sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Lastenkasvatuksesta Espanjassa

Näin suomalaisena äitienpäivänä on luonnollinen hetki miettiä äitiyttä ja lastenkasvatusta näin ulkosuomalaisin silmin. Lapsen saanti ulkomailla voi olla haastavaa sillä apua, sukua tai vertaistukea ei välttämättä ole tarjolla samaan tapaan kuin omassa kotimaassa. Kaikissa maissa ei ole tarjolla edes Suomen kaltaista neuvolajärjestelmää. Ja vaikka olisikin niin usein hoitosuositukset saattavat poiketa paljonkin Suomen vastaavista ja siinäpä onkin sitten miettimistä, että miten toimia.  Helposti voi käydä niin, että eksyy hakemaan vinkkejä esim. suomalaisilta äitien keskustelupalstoilta. Näin kävi itselläkin silloin kun pikkuneiti 6 vuotta sitten syntyi. Mutta aika nopeasti kyllä opin välttämään kyseisiä paikkoja sillä yleensä niitä lukiessani tulin vain kiukkuiseksi. Suomessa on monilla turhan tiukat "ajatukset" ja standardit siitä, että miten lapsia tulisi kasvattaa. Loppupeleissä luovin vauva-ajan läpi puolittaisin suomalaisin ja puolittaisin espanjalaisin suosituksin, omaan järkeeni ja tuntumaani luottaen. 

Täällä Kanarialla ja yleensäkin espanjassa lastenkasvatus on aika vapaamuotoisempaa kuin Suomessa. Sanoisinko, että vähemmän suorittamista. Vauvat kulkevat mukana ja elämä jatkuu kuten aikaisemminkin. 


                                                      Surffikisoja katsomassa 


                                                               Espanjalaisissa häissä 

                                                                       Terassilla 

                                                                           rannalla

Toki täälläkin on "neuvoja" tarjolla ja etenkin vanhempi sukupolvi niitä herkästi jakelee. Mutta onneksi esim. omat appinvanhemmat eivät ole koskaan puuttuneet meidän perheen tapoihin kasvattaa tai tuputtaneet omia neuvojaan. Muutenkin tuntuu, että täällä on jotenkin positiivisempi ilmapiiri eikä esim. äideillä ole tapana arvostella toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. En ole joutunut selittämään tai kantamaan syyllisyyttä siitä, että meillä ei ole nukuttu perhepedissä, käytetty kantoliinaa, rintaruokittu 1-vuotiaaksi asti tai että lapsi on nukkunut 3-kuukauden iästä lähtien omassa huoneessaan. Mutta näistä huolimatta meidän neidistä on kasvanut fiksu, iloinen, itsenäinen ja hyvinvoiva pikkuneiti.

                                 


Hyvä puoli tällaisessa kahden kulttuurin perheessä on se, että voi ottaa molemmista kulttuureista ne kasvatuksen parhaat puolet käyttöön ja tehdä niistä sitten se perheen oma tapa kasvattaa lapsia. Me olemme yrittäneet tehdä näin, luovia kahden kulttuurin ja erilaisten tapojen välimaastossa. Olemme pyrkineet antamaan lapselle mahdollisimman paljon vapautta: kokeilla, testata ja treenata taitoja. Täällä Espanjassa kun lapsia tahdotaan vähän ylisuojella turhankin paljon - älä kiipeä sinne, putoat vielä. Älä juokse, kaadut vielä. Älä tee sitä, älä tee tätä. Näitä täällä kuulee jatkuvasti. Toisaalta taas lapsi on pienestä pitäen kulkenut mukana kaiken maailman juhlissa, tapahtumissa ja totta kai ravintoloissa. Kuten täällä Espanjassa on tapana.



Ja yritämme tietysti olla mahdollisimman hyvinä esikuvina, jotta lapsi voisi oppia. Loppupeleissä iso osahan on sillä, että mitä lapsi oppii vanhemmiltaan. Jos vanhemmat eivät osaa tervehtiä niin tuskinpa voi lapsenkaan sitä oppivan. Jos vanhemmat eivät harrasta small talkia niin mistäpä lapsi sen tavan voisi oppia. 



Jokaisella maalla on yleensä omat "suosituksensa" siitä, että miten vauvoja tulisi hoitaa, miten niitä tulisi ruokkia ja miten niitä tulisi kasvattaa. Ja eroja saattaa olla jopa maan sisällä - on eri asia kasvattaa lasta esim. Espanjan pohjoisrannikolla kuin täällä Kanarialla. Mutta maassa maan tavalla pätee hyvinkin pitkälle tässä teemassa. Täällä esim. tyttövauvoille laitetaan korvikset käytännössä jo sairaalassa ja pojat kulkevat vaaleansinisissä polvihousuissa & -sukissa eikä niistä silti kasva mitenkään kierotuneita. 



Suomalainen unisex-kulttuuri tuntuu espanjalaisista kovin "oudolta". Espanja onkin ehkä kasvatuksen puolesta selvästi perinteisempi kun taas suomalainen kasvatustapa vaikuttaa enemmän "vapaalta". Toki täällä Espanjassakin on lisääntynyt esim. perhepetien käyttö, taaperoiden rintaruokinta ja kantoliinojen käyttö mutta kuitenkin niitä näkee vielä vähemmässä määrin. 


Tässä muutamia juttuja, jotka eroavat selvästi suomalaisista "perinteistä". 

syntymä
Täällä kun perheeseen syntyy tyttö, niin kipaisee isä tai joku muu lähisukulainen kultasepän liikkeeseen ostamaan neitokaiselle korvakorut, jotka laitetaan yleensä jo sairaalassa tulokkaan korviin tai viimeistään parin viikon sisällä syntymästä. Ihan neuvolantätit hoitavat tämän homman. Meidänkin perheessä korvakorut hankittiin jo etukäteen mutta niitä ei laitettu vielä sairaalassa sillä neiti syntyi sen verran pienikokoisena. Mutta muutama viikko taisi olla ikää kun neuvolassa ne sitten laitettiin. 

                                  


Pojille vastaavana lahjana saatetaan ostaa rannekoru. Näin ei pääse syntymään kiusallisia tilanteita, kun ihastellaan kuomun alla olevaa potraa poikaa tai suloista tyttöä – sukupuolesta ei voi erehtyä kun tytöllä on aina korvakorut..


Heti syntymän jälkeen lapsi liitetään siviilirekisteriin (nimi pitää olla jo silloin tiedossa) sekä perhekirjaan, Libro de familiaan, joka on täällä yksi perheen tärkeimmistä asiakirjoista ja sitä kysytään lähes aina virallisissa paikoissa asioitaessa. 


Yleensä sairaalassa ollaan lyhyt aika mikäli synnytys on sujunut normaalisti. Vierailurumba alkaa heti synnytyksen jälkeen ja paikalla ovat vähintään kaikki lähisukulaiset. Vierailuaikoja ei juurikaan tunneta (tai kunnioiteta) vaan uutta tulokasta tullaan ihmettelemään silloin kun se sukulaisille sopii.

             Tällainen kyltti oli sairaalan seinällä mutta sitä ei tuntunut kukaan noudattavan





Vierailurumba jatkuu myös kotosalla eli luvassa ei todellakaan ole mitään rauhallista "lapsivuodeaikaa". Meilläkin oli synnytyksen aikaan vierailulla Espanjan isovanhemmat sekä puolison vanhempi veli poikansa kanssa. 

Kaste
Kirkollinen kaste (bautismo) annetaan silloin, kun siihen on mahdollisuus. Yleensä lapset kastetaan 2-4 kk ikäisinä mutta myöhemminkin kaste on mahdollinen. Kaste on yleensä yhteiskaste kirkossa ja se järjestetään tiettynä päivänä kuussa. Kastetilaisuus ei ole varsinainen nimenantotilaisuus vaan nimi annetaan ja rekisteröidään heti syntymän jälkeen. Nimiä on yleensä yksi tai kaksi, sukunimiä kaksi - ensin isän sukunimi ja sitten äidin. Espanjassa omat sukunimet kulkevat mukana kehdosta hautaan eli esim. naimisiin mentäessä ei sukunimeä vaihdeta. 

Aikaisemmin kirjoittelinkin erikseen noista suosituista lasten nimistä täällä Kanarialla. 


Vaikka itse kastetilaisuus kirkossa on varsin lyhyt ja karuton tilaisuus, niin sen jälkeen vietetään yleensä kunnon juhlat esim. ravintolassa. Ennen vanhaan tapana oli, että kummit osallistuivat merkittävästi esim. kastejuhlan kustannuksiin mutta nykyään usein lahjana on esim. joku hopeaesine ja muu vastava muistojuttu.



Kaste ei ole tietenkään pakollinen eikä esim. meidän pikkuneitiä ole kastettu. Täällä kun kirkosta ei erota (tai liitytä uudelleen) yhtä helposti kuin Suomessa, jossa riittää että osaa mennä www.eroakirkosta.fi sivustolle :-) Täällä paikalliset eivät tahdo uskoa, että Suomessa voi tosiaan erota ja liittyä kirkkoon uudelleen ja ihan vain netin välityksellä. 

lasten kasvatus
Lasten kasvatus täällä tapahtuu rakastavalla mutta kuitenkin rajat antavalla tavalla. Ruumiillista kuritusta ei sallita mutta ankara toruminen tai pieni näpäytys korville ei ole mitenkään harvinaista. Näin lapsia opetetaan kunnioittamaan vanhempiaan – tai ainakin sitä herkästi heilahtavaa kämmentä. Itse en ruumillista kuritusta luonnollisestikaan kannata mutta mielestäni selkeiden rajojen antaminen on äärimmäisen tärkeää. 

Espanjalaiset ovat kaiken kaikkiaan todella lapsirakkaita ja lapset ovat aina perheen ja suvun keskipisteenä ja heidän hyväkseen vanhemmat tekevät kaikkensa. Perhe on täällä vielä tänäkin päivänä erittäin kiinteä yhteisö, jossa lasten asemaa ei vähätellä vaan heidät otetaan mukaan kaikkiin perheen toimintoihin, illanviettoihin jne. Ja lapset ovat tervetulleita ravintolaan myös illalla ja vanhemmat saavat nauttia ruokansa kanssa viiniä eikä sitä katsota mitenkään huonolla. Päinvastoin - se on täysin normaalia. 







Yleensäkin lapsista pidetään paljon avoimemmin kuin esim. Suomesssa jossa välillä tuntuu siltä, että lapset eivät todellakaan ole tervetulleita joka paikkaan. Suomessa pitäisi olla mahdollisimman väritön ja äänetön ettei vain häiritsisi ketään. Toki ymmärrän, että pahimmassa uhmaiässä olevaa lasta ei ehkä kannata viedä ravintolaan jos tietää sen olevan lapselle haasteellista juuri sillä hetkellä. Mutta lapsiakin on erilaisia ja meillä ei ole esim. ole koettu koskaan mitään itkupotkuraivareita julkisilla paikoilla vaikka kotona joskus on niitäkin koettu (onneksi kuitenkin tosi harvoin). 



Täällä lasten annetaan olla lapsia eikä kenellekään tulisi mieleenkään että lapsen itku tai innokas leikki voisi olla sopimatonta. Täällä lapset saavat osoittaa tunteitaan avoimesti, myös negatiiviset ja kovaääniset tunteet hyväksytään. Kukaan ulkopuolinen ei missään nimessä mulkoile, tuhahtele tai huomauttele mölyävästä lapsesta, päinvastoin, täällä lapsirakkautta osoitetaan huonoinakin hetkinä. Kanssamatkustajat juttelevat bussissa rimpuilevalle lapselle ja kyselevät mikä harmittaa. Kaupan kassalla karkkia kirkuvalle kakaralle hymyillään, kukaan ei hymähtele tai mulkauttele silmiään. Espanjalaiset ovat tottuneet elämän ääniin. Eri asia on sitten se, että miten vanhemmat siitä tilanteesta selviävät - lahjotaanko lapsi sillä lelulla tai tikkarilla, josta kaikki huuto ja raivo sai alkunsa vai selvitetäänkö tilanne muulla tavoin... 

Pukeutuminen
Espanjalaisten tapa pukea lapsiansa on luku sinänsä. Jos suomalaisten lastenvaatteiden valmistuksessa johtavana ideana on käytännöllisyys, niin Espanjassa kauneus menee käytännöllisyyden edelle. Tytöillä pitää olla pitsisukkaa ja hörhelöä – ainakin kaupungille mentäessä! Upean suomalaisen äitiyspaketin trikoo-vaatteet olisivat espanjalaiselle äidille luultavasti kauhistus tai ainakaan hän ei pitäisi niitä vauvan päällä ”ihmisten ilmoilla”. Myös pukeutumisella erotetaan tytöt ja pojat tarkoin toisistaan – tytöt tyttöjä ja pojat poikia..




 

Täällä Kanarialla ei tietenkään tarvitse kauheasti huolehtia talvipukeutumisesta tai edes kerrosvaatetuksesta koska lämpötilat ovat 20 asteen paremmalla puolella läpi vuoden. Mutta mantereella toki lämpötilat saattavat laskea pakkasenkin puolelle. Siitä huolimatta mitään ulkohaalareita, sadevaatteita tmv. ei täällä käytetä. Jos on huono ilma, niin sitten ei vain mennä pihalle. Suomalainen tapa viedä lapset ulos säällä kun säällä on useimpien espanjalaisten mielestä täysin "järjetöntä". 


Toisaalta taas täällä Kanarialla vedetään lapsille pipot päähän ja toppatakit päälle kun alkaa "talvi" vaikka lämpötilat olisivatkin 20 asteen tuntumassa. Samaan aikaan pohjoisemmasta tulevat turistit ulkoiluttavat lapsiaan hellevaatteissa ;-) 


Ruokailu 

Nykyään täysimetystä suositellaan täällä 6 kk ikään asti mutta toisaalta siihen ei mitenkään painosteta eikä kukaan katso "pahalla" vaikka vauva olisi pullomaidolla heti syntymästä lähtien. Meillä ei imetys onnistunut ja pikkuneiti oli pullomaidolla heti syntymästä lähtien. Neuvolan tätit kävivät kotonakin pariin kertaan vinkkejä antamassa mutta kun homma ei onnistunut niin totesivat vain että tärkeintä on se, että lapsi saa riittävästi ravintoa, joko rinnasta tai pullosta ja että äiti voi myös hyvin. Ihania, kannustavia sanoja. 

Lisäravintoa vauvoille suositellaan antamaan  4-6 kk iästä lähtien, viimeistään 6 kk iässä. Vihanneksista suositellaan esim. purjoa, sipulia, tomaattia, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, perunaa ja papuja. Hedelmistä suositellaan annettavaksi esim. omenaa, päärynää, banaania ja appelsiinia. Tuorepuristettua appelsiinimehua annetaan vauvoille jo aika pienestä pitäen. Käytännössä 9 kk eteenpäin ruokavalio on jo aika "täydellinen" eli voi antaa jogurttia, kalaa, lihaa, vihanneksia, hedelmiä ja viljatuotteita. 

                                      

Täällä lasten ruokana suositaan soseita, yleensä itsetehtyjä, ja niitä syötetään lapsille hyvinkin pitkään. Esim. kouluissa on vielä 6-ikävuoteen asti yleensä alkuruokana jonkinlainen sosekeitto. Valmiita vauvanruokia käytetään hyvin vähän ja niiden valikoima onkin kaupoissa hyvin niukka. Toisaalta taas erilaisia vauvojen sokeripitoisia vellejä, keksejä, jogurtteja ja muita valmiita tuotteita on paljon. Ja niitä myös käytetään hyvin yleisesti vaikka sokeripitoisuudet ovat ihan huimia. Täällä yleensäkin "terveystietoisuus" ei ole kovinkaan laajaa ja monilla lapsilla keksit / valmisleivonnaiset/ sipsit / sokerimurot jne. ovat ihan jokapäiväistä ruokaa. 


                        

Täällä lapset noudattavat melko pienestä lähtien samaa ruokailurytmiä aikuisten kanssa. Aamulla aamiainen,  lounas klo 13-15 välillä, välipala joskus klo 17-18 välissä ja illallista klo 19.30 eteenpäin. Pienet saattavat aamupäivällä nauttia välipalaa aamiaisen ja lounaan välissä. 


Äitiysloma 

Espanjassa äitiysloma on lyhyt eli vain 16 viikkoa. Tämän jälkeen monet äidit joutuvat palaamaan takaisin töihin taloudellisista syistä.  Isyysloma on nykyään peräti 4 viikkoa sillä laki muuttui juuri tänä vuonna. Äideillä on kuitenkin oikeus tunnin pituiseen ylimääräiseen "imetysvapaaseen"  joka päivä siihen asti kunnes lapsi täyttää 9 kuukautta. 

Monissa perheissä isovanhempien rooli on todella tärkeä, monesti elintärkeä, sillä hyvin usein heidän vastuulleen jää lastenhoito siinä vaiheessa kun vanhemmat palaavat töihin. 





Päiväkoti / koulu 

Päiväkoteja on olemassa kunnallisia ja yksityisiä - ensimmäiset edullisempia mutta niihin on vaikeampi saada paikkaa ja jälkimmäiset taas kalliimpia mutta paikkoja on paremmin tarjolla. Vähätuloisimmat perheet saattavat saada kunnallisen päiväkotipaikan jopa maksutta ja kalleimmillaan päiväkotipaikka maksaa n. 300 €/ kk. 

Päiväkodit (guarderia)  on tarkoitettu vain alle 3-vuotialle. Tämän jälkeen alkaa esikoulu (ei pakollinen mutta "suositeltava" ) ja se kestää kolme vuotta. Esikoulu ei ole pelkkää leikkiä vaan lapset laitetaan jo istumaan ja tekemään tehtäviä. Käytännössä valtaosa osaa lukea, kirjoittaa ja laskea kun virallinen koulu alkaa 6-vuotiaana. 


Kouluista olenkin kirjoitellut jo paljon aikaisemmin. Täältä voi lukea esim. suomalaisen ja espanjalaisen koulujärjestelmän eroista. 

http://mylifeingc.blogspot.com.es/2014/06/ajatuksia-espanjalaisesta-ja.html

Rippi

Ripille (primera comunion) päästessään lapset ovat täällä huomattavasti nuorempia kuin Suomessa, n. 7-12 vuotiaita. Ja siinä vaiheessa rippikoulua on takana jo kahden vuoden verran. Myös vanhemmille järjestetään oma erillinen "koulutus". Rippikoulu ei ole pakollinen ja sen suosio onkin hiipunut vaikka iso osa edelleen sen suorittaakin. 



 

Ripille pääsy on suuri perhejuhla, jossa ei säästellä kustannuksissa. Lasten asut ovat kuin morsiuspukuja: tytöt valkoisissa prinsessamekoissaan ja pojat komeissa puvuissa kuin sulhaset ikään. Puvut maksavat paljon, varsinkin tyttöjen asut: kaikkine lisävarustuksineen satoja euroja. Rippikuvissa on käyty jo etukäteen, niin että valmiit kuvat voidaan jakaa sukulaisille juhlassa. Kuvat jaetaan aina pienen rahalahjan toivossa. Suosituin ripille pääsy kuukausi on toukokuu.

Muita erikoispiirteitä:

Yksi merkittävä tekijä lasten kasvatuksessa Suomen ja Espanjan välillä on turvallisuus. Tai täällä sen puute. Täällä ei tulisi kuuloonkaan jättää lasta yksin nukkumaan rattaiden suojiin tai edes isompaa lasta leikkimään yksikseen. Lapset saatetaan kouluun ja haetaan sieltä aikuisten toimesta ja usein vielä yläkouluikäisiäkin kuljetetaan kouluun ja harrastuksiin. Suomessa lapsilla on pelottavan paljon vapautta ja itsenäisyyttä. Itse en Suomessa todellakaan uskaltaisi antaa lapseni leikkiä yksikseen leikkipuistossa tai en edes välttämättä talon piha-alueella. Lapseni tulee siis viettämään hyvin erilaista lapsuutta kuin samanikäiset ystävänsä Suomessa. 

Syntyvyys on tällä hetkellä Espanjassa Euroopan pienimpiä - lapsia saadaan koko ajan vanhempina ja koko ajan vähemmän. Tällä hetkellä espanjalaiset naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin 30,6 vuoden ikäisinä ja lapsia on perheissä keskimäärin 1,32. Täällä monilapsiseksi perheeksi lasketaankin jo 3-lapsinen perhe ja he saavat alennuksia mm. koulumaksuista, liikennevälineistä ja joissakin kaupoissa jopa ruoasta. 


Summa summarum... Jokainen lapsi on yksilö, jokainen perhe on erilainen ja jokaisessa maassa on omat tapansa kasvattaa lapsia. Ja jokainen tehkööt niin kuin itse parhaakseen näkee. Hyvää äitienpäivää kaikille ! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti