keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Ol niingon gotonas eli vierailu Raumalle

Ettei ihan koko loma menisi vain täällä Porin seudulla niin päätimme lähteä pikavisiitille naapurikaupunki Raumalle, tuohon Suomen kolmanneksi vanhimpaan kaupunkiin. Matkaahan sinne ei ole Porista kuin 50 km mutta periaatteessa ollaan jo ihan eri "vaikutusalueella". Pori ja Raumahan eivät ole koskaan olleet mitään ylimpiä ystäviä vaan kaupunkien välillä on sellainen ikuinen viha-rakkaussuhde :-) Myös kaupunki on mielestäni tunnelmaltaan aika erilainen kuin Pori - onhan kaupunki ihan oikea merenrantakaupunki ja Vanhan Rauman alue on tietysti tosi ainutlaatuinen.


Itselle Rauma on tuttu kaupunki, sillä siellä tuli vietettyä aikoinaan kuusi vuotta. Lukion jälkeen lähdin sinne opiskelemaan vuonna 1995 ja sieltä tuli sitten lähdettyä maailmalle vuonna 2001. Ja aina viihdyin sielläkin ihan hyvin enkä porilaisena koskaan kokenut minkäänlaista ongelmaa. En edes silloin kuin aikoinani siirryin sinne pelaamaan ja kypärään oli unohtunut vielä Ässien tarra! Siitä huolimatta sain paikan joukkueessa... 

Rauma on tunnelmalta aika erilainen kuin Pori. Tietysti kaupungin pienempi koko vaikuttaa mutta myös se, että Rauman keskustan "kruunu" on Vanha Rauma, tuo upea ja tunnelmallinen puukaupunkiosa. Ihastuttava koristeellisten puutalojen ja kapeiden kujien Vanha Rauma valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 esimerkkinä elävästä ja hyvin hoidetusta vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista. 

 


 



Luonnollisesti mekin aloitimme kaupunkiin tutustumisen juuri sieltä. Puoliso ja pikkuneiti kun eivät ole aikaisemmin Raumalle vierailleet. Kiertelimme pitkän tovin ympäriinsä ilman sen kummempaa päämäärää. Juuri sopivasti tälle viikolle osunut pitsiviikko loi oman tunnelmansa ja useita pihapiirejä oli avattu yleisölle eli pääsimme ihailemaan noita idyllisiä taloja vähän lähempääkin. Vähän joka puolella oli myös erilaisia työpajoja, tapahtumia jne. 

Pikkuneiti ja papi osallistuivat kankaanpainanta-pajaan - hienot pikkulaukut valmistuivat. Edellisenä päivänä olisi ollut ohjelmassa huovutusta. No, me ostimme mukaan täydellisen huovutuspaketin joka tulee ensi talvena sitten Suomi-koulun käyttöön! 



   


Lapsille olisi ollut tarjolla myös seikkailuhenkinen kaupunkikierros mutta siihen emme ehtineet osallistua vaikka se suunnitelmissa olikin. Pitsiviikko onkin mitä parhain aika vierailla Raumalla sillä tapahtumia riittää koko viikolle! Täältä voi bongata paremmin ohjelmaa, jos sinne olette suuntaamassa https://www.pitsiviikko.fi/. Kyseessähän on tapahtuma, joka järjestetään aina heinäkuun lopussa joten myös tulevina vuosina voi sinne suunnata. 

Lounasta olisimme voineet nauttia jossakin vähän perinteisemmässä ravintolassa mutta puolison teki mieli vähän mausteisempaa ruokaa joten suuntasimme nepalilaiseen ravintolaan. Ei ehkä paras nepalilainen, jossa olemme syöneet mutta lounaan hinta taisi olla 10 euroa ja sillä sai reilun annoksen ja naan-leipäkin kuului annokseen. Ei siis voi valittaa!

 

Itse olisin ehkä suunnannut Gotoon sillä siitä olen kuullut paljon hyvää. No, joku toinen kerta sitten. Myös Kontion leipomon kahvio vanhassakaupungissa olisi ollut hyvä välitaukopaikka sillä muistan vieläkin 15 vuoden takaa kyseisen paikan herkulliset vaniljamunkit. Nam! Kahviolla on myös viihtyisä terassi sisäpihalla. Mutta lounaan jälkeen emme sinne enää jaksaneet suunnata sillä puoliso kaipasi jo siestalle :-) Niinpä suuntasimme majoituspaikkaamme. 


Raumalta löysimme sopivan majoituspaikan Poroholman leirintäalueelta, josta vuokrasimme yhdeksi yöksi mökin. Varauksen teimme pari viikkoa aikaisemmin. Näin saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla - puoliso pääsi myös hetkeksi viettämään mökkielämää ja uimaan meressä. Mökki maksoi reilut 100 euroa yöltä ja mökit olivat ihan viihtyisiä. Pieni terassi, josta oli käynti pieneen olohuoneeseen - siitä löytyi neljän hengen pöytä, sohva, jääkaappi, mikro ja kahvinkeitin. Lisäksi mökissä oli pieni wc ja kaksi makuualkovia, toisessa 2 erillistä sänkyä ja toisessa 120 cm leveä. Oikein riittävä meille. 

Oma suihkua eikä saunaa ei kuitenkaan löytynyt. Me vuokrasimme oman saunavuoron, joten pääsimme nauttimaan saunasta ihan rauhassa oman perheen kera. Tämän hinta oli 25 euroa. Saimme valita, että missä alueen saunoista haluamme saunoa. Me valitsimme tynnyrisaunan ja hyvät löylyt saimme. Kaksikin tuntia olisi varmasti mennyt ihan mukavasti.  Toki ilmaiseksi olisi päässyt saunomaan ihan yleisessä saunassa. Mutta onhan se ihan eri asia saunoa ihan vain perheen kera. Uimaankin tarkenin mennä vihdoin ja viimein - peräti kolme kertaa! 


Illan vietimme ihan vain tuolla leirintäalueen alueella. Kävimme iltakävelyllä, illallisen nautimme Captain Jack -laivaravintolassa, tämän jälkeen jäätelöt upeasta illasta nauttien ja auringonlaskua ihailimme lopuksi laiturilla. Oli kyllä ihan täydellinen ilta - vielä klo 22 aikaan oli yli 20 astetta lämmintä eikä tuulenvirettäkään! Suomen kesä näytti parastaan... 







 


 




Mökissä ei ollut televisiota mutta emme sitä edes kaivanneet. Klo 23 aikaan kömmimme sänkyyn ja nukkumaan. Uni maittoi hyvin - kunhan ensin peittelimme ikkunat ylimääräisillä peitoilla ja pyyheliinoilla. Mitään pimennysverhoja kun ei mökeistä löytynyt ja me emme  ole oikein tottuneet Suomen valoisiin kesäöihin. Mutta hyvin saimme nukuttua klo 9 asti - edes meteliä ei yöllä kuulunut vaikka leirintäalue oli aika lailla täynnä. 

Pikkuneiti oli tosi kateellinen kaikista asuntoautoista ja -vaunuista, joita alue oli täynnä. Hänen unelmanaan oli nimittäin päästä tänä kesänä asuntoautomatkalle. Mutta eihän sellaisia ollut enää vapaan kun kesäkuun lopussa yritin sellaista etsiä vuokralle. No, ensi vuonna sitten ja silloin pitää olla vähän aikaisemmin liikkeellä. 

Ehkei nyt ihan tällaista kuitenkaan :-) 


Emme jaksaneet raahata mukana mitään aamiaistarvikkeita vaan suuntasimme kaupungille aamupalalle. Ja tietysti Kontion kahvilaan - sain sen vaniljamunkin vihdoin ja viimein. Ei ehkä terveellisin aamupala mutta kerrankos sitä...  Aamupalan jälkeen suuntasimme vielä kansainvälisille markkinoille, jotka alkoivat juuri aamusella ja jatkuvat seuraavat kolme päivää ainakin. Perjantainahan pitsiviikko huipentuu ns. mustan pitsin yöhön, jolloin Rauman kadut täyttyvät ihmisistä. Ja moni paikallinen tietysti pukeutuu mustaan pitsiin! Me kuitenkin jätimme nämä kekkerit väliin ja markkinakierroksen jälkeen suuntasimme paluumatkalle. Luanikast reissu - kuten raumalaiset toivottavat! 


Hieno reissu ja ehkäpä ensi vuonna teemme jonkun pienen roadtripin tähän tyyliin - päivä / kaupunki ja yövymme jossain mökissä leirintäalueella. Eiköhän näitä paikkoja Suomesta löydy vähän joka kaupungista! 

Kiva minireissu oli ja pientä vaihtelua tähän loma-arkeen :-) 


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Illallinen taivaan alla

Olen jo pari vuotta seuraillut elokuussa päivityksiä Suomesta kun ystävät ja tuttavat ovat viettäneet illallista taivaan alla. Helsingissä on kokoonnuttu valkoisin liinoin katettujen pöytien ääreen herkuttelemaan ja viettämään aikaa hyvässä seurassa. Säästä riippumatta. 
Mielessä on moneen kertaan käynyt myös se, että olisipa kiva osallistua. Ja nyt se on mahdollista sillä illallinen tähtitaivaan alla leviää ympäri maailmaa! 


Mistä on oikein kysymys? Illallinen taivaan alla järjestettiin ensimmäisen kerran 12.6.2013 Helsingissä, osana Helsinki-päivää. Keskelle Helsinkiä, liikenteeltä suljetulle Pohjoisesplanadille pystytettiin koko kadun pituinen illallispöytä. Ilmaistapahtumaan oli tarjolla 1000 paikkaa, jotka varattiin loppuun parissa minuutissa. Tapahtuman järjestäjä rakensi tapahtuman, pystytti pöydät, koristi ne valkoisin liinoin ja tapahtumaan ilmoittautuneet toivat oman illallisensa näille pöydille ja nauttivat toistensa seurasta. Tämän jälkeen tapahtuma on kasvanut ja laajentunut. Viime vuonna Suomi 100-tunnelmissa tapahtuma laajeni myös ulkomaille, Finnish your dinner-tapahtuman myötä. 

                                    

Täältä voi katsella kuvia tapahtumasta:

https://www.flickr.com/photos/123607749@N07/albums/72157681291734904/with/34883635430/

Tapahtuman nettisivujen kautta voi ilmoittautua valmiille illalliselle tai ilmoittaa oman illallisen - joko yksityisen tai julkisen. Tätä kautta: http://illallinentaivaanalla.yhteismaa.fi/

Illallinen taivaan alla houkuttelee siis ihmiset syömään yhteisten ruokapöytien ääreen.  Tänä vuonna valkoisin liinoin koristeluja illallispöytiä katetaan niin Suomessa kuin ulkomailla 9.8. Järjestää voi suurillallisen tai pienemmän kutsuvierasillallisen minne tahansa yhteiseen kaupunkitilaan tai vaikkapa omaan kotiinsa. Illallista voi tarjota tutuille sekä tuntemattomille. 


Tänä vuonna siis syödään illallista tähtitaivaan alla myös Gran Canarialla. Kokoonnumme 9.8. klo 19 saaren eteläosassa, Parque Sur-puistossa. Meidän Suomi-koulumme toimii tapahtuman järjestäjänä vaikka iso osa perheistä onkin tuolloin vielä Suomessa lomalla. Mutta ainakin osa meistä on saarella ja paikalle suuntaamme. Ja ehkä myös muitakin löytää tiensä piknikkiä viettämään. 



sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Huikeaa suomielämää 100 %

Takana on nyt tasan puolet meidän Suomi-lomasta ja aika on mennyt tosi nopeasti. No, täytyy kyllä myöntää että olemme ehtineet tekemään jo vaikka mitä - ohjelmaa on riittänyt monena päivänä aamusta iltaan. Ja välillä yöhön asti! Mutta emme voi valittaa koska sääkin on suosinut lomailua. Oikeastaan vain yksi suunniteltu lomaohjelma jouduttiin muuttamaan sillä lauantaille suunniteltu Jazz-piknik ei oikein houkutellut koska koko päivän oli pilvistä ja sateista. Ei mitään kaatosadetta mutta kuitenkin sen verran että istuminen sadetakki päällä nurmikolla ei oikein houkutellut. Niin Jazz-faneja emme ole ollenkaan :-) Mutta otimme plan B:n käyttöön ja päivä oli onnistunut. Kuten koko loma tähän asti.

Tämän toisen viikon ohjelmaan on kuulunut vaikka mitä. Viime viikonloppuna kävimme katsomassa Heinähattu & Vilttitossu -kesäteatteriesityksen Leineperin Ruukilla. Esitys oli ihan kiva ja tuo Leineperin Ruukin alue tosi kaunis. Sijaitsee vain 20 min ajomatkan päässä Porista mutta sinne en ollut koskaan aikaisemmin eksynyt. Ehdottomasti joskus pitää suunnata ihan ajan kanssa. Nyt emme ehtineet koska esityksen jälkeen suuntasimme suoraan mökille. Mummu ja pappa olivat siellä jo lämmittäneet paljua  & saunaa, joten pääsimme suoraan nautiskelemaan. 




 


 


Sää oli viime viikolla aika huikea - lämpötilat nousivat täällä läntisessä Suomessa joka päivä 30 asteen paremmalle puolelle. Tai taisi koko Suomi olla yhtä helteisissä tunnelmissa. Sunnuntaina suuntasimme suoraan mökiltä Yyteriin. Vietimme siellä päivän vaikka täytyy myöntää, että vedessä eivät edes lapset viihtyneet kovin kauan koska sen verran viileää oli merivesi. No, eipähän ollut sinilevästä tietoa.

                                          


Rantapuuhat jatkuivat maanantaina kun kävimme Porin keskustassa Kirjurinluodon uimarannalla. Siellä lapset uivat vähän enemmän mutta eihän tuo vesi sielläkään ollut niin lämmintä, että itse olisin veteen vielä pulahtanut :-) 




Samalla kävimme katsastamassa uuden jazzpuiston. En oikein tiedä, että kumpi on kivempi - vanha jazzkatu vai nykyinen jazzpuisto. Molemmissa on hyvää ja huonoa. Ajatuksena tuo jazzpuisto on kyllä ihan kiva, kunhan sitä vain tulevaisuudessa vähän kehitetään. 


Itsellä koko viikko on alkanut aina samalla tapaa - aamulla olen suunnannut Crossfit Porin salille treenaamaan. Siellä kun on vetänyt hyvät ja tehokkaat parin tunnin aamutreenit niin on loppupäivän ottaa nauttien ja vähän herkutellenkin. Jäätelöä onkin tullut syötyä litrakaupalla :-)  Melkein kaikki uutuudet on tullut testattua... 
                                   

 


 Pikkuneidille löysimme uuden ratsastustallin. Porista n. 15 min ajomatkan päässä Söörmarkussa on ihanassa maalaismaisemassa Zilpa-talli, jossa pikkuneiti kävi viime viikolla ratsastamassa ja myös seuraaville viikoille on varattuna 2 tuntia / viikko. 

   

Kaupungilla tuli viime viikolla myös pyörittyä sillä Porissa riitti tapahtumia ja väkeä. Olihan menossa kesän superviikko - asuntomessut, SuomiAreena ja Pori Jazz kaikki samalla viikolla. Oli ihanan helteinen sää ja kaupungissa hyvä meno. 

 



Viime keskiviikkona meillä oli kavereiden kanssa ns. superkeskiviikko, sillä päivän aikana meillä oli monen monta suunnitelmaa valmiina. Ensin kävimme jäähallilla seuraamassa hyväntekeväisyysottelua, sieltä matka jatkui kaupungille DNA:n ilmaiskonserttiin, jossa esiintyivät Jonna Tervomaa, Pete Parkkonen ja Olavi Uusivirta. Istuimme nurmikolla piknikkiä pitäen.  Illan päätteeksi suuntasimme vielä Porin kaupungin kummituskävelylle, joka kesti 1.5 tuntia. Tosin täytyy myöntää, että se oli pieni pettymys. Näin valoisassa kesäyössä kummitusjutut eivät oikein toimineet emmekä kierroksella päässeet edes mihinkään rakennukseen sisälle. Odotimme, että johonkin olisi päässyt vähän kiertämään ja näin tarinat olisivat saaneet ehkä vähän ns. "lihaa luiden ympärille". Nyt anti jäi jotenkin vähän valjuksi. Normaalisti tuo kävely toteutetaan vain Halloweenina ja ehkäpä silloin tunnelma olisi vähän erilainen pimeässä, kylmässä ja ehkä vähän sateisessa syysillassa... Kävelyn jälkeen me lähdimme kohottamaan tunnelmaa terassille. Porissa on kokonaisia katuja suljettua tämän kesän superterasseja varten joten tunnelma oli kohdillaan. Hauska ilta! 




Tällä viikolla pikkuneiti on myös päässyt "nauttimaan". Kahteen kertaan on jo vierailtu hänen lempipaikassaan Leon leikkimaassa. Siellä ei kolme tuntia riitä mihinkään vaan neiti viihtyisi vaikka koko päivän jos vain leikkiseuraa on tarjolla. 



Tällä viikolla on itselle perinteiset illan pyörälenkit jääneet vähän vähemmälle mutta toki niitäkin olen ehtinyt muutaman tehdä. On se kyllä upeaa pyöräillä lämpimässä ja valoisassa kesäillassa. Siinä on Suomi kauneimmillaan! 





Loman ensimmäinen sade saatiin vasta perjantaina, 12 aurinkoisen lomapäivän jälkeen. Ei paha. Oli itse asiassa ihan kivaa vaihtelua! Pikkuneiti ei voinut vastustaa lätäköiden kutsua vaan niihin oli pakko päästä pomppimaan. 

 

Perjantai-iltana saimme vähäksi aikaa täydennystä meidän lomatiimiimme sillä papi liittyi seuraamme viikoksi. Pikkuneidillä olikin jo vähän ikävä. Nyt tämä pidempikin Suomi-loma menee hyvin kun näemme papia tässä puolessa välissä ja sitten jatkamme vielä reilun viikon verran lomailua pikkuneidin kanssa kahdestaan kun papi suuntaa takaisin kotisaarelle. Lomanvietto yhdessä aloitettiin tietysti lauantaiaamuisella pyörälenkillä! 



Lauantaina meidän piti suunnata Jazzeille mutta tosiaan sää teki sitten pienet kepposet ja koko päivän oli pilvistä ja pieniä sadekuuroja tuli vähän väliä. Muutimme siis suunnitelmat lennossa. Jazzpiknik sai jäädä (onneksi emme ostaneet lippuja ennakkoon..) ja suuntasimme ystävien kanssa asuntomessuille. Siellä ei pienet sadekuurot haitanneet ollenkaan ja viisi tuntia kiersimme taloja. Kaikki ehdimme käydä juuri ja juuri läpi ennen kuin portit suljettiin klo 18. Puoliso oli ihan ihmeissään tästä tapahtumasta - eihän Espanjassa ole mitään vastaavaa. 

 

Itse tykkäsin itse asuntomessualueesta tosi paljon. Monet ovat valittaneet pieniä tontteja ja sitä, että omaa "rauhaa" ei ole kauheasti tarjolla. Mutta itse koin nämä jutut pelkästään positiivisina juttuina - eipähän ole kauheita nurmikkoalueita hoidettavana ja yhteisöllisyyskin on positiivinen juttu. Ja harvoin tuollaisia jokimaisemalla varustettuja tontteja on tarjolla vain parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta! 

                             

Itse talot eivät niin kauheasti vakuuttaneet. Paljon neliöitä, mielestäni vähän huonosti hyöydynnettyjä neliöitä. Monet asunnot paikoittain vähän sokkeloisia ja monissa asunnoissa lastenhuoneet aika olemattoman kokoisia. Huoneita oli sijoitettu vähän omituisesti - esim. työ/vierashuone upealla jokinäkymällä mutta saunasta ikkuna pihan parkkikatokseen ja naapurin seinään. Itse kyllä mielummin katselisin saunasta tuota jokimaisemaa... 

Muutamia selviä trendejä oli havaittavissa. Esim. saunoissa tykkäsin lasiseinistä ja vaaleista, lähes valkoisista pinnoista. Toki niitä tummia, lähes mustiakin saunoja edelleen löytyi. 


Jokivarren tonttien taloista oli upeat maisemat ja näissä taloissa olikin isoja ikkunoita ja suuria parvekkeita ja terasseja. Kyllähän sellaisissa taloissa varmasti viihtyisi! 


Lastenhuoneissa oli paljon erilaisia voimistelujuttuja - puolapuita, renkaita, leuanvetotankoja jne. 

 

Yksi selvimmistä trendeistä oli ns. yhteisten tilojen sijoittaminen talojen yläkerrokseen. Eli maatasossa sisäänkäynnin yhteydessä oli usein makuuhuoneet ja olohuone & keittiö oli sijoitettu yläkertaan. Onhan niistä toki varmasti upeammat maisemat joelle mutta jossain vaiheessa ostoskassien roudaaminen toiseen kerrokseen voi kyllä vähän alkaa harmittaa. 




Asunnoissa oli myös paljon erilaisia altaita - paljuja, porealtaita ja jopa uima-altaita. 


                                        Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! 


Lauantai-illan päätimme vielä grillailun parissa ystävien luona, jossa totesimme että kyllä ne omat kodit ovat sittenkin parhaat. Hauska ilta hyvien ystävien ja hyvän ruoan parissa, kotiin pyöräilimme klo 01.00 lämpimässä kesäyössä. 

   

Sunnuntaina suuntasimme Yyterin Huikee-seikkailupuistoon, jossa vietimme melkeinpä koko päivän. Pikkuneiti läpäisi loistavasti hänen pituusrajalleen tarkoitetut viisi rataa ja me puolestaan puolison kanssa vedimme sen kaikista vaikeimmankin läpi. Tosi mielenkiintoinen kokemus ja tuonne suuntaamme varmasti joskus vielä uudelleen. Ihan mikään halpa paikka ei ole kyseessä - aikuisten ja yli 130 cm pitkien lasten kiipeilylippu maksaa 26 euroa, pienempien lasten 19 euroa. Mutta oli kyllä ihan hintansa arvoinen! Jos ehtisimme käydä loman aikana useamman kerran niin silloin kannattaisi ehdottomasti ostaa 10 kerran lippu, joka maksaa 180 euroa sillä se on perhekohtainen.  Meillä oli tuuria ja pääsimme suoraan kiipeilemään ilman jonottamista eikä radoillakaan ollut ruuhkaa. Ihan huippujuttu! 





 

 


Kokemuksena Huikee oli positiivinen. Henkilökunta oli ystävällistä ja ammattimaisen oloista. Valjaat loivat turvaa ja jopa pikkuneiti totesi ratojen jälkeen, että hän on nyt voittanut kaikki pelkonsa. Ensimmäiset viisi rataa ovat varsin helppoja, joista meidän 7-vuotiaskin selviytyi pienellä avustuksella vaivatta. Mutta haastavammilla radoilla tehtävät ovat ajoittain lapsille melkoisen haastavia ja välillä etenemistä hidastivat radalle jumiutuneet lapset. Henkilökunta kuitenkin sai lapset aika hyvin etenemään ja yksi lapsi taidettiin vain pelastaa puusta tuon meidän puistossa olon aikana. Mitään helppoja radat eivät ole välttämättä aikuisillekaan. Me kävimme läpi myös sen vaikeimman radan eli nron 9, jota ei suositella muuta kuin hyväkuntoisille. Ratoja on kaikkiaan 11, joista ensimmäiset viisi rataa ovat helppoja eli vihreitä, alle 130 cm lapsille sopivia. Sinisiä, keskivaikeita ovat radat 6-8 ja 10-11. Ja rata nro 9, voima, on puiston ainoa musta rata. Vahva suositus kyllä tälle paikalle. Vieressä on myös Yyteri beach-lomakeskus mökkeineen eli jos on ajoissa liikkeellä niin sieltä voi vuokrata vaikkapa mökin ja viipyä alueella parikin päivää. Toisena päivänä voi sitten vaikka suunnata Yyterin rannalle. Näin heinäkuussa mökit pitää kuitenkin varata jo varmaan vuotta aikaisemmin, etenkin näin Jazzien aikaan... 

Meidän viikkomme päätyi vielä illalliseen ravintolassa isovanhempien ja isomummun seurassa. Ajoissa nukkumaan ja huomenna kohti uutta, tapahtumantäyteistä viikkoa!