Meidän elämä on mennyt aika arkista rataa koulun alkamisen myötä eli viimeiset kaksi viikkoa. Hyppäsimme 2.5 kk loman jälkeen onneksi tosi sujuvasti takaisin arkeen ja päivät sekä viikot ovat tosi nopeasti löytäneet uuden muotonsa.
Koulua on tosiaan takana nyt kaksi viikkoa ja pikkuneiti sujahti kakkosluokalle ilman mitään ongelmia. Vanhat tutut luokkakaverit mutta uusi luokka ja osittain uudet opettajat. Tutorina eli luokanvalvojana on englanninkielisten aineiden opettaja, nuorehko Cristina. Vaikutti parin minuutin tapaamisen perusteella sympaattiselta ja hyvin rauhalliselta - saman tyylinen kuin viime vuoden luokavalvoja ja englannin opettaja. Espanjankielisten aineiden opettajaa en ole vielä tavannut. Todennäköisesti jo tuossa lokakuun aikana on odotettavissa ensimmäisiä tapaamisia luokanvalvojan kanssa eli silloin tiedämme sitten paremmin, että miten koulunalku on oikein sujunut. Neitihän itse ei koulupäivistään kauheasti meille kommentoi. Mutta menee iloisena ja tulee kotiin yhtä iloisena ja energisena joten ilmeisesti koulussa kaikki on hyvin. Ja ystäviä tuntuu riittävän viime vuoden tapaan. Tärkeä juttu tuossa iässä.

Tänä vuonna harrastukset alkoivat viime vuotta aikaisemmin sillä tanssitunnit korkattiin käyntiin jo viime viikolla. Sinnekin neiti on suunnannut täynnä iloa ja energiaa vaikka tunnit ovatkin heti koulupäivän perään. Eli koulusta neiti pääsee klo 15:45 ja baletti alkaa jo klo 16. Kiirettä pitää kun pitää välissä vielä ajaa n. 5 km matka, löytää parkkipaikka, käydä vaihtamassa pikkuneidin vaatteet ja laittaa vielä nutturakin päähän. Mutta viime vuoden kokemuksella tuokin sujuu jo sutjakkaasti emmekä yleensä montaa minuuttia ole tunnilta myöhässä. Tänä vuonna balettitunnit ovat maanantaisin ja perjantaisin, lisäksi keskiviikkoisin olisi tarjolla nykytanssin tunti ja venyttely. Se ei alunperin ollut suunnitelmissa mutta nyt neiti on pyytänyt, että pääsisi myös sinne. Meillä on nyt kuitenkin jo toinen harrastus eli ratsastus buukattuna juuri keskiviikolle. Siellä kävimme tällä viikolla ekaa kertaa ja neiti tykkäsi tosi paljon. Kesällähän hän kävi Suomessa ns. miniponialkeistunneilla 2 x viikossa ja siellä se heppakärpänen puri ihan tosissaan. Onneksi löysimme tästä läheltä kotia kivan saksalaisten pitämän ratsastustallin, jossa neiti voi nyt jatkaa harjoittelua.

Nyt alkuun tunteja on vain yksi viikossa mutta kyseessä on yksityistunti. Tällä tapaa kuulemma oppii kaikista parhaiten alkeet. Ja itse olin tosin vaikuttunut siitä, että miten perusteellisesti neitiä tosiaan opetettiin. Luulin, että Suomessa oli hyvätasoinen opetus mutta tämä oli kyllä ihan eri planeetalta. Voi olla, että tässä kun säät vielä vähän viilenevät niin saatan itsekin vielä innostua nousemaan selkään. Ratsastushan oli oma rakas nuoruudenharrastukseni ja vietin käytännössä kaiken vapaa-aikani talleilla aina 18-vuoteen asti. Taukoa lajista oli yli 15 vuotta kunnes pikkuneidin syntymän jälkeen innostuin uudestaan. Mutta sitten muutimme tänne Gran Canarialle ja laji jäi taas unholaan. Mutta ehkäpä pitää uudelleen elvyttää tuo harrastus niin saamme pikkuneidin kanssa yhteisen harrastuksen. Onhan se mukavampaa ratsastaa itse samaan aikaan kun pikkuneidillä on tunti saatikka että seisoo kentän laidalle kärpästen kiusattavana...
Mutta ensin tosiaan pitää lämpötilat vähän laskea. Täällä on nimittäin syyskuu ollut tosi lämmin kuukausi ja päivälämpötilat nousseet joka päivä vielä 30 asteeseen. Nyt alkaa jo jotenkin tämän kuumuus kyllästyttämään - syksy saisi jo vihdoin tulla! Mutta ainakaan ennusteet eivät lupaa sellaista vielä lähiaikoina. Voin vain kuvitella, että miten lämmintä on pikkuneidin koulussa jossa on suuret koko luokan kokoiset ikkunat etelän suuntaan eikä ilmastointia. Mutta ainakaan vielä ei ole neiti valittanut vaikka pää märkänä koulusta yleensä lähteekin...
Jopa illalla on vielä tosi lämmintä - kun menee 23 aikaan nukkumaan niin ei tarvitse todellakaan vetää peittoa päälle. Sisällä ja ulkona yhtä lämmintä eli ei auta edes se, että pitää ikkunaa auki.
Onneksi aamuisin on sentään hieman viileämpää joten treenit ovat onnistuneet ilman suurempia lämpöhalvauksia. Iltapäivällä en kyllä tällä hetkellä salille menisi vaikka maksettaisiin - sisällä on siellä silloin varmasti lähemmäs 40 astetta. Treenaa siinä sitten.. Ja joo, ei todellakaan ole ilmastointia eikä edes mitään tuuletinta. Tulee ainakin hiki pintaan... Onneksi tällä hetkellä keskitytään enemmän voiman hankkimiseen eli treenit ovat teholtaan vähän matalampia kuin mitä tuli vedettyä kesäkuukausina. Jaksaa, jaksaa...

Tällä hetkellä käyn treenaamassa ma-pe joka ikinen aamu n. 1-2 tunnin ajan. Mutta parin viikon päästä pitää vähän aikataulua alkaa kiristämään koska sitten alkaa taas opiskelut. Viime syksyltä jäi suorittamattta yksi kurssi liikuntalääketieteen perusopinnoista eli se pitäisi nyt joulukuuhun mennessä hoitaa pois alta. Ja samalla pitäisi myös opiskella Crossfit Level 1-valmentaja tutkintoa varten sillä joulukuun alussa pitäisi mennä sekin suorittamaan Madridiin. Jos siitä pääsee läpi niin sitten voin käytännössä toimia virallisena valmentajana Crossfit-saleilla. Mutta oma kiinnostukseni ei kuitenkaan suuntaudu noihin perustunteihin vaan tulevaisuudessa olisi tarkoitus jatkaa Crossfit kids- ohjelman valmentajaksi ja sen jälkeen voisi sitten alkaa kehittelemään jotain toimintaa täällä Gran Canarialla. Uskoisin, että kiinnostuneita löytyy sillä lasten harrastusmahdollisuudet ovat kuitenkin täällä aika rajattuja. Etenkin jos haluat vain liikkua etkä välttämättä kilpailla. Mutta nuo kuviot ovat edessä ehkä aikaisintaan vuoden päästä.

Hyvää näissä kesäisissä keleissä on se, että uima-allaskelit ovat vielä ihan täysillä päällä.
Kotona meillä on ollut pientä sisustusprojektia tämän kuun aikana. Vihdoin ja viimein löysimme makuuhuoneen seinällä sopivat taulut. Kolme vuotta siihen meni... Ostimme tosiaan tämän reilu 3 vuotta sitten ja siitä lähtien on makuuhuoneen seinä ollut tyhjänä ja odottanut sopivaa taulua, julistetta, maalausta tmv. Mikään ei vain ole tuntunut oikealta. Lopulta idea löytyi Suomesta ja asuntomessuilta, jossa useammassa asunnossa oli näitä kartta-tauluja. Niinpä meidänkin seinälle päätyi sellaiset.
Meidän perheen "story" on nyt siis ikuistettu seinälle. Puoliso syntyi Madridissa, minä Porissa. Tapasimme toisemme Corralejossa, Fuerteventuralla ja siellä syntyi myös pikkuneiti. Nykyinen koti on Maspalomasissa, Gran Canarialla.
Olemme lopputulokseen tosi tyytyväisiä. Meille oli tärkeää se, että seinälle tulee jotain millä on merkitys eli emme halunneet vain kopioida jotain ideaa instagramista vaan löytää jotain sellaista, millä on meillä merkitystä. Ja tämä meidän tarinamme on jotain sellaista.. Ja istuu myös hyvin huoneen sisustukseen.
Samalla myös muissa huoneissa on tehty pientä viilausta sisustukseen. Siis muutamalla pienellä jutulla on saatu vähän väriä tähän harmaa-valkoiseen taloon. Pikkuneidin toiveesta. Ja ilmeisesti ihan hyvä värisilmä on hänellä koska muutamalla pienellä asialla on tosiaan kodista saatu vielä kodikkaampi.
Olohuoneeseen ostin edullisen bambu-rahin, vihreä-harmaan tyynytn sekä pari bambukoria kukille.
Aikaisemmin Ikeasta ostetut tekokukat, lahjaksi aikoinaan saatu kastehelmi-kulho sekä saman sarjan tuikkulyhdyt tuovat oman pienen lisäyksensä. Eivät ne nyt kauheasti tuota olohuonetta vielä piristä mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
Seuraavana projektina olisi pikkuneidin huone. Mutta sen kanssa pitääkin olla vähän tarkempi sillä neidillä on hyvin selkeät ajatukset siitä, että millainen hän haluaa huoneensa olevan. Eli äidin ideat eivät kauheasti enää paina vaan enemmänkin nyt pitää keksiä sellaisia ratkaisuja, jotka noudattavat pikkuneidin toivomuksia mutta miellyttävät myös äidin silmää. Ja papinkin mielipiteet on otettu huomioon. Hän nimittäin rakastaa kaikkia värivaloja joten sellaiset päätyivät pikkuneidin ikkunalle. Verhot otin kokonaan pois koska niitä ei mielestäni tuollaisessa pienessä ikkunassa tarvita.
yövalaistus sama päivällä
Tuohon pikkuneidin valokuvaseinälle odotamme vielä tänä kesänä otettuja 7-vuotiskuvia. Sitten seinä onkin jo täynnä eli enempää kuvia emme varmaan tule ottamaan. Tosin pikkuneiti on sitä mieltä, että niitä voi kuulemma jatkaa seuraavalle seinälle vielä seuraavat 7 vuotta. Mutta saa nähdä.. sen verran arvokasta touhua on tuo kuvien ottaminen. Toisaalta nuo ovat kyllä ikuisia muistoja ja hienosti näkee, että miten pikkuneiti on muuttunut vuosien varrella.
Pikkuneidin toiveesta huoneen värimaailma on lähinnä rosaa, lilaa ja turkoosia. Ja tietysti glitteriä pitää olla.
Seuraavana projektina on löytää uudet taulut seinälle. Noista balettitauluista emme alkujaankaan kauheasti pitäneet - etenkin puolison mielestä ne ovat ihan liian tylstä ja surulliset meidän iloisen ja pirteän pikkuneidin huoneeseen. Olemme aika ajoin yrittäneet löytää jotain uusia ja huoneeseen sopivia ideoita mutta neiti ei ole pitänyt mistään idesta. Nyt kuitenkin keksin uuden idean, jonka yritän toteuttaa itse. Tilasin jo netistä valmiit mustat balettitanssija -tarrat, jotka on tarkoitus liimata valkoisille taulualustoille. Ja sitten teen tanssijoille balettimekot ihan oikeasta kankaasta. Saa nähdä, että miten onnistuu..
Siis jotain tämän tyylistä...
Ja tämä on myös yhtenä ideana mutta "nurinpäin" eli balettitanssija jäisi valkoiseksi ja sitten ympäristö olisi vesivärimaaleilla ruiskittu niin että se balettiatanssijakuvio jäisi selvästi näkyviin valkoisena. Tätä ideaa kokeilimme jo kerran ja se oli itse asiassa aika hauska mutta pikkuneiti ei kuitenkaan siitä tykännyt yhtä paljon kuin tuosta ylempänä olevasta. Joten se on siis yrityksenä nyt ensimmäisenä ja jos se ei onnistu niin sitten otamme varasuunnitelman käyttöön.
Myös huonekaluostoksilla olemme ehtineet käydä. Vihdoin ja viimein löysimme terasille sopivat tuolit ja hinta kohtalainen eli 25 euroa / kappale. Tähän asti kaikki vastaavat mallit ovat olleet lähes puolet kalliimpia. Edelliset tuolit kestivät yli 5 vuotta joten toivottavasti myös nämä.
Ja Ikeassa kävimme patjaostoksilla. Tai itse asiassa loppupeleissä ostimme vain uuden petauspatjan nykyisen patjan päälle. Itse kaipasin vähän pehmeämpää sänkyä ja tuolla petarilla saimme sen hankittua. Viimeiset pari yötä olenkin nukkunut heräämättä ja vaihtamatta kertaakaan asentoa. Hyvä hankinta siis!

Nyt on kuitenkin edessä ansaittu viikonloppu. Ja mikä parasta niin puolisollakin on vapaata pe-su. Vihdoin ja viimein hänellä on pahin stressi ja kiire töissä helpottanut ja viimeiset pari viikkoa hän on jo tehnyt "töitä". Tosin seuraavat 4 kuukautta ainakin vielä niin, että joku vanhempi kollega on koko ajan tarkkailemassa koska vastuu ja työn vaativuus on sellaista, että sitä ei ihan hetkessä opita. Taakse jääneet 2.5 kk olivat tosi rankkoja kun ensin opiskeltiin töissä ma-pe klo 8-15 ja sitten kotona koko loppupäivä ja viikonloput päälle. Mutta nyt siis tehdään normaalisti jo töitä ja viiden päivän jälkeen on ainakin kaksi päivää vapaata. Siis ihan luksusta. Nyt on aikaa myös muulle elämälle. Tämän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu mm. tämän illan retki dyyneille ihailemaan auringonlaskua ja tähtitaivasta. Mukaan otamme pizzat iltapalaksi ja nautimme näistä upeista loppukesän keleistä.

Huomenna todennäköisesti suuntaamme paikalliseen vesipuistoon ja sunnuntaina ehkä lounastamme ystäväperheiden kera. Eli varsin mukava ja ohjelmantäyteinen viikonloppu tiedossa.
Mukavaa viikonloppua kaikille - nauttikaa!