lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ulkosuomalainen, monikielinen 6-vuotias lapseni

Meille oli alusta asti selvää, että lapsestamme tulee vähintään kaksikielinen, todennäköisesti monikielinen.. Meille oli alusta asti myös selvää, että lapsesta tulee kahden maan kansalainen, kahden kulttuurin kasvatti.  Tämä siitä syystä, että kotimme nyt sattuu olemaan monikulttuurinen ja -kielinen. Puoliso on espanjalainen, minä suomalainen (ja ylpeä siitä), pikkuneiti puolestaan "majorera" eli Fuerteventuralla, Kanarialla syntynyt. Perheemme ainoa aito kanarialainen.  Ja hän on hyvin ylpeä juuristaan - kaikista niiistä! Hän sanoo syntyneensä Fuerteventuralla ja olevansa majorera mutta myös puoliksi suomalainen ja puoliksi espanjalainen ja kaikki nämä ilman minkäänlaista identitettikriisiä :-) 

 

Hän puhuu myös sujuvasti suomea ja espanjaa sekä varsin hyvin myös englantia. Sitä hän ymmärtää täydellisesti ja puhuukin melko sujuvasti mutta lukeminen ja kirjoittaminen englanniksi ei tietenkään vielä luonnistu. Mutta puhuminen on sen verran luontevaa että hän esim. pystyy leikkimään englantilaisen lapsen kanssa sujuvasti. Tästä saimme todisteen juuri kuluneella viikolla kun taloyhtiössämme on ollut lomailemassa skotlantilainen 6-vuotias tyttö ja hänen kanssaan pikkuneiti on leikkinyt koko viikon.

                                               Kia ja hänen skottiystävänsä 



Suomeksi ja espanjaksi neiti osaa niin lukea kuin kirjoittaa. Toistaiseksi suomi on vielä vahvempi ja suomi oli myös ensimmäinen kieli, jota hän alkoi puhumaan ja myös lukemaan & kirjoittamaan. Suomen selkä äänne-kirjain vastaavuus on varmasti auttanut paljon tässä prosessissa. Sekä tietysti se, että olen ollut onnekas ja saanut olla neidin kanssa kotona kaikki nämä vuodet. Ilman sitä panostusta olisi suomen kieli varmasti paljon heikompi. Ja toki osansa on säännöllisillä vierailuilla Suomessa - ne ovat todella tärkeitä! Ja tärkeää on myös se, että hänellä on Suomessa samanikäistä leikkiseuraa - se on kielen kehittymisen kannalta tärkeä asia. 


Alussa saimme monelta suunnalta pelottelua siitä, että jos lapselle puhutaan liian montaa kieltä yhtä aikaa, niin se saattaa aiheuttaa puheen oppimisen kanssa ongelmia. Mutta ainakaan meidän pikkuneidin tapauksessa näin ei ole käynyt. Päinvastoin. Neiti on varsin hyvin perillä, että mitä kieltä milloinkin puhuu ja kenelle pitää mitäkin kieltä puhua. Toki välillä hän tekee virheitä ja joskus sanat korvautuvat toisen kielen sanoilla mutta se lienee täysin normaalia tässä vaiheessa. Yleensä jos hän ei keksi sanaa suomeksi tai espanjaksi niin sana löytyy yllättäen englanniksi :-) Mutta esim. minulle hän ei koskaan yritä edes puhua espanjaksi vaan aina suomeksi ja jos sitten joku sana on hukassa niin hän sanoo sen englanniksi tai sitten espanjaksi mutta sitten yritän kyselemällä saada selville, että mistä sanasta on kysymys. Eli hän joutuu suomeksi selittämään ja sitten vasta kerron hänelle sanan suomeksi. Eli en koskaan reagoi suoraan hänen espanjankieliseen sanaansa.

On se kyllä uskomatonta, että miten lapsi oppii useita kieliä yhtä aikaa, ilman mitään opettamista. Vain kuuntelemassa. Samalla tavalla kuin yksikielinen lapsi oppii kielen niin monikielinen lapsi oppii samalla useamman kielen. Toki kielioppi pitää jossain vaiheessa ihan opiskella mutta meillä on syksyllä tarkoitus aloittaa suomenkielen opinnot etäkoulu Kulkurin kautta ja näin suomenkieli saa jatkuvaa harjoitusta. Haluaisimme, että neiti oppisi suomea niin hyvin että hänellä on myöhemmin esim. mahdollisuus opiskella Suomessa mikäli hän niin haluaa. 

Tiedän, että monissa ulkosuomalaisissa perheissä ei kauheasti välitetä siitä, että oppiiko lapsi sujuvasti suomea vai ei. Suomihan on maailmanlaajuisesti niin vähän puhuttu kieli, että monet eivät koe sen opettelua tärkeäksi. Jokainen perhe tekee tietysti omat ratkaisunsa mutta itse koen, että  olisi aika ikävää jos lapsemme ei pystyisi keskustelemaan sujuvasti esim. isovanhempiensa tai isoisoäitinsä kanssa. Tai kommunikoimaan Suomessa käydessään. Itse olen ollut ulkosuomalainen jo yli 15 vuotta mutta koen silti suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin tärkeäksi. Se nyt vain sattuu olemaan osa minua eikä sitä pyyhkitä pois sillä, että olen asunut isomman osan aikuisiästäni ulkomailla tai että emme tuskimpa koskaan muuta takaisin Suomeen. Mutta silti olen suomalainen ja ihan ylpeä siitä. 

Monissa ulkosuomalaisissa ja monikultuuurissa tai -kielisissä perheissä pohditaan näitä kieliasioita yleensä jossain vaiheessa. Monesti viimeistään siinä vaiheessa kun lapset syntyvät. Ja siinä vaiheessa asiasta on hyvä tehdä päätöksiä sillä selkeät säännöt helpottavat monikielisyyden onnistumista. 

Olemassa on erilaisia sääntöjä mutta yksi selkeimmistä on se, ettäi yksi henkilö, yksi kieli. Tämä on meilläkin käytössä. Puolisi puhuu pikkuneidille espanjaa, minä suomea ja koska kotikielenä meillä on englanti. Me olemme puolison kanssa jo yhdessäolon alusta alkaen käyttäneet kotikielenä englantia. Itse toki puhun ja ymmärrän ihan sujuvasti espanjaa mutta meille oli jotenkin neutraalimpaa puhua kielellä, jota molemmat hallitsevat hyvin mutta se ei ole kuitenkaan kummankaan äidinkieli. Mikäli keskustelemme koko perhe yhdessä, niin silloin käytämme englantia. Joku voisi ajatella, että onpahan melkoinen kielisoppa mutta itse asiassa meidän perheessä tämä on toiminut vallan mainiosti.

Tärkeää on tietysti johdonmukaisuus eli kielistä ei lipsuta. Niinpä minä puhun sinnikkäästi neidille Suomea vaikka ympärillä olisi vain espanjankielisiä. Tai korkeintaan käytän englantia. Mutta espajaksi en pikkuneidin kanssa keskustele koskaan. Toki hän on nähnyt ja kuullut kun minä puhun muiden aikuisten kanssa espanjaa mutta hän ei ole koskaan esim. kyseenalaistanut sitä, että miksi en puhu hänen tai papin kanssa espanjaa. Hyvä näin. 
Kielen oppimisen kannalta on nimittäin tärkeää se, että lapsi kokee tarvetta kielen oppimiseen. Eli suomea pikkuneiti kokee tarvitsevansa, koska hänen pitää tietysti pystyä keskustelemaan minun kanssani. Tästä syystä en puhu pikkuneidille koskaan espanjaa sillä vähitellen neiti oppisi sen, että äitihän puhuu espanjaa eikä kokisi suomea enää tärkeäksi. 

Lisäksi suomen kielen kannalta tärkeää on pitää tiiviisti yhteyttä Suomeen ja siellä oleviin ystäviin ja perheenjäseniin. Ja ennen kaikkea vierailla siellä säännöllisesti. Kun pikkuneiti näkee, että Suomessa pitää puhua ja ymmärtää suomea, niin oppimisen halu kasvaa. Pyrimmekin käymään Suomessa vähintään kaksi, jopa kolme kertaa vuodessa. Ja saamme myös muutaman kerran vuodessa vieraita Suomesta. 

Toki täällä Gran Canarialla asuu myös aika paljon suomalaisia tai osittain suomalasia perheitä. Kauheasti emme kuitenkaan ole heidän kanssaan tekemisissä. Toki osan perheistä tunnen Suomi-koulun kautta mutta vapaa-ajalla harvoin kuitenkaan tapaamme. Olemme olleet mukana Suomi-koulussa nyt kolme lukuvuotta ja itse toimin siellä opettajan. Tämä on myös ihan hyvä tapa ylläpitää kieltä vaikka valitettavasti kaikki lapset eivät suomea sujuvasti puhu. Tämän huomaa esim. siinä, että lasten leikkikieli kääntyy helposti espanjaksi jos ei ole koko ajan vahtimassa. Mutta kuitenkin tuntien aikana käytämme pelkkää suomea. Ja samalla tutuksi tulee myös suomalainen kulttuuri. 

Meille on tosiaan tärkeää, että pikkuneiti on tietoinen myös suomalaisista juuristaan. Hän on puoliksi suomalainen ja itsekin ylpeä siitä. Meillä ei ole mitään tarvetta pyyhkiä hänestä suomalaisuutta pois vaikka asummekin täällä Espanjassa eikä Suomeen muutto ole todellakaan suunnitelmissa. Mutta meidän mielestämme on tärkeää, että monikulttuurisessa perheessä kasvava lapsi tuntee molemmat kulttuurit. 




Tärkeää kielitaidon kehittämisessä on tietysti se, että kieleen panostetaan. Meillä on tosiaan ollut se onni, että olen saanut olla kotona kaikki nämä vuodet ja näin pikkuneiti on päässyt käyttämään paljon suomea. 
Yksi menestyksen avaimista on varmasti myös lukeminen. Olemme lukeneet pikkuneidille kirjoja jo ihan pienestä pitäen ja nykyään meillä luetaan kuvallisten kirjojen tilalla jo ihan kunnon lasten- ja nuorten kirjoja. Esim. Risto Räppääjät, Heinähattu ja Vilttitossut sekä Reuhurinne- kirjat ovat tämän hetken suosikkeja. Kuvallisista kirjoista puolestaan Tatu ja Patu- kirjat sekä Koiramäet. Meillä kirjoja luetaan joka päivä, viikonloppuisin jopa useampaan otteeseen päivän aikana. Mutta arkisin yleensä vain iltaisin, ennen nukkumaan menoa. Mutta silloin lukuhetki saattaa kestää jopa yli puoli tuntia. 

Kirjoja meillä on iso kaapillinen ja joka Suomi-reissulta niitä kannetaan lisää. Välillä olen tuonut jopa 20 kg kirjoja mukana. Niitä ostan pääasiassa tori.fi kautta, josta saa edullisesti hyväkuntoisia vähänluettuja kirjoja. Myös nykyteknologia on käytössä ja  puhelimessani olevaan Elisa-kirja sovellukseen olen ladannut lukuisia kirjoja sekä kuvaäänikirjoja, joita sitten luemme ja kuuntelemme matkoilla ja esim. autossa. Nuo äänisadut olivat ihan ykkösiä 1.5 vuoden ajan kun ajoimme päivittäin Las Palmasiin ja matka kesti sen 40 minuuttia suuntaansa. Siinä tuli hyvää suomenkielen harjoittelua joka päivä! 




Koulussa pikkuneiti on käyttänyt puolestaan lähes pelkästään espanjaa mutta tähänkin tulee nyt muutos sillä syksyllä alkava primaria-alakoulu on kaksikielinen eli opetuksesta 50 % tapahtuu espanjaksi ja 50 % englanniksi. Lisäksi 1.luokasta lähtien oppiaineina ovat myös saksa ja kiina eli pari kieltä lisää pikkuneidin kielisoppaan. Saa nähdä, että miten käy! Mutta tieteelliset tutkimukset ovat onneksi osoittaneet, että monet syntymästään lähtien kaksikieliset tai monikieliset lapset oppivat uusia kieliä myös paljon helpommin kuin yksikieliset sillä aivot ovat kehittyneet eri tavalla. 

Englannin suhteen emme ole huolestuneita, sillä neiti tosiaan ymmärtää englantia täysin sujuvasti ja puhuu myös varsin luontevasti. Sanavarasto on myös yllättävän laaja ja välillä neiti käyttää jopa sellaisia sanoja, joita edes me vanhemmat emme tiedä. Tämä kaikki on tullut vain sillä, että neiti on pienestä pitäen katsonut kaikki lastenohjelmat vain ja ainoastaan englanniksi. Myös elokuvia olemme aina katsoneet joko englanniksi tai suomeksi. Pienempänä neiti kuunteli ipadilta myös paljon englanninkielisiä lauluja esim. mothergooseclubin ja hooplakidzin kautta. 









Meidän monikielinen elämämme on vasta alkuvaiheessa ja varmasti vuosien kuluessa tulee paljon haasteita vastaan. Mutta uskomme, että perehtymällä asiaan ajoissa ja tekemällä asiat hyvin voimme välttää suurimmat karikot. Ja toivottavasti näin pikkuneidistä kasvaa sujuvasti kolmea (tai useampaa) kieltä puhuva ja kirjoittava neiti. Tämä olisi suuri rikkaus. 




Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, niin ohessa esimerkiksi mielenkiintoinen Tiede-lehden artikkeli aiheesta:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kaksi_kielta_trimmaa_aivot

Nyt pakkaamaan matkalaukkuja sillä ylihuomenna suuntaamme Suomeen kolmeksi viikoksi. Neiti on jo parin viikon ajan laskenut päiviä, että milloin hän pääsee taas Suomeen eli vierailut ovat todella odotettuja. Mahtava juttu! Mutta yhtä innolla hän palaa taas vierailun jälkeen takaisin Espanjaan eli hän on todellakin täysin sujuva kahden maan, kahden kulttuurin kasvatti. 



4 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Odotamme vauvaa saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä ja meilläkin on tiedossa kolmen kielen soppa (Suomi-Ruotsi-Englanti). Olen paljon miettinyt että mitähän siitä tulee, joten hyvä kuulla että ainakin teillä on sujunut noin mallikkaasti :) Mielenkiinnolla odotan miten meidän vauveli tulee oppimaan kolme kieltä :)

    / Tiia
    www.plungebytiia.com

    VastaaPoista
  2. Tärkeintä on mielestäni johdonmukaisuus eli se, että ei lähde sekoittamaan kieliä. Ja kirjojen lukeminen, sitä kannattaa harrastaa jo pienestä pitäen. Ja yleensäkin jutella paljon, ihan vauvasta lähtien. Moni kokee vauvalle puhumisen jotenkin outona mutta se on äärimmäisen tärkeää. Tsemppiä! Ja nauttikaa tulevasta ajasta.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli tosi mielenkiintoista. Monikielisyys on mielestäni tosi kiinnostavaa. Ja oli hauska lukea, että teidän tytön vahvin kieli on suomi. Paljon, kun olen lukenut siitä, että usein ympäristökieli on se vahvin.

    Täällä http://www.satupalvelu.fi/#/etusivu
    on muuten hyviä pieniä satuja. Kirjailija on kirjoittanut ne Suomi100-juhlavuoden kunniaksi lahjaksi lapsille. Niissä on lopussa myös pieniä kysymyksiä, joilla voi helposti vähän testata kuinka lapsi ymmärsi sadun. Ja ne myös ainakin meillä päiväkodilla herättivät keskustelua. Lisäksi sadun arpominen oli lapsista hauskaa😊

    VastaaPoista
  4. Kyllähän yleensä se ympäristön kieli on vahvin ja varmasti tulevaisuudessa niin tulee olemaankin. Mutta Suomesta yritämme pitää kovasti kiinni enkä ollenkaan epäile etteikö se olisi mahdollista. Töitä pitää kyllä tehdä. Mutta onneksi pikkuneiti tykkää kielistä ja etenkin Suomi on hänelle rakas.

    Tuo satupalvelu pitääkin käydä katsastamassa, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista