torstai 27. helmikuuta 2020

Muutto Kanarialle - mutta mitenkäs koulu?

Yhä useammissa suomalaisissa lapsiperheissä haaveillaan ulkomaille muutosta. Haave, joka on saattanut olla mielessä jo ennen lasten hankintaa mutta sitten se on jäänyt ehkä unholaan kunnes taas jonain se hyppää ajatuksiin uudelleen kesken kuraisimman talven. Olisiko lapsiperheen elämä helpompaa, jos voisi edes hetkeksi unohtaa pipot, kumpparit, kurahousut ja haalariraivarit? 

                                               

Monissa perheissä haaveillaan ehkä ennen kaikkea pienestä, koko perheen yhteisestä seikkailusta. Talvi jossain mukavan lämpöisessä paikassa palmun alla, jossa ei tarvitse kestää joka päiväistä kurahousurallia. Tai ehkä pidempikin aika, jos siihen vain on taloudellisesti (töiden puolesta) ja lasten kouluelämän puolesta mahdollista.
                                                 
Nykypäivän Suomessa nämä haaveet on yhä helpompia toteuttaa ja moni on niin tehnyt. 
On valtavasti töitä, joita pystyy tekemään etänä ja myös erilaiset vuorottelu- ja hoitovapaat antavat pelivaraa. Moni on myös valmis myymään vaikkapa kotinsa, jotta saadaan ylimääräistä seikkailurahaa. Tapoja on siis monia. 

                                    

Suunnitelmien toteuttamista helpottaa myös se, että Suomessa koulumaailma on oikeasti todella joustava ja monissa kouluissa lapsilla on mahdollisuus myös opiskella ns. etänä esim. yhden lukuvuoden ajan. Tämä on oikeasti aika harvinainen juttu. Moinen ei ole mahdollista esim. täällä Espanjassa, jossa lapsilla on 6-vuotiaasta lähtien koulupakko. Ei siis vain oppivelvollisuus vaan läsnäolopakko. Tämä on myös hyvä huomioida, jos aikoo muuttaa pysyvästi johonkin tällaiseen maahan eli jos muutat Espanjaan ja siirrät ns. kirjat pysyvästi tänne, niin lapsen on mentävä täällä kouluun. Hän ei siis voi käydä koulua Suomeen ns. etänä. 
                                       
Mutta lyhyemmissä, väliaikaisissa ulkomaan oleskeluissa tämä on toki mahdollista ja monet perheet hyödyntävätkin tämän mahdollisuuden. Eli pyydetään lupaa koulusta poissaololle ja vanhemmat sitten huolehtivat lapsen opiskeluista ja edistymisestä ulkomailla oleskelun ajan. Tiedän useampia perheitä, joissa näin on tehty ja vietetty esim. talvikuukaudet täällä Kanarialla. 
                                            

Mikäli tämä ei ole mahdollista, niin suomalainen etäkoulu Kulkuri on myös yksi varteenotettava mahdollisuus. Käytännössä Kulkuri on ulkomailla asuvan  suomalaisen oppilaan etäkoulu, jossa lapsi opiskelee suomea ja suomeksi, tarvittaessa vaikka kaikkia peruskoulun aineita. Opetus tapahtuu itsenäisesti ja verkko-opiskeluna. Kulkuri sopii parhaiten kokonaisen lukukauden tai lukuvuoden opiskeluun mutta sen kautta on mahdollista suorittaa myös koko oppivelvollisuus. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista silloin, jos esim. muutat tänne Kanarialle vakituisesti koska silloin lapset päätyvät paikallisen koulupakon alaisuteen. 

Jos ulkomaille on tarkoituksena muuttaa pidemmäksi aikaa ja perheessä on kouluikäisiä lapsia niin luonnollisesti kouluasia on yksi niistä jutuista, joita pitää miettiä etukäteen. Mikä on lapsen kielitaito? Pärjäisikö hän kenties kansainvälisessä koulussa, jossa opetuskieli on englanti vai ihan paikallisella kielellä? Vai mitä muita vaihtoehtoja on tarjolla? 

                                          

Helpointa tietysti ulkomaille muutto olisi niin, että lapsella olisi mahdollisuus jatkaa koulunkäyntiä suomeksi. Mutta suomenkielisiä kouluja ei valitettavasti kauheasti löydy Suomen rajojen ulkopuolelta. Ulkomailla toimivia virallisia suomalaisia peruskouluja on vain kuusi: kaksi Venäjällä, kaksi Virossa, yksi Belgiassa ja ainoastaan yksi täällä Espanjassa. Lisäksi ainakin Pattayalla toimii ihan yksityinen suomalainen koulu. Eli jos haluaa jonnekin lämpimään niin silloin vaihtoehdot ovat näiltä osin aika rajalliset. 

Täällä Kanariallahan ei ole suomalaista koulua vaan ainoa suomalainen koulu Espanjassa sijaitsee Fuengirolassa eli Aurinkorannikon suomalainen koulu. Siihen voi paremmin tutustua täältä: https://www.suomalainenkoulu.net/ . Nämä ulkomailla toimivat suomalaiset koulut pystyvät ottamaan oppilaita kuitenkin vain rajoitetusti ja esim. tällä hetkellä pysyvästi kyseisessä maassa asuva ei voi näissä kouluissa opiskella sillä Suomen valtio maksaa tukea vain lapsesta, jonka muutto ulkomaille on väliaikaista. Eli jos suunnitelmissa on pidempiaikainen, vakituinen muutto tänne Espanjaan, niin silloin tämä ei käytännössä ole vaihtoehto. 


                                       
Ulkomailla toimii myös joitakin ns. kotikouluja, joilla ei kuitenkaan ole Suomen valtioneuvoston myöntämää perusopetuksen järjestämislupaa eikä heillä ole oikeutta antaa perusopetuksen todistuksia vastaavia todistuksia. 

Monissa maissa toki toimii Suomi-kouluja mutta nämä taas ovat ns. täydentävää opetusta tarjoavia kouluja, joissa lapset pääsevät harjoittamaan suomen kieltä ja heitä tutustutetaan suomalaiseen kulttuuriin. Eli lapset käyvät Suomi-koulujen lisäksi myös normaalisti paikallista koulua. Myös täällä Gran Canarialla toimii tällainen Suomi-koulussa, jossa on opetusta yli 3-vuotiaille lapsille joka toinen lauantai parin tunnin ajan lokakuusta kesäkuun alkuun. Tähän toimintaan pääsevät tietysti myös mukaan ne suomalaiset lapset, jotka tulevat esim. tänne viettämään vain talvikuukausia. Mutta normaalia koulua ja opetusta tämä ei tietenkään korvaa. 
Jos tänne Kanarialle lapsiperhe haluaa muuttaa vakituisesti niin mitä mahdollisuuksia sitten on olemassa? Ensimmäinen ja edullisin vaihtoehto on tietysti se, että kirjautuu tänne asukkaaksi (tätä varten vaaditaan nykyään työpaikka / muu säännöllinen tulo tai todistus siitä, että on rahaa tilillä elämiseen) ja laittaa lapset sitten kunnalliseen kouluun. Julkisissa kouluissa opiskelu on maksutonta mutta esim. koulukirjat ja muut materiaalit sekä mahdolliset koulupuvut ja ruokailut tulee maksaa erikseen eli aivan ilmaista ei ole opiskelu edes kunnallisissa kouluissa. 

Opetus näissä kunnallisissa kouluissa on aina espanjaksi. Kouluihin otetaan myös täysin ummikkolapsia ja yleensä aika nopeasti lapset kielen oppivat mutta esim. tukiopetusta ulkomaalaisille pystytä käytännössä järjestämään. Pienet lapset oppivat kielen yleensä melko nopeasti mutta isommille kynnys saattaa olla jo korkeampi. 

                                      

Kannattaa myös huomioida se, että kunnallinen koulupaikka ei välttämättä lapselle irtoa ns. lähikoulusta vaan koulupaikka määräytyyy monen eri tekijän perusteella ja koulu saattaa olla useammankin kilometrin päässä asuinpaikasta. Eikä mitään koulukuljetuksia tietenkään ole tarjolla. Täällä alakouluikäiset pitää myös viedä ja hakea jonkun aikuisen toimesta ja koulupäivät ovat yleensä klo 8.30-13.30/14 eli tämä rajoittaa merkittävästi myös vanhempien työssäkäyntimahdollisuuksia. Tai sitten on palkattava joku lastenhoitaja tmv. tätä asiaa hoitamaan eli täällä et todellakaan voi päästää alakouluikäisiä yksin koulumatkalle etkä jättää lasta kotiin edes muutaman tunnin ajaksi. Muuten saattavat tulla viranomaiset koputtelemaan oven taakse. 

                                              

Jos espanjankielinen opetus tuntuu turhan hurjalta niin toinen vaihtoehto on sitten kansainvälinen yksityiskoulu, joita tältä saarelta löytyy useita kymmeniä. Näitä löytyy sitten useampiakin erilaisia: lukuisat brittiläiset koulut tarjoavat opetusta englanniksi kuten myös Las Palmasin amerikkalainen koulu. Löytyy myös kansainvälisiä kouluja, jotka seuraavat espanjalaista opetusjärjestelmää ja opetus tapahtuu kahdella kielellä eli englanniksi ja espanjaksi. Saarella on myös ranskalainen koulu, saksalainen koulu, norjalainen koulu sekä ruotsalainen koulu. 

Yleensä koulumaksut näissä kansainvälisissä kouluissa ovat 400-600 euroa kuukaudessa ja lisäksi tulee paljon muitakin kuluja - kirjat, kouluvaatteet, kouluun kirjautumismaksu jne. Näihin menee helposti useita satoja euroja lukuvuoden alussa. Edullisemmin pääsee esim. paikallisessa ruotsalaisessa koulussa, jossa kuukausimaksut ovat Ruotsin valtion tukemina edullisemmat mutta sinne päästäkseen on lapsen osattava ruotsia. Mutta tämä mahdollisuus on olemassa, sillä Suomen ja Ruotsin välillä solmitun valtionsopimuksen mukaaan suomalaisella oppilaalla on mahdollisuus käydä Ruotsin valtion ylläpitämää ulkomaankoulua. Tällainen siis löytyy täältä Gran Canarialta eli Svenska Skolan, joka toimii San Agustinin alueella. Kouluun voi tutustua täältä: http://www.svenskaskolangc.com/. Mutta opetus siis tapahtuu tuossa koulussa vain ja ainoastaan ruotsiksi. Mutta jos lapsi on esim. Suomessa ollut ruotsalaisessa päiväkodissa tai koulussa, tulee suomenruotsalaisesta perheestä tai muuten osaa ruotsia,  niin silloin tämä vaihtoehto on tietysti mahdollinen. 



Mutta koulupaikka on siis oltava jos lapsiperhe haluaa tänne Kanarialle (tai yleensäkin Espanjaan) muttaa vakituisesti asumaan. 

Mikäli perheessä on alle kouluikäisiä lapsia (Espanjassa koulupakko alkaa 6-vuotiaana) niin silloin ongelmat ovat vähän erilaiset. Aika usein toinen vanhemmista jää ulkomaille muutettaessa kotiin ja huolehtii lapsista mutta jos molemmat aikovat töihin niin silloin lapselle on tietysti hankittava hoitopaikka. Täällä Espanjassa päiväkodit (guarderia) on tarkoitettu ainoastaan alle 3-vuotiaille lapsille ja niitä on sekä kunnallisia että yksityisiä. Käytännössä ulkomaalaisen on lähes mahdotonta saada paikkaa kunnallisesta koska paikkoja ei riitä edes kaikille espanjalaisille. Yksityisissä taas kuukausimaksut ovat jopa useampia satoja euroja eli suomalaisesta edullisesta päivähoidosta on täällä turha unelmoida. Myöskään mitään perhepäivähoitajia tmv. ei täällä tunneta. Toki aina voi palkata yksityisen lastenhoitajan jos sellaiseen on rahaa. 

   

Guarderiat eli päiväkodit on tarkoitettu vain alle 3-vuotiaille ja sitä vanhemmat käyvät koulua, escuela infantil, joka on 3-vuotinen esikoulu. Vapaaehtoinen mutta käytännössä lähes kaikki lapset käyvät sitä. Näitä on olemassa kunnallisia sekä yksityisiä. Näissä paikan saanti julkisella puolella on jo helpompaa ja opiskelu on käytännössä maksutonta - ainoastaan materiaalit ja mahdolliset koulupuvut sekä ruokailut tulee maksaa erikseen. Kunnallisissa esikouluissa "opiskelu" tapahtuu espanjaksi ja näissä todellakin voi varautua siihen, että lapset jo pääsevät opiskelun makuun eli kyseessä on jo koulumaailman ensimmäinen askel jossa opetellaan ensin kirjaimia ja numeroita mutta myöhemmin myös lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Täällä kun lasten odotetaan osaavan jo lukea & kirjoittaa, kun he aloittavat koulun 6-vuotiaana. Tämä on ehdottomasti isoin ero suomalaiseen päiväkotielämään tottuneille. Ja samanlainen meno on myös useimmissa yksityisissä esikouluissa - etenkin niissä, joissa on mahdollisuus jatkaa opiskelua myös normaalin koulun puolella myöhemmin. 

Toki joitakin poikkeuksia löytyy - esim. täällä Gran Canarian eteläosassa toimii yksityinen ABC playschool - niminen esikoulu, jossa tiedän että meno on enemmän suomalaisen päiväkotitoiminnan kaltaista. Myös Las Palmasissa toimiva Montessori-koulu (heillä päiväkoti, esikoulu ja alakoulu) on huomattavasti espanjalaista koulujärjestelmää rennompi. 

                                                 

Mutta tosiaan kannattaa huomioida se, että täällä koulu alkaa siis jo 6-vuotiaana ja ensimmäisellä luokalla todellakin lasten odotetaan jo lukevan melko sujuvasti sekä kirjoittavan kaunokirjoitusta. Myös matematiikan tehtävissä mennään pidemmällä kuin Suomessa, jossa vasta aloitellaan numeroihin tutustumista. Eli jos lapsi on n. 6-7 vuotias niin hyppäys suomalaisesta päiväkotimaailmasta espanjalaiseen koulumaailmaan on aika iso. Etenkin kun koulupäivät ovat täällä pienilläkin aika puhtaasti istumista ja välitunteja ei ole juurikaan tarjolla. Esim. julkisissa kouluissa klo 8.30-13.30 kestävän koulupäivän katkaisee ainoastaan yksi lyhyt tauko aamupäivällä. Opetus täällä espanjassa on myös melkoisen perinteistä eli suomalainen liikkuva koulu ja muut toiminnalliset jutut ovat täällä vielä tulevaisuutta. Mutta toki lapset yleisesti oppivat ja sopeutuvat melko nopeasti.

                                                  

Meillä esim. tytär kävi 3-vuotisen esikoulun yksityisessä Montessori-koulussa, joka poikkeaa todella paljon espanjalaisesta koulumaailmasta ja opetuskäsityksestä mutta siitä huolimatta hänellä ei ollut mitään ongelmia mennessään 6-vuotiaana ns. tavalliseen kouluun. Ja kaiken lisäksi kansainväliseen yksityiskouluun, jossa valtaosa luokkakavereista oli viettänyt jo 3 vuoden ajan esikoulussa ja opetus tapahtui 50/50 espanjaksi ja englanniksi. Meillä toki englanti on ollut meillä aina kotikielenä eli tämä varmasti helpotti myös sopetumista. Mutta olen tässä vuosien varrella nähnyt myös lukuisia ulkomaalaisia ummikkolapsia, jotka ovat tulleet kouluihin vailla minkäänlaista espanjan tai englanninkielen taitoa ja aika hyvin ovat vuodessa päässeet mukaan kuvioihin. Työtä se toki vaatii mutta ei ole missään nimessä mahdoton homma. 

                                        

Eli on siis aika paljon asioita, jotka pitää huomoida näitä ulkomaan muuttoja tai irtiottoja suunniteltaessa ja koulu / päivähoitoasiat ovat yksi näistä.  Mutta nämähän eivät ole mitään  esteitä vaan tekijöitä, jotka pitää harkita ja ottaa huomoioon. 

                                       

























maanantai 24. helmikuuta 2020

Ilmastonmuutos Kanarialla?

Kanarian saaret ovat tunnettuja siitä, että täällä vallitsee ns. subtrooppinen välimeren ilmasto, joka tarkoittaa lämpimiä kesiä, leutoja talvia sekä pieniä eroja vuodenaikojen välillä. Monet sanovat, että täällä vallitsee ikuisen kevään ilmasto. Yksi maailman parhaimmista ilmastoista, näin väitetään - koskaan ei pitäisi olla liian kuuma tai liian kylmä vaan lämpötilat ovat mukavan leppoisia ympäri vuoden.


No näinhän täällä on ollut. Toki välillä on hetkellisesti kylmempää tai kuumempaa mutta yleisesti ottaen erot vuodenaikojen välillä ovat pienet. Mutta tilanne on todennäköisesti muuttumassa. Miten maapallon lämpeneminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat täällä Kanarialla? Muuttuuko ikuisen kevään ilmaston ikuisen kesän ilmastoksi? 


Monet Kanarian kävijät olisivat varmasti iloisia siitä, että täällä Kanarilla riittäisi lämpöä ja aurinkoa ympäri vuoden. Ei haittaisi ollenkaan vaikka ei sataisi pisarakaan vettä koko talven aikana ja lämpötilat olisivat hellelukemissa kesken "kylmintä" talvea. No, toki tällä asialla on hyvätkin puolensa (ainakin matkailijoiden kannalta) mutta saarten asukkaille ja ennen kaikkea saarien luonnolle nämä eivät välttämättä ole kovinkaan positiivisia asioita. 


Täällä ehkä ilmastonmuutoksen seuraukset eivät ehkä vielä näy niin dramaattisesti kuin monissa muissa paikoissa ja tästä tietysti kuuluu kiitos saarten sijainnille täällä keskellä Atlantin valtamerta. Merivirrat  ja koillispasaati ovat pitäneet ilmaston täällä siedettävänä huolimatta siitä, että olemme täällä Afrikan kainalossa. Mutta ovatko nämä tekijät (merivirrat ja koillispasaati) muuttumattomia tekijöitä eli miten käy, jos jompikumpi muuttuu tai ehkä molemmat? 

Kukaan ei tietenkään osaa varmuudella sanoa, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja minkälaisia seurauksia olisi esim. sillä että koillispasaati heikentyisi? Tai sillä, että ns. Kanarianvirta (golfvirran paluuvirta, joka tuo pohjoisesta viileä vettä tännä eteläänpäin) vaihtaisi virtaustaan tai heikentyisi? Näitä on yritetty ammattilaisten toimesta pohtia mutta varmuudella kukaan ei tietenkään pysty vastauksia antamaan. 


Itsestä kuitenkin tuntuu, jotain on tapahtumassa. Näiden lähes 20 täällä vietetyn vuoden aikana olen huomannut selvän muutoksen - ennen joulukuusta maaliskuulle oli selvästi epävakaisempaa, pilviset päivät aika yleisiä ja sateetkin mahdollisia. Muistan talvella helposti viikkoja, jolloin ei koko viikkoon käytännössä näkynyt aurinkoa. Calimaa eli Afrikasta puhaltavaa hiekkatuulta saatiin kokea ehkä muutaman kerran vuodessa. Nyt tämä heikkatuuli on riesana melkeinpä 1-2 kertaa kuukaudessa. Calima ja lämpöaaltojen yleistyminen ovatkin yksi selvä seuraus muutoksista ja monet arvioivat, että ne tulevat merkittävästi vielä lisääntymään tulevaisuudessa. 


Pelkästään tänä talvena on Calima-hiekkatuuli ollut riesana jo monen monta kertaa. Ja nyt on menossa pahin jakso n. 40 vuoteen. Tähän on syynä saarten eteläpuolelle muodostunut ilmapaineen keskus, joka on kääntänyt tuulet puhaltamaan lähes hurrikaanivoimakkuuksilla Afrikasta päin tuoden mukanaan järkyttävän hiekkamassan. Moista ei moni kanarialainenkaan ole elämässään nähnyt. Saaret ovat olleet sekaisin jo monta päivää - ilmassa on niin paljon epäpuhtauksia, että näinä päivinä Kanarian ilma on ollut maailman saastuneinta. Kun normaalisti ns. huonon ilman raja on 100 niin lukemat ovat olleet pahimmilla alueilla lähes 1000 luokkaa. 


Hiekka on vienyt näkyvyyden ja sen seurauksena lentokenttiä on suljettu ja lentoja peruttu. Hurrikaanimaiset tuulet ovat estäneet laivojen kulkua ja luonnollisesti vaikeuttaneet osaltaan lentoliikennettä. On ollut todella maailmanlopun tunnelmaa, jota ovat pahentaneet vielä lämpöaallon ja kuivuuden edesauttamat maastopalot sekä Afrikasta tuulen mukana tulleet jättiläisheinäsirkat. Ei siis ihan normaalia.  




Näiden erikoisilmiöiden lisäksi on tietysti muitakin viitteitä muutoksista. Tuntuu siltä kuin kevät ja syksy olisivat jäämässä lähestulkoon pois ja jäljelle jäisi enää kaksi vuodenaikaa. Ennen oli helpotus, kun pitkän ja kuuman kesän jälkeen tuli "syksy", sitten "talvi" ja siihen vielä päälle "kevät", jotka toivat hieman siedettävämpiä lämpötiloja tänne. Mutta nyt tuntuu, että syksyä ja kevättä ei ole oikein lainkaan. On ns. talvi, joka on hieman viileämpi kuin kesä (etenkin yölämpötilat) ja sitten kesä, joka on pitkä, kuuma ja kuiva. Tällainen oli juurikin vuosi 2019 - hypättiin suoraan talvesta kesään ja sitä onkin sitten jatkunut. Talvi ei ole vielä oikein edes saapunut. En muista, että olisimme koskaan aikaisemmin korkanneet uimakautta jo maaliskuussa! Ja maaliskuussa 2019 teimme niin - uimme niin meressä kuin uima-altaassa. Yleensä minut saa veteen aikaisintaan kesä-heinäkuun vaihteessa... 


Tänä talvena täällä Gran Canarian eteläosassa ei ole satanut kunnolla kuin yhtenä yönä hetken aikaa. Silloin emme itse edes olleet saarella joten rehellisesti en edes muista, että milloin täällä olisi viimeksi satanut vettä. Ja tällä on luonnollisesti omat seurauksensa eli luonto on rutikuivaa (metsäpaloja odotettavissa varmasti lisää...) ja lisäksi saaren kaikki vedenkeruualtaat alkavat olla pohjalukemissa. Toki ei täällä käyttövedestä sinänsä ole pulaa sillä pääasiassa hanoista tuleva vesi on merivedestä puhdistettua ja juomavesikin kannetaan kanistereissa kotiin pullovesifirmojen toimesta. Mutta luonto tarvitsee vettä, maanviljelijät tarvitsevat vettä. Ja tuo merivedestä puhdistaminen ei tietenkään ole ympäristön kannalta kovin ystävällistä sillä prosessissa käytetään fossiilisia polttoaineita. 

Tältä näyttävät saaren vedenkeruualtaat tällä hetkellä - täyttölukemat ovat muutaman prosentin luokkaa kun normaalisti talven jäljiltä pitäisi näyttää vähän toisenlaiselta. 






                                                                                                                                            Itse koen huolestuttavaksi etenkin sen, että koillispasaati tuntuu olevan jotenkin heikompi kuin ennen. Ennen tuuli nousi takuuvarmasti keväällä ja puhalsi sitten melkeinpä lakkaamaatta syyskuulle asti. Tuuli on tärkeässä asemassa sillä juuri se raikastaa täällä ilmaa kesällä. Mutta viime vuosina tätä ilmiötä ei ole tapahtunut vaan kesällä välillä on tuullut mutta ei mitenkään varmuudella. 

                                                                                                                                    Uutisissa on maailmanlaajuisesti puhuttu myös paljon siitä, että mikä vaikutus on jäätiköiden sulamisella. Kun sieltä irtoaa isoja paloja makeaa vettä, jotka sulavat ja sekoittuvat meriveteen, niin tärkeät merivirrat saattavatkin muuttua ja heikentyä. Tällä taas on vaikutusta myös Kanarian saariin sillä tämä golf-virran viileä paluuvirta, Kanarian virta, on myös tärkeä saarten "viilennyksessä". Myös mahdollinen meriveden pinnan nousua on täällä ollut havaittavissa.  

Viimeisten 50 vuoden aikana Kanarian saarten lämpötilat ovat nousseet n. 2-4 astetta. Toki tämä on vielä ns. siedettävä lukema sillä manner-Espanjassa on paikkoja, joissa keskilämpötila on samassa ajassa noussut jopa 7 astetta. Eli Kanarian saarten sijainti täällä meren keskellä auttaa varmasti hidastamaan lämpötilojen nousua. Tosin pitää ottaa huomioon, että vesien lämpötila on kohonnut parin viime vuoden aikana keskimäärin 0.5 astetta. Tämä taas aiheuttaa uusia ongelmia - merivirrat saattavat vaihtaa kulkuaan ja tämä taas saattaa vaikuttaa omalta osaltaan myös ilmastoon. Saattaa olla, että viime vuosina lisääntyneet Afrikasta puhaltavat Calima-hiekkatuulet ovat seurausta juuri tästä merenlämpeämisestä. 


Myös eri merenelävät reagoivat lämpötiloihin eri tavoin eli saattaa olla, että osa nykyisistä lajeista ei tule enää tulevaisuudessa näillä vesillä toimeen ja tilalle saattaa tulla uusia lajeja. Viime vuosina Kanarian vesillä on myös tavattu useammin erilaisia myrkyllisiä leviä, jotka eivät ole aikaisemmin näillä vesilllä viihtyneet. 

Eli vielä toistaiseksi muutokset ovat olleet pieniä mutta niitä on kuitenkin havaittavissa. Jo näiden 20 saarilla vietetyn vuoden aikana on näkynyt muutoksia niin mitä ne ovatkaan seuraavien 20 vuoden aikana. Sen vain aika näyttää... 





maanantai 17. helmikuuta 2020

kaksikulttuurinen lapseni

Lähes tulkoon kaikissa ulkosuomalaisissa perheissä kasvaa kahden (tai useamman) kulttuurin lapsia. Niin myös meillä. Mutta minkälainen on tuo kohta 9-vuotias espanjalais-suomalainen tyttäremme? Onko hänellä enemmän espanjainen identiteetti koska hän on täällä syntynyt ja kasvanut eikä ole koskaan Suomessa asunut? Miten on identiteetin rakentaminen hänellä sujunut - tunteeko hän kuuluvansa joukkoon, tunteeko olevans ns. ulkomaalainen? Mistä hän on "kotoisin"?



Meidän perheemme on siis espanjalais-suomalainen - minä suomalainen ja puolison espanjalainen, kotoisin Madridista. Asumme kuitenkin täällä Kanarialla, jossa myös tyttäremme syntyi. Hän on siis syntynyt täällä ja asunut koko elämänsä täällä Kanarialla. Kun häneltä kysytään, että mistä hän on - neiti vastaa, että asun Gran Canarialla mutta synnyin Fuerteventuralla ja olen puoliksi espanjalainen sekä puoliksi suomalainen. Hänelle täysin normaali asia. 

                                                 Majorera = Fuerteventuralla syntynyt

 

Olemme siinä mielessä onnellissa asemassa, että monikulttuurisuus täällä Kanarialla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kautta aikain nämä paikalliset ovat sekoittuneet muualta tulleisiin, joten muualta tulleet eivät ole mikään outo asia. Päinvastoin - puhtaasti kanarialaiset suvut ja perheet taitavat tulevaisuudessa olla enemmänkin se "outo" asia. 
Tällä hetkellä Kanarialla asuu n. 250 000 ulkomaalaista eli n. 12 % väestöstä on puhtaasti ulkomaalaisia. Siihen sitten vielä päälle monikulttuuriset perheet ja toisen & kolmannen sukupolven asukkaat, jotka ovat alunperin tulleet muualta. Tällä hetkellä n. 90 % Kanarian uusista asukkaista on ulkomaalaisia - siitäkin huolimatta, että residencia vaatimuksia on viime vuosina tiukennettu. 

On siis normaalia olla kahden kulttuurin lapsi Kanarialla eikä tyttärenikään ole koskaan tuntenut oloaan mitenkään erilaiseksi tai oudoksi. Tälläkin hetkellä hänen luokallaan on  kahdeksan kahden kulttuurin / täysin ulkomaalaista lasta (yhteensä luokalla on 20 lasta). Lisäksi luokalla on lukuisia perheitä, jotka ovat tulleet manner-Espanjasta ja täysin kanarialaisia on vain murto-osa. 


Koska tyttäremme on syntynyt ja kasvanut täällä Kanarialla niin on täysin normaalia, että ympäristö on vaikuttanut espanjalaisen identiteetin kehittymisessä. Ystävät ovat täällä pääsääntöisesti espanjalaisia, hän käy espanjalaista (tosin kaksikielistä) koulua, opiskelee koulussa Espanjan historiaa ja maantietoa sekä yleensäkin elää espanjalaista arkea. Sekä tietysti juhlii kanarialaisia juhlia - karnevaalit ovat yksi vuoden kohokohdista ja tärkeä asia kanarialaisille. Myös toukokuun lopussa vietettävä Kanarian päivä on tärkeä juhlapäivä. 


Onko lapsemme sitten enemmän espanjalainen vai suomalainen?  Voisin sanoa, että tällä hetkellä luvut menevät aika hyvin tasan. Tässä on auttanut paljon se, että olemme aina pitäneet tiiviit suhteet Suomeen ja vierailleet siellä ahkerasti - yleensä 2-3 kertaa vuodessa. Kesällä pyrimme viettämään aina kuukauden verran Suomessa. Pidämme säännöllisesti yhteyttä meidän suomalaisiin sukulaisiin ja ystäviin. Neiti on käynyt paikallisessa Suomi-koulussa 3-vuotiaasta lähtien. Meillä vietetään enemmän suomalaisia juhlia kuin espanjalaisia. Myös suomalaiset juhlat ovat tärkeitä meidän perheessä. Eli suomalaisuus on hyvin voimakkaasti mukana myös lapsen elämässä ja hän rakastaa Suomea ja sinne suuntautuvia reissuja valtavasti. Hän tuntee hyvin voimakkaasti olevansa myös suomalainen eikä Suomessa käydessään koe olevansa ulkomaalainen. Tämä on äärimmäisen tärkeää sillä näin lapsellani on juuret - itse asiassa kahdet vahvat, vaikkakin hyvin erilaiset, juuret. 

                                   

                                 

Tietysti merkittävää suomalaisen identiteetin kehittymisessä on ollut se, että meillä puhutaan suomea. Minun ja tyttären välinen kieli on aina ollut ja on edelleen vain ja ainoastaan suomi. Ja hän myös puhuu minulle suomea. Tosin siihen luonnollisesti aika ajoin sekoittuu espanjalaisia tai englanninkielisiä sanoja mutta kyllä hän pyydettäessä ne kääntää suomeksi. Hän pystyy siis täydellisesti kommunikoimaan Suomessa ystävien & sukulaisten kanssa eikä puheesta kuulu ulkomaalaista aksenttia ja myös monet nykysuomen sanat & sanonnat ovat hallussa (kiitos suomalaisten youtubereiden, joiden videioita on katseltu). Tärkeää on myös se, että lapsella on Suomessa ystäviä sillä oman ikäisten kanssa touhuaminen on parasta kehitystä suomalaisen identiteetin kasvattamiseksi. 





Luonnollisesti isänsä kanssa lapsi puhuu espanjaa ja kotikielenä meillä on neutraali englanti sillä englanti & espanja ovat myös lapsen koulukielet. Useasta kielestä huolimatta hän käyttää kaikkia sujuvasti ja vaihtaa kieltä ongelmitta puhuessaan eri ihmisten kanssa. Itse koen tärkeäksi myös sen, että lapsen isällä on positiivinen asenne Suomeen ja suomalaisuuteen sekä hän ymmärtää sen, että säännölliset käynnit Suomessa ovat tärkeitä kielen ja identiteetin kehittymisen kannalta. Suomalaisessa luonteessa ja elämänasenteessa on paljon sellaista, joita puoliso haluaa lapsemme omaksuvan (itsenäisyys, päättäväisyys, sisu, luotettavuus, ympäristön & luonnon arvostaminen jne).  

                                               


Ja tietysti espanjalaissa luonteessa ja elämänasenteessa on paljon sellaista, jotka haluamme lapsemme myös omaksuvan (sosiaalisuus, hetkessä elämisen kyky, positiivisuus, kyky näyttää tunteita jne.) 

Parasta kahdessa kulttuurissa elämisessa on tietysti se, että pystyy ammentamaan parhaat puolet molemmista. Hän on yhtä kotonaan saunan lauteilla salmiakkia, ruisleipää ja karjalanpiirakoita syöden kuin Kanarianpäivänä tanssimassa ja laulamassa kanarialaisia lauluja perinnemekko päällään. Hän osaa nauttia suomalaisesta luonnosta, hiljaisuudesta ja rauhasta, istua nuotion äärellä kumisaappaat jalassa ja paistaa nuotiomakkaraa. Mutta hän osaa myös heittäytyä ja on täysin kotonaan vaikkapa Kanarian karnevaaleilla tanssimassa naamiaisasu päällään. Hän pystyy sopeutumaan ja nauttimaan molemmista. Molemmat kulttuurit ovat niin normaaleja asioita hänen elämässään, että niitä ei tarvitse erotella tai miettiä. 
                                            

Olen todella onnellinen ja kiitollinen, että meillä kotona kasvaa tällainen kaksikulttuurinen maailmankansainen. Hän toivottavasti saa voimaa näistä molemmista lähteistä ja pystyy hyödyntämään niitä tulevaisuudessa elämän eri tilanteissa. 



torstai 13. helmikuuta 2020

Suositut nimet Kanarialla

Yhdenksän vuotta sitten mietimme kovasti, että mikä tulevalle lapselle nimeksi? Tiesimme, että kyseessä oli tyttö eli emme lähteneet edes poikien nimiä miettimään. Nimiasia oli kuitenkin hoidettava kuntoon ennen lapsen syntymää sillä täällä käytännössä pitäisi lapsella olla nimi siinä vaiiheessa kun synnyttämään mennään. Tai viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on syntynyt sillä viralliset paperit pitää hoitaa kuntoon heti syntymän jälkeen ja niissä pitää olla jo lapsen nimi. 

                       



Täällä Espanjassa nimet päätetäänkin yleensä hyvissä ajoin. Etenkin jos on ensimmäinen lapsi kyseessä. Monissa perheissä noudatetaan edelleen vanhaan perinnettä, jossa ensimmäinen poika saa isänsä nimen. Näin on esim. puolison perheessä, jossa on Pedroja jo kolmessa sukupolvessa. 

Mutta mikä sitten nimeksi?  Päätös ei ollut mikään helppo sillä nimet, jotka minua miellyttivät, eivät olleet puolison mieleen. Itse pidin esim. nimistä Lucia, Sofia, Kiara, Siena, Amalia, Carla tai Emma. Puoliso taas halusi jotain erikoista, enemmän suomalaista, mutta sellaista mikä kävisi myös täällä. Espanjalaisnimistä hänen suosikkinsa olivat Alba ja Iris mutta itse en tykännyt taas niistä. Kuukausikaupalla taisimme kalentereita silloin käydä läpi. Selvää oli vain se, että nimen piti olla lyhyt eli käytännössä kaksitavuinen. 

                                

Lopulta yksi nimi eli Kia oli sellainen, että kummatkin tykkäsivät siitä. Ei ollut aivan oma suosikkini mutta paras niistä, jotka olivat ehdolla. Emme kuitenkaan päättäneet lopullisesti nimeä ennen lapsen syntymää sillä halusimme nähdä, että sopisiko kyseinen nimi lapselle. 

                           Espanjalaisia sukulaisiamme ja ystäviämme kovasti kummastutti kun emme päättäneet lapsen nimeä etukäteen. Ja sairaalassa ihmettelivät vielä enemmän - taisimme olla ensimmäinen pariskunta Fuerteventuran sairaalassa, joka ei ollut antanut lapselle nimeä etukäteen. Sen verran oudolta asia vaikutti henkilökunnan mielestä. Mutta aika nopeasti kyllä syntymän jälkeen kävi selväksi, että kyllähän se tyttö Kialta näyttää.

Toinen nimi on Maria, koska puolison äiti on Mari Carmen ja isä puolestaan Pedro Maria. Todellakin, Espanjassa Maria voi olla myös miehen nimi! 

Kun pikkuneitimme syntyi vuonna 2011 niin suosituimmat nimet täällä Kanarialla olivat Lucia, Valeria, Daniela, Paula, Carla, Sofia, Irene, Sara, Claudia ja Maria. Ja totta tosiaan - näitä nimiä löytyy hyvin paljon Kian ikätovereista. Samana vuonna suosituimmat poikien nimet olivat täällä Alejandro, Pablo, Hugo, Daniel, Diego, Alvaro, Adrian, Gabriel, Javier ja Jorge. 

                                             
Myös täällä Espanjassa tietyt nimet ovat suosittuja aina tiettynä aikakautena. Esim. 50-60 -luvuilla naiset saivat yleisimmin nimekseen Maria Carmen, Carmen, Josefa, Maria Dolores, Maria, Maria Pilar tai Maria Teresa. Kun 80-luvulla nimet olivat jo aivan toisenlaisia ja suosituimpia olivat Laura, Cristina, Maria, Marta, Patricia, Beatriz ja Raquel.

Nimien suosio vaihtelee Espanjassa jonkin verran alueittain sillä monilla seuduilla on paljon tyypillisiä nimiä, joita ei käytetä muualla. Näin on esim. juuri täällä Kanarialla jossa viime aikoina on suosittu paljon ns. guanchi-nimiä eli alkuperäisasukkaiden käytössä olleita nimiä kuten: 

Tällä hetkellä suosituimmat nimet täällä Kanarialla ovat seuraavat: 

poikien nimet tyttöjen nimet
1LUCASMARTINA
2MATEOSOFIA
3HUGOVALERIA
4THIAGOLUCIA
5DIEGOVALENTINA
6PABLODANIELA
7DANIELCHLOE
8DYLANEMMA
9ALEJANDROALBA
10MARTINPAULA

Koko Espanjan mittakaavassa toistuvat aika lailla samat nimet mutta hieman eri järjestyksessä. Suosituin poikien nimi on Hugo ja toiseksi suosituin Martín. Nimiä, jotka löytyvät Espanjan top 10-listalta mutta mitä ei löydy Kanarian suosikeista, ovat Leo, Álvaro ja Manuel. Tyttöjen puolella suosituin koko Espanjassa on Lucía ja toiseksi suosituin Sofia. Nimiä, jotka löytyvät Espanjan top 10-listalta mutta mitä ei löydy Kanarian suosikeista, ovat María ja Julia. 



Nimeä Kia ei täällä juurikaan käytetä mutta samantyylisiä nimiä ovat mm. Kiara ja nyt suosituksi tullut Mia. Mutta aika usein nimeä kyllä pitää ihmisille tavata. Onneksi Kia-merkkiset autot sentään tunnetaan täällä, joten aina voi sanoa, että Kia - como el coche (kuten auto).