lauantai 16. lokakuuta 2021

20 vuotta elämää ulkosuomalaisena

Nyt lokakuussa minulla tuli täyteen 20 vuotta elämää ulkosuomalaisena. Uskomatonta miten vuodet ovat kuluneet ja 20 vuotta on vilahtanut oikeastaan aika vauhdilla. Vaikka toki paljon elämää on mahtunut näihin vuosiin. Mutta tuntuu hurjalta, että viettänyt valtaosan aikuiselämästäni ulkomailla asuen. 

                                                         20 vuotta välissä


Elämäni ulkosuomalaisena alkoi syksyllä 2001 kun lähdin oppaaksi Aurinkomatkoille. Tuo päätös muutti elämäni suunnan täydellisesti vaikka tarkoituksena oli vain viettää vain pari vuotta ulkomailla ja palata sitten takaisin Suomeen. En missään vaiheessa lähtenyt Suomesta ns. ovet paukkuen eli en lähtenyt sieltä esim. sen takia, etten olisi viihtynyt Suomessa tai että olisin inhonnut Suomen ilmastoa tmv.  Lähdin, koska halusin kokea jotain uutta.

Taakse jäi pitkä parisuhde, yhdessä hankittu ja rempattu asunto, vakituinen ja mukava työ matkatoimistossa. Eli kaikki oli ollut Suomessa periaatteessa ihan hyvin. Mutta jotain kuitenkin puuttui. Olin nimittäin aina unelmoinut siitä, että pääsisin jossain vaiheessa kokeilemaan työskentelyä ulkomailla. Ja kun oli käynyt selväksi, että parisuhteessa tuo ei onnistunut niin tein vaikean päätöksen ja jätin kaiken taakseni ja lähdin toteuttamaan unelmaani.   


Itse asiassa matkaoppaan työ ei ollut milloinkaan minun unelmani mutta siihen työhön päätyminen oli aikoinaan myös sattumien ansiota. Mutta ilmeisen hyvin viihdyin sillä samalla firmalla olin töissä 10 vuoden ajan - siihen asti kunnes tyttäremme syntyi. Ja ilmeisen iso vaikutus tuolla työllä on ollut elämääni sillä yhä edelleen näen aika ajoin unta siitä, että työskentelen matkaoppaana. 

                                                     

Ja päivääkään ei ole tarvinut katua. Päinvastoin. Olen äärimmäisen onnellinen, että tuolloin kuuntelin omaa vaistoani ja uskalsin hypätä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tehdä vaikeita päätöksiä. Mutta en onneksi ollut enää ihan nuori vaan 25 vuotias eli olin jo ehtinyt elää aikuisen itsenäisen ihmisen elämää Suomessa. Ja hyvä näin. Uskon, että noiden vuosien elämänkokemus on auttanut sopeutumiseen täällä maailmalla. 

Näihin 20 vuoteen on mahtunut ihan mielettömiä kokemuksia, ihan hurja määrä muistoja ja elettyjä elämyksiä. Rehellisesti voin sanoa, että näiden vuosien aikana on kertynyt ihan valtava määrä muistoja, joita kelpaa sitten vanhana muistella. Tosin pitäisi ehkä kirjata noita muistoja johonkin ylös jos vaikka muisti alkaa pettämään jossain vaiheessa :-) 

Olen myös näiden ulkomailla asuttujen vuosien aikana löytänyt uusia harrastuksia, jotka ovat elämässä edelleen mukana.   

                                    

Parasta näissä vuosissa on kuitenkin ollut rakkaan puolison löytäminen, tyttären syntyminen ja meidän perheen yhteiselämä. Tällaisesta en osannut edes unelmoida siinä vaiheessa kun ulkomaille lähdin sillä lähdin vain töitä tekemään. Mutta kävikin niin, että rakastuin ensimmäiseen asuinpaikkaani sen verran valtavasti että siitä tuli kotini yli 10 vuoden ajaksi. Ja siellä lopulta tapasin myös puolisoni ja meidän tyttäremme syntyi. Se oli siis rakkautta ensi silmäyksellä mutta ei mieheen vaan saareen :-) 

                                              Tämä kuiva ja karu saari vei sydämeni

                                         

On mielenkiintoista miettiä näin jälkikäteen, että miten monet valinnat ja tapahtumat ovat kuljettaneet minua ja puolisoa tähän hetkeen. Yksi tällaisista sattui itse asiassa jo ennen muuttoani ulkomaille! 

Ensimmäiseksi työkohteekseni oli nimittäin laitettu Marokko mutta sitten syyskuun 11.päivän tapahtumat vuonna 2001 muuttivat "suunnitelmat" heti alkuun. En lähtenyt Marokkoon vaan Espanjaan, Fuerteventuralle. Ja sinne taas paikka aukeni koska edellinen kollega sieltä päätti seurata sydämensä ääntä ja muuttaa poikaystävänsä perässä Englantiin. Ja niin minä sitten päädyin hänen paikalleen Fuerteventuralle. Saarelle, joka vei sydämeni samantien. 

Kului kuitenkin vuosia ennen kuin tapasin siellä puolisoni. Hän saapui saarelle töiden perässä vuonna 2007. Itse asiassa tutustuin häneen heti samalla viikolla kun hän muutti saarelle (myös työnantajansa lähettämänä) mutta yhteinen polkumme alkoi vasta keväällä 2008. Mutta sen jälkeen kaikki olikin heti selvää. Tosin heti alkuun jouduimme viettämään useamman kuukauden etäsuhteessa sillä työt veivät minut muutamaksi kuukaudeksi Malagaan mutta onneksi puolisolla oli mahdollisuus käydä siellä joka toinen viikonloppu. Ja kun työni siellä päättyivät heinäkuussa, lähdimmekin heti yhdessä lomailemaan puolison vanhempien kesäasunnolle Galiciaan. Ensitapaaminen tulevien appivanhempien kanssa tapahtui siis varsin perusteellisesti kun asuimme viikon heidän luonaan. Minut otettiin heti osaksi perhettä ja tulemme erittäin loistavasti toimeen. 

10 vuotta sitten syntyi tyttäremme ja sen myötä selvää oli tietysti se, että elämä on nyt täällä. Puolison työ on nimittäin sellainen, että se edellyttää meidän asumistamme täällä Espanjassa. Ja puolison työt määrittävät myös meidän perhe-elämäämme melkoisesti eli me asumme siellä missä puolison työt ovat. Tästä syystä muutimme myös tänne Gran Canarialle 8 vuotta sitten. Ja tästä syystä emme pysty edes harkitsemaan vaikkapa Suomeen muuttamista. Toki toivon, että tytär joskus lähtisi Suomeen opiskelemaan ja sitten hän voisi itse päättää, että haluaako hän asua Suomessa, Espanjassa vai kenties jossain muualla. 


Ovatko nämä 20 vuotta ulkosuomalaisena sitten muokanneet minua? Ainahan jankutetaan, että maassa pitää elää maan tavoilla. No, toki nämä vuodet ulkomailla ovat muokanneet  minua. Tietyt piirteet ovat jääneet pois ja tilalle on tullut paljon uusia, onneksi positiivisia sellaisia. Väkisinkin Espanja on jättänyt jälkensä.

Mutta kaikista muutoksista huolimatta tosiasia taitaa kuitenkin olla se, että espanjalaista minusta ei saa tekemälläkään... Enkä edes haluaisi. Joskus vuosia sitten uusiessani oleskelulupaa poliisi tiedusteli minulta, että miksi en hae maan kansalaisuutta kun kerran asun täällä vakituisesti. Olisi kuulemma kaikki paperihommat paljon helpompia. Ihan kohteliaasti vastasin vain, että minä olen suomalainen ja sellaisena aion pysyä. Kiitos tarjouksesta. 

Vaikka olenkin viettänyt ison osan aikuiselämästäni Suomen ulkopuolella niin siitä huolimatta siteet Suomeen eivät ole katkenneet. Ehkä tunnen itseni nykyään jopa enemmän suomalaiseksi kuin siellä asuessani. Olen koko tämän 20 vuoden ajan käynyt säännöllisesti Suomessa - yleensä 2-3 kertaa vuodessa. Minulla on siellä edelleen perhettä, sukulaisia ja ystäviä joita käyn tapaamassa ja jotka ovat tärkeitä. En ole siis vieraantunut Suomesta vaikka elämä on jo muualla. Suomi on ja pysyy minulle kuitenkin kotimaana. Onneksi puoliso tykkää myös Suomesta ja hän ymmärtää, että minulle ja tyttärelle Suomi on yhtä tärkeä kuin Espanja. Hän on siis kannattanut koko ajan sitä, että tyttärestämme kasvaa kahden maan kansalainen eikä vain espanjalainen, jolla on suomalainen äiti. Hän ihannoi monia asioita Suomesta ja puhuu maasta aina pelkkää hyvää. Olen siis onnekas - minulla on todella mahtava puoliso.  

                                         Ensimmäisellä yhteisellä Suomi-reissulla 

                                    

En tiedä, että onko kohtalolla ollut sormensa pelissä mutta aika hauska sattuma on se, että jo 6-vuotiaana espanjalaisuus on selvästi tehnyt vaikutuksen minuun. Vaikka tuossa vaiheessa en ollut koko maassa edes käynyt. 

                                     

Enpä olisi todellakaan 20 vuotta sitten uskonut, että vielä 45-vuotiaana asun Espanjassa. Reissun tosiaan piti olla vain muutaman vuoden mittainen. Mutta nyt 45-vuotiaana olen äärimmäisen onnellinen, että näin on mennyt. Eli kippis kahdelle vuosikymmenelle ja monelle lisää. Vaikka kuka sitä tietää, että missä sitä ollaan 20 vuoden kuluttua. Silloinhan ollaan jo eläkeiässä!   

 





lauantai 9. lokakuuta 2021

Kanarian syksy 2021

Täällä Kanariallakin eletään virallisesti jo syksyä vaikka ehkä siltä ei kauheasti tunnukaan. Lämpötilat ovat nimittäin edelleen hyvinkin kesäiset ja päivällä mittarit kohoavat helposti 30 asteeseen. Jopa yöt ovat vielä melkoisen lämpimiä. Syksy antaa siis edelleen odottaa itseään ja rantakelit jatkuvat! 

Toki matkailijoiden kannalta on varmasti ihan kivaa, että on lämmintä. Itse kuitenkin toivoisin lämpötilojen jo vähän laskevan. Näitä kesäisiä lämpötiloja kun on ollut jo maaliskuusta lähtien niin nyt alkaisi jo riittämään... Mutta ainakaan vielä ennusteet eivät lupaa syksyisempiä kelejä. 

No, miltä näyttää sitten muuten elämä täällä Kanarialla tällä hetkellä? No, rehellisesti sanottuna aika lailla samalta kuin ennen koronaa. Vielä vuosi sitten kadut olivat aika autioita, monet paikat suljettuina ja turisteja oli kourallinen. Mutta nyt väkeä on jo merkittävästi enemmän, lähes kaikki paikat ovat taas avoinna ja kaduilla on elämää. Olemme palanneet koronan jälkeiseen melko normaaliin elämään. 

                                            

Tällä hetkellä Kanarialla eletään siis varoivaisen positiivisissa tunnelmissa. Hotellien varauskirjat näyttävät hyviltä tämän talven osalta, lentoyhtiöt ovat aloittaneet pikkuhiljaa säännölliset lentonsa ja niitä lisätään jatkuvasti, väkeä virtaa taas saarille kaikkialta maailmasta. Täytyy myöntää, että tuntuu vähän oudolta - sitä ehti jo tottua siihen, että täällä oli niin hiljaista ja rauhallista. Mutta toki saarten taloudelle turismin palaaminen on ehdoton edellytys. 

                              

Tartunnat täällä ovat laskeneet tasaisen varmasti ja rokotukset edenneet. Tästä syystä kaikenlaisia rajoituksia on vähitellen poistettu. Toki jotain on vielä olemassa kuten maskipakko kaikille yli 6-vuotiaille julkisissa sisätiloissa, kulkuvälineissä jne. Tämä koskee kauppoja, ostoskeskuksia, hotellien sisätiloja, busseja, takseja jne. Ulkona maskia ei tarvitse käyttää jos 1.5 metrin turvaetäisyys muihin on mahdollista. Ja tätä maskinkäyttöä myös valvotaan eli kyse ei ole pelkästä suosituksesta vaan maskin käyttö on pakollista. Eikä tähän ole tiettävästi tulossa helpotusta vielä tämän talven aikana. 

Ja tietysti voimassa on yhä edelleen vaatimus, että kaikkien yli 12-vuotiaiden pitää Espanjaan saavuttaessa esittää joko koronatodistus tai vaihtoehtoisesti etukäteen tehty testi sekä täyttää etukäteen terveystietolomake. 

Tartuntoja täällä koko Kanarian alueella on tällä hetkellä n. 60-100 / päivä - siis yhteensä kaikki saaret mukaanlukien. Eilen ilmoitettiin 62 uutta tartuntaa. Viimeisten 7 päivän luku on 20,50 tapausta 100.000 asukasta kohden, 14 päivän lukema on 46,97 tartuntaa / 100 000.  Sairaaloissa on tällä hetkellä 101 ihmistä osastohoidossa ja 28 tehohoidossa.  Täyden rokotussarjan on Kanarialla saanut n. 74 % väestöstä eli yli 12-vuotiaista, koko Espanjan mittakaavassa luku on hieman korkeampi.  Iäkkäät laitoshoidossa olevat saavat parhaillaan kolmansia rokotteita ja sen jälkeen tarkoituksena on jatkaa yli 70-vuotiaiden rokottamista. Uutisissa mainittiin myös, että alle 12-vuotiaiden rokotukset tulevat ohjelmaan ilmeisesti tämän vuoden lopussa. 

                                          

Toki on asioita, jotka ovat muuttuneet. Monessa paikassa (hotellit, ravintolat jne) henkilökuntaa on vähemmän kuin mitä oli ennen koronahärdellin alkamista. Vaikka väkeä on otettu takaisin töihin niin välillä tuntuu siltä, että koronaan vedoten on väkeä vähemmän töissä. Eli paikoitellen palvelu saattaa tökkiä koska väkeä ei ole ehkä riittävästi. Tämä huomattiin monesti ainakin kuluneen kesän aikana. Mutta toivottavasti talven aikana siihenkin tulee muutos. Myös monin paikoin aikatauluja on saatettu muutella, asiakasmääriä rajoittaa jne. Koronaan on niin helppo vedota.... Ja kyllä, välillä säännöt tuntuvat täysin käsittämättömiltä - miksi esim. väki saa ravintoloiden sisätiloissa juhlia klo 03:00 miten haluaa mutta esim. kouluissa lapset joutuvat edelleen istumaan paikoillaan maskit naamalla ja käyttämään niitä jopa välituntien aikana ulkona? 

Myös siihen kannattaa tällä hetkellä varautua, että vuokra-autojen kanssa on monin paikoin ongelmia - ihan koko maassa. Vuokraamot joutuivat myymään ison osan autokannastaan koronakriisin aikana koska autoja ei kannattanut seisottaa vailla käyttöä. Mutta nyt sitten autoja ei olekaan riittävästi kysyntään suhteutettuna eli hinnat ovat paikoitellen korkeammat kuin ennen ja autoja vähemmän tarjolla eli vuokra-autot kannattaa varata ajoissa ettei jää ilman. 

Toisaalta hyvää on taas se, että useampi hotelli on kuluneen koronakriisin aikana käynyt läpi pienemmän tai suuremman remontin. Kun paikat olivat joka tapauksessa kiinni niin tämä tarjosi loistavan mahdollisuuden remontteihin joihin ei ole ollut ehkä vuosikymmeniin aikaa / mahdollisuutta. Myös uusia juttuja on ilmestynyt katukuvaan - kuten Melonerasin rantakadun Starbucks ulkoilmakahvila. 

Ja aika yllättävää on se, että hyvin monet paikat näyttävät selvinneen tästä koronakriisistä. Vaikka monet ravintolat olivat kiinni jopa 1.5 vuotta niin tänä syksynä toiminta on jatkunut ja ovet avautuneet. Elämä jatkuu. 

Nyt sitten vain odotellaan sitä syksyn saapumista... En muista, että milloin olisi viimeksi satanut (muutakin kuin hiekkaa) joten aika kuivaa ja karua alkaa olla. 

                              Mutta on meillä vähän syksyn sävyjä - tosin johtuu kuivuudesta...  

                                                 



torstai 23. syyskuuta 2021

Tulivuorenpurkaus La Palmalla

Viime sunnuntaina klo 15 kaikkien katseet täällä Kanarialla kääntyivät pienelle La Palman saarelle sillä tulivuorenpurkaus oli alkanut saarella. Tätä oli jo osattu odottaa sillä maanjäristyksiä oli esiintynyt jatkuvasti tiheämmällä tahdilla ja koko ajan lähempänä maanpintaa. Kukaan ei silti tainnut odottaa, että purkaus tapahtuisi noinkin nopeasti. Tai siltä ainakin vähän vaikutti, että saarelaiset yllätettiin hieman ns. housut nilkoissa. Iäkkäiden ja liikuntarajoitteisten evukoinnit alueelta oli nimittäin aloitettu vasta edellisenä iltana. 

Liikkeellä oltiin ainakin omasta mielestäni kovin myöhään koska edellisten päivien maanjäristykset oli havaittu jo lähes maanpinnassa. Eli tulivuorenpurkaus oli odotettavissa. Kaiken lisäksi La Palman tulivuoret ovat sitä laatua, että purkauspaikkaa ei pystytä ihan tarkkuudella ennustamaan koska kyseessä on eräänlainen halkeama joka syntyy ja siitä lähtee sitten laava nousemaan. Eli nämä tulivuoret eivät yleensä purkaudu mistään selvästä kraatterista. Toki asiantuntijat olivat ennusteet purkauspaikan melko hyvin, n. 300 metrin tarkkuudella.  

Mutta niin se tulivuori vain yllätti asukkaat ja väki lähti karkuun kovalla kiireellä. Moni jätti jälkeensä lähes kaiken - omaisuuden lisäksi myös eläimet. Niitä onneksi lähdettiin noutamaan paikallisten pelastusviranomaisten toimesta ennen kuin oli liian myöhäistä. 

                                     
Toki voi hieman ihmetellä sitä, että ihmiset eivät olleet tilanteeseen varautuneet paremmin koska jo viikon verran oli ollut melko selvää, että purkaus on lähellä. Itse olisin varmasti samassa tilanteessa jo pakannut tärkeimmät asiat matkalaukkuihin valmiiksi niin, että jos lähtö tulisi nopeasti niin tärkein omaisuus olisi helppoa ottaa mukaan. Mutta ehkäpä moni vain odotteli tarkempia viranomaisten ohjeita eivätkä siksi ottaneet tilannetta niin vakavasti. 

Erikoiseksi ihmisten välinpitämättömyyden tekee kuitenkin se, että tämä La Palman tulivuorenpurkaus ei ole mikään kummajainen vaan tulivuoret on tiedetty "aktiivisiksi" ja niitä on aina seurattu tarkasti. Viimeinen purkaushan La Palmalla tapahtui 50 vuotta sitten eli on varmasti vielä ollut monen muistissa. Ja kaiken lisäksi viimeisin tulivuorenpurkaus täällä Kanarialla oli vain 10 vuotta sitten eli aina aika ajoin näitä siis tapahtuu. 


Nämä Kanarian saarethan (ihan kaikki näistä) ovat saaneet alkunsa merenalaisten tulivuorten purkausten seurauksena. Kaikista vanhin saarista on itäisin saari Fuerteventura, jonka arvioidaan syntyneen n. 20 milj. vuotta sitten. Fuerteventuran jälkeen syntyivät vuorollaan Lanzarote, Gran Canaria, Teneriffa, La Gomera, La Palma ja sen jälkeen isoista saarista El Hierro, joka syntyi n. miljoona vuotta sitten. 

Tästä syystä kaikki Kanarian saaret ovat myös todella erilaisia – itäiset ja vanhimmat saaret eli Fuerteventura ja Lanzarote ovat maisemiltaan hyvin samanlaisia - matalia saaria, joiden maasto on kuivaa ja karua. Nämä saaret ovat jo saavuttaneet mitä todennäköisimmin maksimikorkeutensa ja ovat jo pitkän aikaa olleet ns. kulumisvaiheessa eli muuttuneet koko ajan matalammiksi. Näiltä saarilta korkeat vuoret puuttuvat oikeastaan kokonaan ja tästä syystä esim. sateet ovat näillä saarilla paljon harvinaisempia kuin vuoristoisemmilla läntisillä saarilla. 

Läntiset saaret taas ovat iältään paljon nuorempia ja eivätkä ne ole saavuttaneet vielä maksimikorkeuttaan eli niissä on odotettavissa vielä tulivuorenpurkauksia. Nämä saaret ovat myös paljon vuoristoisempia ja tästä syystä myös vehreämpiä koska sadepilvet kerääntyvät helpommin vuoristoisille alueille. 

Saarten tuliperäinen historia siis selvittää paljon sitä, että miksi nämä saaret ovat kaikki niin erilaisia - jokaisella on siis hyvin erilainen menneisyys. 

Kanarian saarten tuliperäisyyshän ei ole mikään yksittäinen ilmiö, vaan se liittyy laajoihin vulkaanisiin tapahtumiin, jotka johtuvat mannerlaattojen liikkeistä. Kanarian saaret eivät varsinaisesti sijaitse mannerlaattojen välissä - toisin kuin esim. Islanti. Täällä Kanarialla tulivuorten purkausten uskotaan johtuvan merenpohjassa olevasta ns. kuumasta pisteestä, josta sitten maapohjan liikkumisen seurauksena purkautuu laavaa aina aika ajoin. Kuten nyt La Palmalla. 

Tätä ennen edellinen tulivuorenpurkaus tapahtui 10 vuotta sitten El Hierron saaren eteläisellä merialueella. Tämä purkaus ei kuitenkaan aiheuttanut tuhoja sillä se tapahtui merellä muutaman kilometrin päässä rannikosta. Sitä edellinen tapahtui 50 vuotta sitten La Palmalla. Teneriffalla viimeisin purkaus oli 1900-luvun alussa ja Lanzarotella 1730-luvulla. La Gomeralla, Gran Canarialla ja Fuerteventuralla ei ole tiettävästi tulivuorenpurkauksia ollut 600 vuoteen

                                                     

Maanjäristyksiähän täällä Kanarialla esiintyy kuitenkin melko säännöllisesti. Tavallisesti järistykset ovat aika vaatimattomia ja niitä esiintyy pääasiassa merialueilla mutta toki voimakkaita järistyksiä on koettu täällä saarilla ihan meidänkin aikanamme. 

Ja näitä järistyksiä esiintyy oikeastaan kaikkialla - toki vähiten itäisten saarten ympäristössä. Mutta esim. Gran Canarian ja Teneriffan välisellä merialueella niitä havaitaan jo useammin ja aina aika ajoin jopa täällä Gran Canarialla. Esim. pari päivää sitten oli 2 richterin maanjäristys täällä Gran Canarialla, saaren pohjoisosassa. Mutta se tapahtui 11 km syvyydessä eikä se tuntunut maanpinnalla. 

Läntisillä saarilla ja niiden merialueilla maanjäristyksiä havaitaan melko säännöllisesti. Ja esim. La Palmalla havaittiin valtava määrä maanjäristyksiä juuri tulivuorenpurkausta edeltäneellä viikkolla. Eli merkit olivat esillä jo monen monta päivää ennen purkauksen alkua. 


Nyt sitten seurataan, että miten purkaus etenee. Kukaan ei tietenkään tiedä, että kauanko se tulee kestämään mutta arviot vaihtelevat muutamasta viikosta ja kuukausiin. Jo nyt muutaman vuorokauden aikana on alueelta evakoitu 6000 ihmistä, 166 hehtaaria maata on jäänyt laavameren alle ja useita satoja taloja on tuhoutunut. Selvää on se, että vahingot tulevat olemaan isoja ja saari onkin julistettu jo katastrofialueeksi. Monet perheet ovat menettäneet koko omaisuutensa. 

                                                       

Ihmisten auttaminen on kuitenkin aloitettu mutta ongelmana on esim. se, että pienellä saarella majoituspaikkoja ei ole yksinkertaisesti riittävästi tarjolla. Eli nyt pohditaan, että minne nuo tuhannet evakuoidut ihmiset laitetaan. Myös pidempiaikainen asuminen on jo tutkinnan alla - saarihallitus on mm. tutkinut satojen asuntojen nopeaa ostamista kotinsa menettäneille ihmisille. Ensimmäiset 70 asuntoa on ilmisesti jo ostettuna.  Myös pienemmät avustukset ovat jo saavuttaneet saaren asukkaat ja eri puolilta Kanariaa on La Palmalle lähetetty erilaisia avustuspaketteja (vaatteita, kenkiä, hygieniatuotteita, ruokaa, peittoja, tyynyjä jne). 

Tällä hetkellä purkaus ei vaikuta mitenkään esim. meidän elämään täällä Gran Canarialla - tai muillakaan saarilla. Eli tuhka ei ole kulkeutunut ainakaan vielä tänne asti. Myös La Palman lentokenttä on toistaiseksi pysynyt avoinna. 

En ole tietenkään mikään alan asiantuntija eli kaikkiin ylläoleviin tietoihin voi suhtautua sen mukaisesti. 




 

 

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Tervetuloa vierailulle espajalaiseen pikkukylään

Tämän kesäisellä pohjois-Espanjan reissulla kiinnitin paljon huomiota siihen, että miten eläviä ovat espanjalaiset kylät. Vaikka kyseessä olisi pieni muutaman tuhannen asukkaan "kyläpahanen" ns. keskellä ei mitään niin siitä huolimatta sieltä löytyy palveluita ja elämää. Toki kesällä sitä elämää on enemmän ja talvella on sitten hiljaisempaa. 

Nyt pääsette tutustumaan meidän "mökkipaikkakuntaan" eli kylään, jossa puolison perheellä on kakkosasunto. 

Tervetuloa vierailulle O Vicedoon! 

                                             

O Vicedo on n. 1700 asukkaan kylä Espanjan pohjoisrannikkolla, Galician maakunnassa, käytännössä koko Espanjan pohjoisimmassa kohdassa. Kylän pinta-ala on 76 km2 ja siitä on iso osa merenrantaa. 

Lähimpään kaupunkiin eli Viveiroon on matkaa 10 km ja siellä asukkaita on n. 15 000. Lähin "iso" kaupunki on La Coruña (asukkaita n. 240 000) ja sinne on matkaa 110 km eli autolla ajaen matka kestää reilut 1.5 tuntia. Espanjassahan ei aina nuo kilometrit kerro kauheasti eli usein puhutaan matkan pituudesta ajassa koska monissa paikoissa maasto sekä kapeat tiet tekevät matkankulusta normaalia hitaampaa. Tuolta La Coruñasta löytyy myös lähin lentokenttä. 

O Vicedon kylä sijaitsee siis paikassa, joka ei välttämättä ole kovin helposti saavutettavissa.  Kylä ei myöskään ole mikään tunnettu lomapaikka vaan se on pysynyt tähän asti pienenä ja rauhallisena kalastajakylänä. Toki viime vuosien aikana kalastajat ovat jo ikääntyneet tai poistuneet joukostamme eli tuo perinteinen elinkeino on jäämässä taka-alalle. Tästä huolimatta kylä ei ole kuihtunut vaan elämä kylässä jatkuu. Tänä kesänä kuulemma myös lomailijat muualta Espanjasta olivat löytäneet näille seuduille. 

                                Lukuisat veneet täyttävät edelleen kylän satamalaiturit


Kylässä asuevien keski-ikää en tiedä mutta kyllä siellä lapsiperheitäkin asuu sillä kylästä löytyy oma escuela infantil eli esikoulu (3-6 vuotiaille) ja primaria eli alakoulu. Ylemmät koulutasot löytyvät 10 km päästä Viveirosta ja lähin yliopisto puolestaan sijaitsee La Coruñassa. Kylässä on sisäliikuntahalli ja kylän keskustassa on katettu leikkipaikka. Talvella tällä seudulla nimittäin sataa melkoisesti eli tämä on todella hyvä idea!

                                             

Leikkipaikan vieressä sijaitsee casa da cultura eli kylän kulttuurielämän keskus - monitoimitila, jossa on kaikenlaisia tapahtumia, kursseja jne. Samassa yhteydessä on tietysti myös baari - koska olemmehan Espanjassa. 
                                             
Tuo kulttuurikeskuksen baari ei toki ole kylän ainoa anniskelupaikka vaan sen lisäksi kylästä löytyy pari muutakin baaria sekä kolme ravintolaa, jotka kaikki ovat varsin hyviä. Muutama ravintola löytyy vielä lisää itse kyläkeskusen ulkopuolelta. Etenkin merenelävät ovat näillä seuduilla tuoreita ja herkullisia. Toki laadukasta lihaakin löytyy joka ravintolasta sillä eläimet laiduntavat näillä seuduilla vihreällä ruoholla ympäri vuoden. 

 

                               

Matkailijoita ajatellen kylästä löytyy tasan kolme pensionaattia eli pientä hotellia eli mistään lomakohteesta ei voi todellakaan puhua.  Lisäksi yksityisiä huoneistoja voi vuokrata esim. airbnb-sivuston kautta. 
              

 Rannat ovat kylän parasta antia ja niitä on yhteensä 8 kappaletta!  
Kaiken lisäksi rantoja on erilaisia jokaiseen makuun - pieniä poukamia ja isompia rantoja, suojaisia ja sellaisia, jonne osuu tuuli ja aallot. Mutta kaikille yhteistä on se, että vesi on todella puhdasta (tällä seudulla ei ole mitään teollisuutta) mutta toisaalta vesi on kesälläkin melkoisen viileää eli harvemmin nousee yli 20 asteen.  





Kylän pääkadun varrelta löytyvät kaikki kaupat kuten fruteria-panaderia eli hedelmä- ja leipäkauppa, libreria eli kirjakauppa, panaderia-pasteleria eli leipomo, Bazar21 eli kaikenlaista kodintavaraa ja lisäksi kodinkoneita myyvä kauppa, farmacia eli apteekki, pari ruokakauppaa, tekstiilituotteita myyvä merceria ja lisäksi pari parturia sekä kauneushoitola. Naapurikylästä, O Barqueirosta, löytyy sitten lisää palveluita kuten pari pankkia, rautakauppa jne eikä sinne ole matkaa kuin 3.5 km. Ja toki naapurikylästä löytyy mys useampi baari sekä ravintola. 



              


Ylläolevat kuvat eivät anna kovin eläväistä kuvaa kylästä koska kaikki kaupat ovat kiinni- kuvat on nimittäin otettu aamulenkillä klo 7 aikaan, jolloin vastaan tulee vain muutama satunnainen ihminen. 


Kylän tunnelma on siis todella rauhallinen ja meno verkkaista. Kanat juoksentelevat pihoilla vapaana, lehmiä tai hevosiakin voi bongata talojen pihoilla. Melkoista maalaistunnelmaa siis...  

                                        

Mitään kummallisempia nähtävyyksiä tai aktiviteetteja ei tässä kylässä ole tarjolla mutta upea luonto on tarjolla heti nurkan takana. Lenkkeily ja pyöräily onnistuvat lähialueella loistavasti, myös vesiurheilulajit kuten melonta. Ajoittain kylän edessä olevassa lahdessa voi myös purjelautailla tai leijasurffata - silloin kun tuulet ovat sopivat. Lähellä on myös lainelautailuun sopiva ranta. 
                                        

Itse kävin ensi kertaa lomailemassa O Vicedossa vuonna 2008 eli 13 vuotta sitten ja sen jälkeen olemme käyneet siellä melkeinpä joka kesä lomailemassa. Eipä ole maisemat muuttuneet juurikaan noista ajoista - onneksi!