lauantai 25. toukokuuta 2019

Dia de Canarias - Kanarian päivä

Espanjalaiset ovat hyvin kotiseuturakasta väkeä ja myös ylpeitä omasta alueestaan. Sekä tietysti kaikesta, mikä siihen liittyy - oli sitten kyseessä kulttuuri, ruoka, rannat tai nähtävyydet. Oma seutu on se paras, siitä ollaan ylpeitä ja sitä juhlitaan yhtä suurella intohimolla. Ja näin on myös täällä Kanarialla. 


                       

Joka vuosi toukokuun 30.päivä vietetään täällä Kanarialla saarten omaa "itsenäisyyspäivää" eli Kanarian päivää, dia de Canarias. Kyseisellä päivällä juhlistetaan Kanarian oman parlamentin perustamisen vuosipäivää mutta ennen kaikkea silloin juhlitaan saarten perinteitä, yhtenäisyyttä, identitettiä ja kaikkea mitä kanarialaisuuteen liittyy. Kyseinen päivä on tärkeä juhlapäivä paikallisille ja myös yleinen pyhäpäivä kaikilla saarilla. 

(kuva: pixapay) 

Historiallisista syistä Kanarian saaret kuuluvat Espanjalle (ensimmäinen siirtomaa-alue, jonka Espanja valtasi) mutta käytännössä Kanarian saarilla ja sen perinteillä ei ole kauheasti tekemistä itse Espanjan kanssa.  Alunperin nimittäin saaria asuttivat alkuperäisasukkaat eli guanchit, jotka ovat näillä saarilla asustaneet jo kukaties kuinka kauan. Ja espanjalaiset valloittajat tänne saapuivat vasta 1400-luvun alussa ja toivat omat perinteensä saarille. Mutta tästä huolimatta saarilla on edelleen paljon perinteitä, jotka ovat ajalta ennen espanjalaisten saapumista. 


(kuva: pixapay)

Kanarian saarten alkuperäisasukkaat ovat siis täysin eri perimää kuin itse espanjalaiset. Tosin väki on jo vuosisatojen aikana sekoittunut mantereen ja muualta tulleiden asukkaiden kanssa melko hyvin. Mutta toki edelleen löytyy sukuja, jotka ovat täysin paikallista perimää. Eniten näitä on pienillä saarilla kuten La Gomeralla ja El Hierrolla. Monet paikalliset tuntevat olevansa ennen kaikkea canarioita eli kanarialaisia ja sitten vasta espanjalaisia. 


(kuva: pixapay) 

Saaret saivat kauan kaivatun autonomisen aseman vasta vuonna 1982 ja tästä syystä Kanarian päivää nykyään siis vietetään. Saaret pääasiassa vastaavat omasta hallinnostaan eli Kanarian saarten hallitus, Cobierno de Canarias, päättää saarten omista asioista. Lisäksi saarialue on jaettu kahteen eri maakuntaan - Santa Cruz de Tenerifen maakuntaan kuuluvat läntiset saaret (El Hierro, La Palma, La Gomera ja Teneriffa) ja Las Palmasin maakuntaan kuuluvat itäiset saaret (Gran Canaria, Fuerteventura ja Lanzarote). Lisäksi jokainen saari on oma hallintoalueensa eli kaikilla saarilla on oma hallitus, cabildo insular, joka päättää aina kyseisen saaren omista asioista. Ja lisäksi jokainen saari koostuu vielä pienemmistä kunnista, ayuntamiento, joista jokaisella on myös oma hallintonsa. 


Perinteet ja tavat poikkeavat paljon Espanjan vastaavista ja näitä saarten omia "rikkauksia" täällä vaalitaan melko suurella rakkaudella. Kanarian päivää juhlitaan monin eri juhlallisuuksin kaikilla saarilla ja tärkeintä näissä juhlissa on perinteiden vaalinta. Tarjolla on kanarialaista ruokaa, soitetaan kanarialaista musiikkia, lauletaan kanarialauluja, tanssitaan perinteisiä tansseja ja kaikki tapahtuu perinnevaatteet päällä. 

            

Näitä vanhoja perinteitä tuodaan myös kouluissa hyvin merkittävästi esille vaikka esim. pikkuneidin luokalla alle puolet lapsista on kanarialaisia. Viikkoja sitten jo koulussa aloitettiin tanssien ja laulujen harjoittelu ja niitä sitten esitetään dia de Canarias- juhlassa. Kyseisenä päivänä lapset tietysti saapuvat kouluun perinneasuihin pukeutuineina. On ihan mieletöntä nähdä, että miten jo sellaiset 3-vuotiaat laulavat, tanssivat ja esiintyvät ihan täysillä. 

 

Ja näitä juhlia juhlitaan varmasti ihan jokaisessa kanarialaisessa koulussa yhtä suurella intohimolla. Tai kansainvälisistä kouluista (esim. brittiläinen koulu, saksalainen koulu, ranskalainen koulu jne) en tiedä mutta muissa ihan taatusti. 


          

Kanaria-päivänä nautitaan tietysti myös kanarialaisia herkkuja. Täällä Gran Canarialla pöytään kannetaan ainakin ryppyperunoita ja mojo-kastiketta, vuohenjuustoa, Terorin chorizo-makkaraa, gofiota, pata asadaa eli paikallista kinkkua sekä makeita herkkuja kuten moyan marenkeja, suspiros de Moya ja unohtamatta tietysti kanarian banaaneja. Ja monta muuta paikallista herkkua!  

            

Kanarian asuja käytetään kanarian päivän lisäksi tietysti myös paikallisissa juhlissa, romerioissa, joita on pitkin vuotta eri kylissä ja kaupungeissa. Juuri vietettiin El Tableron romeriaa ja nyt ovat vuorossa San Fernandon romeriat. 

Pukuja on valtava määrä erilaisia, etenkin tytöille ja naisille. On yksivärisiä mekkoja, raidallisia, kukallisia, pilkullisia jne. Osalla on aito, käsityönä tehty puku ja näiden hinnat voivat olla jopa satoja euroja. Mutta moni ostaa myös ihan tehdasvalmisteisen ja sellaisen saa lapselle vajaalla 30 eurolla.
                     



                  
Meidän pikkuneiti on hyvin ylpeä siitä, että hän on kanarialainen. Tai tarkemmin sanottuna majorera eli Fuerteventuralla syntynyt. Ja joka vuosi on kanarianmekko laitettu päälle! 
                                              Majorera vajaa vuoden ikäisenä

Mielestäni tämä on kerrassaan hieno juhla ja perinne. Olisihan se hienoa, että Suomessakin olisi tarjolla edullisempia kansallispukuja ja että esim. kouluissa kaikki lapset pukeutuisivat niihin itsenäisyyspäivänä.

 

                              Hyvää Kanarian päivää - Feliz dia de Canarias!!

lauantai 18. toukokuuta 2019

Synttärit espanjalaiseen tapaan

Sitä voisi ajatella, että esim. lasten syntymäpäivät nyt ovat suht samanlaisia joka puolella maapalloa - sokerihumalassa kiljuvia ja riehuvia lapsia,  puoliksi syötyjä kakkulautasia, sotkua ja pieniä nahisteluja kaiken muun toiminnan ohessa... No, varmasti tätäkin on tarjolla mutta toki myös paljon muuta. Riippuen tietysti vähän siitä, että missä ja miten juhlaa vietetään.

                                           
Ainakin omien kokemuksieni mukaan eroja on paljon jo esim. Suomen ja Espanjan välillä. Ja tietysti synttärit eroavat paljon ihan jo täällä Espanjassakin, riippuen siitä että missä ollaan, minkä ikäisistä lapsista on kyse ja tietysti siitä, että paljonko rahaa on käytettävissä. Olen kuullut esim. erään 6-luokkalaisen synttäreistä, joita vietettiin naapurisaaren kuuluisassa vesipuistossa. Sinne lapset vietiin minibussilla ja laivalla, illalla tultiin takaisin. Eräs samanikäinen neiti puolestaan vietti synttäreitään kylpylässä, jossa neitosille oli varattu erilaisia kauneushoitoja. Minneköhän näiden perheiden lapset haluavat päästä viettämään vaikkapa 15-vuotissynttäreitään?? No, onneksi kuitenkin suurin osa tuon ikäisistä viettää synttäreitään ihan lähimpien ystävien kesken vaikkapa elokuvissa tai illallisen merkeissä.

Omasta lapsuudesta muistan, että synttäreitä vietettiin aina ihan kotosalla ja muutaman luokkakaverin kera. Tarjoiluksi riitti jäätelö, keksit ja kakku eikä ohjelmaakaan ollut tarjolla. Mihin nämä synttärit ovatkaan kadonneet? 

Suomessa sentään pienten lasten synttäreitä vietetään yleensä ihan perhepiirissä ja kaverisynttäreiden vietto alkaa ehkä vasta koulussa. Täällä Espanjassa nimittäin jo 3-vuotiaille järjestetään kaverisynttäreitä ja yleensä nuo esikoulun ensimmäiset kolme vuotta ovatkin perheille melkoista synttärihulabaloota koska tapana on kutsua kaikki luokan lapset, jopa rinnakkaisluokkien kaikki lapset synttäreille sillä lapsilla ei välttämättä ole vielä mitään parhaita kavereita, joita vaan kutsuttaisiin. Ja yleensä mukana juhlissa ovat tietysti vanhemmat, ainakin toinen heistä, ja lisäksi mahdolliset sisarukset eli melkoinen fiesta saadaan aikaiseksi! 

Tämä sama toistuu aika yleisesti vielä alakoulun ensimmäisillä luokilla koska silloin yleensä lapset vaihtavat luokkia ja kouluun saattaa myös tulla uusia lapsia toisista kouluista. Eli ensimmäisillä luokilla monet perheet kutsuvat kaikki lapset, myös rinnakkaisluokkalaiset, synttärijuhliin. Ja sama juttu jälleen kerran eli mukana juhlissa ovat tietysti vanhemmat ja sisarukset. Tässä on melkoinen ero Suomeen, jossa kouluikäiset yleensä viettävät synttäreitä ihan vain ns. lasten kesken eli vanhempien ei oleteta eikä ehkä edes toivota olevan mukana juhlissa. Täällä moinen ei tässä vaiheessa tulisi kysymykseenkään. 

Täällä Espanjassa lasten syntymäpäivät ovat sosiaalinen tapahtuma ja niitä juhlitaan yleensä isolla joukolla. Ja ihan sama, että olivatko he ennestään tuttuja tai eivät. Synttäreillä viimeistään esim. lapsen koulukaverien vanhemmat tulevat tutuiksi kun joka synttäreillä tavataan. Toisaalta tämä on myös erittäin hyvä juttu sillä esim. koulujutuista on mukava puhua muiden vanhempien kanssa ja myös samalla pysyy vähän perillä siitä, että millaisessa porukassa lapsi koulupäivänäsä viettää. 



Vieraita on siis synttäreillä helposti useita kymmeniä.  Esim. meidän pikkuneidin koulussa on kaksi rinnakkaisluokkaa ja tapana on ollut, että molempien luokkien kaikki lapset kutsutaan aina synttäreille. Eli parhaimmillan, tai pahimmillaan, vieraina on about 30-40 lasta ja heidän vanhempansa ja osalla myös sisaruksia mukana. On siis ihan ymmärrettävää, että kukaan ei juhli lasten synttäreitä kotonaan vaan niitä vietetään yleensä jossain teemapuistossa kuten vaikkapa Catabum- sisäleikkipaikassa, Angry birds-teemapuistossa, Holida World-tivolissa, Karting-radalla, elokuvateatterissa, Sioux City-lännenpuistossa tai vähintään jossain puistoalueella. Siis ihan vain julkisessa puistossa, jonne kannetaan eväät ja juomat mukana. Etenkin viikonloppuisin puistot täyttyvät näistä synttäreiden viettäjistä. Onpa osalla mukana jopa ihan ohjelmaa eli animaattoreita, jotka viihdyttävät lapsia. 

             

                           

Puistosynttärit ovat etenkin suosittuja täällä Gran Canarian eteläosassa koska sää suosii aika kiitettävästi läpi vuoden. Ja osittain nämä ovat suosittuja myös siitä syystä, että sisäleikkipuistoja ei täällä saaren eteläosassa ole edes tarjolla. Lähin löytyy 20 km päästä Vecindariosta. Toki sielläkin lukuisat juhlat on jo vietetty... 

Jos juhlat järjestää jossakin teempuistossa tai sisäleikkipaikassa niin tarjoilut tulevat aina kyseisestä paikasta eikä omia juttuja saa edes tuoda mukana. Vanhemmille on varattuna yleensä oma pöytä, omine tarjoiluineen. Kahvia näillä synttäreillä harvemmin on tarjolla vaan pöydästä löytyy perunalastuja, perunamunakasta, empanada-piirakkaa, oliiveja jne. Ja juomaksi vähintään virvoitusjuomia, yleensä kyllä myös olutta. Lapsille on yleensä ruoaksi tarjolla pizzapala, hot dog tai kananugetteja ja sitten se kakku. Näissä paikoissa juhlinta saattaa kiireisimpinä aikoina olla melkoista liukuhihnatouhua. 


Mitä tällaiset syntymäpäivät sitten kustantavat? No, tässä  esimerkkinä edullinen  sisäleikkipaikka Las Palmasissa, jossa edullisin paketti kustantaa 9.90 € / lapsi arkisin tai 11.90 € / lapsi viikonloppuisin. Tarjolla kolme tuntia leikkiaikaa ja ruokapuolena: nuggetit, pizza, sipsejä, karkkia, kakku sekä juoma. Tämä onkin varsin kohtuullinen hinta ja varmasti moni on valmis maksamaan sen sijaan, että itse lähtisi juhlia järjestämään ja ruokia tilaamaan jostakin. Toki tässäkin sitten pitää huomioida vielä ne mukana tulevat vanhemmat eli heille pitää myös ostaa ruokaa ja juomaa - monesti jopa enemmän kuin niille lapsille. 
Eli jos laskee, että vieraina on vaikka 30 lasta ja heidän vanhempansa (osalla mukana yksi vanhempi, osalla molemmat) eli sanotaan vaikka 30 aikuista niin kustannuksiin saa varata useita satoja euroja. Hinnoista huolimatta moni tällaisen valitsee sillä näin pääsee kiireinen espanjalaisäiti helpommalla. 

Täällä en ole kovinkaan monilla synttäreillä ollut, joissa tarjottavat olisi valmistettu itse. Vaikka kotona juhlittaisiin niin silloinkin tarjottavat yleensä tilataan/ostetaan valmiina. Edes kakkua ei monet jaksa / ehdi itse valmistaa tai edes halua sillä monien mielestä itse tehty on jotain ala-arvoista. Mielummin tunnutaan syövän Mercadonasta ostettua 8 euron halpakakkua kun laadukkaista aineksista itse tehtyä. Itse tehty ei siis ole kovinkaan arvostettua täällä päin.... 

Lasten syntymäpäiviin satsataan usein rahallisesti paljon, jopa niiden 3-vuotiaiden juhliin.  Saatetaan vuokrata vaikka pomppulinna (hinta n. 80 € / päivä) ja lisäksi jotain muuta "maksettua" ohjelmaa, esim. kasvomaalausta, taikuri tai pelle. Tämä siis esim. silloin kun synttärit vaikka jossain puistossa. Myös lasten antamat lahjat eivät ole mitään 5-10 euron juttuja vaan niihinkin laitetaan helposti useita kymmeniä euroja. 


                                  

Kotona vietettyjä synttäreitä olemme päässeet juhlimaan vain ja ainostaan meidän omassa ystäväperhepiirissä. Ja silloinkin lapsilla on erikseen ollut sitten ne isommat synttärit koulukavereille jossain muualla kuin kotona.  

Miten meillä on sitten synttäreitä juhlittu tässä vuosien mittaan? Pikkuneidin 1- ja 2-vuotissynttärit vietettiin entisellä kotisaarella ja ne olivatkin melkoisia juhlia sillä molempia juhlittiin koko päivä! Väkeä siis tuli jo aamupäivällä, nauttivat lounaan, sitten välillä kakkua ja illalla grillattiin ja osa jatkoi klo 03 asti. Eli ei todellakaan mitään pieniä kakkukekkereitä lähimpien sukulaisten kesken :-) 






Ja aika samalla tyylillä jatkettiin myös täällä Gran Canarialla. Tällä meidän ystäväperheporukalla on vietetty joka vuosi omat synttärit ja ensimmäiset kaverisynttärit näiden juhlien lisäksi vietettiin neidin täyttäessä 5-vuotta. Silloin juhlia vietettiin kahden luokkakaverin kanssa yhdessä ja niitä vietettiin lasten koululla. Todellakin! Silloisessa koulussa oli mahdollisuus käyttää koulun tiloja synttäreiden viettämiseen ja vieläpä ihan maksutta. Siinä ei paljon ohjelmaa tarvittu koska lapset olivat tutussa paikassa joten touhua riitti helposti 5 tunnin ajan. Ruoat tilasimme osittain valmiina, osa tehtiin itse ja kustannukset jaettiin tietysti keskenään. 


   


Näitä synttäreitä varten tein myös itse kakun, joka olikin menestys - kolmen prinsessan kakku. Tuohon aikaan prinsessat olivat vielä kova juttu. 



Meidän ensimmäiset teemapuistosynttärit ovat vuorossa tänä vuonna ja saavat luvan myös olla viimeiset. Nykyisessä koulussa neiti ei halunnut vielä viime vuonna järjestää synttäreitä koulukavereille mutta tänä vuonna olivat toivelistalla heti lukuvuoden alusta lähtien. Joten sellaiset lupauduimme järjestämään. Lopulta paikaksi valikoitui Sioux city-lännenpuisto neidin toiveesta. Juhlat alkavat klo 11 ja päivän aikana on erilaisia esityksiä, lounas ja lopuksi vaahtoparty - päivä päättyy klo 15:30

                             

Kaikkia luokkakavereita ja rinnakkaisluokkalaisia emme kutsuneet vaan neiti itse valitsi ne lähimmät ystävät, jotka hän halusi molemmilta luokilta kutsua. Yhteensä kutsuttiin 9 tyttöä ja 4 poikaa ja näillä näkymin kaikki ovat tulossa. Ja tietysti vanhemmat mukana. Mitä tämä sitten kustantaa - 15 lasta ja 15 aikuista maksaa vajaa 300 € ja sitten jos tulee jostain perheestä molemmat vanhemmat niin lisäaikuiset kustantavat 12.50 € / hlö. Eli ihan halpaa lystiä tämä ei ole mutta toisaalta tuolla rahalla jokainen saa lounaan juomineen - oma kakku pitää kuitenkin viedä paikalle ja ihan hyvä niin. Nimittäin neiti haluaa ehdottomasti hevos-aiheisen kakun tänä vuonna. Kuinkas muutenkaan... 

  

Näiden kaverisynttäreiden lisäksi järjestämme sitten vielä toiset synttärit ystäväperheporukalle ja ne vietetään ihan kotosalla kuten tapana on ollut. Yleensä väki tulee puolen päivän aikaan, väki käy ehkä uimassa, sitten syödään lounasta ja loppuiltapäivä-ilta istutaan sitten vain terassilla ja vietetään aikaa yhdessä. Ja lapset tietysti touhuavat keskenään. Viime vuonna nämä kotisynttärit vietettiin vip-disco tunnelmissa eli meillä oli yksi huone koristeltuna lasten discoksi ja siellä ne jaksoivatkin tanssia monta tuntia. 

      

                                  

  

Välillä sentään malttoivat käydä syömässä. Viime vuonna tarjolla oli tortilloita liha-, kana- ja kasvistäytteillä. Helppoa, nopeaa ja maukasta syötävää joka maistui niin lapsille kuin aikuisille. Ja mikä tärkeintä, se oli helppo valmistaa jo etukäteen. 


Tämän vuoden kotisynttäreiden teemaksi neiti halusi yllätys, yllätys hevoset. Eli jotain teeman mukaista sisustusta ja ohjelmaa pitäisi kehitellä. Ja jotain ruokaa tietysti myös. Vielä en ole kauheasti ehtinyt perehtyä asiaan mutta kaipa tässä vähitellen pitäisi kun juhlat ovat parin viikon päästä. Ohjelmaksi riittänee keppihevosille tehty esterata taloyhtiön pihalla sekä perinteinen onginta. Saisiko siitä jotenkin hevosaihesen?? Pitänee miettiä.... 



Onginta on muuten espanjalaisille ihan uusi tuttavuus. Täällä vastaavana ohjelmana on yleensä "piñata", joka on yleensä jotain hahmoa esittävä koriste-esine. Se tehdään esim. ohuesta styroksista ja sisälle sullotaan karkkeja ja krääsää. Sitten synttäreillä lapset rikkovat piñatan kepin avulla ja sisältä putoavista karkeista ja krääsäleluista lapset sitten "tappelevat" keskenään. Yleensä käy niin, että isoimmat ja röyhkeimmät keräävät parhaimmat saaliit ja pienemmät sitten ne, mitä ehtivät tai mitä jää jäljelle. Itse en tästä tyylistä niin pidä, joten meillä ongitaan ja kaikki saavat tasapuolisesti. Täällä on muuten ihan tavallista, että lapset saavat synttäreiltä mukaan jonkun pienen pussukan, jossa on joku pieni lahja tai jotain herkkuja. 

Kaksi viikkoa on meillä vielä jäljellä synttärihumuun (kahdet synttärit siis viikonlopun aikana). Kakkukuvat on jo valmiina ja se Sioux City varattuna. Eli juhlien odotus alkakoon! 







torstai 9. toukokuuta 2019

Elämää Kanarialla 8-vuotiaan silmin

Rakas tyttäreni täyttää kohta 8-vuotta ja aina näin synttäreiden lähestyessä sitä tulee pohdittua näitä niin nopeasti kuluneita vuosia. Ja väkisinkin sitä aina välillä peilaa tyttären elämää omaan lapsuuteeni 80-luvun Suomessa. Ja auts, miten erilaista hänen elämänsä onkaan. Mutta toisaalta ei kaikki erilainen välttämättä ole huonoa - pitää vain nähdä asiat hieman eri tavalla.

Mutta minkälaista on elämä Kanarialla 8-vuotiaan silmin - tässäpä siitä maistiaisia. 


Parasta elämässä juuri nyt: harrastukset
Vaikka välillä tuntuu (niin äidistä kuin tyttärestä), että arkipäivät ovat aina vähän kiireisiä lähes jokapäiväisten harrastusten takia niin siitä huolimatta neiti rakastaa harrastuksiaan eli tanssia ja hevosia. Ennen baletti oli se ykkösjuttu mutta vuosi sitten aloitettu ratsastus on kiilannut tämän vuoden aikana ykköspaikalle. Veikkaisin, että ensi vuonna ei enää riitä ratsastusta kerta viikossa vaan yksi tanssitunneista vaihtunee toiseksi ratsastustunniksi. Tällä hetkellä viikon kohokohta on ehdottomasti tiistainen ratsastustunti. 

 

Hevosten kanssa neiti selvästi siirtyy ihan toiseen maailmaan, toimii vähän mindfulnessin tavoin eli ajatukset ovat vain siinä hetkessä, sen eläimen kanssa. Tämä on varmasti hyvä juttu myös tulevaisuudessa kun kouluelämä alkaa tuottamaan enemmän stressiä. Eli jos pääsee edes pari kertaa viikossa tyhjentämään ajatuksia hevosten parissa niin hyvä homma. 
                                      

Tällä hetkellä neiti käy balettitunneilla maanantaisin ja perjantaisin heti koulun jälkeen klo 16-17 ja sen lisäksi keskiviikkoisin on modernin tanssin tunti klo 17-18. Ja näiden lisäksi siis ratsastus tiistaisin klo 16.30-17.30. Ainoa hetki arkisin ns. vapaalle leikkimiselle on torstaina koulun jälkeen ja se onkin yleensä pyhitetty joko leikkimiselle naapurintytön kanssa taikka sitten olemme sopineet treffit koulun jälkeen jonkun luokkakaverin kanssa.

                                                            

Ystävät ja ystävyyssuhteet:

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että lapsellani on luontainen kyky tehdä tuttavuutta muiden lasten kanssa. Itse olin lapsuudessa melko arka ja ujo vaikka ystäviä toki aina riitti. On myös mahtavaa, että hänellä on hyvinkin erilaisia ystäviä - eri ikäisiä, erilaisista perheistä ja eri maista. 

                                 

Koulussa hänellä on pari erittäin hyvää  ystävää mutta käytännössä kaikki luokkakaverit ja rinnakkaisluokkalaiset ovat hänen ystäviään. Melkeinpä joka päivä hän on leikkinyt eri tyyppien kanssa välitunnilla. Ja nyt on kyse kuitenkin lapsista, joista iso osa on ollut samalla luokalla jo 3-vuotiaasta lähtien ja meidän pikkuneiti tuli mukaan kuvioihin vasta viime vuonna. Mutta hänet otettiin hyvin vastaan ja hän on selvästi pidetty ystävä koulussa - joka ikinen synttäreille kutsuttu koulukaveri ilmoittautui mukaan! Ihan kokonaan kahta luokkaa vanhempineen sentään pystyneet kutsumaan vaikka neiti niin olisikin halunnut.

Koulukavereita pikkuneiti ei kuitenkaan juurikaan tapaa koulun jälkeen koska ne tärkeimmät ja läheisimmät ystävät asuvat 20 km päässä. Eli kouluun todellakin tulee lapsia hyvin laajalta alueelta eikä vain omasta naapurustosta kuten omassa lapsuudessa. Koulukaverien asuminen lähellä toki helpottaisi niitä yhteisiä leikkejä koulun jälkeen mutta eipä täällä Espanjassa muutenkaan ole samanlaista kulttuuria tämän asian suhteen kuin Suomessa. Eli yleensä lapset tapaavat ystäviään aina vanhempien kera eli sellaista spontaania hengailua pelkästään ystävien ei tapahdu. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia niin siitä voidaan olla montaa mieltä. Mutta itse olen ihan tyytyväinen, että täällä lapset pysyvät vielä vanhempien valvonnassa:  Eikä muuten yhdelläkään koulukaverilla ole edes omaa puhelinta (ja nyt puhutaan jo sentään 2-luokkalaisista). 

Onneksi tärkeimpiä ystäviä nähdään myös 3 x viikossa koulun jälkeen tanssituntien yhteydessä sillä tytöt treenaavat samassa rakennuksessa - vaikkakin eri ryhmissä. Mutta tuntien jälkeen meillä on ollut tapana jäädä hetkeksi juttelemaan äitien kanssa ja näin tytöt saavat hetken touhuta yhdessä. Kotiin näiden tanssituntien jälkeen tullaan yleensä vasta klo 17.30-18.00 eli sopiva aika jo rauhoittumiseen kotona. 


Meidän taloyhtiössä ei ole juurikaan lapsiperheitä joten pikkuneidillä on täällä yksi ainoa ystävä, naapurin Martina 11-vuotta. Onneksi tytöt viihtyvät hyvin keskenään vaikka tosiaan yhteiset hetket jäävät yleensä torstai iltapäiviin sekä viikonloppuihin. Olemme siinä mielessä onnekkaita, että vaikka ikäeroa tytöillä on 3 vuotta niin he tykkäävät edelleen leikkiä samoilla jutuilla kuten barbeilla. 

                                                                              

Olen äärimmäisen kiitollinen myös siitä, että pikkuneiti tykkää leikkiä edelleen myös poikien kanssa. Ennen naapurissa asunut luokkakaveri Luca on edelleen yksi parhaimmista ystävistä niin koulussa kuin sen ulkopuolella. Ja hänen villihkö vuotta nuorempi pikkuveljensä mahtuu näihin leikkeihin myös ihan täysillä mukaan. Itse en muista, että olisin alakoulussa juurikaan leikkinyt poikien kanssa koulussa. Kotosalla kyllä taloyhtiön pihalla leikimme tytöt ja pojat yhdessä mutta koulusta ei ainakaan ole jäänyt itselle mitään sellaisia muistoja. 


Koulu

Kun vertaan tyttäreni kouluelämää omaan kouluelämääni 80-luvun Suomessa niin tässä on ehkä suurimmat eroavaisuudet.  Itse menin kouluun vasta 7-vuotiaana ja alusta lähtien koulumatkat kuljettiin omatoimisesti kävellen, pyörällä, potkukelkalla, hiihtäen tai miten milloinkin. Oma lapseni aloitti koulutien jo 3-vuotiaana kuten täällä Espanjassa on tapana. Vaikka 3-vuoden esikoulu on vapaaehtoinen niin täällä käytännössä kaikki lapset menevät esikouluun tuossa iässä. Koska päiväkoteja ei ole vanhemmille lapsille edes olemassa. Ja monissa kouluissa esikoulussa opetellaan ihan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan eli lasten elämä ei todellakaan ole enää pelkkää leikkiä. Varsinainen koulu, pakollinen peruskoulu, alkaa sitten 6-vuotiaana eli nyt 8-vuotta täyttävä lapseni on jo päättämässä peruskoulun toista luokkaa. 


Täällä lapset eivät todellakaan alakoulussa kulje omatoimisesti kouluun (eivät myöskään harrastuksiin tai yleensäkään minnekään) vaan lapset pitää viedä ja hakea koululta aikuisen toimesta. Eli täällä lapset pysyvät vanhempien kontrollissa paljon pidempään kuin Suomessa. 

                                                   

Koulupäivät ovat pitkiä, meidän neidillä joka päivä klo 8.45 - 15.45 eikä päivän katkaise kuin kaksi lyhyttä välituntia. Hänen koulussaan opetus tapahtuu 50% espanjaksi ja 50 % englanniksi eli käytännössä lapsellani on hyvin sujuva englanninkielen taito jo tässä vaiheessa. Esim. elokuvat hän katselee sujuvasti englanniksi eikä puhekaan tuota ongelmia. Itse en tainnut 8-vuotiaana osata vielä montaakaan sanaa englantia. Lisäksi koulussa opiskellaan saksaa ja kiinaa. Ja muutenkin meno on aika kansainvälistä sillä pikkuneidin luokalla on lapsia kahdeksasta eri maasta (eli jompi kumpi tai molemmat vanhemmat ovat muualta kuin Espanjasta)! 

Vaikka koulunkäynti on taatusti paljon vaativampaa kuin koulunkäynti omassa lapsuudessani tai jopa nykypäivän Suomessa niin siitä huolimatta pikkuneiti on täysin tyytyväinen koululainen. Ja esim. kun kysyin, että mitä hänelle tulisi täältä ikävä jos joskus muuttaisimme muualle, niin ensimmäinen vastaus oli koulu. 



On tosi mahtavaa, että koulussa lapset harjoittelevat todella paljon esim. esiintymistä ja ryhmätöitä. Nämä taidot ovat varmasti arvokkaita tulevaisuutta ajatellen eikä sellaisia ainakaan meidän aikana peruskoulussa juurikaan treenattu. 

Koulupäivät ovat pitkiä ja sen jälkeen odottavat vielä harrastukset mutta onneksi läksyjä ei ole kauheasti annettu vielä näiden kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana. Viikonlopuiksi ja lomaviikoiksi kylläkin mutta näin arkisin ei juuri ollenkaan. Eikä toistaiseksi ole vielä ollut sellaisia kokeita, joihin olisi pitänyt kotona valmistautua. Mutta ensi vuonna ilmeisesti meno muuttuu näidenkin asioiden suhteen. 

Lapsuus ja leikit
Vaikka kouluun mennään täällä aikaisin ja pienestä pitäen opetellaan jo tärkeitä taitoja, niin siitä huolimatta lapset saavat mielestäni olla enemmän lapsia vielä näin 8-vuotiaana. Täällä
ei vielä vaadita että heidän pitäisi tulla itsekseen toimeen. Nyt on vielä ihan sopiva hetki siihen, vanhemmat ovat mukana tukemassa lapsen kasvua & kehittymistä. Olen siis kiitollinen siitä, että tiedän missä lapseni on, mitä hän tekee, kenen kanssa hän touhuaa jne. Se toki vaatii meiltä vanhempina (tai isovanhemmilta)  enemmän, koska joudumme kuskaamaan lapsiamme joka paikkaan, joudumme viettämään lukuisia tunteja urheilutalon/jalkapallokentän tmv. ulkopuolella odottamassa lapsia harrastuksista, joudumme järjestelmään omia töitämme ja menojamme sen mukaan, että miten pystymme olemaan lapsen arjessa mukana. Mutta niin se vain täällä menee ja olen siitä ihan tyytyväinen. 

                                        

Ihanaa on myös se, että lapset täällä yhä leikkivät ja käyttävät mielikuvitustaan eivätkä vain pelaile. Tai toki niitäkin perheitä löytyy, joissa vapaa-aika menee niin lapsilla kuin aikuisilla ruudun ääressä mutta onneksi niitä ei löydy meidän ystävä- ja tuttavapiiristä. Harvalla alakoululaisella on omaa puhelinta, saatikka sen lisäksi tablettia, tietokonetta ja pelikonsolia jne. Monissa perheissä puhelin lapselle hankitaan siinä vaiheessa kun lapsi siirtyy yläkouluun eli n. 12-vuotiaana. 


Mikä on parasta täällä Kanarialla asumisessa?
Kuulemma uiminen ja vesipuisto. Ehkä yleensäkin kaikenlaiset teemapuistot ja muut aktiviteetit, joita täällä riittää ihan kivasti. Se on näistä matkailualueella asumisen hyviä puolia. Taloyhtiön pihassa on uima-allas, jota käytämme yleensä kesällä eli touko-kesäkuusta aina tuonne syyskuun loppuun ja meri & rannat ovat myös tuossa kivenheiton päässä. Toki itsekin olen kasvanut merenrannalla joten tämä ei tunnu miltään erikoiselta mutta Madridissa kasvaneelle puolisolle tämä on kuin toteen käynyt unelma. Hänen lapsuudessaan käytiin ehkä joka toinen kesä rannikolla lomalla eli asuminen meren lähellä on hänelle ainutlaatuista. 



Täytyy siis myöntää, että tyttäremme lapsuus on myös aika erilainen kuin hänen isänsä lapsuus suurkaupunki Madridissa. Eihän sitä koskaan tiedä, että jos jossain vaiheessa muutamme vielä vaikkapa sinne Madridiin mutta olen ihan kiitollinen siitä, että lapseni saa viettää lapsuutensa täällä Kanarialla. On tämä elämä täällä kuitenkin aika paljon rauhallisempaa kuin jossain suurkaupungissa. 

                    

Mikä harmittaa 8-vuotiasta täällä asumisessa?
Pikkuneitiä eniten harmittaa se, että täällä (etenkin täällä Gran Canarian eteläosassa) on niin kuivaa eikä vihreää & vehreää näin juurikaan missään. Onneksi taloyhtiömme on melko vehreä ja toki täältä löytyy pari pientä puistoa, joihin voi aina mennä mutta eiväthän ne tietenkään esim. Suomen vehreydelle vedä vertoja. Tai edes manner-Espanjan. Neiti kaipaa myös selvempiä vuodenaikojen eroja - hän odottaa täällä sadetta kuin kuuta nousevaa ja sitten kun sitä ehkä 1-2 kertaa vuodessa vähän tulee niin ulos juostaan heti kumisaappaat jalassa. Talvea hän myös rakastaa ja kaipaa. 

Myös se kuulemma harmittaa, että kotona ehtii olemaan aina niin vähän aikaa. Se on tietysti ihan totta kun koulupäivät ovat pitkiä ja siihen vielä harrastukset päälle sekä viikonloppuisin sitten Suomi-koulut, koulukaveriden synttärit ja muut mahdolliset ohjelmat. Ja jos sitten meillä olisi vapaata niin sitten todennäköisesti puoliso on töissä. Eli ehkä kerran 2-3 kuukaudessa meille osuu täysin vapaa viikonloppu. Onneksi kuitenkin kohta on kesäloma (joka täällä alkaa vasta juhannuksen tienoilla ja kestää syyskuun alkuun). Ja vaikka kesälomasta peräti 7 viikkoa menee reissussa niin ehdimme siltikin viettämään aikaa kotosalla varmasti kyllästymiseen asti. 

Sekin neitiä vähän harmittaa, että Kanaria on niin kaukana. Espanjan isovanhemmat asuvat Madridissa eivätkä oikeastaan pysty tänne enää matkustamaan, Madridissa asuu myös pikkuneidin rakas setä ja toinen setä puolestaan Malagassa. Ja serkkupoika puolestaan Sevillassa. Eli heitä neiti ei pääse kovin usein näkemään. Ja Suomen sukulaiset asuvat tietysti vielä kauempana. Neiti on sitä mieltä, että jos Suomi olisi lähempänä niin hän kävisi siellä vaikka joka viikonloppu. 

  

Suomi
Tyttäreni on hyvin vahvasti myös suomalainen - hän käyttää kieltä täysin sujuvasti ja sulautuu Suomi-elämään myös yhtä sujuvasti joka kerta kun sinne suuntaamme. Hänelle Suomi on tärkeä paikka ja siellä käymmekin 2-3 kertaa vuodessa.  

Tätä suomalaisuutta ylläpidämme tietysti myös täällä kotipuolessa - minun ja tyttäreni yhteinen kieli on aina suomi. Minä puhun hänelle suomea ja hän vastaa minulle suomeksi. Luemme joka ilta suomenkielisiä kirjoja (tällä hetkellä ikivanhoja Nummelan ponitalli-sarjan kirjoja, joita itsekin luin lapsuudessa), katsomme suomalaisia tv-sarjoja kuten Putousta ja suomalaisia elokuvia. Käymme myös Suomi-koulussa, jossa itse toimin toisen ryhmän opettajana. Siellä olemme käyneet siitä saakka kun neiti täytti 3-vuotta. Meillä syödään usein pikkuneidin toiveesta ruisleipää, karjalanpiirakoita, pullaa ja tietysti salmiakkia & lakritsia herkkupäivinä. 

Tulevaisuus 
Pikkuneiti on ihan tyytyväinen asumiseen täällä eli tällä hetkellä hän ei ainakaan haaveile asumisesta missään muualle. Itse ehkä toivoisin, että hän joskus lähtisi vaikkapa Suomeen opiskelemaan. Tällä hetkellä hän unelmoi eläinlääkärin ammatista ja sitä usein kotona leikitäänkin -tosin onneksi ihan vain pehmolelujen kanssa. 


  

                              

Voisin veikata, että ihan keskivertokanarialaisen elämää ei meidän 8-vuotias vietä vaan elämä on aavistuksen verran kansainvälisempää. Meillä kun ei ole sukua täällä eikä kauheasti edes kanarialaista ystäviä eli emme vietä kovinkaan kanarialaista elämää. Neiti on jo 8-vuotisen elämänsä aikana reissannut enemmän kuin moni aikuinen koko elämänsä aikana. Itse taisin olla 8-vuotias kun pääsen ensimmäistä kertaa Suomesta ns. etelään lomareissulle. Eli aika paljon kansainvälisempää elämää viettää kuin minä aikoinaan. 80-luvun Porissa ei edes kauheasti ulkomaalaisia näkynyt. 

                                         

Neiti vaikuttaa kaikin puolin onnelliselta ja tasapainoiselta. Hänellä ei taida vielä sen enempää olla huolia tai stressiä asioista, hän käy iloisin mielin koulua, hänellä on ystäviä, on paljon mielekästä puuhaa ja hän pääsee näkemään myös elämää Kanarian ulkopuolella. Eli eipä taida 8-vuotiaan elämä täällä Kanarialla olla lainkaan hullumpaa.