lauantai 8. heinäkuuta 2017

4-kymppisenä uudelle uralle?

Viimeisen parin vuoden ajan mielessä on aina ajoittain ollut ajatus, että voisiko sitä näin keski-ikäisenä opiskella uuden ammatin? Jotain ihan uutta, jotain erilaista. Takana on 20 vuotta töitä mutta edessä on vielä 25 vuotta töitä ennen eläkeikää. Eli aikaa on vielä ja paljon! Mutta jotenkin kuitenkin tuntuu "outolta" siirtyminen täysin mukavuusalueen ulkopuolelle. 



Helpompaahan olisi vaikka jatkaa oman alan parissa ja hankkia vaikka siltä alalta lisää tietotaitoa. Ja loogistahan se olisi myös siinä mielessä, että tällä saarella matkailualan töitä nyt sattuu olemaan tarjolla aika paljon. Mutta jotenkin se ala tuntuu nähdyltä ja koetulta vaikka niistä töistä olenkin aina nauttinut. Takana on vuosia töitä niin matkatoimistossa kun matkanjärjestäjän palveluksessa. 

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen saanut tehdä 15 vuotta sellaisia töitä, joista olen todellakin nauttinut. Matkalualan työt veivät minut aikoinaan ulkomaille ja näin ollen ovat vaikuttaneet elämääni hyvin merkittävästi. Viimeisen työnantajan palveluksessa ehdin nähdä monta paikkaa, ehdin nähdä ja kokea matkailualan monet eri puolet ja hankkia monipuolista kokemusta alalta. 


Mutta nyt olen kuitenkin viettänyt viimeiset kuusi vuotta kotiäitinä. Enkä päivääkään vaihtaisi pois. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut olla nuo lapsuuden tärkeimmät vuodet kotona lapseni tukena. Olen nauttinut kotiäitinä olosta eikä aika ole todellakaan käynyt pitkäksi. Töihin en ole kaivannut kertaakaan.  

Mutta syksyllä alkaa uusi aikakausi kun pikkuneiti aloittaa primarian (espanjalainen alakoulu) ja koulupäivät pitenevät (klo 8.45-15.45) eli näin ollen itselle jää myös enemmän aikaa. Ja enemmän myös siksi, että enää ei tarvitse ajella Las Palmasiin ja takaisin vaan pikkuneidin koulu on 10 minuutin ajomatkan päässä. Eli aikaa on todellakin vaikka mihin! 

En usko, että aika kotona vieläkään kävisi pitkäveteiseksi sillä tekemistä kyllä riittää. Kaikki kodinhoidontehtävät ovat lähes täysin minun vastuullani ja lisäksi myös pikkuneidin kuljetukset kouluun ja harrastuksiin. Puolison työ on sen verran vaativaa ja aikataulut vuorotöineen ja yötöineen sellaisia, että kotitöihin ja muihin juttuihin ei jää aikaa ja energiaa. Tämä on itselleni täysin ok ja se on asia, josta olemme sopineet jo siinä vaiheessa kun aikoinaan muutimme yhteen. Tiesin, että mihin olen lähtenyt. Toisaalta puolison palkka on myös sellainen, että rahan puolesta minun ei tarvinut mennä töihin eikä puoliso sitä edes haluaisi. Täällä kun monilla aloilla työntekijöiden palkat, edut ja työajat ovat sellaiset että niiden yhdistäminen perhe-elämään on usein hankalaa. Varsinkin jos puolisolla on tosiaan vuorotöitä ja töiden vaativuuden vuoksi hän tarvitsee myös omat lepoaikansa. Eli mikä tahansa "normityö" itsellä ei olisi edes mahdollinen ilman ulkopuolista kodin- ja lastenhoidon apua. Käytännössä homma menisi siis niin, että minun palkallani maksaisimme sitten jonkun hoitamaan "minun" hommiani kotona eli +/- 0. 

Olen vuosien pähkäilyn tuloksena tullut siihen tulokseen, että työni pitää ehdottomasti olla sellaista, joka on mahdollista yhdistää perhe-elämään. Eli käytännössä minulla pitää itselläni olla mahdollisuus vaikuttaa työaikoihini. Olen miettinyt mn. erilaisia digitaalisen markkinoinnin tai matkailumarkkinoinnin töitä (alan koulutus löytyy). Toisaalta mielessä on käynyt myös kasvatustieteiden opiskelu ja esim. montessori-ohjaajan työt. Mutta näitä töitä taas on hankalampi yhdistää omiin aikatauluihin vaikka esim. loma-ajat osuisivatkin yksiin pikkuneidin koululomien kanssa. Mutta kuitenkin se "vapaus" ja omista töistä päättäminen kiinnostavat enemmän. 

Ajatukset ovat välillä olleet hyvinkin sekavat ja jossain vaiheessa mietin jopa ammatinvalintapsykologilla käyntiä. Mutta loppujen lopuksi keskustelut puolison kanssa ovat selkeyttäneet mieltä. Onneksi on ihan puoliso, joka ymmärtää, tukee ja tietää minun vahvuuteni ja heikkouteni. 

Näin 4-kymppisenä kun lähtee vaihtamaan alaa niin tärkeintä lienee se, että opiskelu ja työ on motivoivaa. Sellaista, jota todellakin haluaa oppia ja tehdä. Ja siinäpä se pointti sitten onkin - mistä nautin, mitä tykkään tehdä ja mikä on itselle tärkeää. Urheilu ja terveys. Eli vähitellen olen lähtenyt työstämään ajatuksia siihen suuntaan ja nyt ideat olla jo vähän "kirkkaammat".  Ehkä en ihan vieläkään tiedä, että mikä minusta lopulta tulee isona mutta jonkinlainen ajatus on sentään selvillä. 


Syyskuussa aloitan ensimmäisenä liikuntalääketieteen opiskelut, joita tulen suorittavaan nettiopintoina ainakin ensi kesään asti. Neiti on koulussa pitkät päivät ja aikaa opiskeluihin on riittävästi mutta sitä riittää myös kodinhoitopuuhiin sekä omiin treeneihin. Omien crossfit-treenien lisäksi tarkoituksena on "oppia" enemmän crossfit-puuhista ja valmistautua vähitellen level 1- valmennuskokeeseen. Sellainen olisi tarkoitus suorittaa tulevaisuudessa. Ja sitten siihen päälle ehkä hieroja-koulutus, joka on ollut mielessä myös pidemmän aikaa. Toisaalta myös ravintoasiat kiinnostavat sekä lasten liikkuminen. Eli mahdollisuuksia on monia ja saa nähdä, että mihin suuntaan asiat lähtevät menemään. 
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti