perjantai 28. heinäkuuta 2017

Suomi-loman kuulumisia

Täällä sitä ollaan Suomessa vaikka matka meinasi katketa jo alkuvaiheessa. Lähtöä edeltävänä yönä kun Norwegian lähetti viestin, että lento Gran Canarialta Malagaan on myöhässä 2.5 tuntia lentohenkilökunnan pakollisen lepoajan takia. Ja tämähän tarkoitti sitä, että jos nousemme tuohon koneeseen niin pääsemme Malagaan auttamattomasti myöhässä ja lentomme Helsinkiin olisi matkalla ilman meitä. Pikaisen pähkäilyn ja lentovertailun jälkeen oli noustava ylös sängystä sillä selvisi, että pääsy Malagasta Suomeen ei olisikaan aivan yksinkertaista eikä onnistuisi ainakaan samana päivänä. Niinpä puolen yön aikaan tietokone päälle ja miettimään vaihtoehtoja sillä Suomeen olisi hyvä päästä. Edessä oli parin päivän mökkiloma Helsingissä ja ystävät & vanhemmat sinne myös tulossa. Ei olisi siis kovin kivaa jäädä itse tulematta paikalle.

Pikainen selailu Norwegianin sivuille selvitti nopeasti että vaihtoehdot ovat aika vähissä. Näin kuumimman lomasesongin ollessa päällä lennot olivat täysiä käytännössä joka suuntaan. Viestissä kyllä kerrottiin, että uudelleenvaraus olisi mahdollista maksutta mutta eihän se oikein onnistu jos lennot ovat täynnä.Ei muuta kuin soitto palvelunumeroon, jossa jonotusta 40 min ja sitten kun sieltä vihdoin vastattiin niin tyly oli vastaus. Valitettavasti lennot ovat täynnä, emme voi auttaa. Hyvää yötä.

Eli pikainen pohdinta, lähdemmekö Malagaan sillä riskillä että meillä ei ole mitään tietoa seuraavasta mahdollisesta lennosta Suomeen. Vai etsimmekö omalla kustannuksella uudet lennot mikä ei tietenkään ole kovin halpaa enää tuossa vaiheessa. Parin seuraavan tunnin aikana tuo todella kävi selväksi - kaikki mahdolliset lennot Espanjasta Suomeen joko täynnä tai sitten maksoivat n. 700€/hlö/suunta. Tai sitten pitäisi matkustaa pari päivää ja saapua perille aiottua myöhemmin ja menettää etukäteen maksettu mökki.

Loppujen lopuksi varasin klo 02.30 lennot Air Berlinillä Berliiniin ja sieltä Finnairin siivin Helsinkiin. Perillä 6 tuntia aiottua myöhemmin mutta kuitenkin saman päivän aikana. Rahaa paloi 1100€ mutta minkäs teet... Näitähän välillä sattuu, halpalentoyhtiöillä vielä normaalia useammin eli riski on aina olemassa. Ja aika paljon olemme saaneet vuosien aikana matkustaa ilman suurempia myöhästymisiä ja uudelleen buukkauksia joten aika oli, että tämäkin sattui omalle kohdalle. Harmitti toki rahan menetys mutta minkäs teet... Ei muuta kuin nukkumaan ja aamupäivällä kohti lentokenttää toivoen että siitä eteenpäin koneet olisivat ajoissa ja pääsisimme vihdoin Suomeen.

Jännä juttu mutta kun lentoa aikoinaan varasin niin mulla oli jo jotenkin vähän "bad feeling" tuosta lennosta ja mietin sitäkin vaihtoehtoa, että lentäisimme Malagaan jo edellisenä päivänä ja olisimme sitten yön hotellissa. Mutta sitten iski laiskuus, olisihan se mukavaa päästä perille ihan yhden päivän aikana. Vielä muutama päivä aikaisemmin katselin netistä Malaga-Helsinki lentoja, just in case... eli jos eka lentomme olisi myöhässä. Olisi pitänyt vain kuunnella omaa fiilistä, varata 70€ maksaneet uudet lennot Malagaan ja varata se hotelliyö. Olisi tullut vähän halvemmaksi... mutta jälkeenpäin on hyvä jossitella... Laskin kuitenkin sen varaan, että kone yöpyy Gran Canarialla eli ei voi saapua myöhässä edelliseltä lennolta. Ja aamu kuudelta ei myöskään ole ilmatilassa ruuhkaa, että lento myöhästyisi sen takia. Mutta miehistön lepoaikaa en kyllä huomannut huomioida...

Mitä tästä siis opimme - älä aina yritä säästää. Älä laske sen varaan, että kone on ajoissa tai vain vähän myöhässä. Äläkä varaa mökkiä, hotellia tai muuta ohjelmaa heti saapumisen jälkeisiksi päiviksi.. 



Mutta tärkeintä oli, että pääsimme perille ja siitä eteenpäin loma on mennytkin mukavasti.

Helsingissä majoituimme Rastilan leirintäalueella, 8 hengen mökissä, joka maksoi 240€/yö. Oma sauna ja muutenkin ihan kiva mökki. Parasta on tietysti se, että metro kulkee vierestä eikä keskustaan tarvitse mennä aina autolla. Ja lasten kanssa on tietysti aina kivaa kun tilaa on enemmän ja piha käytössä.

Leirintäalueella on myös kiva ranta ja lapset kävivät myös pikaisesti uimassa vaikka vesi olikin tosi kylmää. Mutta muute onneksi säät suosivat Helsingin reissua eikä sateenvarjoa tarvittu.


Helsingin reissuun kuului ihan perinteisiä turistijuttuja.

Skywheel tuli myös testattua. Ostimme yhteislipun, jolla pääsi myös viereiseen Helsinki 4D-esitykseen. Lippu maksoi 19€. Ihan ok kokemus mutta en ehkä lähtisi varsinaisesti suosittelemaan. Varsinkin tuo 4D esitys oli pieni pettymys sillä kuvanlaatu ei mielestäni ollut kovin hyvä. Näitä on tullut testattua aikaisemminkin ja esim. Roomassa vastaava oli paljon paremmin tehty. Helsingin versio vähän kotitekoisen oloinen mutta ajatus toki ihan kiva.



Helsingin kaupungin lasten museo on ihan "must" vierailupaikka Helsingissä. Ja kaiken lisäksi ilmainen. Sitä suosittelen! 




Kävimme myös Heurekassa ja vaikka sisäänpääsy (aikuiset 22€, lapset 15€) on aika arvokas niin se on kyllä ihan hintansa arvoinen. Siellä aikaa saa kulumaan helposti useamman tunnin. Vaikka paikalla oli paljon väkeä niin hyvin mahduimme mukaan eikä mihinkään ollut jonoa. 






Ja tietysti Linnanmäelle piti suunnata mutta siellä emme kauan viihtyneet. Väkeä kauniina heinäkuun päivänä oli ihan liikaa ja jonot joka laitteeseen pitkät. Emme ostaneet edes rannekkeita vaan muutaman yksittäisen lipun sillä lapsetkin kyllästyivät jonottamiseen nopeasti ja ilmoittivat että haluavat lähteä kotimatkalle. 



Lounaalla kävimme lähellä sijaitsevassa Weeruskassa, joka olikin hyvä valinta. Ei ollut jonoja, ruoka hyvää ja palvelu pelasi. Lounas maksoi aikuisilta vähän päälle kympin ja lapsilta taisi olla reilut 5€. Ja tunnelmakin oli paljon rauhallisempi kuin Linnanmäen täysinäisissä kuppiloissa.


Hyvä reissu mutta vähän turhan paljon väkeä joka puolella. Viime reissun Helsinkiin teimme syyskuun alussa ja silloin oli ihanan rauhallista. Eli mitä tästä opimme, älä suuntaa Helsinkiin pahimpaan loma-aikaan...

Helsingin jälkeen loma on mennyt sitten ihan kotipuolessa sukuloiden ja ystäviä tavaten.







Ja eka sadekin saatiin vasta neljäntenä lomapäivänä. Kyllä sitä pikkuneiti jo kovasti odotteli! Kanarialla elävälle lapselle sade on suuri ilon aihe! Ja ihan lämmintä on ollut sateesta huolimatta. 



Itselle yksi isoista ilonaiheista on aina juoksulenkit raikkaassa ilmassa ja vehreissä maisemissa.




Kävimme myös perinteisesti kesäteatterissa ja ohjelmassa oli musikaali Pessi ja illusia. Se oli kyllä aika pettymys ja poistuimme paikalta puoliajalla. Yhtä tylsää teatteriesitystä emme ole koskaan nähneet ja aika paljon niitä on tullut nähtyä. Emmekä olleet ainoita, jotka paikalta poistuivat kesken esityksen.

Mutta onneksi olimme Kirjurinluodossa joten otimme suunnaksi rannan ja leikkipuiston, jossa aika menikin paljon paremmin.




On tämä Suomen kesä kyllä kaunis silloin kun se on kaunis. Ja meillä on tähän asti ollut tuuria sillä ennusteista huolimatta sadetta ei ole kauheasti saatu. Samaa on myös luvattu tuleville päiville, vuorotellen aurinkoa ja sadetta. Kelpaa meille! Emme täällä edes mitään hellettä kaipaa, sitä on riittävästi kotosalla. Jossa muuten tälläkin viikolla on taas hikoiltu n. 40 asteen lämpötiloissa. Ei kateeksi käy... Nyt täytyy vain toivoa, että ensi viikonloppuna olisimme yhtä onnekkaita sillä liput Porispere-festareille on jo hankittuna eikä siellä kyllä ole kivaa vesisateessa värjötellä.

Mutta tänä viikonloppuna olemme ainakin saaneet nauttia Suomen kesästä upeimmillaan.

Terassikierros tuli tehtyä...

On polkupyöräilty...



Vietetty aikaa ystävien kanssa..


Eikä kylmät vedetkään haittaa kun on poreallas!


Juoksu- ja pyörälenkkien lisäksi olen myös ehtinyt treenaamaan! Eipä ole salilla ruuhkaa 😂



Ja loma jatkuu samoissa merkeissä! Mikäs täällä on lomaillessa...






lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ulkosuomalainen, monikielinen 6-vuotias lapseni

Meille oli alusta asti selvää, että lapsestamme tulee vähintään kaksikielinen, todennäköisesti monikielinen.. Meille oli alusta asti myös selvää, että lapsesta tulee kahden maan kansalainen, kahden kulttuurin kasvatti.  Tämä siitä syystä, että kotimme nyt sattuu olemaan monikulttuurinen ja -kielinen. Puoliso on espanjalainen, minä suomalainen (ja ylpeä siitä), pikkuneiti puolestaan "majorera" eli Fuerteventuralla, Kanarialla syntynyt. Perheemme ainoa aito kanarialainen.  Ja hän on hyvin ylpeä juuristaan - kaikista niiistä! Hän sanoo syntyneensä Fuerteventuralla ja olevansa majorera mutta myös puoliksi suomalainen ja puoliksi espanjalainen ja kaikki nämä ilman minkäänlaista identitettikriisiä :-) 

 

Hän puhuu myös sujuvasti suomea ja espanjaa sekä varsin hyvin myös englantia. Sitä hän ymmärtää täydellisesti ja puhuukin melko sujuvasti mutta lukeminen ja kirjoittaminen englanniksi ei tietenkään vielä luonnistu. Mutta puhuminen on sen verran luontevaa että hän esim. pystyy leikkimään englantilaisen lapsen kanssa sujuvasti. Tästä saimme todisteen juuri kuluneella viikolla kun taloyhtiössämme on ollut lomailemassa skotlantilainen 6-vuotias tyttö ja hänen kanssaan pikkuneiti on leikkinyt koko viikon.

                                               Kia ja hänen skottiystävänsä 



Suomeksi ja espanjaksi neiti osaa niin lukea kuin kirjoittaa. Toistaiseksi suomi on vielä vahvempi ja suomi oli myös ensimmäinen kieli, jota hän alkoi puhumaan ja myös lukemaan & kirjoittamaan. Suomen selkä äänne-kirjain vastaavuus on varmasti auttanut paljon tässä prosessissa. Sekä tietysti se, että olen ollut onnekas ja saanut olla neidin kanssa kotona kaikki nämä vuodet. Ilman sitä panostusta olisi suomen kieli varmasti paljon heikompi. Ja toki osansa on säännöllisillä vierailuilla Suomessa - ne ovat todella tärkeitä! Ja tärkeää on myös se, että hänellä on Suomessa samanikäistä leikkiseuraa - se on kielen kehittymisen kannalta tärkeä asia. 


Alussa saimme monelta suunnalta pelottelua siitä, että jos lapselle puhutaan liian montaa kieltä yhtä aikaa, niin se saattaa aiheuttaa puheen oppimisen kanssa ongelmia. Mutta ainakaan meidän pikkuneidin tapauksessa näin ei ole käynyt. Päinvastoin. Neiti on varsin hyvin perillä, että mitä kieltä milloinkin puhuu ja kenelle pitää mitäkin kieltä puhua. Toki välillä hän tekee virheitä ja joskus sanat korvautuvat toisen kielen sanoilla mutta se lienee täysin normaalia tässä vaiheessa. Yleensä jos hän ei keksi sanaa suomeksi tai espanjaksi niin sana löytyy yllättäen englanniksi :-) Mutta esim. minulle hän ei koskaan yritä edes puhua espanjaksi vaan aina suomeksi ja jos sitten joku sana on hukassa niin hän sanoo sen englanniksi tai sitten espanjaksi mutta sitten yritän kyselemällä saada selville, että mistä sanasta on kysymys. Eli hän joutuu suomeksi selittämään ja sitten vasta kerron hänelle sanan suomeksi. Eli en koskaan reagoi suoraan hänen espanjankieliseen sanaansa.

On se kyllä uskomatonta, että miten lapsi oppii useita kieliä yhtä aikaa, ilman mitään opettamista. Vain kuuntelemassa. Samalla tavalla kuin yksikielinen lapsi oppii kielen niin monikielinen lapsi oppii samalla useamman kielen. Toki kielioppi pitää jossain vaiheessa ihan opiskella mutta meillä on syksyllä tarkoitus aloittaa suomenkielen opinnot etäkoulu Kulkurin kautta ja näin suomenkieli saa jatkuvaa harjoitusta. Haluaisimme, että neiti oppisi suomea niin hyvin että hänellä on myöhemmin esim. mahdollisuus opiskella Suomessa mikäli hän niin haluaa. 

Tiedän, että monissa ulkosuomalaisissa perheissä ei kauheasti välitetä siitä, että oppiiko lapsi sujuvasti suomea vai ei. Suomihan on maailmanlaajuisesti niin vähän puhuttu kieli, että monet eivät koe sen opettelua tärkeäksi. Jokainen perhe tekee tietysti omat ratkaisunsa mutta itse koen, että  olisi aika ikävää jos lapsemme ei pystyisi keskustelemaan sujuvasti esim. isovanhempiensa tai isoisoäitinsä kanssa. Tai kommunikoimaan Suomessa käydessään. Itse olen ollut ulkosuomalainen jo yli 15 vuotta mutta koen silti suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin tärkeäksi. Se nyt vain sattuu olemaan osa minua eikä sitä pyyhkitä pois sillä, että olen asunut isomman osan aikuisiästäni ulkomailla tai että emme tuskimpa koskaan muuta takaisin Suomeen. Mutta silti olen suomalainen ja ihan ylpeä siitä. 

Monissa ulkosuomalaisissa ja monikultuuurissa tai -kielisissä perheissä pohditaan näitä kieliasioita yleensä jossain vaiheessa. Monesti viimeistään siinä vaiheessa kun lapset syntyvät. Ja siinä vaiheessa asiasta on hyvä tehdä päätöksiä sillä selkeät säännöt helpottavat monikielisyyden onnistumista. 

Olemassa on erilaisia sääntöjä mutta yksi selkeimmistä on se, ettäi yksi henkilö, yksi kieli. Tämä on meilläkin käytössä. Puolisi puhuu pikkuneidille espanjaa, minä suomea ja koska kotikielenä meillä on englanti. Me olemme puolison kanssa jo yhdessäolon alusta alkaen käyttäneet kotikielenä englantia. Itse toki puhun ja ymmärrän ihan sujuvasti espanjaa mutta meille oli jotenkin neutraalimpaa puhua kielellä, jota molemmat hallitsevat hyvin mutta se ei ole kuitenkaan kummankaan äidinkieli. Mikäli keskustelemme koko perhe yhdessä, niin silloin käytämme englantia. Joku voisi ajatella, että onpahan melkoinen kielisoppa mutta itse asiassa meidän perheessä tämä on toiminut vallan mainiosti.

Tärkeää on tietysti johdonmukaisuus eli kielistä ei lipsuta. Niinpä minä puhun sinnikkäästi neidille Suomea vaikka ympärillä olisi vain espanjankielisiä. Tai korkeintaan käytän englantia. Mutta espajaksi en pikkuneidin kanssa keskustele koskaan. Toki hän on nähnyt ja kuullut kun minä puhun muiden aikuisten kanssa espanjaa mutta hän ei ole koskaan esim. kyseenalaistanut sitä, että miksi en puhu hänen tai papin kanssa espanjaa. Hyvä näin. 
Kielen oppimisen kannalta on nimittäin tärkeää se, että lapsi kokee tarvetta kielen oppimiseen. Eli suomea pikkuneiti kokee tarvitsevansa, koska hänen pitää tietysti pystyä keskustelemaan minun kanssani. Tästä syystä en puhu pikkuneidille koskaan espanjaa sillä vähitellen neiti oppisi sen, että äitihän puhuu espanjaa eikä kokisi suomea enää tärkeäksi. 

Lisäksi suomen kielen kannalta tärkeää on pitää tiiviisti yhteyttä Suomeen ja siellä oleviin ystäviin ja perheenjäseniin. Ja ennen kaikkea vierailla siellä säännöllisesti. Kun pikkuneiti näkee, että Suomessa pitää puhua ja ymmärtää suomea, niin oppimisen halu kasvaa. Pyrimmekin käymään Suomessa vähintään kaksi, jopa kolme kertaa vuodessa. Ja saamme myös muutaman kerran vuodessa vieraita Suomesta. 

Toki täällä Gran Canarialla asuu myös aika paljon suomalaisia tai osittain suomalasia perheitä. Kauheasti emme kuitenkaan ole heidän kanssaan tekemisissä. Toki osan perheistä tunnen Suomi-koulun kautta mutta vapaa-ajalla harvoin kuitenkaan tapaamme. Olemme olleet mukana Suomi-koulussa nyt kolme lukuvuotta ja itse toimin siellä opettajan. Tämä on myös ihan hyvä tapa ylläpitää kieltä vaikka valitettavasti kaikki lapset eivät suomea sujuvasti puhu. Tämän huomaa esim. siinä, että lasten leikkikieli kääntyy helposti espanjaksi jos ei ole koko ajan vahtimassa. Mutta kuitenkin tuntien aikana käytämme pelkkää suomea. Ja samalla tutuksi tulee myös suomalainen kulttuuri. 

Meille on tosiaan tärkeää, että pikkuneiti on tietoinen myös suomalaisista juuristaan. Hän on puoliksi suomalainen ja itsekin ylpeä siitä. Meillä ei ole mitään tarvetta pyyhkiä hänestä suomalaisuutta pois vaikka asummekin täällä Espanjassa eikä Suomeen muutto ole todellakaan suunnitelmissa. Mutta meidän mielestämme on tärkeää, että monikulttuurisessa perheessä kasvava lapsi tuntee molemmat kulttuurit. 




Tärkeää kielitaidon kehittämisessä on tietysti se, että kieleen panostetaan. Meillä on tosiaan ollut se onni, että olen saanut olla kotona kaikki nämä vuodet ja näin pikkuneiti on päässyt käyttämään paljon suomea. 
Yksi menestyksen avaimista on varmasti myös lukeminen. Olemme lukeneet pikkuneidille kirjoja jo ihan pienestä pitäen ja nykyään meillä luetaan kuvallisten kirjojen tilalla jo ihan kunnon lasten- ja nuorten kirjoja. Esim. Risto Räppääjät, Heinähattu ja Vilttitossut sekä Reuhurinne- kirjat ovat tämän hetken suosikkeja. Kuvallisista kirjoista puolestaan Tatu ja Patu- kirjat sekä Koiramäet. Meillä kirjoja luetaan joka päivä, viikonloppuisin jopa useampaan otteeseen päivän aikana. Mutta arkisin yleensä vain iltaisin, ennen nukkumaan menoa. Mutta silloin lukuhetki saattaa kestää jopa yli puoli tuntia. 

Kirjoja meillä on iso kaapillinen ja joka Suomi-reissulta niitä kannetaan lisää. Välillä olen tuonut jopa 20 kg kirjoja mukana. Niitä ostan pääasiassa tori.fi kautta, josta saa edullisesti hyväkuntoisia vähänluettuja kirjoja. Myös nykyteknologia on käytössä ja  puhelimessani olevaan Elisa-kirja sovellukseen olen ladannut lukuisia kirjoja sekä kuvaäänikirjoja, joita sitten luemme ja kuuntelemme matkoilla ja esim. autossa. Nuo äänisadut olivat ihan ykkösiä 1.5 vuoden ajan kun ajoimme päivittäin Las Palmasiin ja matka kesti sen 40 minuuttia suuntaansa. Siinä tuli hyvää suomenkielen harjoittelua joka päivä! 




Koulussa pikkuneiti on käyttänyt puolestaan lähes pelkästään espanjaa mutta tähänkin tulee nyt muutos sillä syksyllä alkava primaria-alakoulu on kaksikielinen eli opetuksesta 50 % tapahtuu espanjaksi ja 50 % englanniksi. Lisäksi 1.luokasta lähtien oppiaineina ovat myös saksa ja kiina eli pari kieltä lisää pikkuneidin kielisoppaan. Saa nähdä, että miten käy! Mutta tieteelliset tutkimukset ovat onneksi osoittaneet, että monet syntymästään lähtien kaksikieliset tai monikieliset lapset oppivat uusia kieliä myös paljon helpommin kuin yksikieliset sillä aivot ovat kehittyneet eri tavalla. 

Englannin suhteen emme ole huolestuneita, sillä neiti tosiaan ymmärtää englantia täysin sujuvasti ja puhuu myös varsin luontevasti. Sanavarasto on myös yllättävän laaja ja välillä neiti käyttää jopa sellaisia sanoja, joita edes me vanhemmat emme tiedä. Tämä kaikki on tullut vain sillä, että neiti on pienestä pitäen katsonut kaikki lastenohjelmat vain ja ainoastaan englanniksi. Myös elokuvia olemme aina katsoneet joko englanniksi tai suomeksi. Pienempänä neiti kuunteli ipadilta myös paljon englanninkielisiä lauluja esim. mothergooseclubin ja hooplakidzin kautta. 









Meidän monikielinen elämämme on vasta alkuvaiheessa ja varmasti vuosien kuluessa tulee paljon haasteita vastaan. Mutta uskomme, että perehtymällä asiaan ajoissa ja tekemällä asiat hyvin voimme välttää suurimmat karikot. Ja toivottavasti näin pikkuneidistä kasvaa sujuvasti kolmea (tai useampaa) kieltä puhuva ja kirjoittava neiti. Tämä olisi suuri rikkaus. 




Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, niin ohessa esimerkiksi mielenkiintoinen Tiede-lehden artikkeli aiheesta:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kaksi_kielta_trimmaa_aivot

Nyt pakkaamaan matkalaukkuja sillä ylihuomenna suuntaamme Suomeen kolmeksi viikoksi. Neiti on jo parin viikon ajan laskenut päiviä, että milloin hän pääsee taas Suomeen eli vierailut ovat todella odotettuja. Mahtava juttu! Mutta yhtä innolla hän palaa taas vierailun jälkeen takaisin Espanjaan eli hän on todellakin täysin sujuva kahden maan, kahden kulttuurin kasvatti.