perjantai 27. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen Michelin-ravintola kokemukseni

Monta vuotta olemme unelmoineet että jonain päivänä pääsisimme syömään jossakin Michelin-ravintolassa. Mielellään kolmen tähden mutta kaksikin kelpaisi. Ja vihdoin tämä toive toteutui.

Pari kuukautta sitten varasimme pöydän Dstage-ravintolasta, Madridista. Olimme onnekkaita että näihin meidän viiteen päivään Madridissa osui vapaa pöytä ja pääsimme toiveen toteuttamaan. Paikkoja ravintolassa on n. 40 ja paikka oli aivan täynnä. Alunperin meidän piti mennä Espanjan isovanhempien ja pikkuneidin kera mutta abuelot eivät olleet siinä kunnossa, että olisivat jaksaneet lähteä mutta mielellään lupautuivat pitämään huolta pikkuneidistä, jotta saisimme syödä rauhassa. Niinpä tämä pariskunta suuntasi mielenkiinnollla kohti uusia makuelämyksiä.

Ravintolan omistaa ja pääkokkina toimii Diego Guerrero, joka ennen oman ravintolan avaamista työskenteli El Club Allard-ravintolassa. Neljä vuotta sitten hän avasi DSTAgE-ravintolan, joka sijaitsee Chuecan alueella, noin 5 min päässä metroasemalta. Ravintola on hyvin pelkistetty, tehdasmainen ja edes ulkopuolella ei ole mitään nimikylttiä.

Tarjolla on kolme tasting menu-vaihtoehtoa, me nautimme 14 ruokalajin version.



Ensimmäisenä astutaan baariin, jossa on tarkoitus nauttia aperitiivi - tämä ei kuitenkaan sisälly hintaan. 


Alkuruoka oli nimeltään boqueron presumido, tarjoilijan sanojen mukaan heidän versionss espanjalaisesta ”pescaito frito” annoksesta eli friteerattua pikkukalaa.Ihan mielenkiintoinen annos, kaunis ja selvästi erilaisia tekniikoita oli käytetty valmistellessa mutta valitettavasti maultaan ei mikään tajuntaa räjäyttävä aloitus.



Tämän jälkeen siirryttiin tiskille jossa päästiin livenä seuraamaan toisen alkupalan valmistusta. Kyseessä oli ravintolan versio perulaisesta perinneruoasta cevichestä, annoksen nimi cebiche de carabinero en roca de sal y coral de rocoto. Eli carabinero-katkarapu pääraaka-aineena, katkarapujen päästä tehtyä emulsiota, friteerattua sipulia, Australian sormilimettiä jne ja valmistus tapahtui suolakiven päällä. Vaikutti mielenkiintoiselta valmistusvaiheessa ja mielenkiinnolla odotin, että miltä maistuu koska ceviche on yksi lempiruokiani.  Maku oli ihan ok mutta ei vielä mikään valtaisa makuelämys. Jäi hieman tunkkainen maku suuhun, odotin enemmän limen tuomaa hapokkuutta joka kuuluu mielestäni cevicheen. Myös makeus puuttuu joka yleensä tulee bataatista. 



Tämän jälkeen pääsimme vihdoin pöytään. Tässä vaiheessa tilasimme vasta jotain ruokajuoma eli vettä ja viiniä. Viinilista oli todella laaja mutta otimme varman päälle ja tilasimme pullon kuivaa albariñoa. Emme ole mitään viiniasiantuntijoita mutta yleensä albariñot ovat kohtuuhintaisia ja hyviä. Tämä pullo maksoi 25€ ja oli listan edullisemmasta päästä.



Kolmas alkuruoka oli ravintolan versio japanilaisesta mochista, riisikakusta. Pehmeä, tahmea leivonnainen. Annos oli nimeltään mochi de mole dulce, maiz y tuba. Mielestäni maku muistutti raakaa pullataikinaa. Edelleenkään ei mikään mieleen jäävä makuelämys. 


Tämän jälkeen pöytään kannettiin kylmä, jääkylmä alkuruoka, annos nimeltä tomate gurum. Tässä oli pohjalla garum-kalakastikkeesta tehty jäädyke, päällä jäisiä tomaatteja ja jotain muuta. Ilmeisesti jotain merilevää tmv mutta makua en kyllä kauheasti löytänyt koska tuo garum oli niin voimakkaan makuista. Naapuripöydässä olivat aivan haltioissaan tästä annoksesta mutta meidän mieltä se ei lämmittänyt.


Viides alkuruoka oli lämmin, pimiento piquillo eli punaista paprikaa. Paprika oli tässä versiossa hyvin paahdettu ”ruusu”, joka tarjoiltiin paprikakastikkeessa ja lisänä pari palaa croissanttia, joka oli saanut hieman savuista lisämakua. Ihan ok mutta ei vieläkään mitään wau-elämystä.

                                     

Kuudes alkuruoka oli myös lämmin, nimeltään cigala, ajo y kombu. Eli cigala-rapua, päällä kombu-merilevästä tehty kuorrute. Ihan ok edelleen mutta ei kuitenkaan mikään elämää suurempi elämys.
                                          

Tämän jälkeen tuli annos nimeltä Re-pollo & morrillo de salmon. Rapeata lohennahkaa ja kaaliin käärittyä kanaa? Tai en ole ihan varma oliko kyseessä kana vai mikä proteiini sillä tässä vaiheessa kaikki alkoi jo maistua aika lailla samalta. Sama makumaailma toistui joka annoksessa ja ehkä itsellä tökki eniten vastaan. Kaikki oli hyvin voimakkaita, suolaisia, maanläheisiä makuja. Kaipasin välillä jotain hedelmäistä, raikasta, kirpeää. Jotain vaihtelua.
                

Ja jälleen sama makumaailma toistui seuraavassakin ruokalajissa nimeltään Morcilla de Beasain, puerro joven y ceniza. Eli mustaa makkaraa, purjoa ja tuhkaa nestemäisessä muodossa. Puoliso tykkäsi koska maistui morcilla-makkaralle mutta itse en saanut kuin puolet lautasesta alas. Alkoi jo tökkiä.


Seuraavana oli vuorossa suolaisista oma suosikkini eli Oreja de salmon y esparrago eli lohta ja parsaa. Varsin maistuvaa - vaikkakin jälleen toistui sama makumaailma. Päällä oli parsankeitinvedestä tehtyä vaahtoa ?


Viimeinen ruoka sai minut hetkeksi toivon valtaan - chiliä? Ehkäpä jotain uutta makuvivahdetta vihdoinkin. Vaan eipä ollut - näytti chililtä mutta maistui ihan tavalliselta paahdetulta paprikalta, vaikkakin oli rapea sellainen. Mutta jälleen kerran kaikki taas maistui jotenkin samalta ja en saanut kuin pienen lihapalan syötyä. Annoksen nimi oli Pichon y sichuan waffle eli kyyhkyä ja vohvelia.



Suolaisten jälkeen tuli suun raikastaja joka oli punajuurella värjättyä ja maustettua melonia. Ihan kiva. Ja kaunis. Ja vihdoinkin jotain raikasta!


Ensimmäinen jälkiruoka oli koko aterian suosikki. Nimeltään simppelisti maiz eli maissi. Piti sisällään hieman popcornin makuista jäätelöä, marenkia, mangososetta, paahdettua maissia rouheena ja koko koreus käärittiin hattaralla rullalle. Makeaa mutta maistui!


Toinen jälkiruoka oli Pantxineta de zanahoria. Pantxineta on baskimaalainen voitaikinaleivonnainen ja tässä versiossa se maistui vähän porkkanakakulta. Hieman liian tunkkainen jälkiruoaksi mutta söin kuitenkin kokonaan. Sillä aika huono pitäisi jälkiruoan olla että se jäisi minulta syömättä...


Viimeisen jälkiruoan kanssa tilasimme kahvin, joka ei kuulunut tietenkään hintaan. Jälkiruoka oli ajo morado nimeltään ei näytti valkosipulilta. Mutta kyseessä oli marenki, jonka sisällä oli tahnaa. Mielestäni se maistui kastanjalle mutta oli kuulemma mustasta valkosipulista ja johanneksenleipäpuusta tehtyä. Ei mitään ihmellistä...



Kaksi ja puoli tuntia tuohon kokemukseen kului. Palvelu oli ihan hyvää vaikkakin vähän mielestäni persoonatonta. Litanjat oli selvästi opeteltu ulkoa ja ne ladattiin menemään hyvällä ammattitaidolla.
Kiitos ja näkemiin!

Ravintolasta lähti onnellinen pariskunta. Yksi kokemus rikkaampana ja 300 € köyhempänä. Mutta tulipahan koettua...



maanantai 23. huhtikuuta 2018

Lastenohjelmia ja -elokuvia ennen ja nyt

Meillä piti olla viime kerralla Suomi-koulussa vuorossa elokuvapäivä mutta lasten toiveesta se vaihdettiin urheilupäiväksi, joka aikaisemmin talvella jäi huonon sään vuoksi pitämättä. Siinä kun vanhempien kanssa juteltiin näistä tämän hetken elokuvista, sarjoista sekä omista lapsuuden suosikeista niin oli hauska huomata, että miten kaikilla oli aika lailla samanlaiset lapsuuden lempiohjelmat. Tosin olemme kaikki aika lailla 70-luvulla syntyneitä, joten ihmekös tuo silloin kun ei valinnanvaraa ollut samoin kuin nykypäivänä :-) 

Itse muistan lapsuudesta ehkä parhaiten:
Tao Tao (pieni pandakarhu, jonka äitimuorilta löytyi aina opettavainen tarina)
Maija Mehiläinen (pyörii tv:ssä edelleen, tosin huomattavasti parempana versiona...) 
Histamiini (tämä liittyi etenkin jouluihin, jolloin histamiinin joulukalenteri oli ihan ykkönen)
Matka maailman ympäri 80 päivässä (kukapa ei haluisi kiertää maailmaa ympäri...) 
Sirkuspelle Hermanni (yksi Pikku Kakkosen suosikeista, oli joskus jopa vähän pelottava..)
Nalle Luppakorva (toinen Pikku Kakkosen suosikeista) 
Tohtori Sykerö
Karhuherra Paddington (tämä oli yksi lemppareista, omistin jopa itseäni isomman nallen, jonka nimi oli Paddington) 
Katto-Kassinen (se ihan näytelty versio, tosin en muista että oliko elokuva vai tuliko sarjana)
Barbababat
Peukaloisen retket
Peppi Pitkätossu (se ihan alkuperäinen näytelty versio)
Myöhemmin tulivat sitten smurffit, fragglit, my little ponyt jne. 

Oman pikkuneidin kanssa olemme katselleet uusia versioita Maija Mehiläisestä jotakin vuosia sitten, Histamiini dvd- ostetttiin yksi vuosi Suomesta ja se katsottiin läpi pariinkin kertaan. Ja tietysti uusimmat versiot Paddingtonista on käyty katsomassa elokuvateatterissa. On se vaan edelleen aika ihana nalle :-) Pari Paddington kirjaakin meiltä tietysti löytyy...  



Oman pikkuneidin kanssa olemme katselleet pienestä pitäen lastenohjelmia. Rajallisesti tietysti mutta toki niitä on tullut katseltua. Lähinnä siksi, että ovat esim. olleet pelastus lukuisilla matkoilla, joita olemme tehneet. Ipad on todellakin ollut hintansa arvoinen sillä se on pelastanut monta auto-, juna- ja lentomatkaa. Silloin emme ole koskaan laskeneet, että montako tuntia nyt tuli katsottua tässä matkan aikana. Toki kotioloissa pidämme rajoituksista kiinni. 


Ja täytyy myöntää, että aika pienestä pitäen neiti pääsi tutustumaan Ipadin maailmaan. Ei ehkä kaikkein suosituksien mukaista mutta eipä siitä näytä hänelle haittaakaan olleen. Edelleen päivässä ruutuaikaa tulee max. tunnin verran ja ikää on kuitenkin jo kohta 7 vuotta. 

Aivan pienenä laitoimme pikkuneidille Baby Einstein-ohjelmia. Eiväthän ne ole varsinaisesti mitään lastenohjelmia vaan enemmänkin stimuloivia ohjelmia joissa taustalla soi klassinen musiikki ja koko väri- sekä kuvamaailma on kehitetty lasten mieltä kehittävälllä tavalla. Hahmoina näissä toimivat pääasiassa eläimet. Hyvin simppeleita mutta meidän pikkuneiti seurasi niitä hyvinkin mielenkiinnolla. Vasta myöhemmin siirryimme sitten varsinaisten lastenohjelmien pariin. 



Ensimmäisiä lastenohjelmia, joita pikkuneiti seurasi oli Pocoyo, Peppa Pig (Pipsa Possu suomeksi), Little Kingdom of Ben & Holly, Caillou (Suomeksi Kaapo), Mickey Mouse Clubhouse, Dora the Explorer jne. Näitä pikkuneiti seurasi lähes vallan englanniksi, joskus suomeksi. Ja näin on itse asiassa edelleen  - pääasiassa pikkuneiti katsoo esim. elokuvat englanniksi. Toki suomi ja espanjakin käyvät mutta yleensä järjestys menee: englanti, suomi, espanja. Ja hyvä näin koska tämä on ollut kielen kehitykselle hyväksi. Sanavarasto on karttunut vuosien mittaan todella laajaksi ja paikoitellen neiti osaa sanoja englanniksi, joita en edes itse tiedä. 

Ensimmäisiä kokopitkiä elokuvia neiti katseli joskus 3-4 vuotiaana. Alussa lähinnä Disneyn klassikkoja ja esim. Helinä-keiju elokuvat taisimme katsoa kaikki useampaan otteeseen. Myös ensimmäinen elokuvissa nähty elokuva oli Pirate Fairy eli Helinä-keiju ja merirosvokeiju.


Tämän jälkeen tulikin sitten prinsessa-aikakausi ja Frozen. En tiedä, että montako kertaa katsoimme elokuvan. Veikkaisin, että kymmenen ei riitä. Onneksi tuo prinsessavaihe meni parissa vuodessa ohi ja sen jälkeen suosikeiksi kiilasivat Lego Friendsit ja Barbiet, myöhemmin Monster High ja Descendants. 




Myös kotimaiset elokuvat ovat aina olleet neidin mieleen - Heinähattu & Vilttitossu dvd on katsottu läpi varmaan yli 10 kertaa, kaikki Risto Räppääjät on nähty, Onneli ja Anneli -elokuvat ja muutama muukin kotimainen. Kaikki löytyvät dvd:nä tuolta kaapista ja aina tarvittaessa niitä kaivetaan esille. Aika harvoin enää kotona tulee elokuvia katseltua mutta toki joskus viikonloppuna saatamme kaivaa lounana jälkeen jonkun elokuvan esille ja rauhoittua hetkeksi sen pariin. 

Uusin suosikki kotimaisista on ikisuosikki Ella ja Pate. Molemmat ilmestyneet elokuvat on tietysti hankittu ja katsottu sekä kirjoista lähes kaikki löytyy jo kaapista ja ne ovat tällä hetkellä lukuvuorossa. Niistä pikkuneiti tykkää tällä hetkellä tosi paljon. 


Elokuvissa käymme ehkä noin kerran kuukaudessa - pääasiassa ihan normaalissa elokuvateatterissa mutta ns. loma-aikoina myös tuossa lähellä olevassa ulkoilmateatterissa, jossa aina satunnaisesti näytetään myös lasten elokuvia. Ongelma on, että näin kesällä ne alkavat varsin myöhään - ensimmäinen näytös joskus klo 20 ja toinen klo 22. Mutta ei siellä viikolla yleensä olekaan lapsille sopivia elokuvia vaan ne on keskitetty viikonloppuihin ja loma-aikohin. Tuolla hyvä puoli on se, että elokuvat näytetään alkuperäiskielellä eli yleensä englanniksi. 

 

Viimeisin elokuvailta oli pari viikkoa sitten ja silloin kävimme katsomassa Peter Rabbit- elokuvan. Se oli tosi hyvä ja sellainen, jota itsekin jaksoi seurata mielenkiinnolla loppuun asti. Ovathan nuo lasten elokuvat nykyään aika erilaisia kuin omassa lapsuudessa... 



Onneksi nykyään pystyy esim. Katsomon ja Yle Lasten Areenan kautta katsomaan ohjelmia. Tämä tekee tosi hyvää suomenkielelle sillä näin moderni puhekieli tarttuu automaattisesti. Pikkuneiti ei kauheasti enää mitään pikku kakkosta seuraa vaan nykyään katsotaan ohjelmia Galaxista eli selvästi olemme siirtyneet lastenohjelmista ja nuorten puolelle. Ja normaaleista tv-ohjelmista tällä hetkellä suosikki on Suomen ihanimmat häät :-) Niitä pikkuneiti jaksaa seurata uusintoinakin monta kertaa ja uusin suosikkiammatti on kuulemma hääsuunnittelija :-) Myös Putous oli neidin suosikki ja sitä hän seurasi ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Tosin samalla piti katsoa sitten myös viime vuoden jaksot... 

Tällaisia ohjelmia meillä siis katsotaan tällä hetkellä. Ja katsojana on kohta 7-vuotta täyttävä pikkuneiti. Mitenköhän samanikäisten poikien suosikit mahtavat mennä? Entäpä suomalaislasten suosikit samassa iässä? Tai lasten suosikit muissa maissa? 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Suomi-koulussa suomalaisen urheilun päivä

Meidän piti aikaisemmin jo talvella viettää urheilupäivää mutta silloin suunnitelmat menivät vähän penkin alle kun aamulla satoi vettä kaatamalla. Eli silloin dyyneille suunniteltu hiekkahiihto- ja laskettelupäivä ei onnistunut. Mutta nyt sitten pääsimme viettämään urheilupäivää - tällä kertaa koululla ja teemana oli erikoiset suomalaiset urheilulajit :-)


Mukana oli kaikki lapset niin pienet kuin isot - tarvittaessa lajia vähän soviteltiin aivan pienimmillekin sopivaksi. Lajeja oli yhteensä seitsemän ja esillä vanhoja sekä uusia erikoisia suomessa harrastettavia lajeja. Tarkoituksena on, että nyt kun lajit tulivat tutuiksi niin näistä kehitellään myös kevätjuhlaan yksi ohjelmanumero :-) On suomalaista ja siinä mielessä helppoa, että kenenkään ei tarvitse opetella vuorosanoja. Kaikille löytyy sopiva "rooli" ja opettaja (tai joku isommista lapsista)  toimii lajiesittelijänä :-) 

Keppihevoskilpailut
Uusin tulokas suomalaisessa urheilumaailmassa ja sitä harrastavat pääasiassa nuoret tytöt. Vaikka aikuisiakin on kepin varressa nähty. Lajissa on eri variaatioita – kisata voi niin koulu- kuin esteratsastuksessa. Keppihevoset eli kepparit on yleensä itse valmistettuja mutta niitä voi myös ostaa – väri ja rotu on helposti valittavissa.

Nyt on sopiva hetki aloittaa treenailut sillä seuraavat keppihevosten estekilpailut järjestetään Suomessa ensi vuoden tammikuussa. Ja vaikka ei kilpailu kiinnostaisi niin laji on erinomainen tapa yhdistää käsityöt, liikunta ja ulkoilu. Ja mikä parasta niin sitä voi harrastaa melkeinpä missä tahansa! Ehkäpä siksi kepparit ovat saavuttamassa menestystä myös maailmalla! 

Tehtävänä oli "ratsastaa" meidän kepparilla esterata läpi. Aika mitattiin kuten muutkin päivän suoritukset mutta ketään emme palkinneet parhaana vaan päivän paras tsemppari sai erikoispalkinnon ja kaikki osallistujat palkittiin reilusta pelistä. 

 

Toisena lajina oli saappaan heitto - pienillä heitettävänä lasten saapas, isommilla aikuisten saapas. 

Saappaan heitto
Kyllä, taas yksi kiehtova urheilulaji johon voi osallistua Suomessa. Ja itse asiassa muuallakin maailmassa sillä lajissa otellaan myös world cup, jossa on kisoja Suomen lisäksi Ruotsissa, Saksassa, Virossa, Italiassa ja Venäjällä.  Laji on levinnyt tiettävästi ympäri maailmaa ja sitä harrastetaan mm. Sudanissa, Mongoliassa, Uudessa-Seelannissa ja jopa Dominikaanisessa tasavallassa. Miehet heittävät koon 43 saapasta, naiset 38-koon saapasta. 

 

Kolmantena lajina oli kanarialaisittain varsin eksoottinen laji eli pilkkihiihto. Tosin oikeasti emme päässeet pilkkimään mutta 

Pilkkihiihto
Kuten nimikin kertoo niin tämä laji on pilkin ja hiihdon yhdistelmä. Myös tämä laji on ideoitu 70-luvulla ja erityisen suosion laji on saavuttanut itä-Suomessa. Kisaa varten jäälle tehdään pyöreä 1 km pituinen hiihtolatu ja kilpailijat hiihtävät sitä yhteen suuntaan. Jokaisella kierroksella tulee kilpailijan onkia yksi kala ja tuoda se hiihtäen maaliin. Voittaja on se, joka on saavuttanut eniten kierroksia 2 tunnin aikana. 

 

                              

Neljäntenä lajina oli kännykän heitto. Nokialaista ei valitettavasti tähän hätään löytynyt mutta heitettiin vanhaa iphonea. Osa lapsista oli hieman hämmentyneitä, että saavatko he todellakin heittää kännykkää - ihan luvalla? Hienosti lensi eikä mennyt edes näyttö rikki :-)

Kännykän heitto

Kuten tunnettua, Suomi on matkapuhelimien kotimaa ja suomalaiset ovat aina olleet tunnettuja kännyköistään. Matkapuhelin on oleellinen osa meitä. Vuosien ajan Suomessa kilpailtiin myös kännykänheiton maailmanmestaruudesta ja laji oli todella suosittu.  Mutta ilmeisesti Nokia alamäki vei suosion kyseiseltä lajilta eikä valitettavasti kisoja enää järjestetä Suomessa. 


Neljäntenä lajina oli frisbee golf eli tarkkuusheitto. Jokainen sai heittää viisi erilaista frisbeetä, pienimmät heittivät hernepusseja. 

Frisbeegolf 
Frisbeegolf ei itse asiassa ole alunperin suomalainen laji vaan lähtöisin Yhdysvalloista jossa se kehitettiin jo 60-luvulla. Mutta tällä hetkellä lajin johtomaihin kuuluvat Suomi ja Ruotsi. Kenttiä löytyy Suomesta nykyisellään yli 600 ja pohjoisin kenttä löytyy Utsjoelta! 

Laji muistuttaa golfia mutta pallo korvataan frisbeekiekolla ja reikä maalikorilla. Laji on etenkin suosittu perheharrastus mutta lajissa voi myös kilpailla. Parasta on, että valtaosa kentistä on ilmaisia eli lajin harrastus ei vaadi paksua lompakkoa kuten normaalissa golfissa.

  





Kuudentena lajina meillä oli mölkky. Jokainen sai heittää kaksi kertaa ja pisteet laskettiin yhteen. 

Mölkky
Mölkky on yksinkertainen ja hauska peli sekä myös hyvin ympäristöystävällinen. Jopa pelivälineet on valmistettu luontoystävällisesti puusta! Mölkky on yksi Suomen ja nykyään myös Euroopan suosituimmista ulkopeleistä - ota mukaasi rannalle, lomalle, puistoon ja pistä peli pystyyn vaikka takapihalla. Ja mikä parasta, kun pelivälineet ovat liian huonokuntoisia - ne voi uusiokäyttää vaikkapa saunan lämmittämiseen! 

 

Viimeisenä extralajina meillä oli vuorossa eukonkanto - tosin sitä pääsivät testaamaan vain isommat. 

Eukonkanto
Tarinan mukaan tämän urheilulajin juuret ulottuvat vuosisatojen taakse jolloin ryöstöretket lähikyliin ja toisten vaimojen olalle heittäminen olivat maan tapa. Jos haluat osallistua tähän kilpailuun, matkusta Sonkajärvelle heinäkuun alussa ja osallistu kilpailuun. Kaappaa vaimo (ei välttämättä omaasi), heitä hänet olallesi ja pistä juoksuksi. Radan pituus reilut 200 metriä ja siinä on erilaisia esteitä selvitettäväksi. 

Näistä kootaan siis vielä hauska esitys kevätjuhlaan ja silloin esitellään myös pari extralajia, joita ei ollut tällä kertaa mukana. Näitä ovat pororavit (vetäjälle sarvet päähän ja perään yksi oppilaista sukset jalassa) sekä sauvakävely. Näin saamme varmasti jokaiselle sopivan lajin ja tarvittaessa osassa voi tietysti olla mukana useampiakin lapsia. 

Pororavit

Emmekä saa myöskään unohtaa pororaveja. Lajin mestari valitaan viiden osakilpailun perusteella ja lopuksi on vuorossa porokuninkuusajot.  Tässä kisassa ovat mukana vain kaikista kuumimmat ja nopeimmat kilpaporot.  Ajajilla ei saa olla päässään tonttulakkia vaan suojakypärä on pakollinen varuste.

Sauvakävely
Tämä laji tunnetaan myös nimellä dementiahiihto. Sauvakävely tarkoittaa riuskaa kävelyä keppien kanssa, jotka muistuttavat hiihtosauvoja.  Se voi näyttää hieman oudolta – tai totta puhuen se näyttää oudolta – mutta jos se tehdään oikeaoppisesti niin se on erittäin tehokas liikuntamuoto. Kilpailuja ei tässä lajissa tiettävästi vielä harrasteta mutta lajia on kyllä harrastettu jo 20 vuoden ajan Suomessa. Ja itse asiassa laji on levinnyt jo maailmanlaajuisesti. Joten ei muuta kuin excelin sauvat käteen ja lenkkipolulle! 

Päivä oli hauska ja lapset tykkäsivät todella paljon! 


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Peppu ylös!

Huhtikuun 6.päivä vietettiin maailmanlaajuista fyysisen aktiivisuuden päivää. Jäi varmaan aika monelta tiedostamatta, että kyseistä päivää vietettiin. Harmi sinänsä, sillä päivän aihe on erittäin tärkeä. Ja itse asiassa joka päivä pitäisi olla fyysisen aktiivisuuden päivä! 



Moni ajattelee, että urheilu on turhaa - siinä hikoilee, se vie aikaa ja usein siitä pitää jopa maksaa. No, onneksi omasta terveydestä voi pitää huolta myös muuten kuin urheilemalla. Nimittäin välttämällä istumista ja liikkumalla terveydelle sopivalla tavalla. Terveysliikunta - se on usein ihan maksutonta, siinä ei tarvitse välttämättä edes hikoilla ja eikä se välttämättä vie aikaa yhtää enempää kuin normaalit arkiaskareet, työmatkat, kauppamatkat jne. Myös lasten kanssa touhuaminen on todella hyvää terveysliikuntaa joten ei muuta kuin suunta ulos ja ulkoilemaan yhdessä! 


Miksi näihin asioihin pitäisi sitten kiinnittää huomoita? No, vaikkapa ihan sen oman terveyden tähden. Viimeisen 10 vuoden aikana istumista ja liikkumattomuutta on tutkittu paljon ja tulokset ovat olleet selkeitä: liiallinen istuminen ja liikkumattomuus ovat terveysriski. Ne lisäävät mm. sydän- ja verenkiertosairauksien, aineenvaihduntasairauksien, depression, syöpäsairauksien, hengityselimistön sairauksien, tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien ja kuoleman riskiä. Jos et usko, niin internet on tietoa tulvillaan ja esim. täältä voi lukea. 
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74517/STM_esite_210x210_Kansalliset%20suositukset%20istumisen%20v%C3%A4hent%C3%A4miseksi_sisus_net_jpg..pdf?sequence=1&isAllowed=y

Ja jos et jostain syystä halua liikkua terveytesi tähden niin tee edes yksi asia - älä istu, älä ole passiivinen. Terveyden raja-arvona pidetään päivässä max. 7 tunnin istumista.  Kaikki sen yli menevä aika on terveydellä haitallista. Laskepa mielenkiinnosta, että paljonko päivässä istut. Tähän lasketaan kaikki istuminen - aamiaisella, autossa, junassa, sohvalla, koulussa, töissä, tietokoneen äärellä, kahvitunnilla, päivällisellä kotona, tv:n ääressä jne. Eikä maakaaminen ole tietenkään yhtään parempi asia - paitsi yöunet, ne ovat tietysti elimistölle elintärkeä asia. Edes liikuntaharrastus ei muuten suojaa täysin istumisen haitallisuudelta eli ei auta vaikka kävisit joka päivä ryhmäliikuntatunnilla hikoilemassa, jos päivästä muuten vietät yli 7 tuntia istuen. 



Liikkumattomuuden ja istumisen suurin ongelma on ennen kaikkea vähäinen energiankulutus sekä lihasten vähäinen aktiivisuus. Ja nämä altistavat niin lihavuudelle kuin sairauksille. Istuessa lihasten passiivisuus suurentaa myös insuliiniresistenssiä ja vaikuttaa rasvahappojen kuljetukseen ja hapetukseen lihaksissa eikä edes liikunta riitä palauttamaan kaikkia muutoksia. Pitkäkestoinen istuminen voi myös kuormittaa yksipuolisesti kehon tukirakenteita ja on todennäköisesti yhteydessä niska- ja alaselkäkipuihin. 

Mitä asialle voi sitten tehdä? Pienet asiat saattavat tuntua vähäisiltä mutta pitkällä aikavälillä niillä on kuitenkin paljon merkitystä. Esim. työmatkat kannattaa kulkea kävellen tai pyörällä, voi käyttää portaita hissin sijaan, kauppareissulla auton voi jättää parkkipaikan viimeisen nurkkaan jos autolla on pakko mennä kauppaan. Töissä voi pitää taukoja liikkuen, hoitaa asioita sähköpostin sijasta ihan henkilökohtaisesti (työpaikan sisällä tietysti), osan työajasta voi ehkä työskennellä seisten tai vaikkapa edes jumppapallon päällä. Palaverit voi joskus muuttaa kävelypalavereiksi. Ja taukoja, niitä olisi hyvä pitää vähintään 2 tunnin välein ja silloin kannattaa liikkua - tai ainakin juoda se kahvi seisoen. Istumisen tauottaminen liikkumalla vaikuttaa mm. aivojen toimintaan sekä parantaa sokerinsietokykyä. 

                                              

Ja jos joudut esim. työn takia lentämään paljon niin hyötyliikunta onnistuu myös ihan lentokentällä. Mittaapa vaikka että montako askelta on terminaalin päästä päähän. Siinä tulee nopeasti päivittäin 10 000 askeleen tavoite täyteen eikä sen jälkeen lennolla istuminen tunnu niin pahalta. 


Älkääkä unohtako lapsia - nimittäin monet tavat opitaan pienestä pitäen. Liikkuvista lapsista kasvaa liikkuvia aikuisia, istuvista lapsista tulee istuvia aikuisia. Kumpia sinä haluat kasvattaa? Älä siis täytä lapsen huonetta istumiseen kannustavilla asioilla kuten tv, pelikonsoli, tietokone, mukava tuoli/sohva vaan huolehdi siitä, että arkiympäristö on liikkumista suosiva ja liikkumiseen kannustava. 

 

 


Eikä unohtaa voi tietenkään vapaa-ajan terveysliikuntaa. Suomessa on olemassa ihan viralliset terveysliikuntasuositukset - kaiken ikäisille omansa. Näistä kirjoittelen seuraavalla kerralla ihan erikseen mutta esim. aikuisten tulisi viikossa liikkuen kestävyyskuntoa kehittäen ainakin 2.5 tuntia viikon aikana. Tämä tarkoittaa reipasta liikuntaa, esim. pyöräilyä tai reipastahtista kävelyä. Tämän voi tietenkin jakaa pienempiin osioihin, vaikkapa ihan 10 minuuttia kerrallaan. Jos harrastaa sitten raskastehoisempaa liikuntaa, esim. juoksua tai kuntouintia niin silloin 1 tunti 15 min viikossa riittää. Nämä ovat siis minimisuosituksia eli mitä enemmän liikkuu, niin sitä enemmän sillä on positiivisia vaikutuksia terveyteen. 

                               Aikuisten ns. liikuntapiirakka eli terveysliikuntasuositus


Kestävyysliikunnan lisäksi pitäisi harjoittaa myös vähintään 2 kertaa viikossa lihaskuntoa ja liikehallintaa eli käydä kuntosalilla, tehdä kehonpainolla lihaskuntoharjoituksia, luistella, pelailla pallopelejä, tanssia jne. 

Nämä kun teet, niin teet suuren palveluksen itsellesi ja terveydellesi. Joten - peppu ylös tuolilta / sohvalta ja tilalle vaikkapa edes arkiaskareita jos liikkuminen ei kiinnosta.