Karkkihiirenä Kanarialla

Kun vietin ensimmäisiä vuosia täällä Kanarialla, tarkemmin sanottuna 2000-luvun alussa Fuerteventuralla, ei ollut karkkihiiren elämä kovinkaan helppoa. Tuohon aikaan meidän pikkukylästä löytyi pari ruokakauppaa ja karkkihyllyt eivät kauheasti notkuneet. Itse asiassa niitä melkeinpä piti etsimällä etsiä - valikoima ei siis ollut kummoinen. Ja se koostui lähinnä mauttomista espanjalaisista makeisista, jotka eivät sen kummemmin maistuneet miltään  muulta kuin sokerilta - oli väri sitten sininen, vihreä tai punainen. Muistan sen juhlapäivän kun kävimme parin päivän visiitillä Teneriffalla, josta löytyi ihan oikea Haribon pikkukauppa ja siellä oli irtokarkkeja! Niitä sitten ostettiin pussikaupalla myös tuliaisiksi saaren muille suomalaisille. Samaten sukulaisten Suomesta tuomia karkkituliaisia jaettiin ystävien kesken. 

Saaren parhaimmat karkkitarjonnat löytyi saaren eteläosasta, sillä se oli saksalaisten valtaamaa aluetta joten jonkinlaisia salmiakkeja saattoi sieltä löytää. Parhaimpina maistuivat ns. kissakarkit tai suolakalat, joskin jälkimmäisiä oli tarjolla harvemmin. 

Mutta myös muut saman merkin karkit kelpasivat noiden vuosien aikana. Esim. Tappsyihin tuli pieni riippuvuussuhden yhden talven aikana kunnes kiintiö sitten tuli jonain päivänä täyteen enkä sen jälkeen ole tainnut ostaa pussin pussia. 

Pikkuhiljaa kylämme kasvoi ja "kehittyi" - jopa pieni karkkikauppa avattiin jossain vaiheessa. Ja vielä meidän kotikadullemme! Siellä tulikin vierailtua melko ahkerasti - etenkin sunnuntaisin, joka usein oli vapaapäivämme. Siellä valinnanvaraa oli jo enemmän mutta valitettavasti edelleen kaikki sitä samaa mautonta linjaa. Mutta paremman puutteessa nekin kelpasivat. 

Vuosi 2005 oli merkittävä sillä silloin avattiin naapurisaari Lanzarotelle Ikea ja näin tarjolla oli vihdoin myös skandinaavisia karkkeja. Niitä käytiinkin ostamassa (muiden ostoksien lisäksi) ainakin pari kertaa vuodessa. Ehkä vähän useamminkin... Meillä oli jopa jossain vaiheessa retki Lanzarotelle, joka oli nimeltään Lanzarote shopping! Kerran jopa huijasimme bussikuskin viemään meidät tuolla retkellä Ikeaan sillä varjolla, että jotkut asiakkaat halusivat sinne ostoksille. Tosiasiassa ne "asiakkaat" olivat vanhempani, jotka olivat retkibussin mukana. Ja miten sattuikaan, että juuri tuolla retkellä oli kohteemme molemmat oppaat retkeä vetämässä :-) No, onneksi bussikuski ei ollut mikään tosikko ja vietti ihan mielellään tauon Ikeassa sen sijaan, että olisi pitänyt hengailla ostoskeskuksessa pari tuntia. Silloin tosiaan kävimme ostosretkellä Lanzaron Biosfera-ostoskeskuksessa, koska Fuerteventuralla ei ollut ostoskeskusta eikä juuri muitakaan kauppoja. 

Vuosi 2009 oli sitten seuraava merkittää vuosi sillä silloin avattiin Fuerteventuralla ensimmäinen Lidl ja sen myötä saimme myös joskus ostettua tuttuja herkkuja. Lidlillä taisi olla kerran, pari vuodessa ns. skandinaaviset ruokaviikot ja silloin oli myynnissä esim. ruisvarrasta ja turkinpippureita. Niitä sitten hamstrattiin kassikaupalla kotiin ja viimeiset salmiakkipussit taisivat kuukausien kuluttua olla jo aika tahmaisia mutta kelpasivat edelleen. 

Hiljattain Lidl myi "suomalaista" lakritsia, joka todellakin maistui aivan Pandan lakulta. 

Mutta vähitellen sitä makuaisti kai jotenkin mukautui ja loppujen lopuksi salmiakki on jäänyt kokonaan pois karkkihiiren valikoimista. Ja nykyään nuo espanjan mauttomat karkitkin maistuvat silloin tällöin. Vaikka nykyään olisi ihan suomikarkkejakin tarjolla! Nimittäin täällä nykyisellä kotisaarella Gran Canarialla on tarjolla suomalaisia karkkipusseja melkein kaupassa kuin kaupassa - etenkin täällä saaren eteläosassa. Las Palmasissa en niitä kauheasti nähnyt mutta en kyllä etsinytkään. 

Nykyään Haribon karkkeja, jopa irtokarkkeja, saa lähes kaikista kaupoista. 

Nykyään irtokarkit ja salmiakit ovat hävinneet lähes täysin karkkihiiren ostoslistalta mutta tilalle on tullut suklaa. Ehkä johtuu siitä, että tytär ja puoliso ovat melkoisia suklaanystäviä joten vähitellen itsekin olen oppinut pitämään suklaasta. Ennen Fazerin suklaa saattoi säilyä kuukausia kaapissa sillä se ei 10 vuotta sitten todellakaan kuulunut suosikkeihin. Toisin on nykyään. 

Tosin suklaavalikoimakaan ei ole kummoinen täällä Espanjassa. Toki täältä löytyy tyypilliset Mars, Snickers, Milka, Nestle ja Toblerone sekä espanjan omat merkit. Mutta eiväthän ne tyydytä suklaanälkää samoin kuin vaikkapa Pandan suklaarusinat, Pätkis tai Maraboun minttusuklaa.

Ja esim. suklaakonvehteja täällä on tarjolla käytännössä Nestlen Caja Roja ja jokunen muu yhtä tylsä versio. Joten joulun aikaan voi vain unelmoida Pandan juhlapöydän konvehdeista... Ellei sitten joku satu tuomaan niitä tuliaisiksi! Meidän perheessä tuo boxi tyhjenee parissa päivässä - pikkuneiti syö ne, joissa on jotain kovaa täytettä, itse syön kaikki "valuvat" kuten pehmeän kinuskin ja minttusuklaan ja isäntä puolestaan loput. 

Tänään muuten bongasin uuden lempparisuklaan, jota sattumalta löytää joka kaupasta. Milkan Oreo-suklaa. Nam. Vetää vertoja jopa entiselle suosikille eli Fazerin joulusuklaalle (jota ei itse asiassa taideta enää edes myydä). 

Ehkäpä huomenna pitää testata tuo patukka uudelleen - ihan vain varmuuden vuoksi :-) 

Byrokratian kiemuroita - osa 2

Jatkoa edelliseen postaukseen, jossa selvittelin saaren sisäisen muuttomme aiheuttamaa paperinpyöritystä. Tänään siis suuntasin paikalliselle poliisilaitokselle tekemään osoitteen muutosta. Pääsin paikalle vasta klo 11.15 mutta olin kovasti ilahtunut, sillä edessäni oli vain yksi henkilö. Menin siis jonon jatkoksi odottamaan. 

Odotin hetken ja taakseni alkoi kerääntyä väkeä. Odotin lisää ja lisää väkeä ilmaantui. Välillä joku jonosta kyllästyi odottamaan mutta uusia tuli pikku hiljaa lisää. Jono ei kuitenkaan lyhentynyt sillä edessäni oli se samainen yksi henkilö koko ajan. Jonotettiin siinä sitten lisää. Kaiken kaikkiaan tunti meni kunnes vihdoin klo 12.15 (eli 45 min ennen sulkemisaikaa) tuli poliisi paikalle jakamaan numerolappuja. Siinä vaiheessa takanani oli jo n. 30 henkilöä odottamassa. 

No, nopeastihan tuo jono häviää koska valtaosa lähtee kotiin samantien. Numeroita jakava poliisi nimittäin tarkistaa, että onko sinulla kaikki tarvittavat paperit ja kopiot mukana. Jos ei ole, niin lyö käteen lapun jossa kerrotaan  että mitä pitää olla. 

Niinhän siinä kävi, että palasin takaisin kotiin tyhjin käsin. Tai olihan minulla se lappu, jossa luki tarvittavien paperien ja kopioiden nimet. Jee. Olisihan tuo ollut kiva saada eilen kun puolisoni kävi sitä kysymässä mutta eivät suostuneet antamaan. No, nyt on saatu lappu tunnin jonotuksen ansiosta ja ensi kerralla jonotetaan sitten taas lisää. Sitten kun seuraavaksi on mahdollisuus sinne suunnata klo 9-13 välillä odottamaan tuntikausiksi. Ehkäpä ensi viikolla... 

Tämän reissun ansiosta olen nyt viisaampi sillä tiedän, että ensinnäkin nykyinen residenciani on päättynyt jo 7 kuukautta sitten. Vaikka pitäisi olla voimassa viisi vuotta ja viimeksi kävin asemalla uusimassa kortin 2013 kun tänne muutimme. No, syystä tai toisesta on korttini laitettu astumaan voimaan vuodesta 2010 eli on mennyt umpeen viime vuoden puolella. Onneksi ei ole ollut tarvetta. 

No, lisäksi tiedän nyt että mitä papereita otan mukaan kun seuraavaksi laitokselle pääsen suuntaamaan.

- passi tai henkilökortti  (tämä oli jo mukana)

- todistus kunnantalolta (certificado de empadronamiento) että olen asukkaana ilmoittamassani osoitteessa

- kopiot tiliotteesta viimeisen kuuden kuukauden ajalta ja todistus siitä, että tilillä on ollut jatkuvasti hyvin rahaa ja tällä hetkellä vähintään 5000 euroa

- todistus yksityisestä, täysin kattavasta sairasvakuutuksesta sekä maksukuitti vakuutuksesta vuodeksi eteenpäin

- Kaikki nuo alkuperäisinä ja kopioina 

Nämä siis tarvitaan kun et ole töissä. Ei auta vaikka oletkin ihan vapaaehtoisesti kotirouvana etkä ole edes työttömänä työnhakijana. Ei auta vaikka puoliso on töissä ja hänen tulonsa ovat monta kertaa enemmän kuin keskikanarialaisen palkka. Ei auta vaikka olet espanjalaisen lapsen äiti. Eli money talks - rahalla saa. No, onneksi nuo kaikki edellämainitut pystyn toimittamaan joten ei muuta kuin ensi viikolla jonottamaan uudelleen. Ihanaa :-) 

Nämä edellä mainitut siis koskevat vain EU:n kansalaisia ja sellaisia, jotka eivät ole tällä hetkellä töissä. Jos olet töissä, niin asia muuttuu ja silloin pitää esim. toimittaa seguridad socialin toimittama vida laboral -todistus, josta käy ilmi tarkat tiedot töistä, maksetuista sosiaaliturvamaksuista, palkoista jne. Enkä edes halua tietää, että mitä vaaditaan jos et ole EU:n kansalainen. 

Joka tapauksessa samassa jonossa siellä asemalla kaikki jonotetaan - ei ole väliä oletko töissä vai et tai oletko monacolainen, marokkolainen vai muoniolainen. 

Eikä tarvitse ihmetellä byrokratian suurta määrää - oheinen taulukko selvittää mukavasti sen, että miten virkamisten määrä on tässä maassa lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Joten pitäähän niillekin jotain hommaa keksiä... 

Byrokratian kiemuroita

Nämä etelä-Euroopan maat ovat tunnettuja siitä, että täällä byrokratia pyörii vähän eri tavalla kuin pohjoisessa. Ei ole olemassa minkäänlaista  väestörekisteriä tai muuta järjestelmää, josta tieto asukkaista & kansalaisista löytyisi eikä tästä syystä mikään tieto kulje laitoksesta toiseen. Esim. osoitteen vaihtuessa pitää itse hoitaa ilmoitus ihan jokaiselle tasolle. Ensimmäisenä tietysti pitää mennä kunnantalolle ilmoittautumaan asukkaaksi. Sekään ei ole vain pelkkä ilmoitusasia vaan nykyään poliisi saattaa käydä kotona tarkistamassa, että todellakin asut kyseisessä paikassa. Meilläkin tarkastus tehtiin vaikka kyseessä on meidän omistamamme asunto. No, poliisin käynnin jälkeen voi sitten 10 päivää myöhemmin hakea kunnantalolla A4-lapun, jossa asuminen todetaan viralliseksi. Hauskaahan tässä on se, että muuten etukäteen tiedä että ketä kaikkia "asunnossasi asuu". Me esim. saimme ylimääräisen asukkaan sillä asunnon edellisen omistajan vuokralainen on meillä edelleen kirjoilla vaikka ei talossa ole asunut yli vuoteen. Mutta kun hän ei ole ilmoittanut pois muuttoa kunnantalolle niin papereissa sitten lukee edelleen, että herra Sigursteinsson (65-vuotias islantilainen) asuu meidän kodissamme. Jee, kivaa! 

No, toki teimme anomuksen että tämä herra poistetaan tiedoistamme mutta siihen menee kuulemma vuosi!!! Että näin täällä Kanarialla...

Sitten kun tämä certificado de empadronamiento-lappu on kädessä, niin sitten voi jatkaa virastokierrosta. Esim. vesilaitokselle pitää viedä niin saa veden hinnasta alennusta. Ja tietysti matkustamista varten tarvitaan todistus, certificado de residencia para bonificacion de viaje, jolla saa sitten alennusta esim. saarten ja manner-Espanjan välisistä lentolipuista. Mutta tietysti ennen tämän lapun saamista, pitää käydä poliisilaitokselle vaihtamassa osoite residencia-järjestelmään. Kaikki yli 3 kuukautta maassa asuvien pitäisi käydä ilmoittautumassa residenteiksi eli rekisteröitymättä sisäministeriön alaiseen ulkomaalaisrekisteriin. Siis tämä koskee myös EU-kansalaisia. Aikaisemmin tämä oli muodollinen ilmoitusjuttu mutta nykyään homma ei olekaan enää niin helppo vaan sitä varten pitää todistaa, että pystyy elättämään itsensä. Eli tänne ei vain tulla nauttimaan paikallisista eduista. Käytännössä siis tarvitaan tuloja tai puoliso, joka pystyy elättämään ja lisäksi yksityinen sairasvakuutus, jotta ulkomaalaiset eivät kuormita paikallista terveysjärjestelmää.

Käytännössä ensimmäinen oleskelulupa on voimassa viisi vuotta ja sen jälkeen se pitää uusia mutta tämän jälkeen luvan pitäisi olla pysyvä. Mutta kaikkihan ei ole täällä aina niin selvää.. 

Itse sain tämän todeta viimeksi pari vuotta sitten kun muutimme Fuerteventuralta tänne Gran Canarialle. Kävi ilmi, että edellisessä asuinpaikassa poliisit olivat tehneet jonkun virheen lupani kirjaamisessa ja niinpä minulla ei ollutkaan pysyvää lupaa vaikka olin residentti ollut jo enemmän kuin viisi vuotta ja lupa oli uusittu kertaalleen. Niinpä piti käydä läpi melkoinen paperisota, jotta minulle uusi kortti kirjoitettiin. Siitä huolimatta, että olen asunut täällä vakituisesti jo vuodesta 2007 ja kaiken lisäksi minulla on paikallinen puoliso sekä meillä on yhteinen tytär. Mutta niin vain piti toimittaa kaiken maailman laput ja kopiot, jotta saisin asua täällä ihan luvan kanssa. Loppujen lopuksi ratkaiseva juttu oli se, että minulta löytyy yksityinen täyden palvelun vakuutus eli en siis ole kuluerä Kanarian terveydenhuollolle. Toki kaikki olisi helppoa, jos olisi paikallisella työnantajalla täällä töissä. Mutta näin kotirouvana sitä ei ole näköjään kovin tervetullut tähän maahan.

Saa nähdä, että millainen paperisota on edessä huomenna kun pitäisi jälleen mennä vaihtamaan residencian osoitetta koska muutimme tänne saaren eteläosaan ja kortissa on tietysti Las Palmasin osoite. Tänään kävin tiedustelemassa asiaa Las Palmasin toimipisteestä mutta eivät suostuneet edes kertomaan, että mitä papereita ja kopioita tarvitsen. Puoliso puolestaan kävi tiedustelemassa asiaa täällä saaren eteläosassa mutta myöskään hänelle ei suostuttu tarkkoja tietoja kertomaan. Eli huomenna siis paikan päälle ja katsotaan, että miten käy. Kaikki kuulemma riippuu aina tapauksesta eli eivät voi antaa tarkkoja tietoja siitä, että mitä papereita ja kopioita tarvitaan. Olen siis varustautunut edellisestä kerroista viisastuneena kaikilla mahdollisilla kopiolla ja todistuksilla sekä niiden kopiolla. Lisäksi on kopiot passista, henkilökortista, residencia-kortista ja tuoreet passikuvatkin varmuuden vuoksi. Jotain silti todennäköisesti puuttuu. Olemmehan Kanarialla.

Ja kaikki nämä tietysti pitää käydä tekemässä paikan päällä eli jononumero käteen ja odottamaan. Niin ja toimistohan menee kiinni klo 13 eli jos huono tuuri käy, niin homma ei onnistu ja eikun seuraavana aamuna taas jonottamaan.

Ja tämä kaikki paperinpyöritys vain sen takia, että olemme muuttaneet 50km päähän vanhasta kodista.

En voi kuin sanoa, että Spain is different...

Pääsiäisviikkoa viettämässä - osa 3

Pääsiäisviikko jatkui mukavissa tunnelmissa sillä perjantaina saimme ystäväperheen vierailulle Las Palmasista. Suunniteltu rantareissu jäi väliin mutta ei haittaa-aina mukavampaa on viettää aikaa ystävien kanssa. Kia oli odottanut tätä vierailua jo kovasti sillä perheen tyttö on Kian parhaita ystäviä. Päivää vietimme rennosti kotosalla ja lounasta söimme "naapurissa". No, ei nyt ihan kirjaimellisesti mutta melkein. Tuossa meidän taloyhtiön naapurissa on nimittäin pieni ostoskeskus, josta löytyy mm. näppärä joka päivä klo 8-22 avoinna oleva ruokakauppa mutta sen lisäksi myös muutama kahvila ja ravintola. Yhdestä ravintolasta on tullut vakiopaikkamme, jonne suuntaamme silloin kun emme muutakaan ruokapaikkaa keksi ja kotona syöminen ei syystä tai toisesta houkuttele tai onnistu. Kuten tänään - jääkaapissa ei nyt sattunut olemaan mitään, josta olisi saanut ruokaa tehtyä seitsemälle hengelle joten menimme siis tuohon naapuriravintolaan. Nopea palvelu ja ok, kohtuuhintainen ruoka - mitäpä sitä muuta kaipaa. Ja parasta on se, että se on tosiaan kotiovelta parin minuutin kävelymatkan päässä. 

Aamulla ennen vieraiden saapumista ehdimme viettää pikkuneidin kanssa pienen "touhutuokion". Tällä kertaa harjoittelimme ensin kuvasta piirtämistä ja malliksi otimme kamelin - koska sellaiseen juuri pari päivää sitten pääsimme tutustumaan. Taustan teimme vesiväripuukynillä ja -tusseilla, jotka ovat todella kivoja. Eli ovat kuin tavallisia puukyniä ja tusseja mutta muuttuvat vesiväreiksi kun pinnan "maalaa" vedellä sudin avulla. Lopuksi piirsimme kamelin mustalle paperille, leikkasimme sen irti ja liimasimme työn päälle. Hienoja tuli. 

 

Harjoittelimme myös kirjaimia hauskan tehtävän avulla. Eli mietimme jokaisesta kirjaimesta jonkun sanan ja piirsimme sen kuvan sekä kirjoitimme sanan paperille. Helppoa, nopeaa eikä tarvitse mitään etukäteisvalmisteluja. 

Kaikki isot kirjaimet ja ison osan pienistä neiti kirjoitti ihan itse ja sanat kirjoitin minä mutta pikkuneiti saneli kirjaimet. Gorillan piirsin itse mutta muut neiti piirsi itse. Hommaa voisi jatkaa vielä vaikka kuvien värityksellä. Huomenna jatkamme H-kirjaimesta eteenpäin. 

Ja kun kirjaimien kanssa touhusimme, niin kaivoimme esille myös Tatun ja Patun oudot aakkoset -kirjan, josta neiti tykkää kovasti. Kuten yleensäkin kaikista Tatu ja Patu -kirjoista. 

Ja niinhän siinä kävi, että luettavaksi neiti toi myös Tatun ja Patun Suomi-kirjan. Se onkin ulkosuomalaiselle lapselle hyvä kirja. 

Ehdimme myös pelailla Ekapeliä tietokoneella. Kyseessä on tietokoneella tai mobiililaitteella (meillä myös sovellus Ipadissa) pelattava oppimispeli, joka harjoittaa ennen kaikkea lukemistaitoja mutta tarjolla on myös matikkaversio. Suosittelen kaikille tämän pelin lataamista sillä sen avulla on helppoa ja mielenkiintoista harjoitella ensin kirjaimia ja äänteitä sekä myöhemmin lukemista.

Ekapelin taustalla on Jyväskylän Yliopiston Lapsen kielen kehitys-tutkimuksessa tehdyt havainnot ja tutkimustulokset. ja pelit on kehitetty neuropsykologian professori Heikki Lyytisen sekä Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin työryhmän toimesta. 

Ekapelin esi- ja alkuopetuksen versioissa (Ekapeli-Eskari ja Ekapeli-Yksi) harjoitellaan kirjain-äännevastaavuutta. Lisäksi Ekapeli-Yhdessä harjoitellaan myös tavujen ja sanojen tunnistavaa lukemista. Ekapeli-Sujuvuus on tarkoitettu tarkoille lukijoille, joilla on vaikeuksia lukemisen sujuvuuden kanssa. Pelissä luetaan tekstejä sekä tehdään harjoitteita, joilla pyritään nopeuttamaan tavujen, sanojen ja lauseiden lukemista.

Neiti ei tee käytännössä enää virheitä tällä Ekapeli-Yksi tasolla eli kohta pitänee siirtyä jo seuraavalle tasolle. 

Matematiikka koostuu isosta joukosta erilaisia tietoja ja taitoja, jotka kehittyvät vaiheittain lapsen oman tutkiskelun ja oppimisen sekä opetuksen ja siihen liittyvän harjoittelun kautta. 
Tässä palvelussa tarjotaan tutkimukseen pohjautuvaa tietoa lasten matemaattisista tiedoista ja taidoista. Pääpaino sisällöissä on niissä taidoissa, jotka kehittyvät esikoulusta toiselle luokalle.

Hienosti sujuvat jo helpot yhteenlaskut vaikka matikka ei olekaan neidin suosikkeja. Onneksi papi on matemaatikko koulutukseltaan (ei tosin ammatiltaan...) joten tulevaisuudessa on taustatukea taatusti tarjolla, jos sitä tarvitsee :-)

Iltapäivän ratoksi katsoimme pääsiäisteemaan sopivan Ice Age- minielokuvan. Kesto oli vain 25 minuuttia mutta loppujen lopuksi katsoimme sen kahteen kertaan, koska pikkuneiti sitä halusi. Ice Age elokuvat ovat aina olleet pikkuneidin suosikkeja ja ovathan ne ihan hauskoja jopa aikuisten katsottavaksi. 

Launtaina suuntasimme läheiseen Sioux City -teemapuistoon, joka sijaitsee tuossa 10 minuutin ajomatkan päässä San Agustinissa. Kyseessä on wild west- teeman ympärille suunnattu puisto, jossa on erilaisia esityksiä ja lisäksi erilaisia eläimiä. 

Puistoon kannattaa mennä heti aamupäivällä sillä ensimmäinen show alkaa klo 11 ja siitä eteenpäin näkemistä on tasaisesti iltapäivään asti. 

Puisto avattiin jo 70-luvun alkupuolella ja joskus 80-luvulla se taisi elää parhaita vuosiaan. Jonkin verran paikkaa on toki vuosien mittaan paranneltu mutta vähän aikansa eläneeltä se vaikutti. Mutta toki pikkupojille mahtava vierailupaikka - etenkin jos on seurana muita pikkupoikia, joiden kanssa leikkiä.

Normaali sisäänpääsylippu näytti olevan 21.90 €/ aikuiset ja 15.90 €/ lapset eli ei todellakaan mitään halpaa lystiä. Residentit eli saaren asukkaat saavat lipuista alennusta ja nyt maksoimme n. 20 € aikuisen ja lapsen lipuista. 

 

Klo 12.15 "pääkadulla" järjestettiin vähän pidempi esitys, jossa oli mukana niin cowboyt, sheriffi kuin intinaanit. Meidän 4-vuotias pikkuneiti ei tästä niin välittänyt - pyssyjen paukuttelu oli pikkuprinsessalle vähän liian rajua. Mutta yleisössä olleet pojat olivat haltioissaan. 

 

Viiden euron lisämaksusta oli mahdollisuus poniratsastukseen ja tarjolla oli myös vähän isommille ratsastajille tunnin maastolenkki, jonka hinta oli 40 €. 

Alueella on pari ravintolaa, joissa oli ihan hyvännäköisiä ruokia tarjolla - hinnat olivat noin 10-15 euron välillä. Joku BBQ-lounas olisi ilmeisesti ollut myös tarjolla. Me jätimme ateriat tällä kertaa väliin ja suuntasimme kotiin syömään myöhäistä lounasta. Paikan päällä söimme vain jäätelöt (mehujää ja magnum-puikko 5 €)  ja mukaan otetut banaanit. Tosin sisäänpääsyn luona oli kyltti, että omia juomia ja ruokia ei saisi ottaa mukaan mutta kyllä siellä ihmisillä oli omia pikkueväitä mukana. Tarkoittanee siis, että mitään piknikkiä ei siellä saa alkaa järjestämään :-) 

Iltapäivällä kotona touhusimme jälleen kaikenlaista, mm. muovailuvahalla ja vesiväreillä. 

Tyhjä suklaakonvehtirasia sai uuden elämän pikkuneidin leikkikaupassa sillä siihen askarreltiin muovailuvahasta erilaisia herkkuja. 

Hauskaa oli myös musiikki-maalaus. Kuuntelimme lauluja ja vesiväreillä ikuisitimme sen, mitä musiikki tuo mieleen. 

Ensimmäisen laulu oli Over the rainbow - Israel Kamakawiwo´ole. Superkaunis ukulelella soitettu versio, jonka esittäjä Israel Kamakawiwo`ole tuli tunnetuksi juuri tämän kappaleen avulla - tosin vain hieman ennen kuolemaansa. Pikkuneidille tuli laulusta mieleen tulivuori, josta lähtee säveliä ja lentävät ilman halki tytön kuunneltavaksi. 

Toisena kappaleena oli Diandra - pidä huolta. Tästä kappaleesta Kialle tuli mieleen Suomen kesä.  

Lopuksi kuuntelimme Beethovenin Fur Elisen ja siitähän tuli keväinen kukkaniitty mieleen. 

Sunnuntai menikin sitten rauhallisesti pääasiassa kotosalla. Siivoilin aamupäivällä kotia ja sillä aikaa pikkuneiti oli rakentanut terassille parikin erilaista majaviritelmää papin kanssa. 

 

Päivän ohjelmassa oli myös neidin suosikkijuttu eli erilaisten "kokeiden" tekeminen. 

Muuten olemme vain levänneet ja neiti on saanut luvan kanssa katsella lastenohjelmia normaalia enemmän. Huomenna kun on taas edessä arki, aikaiset herätykset, ajelut Las Palmasiin jne. 

Näin pääsiäisviikko tuli vietettyä erittäin mukavasti. Paljon ehdimme tekemään ja näkemään! Edessä pari viikkoa arkea mutta sitten onkin jo luvassa Fuerteventuran loma. Sitä odotellessa nautimme taas arkipuuhista. 

Ruokaa on line..

Täällä Espanjassa on elämä tehty helpoksi sen suhteen, että ruokaa on tarjolla vaikka ei kotoa jaksaisi lähteä mihinkään. Jos vain on netti käytössä, niin ruokaa saa tilattua ravintoloista ja kaupoista. Itse olen tilannut usein puhelimessani olevien Just eat ja  La Nevera Roja -sovelluksien kautta. Mutta toisaalta myös monilla isommilla ketjuilla on omat sovelluksensa, esim. Telepizzan kautta voi tilata pizzaa, pastaa, salaatteja ja jopa jälkiruokaa kotiin kannettuna. 

Telepizzalla on valikoimassa myös gluteenittomia pizzoja, jotka täällä ovat vielä melko harvinaisia juttuja. 

Eikä hintakaan huimaa - kolme peruspizzaa 7 € / kappale tai kolme perhepizzaa 11 €/ kappale. Ja pizzat ovat ihan kunnon pizzoja - eivät mitään surkeita ja veteliä ohutpohjaisia läpysköitä.

Toki kaikki ravintolat eivät ole vielä ihan näin nykyaikaisia mutta jos vain jaksaa soittaa, niin puhelimitse saa tilattua ruokaa hyvin monista ravintoloista ja tuovat ne kotiovelle kannettuna. Yleensä alle tunnissa on ruoka pöydässä siitä hetkestä kun on tilauksen tehnyt. Las Palmasissa käytimme näitä palveluita aina silloin tälloin mutta täällä etelässä olemme vasta kerran kokeilleet. Tosin silloin vähän huonolla tuurilla sillä intialainen kuski ei meinannut löytää perille. Mutta lopulta saimme ruoat pöytään. No, ruoka oli kuitenkin hyvää joten pieni odottaminen kannatti.

Ruoka on aina tullut perille kuumana ja joko muovisiin kertakäyttörasioihin tai foliorasioihin pakattuna. Toki itse voi sitten kattaa pöytää kauniimmin, jos kertakäyttörasiat häiritsevät. 

Ruokakaupasta olen tilannut myös ruokaa aina aika ajoin. Välillä kun on kiireitä ja haluan käyttää aikana johonkin ihan muuhun kuin ruokaostoksiin niin ei muuta kuin ruokatilaus menemään netin kautta. Itse olen testannut sekä Mercadonan että Carrefourin palvelun ja molemmissa on palvelu pelannut hyvin. Itse saa valita päivän sekä toimitusajan (esim. klo 9-11 välillä, klo 11-13 välillä, klo 13-15 välillä, klo 15-17 välillä, klo 17-19 välillä tai klo 19-21 välillä) ja ruokakassit kannetaan kotiin asti. Joka kerta kaikki tilaamani ruoat ovat olleet tuoreita, hyväkuntoisia ja pakasteet täysin priimaa. 

Viimeksi tällä viikolla tilasin Mercadonasta ruokaa ja ajaksi laitoin klo 9-11. Toimitus oli ovella kello 9.45 ja tästä palvelusta velotettiin 7 €. Sen verran olen valmis maksamaan tästä lystistä, varsinkin kun ruoka kyseisessä kaupassa on muuten suht edullista. Tarjolla on kaikki samat tuotteet kuin kaupassa eikä tuotteissa ole erikseen mitään kotiintoimitus-lisää. Vain ja ainoastaan tuo 7  € kotiintoimitusmaksu. 

Ruokien mukana tulee myös täysin eritelty lasku, josta voi tarkistaa että kaikki tilatut tuotteet ovat mukana ja  paljonko ne ovat maksaneet. 

Tässä muutamia hintoja ihan vertailun vuoksi.
Tuoreet jättikatkaravut kypsennettynä 10.37 € / kg
kreikkalainen jogurtti 6 purkkia 1.60 € 
6 viljan minipatonki 0.75 € / kpl
munakoiso 2.40 €/ kg
salaattiseospussi 1.65 €/ 400 g
avokado 4.30 € / kg 
banaanit 1.69 € / kg
porsaan sisäfilee 7.95 € / kg
kananfileepaisti 9.40 €/ kg
maalaiskananmunat 1.69 € / 6 kpl

Muutenkin nämä kotiinkuljetusjutut toimivat täällä aika hyvin. Meille esim. tuodaan viikottain vesikanisterit (täällä kun hanavettä ei voi juoda) ja myös leipomon täti käy joka päivä myymässä tuoretta leipää ja leivonnaisia. Eli kotoa ei tarvitse välttämättä poistua vaan kaiken tarvittavan voi saada myös kotiinkannettuna. Näppärää, jos vaikka joskus on kipeänä tai muuten elämä kiireistä. 

Tosin nykyään lähin kauppa ja naapurit ovat tuossa naapurissa, joten kovin pitkälle ei tarvitse lähteä jos jotain sattuu tarvitsemaan ja jaksaa muutaman askeleen ottaa :-)