keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Syödäänkö teillä yhdessä?

Silmiini osui Yhteishyvä-lehdessä ollut artikkeli, jossa haastateltiin ravintotutkija Maijaliisa Erkkolaa. Hänen mukaansa yhteinen ateria perheen kanssa on yksi merkittävimmistä terveysteoista, joita vanhempi voi lapsen hyväksi tehdä. 


Täällä Espanjassa on pitkät perinteet perheen yhteisille illallisille. Ehkä osaksi siitä syystä illallista syödään täällä paljon myöhemmin kuin esim. Suomessa. Näin nimittäin koko perhe ehtii paremmin yhteisen illallispöydän ääreen. Puolison perheessä näin tehtiin aina mutta täytyy myöntää, että omasta lapsuudestani en muista samanlaista tapaa. Joskus varmasti söimme yhdessä mutta tuskinpa joka päivä koska muuten se olisi kyllä varmasti jäänyt mieleen. Mutta onneksi mitään traumoja siitä ei ole jäänyt - päinvastoin :-)  Itse osaan nauttia yhteisistä ruokahetkistä perheen kera ja mielestäni ruokailutottumuksetkin ovat aika lailla terveelliset. 




Meidän perheessä yritämme aina syödä yhdessä - silloin kuin se vain on mahdollista. Puolison vuorotyö tietysti vähän haittaa yhteisiä perheillallisia. Töitä on usein myös viikonloppuisin eli viikonlopun yhteiset lounaatkaan eivät välttämättä ole mahdollisia. Mutta onneksi viikonloppuisin sentään edes kerran päivässä pystymme syömään aina yhdessä.

Eli aina silloin kun olemme kaikki kotona niin syömme yhdessä. Silloin ei katsota ipadia tai telkkaria eikä vilkuilla puhelinta. 

                                    

Toki täytyy myöntää, että silloin kun puoliso on esim. iltavuorossa ja syömme pikkuneidin kanssa kaksin kotona, niin silloin saatan antaa hänen katsoa ipadia. Mutta tosin sitä ennen olemme viettäneet pikkuneidin kanssa kaksi koko iltapäivän eli olemme yhdessä ehtineet viettää jo tärkeätä laatuaikaa. 

Miksi yhdessä syöminen on sitten niin tärkeää?  Tietysti yksi tärkeimmistä asioista on se, että silloin näin todennäköisesti lapsi syö terveellisemmin. Ainakin näin voisin kuvitella. Jos lapsi syö yksin niin kontrollointi on vaikeampaa - vihannekset saatavat päätyä roskikseen ja yleensäkin koko annos, jos se ei ole lapselle/nuorelle mieluinen. Ja tilalle saatetaan tehdä sitten vaikka voileipiä. 

Totuushan on se, että lasten ja nuorten lihavuuden yleistyminen on erittäin huolestuttavaa. Ongelma on iso Suomessa mutta myös ihan maailmanlaajuisesti. Suomessa etenkin poikien ja nuorten miesten ylipainoisuus on lähes kolminkertaistunut 70-luvun lopulta ja tyttöjenkin kaksinkertaistunut. Ja faktahan on se, että lapsena ja nuorena opitut ruokailutottumukset vaikuttavat ruokailutapoihin myös aikuisena eli usein käy niin, että lapsena ja nuorena lihavat ovat myös aikuisena lihavia. Melkoinen riski terveydelle. 




Mutta tietävätkö sitten edes kaikki vanhemmat, että mikä on terveellistä ravintoa? Täällä Kanarialla ainakin tuntuu, että suurimmalla osalla on ihan perustietouskin hukassa. Eli vaikka syötäisiin yhdessä aamiaista, lounasta ja illallista niin sekään ei tietenkään takaa, että syötäisiin terveellisesti. Lähtökohtaisesti kuitenkin voisi olettaa, että Suomessa tiedetään asioista edes vähän enemmän vaikka sielläkin monissa perheissä ruokailutottumukset ovat aivan ns. pepusta. En tiedä, että miten suomalaisissa kouluissa lapsille opetetaan esim. terveys- ja ravitsemustietoa mutta voisi kyllä olla ihan aiheellinen aine jopa alakoululaisille. Ehkäpä näin pystyttäisiin vaikuttamaan mielipiteisiin jo lapsuudesta lähtien. Suomalaisten alakoululaisten koulupäivät ovat sen verran lyhyitä, että tunti viikossa pitäisi löytyä niin tärkeälle aiheelle. 

Terveellinen, monipuolinen ja säännöllinen ruokavalio on tärkeää kasvavalle lapselle ja nuorelle. Kuten myös uni, lepo, liikkuminen ja ihmissuhteet. Kun nämä ovat kunnossa ja arjessa selkeä rytmi niin saatetaan välttyä monilta ongelmilta. Valitettavasti lasten ja 
nuorten masennus- sekä mielenterveyshäiriöt ovat lisääntynyt huolestuttavaa vauhtia ja osaltaan tähän vaikuttavat varmasti muutokset elintavoissa. Lapset ja nuoret (myös aikuiset) syövät huonosti, nukkuvat huonosti ja liian vähän, harrastavat liian vähän liikuntaa ja sosiaaliset suhteet hoidetaan sosiaalisen median välityksellä. Mitä tuosta seuraa - ei ainakaan mitään hyvää, sanoisin minä. 

Tästä syystä olisi tärkeää että perheissä olisi päivän aikana edes yksi yhteinen keskusteluhetki. Jokaisella on näin mahdollisuus kertoa päivän tapahtumista ilman kiirettä. Ja ilot ja surut.  Näin varmasti lasten ja aikuisten keskusteluyhteyskin paranee merkittävästi. 

                           

Suomessa on ehkä perinteisesti ruokailu koettu vain tavaksi hankkia energiaa eli ruokailulla ei ole ollut sellaista sosiaalista ulottuvuutta kuin monissa muissa kulttuureissa. Toki ennen vanhaan perheet istuivat yhdessä päivälliselle pöydän ääreen mutta tyyliin, että ruoka suussa ei puhuta eikä ruokapöydässä keskustella. Tätä kulttuuria olisi todellakin syytä muuttaa. Ja tätä pitäisi lähteä muuttamaan jo ihan kouluruokailusta lähtien. Monissa kouluissahan on jopa liikennevalot kouluruokaloissa, joissa kontrolloidaan että puhe ei vain nouse liian äänekkääksi. Siis oikeasti - rajoitetaan lasten keskustelumahdollisuuksia? Eli pienestä pitäen lapsille opetetaan, että ruoka syödään nopeasti ja keskustelematta samassa pöydässä istuvien kanssa. Täällä Espanjassa on sentään se hyvä puoli, että lapset oppivat tuota tärkeää keskutelutaitoa jo ihan kouluruokailussa (niissä kouluissa, joissa sellainen mahdollisuus on) ja ehkäpä näin ruokapöydässä keskustelu on myös luontevaa perheissä.

Itse koen tärkeäksi sen, että meillä syödään terveellisesti ja säännöllistä ateriarytmiä noudattaen. Meillä ei popsita ylimääräisiä välipaloja eikä herkkuja syödä todellakaan joka päivä. Kouluun pakataan välipalaevääksi jotain terveellistä vaikka kavereilla olisi keksejä.  Pyrin antamaan lapselleni esimerkkiä liikunnallisesta ja terveellisesti ruokailevasta tyytyväisestä aikuisesta. Joka toki myös herkuttelee silloin tällöin. Haluan myös, että lapseni oppii ruokailun sosiaalisen ulottuvuuden. Tästä syystä meillä syödään yhdessä ja meillä myös keskustellaan ruokapöydässä. 



Täältä voi muuten lukea uudet terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ruokasuositukset lapsiperheille. https://www.thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/syodaan-yhdessa-ruokasuositukset-lapsiperheille


Syödäänkö teillä joka päivä yhdessä?

2 kommenttia:

  1. Meillä syödään aina yhdessä, keskustellaan ellen "kiellä" lapsia höpöttämästä välillä jotta keskittyvät myös syömään :D. Mulle on tosi tärkeää, että rauhoitutaan syömään yhdessä ja puhutaan mitä lapset on puuhailleet tms asioista. Siskon luona suomessa aikaisemmin pauhasi TV aina kun syötiin, mun lapset ei osaa ollenkaan katsoa TV:tä ja syödä samalla. Muistaakseni syötiin (ainakin lapsena) kotona aina yhdessä, siskon perheessä sydään myös yhdessä.

    -Sirpa

    VastaaPoista
  2. Meillä myös yleensä tv on kyllä kiinni silloin kuin syödään. Joskus tosin saatamme viettää esim. pizzaillan elokuvaa katsoen :-)

    VastaaPoista