Kylpylä- ja lumilomalle Andorraan

Meidän perheelle on muodostunut jo traditioksi vuotuinen laskettelureissu Andorraan. Ensimmäisen reissun teimme pikkuneidin ollessa 2.5 vuotias ja sen jälkeen olemme käyneet joka vuosi lumilomalla Andorrassa. Ja aina vähän eri aikoihin - joskus joulukuun alussa, useimmiten tammi-helmikuussa ja pari kertaa myös maaliskuussa. Eikä koskaan Andorra ole pettänyt - lunta on riittänyt jokaisella reissulla ja laskettavaa on ollut 200 km verran. Jopa tänä talvena lunta riitti vielä mainiosti näin maaliskuun loppupuolella vaikka koko talven aikana lunta oli satanut vain kahteen otteeseen! Mutta kylmät yöt ja loistava lumetusjärjestelmä takaavat sen, että lunta riittää myös huonompana talvena. 

                         

Monille Andorra on aika tuntematon paikka. Johtuen ehkä siitä, että se sijaitsee vähän "syrjässä" eli sinne ei välttämättä ole niin helppo matkustaa kuin ehkä Alpeille. Mutta itse olen tykästynyt kovasti tuohon pieneen kääpiövaltioon ja ennen kaikkea Grandvaliran laskettelukeskukseen. Se on ollut juuri passeli meidän perheen lumilomien viettoon - laskettavaa riittää, sääolosuhteet ovat tähän asti aina suosineet, rinnealueet ovat vaihtelevia ja niiden läpi pääsee laskemaan ilman että tarvitsee käyttää busseja siirtymiseen,  hiihtokoulut toimivat hyvin ja opetusta on tarjolla eri kielillä (tällä kertaa meidän pikkuneiti hiihti englanninkielisen hiihto-opettajan kanssa ja näin tuli tuplahyöty tunneille - englantia ja hiihto-opetusta) ja lisäksi tarjolla on muutakin aktivitettia, jos energiaa riittää hiihtopäivän jälkeen. Canillon kylän Palau de gel-hallissa on esim. mahdollisuus käydä luistelemassa ja ajamassa jääkartingia, tubbing-mäki löytyy Grau Roig:n alueelta, köysiliukurata ja kelkkamäki Canillossa sekä lisaksi tarjolla erilaisia husky-, lumikenkäily- ja moottorikelkkaretkiä. Itse emme ole näitä koskaan ehtineet testailemaan rinteet ovat aina vieneet voiton eikä 5 tunnin laskupäivän jälkeen ole enää ollut energiaa luisteluun. Mutta nämä on hyvä pitää mielessä jos vaikka pidemmällä lumilomalla ei ihan joka päivä jaksakaan lähteä laskemaan. 

Ainoa huono puoli Andorrassa on ehkä se, että vuoristoisen sijaintinsa takia Andorraan ei pysty matkustamaan lentäen eikä junalla. Lähin lentokenttä sijaitsee Espanjan puolella, La Seu D`Urgell - nimisessä kaupungissa mutta valitettavasti sinnekään ei vielä pääse lentämään. Lähin toimiva kenttä on Espanjan Lleida (matkaa 150 km) mutta sinnekin lentoja on harvakseltaan.  Ranskan puolella lähin kenttä on Toulouse, jonne matkaa on 180 km. Kaikista helpointa on kuitenkin lentää Barcelonaan, josta on Andorraan matkaa n. 210 km, vuokrata auto ja ajaa itse perille. Matkaan menee noin 3 tuntia, josta 1.5 tuntia pääsee ajamaan hyväkuntoista moottoritietä pitkin (tosin matkalla tietulleja, joihin menee yhteensä n. 20 € / suunta). Mutta jos ei ole kiirettä niin sitten voi ajella maksuttomia teitä pitkin ja aikaa menee ehkä 45 min enemmän. 

Barcelonan kentällä on useita vuokraamoja, joista isommilla on toimisto terminaalissa mutta osalla taas on erillinen kuljetus kauemmaksi. Suosittelen valitsemaan sellaisen, jolla on toimisto terminaalissa. Aina helpompaa ja nopeampaa. Kannattaa myös katsoa vuokraehdot tarkkaan sillä osa vuokraamoista ei salli auton ajoa rajojen yli. Ei edes Andorraaan. Me otimme tällä kertaa auton Budget-vuokraamon kautta. Opel Mocca maksoi 60 € / 4 päivää.  

Sääennusteita kannattaa seurata etukäteen sillä talvella lumisateet ovat varsin yleisiä joten lumiketjut tmv. on syytä ottaa autoon varusteeksi. Talvirenkaita kun ei täällä tunneta. Autonvuokraamon kautta voi lumiketjut toki vuokrata mutta niistä veloitetaan erikseen joten edullisimmin pääsee kun ostaa tarvittaessa omat suojat huoltoasemalta. Kankaiset eivät paljoa paina ja menevät suht pieneen tilaan. Ajoreittejä perille on useita mutta Ranskan kautta saapumista kannattaa välttää etenkin huonolla säällä. Toisaalta taas Andorra la Vellan kautta ajettaessa saa varautua siihen, että ruuhkaa on joskus raja-asemalla. Muutaman kerran olemme talvella palanneet laskettelemasta perjantai-iltapäivällä ja vastassa on ollut hurja jono autoja, jotka ovat ajamassa kohti Andorraa. Monet kun suuntaavat Katalonian alueelta laskettelemaan Andorraan juuri viikonloppuisin. 

Andorran pääkaupunki on Andorra La Vella, joka on käytännössä ainoa kunnon kaupunki koko maassa. Mutta siellä ei vielä laskettelemaan pääse. Kaupunki on kuitenkin tunnettu ostosmahdollisuuksistaan. Itse emme ole vielä koskaan käyneet kaupungissa shoppailun parissa joten en valitettavasti osaa sanoa, että ovatko hinnat todella niin edullisia että shoppailua kannattaisi harjoittaa. Mutta jos kaupungissa haluaa viettää esim. yhden päivän niin suosittelen vierailua La Caldea- kylpylässä. Me kävimme siellä viimeisen laskupäivän jälkeen rentouttamassa lihaksia ja teki kyllä hyvää. Ja mikä parasta niin kylpylään pääsee myös yli 5-vuotiaiden lasten kanssa. Tarjolla on erilaisia altaita niin sisätiloissa kuin ulkona, saunoja, vesihierontapisteitä jne. Lapsille oli myös erillinen miniallasosasto, jonne lapset sai jättää valvojien huomaan siksi aikaa kun aikuiset haluavat rentoutua rauhassa. Meidän pikkuneiti viihtyi siellä ihan mukavasti 45 min ja palvelu kuuluu sisäänpääsymaksuun. Jos taas on matkassa pelkästään aikuisporukalla niin silloin voi suunnata Inuu- osastolle (erillinen maksu), joka on tarkoitettu vain aikuisille. Tarjolla on toki myös rannekkeita, joilla pääsee molempiin. Hinnat vaihtelevat riippuen siitä, että vieraileeko kylpylässä aamu- vai iltapäivällä, haluaako mennä vain aikuisten puolelle vai perhepuolelle, haluaako jotain hoitoja jne. Me otimme iltapäivän 3 tunnin peruspaketin tuonne perhepuolelle sillä saimme sen edullisempaan hintaan hotellin kautta. Oma pyyhkeet kannattaa ottaa mukaan tai muuten ne joutuu vuokraamaan kylpylästä eli eivät sisälly hintaan. Tässä kylpylässä uimalakkia ei tarvita eikä omia sandaaleita saa käyttää. 

               

Hyvä majoitusvinkki on muuten Mola Park Atiram- hotelli, joka sijaitsee aivan Caldean vieressä. Meidän 3 hengen huone aamiaisella maksoi 179 €, sisältäen kylpyläliput. Erikseen ostettuna nuo liput olisivat meidän perheeltä olleet jo 100 euron luokkaa eli hotelli oli ihan kohtuuhintainen. Todella hiljainen, tilavat ja siistit huoneet sekä laadukas aamupala. Pysäköinti on Andorrassa myös joskus hieman haastavaa joten valtaosa parkkipaikoista sijaitsee maksullisissa parkkihalleissa. Me jätimme automme suosiolla hotellin parkkipaikalle, josta veloitettiin erikseen 16 € / yö. Mutta eipä tarvinut kävellä ja kantaa laukkuja pitkin kaupunkia eikä menettää hermoja parkkipaikkaa etsiessä. 

                                      

Itse lumiloman me vietimme Grandvaliran laskettelukeskuksessa ja tarkemmin El Tarterin kylässä. Grandvalira koostuu useammasta pienestä kylästä, jotka sijaitsevat peräjälkeen. Encamp, Canillo, El Tarter, Soldeu ja Pas de la Casa. Me olemme aikaisemmin majoittuneet aina Soldeussa, joka sijaitsee mukavasti puolivälissä hiihtoaluetta. 



Majoitusta Andorrassa on tarjolla ihan jokaiseen makuun ja budjettiin. Edullisista huoneistoista aina 5 tähden kylpylähotelliin. Aikaisemmilla reissuilla olemme majoittuneet aina Sport- ketjun hotelleissa. Ketjulla on monta eri tason hotellia vierekkäin Soldeussa- 
edullisempi perhehotelli Sport, vähän laadukkaampi Village sekä sitten se luxusversio Hermitage, viisi tähteä. Ensimmäisellä lomallamme olimme Village-hotellissa mutta sen jälkeen edullisemmassa. Huoneet ehkä hieman kulahtaneita verrattuna Villageen mutta esim. samat palvelut ovat käytössä molemmissa hotelleissa (lasten leikkihuone, kuntosali, kylpylä). Mutta vaikka kyseessä on ketjun edullisin hotelli niin mistään halvasta majoituksesta ei voi todellakaan puhua sillä yleensä huonehinta on ollut n. 200-300 € / yö. Välillä kuitenkin laadusta kannattaa maksaa ja esim. ystäväperheiden kanssa reissatessa tämä hotelli on ollut täysin hintansa arvoinen. Hotellin ravintola on todella tasokas ja laadukas on myös hotellin miniclub, jossa lapset ovat viihtyneet laskupäivän jälkeen monta tuntia. Myös hotellin kylpylä on erinomainen - tosin vain aikuisille tarkoitettu. Mutta lapset voi siksi aikaa jättää sinne hotellin miniclubiin eli win-win tilanne :-) Kylpylä on varsin iso ja viihtyisä ja paras paikka on ehdottomasti lämmin poreallas ulkoterassilla, josta on näkymät rinteisiin. Kolmen tunnin sisäänpääsy maksaa hotellin asukkaille viikolla 25 € ja viikonloppuisin pari euroa enemmän mutta on kyllä ihan hintansa arvoinen. Kylpylän hintaan kuului muistaakseni pyyhe ja kylpytakin & sandaalit sai vuokrattua. Uimalakki pitää olla omasta takaa tai ostaa kylpylästä, omat sandaalit voi ottaa mukaan. Kylpylään voi toki mennä vaikka ei olisi hotellin asiakas. 
                                              

kuva: sport hotel Andorra 

Hotelli on sijainniltaan mitä parhain sillä suoraan hotellin yhteydestä lähtee kabiinihissi ylös rinteille ja hissin ala-asemalla on varustehuone, jossa jokaisella huoneella on oma, lukittava kaappi. Eli ei tarvitse välineitä raahata edestakaisin ja laskemalla pääsee suoraan hotelliin. Parempaa sijaintia ei siis voisi olla! 

                     

Eli jos haluaa satsata lomaansa vähän enemmän niin suosittelen tuota Sport-hotelliketjua. Tällä kertaa otimme kuitenkin edullisemman hotellin - osittain vähän testimielessä. Majoittauduimme nyt Euroski-hotelliin, joka sijaitsee El Tarterin kylän puolella, n. 5 min ajomatkan päässä Soldeusta. Hotellilla olisi ollut maksuton minibussikuljetus hissille mutta vain El Tarterin ala-asemalle. Me kuitenkin tykkäämme tuosta Soldeun alueesta joten jätimme auton tuonne kabiinihissin parkkipaikalle (hinta n. 8-9 € / päivä) ja suuntasimme sitten laskemaan. 

                       

Hotelli maksoi 108 € / yö, sisältäen puolihoidon. Ateriat olivat tasoltaan selvästi heikompia kuin mitä Sport-hotellissa ja etenkin illallinen oli laadullisesti ja määrällisesti aivan eri planeetalta. Mutta toisaalta ruoka oli ihan syötävää, ei mitään gourmet-ruokaa mutta parempaa kuin monessa Kanarialaisessa 3tähden hotellin all inclusive-ravintolassa. Itse ravintola oli tässä Euroski -hotellissa myös enemmän ruokalamainen kuin ravintolamainen. Mutta toisaalta nyt halusimme myös välttää ylensyömistä joten siinä mielessä oli hyvä, että herkkuja ei ollut niin tarjolla joten eipä tullut kiusauksia ja syöminen pysyi todella hyvin kontrollissa. Etenkin kun hotellin kuntohuone oli aika naurettava ja olematon verrattuna Sport-hotellin vastaavaan eli laskupäivän jälkeen ei tehnyt enää mieli suunnata omiin treeneihin kuten aina Sport-hotellissa on ollut minulla tapana. Myös lasten leikkihuone oli aika karu - televeisio seinällä ja pari hassua lelua. Aika toista kuin Sport-hotellissa, jossa on kiipeily- ja temppuilujuttuja, pallomeri ja aina hyväntuuliset vetäjät, jotka huolehtivat lapsista ja järjestivät lisäksi joka iltapäivä erilaista ohjelmaa, askartelua jne. Ja sinne saa siis jättää lapset heidän hoitoonsa eli itse ei tarvitse olla edes paikalla. Eli rahalla saa niitä palveluita.... 

Hotelli ja huoneet olivat aavistuksen verran kuluneita mutta toisaalta emme mitään luksusta odottaneetkaan eli hintaansa nähden varsin kelpo hotelli ja ihan hyvin voisin mennä myös uudelleen. Ihan kivaa olis myös se, että hotellissa oli pieni sisäuima-allas, jonne sai mennä myös lasten kanssa (aikuisilta maksoi 7 € ja lapsilta 3.50 €), sisältäen lainapyyhkeen. Uimalakki on pakollinen ja se maksoi euron ellei ollut omaa. Alueella oli myös suomalaistyylinen sauna (tosin vettä ei saanut heittää) mutta siellä oli mukava rentoutua laskupäivän jälkeen kipeitä lihaksia venytellen. 

Jos haluaa lumilomalle edullisesti niin sitten kannattaa varata ihan huoneisto, joita löytyy myös jokaiselta alueelta ja selvästi hotelleja edullisemmin. Jos haluaa oikein säästää niin pysähtyy ajomatkalla ruokaostoksille jo Andorra La Vellaan eikä käytä hiihtokeskuksien pieniä ja kalliimpia ruokakauppoja. Näin säästää varmasti ison summan. 

Lumilautailua ja laskettelua varten meillä oli varattuna kolme päivää, perjantaista sunnuntaihin ja joka päivä olimme rinteessä klo 10 ja takaisin palasimme klo 16 aikaan. Välissä nautimme pikaisen tunnin tauon lounaan merkeissä. Grandvalirassa kolmen päivän hissilippu aikuisille maksaa 140 € ja lapsille 95 €. Etukäteen nettikaupan ostettuna lipuista säästää jokusen euron. Myynnissä on erilaisia lippupaketteja eli kannattaa etukäteen miettiä, että mikä parhaiten itselle sopii. Jos ei jaksa joka päivä laskea niin hyvä vaihtoehto on esim. lippu joka sisältää 3 päivää laskua viiden päivän aikana eli itse voi valita minä päivinä laskee ja välillä voi pitää välipäiviä menettämättä rahaa. 

Grandvalirassa ei ole yksityisiä hiihtokouluja vaan kaikki hiihto-opettajat toimivat laskettelukeskusken alaisuudessa. Eli kilpailua ei ole ja hinnat tietysti sen myötä kalliimmat kuin joissakin hiihtokeskuksissa. Mutta toisaalta taas laatua valvotaan tällä tavalla eli kuka tahansa ei pääse opettamaan. Tällä kertaa varasimme pikkuneidille joka päivä 3 tuntia hiihtokoulua yksityisopettajan kanssa ja mukana tunneilla oli myös ystäväperheen poika. Hiihtotunnit maksoivat n. 250 € / lapsi.  

 

Arvokkaitahan nuo tunnit ovat mutta toisaalta opetuksen taso erinomaista. Onhan se vähän eri kun opettajalla on vain kaksi lasta opetettavana saatikka sitten 8-10 lapsen ryhmä, jossa huonolla tuurilla osa vielä vähän eritasoisia. Eli nyt kun säästimme hotellissa niin satsasimme näihin pikkuneidin tunteihin. Tämä kun oli tämän talven ainoa laskettelureissu. Neiti sai selvästi taas rohkeutta enemmän ja kehittyi valtavasti näiden kolmen päivän aikana. Itse en pysynyt laskuissa enää mukana vaan neiti viilletti omaa vauhtiaan edellä ja äiti lautaili perässä omaa vauhtiaan. Ja tosiaan toinen hyvä puoli oli se, että opettaja oli englanninkielinen eli molemmat lapset pääsivät treenaamaan myös englannin kieltä samalla. Olivat kuulemma aina hisseissä joko keskustelleet tai opetelleet englanninkielisiä lauluja. Opettajan kielen pystyy valitsemaan etukäteen kun tunteja varaa nettisivujen kautta. 

Kolmen tunnin laskemisen jälkeen pidimme aina tunnin lounastauon ja sen jälkeen jatkoimme laskemista ilman opettajaa. Seurueessamme oli meidän perheen lisäksi siis tuttavaperheen isä poikansa kanssa sekä miehen veli ja hänen tyttärensä. Vaikka he majoittuivat eri hotellissa niin oli kuitenkin kivaa, että rinteessä oli seuraa. 

Sää tosiaan suosi tällä reissulla ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lämpötilat olivat plussan puolella, parhaimmillaan jopa 7 astetta. Mutta ihan kohtalaisessa kunnossa rinteet olivat jopa vielä iltapäivällä. Toki sellaista kevätlunta mutta kuitenkin. Väkeä oli paikalla todella vähän ja ehkä siitäkin syystä rinteet pysyivät kohtalaisessa kunnossa. 

Hiihtohississäkin tarkeni ihan ilman hanskoja. Mutta tummat laskettelulasit olivat tarpeen koska aurinko paistoi sen verran kirkkaasti. 

                                       

Jokainen Grandvaliraan alueista on omanlaisensa. Pas de la Casa on kylistä suurin ja vilkkain, myös iltaelämän suhteen. Eli jos afterski on mielessä nin silloin ehkä kannattaa etsiä hotelli siltä alueelta. Myös Canillossa on vähän enemmän kauppoja ja ravintoloita. Soldeussa meno on hyvin hillittyä, jopa hiljaista. Tosin vilkkaimman sesongin aikaan sieltäkin varmasti jonkin verran iltaelämää löytyy. Muuten pääkadun varrella on pääasiassa hotelleja, muutamia ravintoloita,  jotain kauppoja ja pari minimarkettia. 

Puolisolla jätti tällä kertaa oman lumilautansa Madridiin koska sen kuljettaminen olisi muutaman päivän takia maksanut lähes saman verran kuin mitä laudan vuokraaminen tuli maksamaan. Omat kengät kulkevat kuitenkin näppärästi mukana meidän valtavassa jääkiekko-varustekassissa, jonka ostin aikoinaan Suomesta. On muuten tosi näppärä hankinta - kannattaa harkita, jos käy usein laskemassa. Sinne mahtuu helposti kolmen ihmisen lumivaatteet, parit lumilautakengät, kypärät ja muut talvivarusteet. Ja kulkee näppärästi pyörillä. 

Toinen hyvä vinkki on hankkia pienet radiopuhelimet. Andorrassa ei nimittäin toimi eurooppalainen roaming vaan heillä on ihan omat hintansa eivätkä ne todellakaan ole mitään edullisia. Me suljemme dataverkon aina heti rajaa lähestyttäessä ja perillä käytämmä vain wifi-verkkoa. Eli kannattaa tarkistaa, että majapaikasta löytyy sellainen. Rinnealueella on yleensä hissien ylä/ala-asemilla wifi eli sitä kannattaa hyödyntää mutta sitä ei kuitenkaan ole ihan joka paikassa. Tästä syystä radiopuhelimet ovat näppärät  - niillä selvittelimme muiden sijaintia aina silloin kun olimme jakautuneet pienempiin ryhmiin. Toimivat tosi hyvin ja näitä siellä näkyy ja kuuluu olevan muillakin käytössä.  

Välineet olemme vuokranneet aina Soldeun Sports Calbo-vuokraamosta, joka sijaitsee Sport Village-hotellin yhteydessä. Varusteita on paljon ja ne ovat aina olleet hyväkuntoisia & uusia. Myös palvelu pelaa erittäin hyvin. Varusteet pystyy tarvittaessa varaamaan jopa netin kautta eli kuumimman sesongin aikana välttyy turhalta jonottelulta. Tarjolla on suksia, lautoja ja monoja kolmessa eri kategoriassa eli aloittelijat, keskitaso ja expertit ja hinnat vaihtelevat niiden mukaan. 

Kun pikkuneiti oli pienempi hyödynsimme myös Soldeun guarderiaa eli lastenhoito/leikkipaikkaa, joka sijaitsee suoraan rinnealueella. Sinne ovat tervetulleita 2-6 vuotiaat lapset. Tosin tilanteesta riippuen ottavat myös vanhempia - meillä esim. vuosi sitten ryhmässä nuorimmat olivat 6-vuotiaita ja vanhin 9-vuotias ja pääsivät mukaan ongelmitta.  Tämä on myös hyvä vaihtoehto, jos lapsi ei ole vielä sen ikäinen että olisi valmis hiihtämään.  Pelkkä guarderia maksoi muistaakseni 200 € /5 päivää, hoitoa 6 tuntia päivässä. Myös Jardin de nieve-hiihtokoulussa olevat lapset viettävät iltapäivän tunnit hiihdon ja lounaan jälkeen tuolla leikkipaikassa. Mutta nämä palvelut siis periaatteessa vain alle 6-vuotiaille lapsille. Vanhemmat osallistuvat normaalin hiihtokoulun opetukseen. 

                                    

Aluksi kolme päivää tuntui tosi lyhyeltä ajalta mutta loppujen lopuksi saimme laskettua ihan riittävästi kun jokainen päivä tuli laskettua viisi tuntia. Terasseilla emme ehtineet istua eli after skit jäivät täysin kokematta mutta hyvä puoli oli se, että puolen päivän jälkeen rinteet olivat tyhjiä kun lähes kaikki istuivat jo terasseilla auringosta nauttimassa. Keväthiihtoa parhaillaan! 

Vielä jäi vähän laskuhammasta kolottamaan joten tässä nyt katsellaan, että minkälaisia mahdollisuuksia olisi kesällä jäätiköillä. Ainakin Ranskan Alpeilla on lunta tänä vuonna riittänyt eli siellä saattaisi olla hyvä mahdollisuudet laskemiseen myös kesällä. Tai jos ei muuten niin ehkä seuraavalla Madridin reissulla piipahdamme Snowzone-sisälaskupaikassa vähän treenaamassa. 

Aamiainen espanjalaisittain

Eri puolilla maailmaa on hyvinkin erilaisia tapoja aloittaa päivä. Siinä missä suomalainen aamupala on varsin terveellinen ja yleensä myös runsas niin monissa maissa, kuten täällä Espanjassa, aamiainen muistuttaa enemmänkin suomalaista iltapäivän kahvi-herkkuhetkeä.  

Toki täällä Espanjassakin on varmasti yhtä monta tapaa nauttia aamiaista kun on espanjalaisiakin ja lisäksi eri alueilla on hieman erilaisia tapoja. Mutta yksi asia on aika yleinen asia koko maassa - aamiaista täällä nautitaan vasta silloin kun suomalainen syö jo lounastaan. Espanjalainen aloittaa päivänsä yleensä vain kupillisella kahvia ja varsinainen aamupala, desayuno, nautitaan vasta klo 10-11 aikaan ja tästä syystä se nautitaan usein kodin ulkopuolella. Monissa kahviloissa onkin tarjolla aamiaista, desayuno, joka sisältää yleensä kahvin, jonkun kahvileivän / croissantin / paahdetun leivän sekä vastapuristetun appelsiinimehun. Toki täytettyjä leipiä ja sämpylöitäkin on tarjolla ja niitä nauttivat yleensä miespuoliset duunarit. Pitäähän sitä raskaassa työssä olla vähän raskaammat eväät - eihän sitä millään croissantin voimalla jaksaisi ehkä lapiota heiluttaa. 

                                  

Kahvinsa jokainen espanjalainen nauttii sellaisena kun sen haluaa. Monet ottavat cafe con lechen eli maitokahvin mutta yhtälailla voi nauttia cortadon eli lyhyen kahvin (espresso maitotilkalla), espresson (pieni, musta kahvi), americanon (iso, musta kahvi) tai cortadon leche condensadalla eli makealla maitotiivistellä. Kahvit tehdään aina tilaushetkellä eli suodatinkahvia ei juurikaan ole tarjolla. 

                              

Joku saattaa nauttia aamulla myös teetä kuten myös kaakaota, joka täällä tunnetaan yleensä colacao-nimellä. Myös ihan aikuiset nauttivat kaakaota eli se ei ole pelkästään lasten juoma. 

Myös lasten aamupala on aika pelkistetty. Kotona saatetaan antaa maitoa tai kaakaota sekä muroja tai sitten jotain muuta makeaa kuten keksejä. Yleensä kouluun otetaan mukaan ns. toinen aamupala, joka nautitaan klo 10-11 välissä. Lounasta kun kouluissakin nautitaan yleensä vasta klo 13-14 aikoihin tai jos lapsen koulussa ei ole ruokailua niin sitä varten mennään kotiin ja lounasta nautitaan vasta klo 14 aikaan. Eli koulussa nautittava, mukaan otettava aamupala on tarpeen. Monet ottavat kouluun täytetyn sämpylän/leivän, joka on helppo säilyttää ja myös nauttia. Mutta aika usein lasten aamupalat ovat valitettavasti myös kaikkea muuta kuin terveellistä eli erilaiset teollisesti valmistetut leivonnaiset kuten donitsit, ovat aika yleisiä aamupaloja. 

Toki espanjalaisten aamupalat vaihtelevat paljon asuinalueesta riippuen eli eri seuduilla on hyvinkin erilaisia aamupalaherkkuja. Madrid on tullut tunnetuksi churroistaan eli uppopaistetuista, pitkulaisista munkeista. Nämä poikkeavat paljon suomalaisista munkeista sillä taikinassa ei käytetä hiivaa eikä sokeria. Nuo pötkylämunkit nautitaan sokerikuorrutteisina sekä usein paksun suklaakastikkeen kera eli sokeritasot niillä saa kattoon aika varmuudella. Ja rasvaisia ovat tietysti myös koska ne uppopaistetaan. Toki näitä herkkuja syödään myös muualla Espanjassa mutta Madridissa churros & porras ovat erittäin suosittuja. Eri puolilla maata käytetään noita churros ja porras nimiä vähän eri tavoin, jossain tunnetaan vain churrot. Eroa on kuitenkin asiantuntijoiden mukaan niin koossa kuin hieman taikinan koostumuksessakin vaikka omasta mielestäni aika samalta ne maistuvat. Ohuemmat churrot ovat ehkä aavistuksen vähärasvaisempia kuin paksut porrat. 

                                      

Aamupäivän aamupalalla saatetaan nauttia myös joskus jotain ruokaisampaa esim. palanen perunamunakasta eli tortilla españolaa tai tortilla de patatas. Tätä samaa munakasta saattaa löytyä myös sämpylöiden välistä ja silloin tarjolla onkin varsin tuhti aamupala. 

Suolaista aamupalaa nautitaan usein myös Asturiaksen alueella jossa erilaiset pinchos-leipäset. Niitä löytyy Asturiaksen alueen kahviloista yleensä melkoinen valikoima valmiiksi vitriineihin aseteltuna ja niitä nautitaan yleensä pari, kolme kappaletta.  

Eteläisessä Andaluciassa taas tutustuin manteca coloraan eli paprikalla värjättyyn sianrasvaan, jota tarjottiin paahdetun leivän kera.  Tosin lisäksi oli aika usein tarjolla kaikenlaisia muitakin levitteitä. 

Baleaarien saarilla tutustuin taas ensaimada- nimiseen leivonnaiseen, jota oli tarjolla ihan sellaisenaan taikka sitten erilaisilla täytteillä. 

Kataloniassa tyypillisin aamupala lienee pa amb tomaquet eli paahdettua leipää tomaatilla. Ja lisäksi tietysti valkosipulia, oliiviöljyä ja ripaus suolaa. 

Täällä Kanarialla monen paikallisen aamupalalta (eikä muultakaan aterialta) voi puuttua gofiota eli paahdetusta maissista tai viljasta tehtyä jauhoa. Aamupalalla sitä sekoitetaan yleensä maidon joukkoon. Sitä kun vetää lasillisen tai kulhollisen niin saa aika täyttävän  aamupalan. Noita samoja gofio-jauhoja paikalliset lisäävät myös moneen muuhun ruokaan kuten vaikkapa keiton joukkoon. 

Tyypillinen kanarialainen tuhdimpi aamupala on myös sämpylä kinkulla. Tosin tässä ei käytetä mitään kinkkusiivuja vaan enemmänkin joulukinkkua muistuttavaa pata asadaa eli pitkään kypsytettyä porsaanpotkaa. Pata asada on monen kanarialaisen mielestä yksi niitä asioita, joita pitää ehdottomasti Kanarialla käydessä syödä. Sämpylän voi syödä sellaisenaan mutta aika usein väliin laitetaan myös juustoa sekä aliolia eli valkosipulimajoneesia. Jos ei tällä setillä nälkä lähde niin ei millään... Saarella on tiettyjä kuuluisia pata asada- paikkoja, joissa ei muuten myydä mitään muuta kuin tätä tuotetta ja jonot etenkin aamupäivällä saattavat olla joskus hyvinkin pitkät. Suosittelen kokeilemaan!  

Mitä meidän espanjalais-suomalaisessa perheessä sitten syödään aamupalaksi? Oma aamupalani on ehdottomasti enemmänkin suomalaistyylinen eli syön kaurahiutaleita. Tosin en keitettynä vaan tuorepuurona eli yön yli liotettuina chia-siemenien kera. Lisäksi skyriä tai rahkaa sekä joskus mustikoita mutta aika usein lisukkeena on lusikallinen sokeritonta maapähkinävoita. Lisäksi nautin ison kupin mustaa kahvin, päivän vitamiinipillerit (magnesiumia, b-vitamiinia, omega kolmosta ja d-vitamiinia talvisin). Ja ennen aamupalaa nautin aina ison lasillisen sitruuna-inkiväärimehua kurkuman kera. Tuolla setillä jaksaakin jo aika pitkään! 

Puolison aamupala on taas hänen oma erikoisensa. Yleensä se on pari palaa paahdettua leipää ja päälle sitten melkoinen kokoelma kaikenlaista. Yleensä leipien päältä löytyy murskattuna muutamia saksanpähkinöitä sekä manteleita, oliiviöljyä, palanen tummaa suklaata pieninä palasina, mustikoita sekä satunnaisesti tomaattia / juustoa / ilmakuivattua kinkkua. Eli todellakin melkoinen erikoinen.. 

Pikkuneiti taas syö vaihtelevasti joko paahdettua leipää oliiviöljyn kera, joskus karjalanpiirakoita (silloin kun olen jaksanut niitä leipoa) ja joskus muroja. Yleensä rice crispies-muroja koska ovat melkein ainoita, joissa ei ole ihan kauheita määriä sokeria. Mutta toki satunnaisesti annan syödä myös suklaamuroja. Lisäksi hän nauttii yleensä kaakaon. Kouluun sitten otetaan evääksi jotain pientä eli yleensä jotain hedelmää sekä riisikakkuja. Myös ruisleivästä neiti tykkää - silloin kun sitä tarjolla sattuu olemaan. 

Miltä näyttää sinun aamupalasi? Onko se pelkkä kuppi kahvia vai jotain täyttävämpää? 

                                                

Töihin Espanjaan?

Työpaikka tarjolla kahvilassa - työaika 8 tuntia päivässä, töitä 6 päivää viikossa (su vapaa) ja palkka 900 €. Tervetuloa töihin Espanjaan! 

Tälläkin hetkellä Suomessa moni haaveilee muutosta ulkomaille. Talvi, pimeys, räntä ja yleinen ankeus ahdistaa ja mielessä siintävät etelän aurinko, rannat ja rento elämä. Moni lähtee myös toteuttamaan unelmaansa, mikä on tietysti aina hyvä asia. Mutta aika usein se arki lyö naamalle kuin märkä rätti, jos matkaan on lähdetty turhan huonolla valmistelulla eikä esim. ole tietoa paikallisesta työkulttuurista. Moni valitettavasti kuvittelee, että työelämän säännöt ovat kaikkialla samanlaiset kuin Suomessa. Tai että ainakin Euroopassa tilanne olisi näin. Mutta valitettavasti näin ei ole - itse asiassa suomalaiset työelämän säännöt ja monet edut ovat varsin ainutlaatuisia. 

Ja oma lisänsä on työpaikoilla vallitseva hierarkia. Monet pitävät espanjalaisia leppoisina mutta monissa vähänkään isommissa firmoissa vallitsee kuitenkin voimakas hierarkia, jossa pomo on the boss ja päätökset tehdään suljettujen ovien takana. Työntekijät tekevät juuri niin kuin esimies sanoo eivätkä paljon itsemieti, että miten asian voisi tehdä toisin. Esimiestä ei pelkästään kunnioiteta vaan monilla työpaikoilla myös pelätään. Työpaikoilla on  myös paljon kateutta ja työelämässä eteneminen on monesti hankalaa pelkästään omilla näytöillä sillä lisäksi tarvitaan sukulaisuutta tai johtajan suosioon luikertelua. 

Mihin muuhun sitten pitää varautua, jos haluaa lähteä töihin Espanjaan? No, aika lailla ihan kaikkeen sillä mitä tahansa voi tulla vastaan. Täällä kun hyvin harvalla alalla on mitään suomalaisia työtehtosopimuksen kaltaisia juttuja, jotka määrittäisivät palkan, työajan ja muita tärkeitä tekijöitä. tai vaikka olisikin niin aika harvoin niitä noudatetaan. Täällä on työnantajan markkinat joten jokainen firma päättää aika lailla itse omista asioistaan. Eli ihan ensimmäisenä kannattaa tavata työsopimus moneen kertaan  jotta taatusti tietää, että mihin on nimensä laittamassa alle. Jos nyt jotain sopimusta sinulle edes tarjotaan. Ja ihan yleistä on myös se, että sinulle tarjotaan puolipäiväistä työsopimusta tulet kuitenkin tekemään täyttä 8-tuntista päivää tai että työsopimuksessa lukee alhaisempi työnkuva kuin mitä tulet tekemään.  Ihan yleisiä juttuja Espanjassa - etenkin tällaisilla alueilla, joissa valtaosa työpaikoista on matkailu- ja palvelualan paikkoja. Toki tätä tehdään myös mantereella. Ystävä esim. oli kiinnostunut vaihtamaan työpaikkaa puolison kotiseudulle mutta tarjolla oli vain puolipäiväinen sopimus vaikka työtä olisi ollut kuutena päivänä viikossa ja 8-tuntia päivässä. 

Aika normaalia on se, että työtekijän kanssa etukäteen sovittuja työaikoja tai -vuoroja ei kunnioiteta ja työvuorot saattavat venyä säännöllisesti ylitöiksi joista ei korvata mitään eikä niitä myöskään saa pitää vapaana. Työvuorolista saattaa ilmaantua seuraavalle viikolle vasta sunnuntaina. Monissa yrityksissä ajatuksena tuntuu olevan se, että työntekijän pitäisi olla vain kiitollinen että hänellä on työpaikka eikä ylitöistä tmv. sovi valittaa. Jos ei kiinnosta niin sitten voi lähteä - tilalle löytyy taatusti monta kymmentä uutta ehdokasta. Monissa isommissakin firmoissa tuntuu olevan myös se asenne, että paras työntekijä on se joka viettää eniten aikaa työpaikalla. Sillä ei ole mitään merkitystä, että miten tehokasta tuo työnteko on. Mutta missään nimessä ennen ei uskalletta toimistosta lähteä ennen kuin pomo on poistunut paikalta. Eli jos pomo tekee ylitöitä niin tekevät myös kaikki muutkin. 

Työpaikoilla pukeutuminen on yleensä paljon virallisempaa kuin Suomessa ja miehiltä odotetaan esim. toimistotöissä pukuun pukeutumista vaikka lämpöä olisi mittarissa 40 astetta. Yleensäkin espanjalaiset pukeutuvat töihin huolitellusti ja siististi. Monissa kouluissa on esim. opettajilla farkkujen käyttökielto koska opettajien halutaan selvästi erottuvan oppilaista. 
                                        

Sairasloma on myös sellainen asia, josta moni työnantaja ei ole kovin iloinen. Toki siihen työntekijällä on lain mukaan mahdollisuus mutta monet eivät uskalla sellaista edes ottaa muuta kuin pakon sanelemana. Koska seurauksena voi olla se, että kohta ei ole työpaikkaa jonne palata. Etenkin lapsiperheelliset ovat tässä suhteessa hankalassa asemassa - töistä ei "uskalleta" olla pois kun lapsi on kipeä joten aika yleistä on, että lapset viedään päivähoitoon ja kouluun muita tartuttamaan. 

Työvuorot saattavat mennä myös niin, että työntekijä ei ehd olla vapaalla laissa määrättyä minimiä työvuorojen välillä. Eräs tuttava on puolestaan töissä alalla, jossa on hyvin tarkkaan määritelty työvuoron lepoajat, siis minuutilleen. Mutta sitten on kuitenkin mahdollista se, että viimeinen työvuoro päättyy yövuoroon eli työ päättyy aamulla klo 8 ja se päivä lasketaan  jo vapaapäiväksi! Seuraava päivä on vapaa mutta sitten saattaa jo seuraavana päivänä odottaa aamuvuoro eli töihin pitää mennä klo 7 aikaan. Eli takana on alle 2 vuorokautta lepoa ja kyseessä on kuitenkin erittäin vaativa ammatti, jossa tarkkaavaisuus ei voi herpaantua hetkeksikään tai muuten satojen ihmisten turvallisuus on vaarassa. 

Vakityöstä on tällä hetkellä useimpien edes turha unelmoida joten sopimukset ovat lähes aina määräaikaisia ja niitä sitten tarvittaessa ketjutetaaan vaikka vuosikaupalla. Näin on tehty monelle ystävälleni - samassa firmassa on tehty töitä samassa työtehtävässä mutta sopimus tehdään aina vain määräaikaiseksi ja sitten kun se loppuu niin mennään pariksi kuukaudeksi parolle eli työttömäksi (täällähän työttömyystuki ns. ansaitaan työnteolla) ja sitten taas palataan takaisin töihin aivan kuin uutena työntekijänä. Tällä hetkellä määräaikaisella työsopimuksella työskentelee lähes 30 % työntekijöistä. Toki erilaisilla lakimääräyksillä yritetään rajoittaa määräaikaisten sopimusten käyttöä mutta käytännössä niitä on kai helppo kiertää. 

Äitiyslomahan on Espanjassa 16 vkoa ja tämän jälkeen työntekijällä on periaatteessa oikeus tunnin imetystaukoon työpäivän aikana siihen asti kunnes lapsi täyttää 9 kk.  Ja vakituisella työntekijällä on myös oikeus lyhennettyyn työpäivään äitiysloman loputtua. Mutta vaikka kyseessä ovat lakisääteiset oikeudet niin eivät firmat niihin yleensä myönteisesti suhtaudu.

Lomaa täällä kertyy yleensä 30 päivää vuodessa eikä niitä tarvitse ansaita etukäteen vaan samana vuonna kun aloittaa työt niin on oikeutettu jo loman pitämiseen. Mutta milloin lomia sitten voi pitää, se onkin sitten ihan eri asia. Aika monessa yrityksessä jälleen kerran työnantaja käytännössä määrää että milloin lomasi pidät. Jos nyt on hiljaista niin sitten vaan lomaa pitämään ja vilkkaimman sesongin aikaan sellaisesta on täysin mahdoton edes unelmoida useimmilla työpaikoilla. Eikä mikään takaa myöskään sitä, että saisit lomia pitää useamman viikon putkeen. Esim. puoliso pystyy käytännössä pitämään vain yhden lomaviikon kerrallaan eli lomat ovat jakaantuneet lyhyiksi pätkiksi pitkin vuotta. Sen verran kuitenkin firma tulee vastaan, että jokaisella on kesällä oikeus ainakin yhteen lomajaksoon. 

Palkat ovat sitten täysin oma asiansa. Tämän vuoden alussa espanjalaisten minimipalkka nousi juuri 900 euroon ja tämä oli todella monelle espanjalaiselle tärkeä asia. Sillä todella moni työskentelee täällä tuolla minimipalkalla. Keskipalkka espanjalaisilla on n. 1640 € (brutto) mutta palkat vaihtelevat paljon asuinpaikan mukaan. Madridissa palkat ovat keskimäärin korkeammat kuin vaikkapa täällä Kanarialla. 

Ja tietysti oma lukunsa on erilaiset virat, joissa noudatetaan virallisia sääntöjä ja ehtoja. Ja tästä syystä ne ovatkin erityisen haluttuja paikkoja. Mutta niiden paikkojen jakaminen onkin sitten ihan oma tarinansa... Näitä paikkoja ovat tietysti erilaiset kunnan ja valtion virat mutta myös monet muut työpaikat ovat oposición-kokeiden takana. Monet tuttavani ovat vuosia lukeneet ja valmistautuneet sairaanhoitajan oposición-kokeisiin sillä sitä kautta saatava vakituinen työpaikka valtion sairaalassa on kuin "lottovoitto".  Toisaalta taas opettajana toimiva tuttavani on töissä julkisessa koulussa koska näin työehdot ovat paremmat kuin yksityisessä mutta perheen lapset ovat kuitenkin yksityiskoulussa koska he kokevat, että opetuksen taso on siellä paljon parempi kuin heidän omassa koulussaan. 

                                                         

Toki olemassa on myös paljon ihan kunnollisia, sääntöjä noudattavia espanjalaisyrityksiä. Paljon on myös eroja eri alueiden välillä Espanjassa - pohjoisessa ja isoissa kaupungeissa ollaan täsmällisempiä ja ehkä enemmän europpalaisia kun taas etelä-osassa maata on edelleen enemmän sitä mañana-kulttuuria. Ja  toki kaikki yllä olevat esimerkit ja mielipiteet ovat vain omia kokemuksiani ja näkemyksiäni näistä asioista. Mutta ideana oli lähinnä se, että ne jotka unelmoivat työnteosta täällä Espanjassa, olisivat tietoisia näistä asioista. 

Tähän vielä loppuun lempiyhtyeeni Alamedosoulnan kappale: La Empresa 
https://www.youtube.com/watch?v=7SCn9RBxKvkj. Video ei tosin ole pelkästään tämän yhtyeen esittämä vaan tässä on mukana myös yhtyeet canteca de macao + la pegatina. Joka tapauksessa sanat ovat parasta... 

Vapaa ja lyhennetty käännös laulun sanomasta: Ole kiitollinen siitä, että sinut palkattiin - saavutit tavoitteen johon muut eivät yltäneet. Aloitat harjoittelijana ja sinua tarkkaillaan. Kukaan ei oo koskaan nähnyt pomoa mutta se irtisanoo työntekijöitä päivittäin ilman että se olisi pakollista. Ei oo aina hyvää työilmapiiriä, yläpuolelta heitetään p..kaa alaspäin. Ja alhaalla sitä heitetään vierelle. Nielet vaan pölyt joka päivä, kiusallisen arkipäiväisesti. 

Energiantuotanto Kanarialla

Yksi yleisimmistä kysymyksistä, joihin sain 10 vuotisen opasurani aikana vastata koski energiantuotantoa täällä Kanarian saarilla. Ihmisiä kiinnosti se, että miten energiaa tuotetaan ja mitä se maksaa. Monet ihmettelivät kovasti myös sitä, että miksi Fuerteventuran kaltaisella, tuulisella ja aurinkoisella saarella, ei juurikaan näkynyt aurinkopaneeleita ja tuulivoimaloita vaan energia tuotettiin pääosin epäekologisesti öljyllä. Hyvä kysymys! Miksi täällä Kanarialla, jossa voitaisiin todellakin hyödyntää uusiutuvia energiamuotoja todella monella tapaa, pääosa energista edelleen tuotetaan fossiilisten polttoaineiden avulla. 

Energiapolitiikka on koko Espanjassa ollut viime vuosina kuuma puheenaihe sillä koko energiasektori tarvitsee uudistamista. Espanjalla on suuri riippuvuus fossiilisista polttoaineista ja tuontienergian ostaminen maksaa paljon. Eli se on myös maan taloudelle melkoinen rasite. Tällä hetkellä ydinvoimalla tuotetaan reilut 20 % energiasta, hiilellä ja maakaasulla yhteensä n. 25 % ja maan tuontienergiariippuvuus on selvästi yli EU-maiden keskitason. 

Yksimielisyyttä vaadittaviin toimiin on kuitenkin ollut vaikea löytää. Tämä johtunee osittain siitä, että fossiilisten polttoaineiden tuottajilla on näppinsä mukana politiikassa sekä myös siitä, että espanjan poliittinen tilanne ole ollut kovin vakaalla pohjalla viime vuosina. Mutta onneksi jotain tavoitteita on sentään asetettu ja päätöksiäkin tehty. Espanjassa on tällä hetkellä toiminnassa 15 hiilivoimalaa, joista 9 tullaan sulkemaan lähivuosina ja toimintaansa jatkavat joutuvat uudistamaan toimintaansa EU:n päästörajoitusten mukaisiksi. Hiilen lisäksi maa on luopumassa ydinvoimasta seuraavan 15 vuoden aikana, kun nykyiset toiminnassa olevat ydinvoimalaitokset tulevat tiensä päähän. Eli uusia ydinvoimaloita ei ole tarkoitus maahan enää rakentaa. On arvioitu, että tämän poistuvan kapasiteetin tilalle tarvitaan tulevaisuudessa n. 50 000 megawatin verran lisää uusiutuvia energialähteitä. 

Tavoitteena Espanjalla on täysin päästötön, uusiutuva energiatalous vuonna 2050. Tällä hetkellä tuulivoimalla tuotetaan n. 20 % sähköstä ja vesivoimalla n. 14 %. Espanja on maailman viidenneksi eniten tuulivoimaa asentanut maa mutta tavoitteena on, että kapasiteettia lisättäisiin seuraavan 10 vuoden aikana jopa 50 %. Tällä hetkellä kapasiteettia on runsaat 23 000 MW. 

Mielenkiintoista on se, että aurinkoa täällä hyödynnetään olosuhteisiin nähden vielä äärimmäisen vähän. Tähän yhtenä syynä on ollut varmasti ns. aurinkovero, joka aikoinaan asetettiin  ja sen mukaan yli 10 kW kapasiteetin aurinkopaneeleja asentaneet kotitaloudet joutuivat maksamaan maksuja tuottamastaan sähköstä vaikka se meni omaan kulutukseen. Mutta nyt tästä ollaan luopumassa ja myös uusia aurinkovoimalahankkeita on vireillä eri puolilla maata. Ja varmasti nämä aurinkopaneelit tulevat lisääntymään taas myös kotitalouksissa. 
                                               Pitääkö tästä tosiaan maksaa?
                                

Täällä Kanarian saarilla ollaan siinä mielessä erilaisessa tilanteessa kuin manner-Espanjassa että saaret ovat riippuvaisia omasta energiatuotannostaan eli tänne ei tule linjoja mantereelta eikä edes saarien välillä ole tukilinjoja muuta kuin Fuerteventuran ja Lanzaroten kesken. Tämä onkin yksi asia, johon tulevaisuudessa tullaan tekemään parannuksia. Myös energian talteenottoa pitää parantaa ja tätä varten ollaan Gran Canarialle esim. rakentamassa Soria-Chiran käänteisjärjestelmää käyttävää vesivoimalaa, jossa vesi johdetaan merestä ylös vedenkeruualtaaseen ja siellä oleva energialaitos sitten tuottaa energiaa ympäristöystävällisesti koko saaren tarpeeseen. 

Etenkin täällä Kanarialla olisi suuret mahdollisuudet uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen sillä aurinkoa ja tuulta riittää aika takuuvarmasti ympäri vuoden. Täällä saarilla tilanne on myös se, että uusiutuvien energilähteiden hyödyntäminen on taloudellisesti kannattavampaa kuin nykyinen öljypohjaisten polttoaineiden tuonti sähköntuotantoa varten. Eli kun nykyiset voimalat tulevat tiensä päähän, on luontevaa korvata niiden toiminta uusiutuvilla energialähteillä. 

Toistaiseksi kuitenkin vain alle 10 % energiasta tulee uusiutuvista energiamuodoista. Uusia tuulivoimaloita on kuitenkin rakennettu tänne Gran Canarialle viime vuosien aikana ja lisää on vielä tulossa. Myös ensimmäinen vedessä kelluva tuulivoimala on otettu käyttöön ja niitä on tarkoitus rakentaa lisää jopa niin paljon, että vuonna 2025 saaren ympäristössä olisi maailman suurin kelluva tuulipuisto. 

Hyvä merkki oli jo se, että helmikuun 3.päivä yli 30 % energista tuotettiin uusiutuvien energiamuotojen avulla. Vaikka kyse oli vain yhdestä yksittäisestä päivästä niin siitä huolimatta asiasta ollaan iloisia. Vielä on kuitenkin pitkä matka vuoden 2025 tavoitteeseen, jolloin 45 % energiantarpeesta pitäisi tulla uusiutuvien energiamuotojen avulla. 

Ja mitä tämä kaikki sitten maksaa espanjalaisille kuluttajille? No, sähköhän on täällä suhteellisen kallista ja tiettävästi maksaa n. kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Eli kuluttujat maksavat täällä laskuissaan näitä uusituvan energian tukia. Toisaalta sähkön hinta on haluttu pitää samanhintaisena koko maassa joten esim. Kanarian saarten kalliimmaan sähköntuotannon hintoja maksatetaan myös mantereen asukkailla. Erään tilaston mukaan sähkön hinta on Espanjassa 0.22 € / kWh (https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Electricity_price_statistics/fi). 

Meidän sähkölasku on kahdelta kuukaudelta vajaa 150 € eli sähköön menee n. 75 € / kuukaudessa. Meillä ei ole ollut lämmitystä käytössä tänä talvena lainkaan eikä luonnollisesti ilmastointilaitekaan ole ollut käytössä. Eli tämä lasku on tullut ihan puhtaasti normaaleista kodinkoneista - pyykkiä on pesty n. 3 koneellista viikossa ja lisäksi kuivuria käytetty yleensä kaksi koneellista viikossa, uuni on ollut päällä ehkä tunnin verran 1-2 kertaa viikossa. Kotoa löytyy myös kaksi jääkaappi-pakastin yhdistelmää. Siinäpä ne suurimmat kulutukset. Viime talveen verrattuna sähkönkulutus on ollut n. 20 % vähemmän ja tämä tulee varmasti juuri siitä, että tänä talvena lämmitystä ei ole tarvinut käyttää. Sen sijaan kesällä sähkönkulutus oli aikaisempaa suurempaa sillä ensimmäistä kertaa meillä oli kotona ilmastointilaitteet käytössä ja niitä tarvittiin viime kesänä erittäin paljon. 

                              

Ehkäpä tulevaisuudessa aurinkopaneelit tulevat löytymään myös meidän talon katolta.  Kunhan lainsäädäntö ja hinnat saadaan kohdilleen...