sunnuntai 28. elokuuta 2016

Pikakuulumiset Suomesta

Täällä sitä ollaan taas Suomessa. Tällä kertaa tosin vähän pikaisemmalla visitiilillä kuin mitä yleensä mutta kuitenkin 10 päivää on Suomi-elämää taas tiedossa. Ohjelmassa on mm. ystävien ja sukulaisten tapaamista, yhdet häät, mökkivisiitti, pari päivää Helsingissä ja muuta Suomi-kivaa kuten herkuttelua ja metsälenkkejä.

Perjantaina saavuimme lähes 12 tuntisen matkapäivän päätteeksi perille mummulaan mutta pikkuneidillä ei ollut väsymyksestä tietoakaan. Joten ilo irti heti ensihetkistä lähtien. Kurahousut jalkaan ja pihalle!






Viikonloppuna piipahdimme mökillä viettämässä venetsialaisia eli kesäkauden päättäjäisiä. Vaikka lauantai aamulla oli vielä ihan lämmintä ja kävin heittämässä jopa juoksulenkin shortsit ja t-paita päällä niin vähitellen syksyn tulon alkaa jo tuntemaan. Päivän aikana tuuli oli melkoisen myrskyisä mutta onneksi kuitenkin melko poutainen. Lämpötila taisi olla jossain 17 asteen tuntumassa iltapäivällä eli sellainen kylmä talvipäivä Las Palmasissa-sää.  Ihan kivaa kuitenkin meille sillä kotona Gran Canarialla on ollut melkoisen lämmin kesä ja tälläkin hetkellä siellä hikoillaan taas vaihteeksi lähes 40 asteen lämmössä. Eli me nautimme nyt tästä Suomen loppukesän viileydestä hyvillä mielin. 

Ja "uimaankin" pikkuneiti pääsi sillä mökillä palju tarjosi pikkuneidille lämpimän kylvyn..


Tänään sunnuntaina piti juoksulenkille vetää sitten jo trikoot jalkaan ja pitkää hihaa päälle, sen verran viileämpi oli jo ilma mutta ihanan raikasta oli juosta. Huomenna ei varmaankaan tarvitse aamulenkille lähteä sillä koko päiväksi on luvattu raikasta vesisadetta. No, loppuviikolla sitten lisää juoksulenkkejä kunhan ensin kotiudumme Helsingin reissulta.


Huomenna suuntaamme  siis pikkuneidin kanssa kohti pääkaupunkia, jonne papi saapuu myös sitten iltasella. Tarkoitus on pari päivää kierrellä "turistina" eli pikkuneidin toiveesta on tarkoituksena siis kiertää ihan nähtävyyksiä. Hänellä kun on Suomi-aiheinen muistipeli ja siitä ovat mm. Sibelius-monumentti, Tuomiokirkko ja Suomen linna jääneet neidin mieleen ja pitäähän ne sitten käydä katsastamassa.
Tiistai-illalle olemme varanneet myös pöydän Farang-ravintolaan, jossa pääsemme testaamaan paikan maistelumenun. Sitä odotamme puolison kanssa kovasti. Ja totta kai pikkuneitikin tulee mukaan!
Sieltä ehkä sitten kuulumisia seuraavalla kerralla.



lauantai 27. elokuuta 2016

Lapset ja ravintolassa syöminen

On se jännää miten eri maissa suhtaudutaan lapsiin. Sitä kun on asunut jo 15 vuotta ulkomailla niin on jo tottunut siihen, että lapset ovat mukana niin arjessa kuin juhlassa. Kukaan ei katso syyttävästi, jos suuntaa lapsen kanssa terassille tai ravintolaan, päinvastoin. Lapsiperheet ovat tervetulleita kaikkiin ravintoloihin ja tarjoilijat jaksavat huomioida myös perheen pienimmät. Eikä kukaan todellakaanoleta, että lapset istuisivat kiltisti ja hiljaa paikoillaan. Eiväthän niin edes aikuiset Espanjassa, elämää ja meteliä riittää. Espanjalaisesta pöytäseurueesta lähtee varmasti enemmän ääntä kuin pienestä suomalaisesta kylästä - kaikki puhuvat yhtä aikaa ja äänekkäästi eikä siinä lapsiakaan käsketä olemaan hiljaa. Ruokailu kun on muutakin kuin syömistä - se on sosiaalinen tapahtuma, jossa kerrotaan kuulumiset. Suomessa valitettavasti hiljainen hys-hys kulttuuri on enemmän sääntö kuin poikkeus joten ns. lapsiystävällisin ravintoloita on harvemmassa. Ellei sitten jotain ketju-rossoja tmv. oteta huomioon. Mutta onneksi asenteet ovat vähitellen Suomessakin muuttumassa ja nykyään lapsiperheet ovat tervetulleita parempiinkin ravintoloihin.




Nyt esim. Helsingin vierailullamme kävimme syömässä Farang-ravintolassa, joka toivottaa myös lapsiperheet tervetulleeksi. Etukäteen pöytävarausta tehdessämme ilmoitimme että tulemme lapsen kanssa mutta ei meitä minnekään nurkkapöytään siltikään laitettu. Ja menimme siis syömään klo 20. Lapsi huomioitiin koko ajan aivan normaalina asiakkaana - hänelle ruoka tarjottiin ihan normaaleista lautasista, juoma tuotiin lasissa ja ruokalistakin hänelle annettiin vaikka varmasti tiesivät, että 5-vuotias ei sitä vielä osaa lukea. Mutta hän tunsi olevansa myös arvostettu asiakas. Alkudrinkeistä oli tarjolla myös alkoholittomia versioita eli hän sai myös omansa. Mitään lasten listaa ei tietenkään ole mutta normi-listan annoksista sai tilattua puolikkaan lapsille. Tarjoilija osasi suositella annoksia, joista lapset ovat pitäneet ja niitä sai muokattua lapselle sopivan version esim. ilman chiliä.

Tilasimme neidille crispy pork-annoksen ja se tuli pienempänä ja ilman chiliä kuin varsinainen listan annos. Maistuvaa oli niinkin. 


Itse nautimme maistelumenun ja kaiken kaikkiaan ateriointiin meni aika kolme tuntia mutta hienosti jaksoi pikkuneiti istua paikallaan. Mukana oli pientä puuhaa - puuhakirja, värikynät ja mini-ipad, jonka laitoimme tietysti äänettömälle. Klo 23 poistuimme ravintolasta tyytyväisinä kokemukseen. Suosittelen, myös lasten kanssa. 

Ehkä joidenkin suomi-normien mukaan lasten kanssa ei kuuluisi olla enää siihen aikaan ravintolassa mutta onneksi olemme enemmän espanjalaisia kuin suomalaisia. Siellä ei kukaan todellakaan koe, että lasten pitäisi poistua paikalta vaikkapa klo 19 mennessä. Espanjassa on ihan normaalia, että lapset ovat myös iltamenoissa mukana. Ei kukaan niitä nyt vie minnekään yökerhoon mutta muuten lapset kyllä kulkevat aikuisten mukana kaikissa menoissa. Lapset ovat osa elämää eikä se tarkoita, että sosiaalinen elämä pitäisi unohtaa siihen asti kunnes lapset ovat riittävän isoja. 



No, Suomessa valitettavasti tuntuu julkinen mielipide olevan vähän toisenlainen. Terassille ei kai ole lasten kanssa edes asiaa päivällä, etenkään jos vanhemmat aikovat nauttia jotain vettä väkevämpää juotavaa. Saatikka että olisi soveliasta olla lasten kanssa ravintolassa illalla ja nauttia vaikkapa viiniä ruoan kera. Apua. Lapset kasvavat varmasti aivan kieroon, jos heitä mukana kuljettaa. Ravintolaan syömään viimeistään klo 17 ja ruokajuomaksi kannu vettä. Tai korkeintaan pullo pilsneriä. Toki on ymmärrettävää, että jos lapsella on seuraavana aamuna aikainen herätys niin silloin ei ehkä ole suotavaa pitää lasta hereillä puoleen yöhön asti mutta ei se lapsi siitä rikki mene vaikka niin kävisikin. Kyllä se sitten univajeen tasoittaa seuraavien päivien aikana. 




No, me käymme niin terassilla kuin ravintolassa pikkuneidin kanssa, tilaamme viiniä ruoan kera ja illallista menemme syömään aikaisintaan klo 20. Ja uskoisin, että pikkuneidistämme kasvaa ihan normaali ihminen.  Mutta emme tietenkään juo humalahakuisesti hänen seurassaan (ja aika harvoin muutenkaan...) eikä hän ole vielä näiden viiden ikävuotensa aikana nähnyt juurikaan humalaisia. Espanjassa kun ei ole tapana mitään kännejä vetää ruokaravintoloissa vaikka alkoholi siellä onkin aika paljon halvempaa kuin täällä Suomessa.

Koska ravintoloiden hinnat ovat Espanjassa muutenkin vähän halvempia niin ravintolasyöminen on meille aika arkinen juttu. Käymme kotipuolessakin melkeinpä joka viikko syömässä ravintolassa pikkuneidin kanssa ja aika useasti juuri illalla. Ja koska Espanjassa ateriarytmi on hieman erilainen kuin Suomessa niin meillä mennään samoilla ruokailuajoilla - olimme sitten missä päin maailmaa tahansa. Joten Suomessakin suuntaamme siis ravintolaan lounaalle klo 14-15 aikaan tai illalliselle klo 20 aikaan. Joku saattaa katsoa pitkään mutta emme vain osaa syödä suomalaisen aikataulun mukaan. 



Itse rakastamme aasialaisia makuja, joten aika usein käymme syömässä esim. intialaisessa, japanilaisissa, kiinalaisissa, thaimaalaisissa, korealaisissa tai nepalilaisesta ravintoloissa. Ja aina on löytynyt sopivaa syötävää myös pikkuneidille. Vaikka melkoisen "ronkeli" tapaus onkin.. Aika harvoin joudumme edes tyytymään mihinkään lasten listan tyypillisiin annoksiin.. No, onneksi neidin lempiruokaa ovat mustekala ja katkaravut eli ihan hyvin vähän erikoisemmatkin jutut maistuu. Ja olemme myös käyneet hienommissakin ravintoloissa syömässä, joissa sitten toki pitää huomioida vähän paremmin ravintolan tunnelma ja muut asiakkaat. Mutta aina hienosti on pikkuneiti niistäkin keikoista selvinnyt. Olemme yleensä etukäteen hänelle kertoneet, että tässä paikassa pitää nyt käyttäytyä vähän rauhallisemmin eikä ole soveliasta pitää meteliä tai juosta ympäriinsä. Ja kun olemme vielä jonkun "palkinnon" kuvanneet kannustimeksi niin hyvinhän tuo on sujunut. Ja hienot kehut vierailun päätteeksi ovat lapselle usein se paras palkinto - miten iloisia ja ylpeitä olemme hänen käytöksestään kyseisessä tilanteessa. Positiivinen palaute jää varmasti lapsellekin mieleen.



Toki varmasti ravintolakokemus riippuu lapsesta ja perheestä mutta uskoisin, että kun pienestä pitäen annetaan lapselle mahdollisuus harjoitella taitoja säännöllisesti niin sitä kautta ne taidot karttuvat. Eivätkä ne aikuisetkaan aina osaa käyttäytyä...

Tässä muutamia vinkkejä ravintolavierailuihin lasten kanssa:

- Kerro lapselle etukäteen, että minne olette menossa ja miten hänen odotetaan siellä käyttäytyvän. Tarvittaessa voi luvata jonkun pienen palkinnon hyvin menneestä reissusta

- Huomioi lapsi ravintolassa. Anna hänelle ruokalista, kerro tarvittaessa tarjolla olevista vaihtoehdoista ja anna lapsen osallistua päätökseen. Oli se sitten ne kananuggetit tai mustekala...



- Ota lapselle mukaan puuhaa. Ei välttämättä leluja mutta vaikkapa joku piirustus/väritys/tehtävä/tarrakirja. Ja tarvittaessa vaikka ipad, jonka voi laittaa äänettömälle. Mutta se annetaan vasta kun ateriointi on ohi.



- Ravintolaharjoittelu kannattaa aloittaa paikoista, joihin lapset ovat tervetulleita. Ja kokemusten karttuessa voi sitten vähitellen siirtyä hienompiinkin paikkoihin. Tosin itse olemme käyneet hienoissa paikoissa syömässä jo silloin kun neiti oli muutaman kuukauden ikäinen. Siellä se maxicosi-kopassaan nukkui ihan tyytyväisenä kun me vedimme gourmet-japanilaista napaan.

- Kannattaa huomioida oman lapsen "tavat" eli tuleeko nälkäisenä heti kiukkukohtaus vai onko pieni nälkä vain hyvä asia ja vähän outokin ruoka menee paremmin alas kun on oikeasti nälkä. Ja jos nälkä yllättää ennen kuin annos saapuu niin pala leipää rauhoittaa ainakin hetkeksi. Ainakin Espanjassa leipää tulee melkeinpä aina pöytää jo juomien kera.

- Tietyssä iässä myös ne monien kauhistukset eli lasten leikkipaikat ovat ihan hyvä vaihtoehto. Ainakin saa itse hetken istua ja syödä rauhassa. Monet tuntuvan ajattelevan että ravintolaan mennään syömään  ei leikkimään mutta meillä ajatellaan että ravintolaan mennään nauttimaan ruoasta ja pitämään hauskaa. 

- Ei kannata odottaa, että kaikissa ravintoloissa on syöttötuolia tarjolla tai että mahtuvatko esim. vaunut sisälle. Ne toki voi tarvittaessa varmistaa etukäteen. Tai varautua asiaan esim. matkasyöttötuolilla. Meillä oli sellainen käytössä pitkän aikaa ja oli muuten ihan näppärä aina reissun päällä. 



Ja tietysti paljon malttia mukaan aikuisille. Aina ei homma mene suunnitelmien mukaan ja joskus vain käy niin, että ateria pitää jättää kesken tai pyytää take away-annos kotiin mukaan. Sillä muitakin asiakkaita pitää kunnioittaa eikä koko ajan huutava, riehuva tai itkevä lapsi ole varmasti kenenkään mielestä mukavaa ravintolaseuraa. Mutta sitten kun homma sujuu ja lapset ovat tyytyväisiä & nauttivat niin silloin voivat aikuisetkin nauttia olosta ja ruoasta. 

Millaisia kokemuksia teillä on ravintolareissuista lasten kanssa?





lauantai 20. elokuuta 2016

Elokuun tunnelmia

Kesäloma alkaa vähitellen olla loppusuoralla - enää muutama päivä kotosalla, tiistaina taas matkalaukkujen pakkaus ja edessä vielä loman viimeinen reissu. Tällä kertaa suuntana taas vaihteeksi Madrid, Suomi ja Madrid ja ohjelmassa kolmet häät. Takaisin kotiin 11.9. ja seuraavana päivänä alkaakin sitten pikkuneidin koulu ja arki. Edessä siis taas aikaiset aamuherätykset ja päivittäiset ajot Las Palmasiin. Eipä ole sitä kaupunkia ollut ikävä - kerran tuli pikaisesti siellä käytyä koko kesän aikana.

Elokuu on meillä mennyt tosi leppoisasti kotosalla. Tavoitteena oli, että neiti oppisi leikkimään ja touhuamaan myös itsekseen ja siinä olemme onnistuneet täydellisesti. Tänäänkin sain ihan rauhassa aamulla siivota pari tuntia kotia neidin leikkiessä omia juttujaan. Aikaisemmin piti aina olla mami tai papi leikkimässä tai touhuamassa hänen kanssaan mutta nykyään siis onnistuu leikit myös yksin.- Kehittelee leikkejä, piirtää, askartelee, rakentelee majoja. Mahtavaa nähdä, että mitä mielikuvitus saa aikaiseksi kun sille annetaan mahdollisuus. Varsinaisesti leluilla hän ei kauheasti leiki vaan kehittelee ihan omia juttujaan. 


Olemme myös päässeet siitä pahasta tavasta eroon, että enää ei tarvita syömiseen lastenohjelmia. Meillähän neiti on ollut koko ikänsä aika laiska syömään eikä ruoka ole juurikaan kiinnostanut. Nälkää on tainnut koko 5 vuotisen elämänsä aikana valittaa pari kertaa. Niinpä aikoinaan sorruimme siihen, että saa sitten katsella samalla lastenohjelmia ja tuo on jäänyt pahaksi tavaksi. Mutta nyt onneksi siis siitäkin olemme pääsemässä eroon. Eikä Ipadia ole muutenkaan kauheasti käytetty tämän kuun aikana. 

Muihin tämän kuun saavutuksiin voi lukea sen, että neiti on oppinut uimaan ilman kellukkeita tai muita apuvälineitä. Ja ilman mitään uimakoulua. Eihän tässä sikäli olisi mitään ihmeellistä mutta mahtavaksi asian tekee se, että vielä vuosi sitten neiti ei suostunut edes menemään syvään altaaseen. Ei edes mamin tai papin sylissä. 


Neiti on elänyt siis rauhallista arkea. Ollut aamupäivällä mukana, kun olen käynyt treenaamassa crossfit-salilla. Ja joka kerta neiti on lähtenyt mukaan ihan onnessaan - mahtava homma! 



 



Etukäteen vähän pelotti, että miten treenausten käy kesän aikana kun ei pääse vakioboxiin treenaamaan mutta onneksi läheltä löytyi Crossfit Maspalomas-boxi, jossa olen käynyt nyt heinä-elokuun ajan 4-5 kertaa viikossa. Ja olen nauttinut ihan valtavasti treeneistä - pienet ryhmät ja siitä johtuen lähes henkilökohtainen valmennus, hyvä henki ja kaiken lisäksi 7 min ajomatkan päässä kotoa. Olen saanut treeneistä tosi paljon irti vaikka olosuhteet ovat olleet välillä aika extreme-tasoa (klo 10 aikaan välillä lämpötilat jo 40 asteen paremmalla puolella). Vielä ehdin kolmet treenit vetämään ennen lomalle lähtöä ja sen jälkeen jatkuu treenailut Las Palmasissa vanhaan tapaan.

Tänään meillä oli boxin grilli-ilta ja se olikin kiva "päätös" tälle kesälle. Huippujengiä! 








Kuntoilun lisäksi olemme sitten pikkuneidin kansa laittaneet ruokaa, leiponeet, käyneet kaupassa ja touhuilleet kotosalla. Hyvin arkisia juttuja. 



 


Näin kesäkuumalla mukavia ovat olleet erilaiset leikit jäiden kanssa. Yksi suosikeista on ehdottomasti ison jääpalan rikkominen, jonka sisälle olen jäädyttänyt erilaisia leluja. Jääpalan sulattamiseen olen laittanut erilaisia juttuja: eriväristä kimallesuolaa, erivärisiä nesteitä, pipettejä, taltta, lihanuija jne. 







Jääpalojen avulla voi touhuta vaikka mitä. Pakastaa isoja levyjä, joita voi sitten maalata. Jääpalojen avulla tehdä erilaisia "kokeita" - teimme esim. islantilaisen jäätulivuoren. Ensin neiti maalasi jääpalikan sopivin värein ja sitten teimme jäätulivuoren hedelmäsuolan avulla. 
 


Olemme myös tehneet itse muovailuvahaa maissitärkkelyksestä, hoitoaineesta, erilaisista elintarvikeväreistä sekä kimalteista. 



Päivällä ei puistoon ole ollut mitään asiaa lämpöasteiden takia mutta yleensä klo 18 jälkeen siellä on ollut jo ihan mukava olla. 
 

Ja iltapäivisin olemme myös käyneet rannalla kun pahin kuumuus on jo helpottanut. Nyt on merivesikin tosi lämmintä - ainakin 24 asteista. 




Ja tekemistä voi keksiä vaikka smartie-karkeista :-) 


 


Jotain pikkuretkiä olemme myös tehneet kuukauden aikana - kerran kävimme Angry birds-puistossa, kerran Holiday world -tivolissa, kerran dyyneillä ihailemassa auringonlaskua ja tähtitaivasta pizzojen kera :-) 






 

 

Vauhdikkaan alkukesän jälkeen tämä on tehnyt neidille varmasti myös tosi hyvää. Tärkeintä on ollut rauhoittua, nauttia yhdessäolosta  ja uudesta kodista. Kesästä, lämmöstä ja auringosta. 




maanantai 15. elokuuta 2016

Mitä syödä Kanarialla?

Muutama viikko sitten kirjoittelin siitä, että miten all inclusivet houkuttelevat lomailijoita täällä Kanarialla (ja toki muuallakin maailmassa) edullisilla hinnoillaan ja samalla aiheuttavat paljon harmia paikallisille pienyrittäjille. Valitettavan usein nimittäin nuo isot hotelliketjut ovat muiden kuin paikallisten omistamia eli rahat valuvat muualle. Toki työtä ne tuovat lukuisille kanarialaisille mutta paljon muuta hyötyä niistä ei sitten olekaan. Juuri tällä viikolla uutisissa kerrottiin, että Kanarialle saapuvista matkailijoista yli 30 % saapuu all inclusive-lomalle ja niiden kysyntä on kasvanut viimeisen kahdeksan vuoden aikana peräti 165 %. Eniten näitä all inclusive-paketteja käytetään Fuerteventuralla ja Lanzarotella, jossa lähes 50 % lomailijoista valitsee all inclusiven. Sääli sinänsä sillä juuri näillä pienillä saarilla matkailulla ja sen tuomilla tuloilla on tärkeä asema koska noilla saarilla ei juurikaan muita tulonlähteitä ole kuin matkailu. 

No, missä sitten syödä jos lomallaan haluaa tukea paikallista yrittäjyyttä? Usein sanotaan, että pitää syödä siellä missä paikallisetkin syövät. Mutta miten se onnistuu esim. paikassa, joka on täysin matkailua varten rakennettu? Paikassa, joka on täynnä hotelleja tai turistiravintoloita, joiden sisäänheittäjät häiriköivät ohikulkijoita jatkuvasti. Ei todellakaan ole helppoa löytää hyvää ravintolaa esim. Playa del Inglesin kaltaisessa matkailukeskuksessa ellei sitten satu olemaan etukäteen jotain suosituksia tai vinkkejä. Espanjalaisethan rakastavat antaa neuvoja kaikille ystävilleen, tutuilleen ja tutuntutuille kun johonkin matkaavat ja näitä neuvoja espanjalaiset noudattavat hyvinkin uskollisesti. Eli aina voi kysyä neuvoa paikallisilta, jos heitä sattuu tuntemaan. Myös tripadvisor on toki nykyään ihan näppärä apuväline ravintoloita etsittäessä. Toki tietyllä varauksella siihen kannattaa suhtautua - makuja kun on monia... Aikaisemmin esim. postasin omat ravintolavinkkini Corralejoon, Fuerteventuralle ja nyt satuin katsomaan, että niistä taisi vain pari mahtua 20 parhaan joukkoon. 


Mutta toki myös pari aika näppärää keinoa on olemassa, jos edellä mainittuja keinoja ei satu olemaan käytettävissä. Ensinnäkin älä koskaan mene ravintolaan, jossa on laaja ruokalista. Jos listalla on kaikkea mahdollista ryppyperunoista pizzaan niin lopputuloksena on yleensä se, että mitään ei osata tehdä kunnolla. Spaghetti bolognese on taatusti valmista tomaattikastiketta purkista mauttomalla jauhelihalla lisättynä ja carbonara on kermassa lilluvia keittokinkun palasia. Yritä siis löytää ravintola, joka on keskittynyt vain yhteen ruokakulttuuriin - syö pastaa ja pizzaa vain italialaisessa (mielellään italialaisten pitämässä) ravintolassa, syö pihvejä argentiinalaisessa tai muuten lihaan erikoistuneessa ravintolassa, syö tuoretta kalaa aidossa kalaravintolassa. Ja itse myös pyrin aina välttämään ravintoloita, joissa on sisäänheittäjä. Etenkin jos edes ruokalistaa ei saa tutkia rauhassa. 


Toki tällaisten ravintoloiden löytäminen tietyissä paikoissa voi olla hankalaa ja joutuu ehkä kävelemään kilometrien matkan, ennen kuin löytää edes ensimmäisen paikan joka vaikuttaa vähänkään kelvolliselta. Eli onnea etsintään! Monillahan hermot menevät jo kymmenennen sisäänheittäjän kohdalla, etenkin jos maha on muistuttanut olemassaolostaan jo pidemmän aikaan. Siinä sitten helposti antaa nälkäkiukulle ja väsymykselle periksi ja istuu ensimmäiseen paikkaan, joka vastaan tulee. No, kokemus voi olla myös ihan hyvä mutta iso riski on myös siinä, että olet istahtanut ylihinnoiteltuun turistiravintolaan, jossa istuu jo moni muukin matkailija. Mutta toki ns. turistipaikoissakin on ihan hyviä ravintoloitakin. Esim. täällä Gran Canarian eteläosassa voi suositella Meloneraksen rantakadun aluetta. Siellä toki ravintolat ovat kalliimpia kuin esim. Playa del Inglesin keskustassa mutta rahoilleen saa myös vastiketta aivan eri tavalla. Toisaalta myös vaatimattomat, kanarialaisten omat ruokapaikat ovat usein kokeilemisen arvoisia - etenkin jos haluaa testata aitoa kanarialaista ruokaa. 


No, mitä sitten täällä Kanarialla syödään? Kanarialainen ruokahan on yleensä varsin yksinkertaista, pelkistettyä. Johtuen siitä, että vuosikymmenten ajan saaret olivat varsin köyhiä ja elivät käytännössä omien tuotteiden varassa. Ja oikeastaan voi sanoa, että vasta viimeisen 10 vuoden aikana ovat kansainväliset tuulet löytäneet tänne Kanarialle. Mutta toki perinteinen kanarialainen ruoka on edelleen sitä mitä se on ollut kautta aikojen. Rehtiä kotitekoista lähiruokaa ja hyvin miedosti maustettuna. Täällä tyypilliset mausteet ovat valkosipuli, suola ja paprikajauhe. Annokset ovat muutenkin hyvin simppeleitä - tyyliin kala ja peruna, pihvi ja perunat. Ilman kastikkeita, ilman härpäkkeitä. Saattaa kuulostaa kuivalta ja tylsältä mutta mikäpä sen parempaa kuin tuoreista aineksista oikeaan kypsyysasteeseen paistettu kala tai pihvi. Eihän se juurikaan kastikkeita ja mausteita edes tarvitse sen suolan lisäksi. Toisaalta taas, jos pääruoka-aines ei ole tuoretta eikä sitä ole valmistettu hyvin, niin silloin makuelämys voi olla vähemmän herkullinen.


Toki täällä kanarialla kastikkeitakin käytetään. Tai käytännössä muutamaa sellaista - punaista tai vihreää mojoa (lausutaan moho). Näihin valkosipulilta tuoksuviin kastikkeisiin ei täällä voi olla törmäämättä - ei edes siellä hotellin all inclusive-ravintolassa. Tosin siellä ne taitavat olla jotain valmiskastikkeita ja niiden makua on edes turha verrata aitoon, tuoreista aineksista valmistettuun. Punainen saa makunsa paprikasta, valksipulista, chilistä ja öljystä. Vihreä puolestaan oman värinsä ja makunsa korianterista. Näitä kastikkeita käytetään ennen kaikkea papas arrugadas -ryppyperunoiden kera. Vihreää myös esim. kalan ja mustekalan kastikkeena. Itse tykkään kovasti grillatusta mustekalasta vihreän mojon kera eli pulpo asado / pulpo a la parilla con mojo verde. Mutta sitä ei kaikkien kanarialaisten ravintoloidenkaan listoilta löydy mutta ryppyperunoita lähes varmasti. 


Ryppyperunat ovat ehdottomasti yksi tunnetuimpia kanarian saarten ruokia - runsaassa suolavedessä kypsytettyjä pikkuperunoita, jotka syödään kuorineen päivineen. Ryppyperunat ovat yleinen lisäke Kanarialla etenkin kalaruokien kanssa. Mutta ravintoloiden listoilta ne löytyvät alkuruoka tai tapas-osiosta. 




Yleensä perunat tarjoillaan ilman kastiketta ruskeasta keramiikkakulhosta ja kastikkeet sitten erikseen - näin jokainen voi laittaa kastiketta oman makunsa mukaan. Mitään tarkkoja reseptejä ei nimittäin kastikkeille ole vaan jokainen laittaa mausteita makunsa mukaan ja näin ollen joskus kastikkeet ovat miedompia ja joskus taas hyvinkin tulisia ja valkosipulin täyteisiä. 


Koska saarilla eletään niin kala- ja äyriäisruoat ovat sitä yleisimmin tarjolla olevaa "lähiruokaa" mutta läheskään aina kaikki ravintoloissa tarjottava kala ei ole tuoretta. Eli erikseen on ravintolassa kysyttävä, että mitä tuoretta kalaa "pescado fresco" on kyseisenä päivänä tarjolla. Aika usein se on cherne, sama, mero, atun tai vieja  mutta lajeja on valtavasti - besugo, barracuda, bocinegro, lubina, salmonete, dorada jne. Kalat voidaan valmistaa eri tavoin - pannulla, grillissä, uunissa tai uppopaistamalla mutta yleisimmin ne valmistetaan kokonaisena. Jos haluaa filettä niin sitä pitää pyytää eli filete de pescado. Merenelävistä tyypillisiä ovat mustekala eli pulpo sekä lapas-nimiset simpukat, joiden kalastus on tosin rajoitettua. Muut kalat ja merenelävät tulevatkin sitten yleensä mantereelta tai muilta kalastusalueilta - osa tuoreena, osa pakasteena. 


Kala- ja mereneläväannokset ovat hyvinkin pelkistettyjä - lautasella kala ja sen lisäksi ehkä pari siivua tomaattia tai salaattia ja muutama sitruunanviipale. Ja mausteina käytetään pääasiassa suolaa sekä valkosipulia, joista etenkin jälkimmäistä käytetään usein hyvinkin runsaasti. 





Kalasta valmistetaan myös monia perinteisiä annoksia kuten sancocho canario eli paikallinen kalamuhennos, johon tulee keitetyn suolaalan lisäksi perunoita, bataattia, mojoa sekä gofio-jauhoa. 


Gofio on yksi Kanarian saarten perinteisimmistä ruoka-aineksista sillä jo alkuperäisasukkaat käyttivät sitä ravinnoksi. Kyseessä on paahdetusta ohrasta (tai nykyään myös muista viljoista) tehtyä jauhoa, jota käytetään niin aamupalaksi kuin pääruokien lisäkkeeksi. Mutta tehdään siitä myös jälkiruokia, esim. gofiomoussea ja -jäätelöä.


Toinen hyvin pitkät perinteet omaava ruoka-aine on vuohenjuusto, jota valmistettiin Kanarialla jo alkuperäisasukkaiden aikana. Vuohi on aina ollut tärkeä eläin saarten asukkaille sillä se on selviytynyt Kanarian saarten vaativissa oloissa - niin vuoristossa kuin kuivassa erämaassakin. Sen lihaa käytetään ravinnoksi ja maidosta tehdään juuston lisäksi myös esim. jogurttia. Kanarian saarten vuohenjuusto on maukasta ja sitä myydään eri kypsyysasteisina - fresco (tuore), semucurado (puolikypsä) ja curado (kypsä). Tuore on valkoista, pehmeää ja hyvin miedon makuista, curado taas keltaista, kovaa ja voimakkaamman makuista. Semicurado taas niiden välimuoto. Juusto löytyy myös maustettuna, esim. paprikajauheella kuorrutettuna tai savustettuna. Omasta mielestäni yksi parhaita gastronomisia herkkuja Kanarialla! Maistuu ihan sellaisenaan, oliivien kera, jamon serranon (ilmakuivatun kinkun) taikka vaikkapa jonkun makean, esim. membrillo-marmeladin tai kuivattujen viikunoiden kera. Myös alkuruokana vuohenjuusto-tomaatti salaatti on hyvin tyypillinen ja tomaatit tietysti tulevat täältä Kanarialta. 





Ja niiden kumppaniksi lasi viiniä - jota myös täällä Kanarialla tuotetaan. Etenkin Lanzaroten valkoviineistä löytyy muutamia erittäin laadukkaitakin versioita mutta myös Teneriffalla tuotetaan paljon viinejä ja vähemmässä määrin myös muillakin saarilla. Oma monivuotinen suosikkini ovat Malvasia seco Bermejo, Malvasia seco Vulcano sekä Malvasia seco Rubicon Amalia - kaikki nämä Lanzaroten kuivia valkoviinejä. Näissä Kanarian viineissähän on oma vivahteensa, joka tulee tuliperäisestä kasvutusmaastosta. Saarten punaviineihin en ole koskaan tykästynyt mutta valkoviineistä löytyy tosiaan ihan hyviä juomia. Moni pitää Kanarian saarten viinejä kalliina mutta pitää muistaa, että tuotantomäärät ovat kuitenkin melko pieniä ja esim. Lanzarotella rypäleet joudutaan keräämään käsin maastosta johtuen ja laadun takaamiseksi. 


Pihviliha tulee Kanarialle usein tuontituotteena, pääasiassa Espanjan pohjoisosista. Paikallista lihaa ovat cabra eli vuohi ja conejo eli kani, joista etenkin jälkimmäinen on tyypillistä riistaruokaa kaikilla saarilla. Erilaiset pataruoat ovat kanarialaisten lempiruokia, joista suosituimpia on rancho canario eli kanarialainen pata. Se sisältää lihaa, kikherneitä, nuudelipastaa ja perunoita. Pucheroon eli peruspataan on jokaisella alueella oma reseptinsä mutta yleensä se sisältää makkaraa, papuja ja  vihanneksia. Kannattaa myös maistaa chorizo canariota, joka on punertavan väristä maustettua makkaraa. Sitä ei kuitenkaan syödä sellaisenaan vaan sen pehmeä sisältö levitetään esim. leivän päälle. Toinen leivän kera nautittava liha on pata asada eli uunissa pitkään kypsennetty porsaanpotka. Muistuttaa suomalaista joulukinkkua mutta maku on miedompi sillä lihaa ei ole juurikaan suolattu. Jokainen sitten lisää suolat itse. 




Kasvisruoat eivät ole saarilla kovinkaan tyypillisiä sillä suurin osa vihanneksista joudutaan tuomaan saarten ulkopuolelta. Mutta perunoita, sipulia ja maissia viljellään myös saarilla. Nämä ovatkin perusraaka-aine tyypillisessä kanarialaisessa kasviskeitossa eli potajessa. Mitä potaje-soppaa voidaan valmistaa myös monista muistakin aineksista - jokaisella kanarialaisella on oma reseptinsä. 


                             rancho canario-soppa                                    



Näiden kanarialaisten ruokien lisäksi tietysti ravintoloiden listoille on paljon mantereelta tuttuja ruokia - gambas al ajillo eli katkaravut valkosipuliöljyssä, pimientos de padron eli paistetut pikkupaprikat, tortilla española eli perunamunakas, jamon serrano eli  ilmakuivattu kinkku, paella ja erilaiset mustekalat eri tavalla valmistettuna. Mutta nämä eivät siis alun perin kuulu kanarialaiseen ruokakulttuuriin. 

Jälkiruokapuolesta tunnetuin on bienmesabe, joka valmistetaan hunajasta, manteleista, sitruunasta ja kananmunista. Aikalailla samoista aineksista valmistuu myös frangollo, johon tulee lisäksi maissijauhoa, maitoa, kanelia, rusinoita ja voita. Kumpikaan ei kuulu omiin suosikkeihini - jätän mielummin vaikka jälkkärin kokonaan syömättä. Mutta mousse de gofio sen sijaan on minun herkkuani mutta moni muu taas sanoo kyseisen jälkiruoan maistuvan hiekalta :-). Myös hedelmiä syödään paljon ihan jälkiruokana - esim. banaanit, mangot, papaijat ja ananakset kypsyvät hyvin täällä Kanarian saarilla. Tietysti jälkiruoan voi myös ottaa nestemäisenä - esim. lasi makeaa moscatel-viiniä tai snapsilasillinen ron miel- hunajarommia. 


Ja sitten... La cuenta, por favor. 


LISÄYS:

Ja kyllähän kanarialainen ruoka taipuu myös moderniksi gourmet-ruoaksi, jos taitoa ja tahtoa riittää. Sen on todistanut esim. La Jaira de Demian-ravintola Fuerteventuralla, joka tarjoaa kanarialaista lähiruokaa, tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista mutta modernilla tavalla. Tämä onkin oikeastaan ainoa ravintola, jossa tykkään syödä kanarialaisia ruokia. 
                             
                                         Kanavartaita ron miel-hunajarommikastikkeella





  Vuohenlihaa ja kauden kasviksia


Sen sijaan että vuohi olisi vain leikattu palasiksi ja uppopaistettu niin tässä ravintolassa liha haudutetaan pitkään uunissa mahtavien mausteiden kera. Tuloksena kerrassaan suussa sulavaa vuohta. 





keskiviikko 10. elokuuta 2016

Seitsemän ensimmäistä työpaikkaani

Taas on haasteita liikkellä ja tällä kertaa aika hauska #first7jobs-haaste eli seitsemän ensimmäistä työpaikkaani. Siis väki listailee ensimmäisiä työpaikkojaan. Minusta tämä on äärimmäisen kiinnostavaa eli ei muuta kuin omia listoja tekemään. Sen voi julkaista vaikka facebookissa, jos ei muuta kanavaa satu olemaan. 

Eli tässä siis oma listani. Mukana ovat vain työt, joista on todistukset olemassa eli ne, joista on maksettu ihan oikeaa palkkaakin. 

1. siistijä ja yleismiesjantunen
Ensimmäisenä kesätyönäni olen siivoillut rappukäytäviä sekä teollisuushalleja. Ikää taisi olla 17-vuotta ja itse asiassa samaa puuhaa taisin tehdä parinakin kesänä lukioaikoina. Niistä tienatuilla rahoilla ostin sitten ensimmäisen autoni heti 18-vuotiaana, vaaleansinisen 80-luvun Ford escortin. 

2. postivirkailija
Lukion jälkeen pääsin kesätöihin postiin. En jakamaan tai lajittelemaan vaan ihan kassalle, postivirkailijaksi. Suhteillahan tuo ensimmäinen työpaikka irtosi mutta sen verran hyvin hommani hoidin, että pääsin samoihin töihin myös myöhemmin toisessa kaupungissa. Silloin 90-luvulla kun ihmiset vielä lähettelivät ahkerasti kortteja ja paketteja niin postivirkailijoitakin tarvittiin vähän erilainen määrä kuin tänä päivänä.

3. matkatoimistovirkailija
Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan markkinointia ja matkailua. Jotenkin tuo matkailupuoli veti enemmän puoleensa vaikka opiskelin sitä vain sivuaineena. Niinpä vietin kaksi kesää matkatoimistossa ja lisäksi myös pari joulusesonkia. Tykkäsin työstä kovasti ja myöhemmin palasinkin niihin töihin pidemmäksi aikaa. 

Tämä oli sitä matkatoimistojen kultaaikaa kun netissä ei matkoja varailtu vaan ihmiset asioivat ihan matkatoimistossa - oli sitten kyseessä laiva-, juna- tai lentolippujen varaus. Kaikki mahdolliset matkat hoidettiin - oli sitten kyse opiskelijoiden mahdollisimman edullisesta junamatkasta Lappiin, räätälöidystä maailmaympärimatkasta tai useamman sadan hengen ryhmämatkasta. 


Tämä työ opetti valtavasti organisointikykyä ja stressinsietoa - kaikkia asioita kun ei millään voinut ja pystynyt aina hoitamaan kerralla kuntoon. Vastauksia piti odotella, soitella, lähetellä faxeja perään jne. Sähköpostia ei todellakaan ollut joka taholla saatikka sitten mitään nettisivuja, joista olisi voinut tietoa etsiä. 

4. myyntineuvottelija
Valmistumisen jälkeen olin hetken "oman alani" töissä eli myyntineuvottelijana paikallisradiossa. Myin yrityksille mainosaikaa ja tein mainoksia. En tykännyt yhtään ja aika nopeasti vaihdoinkin sitten takaisin matkailualalle. 

5. matkaopas
Niinhän siinä sitten kävi, että matkatoimistosssa työskennellessä alkoi veri vetää maailmalle. Olin aina halunnut jossain vaiheessa opiskella tai työskennellä ulkomailla mutta sopivaa hetkeä ei tullut aikaisemmin. Olin 25-vuotias kun laitoin hakupaperit Aurinkomatkoille. Aika ex tempore-päätös mutta sitä ei ole koskaan tarvinut katua. Itse asiassa se oli elämäni parhaimpia päätöksiä! 

En ollut koskaan unelmoinut oppaan työstä ja muistan, että haastattelussakin asiaa kysyttäessä sanoin suoraan, että en ole koskaan tästä työstä unelmoinut mutta koen, että olisi mielenkiintoista nähdä myös tuo puoli matkailualasta. Ilmeisen hyvä vastaus sillä kurssille pääsin ja sieltä lopulta myös töihin. Tosin muutama mutka oli matkassa - nimittäin opaskurssimme oli juuri syyskuun 11.päivän terroritekojen aikaan ja sen jälkeen matkailuala oli hetken pienessä "paniikissa". Niinpä meillekin ilmoitettiin tylysti, että töitä en pystytä lupaamaan. Siinä vähän aikaa tuli sitten mietitttyä elämäntarkoitusta - olinhan irtisanonut asuntoni ja työpaikkani kurssille lähtiessä. 

No, olin onnekas ja muutamaa viikkoa myöhemmin minulle jo soitettiin, että työpaikka olisi tarjolla jos vain haluan lähteä Fuerteventuralle. Ei tarvinut edes miettiä. Kohtalo oli mukana matkassa - pääsin ensimmäisenä kurssimme oppaana maailmalle ja vieläpä ihan huippupaikkaan. Rakastuin saareen heti ensisilmäyksellä ja siitä tuli myös "kohtaloni". Myöhemmin nimittäin tapasin siellä nykyisen puolisoni ja myös tyttäreni syntyi saarella. Välillä sitä on tullut mietittyä, että minne elämä olisi mahtanut viedä ilman New Yorkin tapahtumia. Nimittäin opaskurssilla kohteekseni annettiin Marokko! Onneksi en sinne koskaan päätynyt - voi olla, että olisi opasura loppunut aika lyhyeen... 


6. kohdepäällikkö
Matkaoppaan töitä tein ensimmäiset kolme kautta eli käytännössä 1.5 vuotta ja sen jälkeen pääsin kohdepäälliköksi. Toki työt olivat osittain samoja kuin oppaana eli lentokenttäkuljetuksia, tervetulotuokioita, hotellitapaamisia ja retkiä. Mutta paljon oli myös paperihommia, suunnittelutehtäviä, kirjanpitoa, pr-hommia sekä tietysti tiiminjohtajan hommia. 

Tykkäsin työstä todella paljon ja olin onnekas, että sain työskennellä kohteissa jotka olivat itselleni rakkaita. Kesät Kroatian Dubrovnikissa ja Montenegron Budvassa sekä kaikki talvet Fuerteventuralla. Työt lopetin sitten vuonna 2011, jolloin jäin äitiyslomalle. Silloin oli takana 10 vuotta Aurinkomatkoilla - ja kaikki vuodet ihania muistoja täynnä! En päivääkään vaihtaisi pois vaikka välillä rankkaakin toki oli.  Harmi vain, että mitään päiväkirjaa ei tullut pidettyä sillä noista ajoista olisi saanut kirjoitettua vaikka mielenkiintoisen kirjan. 

Työt oppaana ja kohdepäällikönä ovat kasvattaneet myös eniten. Ilman sitä työtä en olisi sama ihminen kuin mitä olen tänä päivänä. Nuorempana olin ehkä hieman hiljainen ja jopa ujo mutta se karsiutui tuossa työssä nopeasti ja nykyään en hätkähdä enää pienistä. Esiintyminen vieraille tai isoille ihmismassoille ei enää jännitä. Kun tietää, mistä puhuu niin on helppoa esiintyä vakuuttavasti ja jos ei aina tiedäkään, niin opas osaa aina improvisoida :-) 

Ja kun on 10 vuotta selviytynyt siinä työssä niin voisin väittää, että selviää jo melkeinpä mistä tahansa työstä. 



7. Suomi-koulun opettaja
Nyt viimeisin työni on ollut aivan muuta kuin mitä koulutukseni on mutta jotenkin oman lapsen myötä on herännyt kiinnostus koulutusasioihin. Välillä olen miettinyt, että pitäisikö vielä lukea vaikka opettajaksi mutta en kuitenkaan taitaisi sitä työtä jaksaa tehdä ihan joka päivä. Näin osa-aikatyönä erittäin antoisaä. 



Mikä onkaan sitten se kahdeksas työpaikkani? Siitä ei ole vielä mitään tietoa... Tällä hetkellä tärkein työni on nimittäin vielä kotiäitiys. Puolison töiden vuoksi kokopäiväinen työ olisi tällä hetkellä aika mahdoton yhtälö ilman ulkopuolista apua. Ja näillä Espanjan palkka- ja työehdoilla ei ole järkeä lähteä itse töihin jos melkein koko palkka menisi sitten lastenhoitajan kuluihin. Eli toistaiseksi jatkan vielä kotiäitinä. Vaikka toki välillä on käynyt mielessä se, että jotain ihan kunnon töitäkin olisi kiva tehdä. Mutta onneksi vielä en ole keksinyt, että mitä se voisi sitten tulevaisuudessa olla... Ajatuksia ja ideoita on kyllä paljon. Kun jossain vaiheessa se ajatus kirkastuu, niin sitten voin ehkä paremmin alkaa suunnittelemaan paluuta takaisin työelämään.