perjantai 17. elokuuta 2018

Etelästä pohjoiseen eli terveisiä Galiciasta

Jätimme hetkeksi helteisen Gran Canarian ja hyppäsimme koneseen kohti pohjoista. Ihan halvalla ei tätä pyrähdystä tehty sillä meidän (2 aikuista + lapsi) lentoliput maksoivat yli 600 € / meno-paluu siitäkin huolimatta, että saarten asukkaina saamme peräti 75 % normaalihinnoista alennusta. Eli ihan halvoissa hinnoissa eivät ole nämä Espanjan sisäiset liput näin lomakautena... Mutta minkäs teet kun pitää jättää varaukset viime tinkaan niin silloin ei sitten kauheasti ole varaa valittaa. Autonvuokrauksestakin veloitettiin 260 € kuudelta päivältä - mielestäni ihan kiskurihinta täällä Espanjassa. Esim.Fuerteventuralla saimme saman 67 eurolla. Eli hyvät on hinnat pohjoisessa... Mutta jos haluaa pois täältä kuumuudesta niin siitä pitää olla siis valmis maksamaan :-) 

Lensimme eilen Gran Canarialta tänne Espanjan pohjoislaidalle, Galiciaan. Tällä kertaa Air Europan kyydissä. Olisimme voineet hypätä myös Ryanairin kyytiin mutta heillä on lakkoiltu viime aikoina täällä Espanjassa joten emme viitsineet ottaa riskiä että lento olisi peruttu viime hetkellä tai jotain muuta mukavaa. Lentohan Espanjan lähes eteläisimmältä kentältä (vain pienen El Hierron saaren kenttä on hieman etelämpänä kuin Gran Canarian) tuonne pohjoiseen kestää n. 2 tuntia 40 minuuttia. Vähän pohjoisempana olisi ollut Coruñan kaupungin kenttä mutta tällä hetkellä sinne ei meiltä pääse suorilla lennoilla. 


Meidän päämäärämme ei kuitenkaan ollut Santiago de Compostela, joka on yksi Galician tunnetuimpia kaupunkeja, johtuen ennen kaikkea siitä että tunnettu camino de Santiago 
-pyhiinvaellusreitti päättyy sinne. Tarkoituksena on paluumatkalla vierailla siellä - jos vain ehdimme. Joskus vuosia sitten kävimme puolison siellä mutta pikkuneiti ei ole kaupungissa koskaan käynyt. No, rehellisesti täytyy myöntää että eipä nyt niin haittaa vaikka emme kaupungissa ehtisikään käydä sillä muistaakseni se ei niin kovin kummallinen ollut. Tai ei ainakaan mieleen ole jäänyt mitään kovin sykähdyttävää vaikka katedraali toki näyttävä oli. 


Galicia itsessään on kuitenkin ihan mielenkiintoista seutua. Etenkin meille ns. etelän asukeille. Kotipuolessa kun on kuumaa ja kuivaa niin Galiciassa ollaan sitten toisessa ääripäässä - siellä on yleensä viileätä ja sateista. Tästä kertovat myös maisemat - on niin vehreää että paikoitellen jopa Suomi jää toiseksi...

                                  





Mutta ihan kivaa vaihtelua ovat nuo raikkaat säät kun on taas kuukausikaupalla kulkenut melkein vuorokauden ympäri shortsit ja toppi päällä. Matkalaukussa oli siis pakattununa sellaiset "harvinaisuudet" kuten farkut, sadetakki, pitkähihaisia paitoja, sukat, pitkät treenitrikoot ja t-paitoja, pikkuneidillä mukana jopa kumisaappaat. No, olihan meillä Suomessa melkeinpä samat tavarat mukana mutta siellä niitä ei sitten tänä kesänä tarvittu. Jos nyt sitten tällä reissulla. Etukäteen sääennusteet ovat ainakin näyttäneet ihan mukavia lukemia - riittävän lämmintä mutta ei liian kuumaa eikä suurempia sateitakaan ole luvassa. 



Aamulla tuntui jopa lievästi sanottuna raikkaalle kun klo 8 aikaan suuntaa ulos treenaamaan ja mittari näyttää + 14 astetta. Heh - kyllä juoksu kulki vähän eri tavalla kuin kotipuolen + 30 asteessa.

treenikuva!! 

Olemme siis tällä hetkellä pikkuruisessa O vicedo -nimisessä kylässä, aika lailla Espanjan pohjoisimmassa kolkassa. Se pohjoisin piste, Estaca de bares,  sijaitsee seuraavassa niemenkärjessä. Sielläkin käymme joka visiitillä. Onhan se komea paikka - Cantabrian meri ja Atlantti kohtaavat täällä. Niemenkärjen "huipulla" sijaitsee majakka ja siellä ravintola-hotelli Semaforo de Bares. Siellä olemme käyneet syömässä joka reissulla. Meillä on myös ollut perinteenä ottaa valokuva ravintolan pihalla - samassa paikassa joka reissulla. 

Vuosi 2008
                                    

                                                                         Vuosi 2012

Vuosi 2015

                                                                 
Itse O Vicedon kylä on pieni ja tyypillinen Galicialainen rantakylä - talvella asukkaita on ehkä reilut 1000 mutta kesällä väkeä on sitten hieman enemmän. Monet tulevat tänne pakoon sisämaan kuumuutta. Näin tekevät myös appivanhemmat, jotka ovat täällä viettäneet kesänsä jo xx vuoden ajan. He ostivat aikoinaan kattohuoneiston paikallisesta kerrostalosta ja käyttävät sitä siis yleensä heinäkuusta syyskuun puoleen väliin. Muun ajan asunto seisoo tyhjillään. Tosin voi olla, että tulevaisuudessa käyttö jää vieläkin vähemmälle sillä appiukko ei käytännössä saisi enää ajaa autoa eli kulkeminen kakkosasunnolle ei olekaan enää niin helppo homma kun lentokenttäkin on yli 2 tunnin automatkan päässä. Ja yhtä lähellä on myös lähin kunnon sairaala. Eli voi olla, että tämä meidän tämänkesän vierailu on ehkä viimeinen näillä seuduilla. En usko, että tänne lomalle suuntaisimme ellemme sitten tulisi noita isovanhempia katsomaan. 

Näillä seuduilla ei nähtävää nimittäin kauheasti ole. Onhan täällä vehreää luonto, metsiä, raikasta ilmaa ja kauniita rantoja. Mutta ihan ehkä niiden takia en välttämättä tänne asti lähtisi... 
                              
                                   

Meidän lomamme täällä ovat yleensä temmoltaan aika rauhallisia. Itse käyn aamuisin juoksemassa / treenaamassa, sen jälkeen rauhallisesti aamupalaa, sitten ehkä pikkuneidin kanssa ulkoilemaan tai rannalle, jos on hyvä ilma. Sitten lounaalle johonkin kylän kahdesta ravintolasta tai naapurikylään, jossa on pari ravintolaa lisää. Tämän jälkeen puoliso ja isovanhemmat vetäytyvät siestalle, itse puolestaan yritän viihdyttää pikkuneitiä. Iltapäivällä sitten yritämme keksiä jotain puuhaa koska puolison vanhemmat eivät silloin enää juurikaan kotoa poistu. Saatamme ajaa 15 min päähän Viveiron kaupunkiin, jossa on jo vähän enemmän viihdykettä kuten elokuvateatteri. Asukkaita kaupungissa on noin 15 000 eli puhutaan vähän eri mittakaavan paikasta kuin O Vicedon pikkukylä mutta siitä huolimatta aika vähän sielläkään on mitään tekemistä. Kylän keskusta on nopeasti kävelty läpi. Syöminen taitaa olla se päivän pääohjelma - onneksi pohjoisen merenelävät ovat erittäin maukkaita! 





Aikaisemmilla reissuilla pikkuneiti on vielä ollut sen verran pieni, että ei ole sen kummempaa aktiviteettia kaipaillut mutta nykyään alkaa jo aika käymään tylsäksi jos ei ohjelmaa ole tarjolla. Joten parit ratsastustunnit olemme varanneet etukäteen jotta hänellä olisi edes jotain mukavaa puuhaa, jota odottaa. Myös kanootit käymme varmasti joku päivä vuokraamassa ja suuntaamme niillä melomaan lähivesiin. Siinäpä ne suurimmat suunnitelmat sitten ovatkin... Ennen appiukolla oli sentään vene ja sillä käytiin aina parit kerrat ajelemassa mutta sekin myytiin jo pari vuotta sitten pois. 




No, nauttikaamme nyt näistä maisemista, luonnosta ja raikkaasta ilmasta. Kun näitä ei kotipuolessa ole kuitenkaan tarjolla. Eikä sitä tiedä, että milloin tänne seuraavan kerran saavumme. Ja onhan tällä paikalla myös meille tietty muistoarvo - olihan se ensimmäinen paikka, jonne suuntasimme puolison kanssa yhdessä lomalle. Tapaamaan appivanhempia 3 kk tuntemisen jälkeen :-) 

Ja ovathan nuo rannat näillä seuduilla upeita ja vesi tosi kirkasta - ainoa huono puoli on, että se vesi on aika viileätä.... 




Ensi viikon lauantaina pakkaamme laukut, lennämme Gran Canarialle, vaihdamme autosta toiset matkatavarat tilalle ja jatkamme samantien matkaa naapurisaari Fuerteventuralle. Eli matka jatkuu...













sunnuntai 12. elokuuta 2018

Vielä on lomaa jäljellä...

Kuluneen viikon aikana olemme yrittäneet palautua arkeen neljän viikon Suomi-loman jäljiltä. Yleensä kotiin on ollut loman jälkeen mukava palata mutta tällä kertaa kotiutuminen on ollut jotenkin nihkeämpää. Ehkäpä johtuu siitä, että Suomi-loma oli niin mahtava ja ohjelmaa täynnä että tämä loma täällä kotosalla ei oikein tunnu miltään. Ei ole oikein mitään tekemistä kun omat ja pikkuneidin ystävät ovat kaikki edelleen omilla lomareissuillaan eikä tuolla altaallakaan jaksaisi tuntikaupalla maata. Tiedän, että on ehkä kohtuutonta valittaa kun asuu paikassa, jossa on unelmaolosuhteet monen mielestä loman viettoon - aurinko paistaa, on lämmintä, vieressä on valtava uima-allas ja rannatkin ovat melkein kivenheiton päässä. Mutta silti...


Enkä tätä nyt varsinaisesti lomaksi kutsuisi koska arki se rullaa täällä kotona näin "lomallakin" - kaupassa pitää käydä, ruokaa pitää laittaa, koti pitää siivota, pyykit pitää pestä ja silittää. Ainoa ero normiarkeen on oikeastaan se, että pikkuneitiä ei tarvitse kuljettaa kouluun ja harrastuksiin vaan hän kulkee mukana 24/7. Olemme todellakin viettäneet tiiviisti aikaa yhdessä koska puoliso on töitten puolesta niin kiireinen että häntä emme juuri näe kuin vilaukselta ennen nukkumaan menoa. 

Jotain pientä ohjelmaa sentään oli viime viikolla ettei aika ihan kulunut vain täällä kotosalla. Keskiviikkona kävimme Las Palmasissa tapaamassa pikkuneidin esikouluaikaista ystävää. Olemme tavanneet aina silloin tällöin vaikka neidit ovat viettäneet jo vuoden verran eri kouluissa. Tytöillä jutut jatkuivat aivan kuin ennenkin vaikka viime tapaamisesta on vierähtänyt jo monta kuukautta. 


Torstaina taas vietimme Suomi-koululaisten kanssa "illallinen taivaan alla" -tapahtuman merkeissä piknikkiä. Tosin suurin osa taitaa näin kesällä olla Suomessa joten paikan päälle meitä saapui vain pieni porukka. Mutta ilta oli tosi mukava ja pitää ehdottomasti ottaa uudelleen silloin kun väkeä on enemmän saarella. 




Eilen puolestaan kokoonnuimme Crossfit-porukalla aamutreeneihin rannalle ja sen jälkeen jäimme vielä nauttimaan aamupäivästä rannalla. Tosi kivaa oli ja tuli myös käytyä ensi kertaa tuolla Tauron rannalle. Kyseessä on melkoista polemiikkia aiheuttanut ranta sillä sinne tuotiin kuulemma 70 000 tonnia hiekkaa Saharan autiomaasta mutta ranta on ollut suljettuna ja aidattuna koska ranta rakennettiin läheisen hotellin toimesta. Mutta Espanajassa ranta ei käytännössä voi olla yksityisomaisuutta joten hotelli ei voi rantaa sulkea omaan käyttöönsä. Rannalla olevat paikallisten rantamajat ovat myös olleet purku-uhan alla ja ilmeisesti niitä myös jossain vaiheessa alettiin vetämään maan tasalle. Mutta ihan tarkkaan en tiedä, että mikä tilanne on tällä hetkellä ja mitä tulee tapahtumaan. Aitoja on kuitenkin edelleen rannan ympärillä mutta kyllä sinne silti pääsee. 


Aamulla ranta oli vielä ihan autio mutta puolen päivän aikaan jo aika lailla täynnä paikallisia. Ei mikään ihme sillä hienosta rannasta on kysymys. Ja sääli olisi, jos sitä ei saisi käyttää kun sellainen on kerran rakennettu. Mekin sinne suuntaamme varmasti tulevaisuudessa sillä rannasta tuli uusi suosikkini. Pääasiassa paikallisia ja vain vähän matkailijoita - kivaa vaihtelua matkailijoiden täyttämille "normirannoille". Ja hyvä puoli on se, että tänne ei taida päästä hyvin edes julkisilla joten suurimmat matkailijamäärät pysynevät poissa myös lähivuosina. 

Ja joku pieni ravintolakin oli rannan vieressä joten ehkäpä seuraavalla kerralla testaamme myös sen. Eilen emme jääneet lounaalle sillä meidän piti kiirehtiä kotiin valmistamaan puolisolle lounasta sillä hän ei rannalle valitettavasti ehtinyt kiireiltään. 

 


Puolisolla on takana stressintäyteinen ja kiireinen 2 kk eikä vapaa-aikaa ole ollut käytännössä lainkaan. Toiveissa kuitenkin on, että viikon päästä tilanne helpottaa ja puoliso saa pitää pari viikkoa lomaa. Ja onneksi siis on vielä lomaa jäljellä! Kouluthan täällä Kanarialla alkavat vasta syyskuun alussa eli melkeinpä kuukausi on vielä koululaisillakin aikaa ladata akkuja. Viikon päästä siis suunnataan taas lomareissulle -jee!


Tänä kesänä emme ole pikkuneidin kanssa kauheasti täällä kotona viihtyneet. Koulun loppumisen jälkeen pari viikkoa ja nyt toiset pari viikkoa. Mutta täytyy sanoa, että nämä vähätkin viikot kotona ovat olleet ihan riittävästi. Etenkin kun leikkiseuraa ei ole juurikaan ollut tarjolla joten mamin tehtävänä on ollut toimia leikkikaverina. Vuorotellen barbeilla, playmobileilla, lego friendseillä ja loppuaika sitten uima-altaalla. Onneksi sentään arkisin pääsen treenaamaan eli vähäksi aikaa edes "aikuisten maailmaan". Tosin sielläkin pikkuneiti on mukana mutta hän viihtyy siellä onneksi tosi hyvin kun pääsee itsekin purkamaan energiaa. 

Ensi viikollekin on parit jutut suunniteltuna, joten pientä vaihtelua tähän meidän  loma-arkeen ja sitten lauantaina taas hypätään lentokoneeseen. Tosin meidän lomasuunnitelmat loppukesäksi eivät ole kovinkaan eksoottisia. Pikkuneiti haaveili New Yorkista, itse olisin lähtenyt mielelläni vaikka Garda-järvelle ja Venetsiaan mutta lähdemme sitten sukuloimaan pohjois-Espanjan Galiciaan. Puolison vanhemmat viettävät siellä aina kesänsä joten jos heitä haluaa näin kesällä tavata niin pitää matkata sinne. Ei nyt ehkä itsellä lomavaihtoehto nro 1 mutta joskus on tehtävä kompromisseja. Olimmehan juuri neljä viikkoa Suomessa joten on ihan reilua, että myös Espanjan isovanhemmat pääsevät nauttimaan pikkuneidin seurasta.

No, pitää keksiä jotain ohjelmaa jotta saamme ajan kulumaan pientäkin pienemmässä O Vicedon kylässä, jossa asukkaita taitaa olla n. 1500. Tekemistä ei kauheasti löydy eikä yleensäkään kauheasti mitään muutakaan - on siellä pieni ruokakauppa ja pari pientä ravintolaa. No, onneksi on sentään vuokra-auto että voi edes jotain retkiä tehdä vaikka lähialueen nähtävyydet ja rannat onkin nähty jo useampaan kertaan. No, eiköhän se aika siellä saada kulumaan. Itsellä on ollut tapana siellä käydä aamulla juoksemassa ja tekemässä vähän treeniä. Tosin ihan kehonpainotreenejä pitää vetää koska minkäänlaisia välineitä ei ole tarjolla mutta onneksi niilläkin saa tarvittaessa aikaiseksi ihan hyviä treenejä. Näin kesällä on oma treenaus muutenkin ollut enemmän kuntopohjaista joten samalla linjalla on hyvä jatkaa vielä kuukausi ja sitten syyskuun alussa taas keskitytään voimapuoleen.  

                                    Ja kyllähän näissä maisemissa kelpaa lomailla... 


 

 


Yksi "hyvä" puoli tuossa Galician reissussa on ehkä se, että vihdoin saamme sitä kauan kaivattua raikasta ilmaa :-) Nimittäin säät tuolla Galiciassa ovat yleensä aika oikukkaita joten voi olla, että vesisateita on luvassa... No, pitää pikkuneidille varata kumisaappaat ja sadevaatteet mukaan niin päästään edes niitä vesilätäköihin hyppelemään kun Suomessa tuo huvi jäi tänä kesänä kokematta. Läheltä löytyy myös ratsastustalli joten ehkä varaamme pikkuneidille parit tunnit niin saamme hänelle myös jotain mielekästä ohjelmaa viikolle. 

Onneksi Galician loman jälkeen suuntaamme vielä Fuerteventuralle, entiselle rakkaalle kotisaarelle. Siellä vietetyt lomat ovat yleensä meidän perheelle niitä todellisia lomia. Ja kaiken lisäksi samaan aikaan saarelle on lähdössä myös muita ystäväperheitä joten pikkuneidillekin on seuraa tarjolla. Ja tietysti meille aikuisille! Käytännössä käymme vain kääntymässä Gran Canarian lentokentällä, heitämme Galician laukut autoon ja otamme Fuerteventuran laukut tilalle sekä tietysti kitesurf-varusteet. Lennokas vaihto siis!


Fuerteventuralla jatkamme lomaa vajaan viikon verran ja ohjelmassa on lähinnä ystävien tapaamista, rantaelämää, leppoisia illallisia suosikkiravintoloissa ja toivottavasti tuulet ovat suotuisia niin että pääsemme myös leijasurffaamaan. Meillä nämä Fuerteventuran reissut ovat yleensä niitä, jotka tuntuvat eniten lomalta.... Kun on kiireetöntä aikaa olla yhdessä perheen kanssa! 


Takaisin kotisaarelle palaamme sitten elokuun viimeinen päivä ja täällä kotona ehdimme vielä "lomailemaan" ja palautumaan arkeen viiden päivän verran ennen kuin koulu sitten taas jatkuu. Onneksi silloin myös naapuruston ystäväperhe on jo kotona eli pikkuneidille löytyy taas leikkiseuraa. Ja varmasti innolla taas neidit leikkivät koska melkein kaksi kuukautta on sitten ehtinyt vierähtää siitä kun viimeksi näkivät toisiaan. 

Tällaisia loppuloman suunnitelmia on siis vielä edessä. Yritämme nyt  nauttia näistä tulevista lomaviikoista vaikka kohteet eivät kovin erikoisia olekaan. Mutta voi olla, että tulevina kesinä meidän perheen yhteiset kesälomareissut jäävät ehkä yhteen viikkoon koko kesän aikana. Ei kivaa... Ja todennäköisesti joulun ajan lomista on turha edes haaveilla seuraavien viiden vuoden aikana. Mutta tällaista tämä on. Ja pitää nyt siis nauttia entistä enemmän näistä hetkistä kun yhteisiin lomiin on mahdollisuus. 

                                           Hyvää kesän ja lomien jatkoa! 



tiistai 7. elokuuta 2018

Suomen kesä 2018

Joskus kohdalle sattuu sellaisia juttuja, jotka muistaa taatusti koko loppuelämän. Voisin väittää, että kesä 2018 Suomessa tulee olemaan monelle sellainen. Myös itselle! En ainakaan itse muista yhtään samanlaista kesää Suomessa. Suomen kesä näytti parastaan!

Meillä oli ilo viettää Suomessa heinä-elokuussa yhteensä 4 viikkoa ja koko ajan lämpötilat pysyivät käytännössä 25 asteen paremmalla puolella. Voisin melkein sanoa, että 30 asteen paremmalla puolella. Eikä aina öisinkään lämpötilat laskeneet alle 20 asteen. Enpä muista koskaan kokeneeni Suomessa tällaista. En edes silloin kuin siellä asuin... 

                               

Eikä nämä heinäkuun helteet edes riitä. Ilmeisesti jo toukokuun alusta lähtien on Suomessa saatu nauttia Kesästä isolla K-kirjaimella. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt. Mitä nyt perinteisesti juhannuksena satoi ja oli kylmää... Mutta muuten on helle hellinyt. Tai eivät toki kaikki näistä keleistä ole kyllä nauttineet. Voin vain kuvitella, että minkälaista elämä on esim. sairaaloissa tai pienessä kerrostaloasunnossa, jossa ei ole kunnon tuuletusta saatikka ilmastointia. Ja jos vielä sattuu olemaan vauva, pieni lapsi, vanhus tai sairas. Ei taatusti ole ollut mukavaa näillä keleillä.  Eli heilläkin tämä kesä jää taatusti mieleen - ei ehkä nautinnollisena vaan painajaismaisena. Moni taitaa jo unelmoida syksyn saapumisesta... 

Itseä eivät lämpimät kelit niin haitanneet. Vaikka menimmekin Suomeen sillä ajatuksella, että ihanaa kun pääsee raikkaaseen ilmastoon ja pikkuneiti pääsee hyppimään vesilätäköissä jne. Ei päästy juurikaan nauttimaan näistä mutta ei voi valittaa - loistavien säiden ansiosta tuli nimittäin tehtyä ihan hirmuisen paljon kaikenlaista. Ja muutenkin  - tätä hellettä meillä on kotonakin melkein 3/4 vuodesta joten näihin ilmoihin on totuttu.  
  
Kun ei satanut vettä niin ei päässyt hyppimään vesilätäköihin. Mutta ei hätää - vettä        
                          puutarhaletkulla trampoliinille ajaa saman asian :-) 
                                        

                                                      Kyllä täällä tarkenee... 

No, kotona meillä on sentään nykyään ilmastointi joten sen puolesta on mukavampi olla. Tarvittaessa voi viilentää kodin ennen nukkumaan menoa. Suomessa ei tuota luksusta ollut vaan sisälämpötilat olivat pahimmillaan lähes 30 astetta päivin ja öin. Mutta sekään ei haitannut minua - nukuin nimittäin peitto päällä koko Suomi-loman ajan :-)  

Mutta monet ovat kärsineet kuumuudesta ja se on myös haitannut monien yöunia. 
Mutta muuten ovat kyllä suomalaiset saaneet nauttia kesästä ihan 100 %. Myös vedet ovat lämmenneet ja joissain paikoissa on päästy jopa 25 asteen paremmalle puolelle - siinä kelpasi jo vilukissankin uida. En muuten muista, että koska edellisen kerran olisi tullut Suomessa uitua...  Toki tälläkin ilmiöllä on se toinen puoli eli sinilevätilanne on kai monin paikoin ollut pahin vuosikymmeniin. No, Porin seudulla ei niistäkään ole ollut riesaa toistaiseksi eli saimme pulikoida ihan rauhassa ilman leviä. 

Ja uimassa tuli käytyä - uitiin maauimalassa, meressä, järvessä ja joessa.  Ja monta kertaa! Viimeisellä viikolla meriveden lämpötila Yyterissä oli varmaan 28 astetta - edes täällä Kanarialla ei ole niin lämmintä merivettä.  Saatikka, että Suomessa olisi koskaan uitu noin lämpimissä vesissä... 



Itse pakkasin matkatavarat siihen malliin, että lämpötilat ovat varmaan jossain 20 asteen tuntumassa eli farkkuja oli mukana 5 kpl, pitkähihaisia paitoja vähintään yhtä monta, neuletakkeja pari kpl, farkkutakki jne. Pikkuneidillä aika lailla samanlainen varustus. No, eipä tullut  kauheasti käyttöä noille vaatteille. Farkut vedin tulopäivän jälkeen jalkaan seuraavan kerran vasta 4 viikkoa myöhemmin :-) 

Hellevaatteet jätin siis tarkoituksella kotiin - eihän niitä nyt Suomessa tarvita... En uskonut vaikka ennusteet lupasivat lämmintä ja jopa helteistä heinäkuuta. Mukaan otin tasan kaksi toppia ja kahdet shortsit enkä yhtään hellemekkoa. No, onneksi näin heinäkuussa on kaupassa ollut kesä-alennusmyynnit, joten parit topit ja hellemekko on löytynyt edullisesti. Eli parilla mekolla, neljällä topilla ja kahdella parilla shortseilla on vedetty tämä loma. Ja onneksi aika usein voi vetää päälle myös sporttivermeet, näin kesällä nekin ovat ihan sopiva asu. 



Myös treenitoppeja on tullut hankittua reilusti sillä mukaan en ottanut kuin yhden. Ajattelin jotenkin, että t-paidassa pitää täällä treenata. Heh... No, onneksi löysin kasan treenitoppeja ihan älyttömän halvalla ja niille on käyttöä kotipuolessakin joten hyviä hankintoja oli. Yhteensä olen ostanut 5 toppia ja hintaa niille kertyi 45 euroa eli ei todellakaan pahan hintaisia kun yleensä treenitopeista saa pulittaa helposti 20 euroa kappale. 



Tämä kesä tulee jäämään kyllä meidän mieleen varmasti pitkäksi ajaksi. Tämän kesän 2018 muistamme sinä huippukesänä, jolloin saimme nauttia Suomesta täysillä joka hetki. Teimme niin valtavasti erilaisia juttuja kun ei tarvinut miettiä, että mitenköhän suunnitelmat onnistuu jos / kun sataa vettä. 



Teimme kaikki ne asiat, joista etukäteen haaveilimme ja monta muuta, joista emme edes etukäteen unelmoineet. Yksi huippujutuista oli melontaretki, jonka teimme ystävien kera kun puolisokin oli Suomessa lomalla. 





Loman kruunasi Porispere-festarit, jossa kävin kavereiden kanssa. Siellä oli käyttöä jopa sille sadetakille, jonka raahasin mukanani Espanjasta asti! Tosin kuuro kesti n. 10 minuuttia eli ihan kertakäyttösadetakillakin olisi varmaan pärjännyt... Eikä ollut edes kylmä vaan sateesta huolimatta lämpötila oli illallakin yli 20 astetta. 



Tämä kesä Suomessa on ollut niin ikimuistoinen. Ei pelkästään käsittämättömän loistavien kelien ansiosta vaan myös sen ansiosta, että elimme Suomen kesää sataprosenttisesti. Ja tietysti kaiken kruunasi loistava seura.  Kiitos ja kumarrus!