perjantai 28. marraskuuta 2014

Kokkausta lasten kanssa - munariisipasteijat

Jälleen oli vuorossa kokkaushetki Kian koulussa ja tällä kertaa toiveena oli, että tekisimme jotain suolaista. Itse olen enemmän leiponut makeita juttuja ja suolaiset ovat aika lailla vieraita leipomisia meidän keittiössä. Mitä nyt pizzaa ja sämpylöitä on tullut tehtyä. Ja joskus jotain suolaisa pannaria. Mutta mitä leipoa 14 lapsen kanssa? Ja jotain sellaista, mitä voisi nauttia sitten iltapäivän välipalana. Siinäpä oli pulma, jota jouduin pohtimaan oikein pidemmän kaavan mukaan.

Viime viikkoina olen siis pohdiskellut ideoita, tutkinut keittokirjoja, testaillut erilaisia vaihtoehtoja. Pizza - ei sovi oikein välipalaksi. Sämpylät - niitä lapset leipovat koulussa jo muutenkin. Suolaiset muffinssit - en ollut tyytyväinen reseptiin ja makuun. Joten loppujen lopuksi päädyin pienellä riskillä tekemään munariisipasteijoita. Ne eivät ole lainkaan tyypillisiä täällä Espanjassa, joten en ollut varma että mikä on vastaanotto. Mutta muutakaan en keksinyt, joten pienellä jännityksellä lähdin kokkaushetkeä vetämään.

Etukäteen olin ajatellut leipoa taikinan itse mutta koska tämä viikko on menny flunssassa, päätin mennä helpomman kaavan mukaan ja ostaa taikinan valmiina kaupasta. Mercadonassa myydään valmista voitaikinan tapaista hojaldre-taikinaa, jossa on kaksi pientä neliönmallista taikinapohjaa. Hintaa pakkauksella on reilut 2 euroa.


Jokaisen levyn leikkasin puoliksi eli näin yhdestä paketista tuli taikinat yhteensä neljälle lapselle. Keittiöstäni löytyy valmiita ympyrän mallisia muotteja 4 kpl, joten niillä teimme sitten taikinaympyrät lasten kanssa. Jokainen sai tehtyä kolme pasteijaa omasta palastaan.

Täytteen teimme lihattomana koska osa perheistä on kasvissyöjiä. Eli tällä kertaa täytteeseen tuli vain riisiä ja kananmunia.  Muuten olisin ehkä laittanut täytteeseen esim. ilmakuivattua kinkkua tai chorizoa makua antamaan.

Riisin keitin etukäteen jo kotona ja maustoin sen curry-jauheella sillä mielestäni pelkällä keitettyllä riisillä niistä tuli aika mauttomia. Riisin tein omalla tyylilläni eli en keittänyt sitä normaalisti runsaassa vedessä vaan paahdoin ensin pannulla sipulia, valkosipulia ja currya. Ja sitten lisäsin riisin ja annoin sen kuullottua lähes läpinäkyväksi. Ja vasta tämän jälkeen aloin lisäämään keitettyä kanalientä vähitellen kunnes riisi oli kypsää. Näin saa makua ihan normaaliin valkoiseen riisiinkin ihan eri tavalla kuin vain vedessä keittämällä.

Myös kananmunat keitin etukäteen.

Kokkaustuokiossa aloitimme puuhan sillä, että valmistimme täytteen. Jokainen lapsi sai yhden kananmunan täytettä varten ja sen sitten itse kuorivat sekä hienonsivat haarukalla. Tämän jälkeen oli taikinan vuoro eli muotilla ottivat ympyröitä ja sitten lusikoivat täytteen taikinaympyröihin. Sitten pasteijat kännettiin puolikuun mallisiksi ja suljettiin haarukoilla. Ja lopuksi voideltiin kananmunalla.
Sitten vain kuumaan uuniin, n. 200 astetta ja 15 minuuttia. Uunista riippuen...

Mitään mallivalioita ei pasteijoista tietenkään tullut mutta makuhan se tärkein asia on. Ja tietysti se, että lapset saivat taas mukavan leivontakokemuksen.



Kaikki lapset suoriutuivat hommasta hienosti, toki muutamia piti hieman auttaa esim. kananmunan kuorimisessa ja sen hienontamisessa. Mutta muilta osin homma sujui itsenäisesti. Lapset veivät pasteijat sitten kotiin nautittavaksi, jotta vanhemmatkin pääsivät näkemään ja maistamaan. Ilmeisesti oikein hyviltä olivat pasteijat maistuneet, sillä luokan whatsapp-ryhmässä tuli paljon kiitoksia vanhemmilta.

Itselleni nämä kokkaustuokiot lasten kanssa ovat aina yhtä mukavia. Lapset ovat tulleet jo tutuiksi tässä kuluneen vuoden aikana ja on mukava olla osana koulun toimintaa. Ja tietysti on hienoa tutustuttaa lapsia kokkailun maailmaan jo pienestä pitäen. Hyvin harvalla lapsella on nimittäin mahdollisuutta kokkailuun tai leivontaan kotona. Joten nämä hetket ovat kovasti odotettuja myös lasten keskuudessa.


Seuraava kokkaushetki meillä on parin viikon kuluttua ja silloin tietysti leivotaan joulupipareita. Nekään eivät ole mitään tyypillisiä joululeivonnaisia täällä mutta viime vuosina toki tulleet tutummaksi monille perheille. Kiitos Ikean, jossa joulupipareita myydän melkeinpä läpi vuoden.

Huomenna olisi taas vuorossa Suomi-koulu mutta tällä kertaa pääsen vähän helpommalla sillä lapsilla on elokuvapäivä. Eli ehkäpä pääsen nauttimaan sillä aikaa kupposen kahvia muiden äitien kanssa ja tutustumaan paremmin muiden suomiäitien elämään tällä saarella. Ja tietysti mietittävää riittää myös tulevassa Suomi-koulun joulujuhlassa, jota vietämme 20.12.

Mukavaa viikonloppua!


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Unelmieni koti...

Aina välillä on kiva miettiä, että millainen olisi se unelmieni koti. Siis sellainen, johon olisi realistisen mahdollisuudet...Olisihan se toki ihanaa asua jossain merenrantahuvilassa ihanalla, lämpimällä paratiisisaarella niin että voisi pulahtaa lämminvetiseen altaaseen suoraan terassilta ja muutaman askeleen päässä olisi myös turkoosinsininen ja ihanan lämmin meri.

Olisihan tällainen ihan kiva, voisi suoraan pihalta mennä vaikka leijasurffaamaan. Mutta tällaiseen taidettaisiin tarvita jo vähän isompi lottovoitto...


Mutta joo, tuohan ei nyt ole ihan realistista joten tässä muutamia juttuja, joita olisi ihanaa olla tämänhetken unelmieni kodissa.

1. Ainakin kaksi, mielellään kolme kerrosta
Aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä, että kodin pitää olla yhdessä kerroksessa. Kuten oli edellisessä kodissamme Fuerteventuralla. Mutta nyt kun olemme asuneet reilun vuoden 3-kerroksissa kodissa, niin järjestely tuntuu hyvältä. On hienoa, että eri kerroksissa on tilat erilaisiin tarpeisiin. Ja portaat ovat pelkästään plussaa sillä niistä tulee hyvää hyötyliikuntaa päivittäin! Meillä on lähes 50 porrasta alakerrasta ylimpään kerrokseen ja niitä kun päivittäin aika monta kertaa kävelee molempiin suuntiin, niin samalla tulee hyvää jalkatreeniä. On myös kivaa, että tilaa on eri tasoissa etenkin silloin kun on vieraita talossa - tuntuu, että tilaa olisi näin enemmän ja sitä kautta myös enemmän omaa tilaa vaikka olisi enemmänkin väkeä talossa.

Itselläni ei ole niin väliä, että onko koti rivitalossa vai omakotitalossa. Molempia olemme kokeilleet ja molemmat vaihtoehdot ovat tuntuneet "omilta". Myös kerrostalon kattohuoneisto voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, jos vain terassia löytyy riittävästi ympäriltä.

Ennen asuimme omassa rauhassa omakotitalossa ja viihdyimme vallan mainiosti vaikka emme 4 vuoden aikana tutustuneet käytännössä lainkaan naapureihin. Talo oli yhdessä kerroksessa ja siinä oli 3 makuuhuonetta, tilava olohuone sekä keittiö. Ja pieni allas pihalla.


Nyt puolestaan asumme rivitalossa. jossa meillä on pieni etuterassi sekä vähän suurempi takaterassi. Molemmat sen verran suojaisia, että saamme olla niissä ihan rauhassa. Mutta toisaalta yhteisöllisyyttä on sitten tarjolla taloyhtiön uima-altaalla sekä lasten leikkipuistossa. Koko taloyhtiön alue on ns. suljettu eli asunnoista pääsee vain taloyhtiön pihakaduille, joissa ei kulje autoja. Eikä taloyhtiön alueelle pääse kuin porttien kautta. Eli lapsiperheelle loistava paikka. Varsinkin kun lapsiperheitä on paljon eli kavereita tulee aina riittämään naapurustossa. 
  

Nykyisessä kodissa kerroksia on siis kolme eli alakerrassa on oma autotalli, josta pääsee suoraan sisälle asuntoon. Samassa kerroksessa on meidän ns. monitoimihuone eli Kian leikkihuone, joka tarvittaessa toimii myös varavierashuoneena. Maatasolla meillä on keittiö, olohuone, wc sekä molemmat terassit. Ja yläkerrassa kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta.

          


 2. Tilava keittiö ja mielellään avomallinen
Espanjalaisissa kodeissa on lähes aina erillinen keittiö mutta itse haluaisin avokeittiön isolla saarekkeella. Ja muutenkin keittiössä saisi olla tilaa, etenkin työskentelytilaa. En pitänyt edellisen kotimme keittiöstä ja nykyisestä vielä vähemmän. Molemmissa samat ongelmat: erillinen keittiö, liian pieni ja liian vähän pöytätasoa sekä kaapistojen pyökinsävy (inhoan yli kaiken).

Olisi siis ihanaa saada tilava, valoisa (paljon luonnonvaloa) ja vaaleasävyinen keittiö. Keskelle iso saareke ja niin että tila olisi yhteydessä ruokailutilaan ja olohuoneeseen. Ja ehdottomasti kunnon kokoinen jääkaappi-pakastin yhdistelmä.

Jotain tämäntyylistä mutta erilaisilla kaapinovilla.


Ihan sileä valkoinen voisi olla kiva. Mutta ei kuitenkaan mitään huippumodernia ja kiiltävää. Ehkä jotain tällaista:

3. Asunnon värisävyt ehdottomasti jotain vaaleaa
Aikaisemmin unelmoin aina tummista puulattioista mutta nyt inhoan niitä yli kaiken. Nimittäin nykyisessä kodissamme lähes kaikki lattiapinnat ovat tummaa puuta. Ja niitähän saa olla siivoamassa koko ajan sillä kaikki jäljet ja pöly näkyvät välittömästi!! Mutta puulattiat ovat toki ihanat - oli se sitten lautaa, lankkua, laminaattia tai parkettia. Edellisessä kodissamme oli laattalattiat ja ne olivat kyllä käytännölliset mutta etenkin talvisin todella kylmät. Mutta siis jotain vaaleaa sävyä.

                                              Näistä esim. ylärivin sävyt olisivat hienoja


Ja portaat ehdottomasti vaaleat + lasia.


4. Vanha/vanhannäköinen tiiliseinä

Ei missään nimessä kokonaista seinää mutta pienenä yksityiskohtana jossain päin asuntoa. Vaikkapa keittiössä tai miksei jopa makuuhuoneessa.



5. Riittävästi terassi/piha-aluetta mutta ei missään nimessä aitoa nurmikkoa

Nykyisen kodin terassit ovat ihan riittävät mutta voisivat ne vähän isompiakin olla. Ja mielellään niin, että ulkotilaa olisi sekä aamuauringon että auringonlaskun suuntaan.

Edellisen kotimme piha-alue oli meillä kovassa käytössä ja nautimme usein niin aamiaista kuin lounasta terassilla. Etenkin tekonurmi oli huippujuttu. Alussa piha-alue on nurmikkoa ja sen hoitaminen ja kauniina pitäminen oli lähes mahdoton tehtävä. Mutta onneksi saimme tekonurmen sillä se lisäsi pihan käyttöä valtavasti.

Nykyisen kotimme terassit ovat ihan laatoitettuja mutta nekin ihan ok. Tosin terassit ovat olleet aika vähäisellä käytöllä. Osittain säiden vuoksi mutta ennen kaikkea sen takia, että liikenteen tuomaa mustaa nokea on terasseilla jatkuvasti. Niitä saisi olla joka aamu pesemässä, jotta pysyisivät puhtaina.

6. Sijainti mielellään keskeinen eli palvelut lähellä mutta kuitenkin niin, että kaikki suurkaupungit pölyt ja saasteet eivät olisi riesana jatkuvasti 

Nykyinen kotimme on juuri se, jota etsimme kun tiesimme että Las Palmasiin tulisimme muuttamaan. Satuimme nimittäin vuosia sitten vierailemaan ystävien luona, jotka asuvat juuri tämän taloyhtiön yläpuolella ja muistan, että silloin terassilta katselimme näitä taloja. Ja totesimme, että nuo olisivat ihan unelma-asuntoja. Tosin tuohon aikaan vuokrat näissä taloissa olivat reippaasti yli 1500 euroa kuukaudessa eli silloin emme näistä ihan tosissaan edes haaveilleet. Mutta loppujen lopuksi muutto viivästyi  vuosia ja kun lopulta aika koitti, kävi tuuri ja saimme juuri sen kodin, josta olimme haaveilleet. Ja edullisemmin kuin mitä vuokra olisi ollut vuosia sitten. Toki edelleen maksamme korkeata vuokraa kaupungin hintatasoon nähden mutta siihen on syynsä. Vastaavia taloyhtiötä ei nimittäin koko kaupungissa ole juurikaan tarjolla.

Mutta muuttaessamme emme tienneet sitä, että liikenteen pölyä ja nokea kulkeutuisi tänne näinkin paljon. Toki tuossa lähellä kulkee vilkasliikenteinen moottoritie mutta siitäkin huolimatta asia oli yllätys. Ja tämä fakta on itse asiassa itselleni se suurin negatiivinen asia tässä kodissa. Kuten myös se fakta, että näiden ostaminen olisi ihan hulluutta. Halvimmillaan näitä asuntoja on myyty 350 000 € mutta esim. tällä hetkellä hintapyynnöt ovat jo yli 400 000 €. Mikä on mielestäni ihan liian paljon. Vaikka kuinka harvinaisia olisivatkin tässä kaupungissa.

Olen siis valmis tinkimään sijainnissa, jossa vastaavanlaisen asunnon saisi vähän kauempaa. Sillä joka tapauksessa joudumme myös nyt käyttämään autoa lähes kaikkeen liikkumiseen. Eli voisin hyvin kuvitella asuvani vähän kauempana keskustasta.

7. Ainakin kaksi kylpyhuonetta, ehkä jopa kolme
Espanjassa on lähes aina tämänkokoisissa taloissa kaksi kylpyhuonetta, joten se ei tule olemaan mikään ongelma. Tällä hetkellä meillä ei ole pohjakerroksessa lainkaan vessaa/kylpyhuonetta mutta siellä olisi kyllä hyvä sellainen olla. Etenkin kun saavumme rannalta niin olisi mukavaa päästä suoraan autotallista suihkuun eikä niin, että joudumme kävelemään koko talon läpi ylimpään kerrokseen.

8. Uima-allas olisi mukava olla
Meillä oli edellisessä kodissa pieni uima-allas pihalla ja nykyisessä on taloyhtiön uima-allas joten olemme tottuneet siihen, että allas on tarjolla. Talvellahan sitä ei tule käytettyä mutta heinäkuusta syyskuulle altaalle on kyllä käyttöä. Silloin kun on sen verran lämmintä päivisin, että esim. leikkipuistoon ei juurikaan huvita mennä ulkoilemaan.

9. Paljon luonnonvaloa
Kuulostaa itsestäänselvyydeltä mutta valitettavasti täällä espanjassa ikkunat ovat monesti todella pieniä. Riippumatta siitä, että onko asunto uusi tai vanha, pieni vai suuri. En teidä, että onko paikallisilla arkkitehdeilla joku pätevä syy niihin vai minkä takia niitä suositaan. Puolisoni veikkasi syyksi sitä, että kesäkuumalla ei lämpö pääse turhaan asuntoja kuumentamaan. Ja yleensä ikkunoiden eteen vedetään aina myös ulkopuolella olevat suojakaihtimet. Jotta valo ja lämpä ei vain pääsisi sisälle asuntoon.

Joka tapauksessa unelmieni kodissa olisi siis isot ikkunat ja paljon luonnonvaloa. Siitäkin huolimatta, että kesällä joskus sitten saattaa olla vähän lämmin. Mutta ei haittaa!  Olohuoneesta terassille voisi johtaa isot lasiset pariovet, keittiössä ehdottomasti useampia ikkunoita ja kaikissa kylpyhuoneissa pitäisi myös olla ikkunat.


10. Sauna ja lämmitetty poreallas ulkosalla 
Ja jos oikein pääsisi unelmiaan toteuttamaan, niin kodistamme löytyisi ehdottomasti myös sauna. Ihan sellainen pieni sähkökiukaalla varustettu koppi riittäisi. Itse en kyllä ole kauhea saunan ystävä mutta puolisoni sitäkin enemmän, Mutta olisihan se mahtavaa, jos pystyisi esim. talvella käymään saunomassa ja sitten pulahtaa viileään uima-altaaseen (jota ei talvella muuten tulisi käytettyä..). Myös lämmitetty poreallas terassilla voisi olla aika ihana.

Kyllähän tuollainen parin hengen poreallas mahtuu vaikka sinne kattoterassin kulmaan (jos vain rakenteet muuten kestävät...).



Eli tällaisilla eväillä lähtisin suunnittelemaan unelmieni kotia. Jos vaikka jonain päivänä päädymme sellaisen ostamaan. Siihen asti koitamme ottaa parhaat puolet siitä, missä nyt asumme. Ja eihän tässäkään asunnossa mitään suurempaa valittamasti ole. Mutta saahan sitä aina unelmoida...






sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sateisen viikonlopun touhuja...

Täällä Kanarialla on ollut todella sateinen viikko ja samoissa merkeissä on jatkunut viikonloppu. Välillä on aurinko vähän pilkahdellut mutta pääasiassa on ollut pilvistä, erittäin tuulista ja sateista. Ja vettä on tullut ihan reippaasti. Kuten pohjakerroksen katosta näkyy...




Kialla jäi viime viikolla koulu vähiin kun ensin oli vieraita ja sitten iski silmätulehdus. Ensin oikeaan ja sitten myös vasempaan silmään. Onneksi lääkärin määräämät silmätipat alkoivat nopeasti tehota ja nyt ovat silmät siinä kunnossa, että huomenna neiti pääsee jo kouluun.

Mutta viikonloppu on mennyt mukavasti kaikenlaista touhuten. Ja sateista huolimatta olemme onneksi päässeet joka päivä edes hetkeksi ulkoilemaan. Perjantaina oli jopa ihan aurinkoinen aamupäivä, joten vietimme mukavat pari tuntia Juan Pablo-puistossa.





 Perjantai-illalla satoikin sitten vettä ihan kaatamalla joten iltapäiväksi suunniteltu ulkoiluhetki vaihtui ostoskeskukseen. Las Palmasin satamassa on El Muelle -ostoskeskus, jossa emme ole koskaan käyneet. Joten päätimme lähteä katsomaan, että mitä sieltä löytyy... No, aika pettymys oli paikka. Kauppoja oli avoinna vain muutamia kymmeniä ja valtaosa liiketiloista oli tyhjillään. Joten tuskinpa toiseen kertaan sinne suuntaamme. Mutta toki iltapäivä siellä meni ihan mukavasti ja jopa Jesus (joka ei yleensä shoppailua harrasta) sai täydennettyä vaatevarastoaan. Ihailimme myös tovin hienoa Belen-joulukuvaelmaa, joka oli juuri rakennettu.



Myös itselleni löysin uuden käsilaukun Paco Martinez-kaupasta, hinta 25 euroa. Eihän se mitään aitoa nahkaa ole mutta hintansa puolesta juuri sopiva arkilaukuksi.


Ja Kialle löytyi puolestaan neidin kovasti toivoma Frozen-ilmapallo. Neiti sai samanlaisen kun olimme Madridissa mutta valitetavasti jouduimme jättämään sen sinne koska eihän palloa voinut lentokoneeseen ottaa. Ja siitä lähtien on neii pyytänyt uutta palloa.



Lauantaina touhuilimme aamun kotosalla sillä Kia halusi ehdottomasti askarrella jotain. Ensin neiti harrasti kivimaalausta ja tuotoksena oli angry birds kokoelma.


Ja lisäksi askartelimme hauskoja lumiukko-joulukortteja. Kian vastuulla oli lumiukon painaminen, jotka toteutimme pompom-pallojen ja askartelumaalin avulla. Kun lumiukot olivat kuivuneet, liimasimme lumiukoile tarranenät ja lopuksi piirsin loput.


Sunnuntaina aamupäivällä pidimme pienen kotileivontahetken. Ensi viikon perjantaina olen taas lupautunut pitämään kokkaushetken Kian koulussa, joten piti vähän testailla eri reseptejä sitä varten. Tähän asti pää on lyönyt tyhjää sillä ensi kerralla pitäisi valmistaa jotain suolaista. Ja itse leivon enemmän makeaa kuin suolaista.

Ensimmäisenä mieleen tuli tietysti sämpylät, joita leivoimme jo viime vuonna. Mutta koulussa leipovat jo muutenkin joka aamu tuoretta leipää, joten vaihteeksi olisi kiva tehdä jotain muuta. Mielessä kävivät suolaiset muffinssit, täytetyt minimunakkaat muffinssivuokiin tehtynä, kinkkuhyrrät, minipizzat ja lämpimät voileivät. Sen pitäisi siis olla jotain sellaista, minkä lapset voivat viedä myöhemmin kotiin ja syödä sitten iltapäivän välipalana kotosalla.

Tänään testasimme suolaiset muffinssit ja lämpimät voileivät. Kaikki tähän asti kokeilemani suolaiset muffinssit ovat olleet jotenkin outoja, en vain ole pitänyt mausta tai koostumuksesta. Mutta tällä kertaa tein aika perusjuttuja eli juustomuffinsseja. Ja näistä tuli ihan hyviä. Tosin työvaiheita oli sen verran paljon, että ehkäpä jätämme ne seuraavaan kertaan.

Yhden tai kahden lapsen kanssa näitä olisi vielä helppo valmistaa mutta kun kerralla on kahdeksan lasta pöydän ääressä, niin homma on jo hieman haastavampaa.

Juustontuoksuiset muffinssit (n. 8 kpl)
5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
½ tl paprikajauhetta
2.5 dl juustoraastetta (voimakasta)
-> sekoita keskenään
2 munaa
-> vatkaa munat toisessa kulhossa kuohkeaksi
2 dl maitoa
1 dl rypsiöljyä
-> Lisää munavaahtoon

Käännä jauhoseos varovasti taikinaan. Annostele taikina vuokiin ja ripottele päälle juustoraastetta ja unikonsiemeniä. Paista 200 asteessa n. 20 min.



Lämpimät voileivät teimme ihan paahtoleivästä, josta leikkasimme muotilla ympyröitä. Päälle margariiniä, ketsuppia, kinkkusuikaleita, ananasta, oreganoa ja juustoraastetta. Ja eikun uuniin...


Nämä lämpimät leivät olisivat lasten kanssa sopivia leivottavia mutta jos ne syödään vasta 4 tuntia valmistamisen jälkeen, niin maku ei tietenkään ole enää sama kuin tuoreena. Joten reseptikehittelyt jatkuvat alkuviikolla... Onneksi kokkaustuokio on vasta perjantaina eli vielä on aikaa kehitellä jotain sopivaa.

Ja leivonnan jälkeen tietysti siivottiin jäljet. Ostin tällä viikolla pikkusiivouksia varten kätevä Boschin mini-imurin, hinta 109 euroa. Kiakin on imurista ihan innoissaan!


Onneksi puolenpäivän aikaan sade loppu hetkeksi ja pääsimme vähän ulkoilemaan. Lähes 2 tuntia menikin mukavasti taloyhtiön piha-alueella touhutessa. Kialle haimme kaveriksi naapurien 4-vuotiaan Blanca-tytön, jonka kanssa Kia tykkää kovasti leikkiä.


Ja samalla seurassa vietimme myös iltapäivän kun sadekuurot taas alkoivat. Niinpä sohva kutsui ja vietimme elokuvahetken Frozenin (Huurteinen seikkailu) parissa. Tämä on tällä hetkellä ihan Kian ykkössuosikki ja sitä olemme katsoneet jo varmaan kymmeniä kertoja. Ja oikein kiva elokuva onkin kyseessä - sellainen animaatio, jota aikuinen katselee ihan mielellään. Ainakin pari kertaa...



Varsin mukava viikonloppu meillä siis takana. Mutta ihanaa palata takaisin normaaliin arkeen huomenna ja ihan mukavaa päästä taas treenaamaan. Taitaa parasta lääkettä treenimotivaation puutteeseen olla tuo "pakkotauko" sillä lähes viikon tauon jälkeen kroppa kaipaa jo salille pääsyä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!


torstai 20. marraskuuta 2014

Kuluneen viikon kuulumisia

Tällä kertaa kuulumiset tulevat pääasiana kuvina sillä viikko on ollut jotenkin niin sekava, että mitään järkevää tekstiä ei siitä saisi aikaiseksi. Ja lisäksi nyt houkuttelee sohva ja Australian Masterchef sen verran paljon, että päivitys tulee hyvin pikaisesti.

Kuluneella viikolla meillä oli vieraita sekä Suomesta (paras ysäväni perheineen) että Madridista (Jesuksen veli) ja tästä syystä olemme olleet aika lailla menossa koko viikon. Lisäksi viikkoa on "värittänyt" sairastelu sillä Kialla oli lyhyt vatsatauti pe-la mutta onneksi selvisimme siitä tosi vähällä. Pari pyttyistuntoa päivässä ja neiti oli kunnossa. Mutta kuten vatsaviruksilla on tapana, niin sehän on tarttuvaa lajia joten nyt olen itse ollut samassa taudissa viimeiset kolme päivää. Onneksi kyseessä on suht lievä virus eli ei sentään kaada petiin asti vaan suht normaalisti tässä pystyy elämään. Ja kun kerran sairastellaan, niin tehdään kunnolla eli Kia sai eilen silmätulehduksen joka tänä aamuna oli jo sen verran paha, että kävimme lääkärissä hakemassa antibioottitipat. Nyt jo päivän aikana on huomattavasti parantunut - kunhan ei nyt sitten tartu toiseen silmään. Tai meihin muihin...
Tällä viikolla neiti ei siis kauheasti ole koulussa ollut eli itselläkin ovat päivät menneet vähän normaalista poiketen. Mutta toivotaan, että viikonlopun jälkeen pääsemme taas normiarkeen.

Ystävämme lomailivat tällä kertaa saaren eteläosassa, Patalavacan alueella. Viime vuonna olivat Las Palmasissa ja säät eivät silloin oikein suosineet. Tällä kertaa oli nappivalinta sillä etelässä oli aurinkoinen ja lämmin viikko. Näkymät hotellin parvekkeelta olivat myös oikein mukavat...



                              Anfin rannalla kävimme pariinkin otteeseen viikon aikana.
Ystävämme kävivät myös yökylässä meillä Las Palmasissa. Kia oli odottanut vierailua kovasti joten kaveruksilla riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita... 

    

Jesuksen veli tuli saarelle pikavierailulle sillä heidän bändillään (Alamedadosoulna) oli keikka täällä Gran  Canarialla. Meillä jäi konsertti väliin puhtaasti laiskuudesta sillä alkamisaika oli n. klo 01.00-02.30 yöllä. Ja Jesuksella oli seuraavana päivänä työvuoro, joten yön valvominen olisi ollut turhan rankkaa. Teimme kyllä sikäli ihan hyvän päätöksen sillä koko ilta ja yö oli todella sateinen eli olisimme joutuneet kuuntelemaan konserttia melkoisessa kaatosateessa. Oli ollut todella lähellä ettei keikkaa oltu peruttu mutta onneksi saivat vietyä loppuun ja kaiken lisäksi väkeä paikalla oli sateesta huolimatta ollut mukava määrä. 

Onneksi Kia ehti vähän leikkia myös Juanjo-sedän kanssa sillä neiti on täysin "ihastunut" setäänsä, joka jaksaa touhuta Kian kanssa. 


Lauantaina meillä oli myös Suomi-koulun askartelutalkoot, jossa menikin useita tunteja. Kaikista perheistä oli joku vanhemmista auttamassa ja valtavan määrä saimmekin koristeita ja kortteja valmiiksi. Puuhaa oli niin pienille lapsille kuin isommillekin ja totta kai myös vanhemmille. Eli todellakin koko joukon voimin niitä tehtiin. 

Joulukuusenkoristeiksi tarkoitettuja "pipareita" myydään 8 kpl pusseissa hintaan 5 euroa ja kortteja (kuorineen) puolestaan 6 kpl pakkauksessa hintaan 10 euroa. Toivottavasti saamme kaikki kaupattua sillä saaduilla rahoilla rahoitamme sitten lapsille järjestettävää retkeä keväällä. 



 

Keskiviikko olikin sitten syksyn/talven ensimmäinen kunnon sadepäivä ja vettä tuli koko aamupäivän varsin reippaaseen tahtiin.  Mutta Las Palmas selvisi tällä kertaa ilmeisesti vähemmällä sillä suurimmat tulvat olivat olleet saaren eteläosassa. Anfin rantakin näytti vähän toisenlaiselta... Onneksi oli ystäviemme kotiinlähtöpäivä, joten ei harmittanut ollenkaan.
  



Tämä päivä ja huominen menevät nyt sitten kotosalla "sairastupaa" pitäessä. Mutta sehän ei haittaa sillä kaikenlaista mukavaa voi puuhata myös kotosalla. Etenkin kun sääennusteetkin ovat luvanneet sateita myös lähipäiville. 



Hyvää viikonloppua jo näin etukäteen! 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Joululahjatoiveeni pukille...

Enpä ole aikoihin kirjoittanut lahjatoiveita joulupukille mutta tänä vuonna ajattelin sen tehdä. Lista on ehkä vähän pitkä joten ihan kaikkea ei ehkä pukkikaan pysty toteuttamaan vaikka mielestäni olen ollut hyvin kiltti tänä vuonna. Kaapit meillä pursuaa jo tavaraa joten kaikki kipot, kupit ja kulhot voin jättää suosiolla väliin. Mutta jos tällä kertaa pukki toisi jotain vähän erilaista... 

Joten hyvä Joulupukki, 

1. Ihan ensimmäisen toivoisin tietysti terveyttä - ei pelkästään itselle vaan kaikille läheisille ja ystäville.
2. Toiseksi sitä, että itsellä sekä kaikilla läheisillä ja ystävillä olisi hyvä mieli ja hyvä olla. Rakkautta, onnellisuutta, hyvinvointia ja jaksamista pukinkonttiin, plese. Sekä paljon, paljon ilonaiheita. Ja työtä sitä tarvitseville. 

Nämä toiveet eivät koske vain tulevaa joulua vaan jos pukki voisi ystävällisesti huolehtia siitä, että ne olisivat paketissa ihan joka vuosi. 

Sitten olisi mukavaa jos:
- Näkisi kavereita enemmän, valtaosa kavereistani kun asuu niin kaukana. Olisi myös ihanaa päästä kaveriporukalla vaikka jollekin reissulle. Edes viikonlopuksi. 
- Löytäisi jonkun mahtavan kuntosalin ja sen myötä paljon treeni-intoa. Tai kaikista paras olisi, jos pukki viitsisi lähettää nykyiselle kuntosalilleni vähän parempia ohjaajia. 
- Olisi mukavaa päästä myös leijasurffaamaan vähän useammin. 
- Ja ainakin yksi lumilautailureissu vuoden aikana olisi tosi hieno juttu. Mieluiten niin, että olisi mahtavat lumiolosuhteet ja kaunista, aurinkoista talvisäätä tiedossa. Ja jos vielä sellainen paikka, että ei olisi hissijonoja ja ruuhkaa rinteissä. 
- Olisi myös mukavaa jos Suomessa olisi kaunis, lämmin ja aurinkoinen kesä. Ainakin sitten heinäkuussa, kun sinne olisi tarkoitus suunnata. Ja jos ne kaikki hyttyset voisi lähettää vaikka Venäjälle?
- Ja tietysti olisi kivaa, että jos ja kun maaliskuussa suuntaamme Suomeen, niin siellä olisi  vielä silloin kaunis talvisää. Niin että Kia pääsisi harjoittelemaan hiihtoa ja luistelua

- Joku ylläri olisi myös ihanan piristävä juttu
- Olisi myös ihanaa, jos saisi järjestettyä jonkun kivan yllätyksen läheiselle tai ystävälle

Sitten ihan pari sellaista helppoa juttua:
- Joku kiva keittokirja voisi olla yes. Ei siis mitään 365 arkiruokaa vaan joku, jossa olisi jotain uutta ja mielenkiintoista. Vaikkapa...


- Ja aina olen haaveillut kunnon laadukkaasta neuletakista, siis ihan sellaisesta perusmallista mustana. Tähän asti olen tyytynyt  H&M laatuun mutta valitettavasti kovassa käytössä ne nukkaantuvat tosi nopeasti. Eli siis joku sellainen, mikä kestää vähän kovempaankin kulutusta. Esim. jotain tämän tyylistä...


Ja sitten olisi pari myös vähän haastavampaa juttua, että jos pukki haluaa mennä vähän mukaavuusalueensa ulkopuolelle haasteita hakemaan. Niin tällaista olisi myös toiveissa:
- Jos vaikka saisi vähän vähemmän ilmansaasteita tänne Las Palmasiin niin että koti ja terassit eivät olisi jatkuvasti täynnä mustaa liikennepölyä.
- Ja tietysti pukki voisi uudistaa tämän meidän asunnon keittiön, vaihtaa tummat puulattiat johonkin vähän valoisampiin ja hävittää muurahaiset sekä kaikki muutkin ötökät meidän kodista.

                                  Alakerran lattiat vaikka jotain tämäntyylistä, vaaleata lankkua

Keittiö vaaleata perussettiä


- Kyllähän se lottovoittokin tietysti kelpaisi (vaan ensin pitäisi ehkää muistaa lotota...)



Lopuksi vielä yksi turhamainen lahja... Olen nyt parin kuukauden ajan yrittänyt päästä eroon muutamasta kilosta. Tiedän, että olen täysin normaalipainoinen mutta olisin tyytyväisempi, jos se vaaka näyttäisi edes 3 kg vähemmän. Sehän ei ole paljon mutta tuntuu, että niistä ei niin vain eroon pääse. Ei vaikka liikuntaa harrastan säännöllisesti 4-5 krt viikossa ja lisäksi yritän syödä melko terveellisesti. Mutta sitten tulee aina jotain "tekosyitä" (lomareissuja, vieraita, juhlia tmv.) niin että tulee syötyä paljon ulkona ja sitten se hyvin alkanut painonpudotus hyytyykin siihen.  Eli tämä voisi nyt olla vaikka sellainen pikkujoululahja? Aloitan huomenna ja jos sitten vuoden loppuun mennessä vaaka näyttäisi mukavia lukuja. Voisihan sen uudenvuoden lupaukseksikin jättää mutta malttamaton kun olen, niin eiköhän taas aloiteta projekti uudelleen. Ja tällä kertaa pidäthän pukki huolta siitä, että vieraista ja lomareissuista huolimatta homma etenee. Jooko?








perjantai 14. marraskuuta 2014

Treenimotivaatio hukassa...

Nyt se jokaisen treenarin kauhistus on sitten iskenyt minuunkin eli treenimotivaation puute!! Se tunne kun salille ei huvita lähteä ja silloin kun jaksaa lähteä, niin tehoista on puolet poissa ja treenaus maistuu ihan puulle. Ei kivaa.. Ei lainkaan... Onneksi syy on sentään tiedossa. Eli kyse ei ole siitä, että itse treenaaminen ei huvittaisi. Mutta salilla tapahtuneet muutokset ovat vieneet ilon koko treenauksesta. Ennen tulin treenien jälkeen kotiin tyytyväisenä ja iloisena mutta nykyään vain kiukkuisena ja pettyneenä. Ärsyttää!!


Kaikki alkoi noin pari viikkoa sitten. Silloin salimme ainoa kunnon bodycombat -tuntien vetäjä lopetti työskentelynsä. Itselleni tällä hetkellä bodycombat on ollut se ykköslaji ja etenkin tämä viimeisin koreografia on ollut mielestäni yksi parhaimpia. Combatia olen vetänyt 2-3 kertaa viikossa ja loput sitten pumpia sekä juoksua. Treenikertoja normiviikolla on ollut yleensä 5 kappaletta.

Mutta miten sitten kävikään? Bodycombatia vetämään tuli joku uusi tyyppi ja hän kuulemma vetää tunnit sitten aina juuri sen mukaan, mitä haluaa. Eli ei yhtään normi Les Mills-tuntia ole tiedossa. Ja sitä se sitten olikin.. yksi biisi yhdestä, toinen toisesta, kolmas kolmannesta jne. Koko teho menee siihen kun koko ajan pitää seurata, että mitä ohjaaja tekee. Sillä enhän nyt millään muista  kaikkia monen vuoden takaisia ohjelmia ulkoa. En tiedä, että miksi hän haluaa tunnit näin tehdä mutta palautteesta huolimatta tämä linja siis jatkuu. Joten bodycombat jäi itseltä täysin unholaan. Ihan protestiksi. Ja niin on tehnyt moni muukin...

No, onneksi sentään oli vielä muitakin tunteja. Tai oli. Nimittäin sama ohjaaja alkoi vetämään myös spinningiä. Ja samalla linjalla jälleen. No, onpa parissa viikossa tullut tilaa spinnisaliin kun kävijät ovat vähentyneet puoleen. Ja sama kävi lopulta myös pumpille eli siellähän se samainen vetäjä oli vetämässä torstaina bodypump-tuntia. Ja valitettavasti jälleen taas ihan omilla kuvioilla. Voi että kun ärsyttää!!

Toki ymmärrän, että siinä vaiheessa kun ohjelmia on väännetty pari kuukautta, on kivaa vähän vaihdella jne. Mutta se periaate että ei lainkaan vedä normiohjelmia, tuntuu jotenkin oudolta. Ja taatusti palautetta on annettu - niin ohjaajalle kuin kuntosalin johdolle. Mutta tuloksetta. Ja nyt siis kaikki tunnit ovat huonoja. Ehkä sen bodycombatin vielä olisin jotenkin kestänyt mutta kun viedä treeni-ilo kaikilta muiltakin tunneilta, niin vähitellen se motivaatio sitten alkaa hiipumaan.

Muutenkin hyvät ohjaajat ovat salilta pikkuhiljaa tämän 1.5 vuoden aikana lähteneet ja jäljelle on jäänyt vain vanhoja "konkareita", joita ei homma niin enää kiinnosta ja lisäksi uusia harjoittelijota (jotka ilmeisesti ovat jotain ilmaistyövoimaa ja koulutukseen liittyviä harjoitteluita tekemässä). Ohjaajien lisäksi salilla on toki muitakin pikku juttuja, jotka ovat vähentäneet treenausintoa, esim. huono ilmanlaatu. Salin yhteydessä on nimittäin myös uima-allas ja pieni spaosasto ja niistä tulee melkoinen kloorinkäry koko salille. Ilmastointi on ilmeisesti vedetty säästösyistä minimille ja välillä tuntuu, että pää hajoaa kun yrittää treenata. Puhumattakaan siitä, että välillä on mojova päänsärky treenailun jälkeen. Tästä syystä olenkin jo yhden treenauskerran viikossa vaihtanut juoksulenkkiin ulkona. Mutta ilmeisesti kohta pitää vaihtaa siis jotain muutakin.

Ongelmana vain tässä on se, että eipä ole kauheasti vaihtoehtoja että minne mennä. Luulisi tämän kokoisesta kaupungista edes yksi kunnon sali löytyvän mutta vaikeaa se on.. Muutamia olen käynyt katsomassa ja jonkun jopa testannut. Mutta vielä en ole löytänyt sitä "oikeaa".  Monilla saleilla ei juurikaan ole aamupäivätunteja ja  itse voin käytännössä treenata vain klo 10-12 välisenä aikana kun pikkuneiti on koulussa. Joten valinnanvaraa ei oikein ole.

Toki voisin unohtaa kaikki ryhmäliikuntatunnit hetkeksi ja keskittyä omatoimiseen treenailuun. Sitäkin olen toki miettinyt. Mutta kuntosaliharjoittelu ei tällä hetkellä vaan jotenkin houkuttele. Toki olen sitäkin kokeillut personal trainerin minulle suunnitteleman ohjelman avulla. Kyllähän se pari kertaa viikossa menee mutta entäs sitten ne muut 2-3 kertaa. Juoksua? En tykkää, tylsää puuhaa. Max. puol tuntia jaksan jolkottaa mutta sitten käy homma tylsäksi. Jotain pitäisi siis kehittää tilalle. Tokihan olisi tehokasta ja mielekästä, jos voisi vaikka palkata personal trainerin vetämään ihan omia tunteja 3-4 kertaa viikossa. Mutta siihen ei taida ihan budjetti venyä....

Salimaksut on maksettu etukäteen joulukuun loppuun joten 1.5 kuukautta tässä on aikaa miettiä. Ja katsoa, että josko homma salilla vielä muuttuisi. Salimaksu kun on kuukaudessa n. 80 euroa niin ei sitä oikein viitsi jättää käyttämättäkään.

No, onneksi tässä on edessä joulu ja muutamat vierailut sekä miniloma joten eipä sitä tehokasta treenaikaa loppuvuoden osalta edes ole enää paljoa jäljellä. Nyt on siis hyvä hetki miettiä tosissaan niitä vaihtoehtoja. Mitä ja missä haluan treenivuoden 2015 aloittaa.

Salimme seinällä on hyvä mietelause:



Miksi sitten haluan treenata? Päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen? Mikä saa sinne salille hikoilemaan? Onneksi syyt ovat hyvinkin selvät itselleni:
- Haluan treenata siksi, että treenaamisen myötä jaksan ja voin paremmin. Niin fyysisesti kuin henkisesti.
- Haluan olla hyvässä kunnossa myös seuraavat 38 vuotta. Ja sen eteen on tehtävä töitä.
- Haluan olla liikunnallisilla ja melko terveellisillä elämäntavoillani esimerkkinä muille, etenkin omalle lapselleni.
- Treenaamaan lähteminen on myös tavallaan rentoutumista, hetki omaa aikaa. Aikaa olla yksin ja heittää aivot narikkaan. Silloin keskityn vain treenaamiseen, muusta viis.


Tulipa oikein kunnon vuodatusteksti mutta pääsinpähän vähän "tuulettamaan" ajatuksia. Nyt viikonloppu meneekin ihan muissa kuin treenitunnelmissa sillä ystäviä on vierailulla ja ajanvietto heidän kanssaan on nyt tärkeämpää kuin treenaus. Salille ehtii sitten taas ensi viikolla.

Hyvää viikonloppua!


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Joulu tulee - oletko valmis?

Tänään pidin vapaapäivän treenailusta ja lähdin ihan rauhassa kiertelemään ja katselemaan kauppoja. Puuha, jota ennen harrastin lähes viikottain mutta nykyään yhä harvemmin. Mutta nyt olisi edessä taas ”talvivaatteiden” hankinta ja koska täällä ei nettikaupoista voi oikeastaan mitään tilata, niin pakkohan sinne kauppoihin on joskus suunnata. 
Tällä kertaa suuntasin Teldessä sijaitsevaan Mirador-ostoskeskukseen, koska siellä väkeä on yleensä huomattavasti vähemmän kuin tuossa lähellä olevassa Las Arenaksen ostoskeskuksessa. Nämä ovat yleensä vakio-ostospaikat, johtuen lähinnä siitä että niistä löytyy edulliset Primarkin kaupat. Ja nykyään lähes kaikki vaateostokset tulee tehtyä siellä, etenkin lasten vaatteet ovat edullisia ja hyvälaatuisia. Mutta toki itsellekin sieltä löytyy silloin tällöin jotain mukavaa päällepantavaa. Itse suosin melko pelkistettyä ja käytännöllistä pukeutumista – ei siis mitään suurempia printtikuviota, paljetteja tai kimalteita. Vaan lähinnä vaatevarasto koostuu ihan yksivärisistä peruspaidoista (tai raidallisista), joissa toki jotain yksityiskohtia voi olla. Ja niiden kera on yleensä päällä joko farkut (talvella) tai shortsit (kesällä). Ja jalassa on jonkunlaiset ballerinan tyyliset kengät. Helppoa ja yksinkertaista siis.
Tällaiset löytyi itselle tällä kertaa - paita 12 euroa ja kumisaappaat 11 euroa. Ei paha... 
 
'
Kialle löysin paljon trikoopaitoja ja –housuja, jotka ovat tällä hetkellä kovassa käytössä. Koulussa on yleensä ihan yksiväristä settiä eli tällä hetkellä joko tummansiniset, punaiset tai valkoiset trikoot ja niiden kera sitten joku simppeli paita. Joskus neiti saattaa valita kouluun jonkun printtipaidan mutta viime aikoina valinta on yleensä osunut yksiväriseen paitaan ilman kuvioita. En tiedä, että mistä tämä ”villitys” on yhtäkkiä tullut mutta mikäs siinä. Koulussa kuitenkin vaatteet aina likaantuvat, joten hyvä vain että kelpaa päälle ihan perussetit. Tänäänkin ostin pitkähihaisia trikoopaitoja hintaa 2.50 € / kappale ja trikoohousuja 3 € / kappale. Ei siis hinnalla pilattu. Ja laatu jo testattu ja hyväksi todettu aikaisemmilla ostokerroilla.
Toki kaapista löytyy paljon kuviopaitojakin, pääasiassa Prinsessa Sofian / Frozenin / Minnin kuvilla varustettuina. Ne ovat tällä hetkellä neidin suosikkeja. Etenkin Frozen-elokuvan hahmot Anna ja Elsa. 

Tyypillinen päivävaatetus niin koulussa kuin vapaa-aikana on näin marraskuussa: pitkähihainen trikoopaita ja  trikoohousut. Vielä muutama viikko sitten tarkeni hyvin t-paidalla ja polvipituisilla housuilla mutta nyt tuntuu vähän syksyisemmältä. Ja sitten kun "talvi" varsinaisesti alkaa niin trikoot vaihtuvat normaaleihin housuihin ja paidan päälle vedetään vielä neuletakki tai huppari. Eli ei täällä Kanarialla mitään hellettä läpi vuoden ole - ainakaan täällä Las Palmasissa... 

Kaupoissa tänään kun kiertelin, niin huomasin että joulukoristeet olivat vallanneet jo ison hyllytilan monissa paikoissa. Mutta niitä en lähtenyt sentään vielä ostamaan. Rajana pidän sitä, että aikaisintaan joulukuun alussa voi alkaa kotia koristelemaan joulujutuilla. 

                               



Joulukoristeaskartelutalkoot ovat kuitenkin edessä jo tulevana lauantaina sillä Suomi-koulussa on vuorossa askartelutalkoot.  Jo viime vuonna myyntiä varten olivat askarrelleet erilaisia joulukortteja ja ihan hyvä tuotto niistä olikin saatu. Joten tänä vuonna jatketaan siis samalla linjalla. Tarkoitus on tehdä erilaisia joulukortteja sekä joulukoristeita ja niiden myynnistä saadut rahat käytetään koulun toimintaan. 
 

Ja ehkäpä jotain kuusenkoristeita päätyy Suomi-koulun joulukuuseenkiin, joka perinteisesti koristellaan lasten voimin koulun joulujuhlassa. Toimii mukavasti yhtenä ohjelmanumerona sillä 15 lasten kanssa ei kovin laajaa ohjelmaa pysty kehittelemään. Mutta tärkeintähän silloinkin on yhdessäolo ja perinteiden tutuksi tuominen. Onhan koulun joulujuhla Suomessakin yksi lukuvuoden huippukohdista. Tai oli ainakin silloin kun itse vielä koulua joskus 30 vuotta sitten kävin... 
Tänä vuonna meillä on luvassa vähän erilaisempi joulu sillä Jesuksella on töitä jouluaattoaamusta lähtien joka päivä. Tänä vuonna suomivieraat eli Kian mummu, pappa ja isomummu tulevat jo ennen joulua ja palaavat sitten varsinaisen joulun viettoon Suomeen. Mutta onneksi he sentään pääsevät osallistumaan tuohon Suomi-koulun joulujuhlaan ja näin pääsemme yhdessä vähän joulutunnelmasta nauttimaan. Ja toisaalta sillä tapaa pääsemme myös kaikki ns. valmiiseen pöytään eli kenenkään ei tarvitse hikoilla tuntikausia keittiössä ruokia valmistaen. Juhla siis järjestetään yhdessä Gran Canarian suomiravintoloita, joten ihan aitoja jouluherkkuja on siellä tarjolla. Itse olen muutenkin sitä mieltä, että jouluna pitäisi viettää enemmän ihan "laatu"aikaa perheen ja ystävien kanssa eikä viettää tuntikausia hikoillen ja stressaten jouluruokien parissa. Ainakin itselle tärkeintä joulussa on tunnelma, ei se että mitä syödään ja miltä se maistuu. Itse voisin ihan hyvin tyytyä vaikka kaupan valmislaatikoihin, jos sellaisia täällä olisi tarjolla.
En tiedä vielä, että tuleeko meille Jesuksen sukulaisia joulun viettoon mutta voi olla, että tänä vuonna juhlitaan ihan perheen kesken. Tai itse asiassa ystävien sillä ystäväporukassamme on monilla samanlainen tilanne ja oli vähän puhetta siitä, että josko vietettäisiin joulua vähän porukalla. Olisi lapsillakin kivaa kun on leikkikavereita. Täällähän valtaosa lapsista saa lahjatkin vasta loppiaisena eli joulu ei espanjalaisille ole lainkaan niin harras juhla kuin mitä se on Suomessa. Itse asiassa kunnon "juhlinta" aamuun asti kuuluu täällä nimenomaan jouluaaton viettoon ja esim. baarit monesti avaavat ovensa klo 24 ja joulun juhlinta jatkuu niissä auringonnousuun asti.. Ihan sille linjalle tuskin lähdemme mutta ihan hauskaahan se olisi ystäväporukalla jouluaattoa viettää nyyttikesti-meiningillä. 
Meillä joululahjat annetaan suomalaiseen tapaan jouluaattona ja loppiaiseen jätetään vain yksi lahja. Eli täysin päinvastoin kuin täällä on tapana. Mutta tämä on meidän perheessä ollut aina perinne ja sillä linjalla jatketaan. Tosin tänä vuonna lahjoja ostetaan puolin ja toisin huomattavasti järkevämmin kuin aikaisemmin. Olen jo etukäteen ilmoittanut lahjojenostorajoituksesta eli aikuisille vain jotain pientä ja Kiallekin vain jotain järkevää. Neiti itse on toivonut vain yhtä asiaa eli Prinsessa Sofian kampauspäätä. Se on ollut toivelistalla jo pitkään ja sen neiti myös kirjoitti joulupukin kirjeeseen. 


No, ehkäpä sieltä pukin kontista jotain muutakin tulee löytymään mutta toivottavasti kaikki jotain hyödyllistä ja järkevää. Ei siis mitään meteliä pitäviä, puhuvia tai laulavia muovihärpäkkeitä, kiitos... 
Yleensä aloitan lahjojen hankinnan tai ainakin mietinnän hyvissä ajoin ja itse asiassa nyt ostoslista on jo aika lailla valmis. Mitään hankintoja en ole vielä tehnyt mutta eiköhän nekin pian tule tehtyä. Onneksi täällä ei joulunalusviikolla ole samanlaista lahjapaniikkia kuin Suomessa eli silloinkin voi vielä ostoksia tehdä. Toki väkeä on ja ruuhkaa mutta pahin hetki ajoittuu vasta joulunjälkeiseen viikkoon eli juuri ennen sitä loppiaista. Ja loppiaisaattonahan kaupat ovat monesti avoinna jopa puoleen yöhön asti jotta kaikki mattimyöhäisetkin ehtivät vielä lahjat ostamaan. Lahjat täällä annetaan sitten vasta loppiaisaamuna kun itämaan tietäjät ovat ne käyneet yöllä tuomassa. Loppiaispäivä 6.1. on vapaapäivä ja se onkin sitten oikeastaan ainoa päivä, jolloin lapset saavat uusilla leluillaan leikkiä sillä seuraavana päivänä odottaa jo arki ja koulu. Tämä on yksi syy siihen, että miksi meillä myös tulevaisuudessa joulupukki tuo valtaosan lahjoista. 
Itse en ole pukille vielä kirjoittanut mutta sen aion tänä vuonna tehdä. Pitkästä aikaa. Tosin voi olla, että lahjalistalle ei kovin montaa "normaalia" lahjaa päädy sillä kaapit ovat jo täynnä kaikenlaista kamaa. Mutta ehkäpä pukki voi myös toteuttaa vähän toisenlaisia toiveita... 
Joko voi toivottaa mukavaa joulunodotusta?