Aina ei tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä vaan monet pienet asiat arjessa voivat yhtä lailla ilahduttaa mieltä. Taidan ollan sellainen peruspositiivinen luonteeltani ja yritän hakea kaikesta jotain positiivista. Ja yleensäkin yritän elää mielummin positiivisella fiiliksellä kuin jatkuvasti valittaen ja valituksen aiheita hakien.
Toki on "helppoa" olla tyytyväinen kun elämässä on kaikki hyvin. On hyvä parisuhde, ihana koti, rakas tytär, terveys kohdillaan, taloudellinen tilanne vakaa ja meidän perheessä kaikilla on hyvä olla.
Mikä tällä hetkellä sitten elämässä erityisesti ilahduttaa?
Ensimmäisenä mieleen tulee ehkä se, että puolisolla on pahin työstressi helpottanut. Kesä on ollut hänelle tosi rankka mutta sitä se oli myös minulle ja pikkuneidille. Miestä kun ei kauheasti kotona näkynyt. Arkisin hän oli töissä opiskelemassa klo 8-15, sitten pieni siesta ja sen jälkeen koko illan hän oli yläkerrassa opiskelemassa klo 22 asti. Viikonloppuisin opiskelua kotona käytännössä koko päivä aamusta iltaan. Tätä jatkui käytännössä koko kesän läpi. Hänellä ei ollut aikaa meille, ei urheilulle, ei millekään muulle asialle ja päällä jatkuva stressi siitä, että seuraavasta kokeesta pitää päästä läpi. Puolison työ on stressaava ja vaativaa, siksi myös nuo "opiskeluvaiheet" ovat samanlaisia - ihmiset laitetaan koville, jotta nähdään että kenellä on kyky suoritua työstä.
No, nyt tuo pahin opiskeluvaihe on siis ohitse ja hän aloitti työt. Tosin ei vielä normaalien vuorojen muodossa vaan ainakin tammikuun loppuun asti hän tulee työskentelemään vanhemman kollegan alaisuudessa. Sitten kun tämä harjoittteluvaihe ja viimeinen koe on ohitse niin sitten pääsee vasta virallisesti töiden pariin. Joka tapauksessa jo tämä vaihe on huomattava helpotus meille sillä nyt elämässä on taas jonkinlainen järjestys. On viisi päivää töitä ja sen jälkeen ainakin kaksi päivää vapaata. Satunnaisesti jopa enemmänkin. Esim. viime viikonloppuna puolisolla on ollut ruhtinaalliset kolme kokonaista päivää vapaata. Ja niistä päivistä nautittiin täysillä!
Perjantai-illalla suuntasimme perinteiselle retkelle dyyneille. Ensin ihailemaan auringonlaskua ja sitten tähtitaivasta. Pikkuneiti ja ystävä juoksivat ylös-alas dyynejä ja lopulta nautimme pizzat ihaillen tähtiä. Täysikuu ei ihan vielä osunut kohdalle mutta taivaalla loistivat kirkkaina niin mars, saturnus kuin jupiter.
Näitä täydenkuun dyyni-iltoja vietimme jo kaveriporukalla aikoinaan Fuerteventuralla 2000-luvun alussa ja ne olivat tosi ikimuistoisia. Ne jäivät kuitenkin jossain vaiheessa tauolle pikkuneidin syntymän ja myöhemmin saarelta muuttamisen myötä. Mutta olemme nyt jatkaneet tätä perinnettä täällä Gran Canarialla - tosin ihan perheen kera. Ehkäpä seuraavalla kerralla mukaan kutsutaan myös ystäväperheitä sillä kokemus on aika ainutlaatuinen. Näistä pienistä hetkistä elämässä on juuri kysymys!
Lauantaipäivän vietimme puolestaan Maspalomasin vesipuistossa. Neiti on jo pitkään pyytänyt, että menisimme sinne mutta kesällä ei kuumuuden ja väenpaljouden takia tehnyt mieli lähteä. Mutta syyskuu onkin sopiva hetki - juuri nyt on matkailun suhteen vähän hiljaisempi kausi ennen kuin talvikausi pärähtää täysillä käyntiin lokakuussa ja säiden puolestakin on täydellistä. Lämmintä mutta ei enää ihan paahtavan kuuma ja vedessä tarkenee vielä ihan hyvin.
Pikkuneidillä oli tietenkin naapurintyttö mukana kaverina. Siellä ne touhusivat koko päivän vedessä ja mami&papi saivat vain levätä aurinkotuolissa varjon alla. Elämän pieniä iloja!
Toinen ilonaihe on tietysti se, että pikkuneidillä on ympärillä hienoja ystäviä. Ja mikä parasta, niin niitä on vähän joka puolella. Koulussa on hänellä paljon ystäviä, tanssitunneilla, ystäväperheiden parissa, entisestä koulusta, entiseltä kotisaarelta ja tietysti naapurintyttö Martina. Mitä tekisimmekään ilman häntä... Ja onni & ilo on se, että vaikka neideillä on ikäeroa 3 vuotta niin leikit sujuvat ongelmitta ja he viihtyvät tosi hyvin toistensa seurassa. Nyt on myös ensimmäiset yökyläilyt suoritettu - pari viikkoa sitten Martina oli meillä yökylässä ja viime lauantaina pikkuneiti meni puolestaan naapurille yökylään. Olikin ensimmäinen kerta kun neiti oli jossain muualla kuin kotona tai isovanhempien kanssa. Hyvin meni ja hyvä niin. Ensi viikonloppuna kuulemma nukutaan taas meillä ja sitten taas ystävän luona :-)
Kolmas ilonaihe oli tietysti se, että pikkuneidin yökyläilyn ansiosta saimme myös puolison kanssa kerrankin vietettyä laatuaikaa yhdessä. Olipa outoa viettää kokonainen ilta, yö ja aamu ihan kahdestaan. Sunnuntaina saimme neidin takaisin vasta lounasaikaan! Emme ole tainneet koskaan viettää puolison kanssa näin pitkää aikaa ihan kahdestaan sitten pikkuneidin syntymän. Ja siitä on jo yli 7 vuotta!
Tietysti suuntasimme puolison kanssa illalliselle sellaiseen paikkaan, johon ei pikkuneidin kanssa tulisi mentyä. Testasimme ekaa kertaa 360 grados-nimisen ravintolan, joka on kuulu upeasta näköalastaan. Myös ruoat olivat todella maukkaita. Ihan halpa paikka ei ole kyseessä sillä illalliselle tuli hintaa n. 50 € / hlö mutta silloin harvoin kun kahdestaan pääsemme illalliselle niin voimme kyllä siitä vähän enemmänkin maksaa. Ravintola oli tosi iloinen yllätys ja sinne tulemme varmasti menemään toisenkin kerran. On aina kiva löytää uusia lempiravintoloita.
Viikonloppuna ilahdutti myös se, että sain varattua joulukuun alkuun lennot Madridiin reilut 20 euroa / suunta. Nykyään saarten asukkaat saavat saarten ja mannerten välisistä lennoista peräti 75 % alennusta ja tämä helpottaa kummasti matkustamista. Eihän se tuota 2.5 tunnin lentoa tee yhtään lyhyemmäksi mutta on se eri asia maksaa siitä lennosta tuo reilut 20 euroa kuin reilut 50 euroa.
Iloiseksi tekee myös se, että on jotain, mitä odottaa.... Ja se on tietysti seuraava loma! Meillä se on todennäköisesti vasta joulun aikoihin sillä puolisolla ei ole kuin yksi lomajakso koko loppuvuodelle jäljellä. Eikä pikkuneidilläkään ole koulusta mitään pidempää lomaa sitä ennen tarjolla. Tosin parit pitkät viikonloput olisi mutta ne taas eivät osu yksiin puolison työpäivien kanssa.
Joten odottelemme joulua. Ja etenkin joulua Suomessa! Viime vuonna vietimme joulua täällä Gran Canarialla ja paikalla oli ainutlaatuisesti koko Suomen ja Espanjan lähisuku. Tällä kertaa suunnitelmissa oli viedä Espanjan suku Suomeen ihmettelemään Lapin talvista ihmemaata mutta eiväthän aikataulut osu kenenkään kanssa yhteen. Yksi pääsisi lähtemään silloin, toinen tällöin ja kolmas tuolloin. Eli mission impossible. Joku toinen vuosi sitten...
Nyt siis tarkoituksena on ensin suunnata Lappiin puolison ja pikkuneidin kanssa. Suunnitelmat ovat sen verran vielä avoinna, että emme tarkalleen tiedä että minnepäin suuntaamme. Ihan vain Rovaniemelle vaiko sieltä vielä eteenpäin Leville tai johonkin muuhun laskettelukeskukseen. Näillä näkymin todennäköisesti vain Rovaniemelle ja siellä vietämme 4 päivää - ohjelmassa mm. vierailu joulupukin luona, poroajelua, huskysafaria ja kaikenlaista muuta talvista puuhaa. Ja ehkäpä käymme päiväseltään myös jossain laskettelemassa. Innolla ja iloisin mielin yritämme löytää sopivia lentoja ja majoitusta sillä juuri joulua ennen hinnat ovat tietysti aika suolaisia. Mutta ilokseni löysin jo yhden kohtuuhintaisen majoituspaikan, jossa on vielä maksuton peruutuskin aina marraskuulle asti eli ehdin tarvittaessa etsiä vielä muitakin vaihtoehtoja.
Puolison kanssa olemme käyneet kolmesti Lapissa - kerran Ylläksellä, kerran Rukalla ja kerran Levillä. Ja jokaisella kerralla olemme myös käyneet Rovaniemellä joulupukkia tapaamassa. Kaksi viimeistä kertaa myös pikkuneiti on ollut mukana. Tosin viime reissusta on jo kolme vuotta eikä pikkuneiti muista siitä juuri mitään eli nyt on hyvä hetki käydä hakemassa muistoja kun neiti vielä uskoo joulupukkiin. Ja ehkäpä nyt 7-vuoden iässä nuo kokemukset jäävät myös muistiin loppuelämäksi.
Iloita voi myös ehkä siitä, että jouluun on enää 3 kuukautta :-)
Iloitsen myös siitä, että syksy on virallisesti alkanut. Kalenterin mukaan se alkoi eilen sunnuntaina 23.9. Ilmat tosin ovat vielä edelleen enemmänkin kesäiset kuin syksyiset - tänään lämpötila on kohonnut yli 35 asteeseen! Mutta ehkäpä ne tästä vielä muuttuvat. Odottelen sitä hetkeä kun aamulla alkaa tuntua raikkaalta ja sitä, että päivällä ei tarvitsisi aina etsiä varjopaikkaa.. Vaikka tuo kuumuus jo vähän ahdistaakin niin yritän kuitenkin siitäkin olla iloinen sillä se tarkoittaa sitä, että ainakin uima-allaskelit jatkuvat vielä hetken aikaa.
Ja vaikka on maanantai niin koitetaan olla iloisia. Eihän se ole kuin kerran viikossa :-)
