keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Miten selvitä monikulttuurisesta joulusta

Joulu aiheutta monissa perheissä paljon harmaita hiuksia. Etenkin, jos perhettä on vähän siellä sun täällä, suvuilla erilaiset tavat ja halut viettää joulua. Mitä tehdä - vietetäänkö joulua meidän sukulaisilla, teidän sukulaisilla, kotona oman perheen kera, kotona meidän suvun kesken, kotona teidän suvun kesken, kotona molempien sukujen kesken vai vietetäänkö joulu autossa surffaten sukulaisilta toiselle. Vai karataanko jonnekin pois? Siinäpä pulma ratkaistavaksi. 

Jos on haastetta suomalaisella perheellä niin niitä riittää myös ulkosuomalaisella, monikulttuurisella perheellä. Sukua kahdessa tai useammassa eri maassa, erilaisia perinteitä ja usein erilaisia käsityksiä siitä, että mitä kuuluu joulun viettoon. Matkustetaanko mahdollisesti Suomeen joulua viettämään vaikka esim. puoliso ei pystyisi töiden takia sinne lähtemään. Vai tuodaanko koko suku ns. omaan kotiin joulua viettämään silläkin riskillä, että maut eivät välttämättä mene yhteen tai sukulaisilla ei ole edes yhteistä kieltä. 



Haasteita kyllikseen ja varmasti aika tuttu juttu monissa ulkosuomalaisissa perheissä. Etenkin jos joulu on tärkeä juhla molemmissa suvuissa ja molemmat isovanhemmat haluaisivat viettää joulun lastenlasten kanssa. Mitä silloin tehdä - mennäänkö oman perheen toiveiden mukaan vai tehdäänkö kompromisseja ja vuorojouluja? 

Meillä on onneksi sellainen tilanne, että täällä Espanjassa jouluaatto ei ole yhtä tärkeä juhla kuin esim. Suomessa. Eikä siihen näin ollen liity samanlaisia perinteitä kuin Suomessa. Monille täällä jouluaatto on aivan tavallinen työpäivä. Toki sen jälkeen saatetaan kerääntyä perheen kanssa yhteen nauttimaan illallista, joka on selvästi normaalia juhlavampia. Esim. kalliit merenelävät ovat tärkeässä osassa joulun ja uudenvuoden aterioissa. Mutta esim. jouluaatto on monissa paikoissa suosittu "bileilta" eli illallisen jälkeen baarit ja discot avaavat ovensa ja nuoriso juhlii aamuun asti. Täällä ei myöskään joulupukit ja lahjojen jako kuulu aaton perinteisiin. Täällä edelleen lahjatoiveet viedään kolmelle itämaan tietäjälle ja lahjat jaetaan loppiaisena. 

Meidän perheen tapa viettää joulua on muuttanut muotoaan tässä vuosien myötä, etenkin pikkuneidin syntymän jälkeen. Sitä ennen olin käytännössä kaikki joulut aina töissä tai ainakin päivystyvuorossa eikä joulu ollut yhtä lailla tärkeä. Toki silloinkin koti tuli koristeltua ja jouluaattona kokoonnuttiin syömään suomalaisia jouluruokia mutta ei sen kummempaa. 

Pikkuneidin syntymän myötä joulu muuttui kuitenkin tärkeämmäksi. Mitään perinteitä meillä ei kuitenkaan ole koska joulua on vietetty eri paikoissa, eri tapaan ja eri kokoonpanoilla vuosien mittaan. Tärkeintä meidän jouluissa lienee se, että silloin yritetään saada sukulaisia ympärille. Meillä kun lähimmät sukulaiset asuvat useamman tunnin lentomatkan päässä niin heitä ei tule tavattua kovinkaan usein. 

Ensimmäistä perhejoulua vietimme entisellä kotisaarella kun pikkuneiti oli 6 kk ikäinen. Silloin saimme vieraaksi Suomen isovanhemmat, tätini perheineen sekä Espanjan isovanhemmat ja Jesuksen nuoremman veljen. Ensimmäinen yhteisjoulu Suomen ja Espanjan sukujen kesken ja homma sujui loistavasti. 

                                       Vuoden 2011 joulupäivän lounas espanjalaisittain

Toisenkin joulun olemme viettäneet yhdessä Suomen ja Espanjan sukujen kesken, muutamia vuosia sitten Las Palmasissa. Silloin paikalla oli Suomen isovanhemmat, minun mummuni eli Kian isomummu ja Espanjan sukulaisista isovanhemmat sekä puolison nuorempi veli. 


Joulua meillä vietetään kyllä enemmän suomalaisittain eli aatto on se joulun tärkein päivä ja silloin syödään pääasiassa suomalaisia jouluruokia. Vaikka itse en ole koskaan niiden suuri ystävä ollutkaan. Mutta perinteet ovat perinteitä ja joskus niitä on mukava kunnioittaa. Onneksi Espanjan sukukin on tykästynyt suomalaisiin jouluruokiin. Heille maistuvat etenkin porkkanalaatikko, bataattilaatikko sekä erilaiset kalaruoat, myös silakat ja sillit. 


Tapana on, että joulupäivän lounas on puolestaan espanjalainen. Ja silloin olemme aika usein nauttineet paellaa, joka maistuu myös Suomen sukulaisille. 



Puolison perheessä ei jouluaattona ole ollut tapana jakaa lahjoja mutta sen jälkeen suomalainen saatiin sukuun niin siihenkin on tullut muutos. Eli meillä joulupukki käy aattoiltana kylässä ja lahjoja jaetaan silloin. Tosin itse pukki ei ole koskaan käynyt kotona asti vaan joko piipahtanut oven takana tai olemme hänet vilaukselta nähneet taloyhtiön pihalla. 

Kerran bongasimme hänet taloyhtiön allasalueella seikkailemassa (puolison veli oli pukeutunut) ja sitä ennen hän oli käynyt jättämässä säkit oven taakse. 

Viime jouluna vietimme joulua pelkästään Espanjan suvun kesken mutta silloinkin suomalaisella vivahteella. Joulopöydässä oli melkoinen sekemelska suomalaisia ja espanjalaisia ruokia. Mutta sen verran espanjalaisella vivahteella että ruokapöytään käytiin klo 23:00 kun puolison veljen tyttöystävä sai vihdoin ja viimein valmistelua oman osuutensa.  Voin kertoa, että ei ollut kauheasti enää nälkä kenelläkään tuohon aikaan... Onneksi olin itse ollut kaukaa viisas ja tilasin suomalaiset jouluruoat valmiina yhdestä Fuengirolan suomipaikoista. Ja samaa tekniikkaa aion muuten käyttää myös tänä jouluna - ruoat on tilattuna valmiiksi suomiravintolasta. Eipähän tarvitse käyttää arvokasta aikaa keittiössä häärimiseen :-) 

Mutta sen verran suomimenoa saatiin viime jouluaattoonkin (niiden ruokien lisäksi), että joululahjat jaettiin aattona. Pukki oli käynyt viemässä lahjat sillä aikaa kun kävimme rannalla ulkoiluttamassa koiraa. Pihaan oli ilmestynyt joulupukin "taikapölyä" eli kimalletta ja lahjat kuusen alla. Kyllä oli lapsilla ihmettelemistä, että miten pukki oli päässyt sisälle :-) 

Ja pikkuneiti vähän ihmetteli, että miten joulupukki oikein saapuu Espanjassa? 

 

Kaksi joulua olemme viettäneet Suomessa. Parasta tunnelma olisi tietysti siellä mutta valitettavasti puolisolla lomat osuvat hyvin harvoin jouluun. Ja ilman häntä ei tulisi mielenkään lähteä Suomeen joulua viettämään. Toki muuten käymme Suomessa usein ihan kahdestaan pikkuneidin kanssa mutta mielestäni jouluna perheen pitää olla yhdessä. Joulupukkiakin on käyty Lapissa tapaamassa jo kolme kertaa - tosin pikkuneidin kanssa vain kaksi kertaa. Ja ehkäpä ensi talvena olisi hyvä hetki käydä vielä tapaamassa pukkia vielä kun pikkuneiti siihen uskoo. 




Meidän joulumme on siis enemmän suomalainen kuin espanjalainen mutta kuitenkin meidänlainen. Vietimme sitä sitten Suomessa, kotona tai jossain muualla. Tänä vuonna vietämme yhteisjoulua täällä Gran Canarialle ja saamme seuraksi niin Suomen isovanhemmat, minun mummuni eli Kian isomummun, Espanjan isovanhemmat, Jesuksen molemmat veljet sekä veljenpojan. Eli käytännössä koko laajennettu perhe yhdessä. Aatonattona ohjelmassa on Real Madridin peli television kautta katsottuna sekä illalla suomalainen sauna on varattuna koko seurueelle, jouluaattona syödään suomalaisittain ja jaetaan lahjat, ties vaikka pukkikin tulisi käymään ( jos sellainen jostain saadaan hankittua) sekä tietysti juodaan glögiä ja syödään pipareita & homejuustoa. Ja joulupäivänä syödään sitten espanjalaisittain. 

Kulttuurit kulkevat sujuvasti käsi kädessä ja koti koristavat niin joulukuusi kuin espanjalainen belen eli seimi. Lahjoja tuovat niin joulupukki kuin itämaan tietäjät - tosin pukki kyllä selvästi enemmän. Ja yleensä pikkuneiti tekee kirjeet myös molemmille - tosin tänä vuonna hän ilmoitti, että pukki saa tuoda mitä haluaa ja itämaan tietäjiltä hän toivoi ainoastaan karate-barbieta. 

Tärkeintä ei siis meidän perheessä ole perinteet, ei lahjat, ei ruokatarjonta eikä koristeet vaan se, että saamme viettää joulua tärkeimpien läheisten kanssa. Muut jutut tuovat siihen sitten vain oman lisänsä. Joulussa parasta on tunnelma! 


Hyvää Joulun odotusta kaikille!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti