tiistai 21. helmikuuta 2017

Yksityiskohtia kanarialaisesta arjesta

Muutamissa ulkosuomalaisissa blogeissa on viime päivinä kuvailtu arjen yksityiskohtia ja erikoisuuksia eri maissa. Näitä on ollut tosi kiva lukea. Tykkään yleensäkin lukea erilaisia ulkosuomalaisten pitämiä blogeja ja mielenkiintoisimpia juttuja ovat yleensä kaikki ihan arkeen liittyvät.

Tässä oma osuuteni tähän soppaan.  Viisi kohtaa ei ihan riittänyt vaan näitä "arjen kummallisuuksia" kertyi vähän enemmänkin. Ja nämä on kirjattu aika huumorimielessä :-) Eikä näitä tietenkään voi yleistä koskemaan kaikkia kanarialaisia. Mutta tässä huomioita kanarialaisesta arjesta 15 täällä vietetyn vuoden kokemuksella. 


Aamupala: 


Suomessa sitä on tottunut melko terveelliseen aamupalaan, joko leipää leikkeleiden kera tai kaurapuuroa. Oma aamupalani koostuu lähes jokaisena aamuna tuorepuurosta, johon laitan kaurahiutaleita marjojen ja mantelimaidon kera. Mutta täällä Kanarialla ei moista aamupalaa syö kuin juuri ehkä suomalaiset. Tai muut pohjois-Euroopasta kotoisin olevat. Nimittäin valtaosa kanarialaisista syö aamulla makeaa. Suklaatäytteisiä croissanteja, donitseja, churro-munkkeja suklaakastikkeen kera tai jotain muuta ällömakeaa. Nämä ovat myös ihan yleinen iltapäivän välipala monissa perheissä. Elämästä nauttiminen kuuluu täällä asiaan! 




Ruoka-ajat:


Suomaisten ja yleensä pohjois-Eurooppalaisten ruoka-ajat poikkeavat melkoisesti kanarialaisista ruoka-ajoista. Täällä aamulla nautitaan vain jotain pientä, yleensä sitä makeaa kuten jo yllä kerroin. Klo 11 aikaan syödään aamupäivän "välipala", joka useasti nautitaan esim. lähikuppilassa. Se on yleensä joku pieni suolapala, sämpylä tai tapaksia. Lounasta nautitaan vasta klo 13 eteenpäin, usein vasta klo 15. Ja illallista syödään sitten noin klo 20 alkaen. Eli kun Suomessa laitetaan lapset jo nukkumaan niin täällä vasta katetaan illallispöytää.  Ja lapset kulkevat mukana iltamenoissa myös ravintoloissa ja baareissa - aivan normaalia elämää täällä eikä mitenkään paheksuttavaa, kuten Suomessa.


Aikakäsitys:


Kanarian saaret kuuluvat Espanjalle joten täälläkin mennään mañana-meiningillä. Eikä mañana tarkoita aina kirjaimellisesti edes sitä huomista vaan lähitulevaisuutta. Kaikki tapahtuu myöhässä... Jos putkimies on luvannut tulla huomenna klo 15, niin turha olettaa hänen tulevan silloin. Aikaisintaan klo 17 tai ehkä seuraavana päivänä.Ystävien luokse on kutsuttu kyläilemään klo 18 alkaen - mene paikalle aikaisintaan klo 20. Jos saavut paikalle klo 18 niin ystävät eivät ole välttämättä edes vielä kotona. Täällä kaikki vain tehdään myöhässä. Ja yleensäkin kaikeasta voidaan sopia tyyliin, että nähdään huomenna mutta se ei kuitenkaan kirjaimellisesti tarkoita sitä. Vaan, että nähdään joskus lähitulevaisuudessa... 


Pukeutuminen:

Kanarialla keskilämpötila on ympäri vuoden  hieman 20 asteen molemmin puolin mutta siitä huolimatta täällä vietetään tällä hetkellä talvea. No joo, lämpötilat esim. täällä etelässä ovat päivisin 20-25 asteen välillä joten mistään kauhean kylmästä talvesta ei voi puhua. Mutta paikallisille nyt on talvi. Ja silloin pukeudutaan talvivaatteisiin. Harva paikallinen vetää näin helmikuussa päälleen shortseja, t-paitaa tai sandaaleja. Nyt on talvi ja päällä kuuluu olla pitkät housut, pitkähihainen, takki ja kunnon kengät. Naisilla jopa saappaat ovat ihan yleisiä tähän vuodenaikaan. Myös toppatakkeja näkee, etenkin Las Palmasissa. Vaatteet siis puetaan vuodenajan, ei lämpötilan mukaan. Kesä alkaa kesäkuun 21.päivä ja silloin kaivetaan kesävaatteet esille. Talvi alkaa joulukuun 21.päivä ja silloin kaivetaan talvivaatteet viimeistään esille. Ihan turha siis etsiä kaupasta vaikkapa sandaaleja näin talvikuukausien aikana. 


Myönnetään.. toppaliivi päällä tulee itsekin kuljettua tällä hetkellä aika useasti... 




Pysäköinti:


Täällä on tapana pysäköidä auto vain yksi perussääntö mielessä: jos auto sattuu kyseiselle paikalle mahtumaan, edes osittain. On täysin normaalia pysäköidä auto parkkeerattujen autojen rinnalle ns. toiseen riviin  tai keskelle risteystä. Laitat vain hätävilkut päälle kertomaan muille: "tiedän, että tähän ei saisi jättää mutta tulen kohta takaisin". Toisaalta liikenteessä ollaan erittäin huomaavaisia ja esim. autot pysähtyvät aina suojatien eteen ja yleensä laitetaan vielä hätävilkut tai vasen vilkku merkiksi takanatulijoille tästä äkkipysähdyksestä. 



Meteli:
Kanarialaiset rakastavat fiestaa eli juhlaa. Olipa kyseessä sitten pienet grillujuhlat tai monta viikkoa kestävät karnevaalit niin kaikkeen lähdetään aina innolla mukaan. Ja aiheutuneesta metelistä on kenenkään turha häiriintyä sillä kanarialainen juhlii siellä missä haluaa ja milloin haluaa. Suomalainen sanonta: kun väki vähenee nin pidot paranee ei pidä täällä paikkaansa. Kanarialainen toteaa: mitä enemmän väkeä, sen paremmat bileet. 
Kanarialainen ei mene mielellään esim. ravintolaan syömään yksin koska ruokailu on yksi tärkeistä sosiaalisista hetkistä. Ravintolassa kaikki puhuvat ja yleensä yhtä aikaa. Melu ei kuitenkaan paikallisia haittaa eivätkä he siksi yleensä osaa ottaa huomioon muidenkaan rauhan ja hiljaisuuden tarvetta. Hiljainen ruokarauha on täällä kauhistuksen aihe. 
Kanarialainen on myös luonteeltaan varsinainen luonnon lapsi, joka näyttää tunteensa avoimesti. Kun on hauskaa, niin se näkyy ja kuuluu. Ja kun potuttaa, niin saa näkyä ja kuulua aivan avoimesti. Kaikki eletään suurella tunteella! 

Itse asiassa kuva ei oikeasti liity mitenkään tuohon keskisormeen vaan pikkuneidin tarkoituksena oli vain osoittaa omia silmiään :-) 

Amigos:
Pulaan joutunutta autetaan aina - jos hän vain on auttajan ystävä, sukulainen, sukulaisen ystävä, ystävän sukulainen, tuttava, tuttavan ystävä, ystävän tuttava eli amigo. Tämä tapa valitettavasti ulottuu jopa virkamiehiin ja julkisiin palveluihin eli suhteista on usein kummasti apua. Se, mitä Suomessa saatetaan pitää paheksuttavana, on täällä ainakin hiljaisesti hyväksyttyä toimintaa. 
On kuitenkin asioita, joista ei juurikaan puhuta edes ystävien kanssa, kuten raha-asiat. Harva on täällä esim. valmis myöntämään olevansa aivan "PA". Vaikka rahatilanne olisi tiukka niin siitä huolimatta moni on valmis tarjoamaan kierroksen ravintolassa ja esim. paikallisille ei tulisi mieleenkään jakaa ravintolalaskua niin, että jokainen laskee oman osuutensa vaan loppusumma jaetaan aina kaikkien kesken. 
Poskisuudelmat:
Ystäviä, tuttavia ja perheenjäseniä tervehditään poskisuudelmin. Miehet eivät tosin yleensä suutele muita miehiä, paitsi omia sukulaisiaan. Talon rouvan ei kuitenkaan ole syytä mennä pussailemaan perheen putkimiestä, oli se sitten miten tuttu tahansa. Eikä liioin mies suutele kotinsa siivoajaa, ellei se sitten satu olemaan oma rouva :-) Vieraita henkilöitä tervehditään yleensä kädestä mutta toki jos vieras koetaan ystävälliseksi ja sympaattiseksi niin siinä tapauksessa poskipusut saattavat olla paikallaan jo ensitapaamisella. Poskisuudelmia annetaan täällä aina kaksi, ensi oikealle poskelle ja sitten vasemmalle. 
Elämäntyyli:
Täällä elämää ei oteta niin vakavasti kuin Suomessa. Toimeettomuus tai välinpitämättömyys asioiden suhteen ei ole aina mikään "pahe". Tietysti lämmin ilmanala antaa mahdollisuuden siihen, että jokaista repsottavaa ovea tai ikkunaa ei tarvitse heti korjata. Sieltä saattaa talvella vähän vetää mutta se ei ole mitenkään hengenvaarallista. Asioiden hoitaminen yleensä vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja asioita on turha mennä vaatimaan suomalaisella "kaikki tänne heti ja nyt" -asenteella sillä sellaisesta kanarialainen vain loukkaantuu. Mutta kun suhtautuu asioihin leppoisasti ja ripauksella mañanaa, niin sillä täällä pääsee jo pitkälle. 







6 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen juttu. Mihin aikaan siellä alkaa työt/koulu, kun lapsetkin voi "luuhata" menossa mukana yömyöhään?
    Englannissa tuntui, että kaikki paikalliset lapset meni nukkumaan jo klo 18.30/19 aikaan. Meillä epäsuomalaiseen tapaan saatettiin vasta syödä päivällistä noihin aikoihin :D. Nuorimmatkin eli kaksoset alle 1v valvoi pidempään kuin btittilapset näyttivät valvovan.

    VastaaPoista
  2. Koulut alkavat yleensä klo 8.30-9.00 ja useimmat työt klo 9.00-10.00. Ja monilla lapsilla koulupäivä päättyy vasta klo 15-16. Toki pienimmät nukkuvat / lepäävät koulussa iltapäivällä pienen hetken, tosin ei kaikissa kouluissa. Viikonloppuisin tasataan sitten univajetta ja monissa perheissä nukutaan silloin pitkään ja siestat päälle.
    Meidän pikkuneiti menee näin kouluvuoden aikana säännöllisesti nukkumaan klo 20.30-21.00 välillä eikä nuku päiväunia, edes viikonloppuisin. Herää melkeinpä joka aamu klo 7.30, viikonloppuisin ehkä nukkuu hyvällä tuurilla tunnin pidempään. Mutta toki meilläkin näistä ajoista sitten lomilla joustetaan ja tietysti kesällä, jolloin elämää vietetään vielä enemmän ilta-aikaan. En taida tuntea yhtään perhettä, jossa lapset menisivät nukkumaan klo 19 :-)

    VastaaPoista
  3. Moi Miia! Löysin blogisi sattumalta googlaillessa, koska teki mieli lukea muidenkin ulkosuomalaisten kokemuksista. Itse olen asunut Fuerteventuralla nyt 8kk (sitä ennen muutamia kuukausia Manner-Espanjassa) ja täällä oleminen on oikeastaan aika vaikeaa, koska en valinnut asuinpaikkaa itse ja kamala ikävä suomalaista metsää ja luontoa (kulttuuria ei,heh). Joka tapauksessa mun loppuelämä tulee jossain määrin jakautumaan Kanarian ja Suomen välille, ehkä tähän tottuu :D Saattaa olla, että aloitan oman blogin jossain vaiheessa. Mulla ei ole kovin hyvä vaikutelma Espanjan koulujärjestelmästä, vaikka muuten maata ja kieltä rakastankin, joten tulee haikea olo kun ajattelee että lapset (joita ei vielä siis ole) pitäisi laittaa täällä paikalliseen kouluun.. Varsinkin kun luin kaikki sun lapsiarkea käsittelevät postaukset (lyhyt äitiysloma, hankalaa jäädä lasten kanssa kotiin, pitkät työ- ja koulupäivät jotka on pois perheajasta).

    VastaaPoista
  4. Moi Miia! Löysin blogisi sattumalta googlaillessa, koska teki mieli lukea muidenkin ulkosuomalaisten kokemuksista. Itse olen asunut Fuerteventuralla nyt 8kk (sitä ennen muutamia kuukausia Manner-Espanjassa) ja täällä oleminen on oikeastaan aika vaikeaa, koska en valinnut asuinpaikkaa itse ja kamala ikävä suomalaista metsää ja luontoa (kulttuuria ei,heh). Joka tapauksessa mun loppuelämä tulee jossain määrin jakautumaan Kanarian ja Suomen välille, ehkä tähän tottuu :D Saattaa olla, että aloitan oman blogin jossain vaiheessa. Mulla ei ole kovin hyvä vaikutelma Espanjan koulujärjestelmästä, vaikka muuten maata ja kieltä rakastankin, joten tulee haikea olo kun ajattelee että lapset (joita ei vielä siis ole) pitäisi laittaa täällä paikalliseen kouluun.. Varsinkin kun luin kaikki sun lapsiarkea käsittelevät postaukset (lyhyt äitiysloma, hankalaa jäädä lasten kanssa kotiin, pitkät työ- ja koulupäivät jotka on pois perheajasta).

    VastaaPoista
  5. Hei Selja. En tiedä, että miten päädyit Fuerteventuralle asumaan mutta itse viihdyin kyseisellä saarella erittäin hyvin. Siellä voi tosiaan aluksi tulla Suomen metsiä ja luontoa ikävä mutta onneksi sieltäkin voi löytää rauhaa ja hiljaisuutta. Luonto on karunkaunis mutta siinä on omalla tavallaan jotain "lumoavaa". Moni on sanonut, että Fuerteventurassa on jotain samaa kuin Lapissa. Emme olisi ehkä lähteneet sieltä elleivät puolison työt olisi tuoneet meitä tänne naapurisaarelle. Tosin mietimme kyllä siellä jo lapsen syntymän aikoihin, että miten esim. kouluasiat tulisivat myöhemmin saarella järjestymään koska siellä tilanne on vielä sikäli hankalampi että valinnanvaraa ei juurikaan ole koska yksityiskouluja ei ole. Onneksi asiat ovat kuitenkin muuttumassa vaikkakin hyvin hitaasti. Ja tosiasia vain on se, että täällä koulu ja sen vaatimukset eivät tule ikinä olemaan samanlaisia kuin Suomessa. Valitettavasti. Itse löysin ratkaisun Montessori-koulusta, joka on ehkä lähinnä suomalaista koulua. Perhe-elämän kannalta on paljon asioita, jotka ovat Suomessa paremmin. Mutta toisaalta elämänlaatu on Espanjassa parempaa. Vaikka yhteistä aikaa on perheissä vähemmän niin siitä ajasta ehkä nautitaan enemmän ja spontaanimmin. Kaikissa paikoissa on aina hyvät ja huonot puolensa.

    VastaaPoista
  6. Noille pysäköintikäytännöille ollaan monesti naureskeltu täällä ollessa. Kohtuullisen rentoa tuntuu olevan suhtautuminen, toisin kun Suomessa, jossa pysänköintiä on rajattu vaikka millä säädöksillä, jopa niin, että täytyy tietää, onko kyseessä pariton vai parillinen viikko. Eikä tuo espanjalainen käytäntö mielestäni mitenkään huono ole - jos tilaa on, etkä ole kenekään tiellä, niin siihen vaan. Suoraan suojatien eteen auton jättäminen kyllä vähän ärsyttää, jalankulkijoita on silloin tosi vaikea huomata.

    VastaaPoista