sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Lasten kanssa laskettelemaan

Kun meidän pikkuneiti 4 vuotta sitten aloitti laskettelu-uraansa, etsin netistä tietoa että kannattako niin pienen lapsen kanssa lähteä laskettelemaan. Ja jos kannattaa niin minne, mihin hotelliin ja mitä pitäisi ottaa huomioon. Mutta aika vähän löytyi mitään tietoa, kokemuksia tai suosituksia joten päädyin sitten itse etsimään sopivaa kohdetta. Tärkeää oli löytää tietysti kohde, joka sopisi pienelle lapselle ja jonne olisi helppo matkustaa täältä Gran Canarialta. 



Loppujen lopuksi päädyimme Grandvaliran laskettelukeskukseen Andorrassa vaikka mitään suosituksia kohteesta ei kylläkään löytynyt. Mutta paikka (Soldeu) vaikutti sopivalta kohteelta lapsen kanssa eli hotelli olisi aivan kabiinihissin vieressä, hotellissa oli leikkipaikka, lapsille oli tarjolla hiihtotunteja, rinnealueella oli ns. guarderia eli hoitopaikka ja lisäksi tarjolla oli paljon pitkiä sinisiä rinteitä opetteluun sekä myös riittävästi laskettavaa meille aikuisille. Myös itse kohde vaikutti rauhalliselta eli ei ole mikään bilepaikka. Ja aika nappiin meni valinta! Olemme nimittäin palanneet samaan paikkaan nyt jo neljä kertaa ja joka kerta isomman porukan kanssa. Emme ole siis ainoita, jotka ovat tykästyneet paikkaan. 



Mikä Grandvalirasta tekee sitten niin hyvä kohteen? No, meillä ensinnäkin se että sinne on helppo mennä. Lentoja Barcelonaan löytyy edullisesti, sieltä saa auton vuokrattua kohtuuhintaan ja 3 tunnissa olet perillä. Ajomatka ei yleensä tuota ongelmia sillä yleensä lunta on vasta perillä. Kertaakaan emme ole joutuneet turvautumaan renkaisiin laitettaviin lumiketjuihin vaikka sellaisetkin on toki aina laukussa mukana. Täällä Espanjassahan ei talvi- tai nastarenkaita edes oikein tunneta. 



Itse Grandvaliran laskettelualue on laaja ja koostuu useasta eri laskettelualueesta, jotka on kaikki yhteydessä toisiinsa rinteiden välityksellä eli mitään busseja ei tarvita siirtymisiin. Jokainen alue on erilainen ja rinteitä on laidasta laitaan - helppoja & pitkiä sinisiä aloittelijoille, vaativampia punaisia ja mustia niitä kaipaaville. Sekä myös rinteiden ulkopuolisia off piste- mahdollisuuksia on jonkin verran. Pääosa hisseistä on nopeita  tuolihissejä ja myös kabiinihissit vievät alhaalta hotellialueilta suoraan ylös rinteille. Pääosin alas kyliin pääsee myös laskemaan. Sää on yleensä myös varsin hyvä emmekä ole näiden reissujen aikana joutuneet jättämään yhtäkään laskupäivää väliin. Alueet ovat erilaisia myös tunnelmaltaan eli löytyy vilkkaampi Pas de la Casa, jossa on afterski ja yöelämää sekä rauhallisempia perhekohteita kuten Soldeu, jossa me olemme aina majoittuneet. Siellä parasta on se, että suurin osa hotelleista on aivan kabiinihissin vieressä eikä pysäköintikään alueella tuota ongelmia. Me olemme aina majoittuneet Sport-hotelliketjun hotellissa, joka sijaitsee aivan kabiinihissin ala-asemalla eli parhaalla mahdollisella paikalla. 

Sport -hotelli, jossa aina majoitumme, ei missään nimessä ole halvin mahdollinen vaihtoehto mutta meille ollut aina se järkevin valinta. Maksamme mielummin hieman extraa siitä, että hotelli on hyvällä paikalla, sieltä löytyy loistava leikkipaikka lapsille, kylpylä & kuntosali aikuisille sekä hyvälaatuinen ravintola, jossa nautimme aina aamiaisen sekä illallisen. Emme todellakaan jaksa enää rinnepäivän jälkeen lähteä ulos kylmään etsimään sopivaa ruokapaikkaa enkä todellakaan halua lomallani valmistaa aterioita itse. 

Tämä on sitä loman luksusta - todella laadukkaasta ja monipuolisesta noutopöydästä illallista koko seurueelle, lapset omassa pöydässään ja illallisen jälkeen he pääsevät hotellin kids clubiin leikkimään eli aikuiset saavat syödä illallista kiireettä. Tosin pienten lasten kanssa kannattaa huomioida, että useimmissa hotelleissa illallinen alkaa paikallisittain vasta klo 19.30 eli kunnon lounas kannattaa myös nauttia päivällä. Me aikuiset tosin pärjäsimme kunnon aamiaisen voimalla käytännössä iltaan asti ja päivällä nautimme vain jotain pientä ylhäällä rinnekahvilassa. 


Aikaisempia reissukokemuksia voi lukea täältä:
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2015/03/reissussa-osa2-andorra.html
http://mylifeingc.blogspot.com.es/2017/01/lumilomalle-andorraan.html

Mutta kannattaako pienten lasten kanssa sitten lähteä lähirinteitä edemmäs laskettelmaan? Joltakin suomalaisesta keskustelupalstalta luin joskus mielipiteitä siitä, että ensi olisi hyvä pysytellä ihan Suomen rinteissä ja sitten kun taidot karttuvat niin sitten vasta isommille rinteille. No, itse en ole samaa mieltä. Koen paljon miellyttävämmäksi lapsellekin nämä kunnon rinteet kuin vaikkapa eteläisen Suomen nyppylät, joissa vietetään enemmän aikaa hississä kuin laskien. Mutta toki jos lähellä on joku pikkurinne, niin sekin on totta kai parempi vaihtoehto kuin se, että ei laskisi lainkaan. Itsekin olen aikoinani siellä Suomen nyppylöillä laskelmaan oppinut. Olemme myös käyneet useampaan otteeseen esim. Madridin Snowzone-sisälaskettelupaikassa, jossa on vain yksi ainoa rinne. Mutta taitojen hiomiseen ja ylläpitämiseen hiihtoreissujen välissä sekin on hyvä vaihtoehto. Jokainen lasku vie taitoja eteenpäin. 

Mutta meille nyt sattumoisin nämä kunnon rinteet ovat niitä lähimpiä vaihtoehtoja, joten totta kai suosimme niitä Suomen sijaan. 



Tärkeintä kuitenkin lienee se, että aivan alkuvaiheessa lapsille löytyy oma suljettu rinnealue, jonne aikuiset eivät pääse eli ensikokemus sujuu turvallisessa ympäristössä. Tämä on mielestäni tärkeää ainakin jos on pienestä lapsesta kyse. Isommat voivat opetella jo sitten ihan normaaleissa aloittelurinteissä. 

Grandvalirassa on lapset huomoita todella hyvin ja eri alueilla on omat lasten alueet.  Myös lasten guarderia -hoitopaikkoja löytyy eri alueilta. Ikärajoitukset ovat erilaisia hieman eri alueilla eli ne tietysti pitää huomoida kun lomaa suunnittelee. Mutta esim. Soldeun guarderia-hoitopaikka ottaa vastaan kaikki yli 2-vuotiaat lapset ja hoitomaksu riippuu päivien lukumäärästä sekä siitä, että onko lapsi hoidossa vain ½ päivää vai koko päivän. Eli aivan pienimmät lapset voi jättää sinne siksi ajaksi kun vanhemmat laskevat. Guarderia on ylhäällä rinteiden luona, joten siellä on helppo tarvittaessa käydä tarkistamassa että kaikki on hyvin. 


Vähän isommat 3-5 vuotiaat lapset voivat sitten jo osallistua ns. jardin de nieve -toimintaan, jossa opetellaan jo laskemisen alkeita muutaman tunnin ajan päivässä mutta muu aika vietetään leikkien. Joko ulkosalla taikka sitten sisätiloissa. Myös ruokailu on tarjolla. Tämä vaihtoehto on itse asiassa tarjolla 11-vuotiaaksi asti mutta silloin lapset jaetaan hiihtotaitojen mukaisiin ryhmiin, joissa lasketaan päivän aluksi 3 tuntia. Sen jälkeen lapset menevät syömään, jonka jälkeen ollaan yleensä sisätiloissa siihen asti kunnes vanhemmat noutavat heidät viimeistään klo 16. Näiden lisäksi on sitten tarjolla ihan perinteisiä hiihtotunteja joko ryhmässä tai yksityistunteja. Ryhmätunnit alkavat yleensä aamulla klo 10 taikka sitten iltapäivällä klo 13. Yksityistunteja voi valita juuri niin kuin halua - joko yhdelle, kahdelle tai vaikkapa kuuden hengen ryhmälle ja niin monta tuntia kuin haluaa. Me olemme valinneet aina tuon jardin de nieve- vaihtoehdon eli kolmen hiihtotunnin jälkeen lapsi/lapset syövät lounaan yhdessä ja sen jälkeen saavat levätä / leikkiä sisätiloissa kunnes olemme noutaneet heidät  n. klo 15.30 ja sitten olemme laskeneet muutaman laskun vielä kaikki yhdessä. Tämä on ollut loistava ratkaisu sillä lapsilla on mukavaa yhdessä ja näin jää myös aikuisille aikaa laskea kunnolla ja nauttia aikuisten seurasta. 


Seura onkin yksi tärkeä juttu laskettelureissuilla. Me olemme tehneet paljon reissuja ihan kahdestaan puolison kanssa, vain oman perheen kesken sekä viimeiset kerrat nyt ystäväperheiden kanssa ja nämä viimeiset ovat kyllä olleet huippuja. Eli jos vain mahdollista, niin kannattaa lähteä laskettelemaan jonkun ystäväperheen  tai useampien kanssa. Näin lapsilla on seuraa toisistaan ja myös esim. tunneilla on mukavaa kun tuntee jo jonkun ennestään. Ja näin myös aikuisilla on hauskempaa. Ystävistä on myös apua, jos jotain sattuu. Me saimme esimerkiksi tällä kertaa lainaksi tosi paljon vaatteita ystäviltä kun oma hiihtovaatteita- ja varusteita sisältänyt matkalaukkumme ei saapunutkaan perille ajoissa. Ilman ystävien apua olisimme joutuneet jättämään hiihdot väliin ekana päivänä tai ostamaan koko vaatekerran uudelleen. Ensi vuoden reissua jo suunnitellaan... 



Ja mikä sitten on lapsille sopiva ikä aloittaa?  Ensinnäkin tietysti riippuu tosi paljon lapsesta. Meidän neiti oli ensimmäistä kertaa sukset jalassa 2.5 vuotiaana mutta silloin vain testimielessä eikä hän ottanut silloin vielä tunteja. Mutta olen nähnyt  samanikäisiä lapsia jo rinteessäkin. 

                                                                     2.5 vuotiaana
                                                  

Meidän pikkuneiti on aina ollut pienikokoinen joten hän ei fyysisesti ollut 2.5 vuotiaana vielä valmis laskemaan. Mutta vuotta myöhemmin olikin sitten jo toinen juttu eikä asiasta tarvinut edes keskustella. Neiti ihastui lajiin ja tämä varmasti paljon tosi innostavan opettajan ansiota. Pikkuneiti muistaa edelleen Julia -opettajan vaikka reissusta on aikaa jo neljä vuotta ja sen jälkeen on nähty jo monet opettajat. 

  

Miten pieniä lapsia sitten kannattaa opettaa? Monet laskijat opettavat lapsensa itse laskemaan mutta heille on tarjolla myös erilaisia kursseja. Ainakin ulkomaisissa keskuksissa näitä on tarjolla yleensä laidasta laitaan - voi itse valita, että montako päivää haluaa, voi valita yksitystunnit tai ryhmätunnit, pienille on yleensä tarjolla erilaisia aloittelukursseja, joissa tutustutaan ensin lumeen leikkien varjolla ja sitten vähitellen laitetaan suksia jalkaan jne. 


Meidän pikkuneiti on aina ollut luonteeltaan tyypillinen kaksonen eli perusluonteeltaan rauhallinen mutta hetkessä saattaa mennä hermot täysin ja silloin ei on todellakin EI. Emme siis halunneet opettaa häntä itse emmekä laittaneet häntä aluksi edes ryhmätunneille koska näimme, että monet pienet turhautuivat niillä tosi paljon kun yksi opettaja yritti pärjätä kahdeksan 3-5 vuotiaan aloittelevan lapsen kanssa. Yksi kaatui, toinen kaatui, kolmas itki muuten vain. Ei kiitos. Siis ensimmäiset reissut otimme varovaisesti ja varasimme hänelle yksityisopettajan. Yleensä 2-3 tuntia / päivä. Kallista lystiä mutta kannatti. Näin hän oppi tosi nopeasti, sai tuntien ajan opettajan täyden huomion ja itseluottamus kasvoi huimasti. Sen jälkeen olikin helppo mennä ryhmätunneille mukaan. Yksityistunnit ovat hyvä valinta myös ujoille ja aroille lapsille, jotka ehkä jännittävät ryhmätunteja. 

                                         

Mutta toki monet lapset ovat varmasti valmiita ryhmätunneille ihan alusta lähtien. Riippuu tosiaan täysin lapsesta ja hänen luonteestaan. Sekä tietysti iästä. Jos lapsi on kuitenkin luonteltaan arka, ujo tai sellainen että hän turhautuu helposti niin silloin yksityistunteja kannattaa harkita ainakin aluksi. Itse koin äitinä myös yksityistunnit turvallisemmaksi vaihtoehdoksi sillä näin lapsi saa opettajan täyden huomion koko ajan. Faktahan on, että rinteissä on kaikenlaisia "hulluja" ja osa niistä ei valitettavasti kunnioita muita laskijoita pätkääkään. 


 

Etenkin ulkomailla hiihtokoulut ovat kyllä selvästi suositumpia kuin se, että vanhemmat opettaisivat lapsiaan laskemaan. Suomessa taitaa olla toisin. Siellä monet päättävät opettaa lapsille alkeet ihan itse. Me emme edes harkinneet itse opettamista koska puoliso ei osaa muuta kuin lumilautailla ja itselläkin lautailu on paremmassa hallussa kuin laskettelu, jota olen harjoittanut muutamaa yksittäistä kertaa lukuunottamatta viimeksi joskus nuoruudessa. Eli opettaminen ei tullut kyseeseen myöskään tästäkään syystä. 

Fakta on kuitenkin se, että lapset yleensä oppivat todella nopeasti. Olivat he sitten yksityistunneilla, ryhmätunneilla tai opettavat heitä omat vanhemmat. He kehittyvät huimaa tahtia. Paljon nopeammin kuin aikuiset. Ensimmäisellä reissulla taisimme laskea neljä päivää ja neiti oli joka päivä tunneilla. Kehitys oli huimaa ja viimeisinä päivinä laskivat jo pitkiä sinisiä rinteitä alas kylään asti! 



Opetti lasta sitten itse tai ei niin tärkeintä on aina, että mennään lapsen ehdoilla. Jos joku päivä laskeminen ei kiinnosta tai väsyttää niin silloin kannattaa lapsi jättää suosiolla vaikkapa laskettelukeskuksen leikkipaikkaan tai siirtyä lumileikkien puolelle. Lapsen intoa lajia kohtaan ei kannata tappaa pakottamisella.

 

Yleensäkin lasten fiiliksiä kannattaa vähän seurailla ja suunnata tarvittaessa tauolle ja lämmittelemään. Sekä syömään. Lapset kuluttavat energiaa paljon enemmän kuin aikuiset!

                                                      pastabox a la Soldeu

Myös vaatetukseen kannattaa kiinnittää huomiota - viluisena ei kukaan halua laskea. Suomalaisilla ei yleensä ole ongelmia tämän kanssa mutta me, jotka asumme täällä eteläisimmässä maissa, emme välttämättä omista merinovillakerrastoja, fleece-väliasuja sekä toppavaatteita. Mutta silloin kannattaa yleensä kysyä vaikkapa ystäviltä vaatteita lainaksi. Näin teki esim. meidän ystäväperheemme, joka oli tänä vuonna ekaa kertaa laskettelemassa lasten kanssa. Ei ehkä kannata kasvuikäisille lapsille hankkia kaikkia kalliita varusteita vain yhtä reissua varten. Toki jos sitten tavaksi tulee käydä useammin laskemassa niin sitten omien vaatteiden hankinta jo kannattaa. Itse yleensä ostan pikkuneidille uudet varusteet aina keväisellä Suomi-reissulla, jolloin toppavaatteita ja aluskerrastoja myydään urheilukaupoissa jopa 70% alennusella. Pieneksi jääneet vaatteet olen sitten aina lahjoittanut eteenpäin ystäväperheiden pienemmille lapsille. 


Muitakaan varusteita (sukset, monot, kypärät jne) ei vältämättä kannata hankkia aivan pienille lapsille koska niiden tulee olla lapselle juuri oikean kokoiset. Eli tänä vuonna ostetut saattavat ollakin jo ensi talvena liian pienet. Toki jos rinteessä käy useamman kerran vuodessa niin silloin omat varusteet voivat olla taloudellisesti järkevämpi valinta. Esim. Andorrassa lasten varustesetti (sukset, monot, kypärä) maksoi reilut 10 € / päivä. Meillä pikkuneiti omistaa oman kypärän sekä kunnon laskettelulasit. Niihin kannattaa mielestäni satsata sillä ne ovat erittäin tärkeä mukavuustekijä. 


Ainoa huono puoli lasten kanssa laskettelussa on se, että halpaahan se ei ole. Etenkään jos matkustaa sitä lähinyppylää kauemmaksi ja joutuu vielä vuokramaan varusteetkin. Mutta ainakin meidän mielestä on jokaisen euron arvoista. Vaikka rinteeseen emme pääse kuin kahden reissun verran vuodessa niin nämä lomat ovat vuoden kohokohtia. Takana 6 mahtavaa päivää raikkaassa ilmassa urheilua harrastaen hyvien ystävien seurassa. Ihan parasta lomailua ja voisin lähteä vaikka heti huomenna uudelleen :-) 


Seuraava postaus taitaakin tulla aiheesta, että mitä meidän lumiloma tuli maksamaan. Apua - en ole varma, että haluanko edes laskea kuluja.... 




2 kommenttia:

  1. No nyt oli kiinnostava postaus! Itsellä ei ole kokemusta lasten kanssa laskettelemisesta ollenkaan, joten ole tosi kiinnostavaa päästä lukemaan varsinkin siitä, miten tuo lasten opettaminen rinteeseen toimii! Itse ainakin monissa muissa lajeissa olen huomannut, että usein on parempi vaan antaa ammattitaitoisen opettajan opettaa, kun muuten helposti siirtää vaan omat pienet tekniikkavirheensä ja muut eteenpäin. Itsekin tällä viikolla kirjoittelin lasketteluturvallisuudesta blogiini, jos kiinnostaa postauksen voi käydä lukemassa täältä https://huoletontamatkaa.fi/10-vinkkia-onnistuneeseen-laskettelulomaan/

    VastaaPoista
  2. Tuohon rinneturvallisuuteen olisi kyllä kohteissa hyvä kiinnittää enemmän huomiota. Näimme tälläkin reissulla lukuisia onnettomuuksia ja lähes joka kerta syypäänä joku täysillä alaslaskeva hullu, joka ei varo hitaampia /aloittelevia jne. Tämän seurauksena yhden seurueemme jäsenen olkapää menikin paikoiltaan ja nivelsiteet kaikki rikki. Viimeinen laskupäivä jäi väliin ja suoraan Madriiin leikattavaksi, edessä sairasloma ja 3 kk lepoa. Ja vika hullussa, joka täysillä syöksyi takaa päälle. Nämä hullut eivät myöskään lapsia kauheasti kunnioita joten aina laskiessa meillä meni yksi aikuinen edessä, sitten lapset ja perässä vielä 1-2 aikuista. Turvallisuus ennen kaikkea!

    VastaaPoista