sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Arjesta kiinni

Niin se kesä sitten vierähti ja tuntuu, että vauhdilla menikin. Kaksi ja puoli kuukautta kesälomaa on kummasti kadonnut jonnekin.  No, toisaalta emme kauheasti ehtineet edes kotona olla joten ei kai mikään ihme, että kesä meni vauhdilla. 

Pikkuneiti lopetti koulussa juuri juhannuksen alla ja samana päivänä suuntasimme kesälomareissulle nro 1 eli entiselle kotisaarelle Fuerteventuralle, josta jatkoimme myöhemmin vielä Madridiin. Sieltä tulimme kotiin heinäkuun alussa. Siinä vaiheessa ehdimme sentään kolme viikkoa nauttia kesästä kotona ja kesärutiiniti menivät ihan mukavasti. Aamupäivät neiti oli kesäleirillä, itse kävin treenaamassa ja hoidin kotihommat ja iltapäivät sitten vietimme käytännössä uima-altaalla. 

Heinäkuun 24.päivä suuntasimme sitten pikkuneidin kanssa Suomeen ja siellä menikin mukavasti kolme viikkoa. Elokuussa ehdimme olla reilun viikon kotona kunnes alkoi kesälomareissu nro 3 eli suuntasimme kiertomatkalle Roomaan, Montenegroon ja Kroatiaan. Josta sitten saavuimme kotiin muutama päivä ennen koulun alkamista syyskuun alkupuolella. Niin, siinäpä se kesä sitten olikin... 

No, onneksi säiden puolestahan täällä kesä vielä jatkuu - hellettä pukkaa ja lämpötilat pysyvät edelleen 28-34 asteen välissä päiväsin. Yöllä sentään laskee tuonne 22-25 asteen välille eli siitä huomaa, että syksy on tulossa. Mutta ihan uima-allaskeleistä nautimme edelleen.



Koulut alkoivat vajaa pari viikkoa sitten. Tai ainakin meidän pikkuneidin koulu. Eri kouluissa ja eri luokka-asteilla koulut ovat alkaneet hieman eri aikoihin. Meillä rutiineihin on palattu aika vauhdilla sillä heti ensimmäinen päivä koulussa oli ihan normaalin pituinen - päivä alkoi klo 8.45 ja koulu loppui klo 15.45. Vanhemmat saivat saattaa ekaluokkalaiset jonoon asti mutta portilta eteenpäin ei ollut enää asiaa. Adios ja iltapäivällä nähdään! Sinne pikkuneiti lähti hieman surumielisenä itkua pidätellen mutta klo 15.45 minua oli vastassa iloinen ja tyytyväinen pikkuneiti. Päivä oli sujunut hyvin, opettajat olivat olleet mukavia, luokkakavereista oli jo löytynyt muutama suosikki ja mikä parasta, niin naapurinpoika pääsi samalle luokalle eli yksi ystävä oli jo valmiina. Ja hänen avullaan neiti varmasti pääsikin nopeasti kuvioihin mukaan.

Muutoshan oli melkoinen. Kolme esikouluvuotta neiti vietti pienessä Montessori-koulussa, joka oli kuin perhe. Kaikki tunsivat toisensa ja lapset saivat melko vapaasti työskennellä, liikkua ja leikkiä. Nyt koulu on valtava usean sadan oppilaan "tehdas", joista nuorimmat ovat vauvoja ja vanhimmat jo täysikäisiä. Käytössä on kirjat ja luokissa pääasiassa pitää ihan istua paikallaan ja "tehdä" hommia. Kaikki menee tietyn aikataulun mukaan ja homma mielestäni muistuttaa aikalailla tehtaan toimintaa. Klo 8.45 pitää lyödä kellokortti sisään, klo 10.20 tauolle ja saa syödä välipalan (itsetuodun), klo 13.40 lounastauolle ja kellokortin saa uloskirjata klo 15.45. Sama toistuu joka päivä - vain opettajat ja aineet vaihtuvat päivien aikana.

Mutta olen yrittänyt pitää positiivisen mielen vaikka itse olisin halunnut neidille vähän toisenlaisen koulun. Mutta sellaista nyt ei valitettavasti ollut tarjolla.. Mutta tärkeintä on, että neiti on itse tykännyt ja tuntuu viihtyvän ainakin tällä hetkellä hyvin. Lapsethan tunnetusti sopeutuvat todella nopeasti - itselle taitaa olla vaikeampi pala. Ja toisaalta hyvä juttu on se, että neiti on viettänyt esikouluvuodet aivan erilaisessa ympäristössä niin nyt koulu on jotain uutta ja erilaista. Eli homma on mielenkiintoista ja sopivan haasteellista. Koulua on nyt siis takana kaksi viikkoa ja pikku hiljaa alkavat koulussakin päästä arjen pariin. Saapa nähdä, että koska tulevat ensimmäiset kotiläksyt :-) 

Arki on pyörähtynyt siis varsin mukavasti käyntiin eivätkä 6.50 aamuherätykset tunnu mitenkään pahalta. Saan nauttia oman rauhallisen aamuhetkeni kahvin ja aamupalan parissa ennen kuin herätän pikkuneidin klo 7.20. Sitten neidin aamutoimet, aamupala ja kouluun lähdemme kotoa viimeistään klo 8.20 eli olemme koululla klo 8.30 aikaan. Lapset saatetaan koulun aidatulle piha-alueelle mutta sinne eivät vanhemmat pääse. Siellä he menevät oman luokkansa paikalle jonoon, josta opettajat noutavat heidät klo 8.45. 


Tämän jälkeen suuntaan itse treenaamaan eli crossfit-tunnille klo 9. Aikaisemmin on tullut treenattua helposti viisi kertaa viikossa 2 tuntia kerrallaan mutta nyt käytännössä aikaa on vain tunnin verran + venyttelyt. Eli kauheasti tavoitteita ei kehityksen suhteen ole tänä talvena mutta kunhan nyt tulee kuntoiltua ja pidettyä itsestä huolta.Treeneistä sitten kotiin joskus klo 10.30 aikaan. Suihku, välipala ja päivän "askareiden" pariin. 

Tällä hetkellä päiväni kuluvat varsin hyvin opiskelujen parissa. Aloitin syyskuun alussa liikuntalääketieteen opinnot Itä-Suomen yliopistoon verkko-opintoina ja päivittäin pitäisi ainakin 2-3 tuntia löytää aikaa opiskeluun. . Heti aluksi meinasi itseltä vähän uskoa loppua kun ensimmäisenä eteen hyppäsi fysiikan laskutehtäviä. Niitähän on tullut laskettua joskus lukiossa viimeksi eli sellaiset 20 vuotta sitten. Ja voin kertoa, että ihan takaraivosta eivät laskentakaavat mm. kiihtyvyyteen, keskinopeuteen, kiihdyttävään voimaan jne löytyneet. Mutta kun aiheeseen oli pakko perehtyä niin kyllähän ne oikeat vastauksetkin sieltä onneksi löytyivät. Tällä hetkellä menossa on siis liikuntafysiologian ja biomekaniikan perusteet ja tentti olisi edessä viikon päästä. Apua. 



Tekemisen puutetta ei siis tule tästä eteenpäin olemaan sillä opiskelujen lisäksi pitäisi myös ehtiä hoitamaan kaikki kotihommat - kaupassakäynnit, ruoanlaitot, siivoukset, pyykkihuolto jne. Ja tietysti ne pikkuneidin kuljetukset kouluun ja harrastuksiin. 

Kello 15.00  pitää nimittäin taas lähteä ajamaan koululle neitiä hakemaan sillä siellä on melkeinpä pakko olla klo 15.15 mennessä tai muuten ei saa enää parkkipaikkaa. Koulu on mäen huipulla ja lähes kaikki lapset viedään ja haetaan autolla. Jos ei sitten ole koulubussikuljestusta. Eli ruuhkat ovat melkoiset ja parkkipaikkoja vain kourallinen. Eli pakko olla ajoissa paikalla ja siellä parkkiksella sitten viettää puolisen tuntia odotellen. No, onneksi voi aina ottaa vaikka oppikirjan mukaan ja sitä lueskella siinä odotellessa. Ja klo 15.45 lapset sitten tuodaan takaisin pihalle, josta opettaja luovutta lapsen vanhemmalle / isovanhemmalle / tai muulle luvan saaneelle aikuiselle. Lapset eivät todellakaan pääse koulusta lähtemään ilman aikuisen seuraa.

Iltapäivät meillä on toistaiseksi olleet vapaita sillä harrastukset eivät ole vielä alkaneet. Tai itse asiassa vielä viime viikolla oli vähän epävarmaa, että mitä neiti tulee harrastamaan koska aikaisempien vuosien alkeistanssiryhmä on vain alle 6-vuotiaille. Vaihtoehtoina olivat saman paikan "street dance" tai sitten toisen paikan etsintä. Emme olleet kovin innokkaita tuosta street dance-vaihtoehdosta sillä mielestäni se ei ole paras mahdollinen tanssimuoto tuonikäisille. No, onneksi pienen etsinnän kautta löysimme alkeisbalettiryhmän, jossa neiti lähtee kokeilemaan. Moderni tanssi olisi ollut hänen ykkösvaihtoehtonsa mutta sellaista ei tällä hetkellä ole tarjolla. Mutta baletti on hyvä pohja. Tunnit tulevat olemaan 2-3 kertaa viikossa eli muita harrastuksia ei sitten todellakaan enää tarvita sillä kerran viikossa käyvät koulusta myös uimassa. Huono puoli näissä uusissa tanssitunneissa on se, että ne alkavat aina klo 16 eli pitäisi suoraan koulusta kiiruhtaa sinne. Mutta ehkäpä se on parempi - sitten voi loppupäivän rentoutua, levätä, leikkiä tai touhuta kotona. 



Koulupäivinä nautimme illallista yleensä klo 19.30 koska tuntia myöhemmin neidin pitäisi olla jo sängyssä. Tosin yleensä silloin luemme vielä iltasatuja. Mutta viimeistään klo 21 on oltava nukkumassa, joten neiti jaksaa herätä hyvällä tuulella taas aamulla klo 7.20. 

Illalla sitten on oma "lepohetkeni". Tai riippuen vähän päivästä - jos opiskelut ovat jääneet päivällä jostain syystä väliin niin sitten illalla on tartuttava kirjaan. Ja lisäksi pitäisi tätä blogiakin joskus päivitellä. Ja Suomi-koulun tunteja valmistella. Ja tietysti parisuhdettakin pitäisi hoitaa. No, onneksi meillä on puolison kanssa meidän "masterchef australia" hetkemme iltaisin - silloin kun puoliso ei ole töissä... Ja joskus pulahdamme illalla myös porealtaaseen, jonka hankimme tässä kesän aikana. Pieni arjen luksus ja hyvä hetki rauhoittua illalla puolison kanssa ja viettää hetki laatuaikaa rentoutuen ja jutellen. 


Viikonloput sitten vähän tuovat vaihtelua arkeen tosin niidenkin sisältö riippuu paljon puolison töistä. Vuorotöissä kun arkea ei kauheasti tunneta... Mutta jos vapaa viikonloppu löytyy eikä ohjelmassa ole Suomi-koulua niin silloin saatamme sitten suunnitella jonkun pikkuretken tai jopa lyhyen viikonloppuloman jollekin naapurisaarelle. 

Viime viikonloppuna kävimme Las Palmasissa - Museo Elderin tiedo- ja teknologiakeskusessa sekä ystävien luona viettämässä Egypti-aiheisia synttäreitä. Myös Holiday World-tivolissa piipahdimme.  Tänä viikonloppuna saimme puolestaan vieraita entiseltä kotisaarelta. 





 


Näin ne päivät, viikot ja kuukaudet sitten kuluvat. Mutta onneksi elämä tuntuu mukavalta ja mielekkäältä, jopa se arki. 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti