Suomi-koulu jatkuu taas

Niin se on Suomi-koulunkin kesäloma ohitse ja aika aloittaa jälleen uusi lukuvuosi. Itselle ja pikkuneidille tämä on viides vuosi mukana toiminnassa. Näiden vuosien aikana pikkuneiti on vaihtanut pienistä keskiryhmän kautta isoihin eli tämä vuosi menee nyt jo isojen ryhmässä! Osaksi toki siitä syystä, että tänä vuonna meillä ei ole kuin kaksi opettajaa eli ryhmä piti vain tylysti jakaa kahtia - isot ja pienet. Itse vedän tänä vuonna vaihteeksi aivan pienempiä eli alle kouluikäisiä ja apuna on sitten yksi vanhimmista koululaisista (toisen opettajan tytär) sekä tarvittaessa yksi äideistä. Näin toivottavasti saamme tämän vuoden vedettyä. 

Omassa ryhmässäni on 12 lasta ja heistä nuorimmat täyttävät keväällä 3-vuotta ja vanhin on juuri aloittanut juuri koulussa eli on 6-vuotias. Mutta hän on pienempien ryhmässä koska pikkuveli on samassa ryhmässä. 

Itse olen tykännyt olla mukana koulun toiminnassa ja pikkuneiti on siellä viihtynyt hyvin. Mutta rehellisesti täytyy kyllä myöntää, että enää en ole varma siitä että toimiiko koulu esim. pikkuneidillä kannustajan suomenkielen käyttöön ja puhumiseen. Toki tuntien aikana lapset puhuvat suomea mutta heti kun pääsevät vapaan leikin pariin niin kieli kääntyy espanjaksi. Vaikka meidän neiti suomea tosi sujuvasti puhuukin. Mutta jos ystävät eivät puhu niin sitten käytössä on luonnollisesti se valtakieli. Olen siis vakavasti harkinnut, että ensi syksystä lähtien opiskelemme suomea ihan kotona ja etäkoulu Kulkurin mukaan. Näin tulee paremmin myös ne kielioppiasiat kuntoon koska Suomi-koulussa niihin emme pysty valitettavasti perehtymään - lasten kielitasossa on niin isoja eroja.  Mutta tämä vuosi mennään nyt siis vielä mukana toiminnassa. 

Eka koulupäivä meni meillä lähinnä  tutustumisen parissa. Vaikka ryhmässä ei ollut kuin muutama uusi pikkuinen niin silti tutustumisleikit tulevat aina tarpeeseen kun kouluvuosi alkaa. Joten kesän aikana ryhmäläisten nimet tuntuvat unohtuvan... Näitä tutustumisleikkejä teimme osin yhdessä ja osin omissa ryhmissämme. 

Lisäksi juttelimme vähän myös Suomen syksystä. Ja sitten kaivoimme esiin syksyisen lorupussin - pienet saivat nostaa kortteja ja näitä syksyisiä loruja sitten isommat lukivat. Molemminpuolinen hyöty - isot saivat lukuharjoitusta ja pienet taas tykkääväät kuunnella loruja. Ja myös korttien nostaminen on heidän mielestään hauskaa. 

 

Leikimme yhdessä myös kivan syksyisen lorun:
5 pientä lehteä syksyisessä puussa, iloisesti lepattaa vielä syyskuussa.
Myrskytuuli riehuu ankarasti, yksi lehti irtoaa ja putoaa maahan asti. 
4 pientä...
3 pientä...
2 pientä...
1 pieni ...
Sormia siis apuna käyttäen tutustuimme numeroihin ja leikimme lorun mukana. 

Lopuksi kuuntelimme ja leikeimme Nalle Puhin sadelaulun: sataa, sataa, ropisee...  Ja kun ei sadetta täällä tietenkään saatu (itse asiassa aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli 30 astetta) niin taivaalta satoi sitten lehtiä. Mutta tämä oli lapsista itse asiassa tosi hauskaa puuhaa! Lehtiä heiteltiin ja kerättiin lopuksi pitkän aikaa. Lehdet olivat valmiita askartelulehtiä kiinakaupasta ja maksoivat joku 1 € / pussi. Myöhemmin niitä voi käyttää vaikka askarteluissa. 

Tällä kertaa käytimme kuitenkin sormivärejä ja  foliosta rutattua "töpötintä" ja niiden avulla lapset tekivät syksyisiä puita (oksanpala liimattuna kartongille). Helppo ja nopea askartelu, aivan pienimmätkin tekivät ilman mitään apua. 

 

 

Isompien ryhmässä askartelivat niistä lehdistä lintuja, jotka istuivat oksilla. Oksat lapset hakivat itse pihasta ja liimasivat. 

Lopuksi lapset saivat leikkiä pihalla vapaasti kun pidimme vanhempien kanssa pikaisen palaverin koulupäivän päätteeksi. Näin lukuvuoden ja syksyn kuviot ovat myös vanhempien tiedossa. Syksyn aikana on tarkoituksena mm. järjestää joulumyyjäiset, joiden avulla keräämme rahaa koulun toimintaa varten ja jouluna puolestaan pidämme viime vuodelta tutun tonttupolun + puurojuhlan. Lukuvuosimaksuksi sovittiin viime vuosien tapaan 50 € / lapsi / vuosi ja kahdesta lapsesta yhteensä 80 €. Ei ole ainakaan Suomi-koulussa käynti kallis harrastus.

Mitä meillä harrastetaan?

Syksy on usein sitä aikaa kun aloitetaan uusia harrastuksia tai ehkä jatketaan niitä vanhoja kesälomien jälkeen. Suomessa tämä ehkä vielä korostuu sillä kesällä monet haluavat vain nauttia olostaan ja kesäisistä keleistä mutta sitten kun alkaa syksy, sateet ja pimeys niin on taas aikaa harrastuksille. 

Etenkin lasten harrastukset jäävät usein kesätauolle koulujen kesälomien ajaksi. Ja toki on ihan hyvä, että lapsillakin on kesällä ihan lomaa ilman minkäänlaisia velvotteita ja aikatauluja. Mutta syksyllä sitten taas aloitetaan harrastuksia täynnä energiaa. 

Täällä Espanjassa tuntuu olevan vähän sellainen kahtiajako harrastusten suhteen -on lapsia, jotka on hukutettu harrastuksiin eikä heillä ole juurikaan aikaa vapaaseen leikkiin tai ystävien kanssa touhuamiseen. Tai sitten on lapsia, jotka eivät harrasta yhtään mitään. Harrastaminen on täällä usein tosi kilpailuhenkistä - kilpailu paikoista esim. jalkapallo- tai koripallojoukkueeseen on kovaa ja lahjakkuudet erotetaan jo varhain. Samaa koskee myös tytöillä ja esim. rytmiseen kilpavoimisteluun on syytä panostaa täysillä pienestä pitäen tai muuten ei ole mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuudessa. Sellaista suomalaishenkistä fair play -tunnelmaa tai liikkumista vain  liikunnan ilon takia en ole kauheasti nähnyt. Tai ehkä olen vain ollut väärissä piireissä. 

Lasten harrastuksista täällä olenkin kirjoitellut aikaisemmin ihan erikseen ja niistä voi lukea täältä:
http://mylifeingc.blogspot.com/2017/09/lasten-harrastukset.html

Tällä viikolla koulussa ovat käynnistyneet "actividades extraescolares" eli koulupäivän jälkeiset harrastukset. Ja kuulemma ryhmät ovat aika täynnä - pojilla suosituimmat lajit ovat jalkapallo ja koripallo, tytöillä rytminen kilpavoimistelu ja molemmilla lisäksi uinti. Aika monet harrastavat samoja lajeja myös koulun ulkopuolella koska koulun ryhmiin kaikki eivät mahdu tai halua.  Näissä koulun harrastuksissa ei kilpailu ole ehkä yhtä vahvasti esillä vaan ne ovat enemmänkin sitten sitä harrastamista. 

Meidän pikkuneiti harrastaa tänä vuonna balettia, kuten aikaisempinakin vuosina. Itse asiassa takana on jo viisi vuotta tanssia ja aina neiti on siitä nauttinut. Koskaan ei ole tarvinut sinne patistaa. Aikaisempina vuosina kaksi tuntia viikossa on riittänyt mutta tänä vuonna hän aloittaa baletin lisäksi nykytanssin eli tanssitunteja on yhteensä kolme viikossa. Tämä oli vähän tanssiopettajan suositus. Koska lahjakkuutta löytyy niin sitä pitäisi kuulemma hyödyntää paremmin. Eli mitä paremmaksi tanssijaksi haluat niin sitä enemmän tunteja pitäisi vetää viikossa. Jo näin 7-vuotiaana.  

 Neiti kävi myös kokeilemassa funky-tanssituntia mutta siihen eivät meidän aikataulut kyllä enää veny. Kolme tanssituntia viikossa on ihan riittävästi. Enkä muutenkaan tuosta tanssilajista oikein innostu noin pienillä - parempi, että harrastaa tässä vaiheessa klassista tanssia joka on kaikkien tanssien perusta. Jos sitten vanhempana haluaa jotain muuta niin sitten voidaan harkita. 

Tanssituntien lisäksi neiti aloitti ratsatustunnit. Hän innostui kesän Suomi-lomalla tosissaan ratsastuksesta ja nyt kun löytyi hyvä talli täältä läheltä niin ratsastamassa käydään kerran viikossa. Jos viikossa olisi enemmän päivää ja päivissä enemmän tunteja niin kävisimme varmaan kaksikin kertaa. Mutta tällä hetkellä tämä saa riitää sillää aikaa pitää jäädä myös vapaaseen leikkiin. Olisin halunnut, että pe-su jäisivät vapaiksi harrastuksilta ja näin viikonloppu tuntuisi vähän pidemmältä kun ei olisi enää koulun jälkeen mitään harrastuksia. Mutta kun balettitunti nyt osuu perjantaille niin minkäs sille voimme.. Jos jossain vaiheessa näyttää siltä, että neitiä alkaa tahti väsyttämään niin sitten jätämme tuon perjantaitunnin pois aina silloin tällöin. Ihan äidin omalla luvalla. 

Pikkuneidin harrastusten lisäksi tällä hetkellä meidän iltapäiväaikatauluja täydentävät vielä puheterapeutin tunnit, joissa käymme kahdesti viikossa 30 min ajan. Nämä siitä syystä, että pikkuneidillä on ns. avopurenta ja lisäksi liian pieni hammaskaari eli isot rautahampaat eivät yksinkertaisesti mahdu tulemaan. Hänelle joudutaan siis asentamaan jonkinlainen kaari kitalakea leventämään ja tästä syystä käymme nyt puheterapeutin luona. Hän opettaa neitiä käyttämään kieltä eri tavalla ja sitten niiden kaarien kanssa harjoitellaan kirjaimia, jotka saattavat tuottaa vaikeuksia. Mutta onneksi noita tunteja ei nyt pitäisi olla kuin enää kuukauden verran sillä kuukausi on jo takana. Sitten on taas vähän enemmän kalenterissa tilaa. 

Pikkuneidin harrastukset takaavat siis sen, että iltapäivisin itse en pysty harrastamaan mitään. No, onneksi aamuisin on sentään aikaa sillä ilman omaa treenausta en kyllä pystyisi elämään. Omasta kunnosta huolehtiminen on itselle sen verran tärkeä asia ja samalla se on sitä ns. omaa aikaa. Tällä hetkellä kotipuolessa harrastukseni onkin "täyspäiväisesti" vain ja ainostaan Crossfit, jota käyn treenaamassa maanantaista perjantaihin joka ikinen päivä. Yleensä treenit vievät 1.5 - 2 tuntia. Muita harrastuksia en tällä hetkellä edes kaipaa :-) 

Pikkuneiti tykkää käydä kanssani myös Crossfit-salilla mutta toistaiseksi vielä salillamme ei ole tarjolla lapsille tarkoitettuja tunteja. Mutta ehkäpä tulevaisuudessa.. 

                             Mitä äiti edellä, sitä pikkuneiti perässä... 

               

Toki sitten reissuilla lajivalikoimamme laajentuu sillä meidän lomareissut ovat aika usein harrastuksiin liittyviä - joko käymme jossain leijasurffaamassa (kitesurf) taikka sitten lumilautailemassa. Näitä lajeja harrastamme molemmat yhdessä puolison kanssa ja lumilomilla tietysti pikkuneiti on mukana laskettelemassa. Siis ihan koko perheen harrastus. 

Harmi vain, että täällä ei rinteitä ole lähimaillakaan tarjolla eli toistaiseksi lajin harrastaminen on mahdollista vain lomareissuilla. Jos asuisimme mantereella niin todennäköisesti kävisimme useammin kuin vain pari kertaa vuodessa laskemassa sillä  perheen yhteinen harrastus on kyllä ihan mahtava juttu! 

                

 


Leijasurffausta voisimme toki harrastaa myös täällä kotisaarella Gran Canarialla mutta nämä saaren kivikkoiset rannat ja voimakkaat & puuskaiset tuulet eivät houkuttele samalla tapaa kuin entisellä kotisaarella Fuerteventuralla, jossa oli lähes täydelliset olosuhteet lajin harrastamiseen. Eli tällä hetkellä leijasurffaamme lähinnä Fuerteventuran reissuilla ja ehkäpä tulevaisuudessa tulemme reissamaan lajin perässä enemmänkin. Kuten teimme ennen pikkuneidin syntymää. 

Leijasurffaus ei kuitenkaan sovi vielä ihan noin pienille eli niillä reissuilla sitten vuorottelemme puolison kanssa - toinen vedessä ja toinen rannalla pikkuneidin seurana. Sujuuhan se niinkin - testattu on monet kerrat! 

 

Puolison harrastukset ovat vaihdelleet vähän vuosien mittaan. Hänellä on takanaan nuoruusvuosien jalkapalloharrastus, joka sitten jossain vaiheessa jäi kun eivät taidot riittäneet aikuisjoukkueeseen. Sen jälkeen hän on harrastanut liikuntaa lähinnä ihan huvin vuoksi - lähinnä pilatesta, juoksua, pyöräilyä ja omatoimista kuntoilua. Hän itse asiassa aloitti aikoinaan Crossfitin yhdessä kanssani ja jatkoikin sitä useamman vuoden mutta sitten pienen loukkaantumisen ja sitä seuranneen vuoden liikuntatauon myötä se laji jäi. Nykyään hän liikkuu mutta omien halujen ja aikataulujen mukaan - yleensä pari kertaa viikossa pilatesta ja lisäksi sitten pyörä- tai juoksulenkki ja kuntopiiri + uintia. Eli kyllä hänkin ihan aktiivisesti liikuntaa harrastaa.

Meidän perheen harrastukset ovat siis täysin liikunnallisia. Musiikillista lahjakkuutta ei meidän perheestä löydy eikä oikein myöskään mitään kädentaitoja. Leivontaa toki harrastamme yhdessä pikkuneidin kanssa. 

Emme ole myöskään mitään intohimoisia luontoihmisia tai patikoijia vaikka joskus toki niitäkin saatamme harrastaa. 

          

 

Mikä ilahduttaa tällä hetkellä?

Aina ei tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä vaan monet pienet asiat arjessa voivat yhtä lailla ilahduttaa mieltä. Taidan ollan sellainen peruspositiivinen luonteeltani ja yritän hakea kaikesta jotain positiivista. Ja yleensäkin yritän elää mielummin positiivisella fiiliksellä kuin jatkuvasti valittaen ja valituksen aiheita hakien.

Toki on "helppoa" olla tyytyväinen kun elämässä on kaikki hyvin. On hyvä parisuhde, ihana koti, rakas tytär, terveys kohdillaan, taloudellinen tilanne vakaa ja meidän perheessä kaikilla on hyvä olla.  

Mikä tällä hetkellä sitten elämässä erityisesti ilahduttaa?

Ensimmäisenä mieleen tulee ehkä se, että puolisolla on pahin työstressi helpottanut. Kesä on ollut hänelle tosi rankka mutta sitä se oli myös minulle ja pikkuneidille. Miestä kun ei kauheasti kotona näkynyt. Arkisin hän oli töissä opiskelemassa klo 8-15, sitten pieni siesta ja sen jälkeen koko illan hän oli yläkerrassa opiskelemassa klo 22 asti. Viikonloppuisin opiskelua kotona käytännössä koko päivä aamusta iltaan. Tätä jatkui käytännössä koko kesän läpi. Hänellä ei ollut aikaa meille, ei urheilulle, ei millekään muulle asialle ja päällä jatkuva stressi siitä, että seuraavasta kokeesta pitää päästä läpi. Puolison työ on stressaava ja vaativaa, siksi myös nuo "opiskeluvaiheet" ovat samanlaisia - ihmiset laitetaan koville, jotta nähdään että kenellä on kyky suoritua työstä. 

No, nyt tuo pahin opiskeluvaihe on siis ohitse ja hän aloitti työt. Tosin ei vielä normaalien vuorojen muodossa vaan ainakin tammikuun loppuun asti hän tulee työskentelemään vanhemman kollegan alaisuudessa. Sitten kun tämä harjoittteluvaihe ja viimeinen koe on ohitse niin sitten pääsee vasta virallisesti töiden pariin. Joka tapauksessa jo tämä vaihe on huomattava helpotus meille sillä nyt elämässä on taas jonkinlainen järjestys. On viisi päivää töitä ja sen jälkeen ainakin kaksi päivää vapaata. Satunnaisesti jopa enemmänkin. Esim. viime viikonloppuna puolisolla on ollut ruhtinaalliset kolme kokonaista päivää vapaata. Ja niistä päivistä nautittiin täysillä! 

Perjantai-illalla suuntasimme perinteiselle retkelle dyyneille. Ensin ihailemaan auringonlaskua ja sitten tähtitaivasta. Pikkuneiti ja ystävä juoksivat ylös-alas dyynejä ja lopulta nautimme pizzat ihaillen tähtiä. Täysikuu ei ihan vielä osunut kohdalle mutta taivaalla loistivat kirkkaina niin mars, saturnus kuin jupiter.  

Näitä täydenkuun dyyni-iltoja vietimme jo kaveriporukalla aikoinaan Fuerteventuralla 2000-luvun alussa ja ne olivat tosi ikimuistoisia. Ne jäivät kuitenkin jossain vaiheessa tauolle pikkuneidin syntymän ja myöhemmin saarelta muuttamisen myötä. Mutta olemme nyt jatkaneet tätä perinnettä täällä Gran Canarialla - tosin ihan perheen kera. Ehkäpä seuraavalla kerralla mukaan kutsutaan myös ystäväperheitä sillä kokemus on aika ainutlaatuinen. Näistä pienistä hetkistä elämässä on juuri kysymys!  

Lauantaipäivän vietimme puolestaan Maspalomasin vesipuistossa. Neiti on jo pitkään pyytänyt, että menisimme sinne mutta kesällä ei kuumuuden ja väenpaljouden takia tehnyt mieli lähteä. Mutta syyskuu onkin sopiva hetki - juuri nyt on matkailun suhteen vähän hiljaisempi kausi ennen kuin talvikausi pärähtää täysillä käyntiin lokakuussa ja säiden puolestakin on täydellistä. Lämmintä mutta ei enää ihan paahtavan kuuma ja vedessä tarkenee vielä ihan hyvin. 

Pikkuneidillä oli tietenkin naapurintyttö mukana kaverina. Siellä ne touhusivat koko päivän vedessä ja mami&papi saivat vain levätä aurinkotuolissa varjon alla. Elämän pieniä iloja! 

Toinen ilonaihe on tietysti se, että pikkuneidillä on ympärillä hienoja ystäviä. Ja mikä parasta, niin niitä on vähän joka puolella. Koulussa on hänellä paljon ystäviä, tanssitunneilla, ystäväperheiden parissa, entisestä koulusta, entiseltä kotisaarelta ja tietysti naapurintyttö Martina. Mitä tekisimmekään ilman häntä... Ja onni & ilo on se, että vaikka neideillä on ikäeroa 3 vuotta niin leikit sujuvat ongelmitta ja he viihtyvät tosi hyvin toistensa seurassa. Nyt on myös ensimmäiset yökyläilyt suoritettu - pari viikkoa sitten Martina oli meillä yökylässä ja viime lauantaina pikkuneiti meni puolestaan naapurille yökylään. Olikin ensimmäinen kerta kun neiti oli jossain muualla kuin kotona tai isovanhempien kanssa. Hyvin meni ja hyvä niin. Ensi viikonloppuna kuulemma nukutaan taas meillä ja sitten taas ystävän luona :-) 

  

Kolmas ilonaihe oli tietysti se, että pikkuneidin yökyläilyn ansiosta saimme myös puolison kanssa kerrankin vietettyä laatuaikaa yhdessä. Olipa outoa viettää kokonainen ilta, yö ja aamu ihan kahdestaan. Sunnuntaina saimme neidin takaisin vasta lounasaikaan! Emme ole tainneet koskaan viettää puolison kanssa näin pitkää aikaa ihan kahdestaan sitten pikkuneidin syntymän. Ja siitä on jo yli 7 vuotta! 

Tietysti suuntasimme puolison kanssa illalliselle sellaiseen paikkaan, johon ei pikkuneidin kanssa tulisi mentyä. Testasimme ekaa kertaa 360 grados-nimisen ravintolan, joka on kuulu upeasta näköalastaan. Myös ruoat olivat todella maukkaita. Ihan halpa paikka ei ole kyseessä sillä illalliselle tuli hintaa n. 50 € / hlö mutta silloin harvoin kun kahdestaan pääsemme illalliselle niin voimme kyllä siitä vähän enemmänkin maksaa. Ravintola oli tosi iloinen yllätys ja sinne tulemme varmasti menemään toisenkin kerran. On aina kiva löytää uusia lempiravintoloita. 

Viikonloppuna ilahdutti myös se, että sain varattua joulukuun alkuun lennot Madridiin reilut 20 euroa / suunta. Nykyään saarten asukkaat saavat saarten ja mannerten välisistä lennoista peräti 75 % alennusta ja tämä helpottaa kummasti matkustamista. Eihän se tuota 2.5 tunnin lentoa tee yhtään lyhyemmäksi mutta on se eri asia maksaa siitä lennosta tuo reilut 20 euroa kuin reilut 50 euroa. 

Iloiseksi tekee myös se, että on jotain, mitä odottaa.... Ja se on tietysti seuraava loma! Meillä se on todennäköisesti vasta joulun aikoihin sillä puolisolla ei ole kuin yksi lomajakso koko loppuvuodelle jäljellä. Eikä pikkuneidilläkään ole koulusta mitään pidempää lomaa sitä ennen tarjolla. Tosin parit pitkät viikonloput olisi mutta ne taas eivät osu yksiin puolison työpäivien kanssa. 

Joten odottelemme joulua. Ja etenkin joulua Suomessa! Viime vuonna vietimme joulua täällä Gran Canarialla ja paikalla oli ainutlaatuisesti koko Suomen ja Espanjan lähisuku. Tällä kertaa suunnitelmissa oli viedä Espanjan suku Suomeen ihmettelemään Lapin talvista ihmemaata mutta eiväthän aikataulut osu kenenkään kanssa yhteen. Yksi pääsisi lähtemään silloin, toinen tällöin ja kolmas tuolloin. Eli mission impossible. Joku toinen vuosi sitten... 

Nyt siis tarkoituksena on ensin suunnata Lappiin puolison ja pikkuneidin kanssa. Suunnitelmat ovat sen verran vielä avoinna, että emme tarkalleen tiedä että minnepäin suuntaamme. Ihan vain Rovaniemelle vaiko sieltä vielä eteenpäin Leville tai johonkin muuhun laskettelukeskukseen. Näillä näkymin todennäköisesti vain Rovaniemelle ja siellä vietämme 4 päivää - ohjelmassa mm. vierailu joulupukin luona, poroajelua, huskysafaria ja kaikenlaista muuta talvista puuhaa. Ja ehkäpä käymme päiväseltään myös jossain laskettelemassa. Innolla ja iloisin mielin yritämme löytää sopivia lentoja ja majoitusta sillä juuri joulua ennen hinnat ovat tietysti aika suolaisia. Mutta ilokseni löysin jo yhden kohtuuhintaisen majoituspaikan, jossa on vielä maksuton peruutuskin aina marraskuulle asti eli ehdin tarvittaessa etsiä vielä muitakin vaihtoehtoja. 

Puolison kanssa olemme käyneet kolmesti Lapissa - kerran Ylläksellä, kerran Rukalla ja kerran Levillä. Ja jokaisella kerralla olemme myös käyneet Rovaniemellä joulupukkia tapaamassa. Kaksi viimeistä kertaa myös pikkuneiti on ollut mukana. Tosin viime reissusta on jo kolme vuotta eikä pikkuneiti muista siitä juuri mitään eli nyt on hyvä hetki käydä hakemassa muistoja kun neiti vielä uskoo joulupukkiin. Ja ehkäpä nyt 7-vuoden iässä nuo kokemukset jäävät myös muistiin loppuelämäksi. 

Iloita voi myös ehkä siitä, että jouluun on enää 3 kuukautta :-) 

Iloitsen myös siitä, että syksy on virallisesti alkanut. Kalenterin mukaan se alkoi eilen sunnuntaina 23.9. Ilmat tosin ovat vielä edelleen enemmänkin kesäiset kuin syksyiset - tänään lämpötila on kohonnut yli 35 asteeseen! Mutta ehkäpä ne tästä vielä muuttuvat. Odottelen sitä hetkeä kun aamulla alkaa tuntua raikkaalta ja sitä, että päivällä ei tarvitsisi aina etsiä varjopaikkaa.. Vaikka tuo kuumuus jo vähän ahdistaakin niin yritän kuitenkin siitäkin olla iloinen sillä se tarkoittaa sitä, että ainakin uima-allaskelit jatkuvat vielä hetken aikaa. 

Ja vaikka on maanantai niin koitetaan olla iloisia. Eihän se ole kuin kerran viikossa :-) 

Arkikuulumisia

Meidän elämä on mennyt aika arkista rataa koulun alkamisen myötä eli viimeiset kaksi viikkoa. Hyppäsimme 2.5 kk loman jälkeen onneksi tosi sujuvasti takaisin arkeen ja päivät sekä viikot ovat tosi nopeasti löytäneet uuden muotonsa. 

Koulua on tosiaan takana nyt kaksi viikkoa ja pikkuneiti sujahti kakkosluokalle ilman mitään ongelmia. Vanhat tutut luokkakaverit mutta uusi luokka ja osittain uudet opettajat. Tutorina eli luokanvalvojana on englanninkielisten aineiden opettaja, nuorehko Cristina. Vaikutti parin minuutin tapaamisen perusteella sympaattiselta ja hyvin rauhalliselta - saman tyylinen kuin viime vuoden luokavalvoja ja englannin opettaja. Espanjankielisten aineiden opettajaa en ole vielä tavannut. Todennäköisesti jo tuossa lokakuun aikana on odotettavissa ensimmäisiä tapaamisia luokanvalvojan kanssa eli silloin tiedämme sitten paremmin, että miten koulunalku on oikein sujunut. Neitihän itse ei koulupäivistään kauheasti meille kommentoi. Mutta menee iloisena ja tulee kotiin yhtä iloisena ja energisena joten ilmeisesti koulussa kaikki on hyvin. Ja ystäviä tuntuu riittävän viime vuoden tapaan. Tärkeä juttu tuossa iässä. 

           

 

Tänä vuonna harrastukset alkoivat viime vuotta aikaisemmin sillä tanssitunnit korkattiin käyntiin jo viime viikolla. Sinnekin neiti on suunnannut täynnä iloa ja energiaa vaikka tunnit ovatkin heti koulupäivän perään. Eli koulusta neiti pääsee klo 15:45 ja baletti alkaa jo klo 16. Kiirettä pitää kun pitää välissä vielä ajaa n. 5 km matka, löytää parkkipaikka, käydä vaihtamassa pikkuneidin vaatteet ja laittaa vielä nutturakin päähän. Mutta viime vuoden kokemuksella tuokin sujuu jo sutjakkaasti emmekä yleensä montaa minuuttia ole tunnilta myöhässä. Tänä vuonna balettitunnit ovat maanantaisin ja perjantaisin, lisäksi keskiviikkoisin olisi tarjolla nykytanssin tunti ja venyttely. Se ei alunperin ollut suunnitelmissa mutta nyt neiti on pyytänyt, että pääsisi myös sinne. Meillä on nyt kuitenkin jo toinen harrastus eli ratsastus buukattuna juuri keskiviikolle. Siellä kävimme tällä viikolla ekaa kertaa ja neiti tykkäsi tosi paljon. Kesällähän hän kävi Suomessa ns. miniponialkeistunneilla 2 x viikossa ja siellä se heppakärpänen puri ihan tosissaan. Onneksi löysimme tästä läheltä kotia kivan saksalaisten pitämän ratsastustallin, jossa neiti voi nyt jatkaa harjoittelua. 

 

Nyt alkuun tunteja on vain yksi viikossa mutta kyseessä on yksityistunti. Tällä tapaa kuulemma oppii kaikista parhaiten alkeet. Ja itse olin tosin vaikuttunut siitä, että miten perusteellisesti neitiä tosiaan opetettiin. Luulin, että Suomessa oli hyvätasoinen opetus mutta tämä oli kyllä ihan eri planeetalta. Voi olla, että tässä kun säät vielä vähän viilenevät niin saatan itsekin vielä innostua nousemaan selkään. Ratsastushan oli oma rakas nuoruudenharrastukseni ja vietin käytännössä kaiken vapaa-aikani talleilla aina 18-vuoteen asti. Taukoa lajista oli yli 15 vuotta kunnes pikkuneidin syntymän jälkeen innostuin uudestaan. Mutta sitten muutimme tänne Gran Canarialle ja laji jäi taas unholaan. Mutta ehkäpä pitää uudelleen elvyttää tuo harrastus niin saamme pikkuneidin kanssa yhteisen harrastuksen. Onhan se mukavampaa ratsastaa itse samaan aikaan kun pikkuneidillä on tunti saatikka että seisoo kentän laidalle kärpästen kiusattavana... 

Mutta ensin tosiaan pitää lämpötilat vähän laskea. Täällä on nimittäin syyskuu ollut tosi lämmin kuukausi ja päivälämpötilat nousseet joka päivä vielä 30 asteeseen. Nyt alkaa jo jotenkin tämän kuumuus kyllästyttämään - syksy saisi jo vihdoin tulla! Mutta ainakaan ennusteet eivät lupaa sellaista vielä lähiaikoina. Voin vain kuvitella, että miten lämmintä on pikkuneidin koulussa jossa on suuret koko luokan kokoiset ikkunat etelän suuntaan eikä ilmastointia. Mutta ainakaan vielä ei ole neiti valittanut vaikka pää märkänä koulusta yleensä lähteekin... 

Jopa illalla on vielä tosi lämmintä - kun menee 23 aikaan nukkumaan niin ei tarvitse todellakaan vetää peittoa päälle. Sisällä ja ulkona yhtä lämmintä eli ei auta edes se, että pitää ikkunaa auki. 

Onneksi aamuisin on sentään hieman viileämpää joten treenit ovat onnistuneet ilman suurempia lämpöhalvauksia. Iltapäivällä en kyllä tällä hetkellä salille menisi vaikka maksettaisiin - sisällä on siellä silloin varmasti lähemmäs 40 astetta. Treenaa siinä sitten.. Ja joo, ei todellakaan ole ilmastointia eikä edes mitään tuuletinta. Tulee ainakin hiki pintaan... Onneksi tällä hetkellä keskitytään enemmän voiman hankkimiseen eli treenit ovat teholtaan vähän matalampia kuin mitä tuli vedettyä kesäkuukausina. Jaksaa, jaksaa... 

Tällä hetkellä käyn treenaamassa ma-pe joka ikinen aamu n. 1-2 tunnin ajan. Mutta parin viikon päästä pitää vähän aikataulua alkaa kiristämään koska sitten alkaa taas opiskelut. Viime syksyltä jäi suorittamattta yksi kurssi liikuntalääketieteen perusopinnoista eli se pitäisi nyt joulukuuhun mennessä hoitaa pois alta. Ja samalla pitäisi myös opiskella Crossfit Level 1-valmentaja tutkintoa varten sillä joulukuun alussa pitäisi mennä sekin suorittamaan Madridiin. Jos siitä pääsee läpi niin sitten voin käytännössä toimia virallisena valmentajana Crossfit-saleilla. Mutta oma kiinnostukseni ei kuitenkaan suuntaudu noihin perustunteihin vaan tulevaisuudessa olisi tarkoitus jatkaa Crossfit kids- ohjelman valmentajaksi ja sen jälkeen voisi sitten alkaa kehittelemään jotain toimintaa täällä Gran Canarialla. Uskoisin, että kiinnostuneita löytyy sillä lasten harrastusmahdollisuudet ovat kuitenkin täällä aika rajattuja. Etenkin jos haluat vain liikkua etkä välttämättä kilpailla. Mutta nuo kuviot ovat edessä ehkä aikaisintaan vuoden päästä. 

                                      

Hyvää näissä kesäisissä keleissä on se, että uima-allaskelit ovat vielä ihan täysillä päällä. 

Kotona meillä on ollut pientä sisustusprojektia tämän kuun aikana. Vihdoin ja viimein löysimme makuuhuoneen seinällä sopivat taulut. Kolme vuotta siihen meni... Ostimme tosiaan tämän reilu 3 vuotta sitten ja siitä lähtien on makuuhuoneen seinä ollut tyhjänä ja odottanut sopivaa taulua, julistetta, maalausta tmv. Mikään ei vain ole tuntunut oikealta. Lopulta idea löytyi Suomesta ja asuntomessuilta, jossa useammassa asunnossa oli näitä kartta-tauluja. Niinpä meidänkin seinälle päätyi sellaiset. 

Meidän perheen "story" on nyt siis ikuistettu seinälle. Puoliso syntyi Madridissa, minä Porissa. Tapasimme toisemme Corralejossa, Fuerteventuralla ja siellä syntyi myös pikkuneiti. Nykyinen koti on Maspalomasissa, Gran Canarialla. 

                  

                                                      

Olemme lopputulokseen tosi tyytyväisiä. Meille oli tärkeää se, että seinälle tulee jotain millä on merkitys eli emme halunneet vain kopioida jotain ideaa instagramista vaan löytää jotain sellaista, millä on meillä merkitystä. Ja tämä meidän tarinamme on jotain sellaista.. Ja istuu myös hyvin huoneen sisustukseen. 

Samalla myös muissa huoneissa on tehty pientä viilausta sisustukseen. Siis muutamalla pienellä jutulla on saatu vähän väriä tähän harmaa-valkoiseen taloon. Pikkuneidin toiveesta. Ja ilmeisesti ihan hyvä värisilmä on hänellä koska muutamalla pienellä asialla on tosiaan kodista saatu vielä kodikkaampi. 

Olohuoneeseen ostin edullisen bambu-rahin, vihreä-harmaan tyynytn sekä pari bambukoria kukille. 

Aikaisemmin Ikeasta ostetut tekokukat, lahjaksi aikoinaan saatu kastehelmi-kulho sekä saman sarjan tuikkulyhdyt tuovat oman pienen lisäyksensä. Eivät ne nyt kauheasti tuota olohuonetta vielä piristä mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. 

              

 

Seuraavana projektina olisi pikkuneidin huone. Mutta sen kanssa pitääkin olla vähän tarkempi sillä neidillä on hyvin selkeät ajatukset siitä, että millainen hän haluaa huoneensa olevan. Eli äidin ideat eivät kauheasti enää paina vaan enemmänkin nyt pitää keksiä sellaisia ratkaisuja, jotka noudattavat pikkuneidin toivomuksia mutta miellyttävät myös äidin silmää. Ja papinkin mielipiteet on otettu huomioon. Hän nimittäin rakastaa kaikkia värivaloja joten sellaiset päätyivät pikkuneidin ikkunalle. Verhot otin kokonaan pois koska niitä ei mielestäni tuollaisessa pienessä ikkunassa tarvita. 

                               yövalaistus                                      sama päivällä 

<                

Tuohon pikkuneidin valokuvaseinälle odotamme vielä tänä kesänä otettuja 7-vuotiskuvia. Sitten seinä onkin jo täynnä eli enempää kuvia emme varmaan tule ottamaan. Tosin pikkuneiti on sitä mieltä, että niitä voi kuulemma jatkaa seuraavalle seinälle vielä seuraavat 7 vuotta. Mutta saa nähdä.. sen verran arvokasta touhua on tuo kuvien ottaminen. Toisaalta nuo ovat kyllä ikuisia muistoja ja hienosti näkee, että miten pikkuneiti on muuttunut vuosien varrella. 

Pikkuneidin toiveesta huoneen värimaailma on lähinnä rosaa, lilaa ja turkoosia. Ja tietysti glitteriä pitää olla. 

            

 

Seuraavana projektina on löytää uudet taulut seinälle. Noista balettitauluista emme alkujaankaan kauheasti pitäneet - etenkin puolison mielestä ne ovat ihan liian tylstä ja surulliset meidän iloisen ja pirteän pikkuneidin huoneeseen. Olemme aika ajoin yrittäneet löytää jotain uusia ja huoneeseen sopivia ideoita mutta neiti ei ole pitänyt mistään idesta. Nyt kuitenkin keksin uuden idean, jonka yritän toteuttaa itse. Tilasin jo netistä valmiit mustat balettitanssija -tarrat, jotka on tarkoitus liimata valkoisille taulualustoille. Ja sitten teen tanssijoille balettimekot ihan oikeasta kankaasta. Saa nähdä, että miten onnistuu.. 

                                                            Siis jotain tämän tyylistä... 

Ja tämä on myös yhtenä ideana mutta "nurinpäin" eli balettitanssija jäisi valkoiseksi ja sitten ympäristö olisi vesivärimaaleilla ruiskittu niin että se balettiatanssijakuvio jäisi selvästi näkyviin valkoisena. Tätä ideaa kokeilimme jo kerran ja se oli itse asiassa aika hauska mutta pikkuneiti ei kuitenkaan siitä tykännyt yhtä paljon kuin tuosta ylempänä  olevasta. Joten se on siis yrityksenä nyt ensimmäisenä ja jos se ei onnistu niin sitten otamme varasuunnitelman käyttöön. 

Myös huonekaluostoksilla olemme ehtineet käydä. Vihdoin ja viimein löysimme terasille sopivat tuolit ja hinta kohtalainen eli 25 euroa / kappale. Tähän asti kaikki vastaavat mallit ovat olleet lähes puolet kalliimpia. Edelliset tuolit kestivät yli 5 vuotta joten toivottavasti myös nämä. 

Ja Ikeassa kävimme patjaostoksilla. Tai itse asiassa loppupeleissä ostimme vain uuden petauspatjan nykyisen patjan päälle. Itse kaipasin vähän pehmeämpää sänkyä ja tuolla petarilla saimme sen hankittua. Viimeiset pari yötä olenkin nukkunut heräämättä ja vaihtamatta kertaakaan asentoa. Hyvä hankinta siis! 

Nyt on kuitenkin edessä ansaittu viikonloppu. Ja mikä parasta niin puolisollakin on vapaata pe-su. Vihdoin ja viimein hänellä on pahin stressi ja kiire töissä helpottanut ja viimeiset pari viikkoa hän on jo tehnyt "töitä". Tosin seuraavat 4 kuukautta ainakin vielä niin, että joku vanhempi kollega on koko ajan tarkkailemassa koska vastuu ja työn vaativuus on sellaista, että sitä ei ihan hetkessä opita. Taakse jääneet 2.5 kk olivat tosi rankkoja kun ensin opiskeltiin töissä ma-pe klo 8-15 ja sitten kotona koko loppupäivä ja viikonloput päälle. Mutta nyt siis tehdään normaalisti jo töitä ja viiden päivän jälkeen on ainakin kaksi päivää vapaata. Siis ihan luksusta. Nyt on aikaa myös muulle elämälle.  Tämän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu mm. tämän illan retki dyyneille ihailemaan auringonlaskua ja tähtitaivasta. Mukaan otamme pizzat iltapalaksi ja nautimme näistä upeista loppukesän keleistä. 

Huomenna todennäköisesti suuntaamme paikalliseen vesipuistoon ja sunnuntaina ehkä lounastamme ystäväperheiden kera. Eli varsin mukava ja ohjelmantäyteinen viikonloppu tiedossa. 

Mukavaa viikonloppua kaikille - nauttikaa!