Kanarialainen autoilu- ja liikennekulttuuri

Eri puolilla maailmaa törmää hyvinkin erilaisiin auto- ja autoilukulttuureihin. Se, että miten autolla ajetaan sekä myös se, että minkälaisia autoja suositaan vaihtelee paljon asuinpaikan mukaan. Suomessa esim. ajellaan aika tarkasti sääntöjen mukaan, nopeusrajoitteita pääasiassa noudattaen ja autot edustavat yleensä järkevää perheautokantaa. Kaikkea rajoitetaan yhteiskunnan toimesta ja ihmiset pääosin aika kiltisti noudattavat näitä rajoituksia. Koska ajatellaan, että ne ovat kaikkien hyväksi. Auto valitaan yleensä järkevin perustein. 

Täällä Kanarialla taas autoilijat ovat melkoisia individualisteja, jotka kokevat että säännöt eivät ole heitä varten. Sääntöjä on mutta kaikki eivät niitä edes tiedä tai sitten eivät edes niistä välitä. Autot pysäköidään aika villisti minne halutaan, vain yksi perussääntö mielessä: jos se auto mahtuu kyseiselle paikalle, edes osittain. Autot voidaan myös parkkeerata käytännössä minne tahansa, ns. toiseen riviin, keskelle risteystä, keltaiselle viivalle, invapaikalle. Kunhan vain laitetaan hätävilkut päälle - se on merkkinä siitä, että tulen kohta. Parkkimittarit ovat käytössä kaupunkialueella ja kaipa niitä myös valvotaan. Tosin riippuu paljon alueesta. Las Palmasissa ovat hyvinkin ahkeria sen suhteen mutta täällä saaren eteläosassa olen kuullut paljon juttuja siitä, että tietyillä alueilla valvontaa ei juurikaan ole ja esim. työssäkäyvät ihmiset ovat vuosien ajan pysäköineet samaan paikkaan eivätkä koskaan ole parkkimittariin laittaneet kolikon kolikkoa eikä siitä huolimatta pysäköintisakkoja ole koskaan tullut. Itselle kerran lappu oli ilmaantunut tuulilasiin mutta naapuri sanoi, että ei kannata maksaa koska ei niitä kukaan kuulemma valvo. Joten en maksanut ja tuosta on nyt pari vuotta eikä tosiaan mitään maksuhuomautusta ole koskaan kuulunut. Aika yleisesti parkkimittareissa on myös ns. jälkimaksumahdollisuus eli jos sakkolappu on ikkunassa niin sen voi käydä lähtiessä kuittaamassa muutamalla eurolla suoraan parkkimittariin. En kyllä tiedä, että miten tuo oikeasti toimii. Itse aika kiltisti laitan kyllä rahaa parkkimittariin koska summat eivät ole suuren suuria. 

Liikenneympyröissä täällä ei kukaan osaa ajaa oikein. Ja stop-merkki ei tarkoita pysähtymistä vaan hiljentämistä, väistämisvelvollisuuden tarkoitus on vain vähän varoittaa muista autoista. Nopeusrajoituksia noudattavat vain turistit. Toki täälläkin poliisi valvoo ja mielestäni esim. poliisiautoja näkee liikenteessä paljon enemmän kuin vaikkapa Suomessa mutta en tiedä sitten, että miten ahkerasti esim. sakotetaan. Itse olen saanut täällä yhdet ylinopeussakot vuosia sitten Lanzarotella kun oli kiire kotisaarelle lähtevään laivaan shoppailureissun päätteeksi. Sakot tuli mutta pisteitä ei silloin vielä mennyt. Täällähän on käytössä ns. pistejärjestelmä eli rikkeistä menee pisteitä ja sitten kun pisteet on nollassa niin kortti menee ns. hyllylle ja pitää palata takaisin autokouluun. Nykyäänhän kaikki Espanjassa vakituisesti asuvat joutuvat vaihtamaan ajokorttinsa espanjalaiseen eli itsellänikin sellainen nykyään löytyy lompakosta. Pisteita on alkuvaiheessa 8 tai kolmen vuoden ajokokemuksella 12  ja tämän jälkeen rikkeettömät ajovuodet voivat nostaa pisteitä aina 15:een asti. Miten pisteitä sitten menetetään? Esim. jos ajaa ylinopeutta 20-30 km / h pisteitä menee 2 tai jos ajaa päin punaisia niin pisteitä menee 4 kpl. Saman pitäisi saada myös siitä, että ei pysähdy stop-merkille mutta ilmeisesti tästä poliisit eivät ole kauheasti väkeä viitsineet sakottaa sillä niin räikeästi sitä rikotaan aina. Myös  siitä menee 4 pistettä, että lisää vauhtia kun toinen auto yrittää ohittaa. Pahimmista rikkeistä pisteitä menee kuusi. Ja tosiaan sitten kun pisteet ovat nollilla, niin pitää palata autokouluun ikään kuin tehokurssille, jotta saa ajokortin takaisin.

Autokoulujen hinnoista en tiedä tarkalleen mutta tilastojen mukaan kanarialaiset maksavat B-kortistaan keskimäärin 1300 €. Hinta tietysti vaihtelee sen mukaan, että miten monta ajotuntia ottaa, montako kertaa pitää osallistua kokeisiin jne. 

Autokanta on aika lailla samanikäistä kuin Suomessa eli keski-ikä lienee 11 vuoden paremmalla puolella. Jostain syystä kuitenkin tuntuu, että autokanta olisi mielestäni täällä Kanarialla paljon uudempi kuin Suomessa. En oikein tiedä, että mistä tämä johtuu. Mutta täällä esim. tosi harvoin näkee mitään 90-luvun autoja. Ehkäpä suomalaiset pitävät autoistaan sen verran hyvää huolta, että 90-lukulaisella autollakin voi vielä hyvin ajella kun taas täällä Kanarialla autoja ei kohdella yhtä "rakkaudella" kuin mitä Suomessa. Täällä kun esim. kaikenlaiset naarmut ja lommot ovat arkipäivää eikä niistä juurikaan välitetä. Suomessa taas autoon ilmestynyt pienikin naarmu on heti vakuutusyhtiöjuttu. Täällä myös auto on sellainen "ego" juttu, että esim. nuoret eivät suostu kovin helposti vanhalla autolla ajamaan. Paitsi surffarit ;-) Eli kun auto hankitaan niin sen pitää olla uusi ja ainakin melko uusi. Mielummin mahdollisimman pieni ja sporttinen. Sitä varten sitten vaikka otetaan lainaa ja asutaan vanhempien nurkissa. 

Oma ensimmäinen autoni oli ikivanha Opel Kadett mutta se oli ainoa, johon 18-vuotiaana säästöni riittivät. Mutta se kulki ja se oli tärkeintä. Sitten kun vähän myöhemmin sain ostettua uudemman tulipunaisen Fiat Unon (tosin sekin oli jo käytetty) niin se oli jo ylpeyden aihe. Ja sillä ajelinkin sitten niin kauan kuin se hengissä pysyi :-) 

Täällä Espanjassa ensimmäinen oma autoni oli vanha Renault Clio, jonka ostimme puolison työkaverilta 1300 eurolla ja myimme pari vuotta myöhemmin lähes samalla hinnalla. Hyvin toimi ja kelpasi. Mutta sitten kun pikkuneiti syntyi niin puoliso halusi minulle vähän turvallisemman auton eli ostimme vuonna 2011 silloin tuliterän Volswagen Golfin. Sillä olenkin ajellut siitä asti ja mittarissa on tällä hetkellä vajaa 100 000 km. Pieniä kolhuja ja naarmuja on mutta yksikään niistä ei ole itse hankittu. Mutta ei haittaa. Tuolla autolla todennäköisesti ajellaan vielä pitkään sillä en koe mitään tarvetta vaihtaa sitä uudenpaan vain sen takia, että ikää tai kilometrejä on tullut mittariin. Puoliso taas ajelee isältään ostamalla Volswagen Touranilla, joka on palvellut hyvin jo vuosien ajan. Siitä lähtien kun puolison entinen auto jätti meidät tien päälle. Ja todennäköisesti tuolla ajetaan myös niin kauan kunnes se jättää meidät tien päälle ;-) Eli emme todellakaan ole mitään autohifistelijöitä, joiden pitää aina vaihtaa uudempaan ja hienompaan versioon muutaman vuoden välein. 

Volswagen on muuten Gran Canarian myydyin automerkki viime vuonna. Toiseksi myydyin oli Opel ja kolmanneksi Renault. Autoista täällä suurin osa on pieniä autoja, toiseksi eniten on perheautoja ja sitten tulevat maasturit. Tämä johtunee paljon siitä, että Gran Canaria on matkailualuetta ja autonvuokraamoilla on isoin kysyntä juuri pienistä autoista. Paikalliset sen sijaan suosivat maastureita. 

Autojen väreistä ykkönen on tällä hetkellä valkoinen. Suomessa suosituin väri taitaa olla harmaa. No, meiltä löytyy kaksi tylsää hopeanharmaata - puolison valinta :-) 

Yksi merkittävä ero autoilukulttuurissa on Suomen ja Kanarian välillä - jalankulkijoiden kunnioittaminen. Täällä pysähdytään aina suojatien eteen. No, paitsi turistit jotka eivät tätä tapaa aina tunne ja näin eivät myöskään osaa sitä välttämättä kunnioittaa. Ja äkkipysähdyksestä varoitetaan laittamalla vasen vilkku päälle - näin takana tulevat osaavat paremmin varautua. 

Joulu tulee mutta tuleeko talvi?

Enää vajaa kuukausi jouluun ja normaalisti tähän aikaan koristelen jo kodin jouluun ja alan fiilistelemään joulutunnelmalla. Joulussa parasta on nimenomaan sen odotus :-) Se, kun voi illalla laittaa kynttilät ja valot palamaan, nauttia lasin glögiä ja kääriytyä peiton alle sohvalla. Mutta tänä vuonna joulukoristeet ovat saaneet ihan rauhassa odottaa laatikossa, glögipulloja ei ole vielä korkattu eikä sille peitollekaan ole vielä käyttöä. Koska talvi ei näytä tulevan tänä vuonna ollenkaan....

 

No, joka tapauksessa se joulu tekee tuloaan ja muualla se alkaa jo näkyä. Ostoskeskukset on koristeltu joulukoristein ja kaupungit parhaillaan virittelevät jouluvalojaan. Las Palmasissa ne taidettiin jo laittaa päälle. Itse en ole vielä sinne jaksanut lähteä koska Black Friday - hysteria ei kauheasti houkutellut. Mutta joku ilta pitää sinne kyllä suunnistaa  Arenas ostoskeskuksen jäärata pitää käydä korkkaamassa. Se on meidän joka talvinen perinne pikkuneidin kanssa. Eli edes vähän talvista tunnelmaa kun saa vetää luistimet jalkaan ja pääsee viillettämään  jäälle. Iloa ei pilaa edes se, että jää on yleensä aika kaameassa kunnossa ja luistimet hirveät muoviviritykset. Eikä luistella edes saa kuin etukäteen määrättyyn suuntaan ympäri kaukalon reunoja seuraten.  Mutta jää on sentään oikeata jäätä, ei mitään muovia! Eikä fiilistä pilaa edes se, että teltan ulkopuolella on lämpöä yli 20 astetta :-)

Olen tainnut jo aikaisemminkin mainita siitä, että täällä Kanarialla on ollut  ennätyslämmin kesä, syksy ja nyt perään näyttäisi tulevan ennätyslämmin talvikin vielä. Hetken näytti jo siltä, että ehkäpä se talvi sieltä tulisi kun yölämpötilat ehtivät jo laskea alle 20 asteen. Ja pari päivää on ollut jo vähän pilviäkin taivalla mutta silti päivälämpötilat ovat lähempänä 25 kuin 20 astetta päivällä. Ja aika helposti nousee edelleen jopa yli 25 asteen päivällä. 

Etukäteen viikonlopulle luvattiin ensimmäisen kunnon saderintaman saapumista ja eilen illalla satoikin ehkä 10 pisaraa mutta siihen se jäi. Tuloksena vain likainen terassi ja auto. Ei kivaa... Ei siis kovin talvista eikä pätkääkään jouluista. Joten voipi olla, että tänä vuonna joulukoristeet joutuvat odottamaan laatikossa vielä jonkin aikaa. 

Onneksi sentään viikon päästä on tiedossa reissu mantereelle, jossa toivottavasti on vähän viileämpää. Sitä kun elää 365 päivää vuodessa kesäisissä tunnelmissa niin lomalla on ihana lähteä "viilentymään" jonnekin. Elämme edelleen toivossa, että Sierra Nevadalle sataisi lunta mutta ei näytä sielläkään kovin hyvältä. On siellä keskus sentään jo avattu mutta rinteitä on auki 2 km verran eli 4 kpl - ei siis kauheasti houkuttele. Mutta toivotaan, että tässä tulevan viikon aikana pyryttäisi parin päivän ajan oikein kunnolla niin että pääsisimme nauttimaan edes vähän lumisista oloista.  Mutta plan B on jo tehty siltä varalta, että sitä lunta ei ole tiedossa. 

Alunperinkin meillä oli tarkoituksena vierailla Sierra Nevadan lisäksi myös Granadassa joten jos sitä lunta ei sada niin ehkä sitten vietämme Granadassa yhden yön sijaan pari yötä ja nautimme kaupungin tarjonnasta vähän pidemmän kaavan mukaan. Liput Alhambraan on jo varattu mutta toki muutakin näkemistä kaupunissa riittää. Ja ilmeisesti näin joulun aikaan kaupunki on varsin kaunis ja tunnelmallinen. Taatusti myös vähän kylmempi kuin mitä on täällä Kanarialla eli ehkä talvisille vaatteille löytyy siellä käyttöä. Tällä hetkellä sinne luvataan 10-15 asteen päivälämpötiloja ja yöllä saattaa laskea jopa nollaan. Jee! 

Ja toki Malaga on kaunis myös jouluvalaistuksessa. Siellä vietimme viime vuonna joulun eli tunnelma tuli silloin jo tutuksi.  Kaupungin jouluvalothan ovat kuuluisat ja iltaisin Larios-kävelykadulla on aina musiikin kera hieno valoesitys. Normaalisti kaksi kertaa illassa mutta esim. viikonloppuisin ja pyhäpäivinä taitaa ollla useamminkin. Eli valoesitys pitää käydä jälleen katsomassa joku ilta. Toivottavasti ehdin myös piipahtamaan Fuengirolan Suomi-kaupoissa sillä jotain jouluherkkuja on kiva tuoda mukana. Niitä voi sitten antaa lahjaksi ja tietysti pari suklaakonvehtirasiaa myös omaan herkutteluun. Ja suomalaista sinappia. Ja ehkä jotain muutakin tarpeellista :-)  Meille kun on tänä vuonna tulossa oikein megasupersukulaisjoulu sillä saamme vieraaksi minun vanhempani, minun mummuni (Kian isomummu), puolison vanhemmat, puolison molemmat veljet sekä veljenpojan (Kian serkku). Eli ihan kivaa pistää Suomiherkkuja tarjolla.  Ja jos aikaa jää niin ehkäpä Benalmadenan jäähallikin pitää käydä testaamassa - siellä on kai jää vähän paremmassa kunnossa kuin tuo Las Palmasin minijää ja luistella saa ehkä muutakin kuin pelkkää yhdensuuntaista rataa ympäri kaukaloa :-) 

Tuolta reissulta kun sitten palaamme niin onkin enää kaksi viikkoa jouluun. Eli viimeistään silloin on jo riittävästi joulufiilistä kodinkin koristeluun. Mutta koska nyt ei muutakaan voi, niin taidamme lähteä vähän dyyneille kiipeilemään :-) 

Odottakoot nämä vielä varastossa hetken aikaa... 

Mun rahat, sun rahat vai meidän rahat

Raha-asiat ovat yleensä vähän sellainen "vaiettu" asia, ikään kuin vähän tabu josta ei julkisesti tykätä kauheasti keskustella. Ei välttämättä edes ystävien kesken. Raha-asiat ovat myös sellainen asia, joka aiheuttaa usein riitoja perheissä ja parisuhteissa. Kuka maksaa, mitä maksaa, kenen rahoilla eletään? 

Viime kuussa meidänkin perheessä tämä kysymys nousi taas esiin - mun rahat, sun rahat vai meidän rahat? Olin nimittäin maksanut jotain kuluja omalla kortillani (Suomen säästötililtä) koska meidän espanjan luottokortit oli reissussa kopioitu ja niitä oli käytetty n. 1000 € edestä parissa päivässä. No, onneksi rahat myöhemmin palautettiin Visan puolesta takaisin tilille eli siitä ei sen suurempaa vahinkoa saatu aikaiseksi. Mutta toki hetki meni siis ennen kuin saimme uudet kortit tilalle ja tuona aikana maksoin siis jotain juttuja omalla kortillani. 
                     
No, siitähän puoliso tietysti otti ja "suuttui". Hänen mielestään on kohtuutonta, että minä maksan meidän kulujamme säästötililtäni koska tulojakaan ei kauheasti tällä hetkellä ole. Joten hän sitten siirsi omalta tililtään samaisen summan rahaa sinne minun Suomen säästötililleni. Koska asia on minun kannaltani pelkästään positiivinen niin en tietenkään vastaan laittanut :-) 

Meillä ei ole koko parisuhteen aikana koskaan ollut minkäänlaisia riitoja raha-asioiden suhteen. Me muutimme aika nopeasti tapaamisen jälkeen yhteen ja silloin meillä oli vielä 
erilliset tilit ja molemmat kävivät töissä joten oli ihan luonnollista, että osallistuin kustannuksiin. Maksoin esim. ruokakulut silloin kun yksikseni kävin kaupassa. Jos olimme ostoksilla yhdessä niin silloin kulut maksettiin puolison kortilla. Ja hän vastasi myös myös vuokra- ja muista kuluista. Mutta tämä oli täysin luonnollista koska puolison tulot olivat moninkertaiset verrattuna omiini. Eikä puoliso koskaan edes kyseenalaistanut asiaa. Hän myös hankki minulle kaikki arvokkaammat ostokset, esim. uudet puhelimet, auton jne. Mutta esim. omat vaatteeni maksoin aina itse, matkani Suomeen ja yleensäkin oman osuuteni matkoista kun johonkin reissasimme. 

                             

Mutta jossain vaiheessa sitten puoliso totesi, että eihän tuossa nyt ole mitään järkeä. Olin äitiyslomalla ja sen perään vielä hoitovapaalla eli tulot eivät siis olleet kummoiset. Niinpä siinä vaiheessa minulle luonnollisesti teetettiin oma kortti puolison tilille.  

Puoliso on suhteen alusta lähtien ollut sitä mieltä, että rahat ovat yhteisiä. Meillä ei ole mun ja sun rahoja. Olemme perhe ja rahat ovat yhteiset. Nyt olen ollut kotiäitinä yhteensä 6 vuotta eikä tuona aikana ole ollut kuin satunnaisia tuloja. Mutta koska kotiäitiys on perheen yhteinen valinta niin on tietysti luonnollista, että en näiden vuosien aikana ole kuluihin osallistunut vaan puolison tili on ollut yhteinen tilimme. Enkä ole koskaan joutunut puolisolle selittämään ostoksiani eikä hän edes halua niistä tietää. Puoliso toki luottaa siihen, että en ostele mitään turhuuksia enkä käytä rahaa merkkivaatteisiin, juhlimiseen tmv. vaan ostan tarpeeseen. Mutta koskaan en ole joutunut miettimään, että voinko ostaa jotain vai en. 

Alkuvaiheessa tämä tietysti suomalaista, itsenäisyyteen tottunutta suomalaisnaista harmitti. Ja oli vaikea hyväksyä sitä, että minulla ei olisi omia tuloja. Mutta töihin paluu ei olisi ollut järkevää koska puoliso ei töidensä puolesta juurikaan pysty kodintöissä ja lastenhoidossa auttamaan. Eli jos olisin palannut töihin niin olisimme joutuneet palkkaamaan jonkun ulkopuolisen hoitamaan pikkuneitiä sekä vastamaan kotitöistä. Rahan puolesta tilanne olisi ollut +-0. Täällä kun palkat eivät ole kummoisia eli esim. hotellin vastaanotossa tienaisin ehkä jotain 1200-1500 euroa kuussa. Ja jos sitten palkkaisimme ympärivuorokautisen avun kodin- ja lastenhoitoon niin hänelle pitäisi maksaa vähintään 850 € / kuussa + kaikki sosiaalikulut ym. Toki monissa perheissä näin tehdään. Mutta se, että tuosta minun palkastani jäisi vain muutamia satoja käteen ei olisi kovinkaan kannattavaa. Varsinkin, jos se tarkoittaisi myös perheen yhteisen ajan vähenemistä huomattavasti. Molemmat olisimme vuorotöissä, joissa on tehtävä myös yövuoroja eikä vuorojen vaihto esim. puolisolle onnistu käytännössä mitenkään. Aikoinaan tulimme siis siihen tulokseen, että on järkevämpää minun olla kotona ja näin myös pikkuneiti saa kanssani arvokasta suomiaikaa. Ilman yhteistä aikaa olisi nimittäin suomenkielikin jäänyt huomattavasti heikommalle tasolle. 

Täällä Espanjassahan yhteiset rahat ovat huomattavasti yleisempi käytäntö kuin mitä Suomessa. Meidän ystävä- ja tuttavapiirissäkin kaikilla on käytössä yhteiset rahat. Suomessa taas on toisin - siellä on mun rahat ja sun rahat. Tätä puolisoni jaksaa edelleen ihmetellä. Esim. kun käymme syömässä ystävien kanssa Suomessa niin saattavat pariskunnat maksaa oman osuutensa ravintolalaskusta. Tätä ei puoliso voi mitenkään ymmärtää ja on pitänyt sitä aina jotenkin "moukkamaisena" tapana. Hän on sitä mieltä, että kyllä miehen tulee maksaa. Itse en ole koskaan, en edes suhteen alkuaikoina, maksanut koskaan ravintolassa jos olemme olleet syömässä tai drinkeillä. 
                    

No, moni varmasti miettii että eikö minua sitten huolestuta tulevaisuus? Kun ei eläketuloja kerry. Tai mitä, jos tuleekin ero. Nämäkin asiat on puolison kanssa käyty läpi ja jopa ihan asianajajan kera. Eli asiat on käyty perusteellisesti läpi ja tämän jälkeen niistä ei ole tarvinut keskustella.  Uskon ja luotan myös meidän parisuhteeseen enkä voisi elää jatkuvasti miettien, että  mitä sitten jos ja kun.

Enkä myöskään murehdi sitä, että millaisen kuvan tyttäreni saa. Annanko mahdollisesti hänelle sellaisen roolimallin, että naisten ei kuulu käydä töissä vaan hoitaa kaikki kotihommat? Meillä puoliso jaksaa pikkuneidille aina muistuttaa, että mami tekee tällä hetkellä tärkeää työtä kotona. Ja näitä blogijuttuja esim. puoliso kutsuu "töinä" eli kun mami on koneella niin mami tekee töitä. Ja lisäksi opiskelen tällä hetkellä joten siinäkin pikkuneiti näkee, että mami on ahkera ja että vielä tässäkin iässä voi opiskella. Ja pikkuneiti tietää myös, että mitä työtä olen aikaisemmin tehnyt ja tutustunut myös työkavereihini eli äiti ei ole pelkästään ollut vain kotosalla. Vaikka tällä hetkellä kodista huolehtiminen onkin se tärkein työ. 

Eli meillä mennään tällä tyylillä - ollaan aina menty ja tullaan varmasti aina menemään. Eli vaikka tulevaisuudessa palaisinkin töihin niin silti puolisoni tulee aina tienaamaan niin paljon enemmän että hänen vastuullaan tulee olemaan suurin osa kuluista. Ja tämä on hänen mielestään täysin normaalia koska minä taas vastaan puolestani suurimmaksi osaksi kodinhoidosta. Ja tämä taas sopii myös minulle koska ruoanlaitto, siivous, pyykinhoito, pikkuneidin kuljettaminen kouluun/harrastuksiin jne on aina ollut minun mielestäni ihan mukavaa puuhaa enkä ole niitä kokenut mitenkään vastenmielisinä tai rasittavina. 

Meidän perheessä on siis hyvin perinteinen "työnjako" mutta molemmat ovat tyytyväisiä ja parisuhde ja perhe voivat hyvin. Jokainen siis tehkoot kuten itselle parhaiten sopii. Tärkeintä lienee se, että raha-asioista ei tapella. Koska se tie harvoin vie parisuhdetta hyvään suuntaan. 

Lastenohjelmista ja vähän leluistakin

Muutama päivä sitten tuli suomiystävien kanssa puhetta lastenohjelmista nykypäivänä sekä omassa lapsuudessa. Kaikki kun olemme 70-luvulla syntyneitä lapsia joten lapsuudessa seuratut ohjelmat olivat aika lailla samoja. Tosin eipä sitä valinnanvaraakaan ollut silloin ihan samalla tavalla kuin nykypäivänä. 

Itse muistan lapsuudesta ehkä parhaiten:

Tao Tao (pieni pandakarhu, jonka äitimuorilta löytyi aina opettavainen tarina)

Maija Mehiläinen (pyörii tv:ssä edelleen, tosin huomattavasti parempana versiona...) 

Histamiini (tämä liittyi etenkin jouluihin, jolloin histamiinin joulukalenteri oli ihan ykkönen)

Matka maailman ympäri 80 päivässä (kukapa ei haluisi kiertää maailmaa ympäri...) 

Sirkuspelle Hermanni (yksi Pikku Kakkosen suosikeista, oli joskus jopa vähän pelottava..)

Nalle Luppakorva (toinen Pikku Kakkosen suosikeista) 

Tohtori Sykerö

Karhuherra Paddington (tämä oli yksi lemppareista, omistin jopa itseäni isomman nallen, jonka nimi oli Paddington) 

Katto-Kassinen (se ihan näytelty versio, tosin en muista että oliko elokuva vai tuliko sarjana)

Barbababat

Peukaloisen retket

Peppi Pitkätossu (se ihan alkuperäinen näytelty versio)

Myöhemmin tulivat sitten smurffit, fragglit, my little ponyt jne. 

Omista leluista muista ehkä parhaiten juuri nuo my little ponyt, joille askartelimme äidin kanssa tallin ja laitumen. Siihen aikaan ei tainnut olla valmiita edes myynnissä. Myös barbeilla leikin todella paljon mutta mitään barbitaloa tmv. en omistanut. Barbeja oli kyllä paljon ja vaatteita niille (pääasiassa itse tehtyjä, kiitos mummulleni joka niitä ompeli) joten barbeille leikittiin usein esim. missikilpailuja :-)   Myös paperinuket olivat ahkerassa käytössä ja itse asiassa niitä on vieläkin jäljellä kassilinen vanhempieni luona mutta valitettavasti meidän pikkuneiti ei ole niistä ollenkaan innostunut. Mutta barbeilla pikkuneiti leikkii kyllä ahkerasti. Barbeilla on myös mahtavan kokoinen koti, jonka saimme käytettynä naapureilta. Ja se onkin ollut kovassa käytössä myös meillä! Barbie-auton pikkuneiti sai viime jouluna lahjaksi Espanjan isovanhemmilta. 

                              

Barbeja pikkuneidillä on varmasti vähemmän kuin mitä minulla oli lapsuudessa ja vaatteita ei juurikaan. Paitsi ne, jotka ovat barbien mukana tulleet. Näiden lisäksi pikkuneiti leikkii paljon myös samantyylisillä monster high- nukeilla, jotka ovat tosi "in" hänellä tällä hetkellä vaikka yleisesti monster high-villitys on tainnut mennä ohitse jo pari vuotta sitten. Näiden lisäksi pienemmä barriguitas-nuket ja pinypon-nuket ovat hänellä olleet suosittuja leikkijuttuja, joista etenkin nuo pinypon-jutut ovat suosittuja suihkuleluja. Jos vain vettä riittäisi niin pikkuneiti saattaisi istua tunninkin suihkun alla leikkimässä näillä nukeilla. 

Tällaiselta näyttää pikkuneidin kylpyhuoneen suihkunurkkaus :-) 

Omasta lapsuudesta muistan myös kauppaleikit, joita tuli leikittyä paljon. Mitään valmista kauppaa minulla ei ollut vaan ihan itse kehittelin kauppaan myytäviä juttuja. Myös meidän pikkuneiti on pitkään tykännyt kauppaleikeistä mutta nyt ne alkavat olla jo unohdettu juttu.

Myös legot ja ennen kaikkea lego friends -jutut ovat olleet mieluisia mutta niitäkään ei enää kovin usein kaiveta esille. 

Suosittu on myös meidän leikkinurkkaus terassilla, jossa on pieni leikkimökki. Sisällä minikeittiö ja kaikkea siihen liittyvää sekä ulkona pieni myyntitiski. Tosin nämä leikit ovat jo vähän unohtuneet ja ehkä vuoden päästä voimmekin lahjoittaa nämä eteenpäin ja tehdä näin tilaa muille jutuille. Esim. puolapuut olisivat kova juttu jo nykyisten temppuilujuttujen lisäksi. 

Olen kuitenkin iloinen, että meidän 6-vuotias pikkuneiti tykkää vielä tosi paljon leikkiä eikä esim. tietokonepelit tai ipadin pelit kiinnosta niin kauhean paljon. Toki ipadissa on erilaisia pelejä mutta niitä pelaillaan lähinnä matkoilla. Ja kotona korkeintaan viikonloppuna voi hetken aikaa pelailla. Yleensäkin tuota ipad-aikaa yritämme rajoittaa ja esim. nykyään neiti saa  katsoa sitä vain aamupalalla ja joskus illallisella eli jos emme syös illallista koko perhe yhdessä. Kavereidenkin kanssa leikitään ihan oikeasti, ei vain tuijoteta ruutua. 

Pikkuneidin kanssa olemme pienestä pitäen kuitenkin katselleet lastenohjelmia. Lähinnä siksi, että ovat olleet pelastus lukuisilla reissuilla, joita olemme tehneet. Ipad on todellakin ollut hintansa arvoinen sillä se on pelastanut monen monta lento- ja junamatkaa... Neiti oli pitkään myös todella huono syömään ja valitettavasti otimme siinä helpoimman linjan eli lastenohjelmat ipadilta päälle ja niin ruoka menei edes jotenkin alas. Nykyään onneksi neiti syö jo paremmin ja ipadista on päästy aika hyvin irti. 

Alussa katselimme ihan pienille lapsille sopivia Baby Einstein -ohjelmia. Ne eivät ole varsinaisesti mitään lastenohjelmia vaan enemmänkin lapsia stimuloivia ohjelmia. Taustalla soi klassinen musiikki ja koko väri- ja muotomaailma on kehitetty lasten mieltä kehittävällä tavalla. Hahmoina toimivat pääasiassa eläimet. Hyvin simppeliä mutta pikkuneiti ainakin seurasi näitä jo vuoden ikäisestä alkaen hyvinkin mielenkiinnolla. 

Myöhemmin kuvioihin tuli Pocoyo, Peppa Pig (suomeksi Pipsa possu) sekä Little Kingdom of Ben & Holly, Caillou (suomeksi Kaapo), Mickey Mouse Clubhouse (Mikki Hiiren kerhotalo) Chloes closet ja Dora the Explorer (seikkailija Dora). Lastenohjelmat olemme aina katsoneet lähes 100 % englanniksi ja niin olemme tehneet ihan alusta lähtien. Tämän ansiosta neidillä onkin huikea sanavarasto ja ääntäminen hallussa. 

Elokuvien katselun aloitimme joskus 2-3 vuoden iässä. Ensimmäinen elokuva oli Dumbo, jonka neiti jaksoi helposti katsoa loppuun asti. Elokuva on toki hieman surullinen monessa kohtaa ja siksipä sitä neiti on katsellut vain meidän seurassa. Dumbon jälkeen katsoimme Kaunotar ja Kulkuri -elokuvan, joka sekin oli vähän turhan melankolinen. Kuten aika moni muukin vanhempi Disney -elokuva. Vasta myöhemmin kuulin, että uudemmat Disney-elokuvat ovat huomattavasti parempia ja iloisempia joten unohdimme nuo vanhat klassikot suosiolla. Ensimmäisenä näistä uudemmista elokuvista katsoimme Arielin, josta pikkuneiti pitikin kovasti. Sen jälkeen alkoi Helinä-keijun suosio ja tämän jälkeen tuli Frozen. Nyt tuo prinsessavaihe on kuitenkin jo ohitettu ja tällä hetkellä pikkuneiti ei voi sietää mitään prinsessajuttuja. 

Nykyiset tv-sarja / elokuvasuosikit ovat esim. Lego friends, Barbie ja Monster High. Suomalaisista elokuvista hän tykkää mm. Risto Räppääjistä, Onneli & Anneli-elokuvista sekä Heinähattu & Vilttitossu -elokuvasta, jota tosin taitaa olla vain yksi tehtynä. Mutta ilmeisesti parin päivän päästä toinen elokuva saa Suomessa ensi-iltansa. Eli se pitää ehdottomasti hankkia kunhan vain DVD tulee myyntiin! 

Myös Yle Areenan kautta pikkuneiti katselee lastenohjelmia, tai paremminkin nuorten ohjelmia. Nimittäin hänen suosikkinsa on Onks noloo, jossa selvitetään että onko tietyt jutut noloja. Tosin osa niistä ei ehkä ihan tuollaista 6-vuotiaan katsottavaa mutta onneksi äiti on aina vieressä ja tarkkailee, että mitä katsotaan :-) Mutta kyllä huomaa, että lapsuus taitaa olla jo pikkuhiljaa taaksejäänyttä aikaa ja meidän pikkuneidistä on kasvamassa jo isompi neiti. 

Kuvahaaste vuosien varrelta

Nyt kun näitä blogihaasteita on taas liikkeellä niin silmiini osui Viinilaakson viemää-blogista matkakuvahaaste vuosien varrelta. Ilmeisesti haaste on lähtenyt liikkelle jostain muualta ja vastaavia on itse asiassa tainnut olla muitakin. Mutta tähän oli kiva tarttua sillä ihan liian harvoin tulee katseltua vanhoja valokuvia. Nykyään kun niitä kuvia tulee näpsittyä niin helposti ja paljon että kaikki kuvat eivät todellakaan ole jääneet edes mieleen. Nämä kuvat olen kuitenkin valinnut niin, että  ovat sellaisia mieleenjääneitä kuvia eli mielessä oli heti joku kuva, joka sitten piti hakea arkistoista. Se olikin aika haasteellinen juttu. Mutta hauskaa tässä on se, että pääsee sitten samalla muistelemaan menneitä reissuja. 

1. Kuva lentokoneen siivestä

Itse asiassa tämä ei ole edes kuva siivestä mutta tuli mieleeni heti kun näin tuon aiheen. Vuodesta en ollut aivan varma mutta arkoistoista löytyi talvelta 2008-2009. Paikka on Fuerteventuran saari ja kuvassa näkyvät Corralejon upeat dyynit. Rakas kotipaikkani ja -saareni vuosien takaa, jonne oli aina mahtavaa palata. Harvemmin koneet lentävät ihan näin läheltä dyynejä sillä yleensä laskeutuminen tapahtuu mereltä käsin. Siksi jäänyt mieleen!

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Ennen pikkuneidin syntymää tuli harrastettua paljon sukellusta ja tämä kuva on otettu Dubrovnikissa syksyllä 2003. Olimme jo nousemassa pintaan ja turvapysähdyksen aikana meidät ohitti valtava meduusalauma. Siinä väistellessä sitten yritin ottaa samalla kuvia ja yksi onnistui aika loistavasti! 





3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle

Tämä kuva on otettu Italian Cerviniassa huhtikuussa 2010. Olimme liikkeellä hiihtokauden viimeisinä päivinä ja etukäteen jännitimme, että onko kohteessa edes lunta. Mutta olihan sitä! Ja lisää satoi vielä reissumme aikana - yhtenä päivänä jopa niin paljon, että laskeminen oli aika ikimuistoinen kokemus. Yritimme tulla lautojen kanssa mutta lunta oli niin paljon, että homma meni ihan hulvattomaksi. Mutta kaiken kaikkiaan yksi parhaita hiihtoreissujamme ikinä!  Kuva ei ole kovinkaan hyvälaatuinen sillä se on otettu jollakin ikivanhalla kameralla.

4. Luontokuva
Tämä otos on otettu Levillä joulukuussa 2015. Näitä vastavanlaisia lumikuvia tuli otettua valtava määrä ja suunnitelmissa oli, että teettäisimme jostain kuvasta kotimme seinälle suuren taulun. Mutta toistaiseksi emme ole suunnitelmaa vielä toteuttaneet... Tuossa lumisessa maisemassa on vain jotain niin rauhottavaa. 



5. Kuva yläilmoista
Tämä kuva on ihan täältä kotinurkilta eli Gran Canarian sisäosan vuorilta eli kotiseutumatkailua.  Kuva on otettu keväällä 2017 kun teimme patikkaretken ystäväni kanssa. Valitettavasti ilmassa oli kalimaa eli näkymät eivät olleet parhaat mahdolliset mutta kirkkaalla säällä näkyy Teneriffalle asti. 

















6. Postikorttimaisema
Paikka on Dubrovnik ja kuvassa vanhakaupunki, josta ei voi olla ottamatta postikorttimaisemakuvia. Se vain on niin valokuvauksellinen. Tämä kuva on syksyltä 2002, jolloin oli kyseisessä paikassa ensimmäistä kertaa töissä. 



7. Kuva matkaseurasta
Tämä on nykyään parasta matkaseuraa eli puoliso ja pikkuneiti. Meillä pikkuneiti on reissannut pienestä pitäen mukana joten hän on tottunut matkustamiseen eikä reissaaminen ole hänen kanssaan ollut koskaan mikään ongelma. Päinvastoin! Tämä kuva on otettu Teneriffalla kesällä 2014. 

8. Fiilistelykuva palmun alla
Tämä kuva on kesältä 2010 Rodriguesin saarelta, Mauritiuksen kupeesta. Olimme kitesurf-reissulla ja tuolta pikkusaarelta löytyi täydellinen laguuniranta lajin harrastamiseen. Mutta valitettavasti tuulet eivät kauheasti suosineet joten rannalla tuli hengailtua enemmän kuin vedessä. Moni olisi varmasti onnessaan kun saisi maata vastaavanlaisella paratiisirannalla mutta leijasurffarille tuuleton päivä ei ole koskaan täydellinen... 

9. Hyvää huomenta -kuva
Tämä kuva on otettu klo 8 Montaña Roja- vuoren huipulla Fuerteventuralla. No, eihän sillä korkeutta ole kuin joku 300-400 metriä mutta ihan mahtava aamulenkki siitä saatiin aikaiseksi. Kuvassa puolison veli, joka liittyi meidän aamulenkkiseuraksi vaikka yleensä aika aamu-uninen onkin. Harmittaa vain, että aamu oli täysin pilvinen emmekä päässeet ihailemaan auringonnousua. 

10. Lempikaupunkini
Lempikaupunkini on tietysti Pori eli rakas synnyinkaupunkini. Ei ehkä maailman kaunein, viihtyisin tai tunnelmallisin mutta paikka, jonne on aina hieno palata ja jossa on hyvä olla. 

Suomi-koulussa tänään teemana suomalainen musiikki

Syksyn viimeisiä koulupäiviä viedään jo. Onpa aika mennyt vauhdilla!  Jäljellä enää Suomi 100-juhla ensi kerralla ja sitten jouluinen koulupäivä. Tänä vuonna joulu ei kuitenkaan ole syyskauden kohokohta vaan ensi kerralla vietettävä Suomi 100-itsenäisyyspäivän juhla, jota olemme vähitelleen kasanneet kokoon tässä syksyn aikana. Askartelut taidenäyttelyä varten on saatu päätökseen ja tänään valmistui yhteistyössä upea karhu, Suomen kansalliseläin. Se pääsee täydentämään jo aikaisempia kansallistunnuksia - joutsenta, koivua, kieloa ja ahventa. Uskoisin, että saamme upean tilataideteoksen koottua juhlapaikan seinälle.

Koska juhla on jo ensi kerralla niin tietysti tästä koulupäivästä kului iso osa siihen, että valmistelimme tulevaa juhlaa. Nimittäin itse ohjelmia pääsimme treenaamaan vasta eilen sillä alunperin suunnitellut jutut eivät onnistuneetkaan joten jouduimme tässä viime hetkellä kehittelemään ihan uudet jutut. Mutta eiköhän se tästä! Hyvä puoli on se, että meidän koululaiset ovat pääasiassa tosi reippaita eli kukaan ei pistä hanttiin vaikka joutuu / pääsee esiintymään. Ja jopa pojat ovat tanssiesityksessä ihan täysillä mukana. Ennen juhlaa pitää toki vetää vielä kenraaliharjoitukset paikan päällä koska kaikki lapset eivät tänään päässeet paikalle. 

Lisäksi luemme juhlassa lasten eilen tekemät onnittelukirjeet Suomelle. Näihin saimme valmiit pohjat Suomi-koulussa blogista:
 https://suomikoulussa.wordpress.com/2017/11/02/kirje-100-vuotiaalle-suomelle/. Kiitos paljon, Aino!

Ja koska päivän teemana oli suomalainen musiikki, Sibelius ja soittimet niin totta kai näitäkin aiheita käytiin läpi. Sibeliuksen elämään tutustuttiin keskustelemalla,  Sibelius-räppiä kuuntelemalla ja lisäksi tietysti kuuntelimme pienen pätkän Finlandiaa. Kunnolla lapset kuulevat kyseisen laulun sitten Suomi 100-juhlassa. 

Lisäksi tutustuttiin eri soittimien suomalaisiin nimiin ja tehtiin aiheeseen liittyvä tehtävä. Olisi ollut kiva tuoda soittimia ihan paikan päälle mutta siihen ei valitettavasti tällä kertaa ollut aikaa.Hauska tehtävä olisi ollut myös soittimien äänen tunnistus tehtävä mutta näitä ideoita voi sitten hyödyntää vaikka ensi vuonna :-) 

 

Pidimme myös pitkästä aikaa levyraadin sillä edellisestä on aikaa jo useampi vuosi ja silloin kuuntelimme lastenlaluja. Mutta nyt mukana oli suosittua ja ajankohtaista nuorisomusiikkia kuten Robin, Antti Tuisku, Ellinoora, JVG ja Lauri Tähkä & Elastinen. Voittajaksi selviytyi Robinin kappale Boom kah, toiseksi tuli Lauri Tähkän & Elastisen Lempo ja kolmanneksi Antti Tuiskun Rahan takii. Tämä levyraati oli selvästi mieluinen juttu ja osalle jotkut kappaleet olivatkin jo tuttuja entuudestaan. Mutta aika hyvin suomimusa upposi kaikille!

Parin viikon päästä on sitten se syksyn kohokohta eli Suomi 100-juhla. Vähän jännittää, että miten juhla menee ja paljonko väkeä tulee paikalle. Nimittäin paikallinen Kanarian sanomat - lehti oli saanut vihiä juhlasta ja oli laittanut lehteen juttua meiltä kysymättä! Eli voipi olla, että paikalle saapuu näitä saaren talviasukkaita myös juhlaa katsomaan. Olisi varmaan pitänyt laittaa joku pääsymaksu niin olisimme saaneet kerättyä tuloja koululle ;-) 

No, uskoisin että hienon juhlan saamme aikaiseksi. Onneksi saimme paikallisen Suomi-kerhon kuoron esiintymään juhlaamme, joten tiedossa on vähän "virallisempaakin" ohjelmaa lasten esitysten lisäksi. Unohtamatta tietenkään yhden koululaisemme äitiä, joka on myös lupautunut laulamaan. Ainakin Finlandian kuulemme hänen toimestaan. Eli varsin musiikki-pitoinen juhla on siis tulossa. Mutta siitä enemmän sitten juhlan jälkeen! 

Yhden sanan vastaukset

Kalaa & baliikkia & kalabaliikkia -blogissa oli hauska yhden sanan vastaus -juttu, joka oli kopioitu Eedenistä itämaille -blogista. Sen verran hauska näitä on lukea, että itsekin päätin tehdä. Tässä siis omat yhden sanan vastaukseni. 

Missä kännykkäsi on? latauksessa

Puolisosi? rakas

Hiuksesi? luonnolliset 

Äitisi? tärkeä

Isäsi? Suomessa

Suosikkisi? auringonlaskut 

Unesi viime yöltä? levotonta

Mielijuomasi? viini

Unelmasi? elänsitäjo :-)  

Missä huoneessa olet? olohuoneessa

Harrastuksesi? Crossfit

Pelkosi? sairastuminen 

Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Espanjassa 

Missä olit viime yönä? sängyssä

Jotain, mitä sinä et ole? laiska

Muffinssit? porkkana

Toivelistalla? lumiloma

Mitä teit viimeksi? siivosin

Mitä sinulla on ylläsi? kotivaatteet

Televisiosi? on 

Lemmikkisi? toiveissa 

Ystäväsi? kaukana

Elämäsi? hyvää 

Mielialasi? onnellinen

Ikävöitkö jotakuta? joskus

Auto? Volkswagen 

Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? jakkupuku

Lempikauppasi? Primark

Lempivärisi? sininen 

Milloin nauroit viimeksi? päivällä

Milloin itkit viimeksi? ilosta

Kuka on tärkein läheisesi? perheenjäsenet


Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Fuerteventura 

Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? puoliso

Lempiruokapaikka? ravintola