sunnuntai 3. syyskuuta 2017

10 päivää, 4 maata ja mukana 6-vuotias lapsi

Kesän viimeinen reissu on saatu päätökseen. Paluumatka ei tietenkään sujunut aivan ongelmitta sillä lentomme Dubrovnikista Barcelonaan oli myöhässä ja näin myöhästyimme myös jatkolennolta. Edessä oli uusien lippujen osto (150€) koska lennot oli ostettu erikseen. Miksi näin niin ihan siitä syystä, että vain erikseen ostettuna Kanarian saarten asukkaat saavat lennoista 50% alennuksen. Jos siis lennot olisivat olleet samalla varauksella, olisimme maksaneet lennoista enemmän mutta toisaalta taas lentoyhtiö olisi korvannut menetetyt liput. Eli +-0 meni tällä kertaa.. Vaikka onhan se mielestäni väärin, että meitä saarilla asuvia "rangaistaan" tällä tapaa koska aina joudumme joka tapauksessa lennot ottamaan että pääsemme sieltä saarelta edes pois. No, aina ei voi voittaa... 

Muuten reissu meni onneksi loistavasti ja taskussa on iso kasa muistoja. Olin jo pitkään toivonut pääseväni takaisin vanhoihin maisemiin ja nyt 10 vuoden jälkeen mahdollisuus tuli. Halusimme odottaa lähinnä sitä, että neiti olisi vähän isompi ja jaksaisi kävellä paremmin sekä osaisi nauttia tällaisesta reissusta. Ja sen puolesta menikin nappiin! Hienosti jaksoi pitkät jatkolentojen odotukset kentillä, kävelyt Roomassa ja Dubrovnikissa, autoajelut Kroatiasta Montenegroon ja takaisin sekä jäätävät jonotukset rajoilla. Niin ja tietysti kuumuuden sekä ihmispaljouden. Mahtava pimu ja on sen kanssa hienoa matkustaa.


Osa 1- Rooma, Italia
Alunperin meillä oli tarkoituksena käydä vain Kroatiassa ja Montenegrossa mutta pikkuneidin toivomuksesta teimme välilaskun Roomassa ja vietimme siellä kolme yötä. Ihan sopiva aika eli ehdimme nähdä kaiken tarpeellisen, nauttia italialaisesta elämästä ja herkuista. Tämän osuuden ehdoton onnistuminen oli hotellin valinta sillä valitsimme hotellin täysin sijainnin mukaan eli sen piti sijaita lyhyen kävelymatkan päässä Pantheonista, Trevin suihkulähteestä sekä Colosseumista niin että saisimme mahdollisimman paljon irti kahdesta perilläolopäivästä. Hotelliksi valikoitui Panthéon Inn niminen pikkuinen hotellin vain muutamansadan metrin päässä Pantheonista. Ihan huippusijainti! Huone maksoi n. 100€/yö eli kohtuuhintainen ja sillä saimme siistin ja kivan huoneen aamiaisella. 

Lentokentältä hotellille menimme yksityiskuljetuksella sillä lentomme saapui myöhään eikä muutenkaan mikään junaseikkailu keskustaan houkutellut. Varasimme etukäteen ja kuski odotti meitä terminaalissa kyltin kanssa. Ja täsmällisesti nouti myös lähtöaamuna. Homma maksoi yhteensä 70€, ihan kohtuuhinta siis. Ja niin vaivaton! 

Ensimmäiseksi aamuksi olimme varanneet liput Colosseumillle heti klo 9.30 eli lähdimme matkaan ennen kuin pahin kuumuus iski. Liput tosiaan kannattaa varata etukäteen koska näin välttyy lipputiskin jonolta, joka on suorassa auringonpaisteessa aika ikävä paikka. Etenkin lapsen kanssa. Nyt pääsimme suoraan tiskille vaihtamaan voucherin lippuun ja sen jälkeen turvatarkistusjonoon, joka meni onneksi aika nopeasti. Eli hyvin suunniteltu! 



Olimme varanneet ns. audioguide-kuulokkeet, joista sai hyvin tietoa. Toki oppaan avustuksella olisimme saaneet varmasti paremmin tietoa mutta halusimme mennä omaan tahtiin. Ehkä ensi kerralla kuitenkin palkkaisin oppaan koska tarinat tekevät kierroksesta paljon vivahteikkaamman.

Colosseumille menimme ihan kävellen ja matka meni mukavasti, kesti ehkä joku 20-30 min rauhalliseen tahtiin. Myös takaisin kävelimme. Koko tämä osuus keskustasta oli liikenteeltä suljettu. Syytä en tiedä mutta isot armeijan autot oli jokaisen tien päässä sulkuna. Ehkä viime aikaiset tapahtumat ovat syynä näihin rajoituksiin. Joka tapauksessa hyvä juttu. Muutenkin tuntui aika turvallisesta sillä poliiseja ja tiesulkuja oli tosi monissa paikoissa ja muutenkin poliisit vartioivat joka puolella ja helikopterit pyörivät ilmassa.


Colosseumin jälkeen kävimme ihastelemassa maisemi Vittorio Emanuele-rakennuksen kattoterassilta käsin. Tämä massiivinen rakennus sijaitsee Colosseumin ja vanhan keskustan välissä eli jää kävelymatkan varrelle. Hissiin piti ostaa liput mutta ylhäältä käsin oli kyllä ihan kivat maisemat. Tämän jälkeen suuntasimme 10 min kävelymatkan päähän katsomaan 4D Time Elevator-esitystä Rooman historiasta. Liput ostimme suoraan sieltä eikä jonoakaan ollut. Kiva, pieni tauko ja pikkuneiti tykkäsi kovasti. Sen avulla avautuu myös vähän Rooman historia jopa pienelläkin lapselle.

Lounasta nautimme hotellin kulmilla ja ihan hyvät pastat söimme reilulla 10 eurolla. Siestan jälkeen matka jatkui Pantheonille.



Ja Pantheonin jälkeen tietysti lähellä sijaitsevaan legendaariseen gelateria della Palma-jäätelöbaariin, jossa tarjolla on 150 eri jäätelömakua. Keskikokoinen purkki kahta eri jätskiä maksoi 3€ eli hyvin normihintainen paikka vaikka kuuluisa onkin. Illalla vielä kävely Trevin suihkulähteelle sekä illallinen lähipizzeriassa. Luomupizza 7€, ihan loistava. 





Toisena aamuna suuntasimme lähellä sijaitsevaan Chiesa di Sant Ignazio di Loyola-kirkkoon, jonka kattomaalaus on ihan näkemisen arvoinen. Tasakattoon on maalattu kupoli ja se todella näyttää aivan kupolilta, ei tasakatolta. Matka jatkui espanjalaisille portaille, josta hyppäsimme taksiin ja Vatikaaniin. Näin pääsimme siis piipahtamaan maassa nro 2. Vatikaanin museon jätimme tällä kertaa väliin mutta kirkossa kävimme. Sisälle jono on aika pitkä mutta menee onneksi varsin nopeasti. Mukaan kannattaa laittaa polviin ulottuvat vaatteet sekä olkapäät peittävä paita tai huivi-muuten sisälle ei ole asiaa. Turvamiehet olivat tosi tarkkoja. 

 

Kierroksen jälkeen jatkoimme taksilla Piazza Navona-aukiolle. Hinta 7€. Suosittelen, säästyy jalat ja hermot. Etenkin lapsen kanssa. Siellä söimme lounasta ja matka jatkui takaisin hotellille. 






Siestan jälkeen taas matka vei kohti tuttua jäätelöbaaria ja illan vietimme kierrellen vailla sen kummempaa päämäärää. Ja illallista söimme hotellin kulmilla, hyvää pizzaa oli. 

Meillä oli sikäli tuuria, että pahimmat helteet Roomassa olivat jo helpottaneet. Toki päivällä lämpötilat nousivat 30 asteen paremmalle puolelle mutta ihan hyvin jaksoimme. Ja tarvittaessa viilensimme oloa vesilähteiden avustuksella, joita on joka puolella kaupunkia. Ei muuta kuin vettä niskaan, hiuksiin & vesipulloon ja matka jatkui! 


Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui aamulla kohti Kroatiaa ja Dubrovnikin lentokenttää. Reilun tunnin lento ja olimme perillä.

Osa 2 : Montenegro

Olimme etukäteen varanneet auton kolmeksi päiväksi sillä halusimme suunnata Kroatian eteläiseen naapurimaahan Montenegroon. Olen näillä seuduilla ollut töissä yhteensä 6 kesän ajan eli maisemat ovat tuttuja. Tästä syystä myös auton rattiin oli helppo hypätä. Matka Dubrovnikin lentokentältä Montenegron rajalle ei vie kuin 15-20 min mutta etenkin näin high season aikaan jonot rajalla ovat aika jäätävät ja kahden rajan ylitykseen menikin sellaiset pari tuntia. Onneksi pikkuneiti jaksoi hyvin ja auton ilmastointi toimi hienosti.


Rajan jälkeen tie vei Kotorinlahden hienoissa maisemissa, pienten kylien ja kaupunkien läpi. Maisemat ovat täysin erilaisia kuin Kroatian puolella. Me ajoimme n. 40 min matkan Kamenarin kylään, josta ajoimme auton lossille ja ylitimme lahden 10 minuutissa. Tämän jälkeen oli vielä puolisen tuntia ajoa että pääsimme perille Budvaan.

Hotelliksi valitsin vanhan tutun perhehotellin, jonka omistaja on tuttu opasajoilta. Mikään halpa ei majoitus ollut (100€/yö) mutta sijainti on loistava rantakadulla ja 5 min kävelyn päässä Budvan vanhasta kaupungista. Majoituspaikan sijainti on mielestäni tärkeä tekijä kun kohteessa ollaan vain muutama päivä. Näin aikaa ei mene turhaan vaan saa ajasta mahdollisimman paljon irti. Huoneemme oli tilava ja rakennuksen ylimmässä kerroksessa ja hintaan sisältyi aamupala. Ei kummoinen mutta kuitenkin.

Budvan vanhakaupunki on aika pieni ja ns. uudelleen rakennettu vanhakaupunki sillä iso osa siitä tuhoutui vuoden 1979 maanjäristyksessä. Mutta upea joka tapauksessa! 




Heti ekana iltana suuntasimme vanhaan kaupunkiin nauttimaan tunnelmasta ja siellä söimme myös hyvän illallisen. Mustekalaa tai jättikatkarapuja, hinta reilut 10€ / annos. Oma suosikkini on ehdottomasti grillatut pikkumustekalat (calamar) jotka on täytetty juustolla ja ilmakuivatulla prsut-kinkulla. 



Montenegro on vielä varsin lompakkoystävällinen kohde etenkin ruokailujen suhteen. Kävelykadun varrella on lukuisia katuruokapaikkoja, joista saa esim. kanagiroksen ja valtavan letun suklaatäytteellä yhteensä 5 eurolla. Ei muuten ole tuon setin jälkeen nälkä vähään aikaan... 





Ja toki majoitustakin löytyy edullisesti jos on valmis tinkimään sijainnista. Kaupunki on täynnä pieniä perhehotelleja, jotka eivät tarjoa mitään luksusta mutta edullista ja siistiä majoitusta. Myös mummot "sobe" kylttien kanssa ovat tien varrella tuttu näky eli tarjoavat huoneita ja huoneistoja vuokrattavaksi. Jos sitten kaipaa luksusta, neljän tai viiden tähden hotellia ja uima-allasta niin siitä saa sitten jo maksaa satoja euroja yöltä. Luksus ei ole halpaa edes Budvan kaltaisessa kohteessa.

Lomailijat ovat pääasiassa slaaveja eli kohde poikkeaa paljon muista Välimeren alueen lomakohteista. Jenkkejä ei näe, eikä muutenkaan kauheasti edes "eurooppalaisia". Serbejä, venäläisiä ja muita lähimaiden lomailijoita sitäkin enemmän. Mutta toisaalta tämä tekee myös paikasta hyvin erilaisen ja omalla tavallaan kiehtovan. Budva on myös heinä-elokuussa melkoinen bilekeskus eli jos haluaa viettää vauhdikkaan ja edullisen bileloman niin ei muut kuin suunta Montenegroon. Rantakadun ulkoilmabaareissa juhlitaan varsin vauhdikkaasti. Mutta high seasonin ulkopuolella on onneksi rauhallisempaa. Mutta etenkin rannan lähellä olevissa hotelleissa voi varautua siihen, että heinä-alokuussa musiikki pauhaa varsin kovalla volyymilla noin klo 02:00 asti joka ikinen yö. Onneksi ei sentään sen pidempään.

 


Me emme kuitenkaan suunnanneet yöelämään vaan pienen iltakävelyn jälkeen nukkumaan sillä seuraavana päivänä odotti Montenegron kiertoajelu.

Ensimmäisenä ajoimme Kotorinlahden pohjukassa sijaitsevaan Kotorinlahden kaupunkiin. Ja muutama muukin oli sinne vissiin menossa sillä noin puolen tunnin jono odotti meitä ennen kuin saimme auton parkkiin. Teimme pienen kävelyn vanhassakaupungissa mutta se oli niin täynnä risteilymatkustajia että alkoi vähän ahdistamaan. Nuo isot risteilyalukset eivät vielä 10 vuotta sitten pysähtyneet kaupungissa ja silloin siellä olikin ihanan rauhallista ja tunnelmallista. 

Nyt väkeä riittää Kotorissa, etenkin jos siellä sattuu olemaan risteilyaluksia. 

 


Kotorista lähdimme nousemaan vuorille ja edessä oli n. 30 serpentiinimutkaa ja nousua n. 1000 m korkeuteen. Tie on aika kapea ja liikenne kaksisuuntaista eli bussin sattuessa tulemaan vastaan, on henkilöauton annettava tietä. Ja pariin otteeseen jouduimmekin peruuttelemaan alaspäin kunnes sopiva ohituspaikkoja löytyi. Maisemat ovat kyllä mahtavat! 


Ylhäällä onkin sitten aika erilaiset maisemat sillä rannikolta siirrytään täysin toisenlaisiin vuoristomaisemiin. Njegushin kylässä pitää ehdottomasti pysähtyä välipalalle eli paikalliselle sandwichille, jonka välissä savustettua, ilmakuivattua prsut-kinkkua sekä Njegushin juustoa. Nam! Suolaista mutta niin hyvää. Näitä kahviloita on useita mutta me pysähdyimme entisessä vakipaikassamme Kafana Kod Pera na Bukovica-kahvilassa, joka sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessään laakson perällä. Valtava leipä ja juoma, yhteensä 4€. 



Pientä lisäjännitystä (ja odotusta) tuli matkaan sillä ylhäällä oli menossa melkoiset tietyöt ja paikoitellen tie oli poikki kunnes kiviä saatiin siirrettyä pois tieltä. Eli muutaman kerran jouduimme odottelemaan vartin verran että pääsimme jatkamaan matkaa. Mutta Montenegrossa ei kenelläkään ole koskaan kiire, ovat hyvin tunnettuja varsin verkkaisesta asenteestaan...

 

Selvisimme kuitenkn ongelmitta entiseen pääkaupunkiin Cetinjeen mutta siellä emme jaksaneet enää pysähtyä vaikka pikkuneiti olisikin halunnut vierailla vanhassa kuninkaanpalatsissa. Montenegrollahan on pitkä historia itsenäisenä valtiona ja maan entiset hallitsijat ovat olleet hyvin rakastettuja. Jugoslavian myötä maa menetti itsenäisyytensä kunnes sai sen takaisin vuonna 2006. 

Matka takaisin alas rannikolle Cetinjesta Budvaan on paljon leppoisampi ajettava kuin tie Kotorista ylös vuori ja sujuukin paljon nopeammin. Ja kannattaa myös käydä katsomassa Sveti Stefanin hotellisaarta vaikka sinne ei pääsekään enää vierailemaan. 


Kokopäiväreissu tuli siis tehtyä ja iltapäivällä suuntasimme sitten enää rauhalliselle kävelylle rantakadulle ja illalliselle. Montenegrolainen olut sekä paikalliset viinit ovat muuten erinomaisia. Kuten myös Kroatiassa! 





Jos aikaa olisi ollut enemmän niin olisimme todennäköisesti käyneet myös pidemmällä vuoristossa ja olisin ehkä puolisolle varannut rafting-retken Tarajoella mutta nyt aikaa ei ollut tämän enempää. Kahden päivän jälkeen oli aika palata takaisin Kroatiaan ja ajoimme tällä kertaa ympäri Kotorinlahden. Matka kestää hieman kauemmin kuin lossilla mutta maisemat ovat ajamisen arvoiset sillä tie kulkee paikoitellen aivan rantaviivaa seuraten.





osa 3 - Kroatia, Dubrovnik
Rajalla oli taas tutut jonot mutta tällä kertaa selvisimme ehkä reilun tunnin jonotuksella. Sitten vain 45 ajo ja olimme perillä Dubrovnikissa. Majoituksen olimme varanneet aivan vanhankaupungin vierestä sillä emme halunneet taaskaan tuhlata aikaa turhiin siirtymisiin. Suurin osa Dubrovnikin hotelleista sijaitsee ns. Lapadin niemellä, josta on vanhaankaupunkiin n. 15 min bussimatka. Seudulla on kuitenkin valtavasti yksityismajoitusta ja tällaisen mekin varasimme. Paikallisen Kalasin perheen talosta olimme varanneet studion parvekkeella ja tämä oli ihan hyvä valinta sijaintinsa puolesta. Rannalle alle 5 min kävely ja vanhaankaupunkiin saman verran. Muutamat portaat alas ja sieltä löytyi minimarket. Myös taksiasema alle 5 min päässä. Eikä portaitakaan ollut kiitettävästi kuin muutama kymmenen. Tämä nimittäin kannattaa Dubrovnikissa huomioida - korkeuserot ovat valtavat ja jos ei huomaa tarkkaan katsoa majoituspaikan sijaintia niin voipi olla, että edessä on satoja portaita kiivettäväksi. Joka kerta, ylös ja alas. Käy kyllä kuntoilusta! 


Ihan kivat näkymät terassilta... 


Koska meillä oli vielä auto käytössä ja se piti illalla palauttaa toiselle puolelle kaupunkia (Lapadin alueelle, jossa suurin osa hotelleista sijaitsee) niin ajoimme samalla sitten läheiselle Cobacabanan rannalle, jota pitää yksi tuttavistani. Vaihdoimme pikaiset kuulumiset ja kävimme pulahtamassa viileään Adrianmereen. Täällä tosiaan meri on aika viileä verrattuna mutta toisaalta kesän kuumuudessa on vain ihan mukavaa, että uinti edes virkistää. Toki varmasti jotain 25-26 asteista merivesi on näin loppukesästä eli tarkenee. 

Cobacanan ranta





Kaikki Dubrovnikin rannathan ovat pientä kiveä eli hienohiekkaisia rantoja on turha kaupungista etsiä. Tästä syystä uimakengät ovat ihan ehdoton juttu sillä muuten jalanpohjat saavat melkoista kyytiä. Mutta vesi on uskomattoman puhdasta ja kirkasta! 

                                     

Illasta nautimme Lapadin rannalla sillä se on yksi parhaimmista paikoista auringonlaskusta nauttimiseen. Vai mitä olette mieltä!

                                     


Illallista nautimme Lapadin kävelykadun varrella, jossa on vieri vieressä kahviloita, baareja ja ravintoloita. Tunnelma on kuitenkin tosi rauhallinen. Alue on hyvin lapsiystävällistä sillä kävelykatu on mukava paikka lasten kanssa liikumiseen ja lisäksi sieltä löytyy kaksi pientä leikkipuistoa. Mutta kuten muuallakin kaupungissa, niin täälläkin majapaikka kannattaa valita ns. maantasosta sillä korkeuserot ovat melkoiset eli jos majapaikka sijaitsee rinteessä niin melkoista rappusten ravaamista on tiedossa koko loman ajan. Alueelta löytyy kahviloiden, ravintoloiden ja baarien lisäksi myös yksi isompi supermarket sekä pienempiä miniminimarketteja sekä joitakin pikkuputiikkeja, joista saa mm. rantatavaraa jne. Eli varsin hyvä paikka viettää lomaa sillä paikallisbussilla pääsee näppärästi vanhaankaupunkiin n. 10 minuutissa ja lippu maksaa vajaa 2 € / suunta ( myös lapsilta) Eikä taksikaan huikeita maksa, n. 10-12 euroa per suunta. Tosin Lapadin ranta ei ole kovin lapsiystävällinen sillä se syvenee nopeasti eli pienten lasten kanssa ei välttämättä paras mahdollinen. No, ehkä aivan pienten lasten kanssa en muutenkaan lähtisi Dubrovnikiin mutta jo kouluikäisille kohde sopii loistavasti. 

Koska meillä oli takana jo varsin vauhdikas ja aktiivinen loma niin Dubrovnikin loman halusimme ottaa rauhallisesti. Aamupäivät rannalla, lounaan jälkeen pieni siesta huoneistossa ja vasta illalla suuntasimme vanhaankaupunkiin. Tämä myös siitä syystä, että keskikesän kuumuudessa vanhakaupunki ei ole mukava paikka päivällä ja lisäksi aamupäivisin ja päivisin se on niin täynnä väkeä, että siellä liikkuminen on paikoitellen aika rasittavaa. Mutta klo 17 eteenpäin on juuri täydellinen hetki. 

 


 

 

Ensimmäisenä aamuna päätimme mennä läheiselle Banje beach- rannalle, joka oli majapaikastamme vain vajaan 5 min kävelyn päässä. Käytännössä muutamat portaat alas, tien yli, 20 m kävelyä ja toiset portaat alas rannalle. Juuri tällaista kaipaa kun on mennyt monta lomapäivää vauhdilla suuntaan ja toiseen. Vietimmekin rannalla käytännössä koko päivän klo 16.30 asti. Emme yleensä ole mitään rantaihmisiä eikä meitä huvita grillata ihoa auringossa vaan rannalla viihdymme varjon alla. Tästä syystä vuokrasimme päiväksi ns. balilaisen aurinkovuoteen, jossa oli katos ja verhoseinämät. Näin saimme nauttia leppoisasta rantapäivästä. Hinta oli aika hurja - 53 € / päivä, johon sisältyi pari pulloa vettä ja rantapyyhkeet. Tosin yhden yksittäisen rantavuoteen hintakin oli 20 € (varjon kera) eli mitään halpaa ei Dubrovnikissa todellakaan ole. 





Kanootin sai vuokrattua puoleksi tunniksi vajaalla 10 eurolla. Kannattaa sillä rantamaisemat ovat upeat! 


Kompensoimme kallista hintaa kuitenkin sillä, että kävimme nauttimassa lounaan huoneistossa ja 5 € sain kaupasta pasta carbonara -ainekset kolmelle hengelle joten siinä säästimme melkoisesti. 


Kyseinen Banje beach on siis ainoa ranta Dubrovnikin vanhankaupungin kupeessa ja tietysti tästä syystä hinnat ovat ehka hieman korkeat. Mutta eivät ne paljon halvempia olleet muuallakaan. Dubrovnik ei todellakaan ole mikään halpa kohde, päinvastoin. Kaikki paljon kalliimpaa kuin esim. Roomassa. Mutta sitä se suosio teettää... ja onhan Dubrovnik kyllä aika ainutlaatuinen paikka! 



Illalla suuntasimme vanhaankaupunkiin. Vedin puolisolle ja pikkuneidille pienen kaupunkikierroksen ja aika hyvin vanhasta muistista jutut tulivat. No, tulihan tuolla Dubrovnikissa opasteltua aika monta vuotta... Mutta niinkin monen vuoden jälkeen kaupunki jaksaa edelleen ihastuttaa. 



 


Toisena aamuna suuntasimme bussilla Gruzin satamaan, josta hyppäsimme Jadrolinjan laivaan ja sillä Kolocepin saarelle. Kroatian rannikko on täynnä toinen toistaan upeampia saaria ja Dubrovnikista pääsee myös näppärästi useammalle. Aivan kaupungin lähellä ovat ns. Elafiittisaaret: Kolocep, Lopud ja Sipan. Näille saarille tehdään paljon ns. kolmen saaren risteilyitä mutta myös ihan omatoimisesti pääsee, jos ei halua koko päivää merellä viettää. Laivaliput Kolocepille ja takaisin maksoivat 2 aikuiselle ja lapselle yhteensä n. 15 €, ei paha. Menimme klo 10 laivalla, olimme saarella klo 10.30 ja palasimme takaisin klo 12.30 lähtevällä veneellä. Myöhemminkin olisi ollut mahdollista mutta halusimme vain viettää muutaman tunnin rannalla. Kyseisellä saarella on nimittäin hienohiekkainen ja tosi suojainen ranta eikä ihmisvilinästä tietoakaan. Eli aika paratiisi! 

 



Toinen hienohiekkainen ranta löytyy Lopudin saarelta mutta siellä yleensä väkeä on enemmän ja kävelymatkaakin satamasta tulee jonkin verran. Mutta monien paikallisten mielestä tuo Sunjin ranta on kuitenkin saarten ykkönen. 

Lounasta söimme jälleen huoneistossa ja siestan jälkeen suuntasimme cablecar-hissillä kaupungin laidalla kohoavalle SRD-vuorelle. Sieltä on upeat näköalat alas Dubrovnikin kaupunkiin ja lisäksi olimme varanneet pöydän auringonlaskun aikaan Panorama-ravintolasta. Upeista näköaloista saimmekin nauttia illallisen kera. Paikka on todella mahtava, ruoka oli hyvää mutta toki myös hinnatkin sen mukaiset. Pasta- tai risottoannos maksoi n. 18 €, pihvi n. 35 €. Mutta täysin hintansa arvoisia! 







                                     




Ylhäältä oli lähes mahdoton erottaa, että missä on horisontti. Uskomaton näky! 

                    

Kolmantena päivänä tarkoitus oli suunnata Cobacabanan rannalle sillä tuttavani lupasi meille maksuttomat luxus-aurinkovuoteet mutta laiskuus iski ja suuntasimme taas lähirannalle ja maksoimme kiltisti 53  € aurinkokatosvuoteestamme. Mutta tasapainoksi säästimme sitten siinä, että kävimme lounaalla huoneistossa, 5 eurolla taas pasta-annokset koko perheelle :-) 

Iltapäivällä suuntasimme sitten pakolliselle muurikierrokselle eli vanhaakaupunkia ympäröivien muurien päälle pääsee kiertämään koko kaupungin ympärin. Ihan must-juttu Dubrovnikissa. Liput ovat toki aika arvokkaat eli lähes 20 € / aikuinen mutta ilman tuota kierrosta jää paljon näkemättä ja kokematta. Meillä kävi tosin  hyvä tuuri sillä entinen kollegani on muurien lipputoimistossa töissä joten saimme vapaaliput koko perheelle. Jee! On noista vanhoista työsuhteista jotain hyötyäkin! 



 Muureilla on pituutta parisen kilometria ja matkalla on paljon portaita. Ei siis ihan korkokengillä kannata matkaan lähteä... 




Vanhassakaupungissa ei kauheasti ole paikkoja, joissa voisi ihailla Dubrovnikin upeaa auringonlaskua. Mutta yksi paikka löytyy - pieni rantabaari muurien ulkopuolella. Paikalle kannattaa kuitenkin mennä ajoissa, jos haluaa istumapaikan saada! 


Illallisen ja jäätelöiden jälkeen oli tarkoitus suunnata ajoissa nukkumaan sillä seuraavana aamuna odotti aikainen herätys. Puoliso kuitenkin tunsi itsensä huonovointiseksi illallisen jälkeen ja niinpä hän kiiruhti nopeasti taksilla kaupungin sairaalaan. Dubrovnikissa ei ole ympärivuorokautisia yksityisklinikoita mutta julkinen sairaala toimii hyvin. Yksi ihminen oli ollut jonossa ennen puolisoa joten tosi nopeasti hän pääsi lääkärin puheille. Tuttu virtsakivivaiva taas iski joten ei muuta kuin kipulääkettä suoraan suoneen, vahva kipulääkeresepti lentomatkaa varten mukaan ja ei kun taksilla takaisin huoneistolle. Vajaa 1.5 tuntia ja homma hoidettu. Onneksi lääke alkoi heti vaikuttamaan ja kipu helpottui. 

Meidän 3.5 päivää Dubrovnikissa menivät nopeasti mutta aikaa oli ihan riittävästi kaupungin näkemiseen. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisimme varmasti käyneet myös Mostarissa, Bosnian puolella. Mutta pitäähän sitä näkemistä jättää myös tuleville reissuille, jos joskus vielä seudulle palaamme. 



Niinpä aamulla hyppäsimme klo 7.15 taksiin (n. 30 €) ja kentälle. Kone oli vähän myöhässä joten tiesimme odottaa ongelmia jatkolennon kanssa. Siitä huolimatta Barcelonassa karautimme juoksuksi ja yritimme ehtiä koneeseen mutta niinhän vain oli portit laitettu kiinni 10 min aikaisemmin. Eli ei muuta kuin ostamaan uudet liput kotisaarelle ja viettämään mukavat 9 tuntia lentokentällä. Ihanaa... No, olisimme toki voineet viedä laukut jonnekin säilytykseen ja lähteä vaikka kaupungille katselemaan mutta koska puoliso ei ollut aivan täysin kunnossa niin päädyimme ottamaan rauhallisesti ja odottelemaan kentällä. Onneksi saimme sentään menetetystä lennosta korvaukseksi lounaan joten pientä hyvitystä sentään. Mutta aika pitkä päivä oli ja 2.5 tunnin lento kotisaarelle tuntui ikuisuudelta. 


Mutta hattua täytyy nostaa pikkuneidille joka ei kertaakaan päivän aikana valittanut siitä, että on tylsää kun ei ole tekemistä tai että pitää odottaa. Kiersimme läpi kaikki lentokentän eri leikkipisteet ja onneksi aina oli jotain leikkiseuraa tarjolla. Neitihän tekee tuttavuttaa tosi helposti muiden lasten kanssa joten monta tuntia saimme kulumaan näin. Ja onneksi oli ipad mukana, jossa elokuvia ja pelejä pelattavaksi. 


Loppu hyvin siis ja nyt jo olemme kotona. Todella hyvin nukuttu yö takana, ruokakaupassa on käyty ja jääkaappi taas täytetty, laukut purettu ja pyykit pesty. Tai eihän noissa kauheasti hommaa ollut sillä olimme matkassa vain kolmen käsimatkalaukun voimin. Ja todella loistavasti pärjäsimme eikä kaikkia vaatteita tullut edes käytettyä! 

Nyt nautimme viimeiset lomapäivät ihan täällä kotosalla. Tiistaina suuntaamme pikkuneidin koululle vanhempien tutustumispäivään ja keskiviikkona alkaa sitten koulu. Vähän pikkuneitiä jännittää ja hermostuttaa mutta eiköhän kaikki mene hyvin. Yritämme itse suhtautua asiaan mahdollisimman tyynesti ja positiivisesti - toivottavasti asenne siirtyy myös sitten pikkuneidille. 

Tulevien viikkojen aikana arki tulee hakemaan varmasti muotoaan sillä edessä on nyt aikalailla erilainen arki. Enää ei tarvitse ajella joka päivä toiselle puolelle saarta viemään pikkuneitiä kouluun vaan koulu on tuossa vajaan 10 min ajomatkan päässä. Itselle tulee siis arjesta hieman helpompaa mutta toisaalta tekemisen puutetta ei varmasti tule olemaan. Omat liikutalääketieteen opiskelut alkavat nimittäin myös tällä viikolla eli 20 vuoden jälkeen palaan opiskelijaelämään :-) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti