keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Liikkuva lapsi, onnellinen lapsi

Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet faktan, että liikunnalla on lukuisia hyviä vaikutuksia ihmisen terveyteen - ei pelkästään fyysiseen vaan myös psyykkiseen. Liikunta on tärkeää aivan kaiken ikäisille - taaperosta vaariin.

Mutta erityisen tärkeää se on lapsille sillä riittävä fyysinen aktiivisuus on edellytys lasten normaalille kasvulle ja kehitykselle. Tiesitkö, että viimeisten suositusten mukaan alle 8-vuotiaiden laste pitäisi joka päivä liikkua vähintään kolme tuntia. Tämä tietysti pitää sisällään reippaan ulkoilun, vauhdikkaat pelit ja leikit mutta aktiivisuutta pitäisi olla sen kolme tuntia. Ihan joka päivä! Ja myös yli tunnin pituisia istumisjaksoja tulisi välttää. Liikkuuko sinun lapsesi riittävästi?



Itse olen ollut vähän huolissani siitä, että miten paljon oma lapseni liikkuu. Hän on hyvin aktiivinen, harrastaa balettia ja muutenkin jatkuvasti liikkeessä. Mutta silti itsellä on ollut tunne siitä, että tuo 3 tunnin tavoite ei välttämättä täyty. Etenkin siitä syystä, että koulupäivät ovat pitkiä ja siellä liikutaan vähän. Tästä syystä meidän pikkuneidill hankittiin aktiivisuusmittari - se mitttaa päivittäisen akitiivuuden, askeleet sekä yöunen. Näin pystymme vähän seuraamaan, että mikä on tilanne ja pitäisikö liikkumista lisätä. 

                                            

Ranneke, jonka tilasimme, on Garmin vivofit jr ja sen hinta oli noin 60 €. Puoliso oli ensin hieman vastaan koska ajatteli, että siitä ei ole mitään hyötyä. Mutta ainakin tämän ensimmäisen viikon ajan pikkuneiti on ollut siitä hyvinkin kiinnostunut, seurannut askeleitaan ja minä puolestani olen seurannut pikkuneidin aktiivisuuden määrää. Myös yöunia seurailen.

 

Tällä hetkellä on vielä vaikea sanoa, että liikkuuko neiti riittävästi koska takana on melkein viikon verran lomailua ja vasta yksi normaali arkipäivä. Ja sekin on pikkuneidin kouluviikon ainoa todella aktiivinen päivä eli molemmat viikottaiset liikuntatunnit (2 x 45min) on juuri keskiviikkoisin. Niistä huolimatta tänään on liikkumista tullut vain 90 min edestä eli aivan liian vähän. Mielenkiinnolla siis odotan niitä normaaleja koulupäiviä.... Ja aika todennäköisesti tuloksista tulen tekemään pienen raportin koululle - ihan vain, että pääsevät näkemään miten passiivia lasten päivät siellä oikein ovat. 



Edes lomalla emme päässeet tuohon kolmeen tuntiin päivässä vaikka olimme kyllä tosi aktiivisia emmekä juuri paikallamme olleet kuin automatkoilla. Mutta toki 2-2.5 tuntia on tullut lomapäivinä aktiivisuutta keskimäärin. 

                         

Myös yöunia on ollut mielenkiintoista seurata. Helposti etenkin lomalla nukkumaanmenosta lipsutaan ja yöunet saattavat jäädä vähäisiksi. Mutta tämän avulla on hyvä seurata, että joka yö tulisi riittävästi unta. En kyllä tiedä, että miten tarkka tuo mittari on ja miten mittaa esim. tuon unenlaadun ja määrän mutta kaipa siitä jotain ideaa saa. Ainakin nukkumaanmenoajat ja heräämisajat ovat pitäneet ihan paikkansa. 

                                           


Miksi lasten liikkumisesta pitäisi sitten huolehtia? Faktahan on se, että nykylapset liikkuvat paljon vähemmän kuin esim. mitä me 70-luvulla syntyneet lapset olemme liikkuneet lapsuudessa. Maailma on nykyään aika toisenlainen - älypuhelimet, tabletit, televisio-ohjelmat, pelikonsolit jne ovat tulleet äärimmäisen suosituiksi ja niitä löytyy nykyään jopa pieniltä lapsilta. Ja jopa lasten huoneista löytyvät kaikki mahdolliset laitteet, jotka houkuttelevat lapsia passiivisuuteen. Lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt ja vastaavasti taas passiivinen ruutu-aika ja istuminen lisääntynyt - valtaosa lapsista ylittää helposti suositellun max. 2 tunnin päivittäisen ruutuajan. Ja esim. suomalaislapsista vain reilut viideosa täyttää nykyisen liikuntasuosituksen. Mielestäni tämä on todella huolestuttavaa. Voin vain kuvitella, että minkälainen on näiden nykyisten lasten ja nuorten fyysinen kunto ja terveys kun ikää on vaikkapa 30 vuotta tai enemmän. Saatikka sitten esim. eläkeiässä. Ei hyvältä tulevaisuus näytä! 


Vähentyneen liikunnan myötä myös lasten liikunnalliset taidot ovat heikentyneet ja on myös tapahtunut voimakas kaksinjako - on niitä lapsia, jotka liikkuvat todella paljon mutta myös niitä, jotka eivät liiku oikeastaan lainkaan. Toisaalta myös paljon liikkuvien lapsien liikunta on muuttunut yksipuolisemmaksi mikä ei ole ollenkaan hyvä asia sillä lasten tulisi liikkua riittävästi mutta myös monipuolisesti jotta eri osa-alueet ja taidot kehittyisivät.


Mielestäni olisi tärkeää ymmärtää liikunnan terveysvaikutusten lisäksi myös liikunnan positiivinen vaikutus mieleen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Varsinkin kun erilaiset mielenterveysongelmat ovat nykypäivänä todella yleisiä. Ja lasten liikkumisessa on tietysti myös huomioitava se fakta, että liikunnalla on myös merkittäviä positiivisia vaikutuksia oppimiseen. Eli yleistäen voisi sanoa, että liikkuva lapsi on onnellinen lapsi. 


Liikkuva lapsuus on tietysti tärkeä myös siitä syystä, että liikkuvista lapsista kasvaa todennäköisesti myös liikkuvia aikuisia ja liikkuvia vanhuksia. Eli lapsena opitut terveelliset elintavat jatkuvat helposti läpi elämän. Ja vaikka välillä ehkä tulee elämässä tilanteita, että liikunta ei välttämättä ole säännöllistä niin aikaisemmin aktiivisesti liikkuneen on helpompi palata takaisin liikunnan pariin kuin että aloittaisi täysin nollasta. 

                                                  <

Miten lapsia sitten pystyy kannustamaan liikkumaan? Itse sanoisin, että perhe on tärkeä roolimalli koska kotoa saadun mallin perusteella lapset voivat oppia, että liikkuminen kuuluu arjen rutiineihin ja se on positiivinen asia. Toisaalta taas passiivisetkin vanhemmat voivat kannustaa lasta aktiiviseksi eli liikkumattomien vanhempien lapsista voi myös kasvaa liikunnallisia jos vain ympäristö on liikuntaan kannustava. 

Itse ja puoliso olemme tästä hyviä esimerkkejä. Oma perhe ja suku ei ole millään tavalla ollut urheilullinen mutta siitä huolimatta meitä on kannustettu liikkumaan ja esim. itse sain lapsena sekä nuorena kokeilla kaikki mahdolliset lajit ja näin löytyi itselle ne sopivimmat ja sillä hetkellä kiinnostavimmat tavat liikkua & urheilla. Ja kaikkea tosiaan tuli harrastettua - baletista, kilpatanssista, voimistelusta ja taitoluistelusta aina ratsastukseen ja jopa jääkiekkoon. 

Tätä samaa haluan tarjota myös omalle lapselleni - mahdollisimman monipuolisia ja positiivisia kokemuksia liikkumisesta. Sekä tietysti meidän vanhempien positiivisella esimerkillä vielä vahvistettuna. Yritämme liikkua perheen kesken ja toisaalta neiti on päässyt myös usein seuraamaan omia treenejäni. 


 

Myös esim. kodin sisutuksella voi vaikuttaa paljon. Lastenhuonetta ei tule täyttää tietokoneella, pelikonsolilla, televisiolla, mukavalla sohvalla ja muilla passiivisuuteen kannustavilla asioilla. Kun ympäristö on tehty liikaan huokuttelevaksi niin silloin liikkuminen on myös helpompaa. 


Meidän pieneltä terassilta löytyy jos jonkinlaista liikuntavälinetta - voimistelurenkaat, trapetsi, kiipeilyköysi, trampoliini, polkupyörä, potkulauta, rullaluistimet sekä kaappi täynnä erilaisia pienempiä liikuntavälineitä (hyppynaruja, hulavanteita, erilaisia hernepusseja, palloja, mailoja jne). 

 

Luonnollisesti lapsen ystäväpiiri vaikuttaa myös paljon - etenkin nuoruudessa. Mikäli ystävät ovat liikunnallisia niin silloin myös liikunnan harrastaminen on nuorelle luonnollisempaa. Teini-ikä on nimittäin se kriittinen ikä, jossa monilta aikaisemmin aktiivisilta lapsilta liikkuminen loppuu hyvinkin draamaattisesti. Itse toivon, että pikkuneiti löytäisi sen "oman" lajinsa, jonka parissa viihtyy ja jossa kokee onnistumisen tunteita mutta josta löytyisi myös samanhenkisiä ystäviä. 


Lasten liikkumisen ei tarvitse välttämättä olla edes urheilua vaan normaali aktiivisuus riittää - etenkin kun siihen yhdistetään esim. koulun liikuntatunnit. Liikkua voi monella tapaa - leikkipuistossa, harjoittaa hyötyliikuntaa (kävele portaat, pyöräile/kävele kouluun), käydä retkillä, ulkoiluttaa koiraa jne. Kaikki liikkuminen lasketaan ja kaikesta on hyötyä! 
 


 


Liikunnan ei pidä olla totista suorittamista vaan päinvastoin, positiivinen ja iloinen asia. Liikunnassa tärkeintä pitäisi olla liikkumisen ilo - kun liikunta on hauskaa ja siitä tulee hyvä mieli niin sitä halutaan harjoittaa. Jos se aiheuttaa vain stressiä, pahaa mieltä ja muita negatiivisia asioita niin ketäpä se kiinnostaisi... 
Joten nyt huomio lasten liikkumiseen. Kannustakaa lapsianne liikkumaan, liikkukaa heidän kanssanne, tarjotkaa mahdollisuuksia monipuoliseen liikkumiseen. Seuraukset ovat taatusti pelkästään positiivisia! 
Tässä vielä muistutuksena kouluikäisten lasten liikuntasuositus: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti