Itselle Rauma on tuttu kaupunki, sillä siellä tuli vietettyä aikoinaan kuusi vuotta. Lukion jälkeen lähdin sinne opiskelemaan vuonna 1995 ja sieltä tuli sitten lähdettyä maailmalle vuonna 2001. Ja aina viihdyin sielläkin ihan hyvin enkä porilaisena koskaan kokenut minkäänlaista ongelmaa. En edes silloin kuin aikoinani siirryin sinne pelaamaan ja kypärään oli unohtunut vielä Ässien tarra! Siitä huolimatta sain paikan joukkueessa...
Rauma on tunnelmalta aika erilainen kuin Pori. Tietysti kaupungin pienempi koko vaikuttaa mutta myös se, että Rauman keskustan "kruunu" on Vanha Rauma, tuo upea ja tunnelmallinen puukaupunkiosa. Ihastuttava koristeellisten puutalojen ja kapeiden kujien Vanha Rauma valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 esimerkkinä elävästä ja hyvin hoidetusta vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.
Luonnollisesti mekin aloitimme kaupunkiin tutustumisen juuri sieltä. Puoliso ja pikkuneiti kun eivät ole aikaisemmin Raumalle vierailleet. Kiertelimme pitkän tovin ympäriinsä ilman sen kummempaa päämäärää. Juuri sopivasti tälle viikolle osunut pitsiviikko loi oman tunnelmansa ja useita pihapiirejä oli avattu yleisölle eli pääsimme ihailemaan noita idyllisiä taloja vähän lähempääkin. Vähän joka puolella oli myös erilaisia työpajoja, tapahtumia jne.
Pikkuneiti ja papi osallistuivat kankaanpainanta-pajaan - hienot pikkulaukut valmistuivat. Edellisenä päivänä olisi ollut ohjelmassa huovutusta. No, me ostimme mukaan täydellisen huovutuspaketin joka tulee ensi talvena sitten Suomi-koulun käyttöön!
Lapsille olisi ollut tarjolla myös seikkailuhenkinen kaupunkikierros mutta siihen emme ehtineet osallistua vaikka se suunnitelmissa olikin. Pitsiviikko onkin mitä parhain aika vierailla Raumalla sillä tapahtumia riittää koko viikolle! Täältä voi bongata paremmin ohjelmaa, jos sinne olette suuntaamassa https://www.pitsiviikko.fi/. Kyseessähän on tapahtuma, joka järjestetään aina heinäkuun lopussa joten myös tulevina vuosina voi sinne suunnata.
Lounasta olisimme voineet nauttia jossakin vähän perinteisemmässä ravintolassa mutta puolison teki mieli vähän mausteisempaa ruokaa joten suuntasimme nepalilaiseen ravintolaan. Ei ehkä paras nepalilainen, jossa olemme syöneet mutta lounaan hinta taisi olla 10 euroa ja sillä sai reilun annoksen ja naan-leipäkin kuului annokseen. Ei siis voi valittaa!
Itse olisin ehkä suunnannut Gotoon sillä siitä olen kuullut paljon hyvää. No, joku toinen kerta sitten. Myös Kontion leipomon kahvio vanhassakaupungissa olisi ollut hyvä välitaukopaikka sillä muistan vieläkin 15 vuoden takaa kyseisen paikan herkulliset vaniljamunkit. Nam! Kahviolla on myös viihtyisä terassi sisäpihalla. Mutta lounaan jälkeen emme sinne enää jaksaneet suunnata sillä puoliso kaipasi jo siestalle :-) Niinpä suuntasimme majoituspaikkaamme.
Raumalta löysimme sopivan majoituspaikan Poroholman leirintäalueelta, josta vuokrasimme yhdeksi yöksi mökin. Varauksen teimme pari viikkoa aikaisemmin. Näin saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla - puoliso pääsi myös hetkeksi viettämään mökkielämää ja uimaan meressä. Mökki maksoi reilut 100 euroa yöltä ja mökit olivat ihan viihtyisiä. Pieni terassi, josta oli käynti pieneen olohuoneeseen - siitä löytyi neljän hengen pöytä, sohva, jääkaappi, mikro ja kahvinkeitin. Lisäksi mökissä oli pieni wc ja kaksi makuualkovia, toisessa 2 erillistä sänkyä ja toisessa 120 cm leveä. Oikein riittävä meille.
Oma suihkua eikä saunaa ei kuitenkaan löytynyt. Me vuokrasimme oman saunavuoron, joten pääsimme nauttimaan saunasta ihan rauhassa oman perheen kera. Tämän hinta oli 25 euroa. Saimme valita, että missä alueen saunoista haluamme saunoa. Me valitsimme tynnyrisaunan ja hyvät löylyt saimme. Kaksikin tuntia olisi varmasti mennyt ihan mukavasti. Toki ilmaiseksi olisi päässyt saunomaan ihan yleisessä saunassa. Mutta onhan se ihan eri asia saunoa ihan vain perheen kera. Uimaankin tarkenin mennä vihdoin ja viimein - peräti kolme kertaa!
Mökissä ei ollut televisiota mutta emme sitä edes kaivanneet. Klo 23 aikaan kömmimme sänkyyn ja nukkumaan. Uni maittoi hyvin - kunhan ensin peittelimme ikkunat ylimääräisillä peitoilla ja pyyheliinoilla. Mitään pimennysverhoja kun ei mökeistä löytynyt ja me emme ole oikein tottuneet Suomen valoisiin kesäöihin. Mutta hyvin saimme nukuttua klo 9 asti - edes meteliä ei yöllä kuulunut vaikka leirintäalue oli aika lailla täynnä.
Pikkuneiti oli tosi kateellinen kaikista asuntoautoista ja -vaunuista, joita alue oli täynnä. Hänen unelmanaan oli nimittäin päästä tänä kesänä asuntoautomatkalle. Mutta eihän sellaisia ollut enää vapaan kun kesäkuun lopussa yritin sellaista etsiä vuokralle. No, ensi vuonna sitten ja silloin pitää olla vähän aikaisemmin liikkeellä.
Ehkei nyt ihan tällaista kuitenkaan :-)
Emme jaksaneet raahata mukana mitään aamiaistarvikkeita vaan suuntasimme kaupungille aamupalalle. Ja tietysti Kontion kahvilaan - sain sen vaniljamunkin vihdoin ja viimein. Ei ehkä terveellisin aamupala mutta kerrankos sitä... Aamupalan jälkeen suuntasimme vielä kansainvälisille markkinoille, jotka alkoivat juuri aamusella ja jatkuvat seuraavat kolme päivää ainakin. Perjantainahan pitsiviikko huipentuu ns. mustan pitsin yöhön, jolloin Rauman kadut täyttyvät ihmisistä. Ja moni paikallinen tietysti pukeutuu mustaan pitsiin! Me kuitenkin jätimme nämä kekkerit väliin ja markkinakierroksen jälkeen suuntasimme paluumatkalle. Luanikast reissu - kuten raumalaiset toivottavat!
Hieno reissu ja ehkäpä ensi vuonna teemme jonkun pienen roadtripin tähän tyyliin - päivä / kaupunki ja yövymme jossain mökissä leirintäalueella. Eiköhän näitä paikkoja Suomesta löydy vähän joka kaupungista!
Kiva minireissu oli ja pientä vaihtelua tähän loma-arkeen :-)
