sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hikinen viikonloppu

Täällä Kanarialla on vietetty monissa perheissä pitkää viikonloppua sillä torstai oli pyhäpäivä ja monissa koulussa oli perjantaille laitettu myös vapaa eli näin saatiin aikaiseksi  pitkä viikonloppu tätä syyskautta vähän katkaisemaan. Osa tykkää näistä, osa ei. Meidän perheessä nämä ylimääräiset vapaapäivät koulusta eivät tuota ongelmia koska itse en ole tällä hetkellä töissä mutta monissa perheissä on iso ongelma, että minne laittaa lapset kun molemmat vanhemmat ovat töissä. 

Me olemme ottaneet tämän vapaan aika lailla levon kannalta. Ensin suunnittelin että olisin karannut pikkuneidin kanssa entiselle kotisaarelle minilomaa viettämään ja tapaamaan ystäviä mutta loppujen lopuksi päätimme jäädä kotiin ja keksiä jotain mukavaa tekemistä täällä. Monenlaista kivaa retkeä oli mielessä mutta loppujen lopuksi niistäkin piti pääasiassa luopua sillä sää ei ole oikein suosinut ulkoilua. Keskiviikkona nimittäin alkoi Afrikasta puhaltamaan tuuli ja aika nopeasti lämpötilat nousivat huikeisiin lukemiin ja ilma täyttyi hiekasta. Ei kivaa, ei ollenkaan kivaa. Varsinkaan kun takana on historiallisen lämmin kesä ja historiallisen lämmin syyskuu. Eli voisin sanoa, että riittää jo tämä helle. Ei näin lokakuussa enää pitäisi olla tällaisia lähes 40 asteen helteitä! Ja pahinta on tuo hiekka, jota on ilma täynnä. Ovet ja ikkunat täytyy pitää kiinni, jotta edes sisällä pystyy olemaan ja hengittämään. Pahiten kärsivät astmaatikot mutta ihan terveilläkin ihmisillä tuo calima-hiekkatuuli aiheuttaa helposti oireita hengitysteissä. Ei siis kivaa eikä todellakaan ole sellainen ilma, että tekisi mieli lähteä ulkoilemaan ja retkeilemään.




Torstaina kuitenkin uskaltauduimme lähtemään retkelle vuorille. Olimme nimittäin jo aikaa sitten luvanneet pikkuneidille että tekisimme metsäretken heti kun sopiva hetki löytyisi. Ja torstaina oli pikkuneidillä vapaata koulusta sekä puolisolla töistä joten ei muuta kuin eväät kassiin ja auton nokka kohti ylös vuorille. Suuntana meillä oli Tadabaman luonnonpuisto saaren luoteisosassa. Siellä nimittäin emme olleet vielä koskaan käyneet ja tiesimme että sieltä löytyisi takuuvarmasti metsää.

Ja täytyy sanoa, että onneksi lähdimme matkaan. Ajomatka meiltä ylös 1600m korkeuteen vie vajaa pari tuntia ja tie on kapeaa & mutkaista mutta perillä odottaa palkinto. Ihanat metsämaisemat! Toki lämpöä oli sielläkin 30 astetta mutta ilma oli kuitenkin vielä ihan suht raikasta verrattuna rannikon hiekkapilveen. Ja kun olimme liikkeellä ajoissa niin paikalla oli vielä hiljaista ja rauhallista. Meidän tehdessä jo löhtöä, alkoivat vasta kanarialaiset suvut löytämään tiensä perille. Täällä nimittäin pyhäpäivinä perheet ja suvut suuntaavat usein ylös vuorille viettämään vapaapäivää ja silloin ei hiljaisuudesta ole tietoakaan...

Onneksi väenpaljous iski vasta kun me jo keräsimme tavaroitamme - saimme nauttia ihan vain luonnon äänistä.



Tänne pitää ehdottomasti suunnata talvella kun on viileämpää ja raikkaampaa. Tosin sillon ehkä pitää ottaa jo toppatakki mukaan reissuun nimittäin talvella tuolla ylhäällä saattaa olla lämpöä ihan vain muutamia asteita vaikka rannikolla etelässäolisi shortsikelit.










Mutta kyllä niin kuivaa oli että pienellä huolimattomuudella saisi helposti metsäpalon aikaiseksi. Ja tuollaisessa maastossa se leviää tsunamin tavalla - kuten kävi pari viikkoa sitten. Silloin oli kuitenkin onnea matkassa ja sadekuuro iski vuorille ja näin tuli saatiin suht nopeasti kuriin vaikka se isoja alueita tuhosikin. Jopa saaren parador-hotelli kärsi isoja vahinkoja palossa.


Mutta olipa kiva retkipäivä!

Kotona odottikin sitten aika ruskeanharmaa maisema.




Tällaisina päivinä sitä ymmärtää että miten lähellä Afrikkaa oikein asumme...


Perjaintaina meillä oli ohjelmassa pikkuneidin toivepäivä. Hän on jo pitkän aikaan unelmoinut siitä että saisi pistää pystyyn oman pop up-ravintolan. Katsotaankohan meillä vähän liikaa Australian mastechef-sarja.... Joskus pari kuukautta sitten pikkuneiti taisi ensimmäistä kertaa pyytää, että saisi oman kojun pystyttää taloyhtiön pihalle mutta koskaan ei ole ollut sopivaa hetkeä. Mutta nyt oli taloyhtiön kokous ja siitä syystä väkeä paikalla normaalia enemmän. Siis täydellinen hetki pop up-ravintolalle. Pitkin viikkoa hän suunnitteli & kehitteli ideaa ja eilen sitten oli viimein "se" päivä. 

Avuksi neiti pyysi naapurintyttöä ja yhdessä (minun avustuksellani) he sitten valmistivat leivonnaisia sekä vastapuristettua appelsiinimehua myytäväksi ennen kokouksen alkua. 


Tärkeintä tässä ei tietenkään ollut se rahan ansaitseminen vaan unelman toteuttaminen. Mutta toki ihan kivasti ihmiset ostivat ja melkein kaikki meni kaupaksi. Yksi suklaa cupcake jäi jääkaappiin odottamaan pikkuneitiä ja sen hän sai lauantaina lounaan jälkeen jälkkäriksi.


Kahden aktiivipäivän jälkeen vietimme rauhallisen päivän kotona. Ohjelmassa oli halloween-aiheista askartelua, halloween-juhlien ja pukujen suunnittelua, uintia ja illalla rentoutumista porealtaassa. Sitä kroppa kaipasikin. Jostain syystä tämän viikon treenit saivat yläkropan täysin jumiin. Ja tietysti uimassa piti käydä sillä hikeä pukkasi päivän aikana ihan kiitettävästi.





La-iltana sisä- ja ulkolämpötila saman verran.. Tarkenee... 





Sunnuntai ei juurikaan tuonut helpotusta säähän mutta siitä huolimatta piipahdimme iltapäivällä dyyneillä. Mutta muuten päivä tuli vietttyä leppoisasti kotosalla. Pikkuneidin leikkiessä kaverinsa kanssa ehdin hetkeksi tarttumaan oppikirjankin pariin.


Sääennusteet lupaavat yli 30 asteen lämpötiloja vielä muutaman päivän ajan mutta keskiviikosta alkaen pitäisi helteiden vähitellen helpottaa. Mielelläni muutaman asteen lähettäisin vaikka Suomen syksyä lämmittämään! 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti