keskiviikko 28. helmikuuta 2018

1.luokkalaisen elämää Kanarialla

Niin sitä on päästy jo voiton puolelle ensimmäisen kouluvuoden suhteen. Kohta 6kk koulua takana (tietysti lomat vähentäen) ja enää vajaa 4 kk jäljellä. Kuten olen aikaisemminkin jo maininnut niin koulu lähti  meidän pikkuneidillä käyntiin tosi hyvin, paremmin kuin osasimme etukäteen odottaa. Syyslukukauden tunnelmia voi lukea täältä:
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/12/1luokkalaisen-syyslukukausi-espanjassa.html

Tähän mennessä meillä on ollut henkilökohtaisia tapaamisia opettajan kanssa jo peräti kolme kertaa ja varmasti ainakin yksi kerta on vielä edessä ennen kuin koulu loppuu kesäkuun loppupuolella. Olemme siis tosi hyvin perillä siitä, että miten koulussa menee vaikka opettajaa henkilökohtaisesti emme päivittäin pääse tapaamaan. Mutta viestintä koulun ja kodin välillä kulkee päivyrin kautta sekä koulun Alexia-järjestelmän kautta, joka Suomessa vastaa varmaankin Wilmaa. Lisäksi tärkeimmät ja nopeata reagointia edellyttävät viestit putkavat myös sähköpostiin. Kuten esim. eilen illalla tiedotus siitä, että tänään kaikki koulut täällä Gran Canarialla ovat kiinni huonon sään vuoksi. 


Jep, täällä tosiaan sade on sen verran harvinainen ilmiö että sen takia voidaan perua koulupäiviä. Kyllähän sitä vettä aamulla hieman satoi (n. klo 6-8.30) mutta ei yhtään enempää kuin Suomessa tavallisena sadepäivänä. Mutta ilmeisesti ottavat varman päälle kun ei koskaan tiedä, että minne joku hurjempi kuuro iskee ja että miten paljon kouluihin sataa sisälle. Täällä kun rakennukset eivät välttämättä ole sateen kestäviä :-) Esim. viime viikolla kun itärannikolla tuli voimakkaampi sadekuuro niin lentokentällä vettä satoi sisätiloihin mm. hissien kautta ja yksi terveyskeskus lainehti niin, että polven korkeudelle oli vettä. Eli jos paha kuuro iskee niin koululuokasta voi hetkessä muuttua kahluuallas. 

Viime viikkojen epävakaiset ilmat ovat tosiaan hieman sekoittaneet kouluelämää myös pikkuneidin koulussa ja esim. sadepäivinä lapset saatetaan suoraan luokkaan ja heidät mös haetaan sieltä. Eli jos sataa niin silloin ei ulkoilla. Myös liikuntatunnit perutaan aika usein sadesäällä koska liikuntatilat ovat ulkosalla, sisäsalia ei löydy meidän pikkuneidin koulusta ollenkaan. Mutta onneksi viikkoihin on mahtunut myös poutaisempia päiviä ja silloin lapset ovat päässeet ulkoilemaan normaalia enemmän sillä koulussa alkoi ns. olimpiadas-aika eli joka keväiset olympialaiset. Ne järjestään huhtikuun alkupuolella ja sitä varten on harjoittelu aloitettu jo muutama viikko sitten. Jokainen luokka ilmeisesti järjestää jonkun liikunnallisen ohjelman kyseisenä päivänä ja tuota juhlaa pääsevät sitten myös vanhemmat katsomaan. 



Ilmeisesti myös joku hyväntekeväisyys juoksukilpailu perheenjäsenille on luvassa samaisella viikolla. Tarkempaa tietoa emme ole vielä saaneet. Sitä ennen on kuitenkin luvassa vielä toinen "juhla" sillä ensi viikolla alkavat karnevaalit täällä Gran Canarian eteläosassa ja se vaikuttaa myös koulussa eli 8-11.3. on pitkä viikonloppu vapaata. Ja sitä ennen eli 7.3. vietetään koulussa karnevaalijuhlaa jonne saimme myös kutsun. Osa vanhemmista kutsutaan aina mukaan näihin "teemapäivien" viettoihin ja joskus myös seuraamaan ihan oppitunteja eli näin pääsemme myös vähän näkemään, että mitä lapset koulussa tekevät.



Etukäteen vähän pelkäsin, että nyt kevätlukukaudella tahti kiristyisi koulussa paljon ja kotiläksyjä tulisi selvästi syyslukukautta enemmän. Mutta ainakin toistaiseksi on menty varsin maltillisesti. Joka päivä tulee joku lukuläksy kuten esim. tässä alla oleva aukeama espanjan kirjasta. Näihin ei kuitenkaan mene kuin joku 5-10 min illassa. 



Lisäksi englannista on kerran viikossa sanakoe eli maanantaina annetaan 5 kpl sanoja jotka tulee osata seuraavaan maanantaihin mennessä, jolloin opettaja pitää sanakokeen. 


Ja viime viikot on kotiin tullut myös pieni projekti eli eläimet eri puolella maailmaa. Joka viikko ovat koulussa tutustuneet johonkin mantereeseen ja sitten on viikko aikaa kotona tehdä oma esitelmä jostakin kyseisen mantereen eläimestä. Eli pitää etsiä tietoa, kirjoittaa ne vihkoon ja sitten ne esitetään koulussa muulle luokalle. Tähän on tietysti mennyt jonkin verran aikaa - yleensä tiedon etsiminen ja alustava kirjoitus paperille on vienyt reilun tunnin ja sitten toisena päivänä neiti on kirjoittanut lauseet siististi vihkoon, liimanut kyseisen eläimen kuvan ja harjoitellut esitystä lukemalla sen meille. 

 

Ensimmäisellä viikolla työn valmistelu unohtui viimeiseen iltaan ja sen seurauksena oli pieni kiukkukohtaus kun vielä illalla balettitunnin jälkeen piti väsyneenä alkaa tehtävää tekemään. Tästä opimme sitten sen, että työtä ei kannata jättää viimeiseen iltaan :-) 

Matematiikasta tulee satunnaisesti kotitehtäviä mutta ei missään nimessä joka päivä eikä edes joka viikko. Eli toistaiseksi varsin maltillisesti ja mielestäni juuri sopiva määrä. Esim. samanikäisellä ystäväperheen tyttärellä (käy englantilaista yksityiskoulua) on läksyjä paljon, paljon enemmän. Sanakokeita on heillä 2 x viikossa ja lisäksi paljon lukemista (englanniksi ja espanjaksi), kirjoitustehtäviä sekä matematiikkaa. Läksyjä on heillä käytännössä joka päivä ainakin 1/2  - 1 tunti. Tuntuu hurjalta kun koulupäivä muutenkin kestää jo klo 16 asti. 

Oli meilläkin tosin viime viikonloppuna lisäpuuhana pienoismallin rakentaminen - joko kaupungista tai jostain muusta maisemasta. Sitä sitten askartelimme lauantaina - neiti suunnitteli, yhdessä kävimme ostamassa materiaalit ja yhdessä toteutimme. Hieno tuli ! Näiden avulla ilmeisesti opettelevat erilaisia maantieteellisiä termejä sekä englanniksi että espanjaksi. 






Helmikuussa jokainen opettaja antoi myös kirjallisen palautteen pikkuneidin edistymisestä kussakin aineessa. Palaute oli kaikin puolin positiivista ja mukavaa näissä palautteissa on se, että ne eivät arvostele pelkästään varsinaisia taitoja vaan samalla huomioidaan myös oppilaan käyttäytyminen, asenne jne. Myös toki kerrotaan ne alueet, joissa on parantamisen varaa. Tällaiset arvioinnit toimivat kyllä mielestäni paljon paremmin kuin numeroarvioinnit. No, sellaisia on seuraavaksi luvassa sitten vasta kesäkuussa kun jaetaan kevätlukukauden varsinaine todistus. 

 
Pikkuneidillä menee siis koulussa edelleen hyvin. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat selvästi parantuneet joulukuusta mutta toki taso on edelleen jäljessä luokan parhaimmista. Mutta toisaalta meidän neiti aloitti kaunokirjoituksen ja kaunokirjoitusteksten lukemisen vasta syyskuussa kun muut ovat niitä harjoitelleet jo pari vuotta. Eli siihen nähden kehitys on ollut loistavaa ja varmasti ensi syksynä jo parhaimpien tasolla. Myös luetun ymmärtäminen on parantunut. Tosin opettaja ei ollut tiennyt että pikkuneiti on kaksikielinen tai oikeastaan kolmikielinen eli on ymmärrettävää että espanjan sanavarasto ei ehkä ole täysin yksikielisen tasolla.  Toisaalta neidin englanninkielen taidot ovat taas loistavaa tasoa ja opettajat olivat luulleet, että pikkuneiti on ollut 3 vuotta englanninkielisessä esikoulussa. Vaan ei eipä ole ollut, ihan täysin espanjankielinen oli. Englannista neiti tykkääkin paljon. Ja itse asiassa melkeinpä kaikista muistakin aineista. Ainoastaan matematiikka on kuulemma vähän tylsää - ei taida tulla matemaatikkoa, kuten isästään :-) 

Tärkeintä on kuitenkin että neiti viihtyy koulussa edelleen hyvin, tykkää opettajista, ystäviä rittää ja menee mielellään kouluun joka aamu. Eli hyvillä mielin jatketaan eteenpäin kevättä ja kesää kohti. 




lauantai 24. helmikuuta 2018

Suomi-koulussa tänään: Kalevala

Keskiviikkona 28.2. vietetään Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää joten samalla teemalla menimme tänäänä myös Suomi-koulussa.  Viime vuonna teimme kuva-äänikirja esityksen Koirien Kalevala-kirjasta eli se oli kovasti pidetty, jopa pienet jaksoivat kuunnella. Mutta eihän samaa juttua viitsi joka vuosi käyttää eli tänä vuonna perehdyimme Kalevalaan vähän eri tavalla. Onneksi tarina tuli siis tutuksi suurimmalle osalle jo viime vuonna ja Koirien Kalevalakin löytyi muutamilta kotoa.

Täältä voi lukea viime vuoden päivästä paremmin. 
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/02/suomi-koulussa-tanaan-entisajan-elamaa.html

Isojen ryhmässä keskustelimme aluksi vähän siitä, että mikä Kalevala oikein on, kuka sen on kirjoittanut ja milloin. Muistelimme myös erilaisia kohtauksia eli jokainen sai kertoa jonkun mieleen jääneen tarinan. Parhaiten muistissa olivat sammon valmistaminen, sammon ryöstö sekä se kun Väinämöinen teki hauen leukaluusta kanteleen. 

Tämän jälkeen katsoimme Kalevala n. 100 sekunnissa videon:
https://www.youtube.com/watch?v=1s32_ueBvkc. Näin tarina palautui kaikille mieleen. Kävimme tarinan myös lukemalla läpi, yhteensä "kohtauksia" oli 10 kappaletta ja nämä tarinat löytyivät jostain netistä. Jokainen siis pääsi lukemaan yhden sivun ja näitä kohtauksia käytimme sitten vielä myöhemmin hyväksi kun teimme tästä näytelmän pienemmille. 


 

Ennen näytelmän valmistamista käytimme hetken kuvataiteen parissa. Kalevalahan on innoittanut monia taitelijoita ja kirjailijoita. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala on varmasti kaikille tuttu mutta siitä on tehty myös Aku Ankka -versio. Sitä en valitettavasti ole vielä saanut käsiini. Myös monet taiteilijat ovat hakeneet inspiraatiota Kalevalan tarinoista. 









Tutustuimme sammon ryöstöstä tehtyihin erilaisiin maalauksiin ja tämän jälkeen jokainen sai tehdä oman versionsa sammon ryöstöstä - joko itse piirtäen tai valmista mallia käyttäen. 




Työt tehtiin huolella ja ne myös kehystettiin (kehykset ostin 1.50 € / kpl). Näin saatiin hienot taideteokset kotiin vietäväksi. 







Tämän jälkeen käsittelimme Kalevalaa vielä draaman avulla eli valmistimme pienille lyhyen "näytelmän". Jokaiselle valittiin sopiva rooli ja sen jälkeen tietysti puettiin vähän roolivaatteita päälle. Kenenkään ei tarvinut opetella mitään kummempia vuorosanoja vaan yksi toimi lukijana ja tarinankertojana. Vain muutamia hauskoja kommentteja lisäsimme tarinaan. Näin meidän näytelmämme meni: 


Sotka munii Ilmattaren polvelle kuusi kultaista ja yhden rautaisen munan. Munat särkyvät ja niistä muodostuvat maa, ilma, vesi, tähdet, kuu ja aurinko. 

Syntyy Väinämöinen, Kalevalan sankari ja johtaja. Hän osallistuu luomistyöhön raivaamalla muun muassa ensimmäisen pellon. 


Väinämöinen on vanha jo syntyessään mutta haluaisi puolisokseen nuoren Aino -neidin. Hän tapaa metsätiellä Joukahaisen, Ainon veljen ja miehet kilpailevat, että kumpi on parempi tietäjä. Väinämöinen hermostuu nuoreen Joukahaiseen, joka leuhkii olemattomia. Viisas vanha tietäjä ryhtyy loitsimaan ja laulaa Joukahaisen suohon. 


Aino ei halua mennä naimisiin vanhan miehen kanssa vaan menee mielummin vedenneidoksi Ahdin, veden kuninkaan, valtakuntaan. 

Väinämöinen lähtee Pohjolaan kosimaan Pohjolan tytärtä mutta hän ei ole kiinnostunut vanhasta miehestä. Louhi lupaa kuitenkin järjestää Väinämöisen takaisin Kalevalaan, jos tämä hankkii hänelle onnea tuottavan sammon.



Väinämöinen pyytää ystäväänsä seppä Ilmarista takomaan Sammon, jonka Louhi sitten piilottaa yhdeksän lukon taakse Pohjolan kivimäkeen. 


Pohjolassa riittää kosijoita. Pohjan akka ei luovu helposti kauniista tyttärenstään, vaan teettää Ilmarisellä ja myös Lemminkäisellä, joka myös on tullut kosimaan tytärtä, urotöitä. Miesten pitää hakea Hiiden hirvi, kaataa karhu ja  kyntää käärmeitä täynnä oleva pelto. 

                                      


Lopulta Louhi antaa tyttärensä Ilmariselle, koska myös tyttö itse on mieltynyt taitavaan takojaan ja auttaa häntä urotöiden tekemisessä. Pohjolassa vietetään komeat, montaa päivää kestävät häät. Lemminkäinen tulee kuitenkin häihin kuokkavieraana ja katkaisee Pohjolan isännältä pään. Hänen on pakko paeta kaukaisiin meren saariin. 

                                    

Väinämöistä alkaa harmittaa, että sampo on Pohjolassa ja tuo sinne hyvinvointia. Hän päättää lähteä ystäviensä Leminkäisen ja Ilmarisen kanssa Pohjolaan hakemaan sampoa takaisin. Miehet menevät pohjolaan veneellä, joka yhtäkkiä juuttuu kiinni ison hauen selkään. Väinämöinen tappaa haen ja tekee sen leukaluista kanteleen, jota ryhtyy sitten soittamaan. 


Väinämöinen soittaa kanteleella Pohjolan väen uneen ja miehet ottavat sammon ja lähtevät kotimatkalle. Lemminkäinen ei malta olla veneessä hiljaa vaan ryhtyy laulamaan voitonhuumassa. Ruma laulu säikyttää kurjen, joka rääkäisee niin että koko Pohjolan väki herää. Louhi huomaa heti, mitä on tapahtunut. Hän nostattaa sumun ja myrskyn sekä taikoo itsensä kotkaksi, jonka selkään Pohjolan miehet kipuavat ja he lähtevät takaa-ajoon. He pyytävät myös Iku-Tursoa, merihirviötä, auttamaan. Taistelun seurauksena sampo putoaa mereen ja hajoaa palasiksi. Tapahtunut harmittaa sekä Louhea että Väinämöistä mutta he taistelevat vielä pitkään, kumpi on mahtavampi johtaja. 


Kalevala päättyy siihen, että Väinämöinen lähtee pois. Marjatta-niminen tyttö on synnyttänyt pojan, josta kaikki veikkaavat uutta sankaria. Väinämöinen antaa tälle uudelle Karjalan kuninkaalle tilaa, mutta muistuttaa, että vielä hänenkin urotekojaan ja soittajan taitojaan saatetaan kaivata. 


Kiitos ja kumarrus! 


Homma sujui itse asiassa paremmin kuin osasin odottaa. Vain yksi lapsi ei suostunut osallistumaan joten en häntä pakottanut. Hän sai toimia lukijana. Kaikille löytyi mieluinen rooli ja kaikki olivat tarinassa täysillä mukana. Kerran harjoittelimme läpi ja sitten esitimme tarinan pienille. Ainakin meidän pikkuneiti tykkästi näytelmästä tosi paljon. Ehkäpä kehittelemme tätä vielä tässä kevään aikana ja esitämme vanhemmille kevätjuhlassa :-) Silloin yritämme löytää sopivan roolin myös niille pienten ryhmän jäsenille, jotka haluavat olla mukana. 

Kiva päivä ja viikon päästä jatketaan. Silloin vuorossa urheilupäivä - ei muuta kuin suksia voitelemaan ja suunta dyyneille ;-) 

Ai niin ja pidimme suomalaisen kulttuurin kunniaksi myös kirjanvaihto-päivän eli jokainen sai tuoda omia, vanhoja kirjoja lahjoitettavaksi ja mukaan sai sitten viedä uutta luettavaa. Kirjat kiertämään! 







torstai 22. helmikuuta 2018

Miksi Crossfit?

Crossfit on yksi niistä lajeista, joka jakaa yleensä mielipiteet hyvin voimakkaasti kahtia. Osa rakastaa lajia ja osa on sitä mieltä, että se on ihan turhanpäiväistä tai liian vaarallista. 

Itse kuuluun niihin lajin kannattajiin ja olen vannoutunut Crossfit- harrastaja. Ollut sitä jo kohta kolmisen vuotta. Alkuvuodesta 2015  päädyin Las Palmasissa paikalliselle crossfit-salille katsomaan, että mistä on oikein kysymys ja heti ensimmäisestä kerrasta lähtien oli sellainen fiilis, että tämä on minun juttuni. Tunnelmia tuolta ajalta voi lukea täältä:
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2015/01/crossfit-vihdoin-uusia-haasteita.html



Alkuvaiheessa otin treenailut vielä aika leppoisasti ja kävin vain kolme kertaa viikossa. Kesällä ja pikkuneidin loma-aikoina en treenannut käytännössä lainkaan. Eli kauheasti ei kehitystä tapahtunut ensimmäisen vuoden aikana. Mutta ilmesesti voima ja kunto kuitenkin nousivat tasaiseen tahtiin ja yhtäkkiä kroppa alkoi vaatimaan enemmän harjoittelua. Siispä lisäsin yhden treenikerran viikkoon mutta oikeastaan vasta vuosi sitten aloitin treenaamaan jo vähän ahkerammin eli 5 x viikossa ja nykyään treenailen myös lomilla. Ihan pelkästään siitä syystä, että pidempien taukojen jälkeen paluu salille on aika ankea. Ja tietysti siitä syystä, että kroppani vain pysyy paremmassa kunnossa (henkisesti ja fyysisesti) kun sitä rasittaa säännöllisesti. 



Näiden 2.5 vuoden treenauksen seurauksena voin sanoa, että olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Ja ikää tällä hetkellä jo kohta 42 vuotta. Etenkin näiden kahden viimeisen kuukauden aikana kehitystä on tapahtunut tosi paljon ja uusia ennätyksiä tulee melkeinpä joka viikko. Esim. maanantaina nousi ensi kertaa maastavedossa yli 100 kg. Kehitys on pientä ja hidasta mutta sitä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja tämä saa kovin iloiseksi! 

Vieläkään en missään nimessä ole siinä kunnossa kun haluaisin mutta se crossfitista tekeekin niin mahtavan lajin eli missään vaiheessa tällainen amatööri ei voikaan olla "valmis" eli aina riittää parannettavaa ja opittavaa. Laji koukuttaa tästkin syystä - aina riittää haastetta. Esim. viime viikonloppuna vietin yhteensä 10 tuntia salilla crossfit gymnastics-kurssin parissa. Valmentajana meillä oli JA Myburgh, entinen ammattivoimistelija ja crossfit-valmentaja. Antoisa viikonloppu ja taas huomasi sen, että miten paljon yhden yksittäisen liikkeen (esim. ring muscle up tai handstand walk) oppiminen vaatii. Mutta nyt on taas kassillinen neuvoja, joilla voi mennä eteenpäin. 





Joku viisaampi kuvasi crossfittiä joskus ristiinkuntoiluksi ja se on tosi nappi nimitys. Lajissa nimittäin lainataan elementtejä eri lajeista - painonnostosta, voimistelusta, kehonpainoharjoittelusta, siinä juostaan, soudetaan, kiivetään köyttä. Käytännössä mitä tahansa. Esim. viime vuoden lajin crossfit games "mestaruuskisoissa" oli esim. maastopyöräilyrata, uintia, juoksua ja esterata kaikkien normaalien liikkeiden lisäksi. Eli varsin laaja skaala siis eri osaamista pitää hallita. Tämä tekee lajista mielestäni tosi mielenkiintoisen eli ei riitä, että olet vain voimakas tai että olet nopea vaan sinun täytyy olla voimakas, nopea, ketterä, hallita vartalosi ja lisäksi vielä kestävyyttäkin pitäisi löytyä. Mielestäni ei ole siis mitenkään turhaa, että crossfit games- kisojen voittaja saa arvonimen "fittest on earth" .  Viime vuosien aikana kisoista on myös tehty hienoja dokumentteja ja viime vuotisten kisojen trailerin voi nähdä esim. täältä
https://games.crossfit.com/announcement/10611. Itse dokumentti ei ole vielä katsottavissa mutta kovasti odotan sen näkemistä. Huikeassa kunnossa olevia urheilijoita, jotka usean päivän ajan kilpailevat voimiensa, taitojensa ja kestävyytensä äärirajoilla. 



Crossfit treeneissä on jotain sellaista "alkukantaista" voimaa, joka saa aina treenaajat antamaan kaikkensa ja tunnin jälkeen on sellainen tunne, että on todellakin tehnyt jotain.  Mutta kuitenkin niin, että jokaiselle harrastajille löytyvät aina sopivat liikkeet, painot jne niin että jokainen tekee käytännössä saman treenin mutta omalla tasollaan. Eli laji sopii niin nuorille kuin vanhemmille, jopa eläkeläisille. Niin ylipainoille kuin laihoille. Niin naisille kuin miehille. Niin urheilutaustan omaaville kuin sohvaperunoille. Faktahan on, että tuolle tasolle yltävät vain hyvin, hyvin, hyvin harvat. Mutta Crossfit ei kuitenkaan ole vain eliittitason urheilua sillä lajia voi harrastaa ihan jokainen. Esimerkkiä vaikka täältä: https://www.youtube.com/watch?v=qg02E0xf5xQ

Toinen koukuttava tekijä on lajissa on varmasti se, että crossfitsalilla on lähes poikkeuksetta aina tosi hyvä fiilis. Kukaan ei kyräile, kukaan ei tule näyttämään hyvältä uusissa ja trendikkäissä vaatteissa vaan kaikki ovat paikalla, koska haluavat treenata tehokkaasti. Toisia kannustetaan ja yhteisöllisyys on huikeaa. Itse harrastin vuosia joukku-urheilulajeja (ringette, jääkiekko, kaukalopallo, salibandy) ja vasta crossfitin myötä löysin lajin, jossa voi tuntea samanlaista yhteenkuluuvuutta kuin joukkuelajeissa. Vaikka kuitenkin jokainen treenaa yksilönä. Crossfitissä kilpailet joka päivä itseäsi vastaan vaikka tunnilla saattaa olla esim. 18 henkilöä. Mutta koska jokainen tekee treenit omalla tasollaan niin suoraa kilpailua ei välttämättä synny. Tosin kyllähän se omaa rytmiä nostaa kun kaveri painaa vieressä hiki hatussa. Ja aina on joku tsemppaamaassa viimeiseen asti. 




Itse nautin myös siitä, että jokainen päivä on erilainen mutta kuitenkin viikon aikana käydään läpi käytännössä kaikki lihasryhmät. Päivän treenit ovat siis joka päivä erilaisia ja näiden 3 vuoden aikana en ole käytännössä montaakaan samaa treeniä päässyt tekemään. Olemassa on toki monia sellaisia treenejä, jotka tunnetaan kaikilla maailman crossfit-saleilla ja näitä tehdään aina aika ajoin. Lähinnä siksi, että pystyy vertaamaan omaa kehitystään. Mutta muuten jokainen päivä on erilainen eli et koskaan salille mennessäsi tiedä, että mitä on luvassa. Ei siis pääse kyllästymään. Kaikki treenit on suunniteltu ammattimaisen valmentajan toimesta pitkällä tähtäimellä. 

Itselle on myös tärkeää se, että harva treenaa crossfitia ulkonäön takia. Saleilla ei ole peilejä, joten pakaroiden tai hauisten pumppailu peilin edessä ei ole mahdollista eikä edes kiinnosta ketään. Crossfitissa tulee hyvä olo siitä, kun tekee parempia tuloksia ja tulee vahva olo itsestä - ei siitä, että on polttanut juuri 400 kcal tunnin aikana. Crossfit-salilla kukaan ei keskity oman ulkonäkönsä muuttamiseen vaan omien taitojen, voiman ja kykyjen harjoittamiseen. 

Ja niitä taitoja testataan taas kohta viiden viikon ajan eri puolilla maailmaa Crossfit-saleilla. Nimittäin ensi yönä alkavat maailmanlaajuiset Crossfit Open -kisat. Näihin voi käytännössä osallistua kuka tahansa eli ne ovat myös tavallisille treenaajille hyvä paikka testata omaa kuntoaan ja kilpailukestävyyttä - niin henkistä kuin fyysistä. Kilpailussa on tietysti omat sarjat niin miehille kuin naisille, yleiselle tasolle, skaalatulle sekä tietysti master-tasolle eli yli 35-vuotiaille. En siis joudu kisaamaan parikymppisiä neitoja vaan kisaan naiset 40-45 sarjassa. Onneksi :-) Ne ovat siis kisat, jotka on tarkoitettu ihan kaikille. Joka viikko samaan aikaan (to-pe välisenä yönä) kisojen sivuilla julkaistaan kisalajin esittelyvideo ja liikestandardit. Sen jälkeen on käytännössä neljä päivää aikaa tehdä suoritus, joka tuomaroidaan joko crossfit salilla taikka sitten videoidaan. .Kun viisi suoritusta ja viisi viikkoa on sitten takana niin joka alueelta parhaat pääsevät regionaaleihin, jotka esim. meille Espanjassa asuville järjestetään kesäkuussa Madridissa. Mutta esim. Pohjois-Eurooppalaiset kisaavat omat kisansa toukokuun lopussa Berliinissä. Ja tietysti joka alueella on sitten omat kisansa. Näistä kisoista parhaat saavat  sitten kutsun varsinaisiin gameseihin, jotka järjestetään elokuun alussa Alliant Energy Centererissä (Madison,Wisconsin). 


Joku voi ajatella, että onpa hölmöä kisata jos tietää ettei ole mitään mahdollisuuksia mutta onneksi Crossfit-yhteisössä ei ajatella niin vaan kaikki otetaan mahdollisuutan oppia ja kehittyä. Itse uskaltauduin vasta tänä vuonna ensi kertaa mukaan virallisesti kisoihin. Tosin kisalajit suoritin kyllä viime vuonna mutta en kuitenkaan niin, että niitä olisi tuomaroitu. Eli tänä vuonna pääsen siis kokemaan senkin. Mielenkiintoista! Nyt vain täytyy toivoa, että täällä voimakkaasti vellova virusaalto ei iske näiden seuraavien viiden viikon aikana vaan pysyn terveenä ja pystyn vetämään "kisat" läpi kunnialla :-) 

Ja kaiken lisäksi lupauduin vielä vähän hulluun haasteeseen mukaan eli viikon päästä perjantaina kaksintaistelu omaa valmentajaa vastaan! Eli teemme sen viikon kisatreenin yhdessä ja todennäköisesti koko sali on mukana kannustamassa. Eihän mulla kauheasti mahdollisuuksia ole koska toinen on 5 vuotta nuorempi, treenannut 5 vuotta kauemmin kuin minä ja nostaa n. 50 % enemmän painoja kuin minä. Mutta aina joskus on hyvä mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Näin sitä kehitystä tapahtuu! 


Jos olet joskus edes harkinnut, että voisi olla mielenkiintoista kokeilla crossfittia niin suosittelen kokeilemaan. Voi olla, että kyseessä on juuri sinun lajisi ja saat uuden, mahtavan harrastuksen. Tai jos laji ei tunnu sinulle sopivalta, niin oletpahan ainakin kokeillut. Itse voin pelkästään suositella!