Täällä Kanarialla taas autoilijat ovat melkoisia individualisteja, jotka kokevat että säännöt eivät ole heitä varten. Sääntöjä on mutta kaikki eivät niitä edes tiedä tai sitten eivät edes niistä välitä. Autot pysäköidään aika villisti minne halutaan, vain yksi perussääntö mielessä: jos se auto mahtuu kyseiselle paikalle, edes osittain. Autot voidaan myös parkkeerata käytännössä minne tahansa, ns. toiseen riviin, keskelle risteystä, keltaiselle viivalle, invapaikalle. Kunhan vain laitetaan hätävilkut päälle - se on merkkinä siitä, että tulen kohta. Parkkimittarit ovat käytössä kaupunkialueella ja kaipa niitä myös valvotaan. Tosin riippuu paljon alueesta. Las Palmasissa ovat hyvinkin ahkeria sen suhteen mutta täällä saaren eteläosassa olen kuullut paljon juttuja siitä, että tietyillä alueilla valvontaa ei juurikaan ole ja esim. työssäkäyvät ihmiset ovat vuosien ajan pysäköineet samaan paikkaan eivätkä koskaan ole parkkimittariin laittaneet kolikon kolikkoa eikä siitä huolimatta pysäköintisakkoja ole koskaan tullut. Itselle kerran lappu oli ilmaantunut tuulilasiin mutta naapuri sanoi, että ei kannata maksaa koska ei niitä kukaan kuulemma valvo. Joten en maksanut ja tuosta on nyt pari vuotta eikä tosiaan mitään maksuhuomautusta ole koskaan kuulunut. Aika yleisesti parkkimittareissa on myös ns. jälkimaksumahdollisuus eli jos sakkolappu on ikkunassa niin sen voi käydä lähtiessä kuittaamassa muutamalla eurolla suoraan parkkimittariin. En kyllä tiedä, että miten tuo oikeasti toimii. Itse aika kiltisti laitan kyllä rahaa parkkimittariin koska summat eivät ole suuren suuria.
Autokanta on aika lailla samanikäistä kuin Suomessa eli keski-ikä lienee 11 vuoden paremmalla puolella. Jostain syystä kuitenkin tuntuu, että autokanta olisi mielestäni täällä Kanarialla paljon uudempi kuin Suomessa. En oikein tiedä, että mistä tämä johtuu. Mutta täällä esim. tosi harvoin näkee mitään 90-luvun autoja. Ehkäpä suomalaiset pitävät autoistaan sen verran hyvää huolta, että 90-lukulaisella autollakin voi vielä hyvin ajella kun taas täällä Kanarialla autoja ei kohdella yhtä "rakkaudella" kuin mitä Suomessa. Täällä kun esim. kaikenlaiset naarmut ja lommot ovat arkipäivää eikä niistä juurikaan välitetä. Suomessa taas autoon ilmestynyt pienikin naarmu on heti vakuutusyhtiöjuttu. Täällä myös auto on sellainen "ego" juttu, että esim. nuoret eivät suostu kovin helposti vanhalla autolla ajamaan. Paitsi surffarit ;-) Eli kun auto hankitaan niin sen pitää olla uusi ja ainakin melko uusi. Mielummin mahdollisimman pieni ja sporttinen. Sitä varten sitten vaikka otetaan lainaa ja asutaan vanhempien nurkissa.
Oma ensimmäinen autoni oli ikivanha Opel Kadett mutta se oli ainoa, johon 18-vuotiaana säästöni riittivät. Mutta se kulki ja se oli tärkeintä. Sitten kun vähän myöhemmin sain ostettua uudemman tulipunaisen Fiat Unon (tosin sekin oli jo käytetty) niin se oli jo ylpeyden aihe. Ja sillä ajelinkin sitten niin kauan kuin se hengissä pysyi :-)
Täällä Espanjassa ensimmäinen oma autoni oli vanha Renault Clio, jonka ostimme puolison työkaverilta 1300 eurolla ja myimme pari vuotta myöhemmin lähes samalla hinnalla. Hyvin toimi ja kelpasi. Mutta sitten kun pikkuneiti syntyi niin puoliso halusi minulle vähän turvallisemman auton eli ostimme vuonna 2011 silloin tuliterän Volswagen Golfin. Sillä olenkin ajellut siitä asti ja mittarissa on tällä hetkellä vajaa 100 000 km. Pieniä kolhuja ja naarmuja on mutta yksikään niistä ei ole itse hankittu. Mutta ei haittaa. Tuolla autolla todennäköisesti ajellaan vielä pitkään sillä en koe mitään tarvetta vaihtaa sitä uudenpaan vain sen takia, että ikää tai kilometrejä on tullut mittariin. Puoliso taas ajelee isältään ostamalla Volswagen Touranilla, joka on palvellut hyvin jo vuosien ajan. Siitä lähtien kun puolison entinen auto jätti meidät tien päälle. Ja todennäköisesti tuolla ajetaan myös niin kauan kunnes se jättää meidät tien päälle ;-) Eli emme todellakaan ole mitään autohifistelijöitä, joiden pitää aina vaihtaa uudempaan ja hienompaan versioon muutaman vuoden välein.
Volswagen on muuten Gran Canarian myydyin automerkki viime vuonna. Toiseksi myydyin oli Opel ja kolmanneksi Renault. Autoista täällä suurin osa on pieniä autoja, toiseksi eniten on perheautoja ja sitten tulevat maasturit. Tämä johtunee paljon siitä, että Gran Canaria on matkailualuetta ja autonvuokraamoilla on isoin kysyntä juuri pienistä autoista. Paikalliset sen sijaan suosivat maastureita.
Autojen väreistä ykkönen on tällä hetkellä valkoinen. Suomessa suosituin väri taitaa olla harmaa. No, meiltä löytyy kaksi tylsää hopeanharmaata - puolison valinta :-)
Yksi merkittävä ero autoilukulttuurissa on Suomen ja Kanarian välillä - jalankulkijoiden kunnioittaminen. Täällä pysähdytään aina suojatien eteen. No, paitsi turistit jotka eivät tätä tapaa aina tunne ja näin eivät myöskään osaa sitä välttämättä kunnioittaa. Ja äkkipysähdyksestä varoitetaan laittamalla vasen vilkku päälle - näin takana tulevat osaavat paremmin varautua.