tiistai 14. marraskuuta 2017

Ystävät - perhe, jonka olet itse valinnut

Viime aikoina ystävät (ja niiden puute) ovat olleet aika suosittu aihe ulkosuomalaisten keskuudessa. Vaikka monillla tuntuu olevan jonkinlaisia ystävyyssuhteita ja ehkä paljon kavereitakin uudessa kotimaassa niin kuitenkin sellaisten syvien ystävyyssuhteiden luonti on usein vaikeaa. Varsinkin jos olet jo keski-ikäinen ja perheellinen elämänruuhkavuosi viettävä aikuinen. Uusien ystävyyssuhteiden luominen on tässä elämänvaiheessa taatusti haastavaa. 

                             

Itse olen ulkosuomalaisena elänyt kaksi hyvinkin eri tyylistä elämänvaihetta. Lähtiessäni maailmalle olin 25-vuotias sinkku, jolla oli kuitenkin takana pitkä parisuhde Suomessa. Joten ensimmäisenä ei maailmalla tullut mieleen, että pitäisi alkaa mahdollista puolisoa etsimään ja perhettä perustamaan vaan ystävistä muodostui todella nopeasti se perheenkorvike. Tähän vaikutti varmasti myös se, että tein työtä, jossa asuinpaikka vaihtui käytännössä 6 kk välein eli työkavereista muodostui nopeasti joka paikassa se uusi ystäväpiiri. Ei pelkästään suomalaisista työkavereista vaan ystäväpiiri oli hyvinkin kansainvälistä ja siihen kuului joka asuinpaikassa myös paikallisia. Kuusi vuotta ehdin viettää tätä elämää ja siihen aikaan ystävistä ei todellakaan ollut pulaa. 

Tässä edellisen asuinpaikan "finnish connection" -ryhmää. Meitä ei koko saarella asunut montaa suomalaista mutta meillä on edelleen sellainen 4 hengen ryhmä, jonka kanssa pidetään yhteyttä ja tavataan aina kun se vain on mahdollista. 

                             

Itsellä nämä tyypit ovat hyvä syy käydä säännöllisesti entisellä kotisaarella. Tietysti sen lisäksi, että saari on meille muutenkin rakas ja pikkuneidin syntymäpaikka. Sieltä onneksi löytyy myös yksi pikkuneidin hyvä ystävä.Nämä typyt ovat tunteneet toisensa aika pienestä pitän ja heitä yhdistää myös se, että ovat molemmat puoliksi suomalaisia. Leikit yhdessä ovat aina hoituneet suomeksi! 

   

Elämä muuttui aika paljon silloin kun tapasin nykyisen puolisoni ja asetuin asumaan vakituisesti yhteen paikkaan. Onneksi paikka oli tuttu jo lukuisilta työvuosilta joten oma ystäväpiiri oli jo olemassa enkä joutunut luomaan sosiaalista verkostoa uudelleen tyhjästä. Osa näistä ystävyyssuhteista on edelleen olemassa vaikka elämäntilanteet ja asuinpaikat ovat vaihtuneet. Mutta aina kun samoille seuduille satutaan niin tavataan, totta kai. 


Puolison kautta tuli elämään paljon uusia ystäviä ja monet heistä ovat edelleen läheisiä ystäviämme vaikka olemmekin entisestä asuinpaikasta muuttaneet toisaalle.Onneksi osa näistä ystäväpariskunnista muutti meidän kanssamme samaan aikaan ja samaan paikkaan eli ystävyys on jatkunut. Mutta toki hieman erilaisena kuin silloin 10 vuotta sitten. Mukaan on tullut lapsia. Mutta parasta tässä on se, että nämä lapset ovat tunteneet toisensa aivan pienestä pitäen eli heillä on oma ystäväverkostonsa. Esim. tällä tutulla ystäväperheporukalla tapaamme säännöllisesti ja teemme yhdessä myös reissuja. Juuri pari viikkoa sitten vietettiin meillä halloween-aiheista juhlaa ja yhteinen laskettelureissu on ohjelmassa helmikuun alussa. Sinne meitä lähtee yhteensä 5-6 perhettä - ihan mahtavaa!  

                                 

Esim. nämä tyypit syntyivät 1.5 kk ikäerolla entisellä kotisaarella Fuerteventuralla ja ovat siis tunteneet pienestä pitäen. Nykyään molemmat asuvat täällä Gran Canarialla. 

Mutta mitään sydänystäviä näistä puolison kautta tulleista ystävistä ei kuitenkaan ole tullut.  Eikä sellaista sydänystävää ole muutenkaan täältä uudelta kotisaarelta löytynyt vaikka olemme asuneet täällä jo neljä vuotta. Mutta tänä aikana olen ollut itse kotiäitinä eli ystävyyssuhteiden luonti esim. työpaikan kautta ei ole ollut mahdollista. Myöskään kontakteja muihin äitityyppeihin on ollut vaikea luoda koska täällä ei oikein ole Suomen kaltaista leikkipuistokulttuuria. Pikkuneidin ollessa pienempi kävimme säännöllisesti leikkipuistossa mutta harvoin sieltä löytyi leikkiseuraa päivällä. Leikkipuistot ammottivat tyhjyyttään tai korkeintaan paikalla oli muutama lapsi isovanhempansa tai lastenhoitajansa kanssa. Täällä kun äitiysloma ei montaa kuukautta kestä ja monien äitien on vain pakko palata töihin siinä vaiheessa kun äitiysloma loppuu. Eli kotiäitejä ei puistoista löydä lastensa kanssa sillä yleensä jos perheellä on varaa siihen, että äiti on kotona niin aika usein siinä perheessä on myös sitten lastenhoitaja. Eikä edellisen asuinpaikan naapurustosta edes löytynyt oikein seuraa vaikka taloyhtiössä olikin useita kymmeniä lapsiperheitä. Siellä usein istuskelin taloyhtiön leikkipaikalla ja juttuseurana oli vain lastenhoitajia. Parin vuoden aikana en onnistunut edes vilaukselta näkemään näiden perheiden vanhempia vaan lapset olivat aina lastenhoitajan seurassa. 

Onneksi sitten muutimme toisaalle ja täällä naapurustosta on löytynyt jo vähän enemmän seuraa. Vaikka lapsiperheitä ei ole kuin muutama niin niistä on jo löytynyt hyvää äitiseuraa. Ei ehkä myöskään mitään sydänystäviä mutta ystäviä, joihin voi luottaa ja jotka auttavat varmasti esim. hädän hetkellä. Ja muutenkin. Onneksi laatu lähes aina korvaa määrän! Ja parasta näissä on myös se, että myös omalle lapselle löytyi ystäviä näistä perheistä. 

Pikkuneiti ja naapurin pojat, joista itse asiassa vanhempi on samalla luokalla meidän pikkuneidin kanssa. Ihan parasta! 



Uusia tuttavuuksia, joita voi ehkä jopa kavereiksi kutsua, on löytynyt myös Suomi-koulusta. Jotenkin vain sitä löytyy sellainen nopea yhteys muiden suomalaisten äitien kanssa. Ei ehkä kaikkien mutta siitä reilun 10 äidin yhteisöstä löytyy todella monta hyvää tyyppiä, joiden kanssa voisin viettää enemmänkin aikaa - jos sitä vain jostain löytyisi... Mutta nämä elämän ruuhkavuodet pitävät kaikkia enemmän ja vähemmän kiireisinä. Näihin tyyppeihin voin kuitenkin aina luottaa kun kaipaan neuvoa tai suositusta jonkin asian suhteen - toiseen suomalaiseen sitä voi yleensä aika hyvin luottaa. Heidän kauttaan olen mm. löytänyt lapselle hyvän hammaslääkärin, meidän kotimme remontoineen firman, hyvän parturin ja kosmetologin. 

Tärkeintä on kuitenkin se, että olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen omaan ystävyys-tilanteeseeni. Sydänystäviä ei ehkä ole mukana arjessa aktiviisesti mutta niitä on kuitenkin olemassa. Ja sen lisäksi liuta ystäviä ja kavereita. Olen myös löytänyt oman "ryhmäni" paikallisesta crossfit-salista, jossa käyn joka arkipäivä treenamassa. Siellä meillä on pieni mutta hyvä ryhmä, johon kuuluminen tuo myös paljon sosiaalisuutta elämään. Ja esim. tällä porukalla pitäisi nyt viikonloppuna mennä kannustamaan Crossfit-kisoihin yhtä salimme jäsentä. Yhteisöllisyys on yksi crossfitin parhaista puolista ja sitä kautta olen tutustunut tosi moniin huipputyyppeihin!. 





Niin ja sitten on tietysti ne Suomi-ystävät, joista osa on kulkenut mukana lapsuudesta lähtien, osa on tullut kuvioihin myöhemmin.Vaikka emme ehkä näe kuin muutaman kerran vuodessa niin onneksi heidän kanssaan yhteys ei katkea. Eli silloin kun nähdään, niin juttu jatkuu tasan varmasti siitä, johon se edellisellä kerralla jäi. Ja monista ystävieni lapsista on tullut myös ystäviä omalle lapselleni. Nämä suomi-ystävyydet ovat tärkeitä siis meille molemmille! 


  

Ja onneksi nykyään on whasappit, facebookit, skypet jne eli yhteydenpito vaikka maailman toiselle puolelle on paljon helpompaa ja tämä tuo myös ystävät lähemmäksi. Paremman puutteessa sitä voi järjestää skypetreffejä ystävän kanssa, juoda vähän punkkua ja parantaa maailmaa :-) 

Ystävyys on siis erilaista eri iässä ja elämänvaiheissa - parhaimmillaan se on kuin perhe, jonka olet itse valinnut mutta se voi myös olla muutakin. Tärkeintä on kuitenkin se, että ympärillä on ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka pitävät ja rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti