keskiviikko 23. elokuuta 2017

Meidän naapurit

Aina kun ostaa asunnon taloyhtiöstä tai miksei omakotitalonkin, niin yksi asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota ovat naapurit. Luonnollisesti taloyhtiössä niitä naapureita on paljon enemmän kuin omakotitalossa joten riski siitä, että naapurustossa on joku vähemmän mukava naapuri on aina olemassa. Ja ikävät naapurit voivat pilata elämisen unelmien kodissa...  Kodin sisustusta voi aina muuttaa mutta naapureista ei niin vain pääse eroon. 



Koti, jossa tällä hetkellä asumme, on ensimmäinen omistusasuntomme. Ja ennen kauppoja kävimme asuntoa katsomassa useampaan kertaan ja jopa kerran vietimme yhden kokonaisen päivän taloyhtiön altaalla. Näin pääsimme vähän näkemään, että millaista väkeä taloyhtiössä on ja luonnollisesti haastattelimme vähän naapureita. Jututimme myös taloyhtiön presidenttiä sekä talonmiestä. Näin saimme kuvan siitä, että kyseessä on rauhallinen taloyhtiö eikä naapurustossa ole koskaan ollut mitään suurempia ongelmia. Tokihan kukaan ei pysty takaamaan, että minkälaisia naapureita tulevaisuudessa tänne muuttaa mutta ainakin tällä hetkellä saamme viettää mukavaa elämää eikä naapureista ole juurikaan häiriötä. 

Taloyhtiömme "keskuskatu", joka johtaa portilta allasalueelle. 



Tämähän on siinä mielessä vähän erilainen taloyhtiöä, että taloyhtiössä on vakituisia asukkaita vain noin kymmenessä asunnossa. Kyseessä on 40 asunnon aidattu kompleksi ja talot ovat ikäänkuin rivitaloja - yhdessä rivissä on aina 2-4 asuntoa. Meidän asuntomme on sikäli hyvällä paikalla, että olemme viimeisessä rivissä eikä seinänaapureita ole kuin yksi. Eli kukaan ei juurikaan kulje meidän nurkilla ja naapuritkaan eivät kauheasti häiritse sillä he käyvät täällä vain yleensä kesäviikonloppuisin ja loma-aikoina. 

Monet näistä asunnoista ovatkin ns. kakkosasuntoja - joko ulkomaalaisten omistamia tai sitten Las Palmasin asukkaiden "kesäasuntoja". Talvella on siis hiljaisempaa mutta kesällä, etenkin heinä- ja elokuussa on vilkkaampaa, kun monet saapuvat tänne pidemmäksi aikaa. Mutta ei silloinkaan voi sanoa, että väkeä olisi liiaksi vaan näin elokuussakin altaalla on tilaa ihan mukavasti ja usein saa olla jopa yksikseen. 

Jopa näin elokuun helteillä altaalla voi olla täysin autiota!                         

Talvisin näitä loma-asuntoja paikalliset vuokraavat esim. skandeille, jotka tulevat tänne viettämään talvikuukausia. Skandit ovat suosittuja koska ovat yleisesti rauhallista väkeä ja pitävät asunnot hyvässä kunnossa. Mutta Airbnb ja muut vastaavat vuokraukset ovat kiellettyjä eli asuntoja saa vuokrata eteenpäin vain pidemmäksi aikaa. Tosin muutaman naapurin tiedän harrastavan myös viikkovuokrausta mutta toistaiseksi taloyhtiö ei ole siihen puuttunut koska mitään ongelmia ei ole esiintynyt. 

                                 

Kun naapurustossa asuu varsin "sekalaista" sakkia niin voisi sanoa, että asumme omassa pienessä kylässä. Meidän naapurimme ovat Las Palmasissa asuva vanhempi pariskunta mutta he yleensä käyvät vain viikonloppuisin. Vastaavia pariskuntia on taloyhtiössä ehkä kymmenen muuta asuntoa - kaikki ovat ostaneet asuntonsa jo vuosikymmeniä sitten ja käyttävät asuntoa vain loma-aikoina. Ja tietysti myös heidän lapsensa ja lastenlapsensa käyttävät asuntoja silloin tällöin.

Ulkomaalaisia on luonnollisesti myös asukkaina mutta pääasiassa iäkkäämpää väkeä. Heitä on vähän joka puolelta - norjalainen pariskunta, islantilainen perhe, hollantilaiset sisarukset, ruotsalainen eläkeläinen, saksalaisia pariskuntia on useampia. Ja sitten on myös espanjalaisia perheitä, jotka asuvat täällä vakituisesti aivan kuten me. Melkoisen kirjavaa sakkia siis ja elämä täällä on kuin Serranonen perheestä. Etenkin nyt kun puoliso on taloyhtiön varapresidentti niin olemme päässeet "lähemmin" tutustumaan taloyhtiön elämään. 

Kaikkia naapureita tervehdin kyllä aina, osan kanssa saatan jäädä juttelemaankin mutta nimeltä en tunne kuin pienen osan naapureista. Mutta aika usein heistä käytämme kaikenlaisia lempinimiä, kuten "el loco" eli hullu. Kanarialainen mies perheensä kera, molemmat sairaseläkkeellä vaikka ikää on tuskin 50 vuotta. Viettävät 99 % ajasta sisätiloissa, perheen tytär valkoinen kuin lakana. Taloyhtiön yleismiesjantusen mukaan mies makaa sohvalla ja katsoo "aikuisviihdettä" kaiket päivät. Tai ainakin silloin kun tytär on koulussa. Toivottavasti...

Meidän asuntomme takana on puolestaan persaukinen Pedro, joka ei koskaan maksa vastikkeita ajoissa ja valittaa aina kun taloyhtiössä pitäisi jotain korjauksia tai parannuksia tehdä. Hän ei asu täällä vakituisesti joten jokainen ylimääräinen kulu on hänen mielestään hukkaan heitettyä rahaa. Siitä huolimatta hän kyllä käyttää taloyhtiön faciliteetteja suurella ahkeruudella ja suuri suku valloittaakin uima-altaan yleensä kesäisin melkeinpä joka päivä ja talvisinkin joka ikinen pitkä viikonloppu. Heitä on parhaimmillaan paikalla jopa parikymmentä. Naiset ovat kokoa XXXXXL mutta altaalla ollaan stringit jalassa ja yläosattomissa.  Suku on saanut lempinimen The Addams family. 

Sitten on se hullu saksalainen nainen, la alemana,  joka on aina valmiina soittamaan poliisille jos jotain epäilyttävää on tapahtunut. Oli se sitten naapurin väärin parkattu auto tai jonkun asunnon remontti - luvat on syytä olla kunnossa tai muuten voi joutua vaikeuksiin tämän rouvan ansiosta. Hänen kanssaan jouduin heti alussa väittelyyn kun olimme parkanneet auton hetkeksi "invapaikalle" muuttotavaroiden purkamista varten. Hän oli jo soittamassa poliiseja paikalle. Kunnes ystävällisesti kerroin hänelle, että kyseinen invapaikka on muuten laiton. Poliisit olivat nimittäin juuri pari päivää aikaisemmin minulta tivanneet että kuka on kyseisen parkkipaikan maalannut sillä se ei kuulunut kaupungin invalupien piiriin. No, se väittely loppui lyhyeen ja seuraavana päivänä joku oli käynyt maalamassa parkkipaikan invamerkit mustalla... 

Nykyään taloyhtiötämme valvoo useampi videokamera ja puolisoni tehtäviin kuuluu nauhoitteiden tarkistus aina jos jotain on sattunut. Melkoisia juttuja olemme saaneet jo todistaa. Taloyhtiön entisen presidentin lapsenlapsi on esim. käynyt hoitamassa asiansa mm. kukkapurkkeihin, uima-altaan huolto-oven eteen, taloyhtiön nurmikolle jne. Viisi kertaa nyt viimeisen kuukauden aikana. No, pökäleet on myöhemmin käynyt siivoamassa tämän kyseisen lapsukaisen isoisä, joka on ollut hoitovuorossa kun nämä pikku onnettomuudet ovat sattuneet. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi pikkulapsi mutta kun kyseessä on 11-vuotias poika niin ei kauheasti ymmärrystä enää käytökselle löydy. 



Kerran puolestaan yksi parkkipaikan valvontakameroista löytyi rikkinäisenä maasta. Aluksi luulimme, että joku on tehnyt ilkivaltaa tai jotkut varkaat ovat käyneet tuhoamassa kameran että pääsevät myöhemmin ryöstämään jonkun asunnon. No, videonauhoilta sitten näkyi miten joku humalainen yrittää kiivetä taloyhtiön aidan yli tuota valvontakameran tikkua pitkin, siinä onnistumatta. Sitten se yrittää kiivetä portin yli, pudoten aika monta kertaa alas. Kunnes loppujen lopuksi katoaa kuvista. Mutta yleismiesjantunen onneksi tunnisti tyypin - oli jonkun asunnonomistajan kaveri joka oli ollut täällä lomailemassa. Joten lasku korjauksesta lähti kyseiselle asunnonomistajalle, maksettu on. 

Taloyhtiömme yleismiesjantunen Peter on muuten melkoinen "aarre" sillä hän tuntee kaikki asukkaat ja asunnot. Hän on nähnyt melkeinpä kaikki asunnot ja seurannut remontteja, joita niihin on tehty. Vaikka hän ei asukaan taloyhtiössä niin hän on kuin suomalaisessa kerrostalossa se yläkerran mummeli, joka seuraa taloyhtiön ja naapureiden elämää ja tietää kaikkien liikkeet ja aikataulut.  Hän hoitaa rikkimenneet kastelujärjestelmät, putket ja muut ongelmat, korjaa putoavat seinärappaukset ja maalaa uudelleen, pitää taloyhtiön puutarhan kunnossa ja uima-altaan puhtaana. Muun muassa...  


Peter kierroksella... 


Töitä puutarhanhoidossa riittää sillä koko taloyhtiön piha-alue on käytännössä nurmikkoa ja se kasvaa aika vauhdilla. Eli kun toisesta päästä saat urakan loppuun niin toisesta pitää taas aloittaa.. 
                                       

Vaikka täällä välillä sattuu ja tapahtuu niin kaiken kaikkiaan tämä on onneksi rauhallinen taloyhtiö. Onneksi. Ja kaikkien kanssa olemme ihan hyvissä väleissä. Puoliso ehkä vieläkin paremmin - hän kun jaksaa lörpötellä kaikkien kanssa. Ja välillä matka parkkipaikalta asunnolle viekin aikaa kun pitää jokaisen kanssa vaihtaa kuulumisia. 

Mutta enemmän olemme tekemisissä oikeastaan vain kahden perheen kanssa. Toisessa perheessä on neljä lasta, joista nuorin on 9-vuotias tyttö ja hän käy usein meillä leikkimässä pikkuneidin kanssa. Tämän perheen kanssa olemme muutaman kerran syöneet lounasta yhdessä ja välillä rouva käy meillä kahvittelemassa sillä hän on taloyhtiön presidentti. 
Ja sitten on toinen parhe, jossa on kaksi poikaa - toinen 6-vuotias ja toinen 5-vuotias. Näiden poikien kanssa pikkuneiti taas leikkii usein uima-altaalla. Ja tulevaisuudessa ehkä enemmänkin sillä molemmat pojat ovat pikkuneidin tulevassa koulussa ja 6-vuotias tulee olemaan jopa samalla luokalla. Eli kivaa kun uudessa koulussa ja luokassa on jo yksi kaveri valmiina. Heidän kanssaan emme ole olleet vielä toistaiseksi sen enempää tekemisissä mutta ehkäpä koulun alkamisen myötä teemme paremmin sitten tuttavuutta. 

Kaiken kaikkiaan olemme tyytyväisiä naapurustoon. . 




torstai 17. elokuuta 2017

Milloin puhelin lapselle?

Suomessa kävi kännykkäkauppa vilkkaana kun heinä-elokuun vaihteessa siellä lomailin. Asiakkaina oli lähinnä perheitä ja puhelinta valittiin uudelle ekaluokkalaiselle. Lähes kaikki tuntuivat päätyvän älypuhelimeen.  Suomessa 7-vuoden ikä ja koulunalku olevan se hetki kun lapselle viimeistään hankitaan oma puhelin. 

Toki Suomessa asia on aika ymmärrettävä koska iso osa lapsista joutuu kulkemaan koulutiensä itsenäisesti ja moni viettää aikaa myös yksin kotona. Varmasti itsekin hankkisin lapselleni puhelimen, jos samassa tilanteessa olisin. Pohdin kyllä sitäkin, että onko se puhelin täysin "must", onnistuisiko elämä ilman sitä. Kyllähän mekin lapsuudessa pärjäsimme ihan hyvin vaikka moisia ei vielä ollut edes keksitty. Tosin maailma oli 80-luvun alussa aika erilainen... 



Täällä Kanarialla tilanne on aika toinenlainen. Lapsilla ei juurikaan puhelimia näe ja mitä olen jutellut ystävien ja tuttujen kanssa niin moni on sitä mieltä, että 11-12 vuoden ikä on sopiva hetki hankkia lapselle puhelin. Meidän ystävä- ja tuttavapiirissä yhdelläkään alle 10-vuotiaalla ei ole omaa puhelinta. Eikä edes kaikilla sitä vanhemmilla. Ja sama koskee muuten muitakin laitteita - ipadeja, pelikonsoleita, tietokoneita jne. Kun lapset joudutaan viemään ja hakemaan koulusta aikuisen toimesta niin puhelimia ei tarvita siihen puuhaan. Eikä lapset kauheasti omatoimisesti liiku vapaa-ajallakaan, jotta puhelimia tarvittaisiin yhteydenpitoon tmv. No, ehkä jossain pienemmillä paikkakunnilla moinen voisi onnistua täällä Kanariallakin mutta ainakaan nykyisessä asuinpaikassa lapsilla ei ole kauheasti mahdollisuuksia omatoimiseen liikkumiseen. Pyörillä ei kauheasti pääse liikkumaan, sopivia paikkoja kokoontumiseen ei kauheasti ole ja tietysti matkailu on tuonut mukanaan sellaisia ikävämpiä ilmiöitä, jotka eivät välttämättä sovi lasten ja nuorten elämään. Eihän täällä esim. kauheasti lapsia ole viime vuosina kaapattu tai kadonnut mutta joitain kuitenkin ja ehkäpä tästä syystä paikalliset täällä kovasti pelkäävät. Eli lapsia tai nuoria ei kauheasti näe vapaana liikkuvan. Myös harrastuksiin lapset yleensä kuljetetaan  tai saatetaan aikuisten toimesta. 

Mitä haittaa siitä omasta puhelimesta sitten olisi? No, ei ehkä mitään muuta kuin vähän ylimääräisiä kuluja. Ainakin jos kyseessä olisi vain aika peruspuhelin ilman mitään nettiliittymiä. Enkä ehkä sellaista myöskään omalle lapselleni hankkisi, jos olisin Suomessa asuvan ekaluokkalaisen äiti. 

Oman kokemukseni mukaan Suomessa lapset ovat paljon enemmän tekniikka-addiktoituneita. Ei riitä että lapsilla on omat puhelimet vaan pitää olla tablettia, pelikonsolia jne. Ja usein jo hyvin nuorilla lapsilla. Ja niiden parissa vietetään paljon aikaa. Paljon enemmän kuin täällä Kanarialla. Toki olen myös sitä mieltä, että kaikki ruutuaika ei missään nimessä ole huonoa mutta säännöt laitteiden käytöstä pitäisi olla jokaisella perheellä tai muuten homma voi lähteä helposti käsistä... Ja kun se lähtee käsistä niin siihen on jo vaikeampi puuttua. 
                                       
Täällä monissa yksityiskouluissa tietokone/ipad tulee yleensä hankittavaksi n. 4- 5-luokalla eli silloin pitää hankkia sitten viimeistään se oma laite lapselle. Ja se tosiaan pitää itse hankkia, sitä ei koulu tai kaupunki lahjoita. Toki kouluissa sitä ennenkin koneita toki käytetään mutta ei vielä säännöllisesti ja koneet tulevat koulun puolesta. Esim. pikkuneidin tulevassa koulussa jo esikoululaiset (4-vuotiaasta lähtien) käyttävät ipadeja esim. matematiikan harjoittelussa. 

Suomessakin monissa kouluissa lapset saavat omat tabletit opiskelukäyttöön. Esim. synnyinkaupungissani Porissa jaetaan kaupungin puolesta omat tabletit kaikille peruskoululaisille 4.luokasta ylöspäin. Siis tabletit kaupungin toimesta, ihan oikeesti. Ei taida olla mahdollista täällä Kanarialla vielä pitkään, pitkään aikaan.  

Mutta mietinpä vain, että paljonko ruutuaikaa mahtaa näille nuorille oikein tulla päivässä? Varsinkin kun puhelimet, ipadit ja pelikonsolit tuntuvat lapsilla ja nuorilla vievän myös ison osan vapaa-ajasta. Täällä kun lapset menevät toistensa luokse leikkimään, niin silloin leikitään ihan fyysisesti. Ei tulisi mieleenkään, että silloin kaivettaisiin ipadit tai pelikonsolit esille. Ehkä jossain teini-iässä mutta ei paljon aikaisemmin. 

Maailma on muuttunut paljon siitä kun itse olimme lapsia ja  nuoria. Ja muuttuu edelleen kovaa vauhtia. Eikä voi edellyttää, että lapset leikkisivät ja käyttäytyisivät samalla tapaa kuin lapset leikkivät vaikkapa 20 vuotta sitten. Olen sitä mieltä, että laitteet ovat mahtavia olemassa mutta silti niiden käyttöä pitäisi kyllä kontrolloida. 



Meidän 6-vuotiaalla pikkuneidillä ei ole vielä omaa puhelinta eikä hän ole sellaista pyytänyt. Eikä tule sellaista saamaankaan vielä moneen vuoteen. Ei ole myöskään omaa tablettia saatikka pelikonsolia. Toki hän saa ipadilla pelailla aina joskus, etenkin auto- ja lentomatkoilla ovat olleet hyvässä käytössä.  Myös lastenohjelmia ja elokuvia hän saa ipadilta katsoa aina silloin tällöin. Mutta ei missään nimessä tuntikausia eikä mihin aikaan tahansa. Esim. illallisella hän saa joskus katsoa lastenohjelmia jos puoliso on esim. iltavuorossa emmekä syö koko perhe yhdessä mutta nukkumaan hän ei esim. koskaan saa mennä ipadin kanssa. 

Joskus koulupäivien jälkeen olen antanut esim. 30-45  "lepoaikaa" jolloin hän on saanut katsoa ipadilta lastenohjelmia. Mutta silloinkin vain ihan "kunnon" ohjelmia, esim. youtubeen hänellä ei ole lupaa mennä ilman vanhempien valvontaa. Vaikka sieltäkään hän ei juuri muuta halua nähdä kuin musiikkivideoita. 

Hankala aihe... Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa ja ehkäpä se usean tunnin päivittäin ruutuaika ei olekaan niin pahasta kuin olen ajatellut. Mutta ehkäpä se nähdään joskus 5-10 vuoden päästä. Lisääntyvätkö erilaiset käytös- ja keskittymisongelmat, silmähäiriöt, selkä-hartia-päänsäryt jne. 

Miten on muualla maailmalla? Minkä ikäisillä lapsilla on omia puhelimia ja tabletteja? Käytetäänkö niitä paljon vai leikkivätkö lapset vielä perinteisiä leikkejä?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Mun keittiö ja suosituimmat reseptit

Ulkosuomalaisten blogeissa on viime aikoina esitelty keittiöitä ympäri maailmaa. Olen piipahtanut mm. ranskalaisessa keittiössä http://chezhelena.com/2017/08/06/meidan-ranskalainen-keittiomme/, tsekkiläisessä keittiössä http://www.preppycontinental.com/meidan-tsekkilaisessa-keittiossa/ sekä englantilaisessa keittiössä https://blogit.kaksplus.fi/meriannenmielessa/2017/07/09/esittelyssa-englantilainen-keittio/. Sen verran utelias luonne taidan olla, että on aina mielenkiintoista nähdä että minkälaisia ovat kodit eri puolilla maailmaa. 

Keittiö ja yleensäkin koti ei aina kerro välttämättä kaikkea maasta tai käyttäjästään koska harvalla sitä on käytössään mitään unelmiensa keittiötä ja kotia. Sitä on itsekin tullut asuttua lukuisissa väliaikaisissa ja vuokra-asunnoissa, joissa ei keittiö ole todellakaan ollut sellainen kuin itse olisi halunnut. Mutta hyvin niissä on aina ruokaa saanut laitettua. 

Nykyinen kotimme on vihdoin ja viimein ihan "oma" koti ja kaiken lisäksi saimme remontin myötä tehtyä siitä hyvinkin meidän näköisemme. Mutta toki kompromissejakin jouduimme tekemään. Tilaa on esim. vähemmän kuin edellisissä kodeissamme mutta neliöt on kuitenkin hyvin hyödynnetty eli koti on meille sen puolesta ihan sopiva. Ensimmäistä kertaa meillä on myös avokeittiö sillä niitä ei täällä Kanarialla kauheasti suosita vaan yleensä keittiö on pieni ja suljettava tila joka on tarkoitettu vain sitä ruoan laittamista varten. Ja yleensä tilaa on yhdelle hengelle. Eikä sinne ainakaan mitään kunnon ruokapöytää mahdu. 

Meidänkin kodissamme keittiö oli alunperin pieni, seinin suljettu tila. Mutta heti ensimmäisenä kaatuivat seinät kun remontti alkoi. Eikä ole kaduttanut. Nyt keittiö, olohuone ja ruokahuone/työtila ovat yhtä suurta tilaa. Tämä onkin tila, jossa vietämme suurimman osan ajasta. Kotimme sydän, oikea monitoimitila. 

Tältä keittiö näytti alunperin 




 



Ja tällainen se on nykyään 




Kompromissi on tietysti se, että keittiöstä ei ole suoraa näkymää ulos eli ikkuna puuttuu. Mutta onneksi isot tuplaovet olohuoneen puolella tuovat sen verran paljon valoa, että ikkunan puuttuminen ei sen puolesta haittaa. Tosin näin kesällä olisi ihanaa saada läpiveto, jotta kokkailu ei olisi niin kuumaa puuhaa... Mutta ehkäpä joskus hankimme sen ilmastointilaitteen niin sitten sekin ongelma on ratkaistu. 

Ruokapöytä meillä on erikseen  mutta sitä emme ole ruokailuun juurikaan käyttäneet. Ehkä pari, kolme kertaa olemme syöneet sen ääressä. Lähes aina syömme saarekkeella taikka sitten terassilla. 



Parasta meidän keittiössämme tällä hetkellä on ehdottomasti se, että ruoanlaittajaa (99.9 % minä) ei ole suljettu minnekään koppiin vaan saan ruokaa laittaessani osallistua myös muuhun elämään. Puoliso pelkästi alunperin, että tuleeko paha ruoanhaju koko taloon mutta meillähän ei juuri esim. uppopaisteta mitään (kuten Espanjassa hyvin usein) eli käryjäkään ei kauhasti tule ja onneksi en vähät mitä tulee häviävät pääasiassa liesituulettimen kautta. 

Toinen huippujuttu meidän keittiössä on astianpesukone, joka on sijoitettu ylös. Suomessa niin tuikitavallinen juttu mutta täällä kukaan ei ole vielä tähän mennessä nähnyt moista. Siis ei ketään meidän ystävä- ja tuttavapiirissä. Ei myöskään kukaan remonttifirman miehistä, ei edes putkimies. Ja jopa keittiön valmistanut puuseppä halusi ottaa siitä kuvia, jotta voisi myös muille suositella. Heh. 



Tietysti kun itse on päässyt suunnittelemaan niin kaikki on tehty meidän toiveiden mukaan. Esim. huonetila hyödynnettiin kattoon asti koska inhoan standardikaappien päälle jäävää tyhjää tilaa, joka kerää vain pölyä ja likaa. Kun puuseppä teki kaapit, niin saatiin kaikki tila hyödynnettyä. Pienessä kodissa tärkeä asia! 



Ja meiltä löytyy jopa sellainen harvinaisuus kuin astiakaappi. Ei muuten tunneta juurikaan täällä Kanarialla. Vaikka meillä ei astioita kauheasti käsin pestä niin silti arkimukit, lautaset ja lasit säilytetään tuossa kaapissa. Ne on niin näppärä siihen laittaa suoraan tiskinpesukoneesta. 

Tuo nurkkaus on meillä myös sellainen aamupalanurkkaus eli kaikki tarvittava löytyy siitä. Vedenkeitin, kahvinkeitin, öljy/suola/paperilaatikko (täällä aamiaisleivät nautitaan yleensä oliiviöljyn ja suolan kera) ja tiskinpesukoneen päällä olevassa kaapissa on puolestaan kahvit, teet ja muut tarvittavat jutut. Sitten vain saarekkeen ääreen aamupalaa nauttimaan - ja leivät saa paahdettua siinä samalla :-) 


Tuo saarekkessa oleva pistorasia on muuten tosi näppärä. Siihen siirrän yleensä myös yleiskoneen kun leivon jotain. Näin työskentelytilaa riittää koko saarekkeen leveydeltä. Edellisessä kodissa ärsytti nimenomaan se, että kaikki pöytätila oli täynnä ja kun halusi leipoa niin piti aina tavaroita siirrellä pois pöytätasoilta. 


Kaappien sisältö on aika normaalia - astioita, kattiloita, pannuja, melkoinen valikoima kaikenlaisia leivontaan liittyviä juttuja (yksi kokonainen kaappi täynnä...), kippoja ja kuppeja. Sitä normikamaa. 

Mutta kaikki on tietyssä järjestyksessä - tykkään siitä, että kaikella on oma paikkansa. Mausteet ovat keittotason ja uunin vieressä olevassa laatikossa tietyssä järjestyksessä ja jopa kaikenlaisilla muovirasioilla on oma tietty järjestyksensä. 



Yksi tyypillinen asia kanarialaisissa keittiössä on vesikanisterit sillä hanavesi ei ole juotavaa. Niitä sitten roudataan kaupasta kädet verillä taikka sitten tilataan vesifirmalta, joka näppärästi kantaa ne kotiovelle asti. Meillä menee yleensä viikossa juomavetenä sellaiset 6 kappaletta 8l kanistereita ja ne maksavat joku 1.20 € / kappale. Onneksi ruoanlaittoon, hampaiden pesuun jne voi hanavettä sentään käyttää eli kanistereita tarvitaan vain juomavedeksi. 



Yleensä täällä säilytetään ihan noita muovikanistereita pöydällä mutta itse en tykkää. Niinpä ostin lasisen vesiastian, josta on näppärä sitten ottaa vettä. Ja onhan se vähän kauniimpikin.



Tyhjiä muovipulloja tulee siis aika paljon ja siitä syystä meillä on erilliset kierrätysroskikset. Niin muoville kuin paperille. Myös lasia täällä kierrätetään. Nämä kierrätysroskikset ovat meillä rappusten alla olevassa tilassa ja sieltä ne kannetaan aina aika ajoin taloyhtiön pihassa oleviin isoihin kierrätysastioihin. 



Roskis meillä on näppärästi ovessa ja tämän vekottimen löysin Leroy Merlinin rautakaupasta. Taisi maksaa 10 €. Tosi näppärä eli kansi avautuu automaattisesti kun oven avaa. 

Suomalaisia astioita meiltä löytyy jonkin verran. Iittalan erilaisia laseja on erilaisia ja näiden lisäksi muutama Arabian Taika-muki sekä ne pakolliset muumi-mukit :-) Myös pari isoa settiä meillä on Hackmanin aterimia mutta niitä ei käytetä arkisin vaan ainoastaan silloin kun on vieraita. 



Vanhasta keittiöstä ei jäänyt jäljelle kuin jääkaappi enkä oikeastaan ihan täysin ymmärrä, että miksi ihmeessä sen halusimme säilyttää. No, olihan se ihan hyväkuntoinen ja siisti mutta niin olivat muutkin kodinkoneet ja ne lähtivät kierrätykseen heti remontin alettua. Mutta jostain syystä jääkaapin säilytimme. Ja kyllähän se ihan hyvin toimii, mitä nyt välillä pitää vähän turhan kovaa meteliä puolison mielestä. Eli ehkäpä sekin lähtee kohta sinne kierrätykseen... 

No, mitä meidän keittiössä sitten kokkaillaan? No, ei ainakaan mitään kanarialaista ruokaa. Ja ei edes juurikaan mitään espanjalaista. Ei kyllä kauheasti suomalaistakaan. Pääasiassa meillä on sellainen fuusiokeittiö eli yhdistelen makuja eri puolelta maailmaa. Puoliso onneksi rakastaa myös kaikkea vähän eksoottisempaa. Niinpä aika usein meillä haetaan vaikutteita aasiasta, intiasta, lähi-idästä, perusta ja meksikosta. Tällä hetkellä ruoanlaitto on aika sellaista perusjuttua eli tyyliin 30 min valmista. Tykkään kyllä laittaa ruokaa ja ihanaa olisi käyttää tuntikausia sen valmistamiseen mutta siihen ei nyt tällä hetkellä aika vain riitä. 

Lihaa en kauheasti käytä ruoanlaitossa mutta kanaa, kalaa ja kasviksia käytämme senkin edestä. Ruoan pitää olla suht terveellistä mutta myös maistuvaa. Mielummin sitten liikun sen verran enemmän että voin nauttia ruoasta. 

Tässäpä muutama meidän arjen pelastaja eli tyyliin 30 min pikaruokaa. 

Lohta sweetchili -kastikkeella



Lohifilee (itse ostan valmiiksi fileerattua ja puhdistettua)
-> poista kalasta nahka
-> suolaa lohi ja laita uunin kestävälle pannulle
-> päälle valmista sweetchili-kastiketta ja kookoskermaa
-> uuniin n. 175 astetta ja 15-20 minuuttia niin kala on valmis nautittavaksi. 
-> uunissa olon aikana sweetchiliä ja kookoskermaa voi vähän sekoittaa ja kauhoa kalan päälle niin se ei pääse kuivumaan
-> sitten vain korianterisilppua ja rouhittuja cashwe-pähkinöitä kalan päälle ja ei kun nauttimaan. 

Tämä kalaruoka meillä nautitaan ihan vain salaatin kera mutta toki sen kanssa voi vaikka riisiäkin valmistaa. Tai quinoaa. 

Lohiceviche 

Resepti löytyy täältä:
https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=5122910445481625452#editor/target=post;postID=1095371892224915061;onPublishedMenu=template;onClosedMenu=template;postNum=0;src=postname

Kylmäsavulohipasta



Ja resepti löytyy täältä:
https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=5122910445481625452#editor/target=post;postID=5561948700866788953;onPublishedMenu=template;onClosedMenu=template;postNum=19;src=postname

Uunilohi

Uunilohta voi tehdä mitä erilaisimmilla "täytteillä". Itse käytän aina valmiiksi fileroitua ja puhdistettua lohta, näin pääsee vähän helpommalla. Ja päälle esim.
- sinappia + hapankorppumurskaa, ensin kala kuorrutetaan ohuesti sinapilla ja sitten hapankorppumurska vain päälle 
- tuorejuustoa + pestoa sekaisin ja sitten vain kalan päälle
- hunaja+wasabi + tuorejuusto + seesam eli kalan päälle ensin hieman juoksevaa hunajaa ja sitten wasabi-tuorejuustosekoitus ja lopuksi päälle seesaminsiemeniä
- aasialainen "tahna", johon tulee inkivääriä, chiliä, valkosipulia,hunajaa ja vähän öljyä. Tee aineksista tahna ja levitä kalan päälle. Lisäksi murskattuja pähkinöitä (esim. cashew tai maapähkinä) ja tuoretta korianteria. 

Tahitilainen kana 
->Kanafilesuikaleita korkeaan uunivuokaan
-> päälle sipulikeitto-pussiainekset ja ripaus kurkumaa väriä antamaan
-> mangoa palasina
-> mango- tai ananasmehua niin että kanat peittyvät
-> Ainekset sekaisin ja uuniin 175 astetta noin 20 minuuttia (kunnes kanat kypsiä)
-> Kypsennyksen aikana voi sekoittaa pari kertaa ja jälkimmäisellä kerralla voi lisätä
joukkoon hieman ruokakermaa tai kookoskermaa


Kanaa punaisessa pestokastikkeessa
-> korkeaan paistinpannuun punaista pestoa ja ruokakermaa tmv. sekaisin
-> lämmitä ja lisää kanafilesuikaleet. Anna "hautua" kunnes kanapalat ovat kypsiä. 

Marokkolainen kikhernekastike

Resepti löytyy täältä: 

lauantai 12. elokuuta 2017

I ❤️ Suomen kesä

Kyllä meille vierailu Suomessa kesällä on ihan must. Takana on kolme viikkoa eikä aika ole tullut pitkäksi. Toki ihan mukavaa on jo päästä myös kotiin koska puoliso ei päässyt tälle reissulle mukaan. Mutta huippuloma on taas takana. Lehdet ovat mainostaneet superkylmää kesää mutta ainakaan meitä tämä ei ole ollenkaan haitannut. Päinvastoin. Meille jatkuvan kesän parissa asuville tämä on ihanaa vaihtelua! Sadetta on toki saatu mutta ei mielestäni mitenkään normaalia enemmän. Ehkä viitisen sadepäivää on mahtunut kolmeen viikkoon. Ei tosin mitää hellepäiviäkään ole ollut mutta niitä emme ole edes kaivanneet. Nämä 18-22 asteen lämpötilat ovat olleet juuri täydellisiä! 

Lomalla emme ole kauheasti ehtineet olla "paikallaan" vaan ohjelmaa on riittänyt tasaisesti melkeinpä joka päivälle. Tosin meidän ehdoillamme. Emme ole ajaneet ympäri Suomea sukuloimassa tai ystävien perässä vaan päivät ovat täyttyneet mukavista puuhista ja pikkuretkistä. Sekä sukulais- ja ystävävierailuista ihan täällä kotipuolessa. 

Kyllä sitä nimittäin löytyy tekemistä ihan tällaisesta varsin "tylsäksi" luokitellusta suomalaiskaupungistakin. Ja sen ympäristöstä. Eikä kaikkea ehditty edes tekemään! Maatilavierailu jäi ensi kesään ja Huikee-seikkailupuistokin jäi testaamatta. Ja monta muutakin juttua...

Mitkä sitten ovat olleet tämän loman highlightsit? Tässäpä näitä...

Leikkipuistot. Niitä on valtavasti, kaikki vähän erilaisia ja yleensä tosi hyvässä kunnossa. Näitä tulee taas Kanarialla ikävä. Etenkin Pelle Hermannin puisto Porin Kirjurinluodossa on ihan mieletön. Siellä kävimme useana päivänä!







Leikkipuistoista on lähes aina löytynyt myös uusia leikkikavereita. Meidän sosiaalinen pikkuneiti tekee mielellään tuttavuutta kaikkien kanssa ja monta uutta "ystävää" löytyi viikkojen aikana. Kyllä on taas hyötyä siitä, että suomenkieli on hyvin hallussa!

Suomen luonto on kyllä niin mahtava. Eikä tarvitse välttämättä edes kaupungista poistua. Porin Kirjurinluotokin tarjoaa paljon luontoelämyksiä - laajojen puistoalueiden lisäksi on eläimiä ja jopa pieni patikkareitti. Juuri sopiva pienten lasten kanssa kuljettavaksi.





Ja Suomen kirjastot! Niin mahtavia paikkoja. Meidän pikkuneiti rakastaa suomalaisia satukirjoja ja niiden hahmoja. Suosikkeja ovat Tatu&Patu, Koiramäet, Risto Räppääjä, Heinähattu&Vilttitossu sekä Reuhurinne. Mutta kaikki muutkin kirjat kelpaa ja niitä luetaan innolla. Yksin ja yhdessä!





Kävimme myös ottamassa perinteiset vuosikuvat kuvaamossa. Näitä olemme ottaneet joka vuosi aina syntymäpäivän aikoihin. Kuvista näkee hienosti että miten neiti on vuosien mittaan muuttunut ja kasvanut. Kymmeniä hienoja otoksia taas tuli ja vaikeaa on valita suosikkeja joista varsinaiset kuvat sitten teetetään.








Tältä seinä näytti ennen 6-vuotiskuvia.

Yhtenä päivänä piipahdimme myös keskiaikaisilla Hansa-markkinoilla ja ne olivatkin hieno tapahtuma. Paljon maksutonta ohjelmaa lapsille. Keppihevosrata, miekkailu, jousiammunta, poniratsastus ja tikkupullien paisto pikkuneidin suosikkeja. Kotona pitikin sitten askarrella keppihevonen, veistää puusta oma miekka, ostaa jousipyssy ja paistaa tikkupullaa. 

Ja talutusratsastustunnillekin neiti halusi. Hän on käynyt kerran aikaisemmin Kanarialla vastaavalla ja silloin heitettiin suoraan juoksutusliinan päähän ison hevosen selässä ja ravia & laukkaa vetivät puolen tunnin ajan. Siitä jäi neidille pieni kauhu ratsastusta kohtaan ja vasta nyt uskaltautui uudelleen kokeilemaan kun lupasin, että Suomessa ei samalla tavalla toimita.

Kokemus olikin onnistunut. Ensin puolisen tuntia hevosen hoitoa ohjaajan opastuksella - hän rauhallisesti neuvoi, että miten poni pitää harjata ja hoitaa ratsastuskuntoon. Ja sitten puoli tunti ratsastusta, jossa mentiin ihan alusta lähtien. Opeteltiin nousemaan selkään oikein, pitämään kiinni ohjaksista ja muita perusjuttuja. Ohjaaja neuvoi tosi perusteellisesti ja harjoiteltiin ponin oikeanlaista ohjaamista, pysäyttämistä ja vähän myös ravaamista. 

En ymmärrä, että mikä tuolla Espanjassa on vikana kun kaikki pitää hoitaa vauhdilla ja vailla mitään "järkeä". Sama juttu oli uimakoulussa, Espanjassa heitettiin vain altaaseen kun taas Suomess aloitettiin rauhallisesti alkeista. No, maassa kai maan tavalla...




Yhtenä päivänä kävimme myös Sastamalassa, jossa sijaitsee Herra Hakkaraisen talo. Pikkuneiti rakastaa Mauri Kunnaksen kirjoja joten tuota vierailua hän odotti kovasti. Ja hauskaa oli! Melkein neljä tuntia olimme siellä vaikka paikka ei kovin iso olekaan. Mutta siitä huolimatta neiti ei olisi ollut halukas vielä lähtemään eli hauskaa oli. Eikä pääsymaksukaan ollut kuin 7€. 








Kaikki mahdolliset Suomi-jutut on melkein tullut tehtyä. Neiti on syönyt kilokaupalla uusia perunoita, mustikoita, vadelmia ja herneitä. Myös viinimarjat suoraan puskista ovat suurta herkkua. 


Ässien harjoitusottelussakin tuli käytyä. Heh, neiti pääsi ennen jääkiekkomatsiin kuin jalkapallo-otteluun vaikka papilla on Real Madridin kausikortti 😂


On satanut ja paistanut mutta emme voi valittaa säistä. Ja miksi valittaa, eihän niihin voi vaikuttaa. Olemme siis nauttineet joka päivästä ja säästä.








Ei ole huonoja säitä, on vain huonoja varusteita!



Kumisaappaille oli käyttöä myös Porispere-festareilla. Sadetta emme juuri saaneet niskaan mutta sen verran oli satanut että maa oli tosi mutaista. Mutta sehän ei fiilistä laskenut, tunnelma oli huipussaan!
Viikonlopun odotetuin esiintyjä oli tietysti Dingo, joka vetikin hyvän keikan. Ei tarvinut hävetä.




Vielä viimeisenä lomapäivänä kävimme sirkuksessa, kun kerran sellainen oli kaupungissa. Ihan hyvä sekin vaikka eläimiä ei nykyään kauheasti olekaan ja temputkin tehdään vähän tylsästi melkein maantasolla tai ylhäällä turvaköyden turvin. Mutta kyllä ainakin meidän pikkuneiti tykkäsi eikä itselläkään aika käynyt pitkäksi.


Nyt on mieli ja sielu ladattu taas täyteen Suomi-muistoja. Seuraava kerta onkin sitten joskus talvella ja toivottavasti silloin saamme nauttia lumisesta Suomesta!

Ei muuta kuin tavarat laukkuihin ja iltapäivällä Tukholman kautta kohti kotisaarta. Kiitos kaikille, kivaa oli! Ja toivottavasti nähdään taas kohta.

Näihin tunnelmiin...


PS. puku lähti mukaan Kanarialle sillä joulukuussa vietetään Suomi-koulun toimesta Suomi 100-itsenäisyyspäivän juhlaa.