on tosielämää valtaosalle espanjalaisista sillä täällä harvemmissa kerrostaloasuinnoissa on parveketta tai jos on niin se on todella minimaalinen ja usein varastokäytössä. 

Välillä on käynyt mielessä, että olisihan se vähän erilaista olla karanteenissa kotipuolessa Suomessa, jossa olisi käytössä omakotitalo pihoineen. Tai jos asuisi jossain maalla, missä olisi omat tilukset joilla voisi kävellä ja ulkoilla. Mutta mitäpä näitä miettimään - tämä on tilanne ja tällä mennään eteenpäin. Olemme siis kiitollisia, että meillä on terassi ja yleensäkin koti, jossa viihdymme. Koska kotona ollaan ja pysytään - kuinka kauan, siitä ei ole vielä tietoa. Mutta veikkaisin, että ainakin kuukausi tästä eteenpäin on hyvin todennäköistä. 

Toki harmittaa, että meidän parin viikon päästä suunnitelmissa ollut Suomi-reissu jää tällä kertaa väliin. Sitä olimme odottaneet niin kovasti - Suomea ja siellä olevia perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä on kova ikävä. Mutta toivotaan, että kesään mennessä tämä tilanne on rauhoittunut ja pääsemme edes silloin Suomeen. Toivotaan, että kaikki maat ottavat tämän tilanteen tosissaan ja karanteeneja käytettäsiin koska tämä on mielestäni ainoa keino pysäyttää tartuntojen leviäminen. Vähän tuntuu uskomattomalta, että esim. Suomessa tähän asiaan suhtaudutaan todella välinpitämättömästi ja toivon todella kovasti, että siellä ei missään vaiheessa tilanne pääsisi niin pahaksi kuin täällä Espanjassa. 

Onneksi nykyään pystyy pitämään yhteyttä monin tavoin Pikkuneiti on useamman kerran jo tehnyt virtuaalileikkitreffit kaverien kanssa. On soitettu isovanhemmille Madridiin ja Suomeen. Ja jopa vietetty yhdet virtuaalisynttärit. Eihän ne läsnäoloa korvaa mutta tässä tilanteessa ainoa mahdollinen keino. 

Olemme siis kiltisti kotona. Edes ruokakauppaan emme ole vielä suunnanneet. Toistaiseksi olemme pärjänneet omilla varastoilla. Nyt alkavat vihannekset olemaan lopussa mutta onneksi pakkasesta niitäkin vielä löytyy jonkin verran. Ja tänään on tulossa täydennystä kun pakasteita kotiintuova yritys tuo tilauksen. Meillähän ei nämä ns.kauppakassi-palvelut toimi täällä ollenkaan sillä tavalla kuin esim. mantereella tai Suomessa. Eilen laitoin nettitilauksen Carrefouriin, josta löytyy paljon sellaisia tuotteita joita ei tuossa meidän lähikaupassa ole tarjolla koska kyseessä on vain pieni, lähinnä turisteille tarkoitettu ruokakauppa. Eli siellä todellakin tarjonta aika rajallista. Mutta Carrefour on vähän kuin paikallinen Prisma eli siellä löytyy muutakin kuin ihan perusjutut ja tietysti edullisempaan hintaan.Tilasin siis aika satsin että ei tarvitse ihan heti taas täydentää. Mutta ensimmäinen mahdollinen toimituspäivä on 30.3 eli ihan kiireellä ei sieltäkään ruokaa saa. No, meillä onneksi oli hyvät varastot ja tänään tulevien pakasteiden avulla pärjätään varmasti seuraava viikko. 

Tällaista siis täällä Kanarialla. Pysykää kotona ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Pysykää terveinä kaikki rakkaat ❤️❤️❤️