perjantai 24. marraskuuta 2017

Mun rahat, sun rahat vai meidän rahat

Raha-asiat ovat yleensä vähän sellainen "vaiettu" asia, ikään kuin vähän tabu josta ei julkisesti tykätä kauheasti keskustella. Ei välttämättä edes ystävien kesken. Raha-asiat ovat myös sellainen asia, joka aiheuttaa usein riitoja perheissä ja parisuhteissa. Kuka maksaa, mitä maksaa, kenen rahoilla eletään? 




Viime kuussa meidänkin perheessä tämä kysymys nousi taas esiin - mun rahat, sun rahat vai meidän rahat? Olin nimittäin maksanut jotain kuluja omalla kortillani (Suomen säästötililtä) koska meidän espanjan luottokortit oli reissussa kopioitu ja niitä oli käytetty n. 1000 € edestä parissa päivässä. No, onneksi rahat myöhemmin palautettiin Visan puolesta takaisin tilille eli siitä ei sen suurempaa vahinkoa saatu aikaiseksi. Mutta toki hetki meni siis ennen kuin saimme uudet kortit tilalle ja tuona aikana maksoin siis jotain juttuja omalla kortillani. 
                     
No, siitähän puoliso tietysti otti ja "suuttui". Hänen mielestään on kohtuutonta, että minä maksan meidän kulujamme säästötililtäni koska tulojakaan ei kauheasti tällä hetkellä ole. Joten hän sitten siirsi omalta tililtään samaisen summan rahaa sinne minun Suomen säästötililleni. Koska asia on minun kannaltani pelkästään positiivinen niin en tietenkään vastaan laittanut :-) 

Meillä ei ole koko parisuhteen aikana koskaan ollut minkäänlaisia riitoja raha-asioiden suhteen. Me muutimme aika nopeasti tapaamisen jälkeen yhteen ja silloin meillä oli vielä 
erilliset tilit ja molemmat kävivät töissä joten oli ihan luonnollista, että osallistuin kustannuksiin. Maksoin esim. ruokakulut silloin kun yksikseni kävin kaupassa. Jos olimme ostoksilla yhdessä niin silloin kulut maksettiin puolison kortilla. Ja hän vastasi myös myös vuokra- ja muista kuluista. Mutta tämä oli täysin luonnollista koska puolison tulot olivat moninkertaiset verrattuna omiini. Eikä puoliso koskaan edes kyseenalaistanut asiaa. Hän myös hankki minulle kaikki arvokkaammat ostokset, esim. uudet puhelimet, auton jne. Mutta esim. omat vaatteeni maksoin aina itse, matkani Suomeen ja yleensäkin oman osuuteni matkoista kun johonkin reissasimme. 

                             

Mutta jossain vaiheessa sitten puoliso totesi, että eihän tuossa nyt ole mitään järkeä. Olin äitiyslomalla ja sen perään vielä hoitovapaalla eli tulot eivät siis olleet kummoiset. Niinpä siinä vaiheessa minulle luonnollisesti teetettiin oma kortti puolison tilille.  

Puoliso on suhteen alusta lähtien ollut sitä mieltä, että rahat ovat yhteisiä. Meillä ei ole mun ja sun rahoja. Olemme perhe ja rahat ovat yhteiset. Nyt olen ollut kotiäitinä yhteensä 6 vuotta eikä tuona aikana ole ollut kuin satunnaisia tuloja. Mutta koska kotiäitiys on perheen yhteinen valinta niin on tietysti luonnollista, että en näiden vuosien aikana ole kuluihin osallistunut vaan puolison tili on ollut yhteinen tilimme. Enkä ole koskaan joutunut puolisolle selittämään ostoksiani eikä hän edes halua niistä tietää. Puoliso toki luottaa siihen, että en ostele mitään turhuuksia enkä käytä rahaa merkkivaatteisiin, juhlimiseen tmv. vaan ostan tarpeeseen. Mutta koskaan en ole joutunut miettimään, että voinko ostaa jotain vai en. 



Alkuvaiheessa tämä tietysti suomalaista, itsenäisyyteen tottunutta suomalaisnaista harmitti. Ja oli vaikea hyväksyä sitä, että minulla ei olisi omia tuloja. Mutta töihin paluu ei olisi ollut järkevää koska puoliso ei töidensä puolesta juurikaan pysty kodintöissä ja lastenhoidossa auttamaan. Eli jos olisin palannut töihin niin olisimme joutuneet palkkaamaan jonkun ulkopuolisen hoitamaan pikkuneitiä sekä vastamaan kotitöistä. Rahan puolesta tilanne olisi ollut +-0. Täällä kun palkat eivät ole kummoisia eli esim. hotellin vastaanotossa tienaisin ehkä jotain 1200-1500 euroa kuussa. Ja jos sitten palkkaisimme ympärivuorokautisen avun kodin- ja lastenhoitoon niin hänelle pitäisi maksaa vähintään 850 € / kuussa + kaikki sosiaalikulut ym. Toki monissa perheissä näin tehdään. Mutta se, että tuosta minun palkastani jäisi vain muutamia satoja käteen ei olisi kovinkaan kannattavaa. Varsinkin, jos se tarkoittaisi myös perheen yhteisen ajan vähenemistä huomattavasti. Molemmat olisimme vuorotöissä, joissa on tehtävä myös yövuoroja eikä vuorojen vaihto esim. puolisolle onnistu käytännössä mitenkään. Aikoinaan tulimme siis siihen tulokseen, että on järkevämpää minun olla kotona ja näin myös pikkuneiti saa kanssani arvokasta suomiaikaa. Ilman yhteistä aikaa olisi nimittäin suomenkielikin jäänyt huomattavasti heikommalle tasolle. 






Täällä Espanjassahan yhteiset rahat ovat huomattavasti yleisempi käytäntö kuin mitä Suomessa. Meidän ystävä- ja tuttavapiirissäkin kaikilla on käytössä yhteiset rahat. Suomessa taas on toisin - siellä on mun rahat ja sun rahat. Tätä puolisoni jaksaa edelleen ihmetellä. Esim. kun käymme syömässä ystävien kanssa Suomessa niin saattavat pariskunnat maksaa oman osuutensa ravintolalaskusta. Tätä ei puoliso voi mitenkään ymmärtää ja on pitänyt sitä aina jotenkin "moukkamaisena" tapana. Hän on sitä mieltä, että kyllä miehen tulee maksaa. Itse en ole koskaan, en edes suhteen alkuaikoina, maksanut koskaan ravintolassa jos olemme olleet syömässä tai drinkeillä. 

                      

No, moni varmasti miettii että eikö minua sitten huolestuta tulevaisuus? Kun ei eläketuloja kerry. Tai mitä, jos tuleekin ero. Nämäkin asiat on puolison kanssa käyty läpi ja jopa ihan asianajajan kera. Eli asiat on käyty perusteellisesti läpi ja tämän jälkeen niistä ei ole tarvinut keskustella.  Uskon ja luotan myös meidän parisuhteeseen enkä voisi elää jatkuvasti miettien, että  mitä sitten jos ja kun.

Enkä myöskään murehdi sitä, että millaisen kuvan tyttäreni saa. Annanko mahdollisesti hänelle sellaisen roolimallin, että naisten ei kuulu käydä töissä vaan hoitaa kaikki kotihommat? Meillä puoliso jaksaa pikkuneidille aina muistuttaa, että mami tekee tällä hetkellä tärkeää työtä kotona. Ja näitä blogijuttuja esim. puoliso kutsuu "töinä" eli kun mami on koneella niin mami tekee töitä. Ja lisäksi opiskelen tällä hetkellä joten siinäkin pikkuneiti näkee, että mami on ahkera ja että vielä tässäkin iässä voi opiskella. Ja pikkuneiti tietää myös, että mitä työtä olen aikaisemmin tehnyt ja tutustunut myös työkavereihini eli äiti ei ole pelkästään ollut vain kotosalla. Vaikka tällä hetkellä kodista huolehtiminen onkin se tärkein työ. 

Eli meillä mennään tällä tyylillä - ollaan aina menty ja tullaan varmasti aina menemään. Eli vaikka tulevaisuudessa palaisinkin töihin niin silti puolisoni tulee aina tienaamaan niin paljon enemmän että hänen vastuullaan tulee olemaan suurin osa kuluista. Ja tämä on hänen mielestään täysin normaalia koska minä taas vastaan puolestani suurimmaksi osaksi kodinhoidosta. Ja tämä taas sopii myös minulle koska ruoanlaitto, siivous, pyykinhoito, pikkuneidin kuljettaminen kouluun/harrastuksiin jne on aina ollut minun mielestäni ihan mukavaa puuhaa enkä ole niitä kokenut mitenkään vastenmielisinä tai rasittavina. 

                                                 Samassa veneessä ollaan :-) 


Meidän perheessä on siis hyvin perinteinen "työnjako" mutta molemmat ovat tyytyväisiä ja parisuhde ja perhe voivat hyvin. Jokainen siis tehkoot kuten itselle parhaiten sopii. Tärkeintä lienee se, että raha-asioista ei tapella. Koska se tie harvoin vie parisuhdetta hyvään suuntaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti