keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Miten päädyin ulkosuomalaiseksi?

Silmiini osui tänään juttu runometsä-blogista, jossa kyseltiin, että miten päädyit asumaan sinne missä nyt olet? Ja luonnollisesti blogin kirjoittaja avautui omasta taustastaan. On tosi mielenkiintoista lukea tällaisia juttuja sillä on hauskaa tietää, että miten eri tavoilla on suomalaisia päätynyt maailmalle asumaan. Samalla mieleeni juolahti, että en ole tainnut omakaan tarinaani koskaan kertoa. Sukulaiset ja ystävät sen jo tietysti tietävät mutta kerronpa tässä nyt kuitenkin vielä oman tarinani. 

Omasta lähdöstäni on kulunyt aikaa jo yli 15 vuotta mutta tosi asiassa aika tuntuu paljon lyhyemmältä. Ilmeisesti nämä vuodet ovat sujuneet sen verran mahtavasti ettei ajankulua ole edes huomannut. Paitsi ehkä siitä, että ikää ja harmaita hiuksia on enemmän... sekä tietysti siitä, että rinnalla kulkee rakas puoliso ja tytär. He ovat elämässäni koska aikoinani otin haasteen vastaan ja lähdin ulkomaille töihin. 

Vielä vuonna 2000 asuin melko tyytyväisesti Suomessa, juuri remontoidussa omistusasunnossa jonka olimme kunnostaneet yhdessä silloisen puolisoni kanssa. Elämä oli päällisin puolin varsin hyvin - oli hieno koti, töitä, harrastuksia, ystäviä, puoliso jne. Mutta kuitenkin sisällä oli tunne, että kaikki ei ole hyvin. Tämä ei ole sitä elämää, josta olin haaveillut. Niinpä tein muutamia vähän radikaalejakin muutoksia elämässäni - luovuin omistusasunnosta ja puolisosta, muutin yksin asumaan. Sattumien seurauksena päädyin laittamaan paperit Aurinkomatkoille opashakuun. Työskentelin tuolloin matkatoimistossa ja ihan vakituisella paikalla. Tykkäsin työstäni tosi paljon mutta kuitenkin kaipasin jotain uutta. Niinpä aika ex tempore- laitoin paperit. En ollut koskaan unelmoinut matkaoppaan ammatista ja tämän kerroin rehellisesti myös haastattelussa. Siitä huolimatta (ja ehkä siksi) minut valittiin kurssille n. 15 muun kanssa. Vietimme viikon Suomessa ja sitten matka jatkui Turkkiin, jossa kurssin lopuksi saimme tulevat kohteemme: minun oli määrä lähteä Marokkoon. Siellä kuulemma tarvittiin itsenäiseen työskentelyyn kykenevää, jo vähän elämää nähnyttä ja kokenutta opasta :-) Kohde ei varsinaisesti ollut mikään jee, jee -juttu mutta nöyrästi otin sen vastaan. Mutta tässä vaiheessa kohta sitten puuttui peliin... Tuli syyskuun 11.päivä ja New Yorkissa tornit kaatuivat. Tämä toi isoja muutoksia matkailualalle ja myös meidän tulevat työpaikkamme menivät kuin tuhka tuuleen tornien mukana. Kotiin tuli vain kirje, että valitettavasti emme pysty töitä nyt tarjoamaan. 

Kuvia opaskurssilta Turkista, elokuu 2001. 


Siinä piti sitten vähän aikaa miettiä, että mitä nyt. Olin irtisanoutunut jo töistä, olin irtisanonut kivan ja edullisen vuokra-rivitaloasuntoni. Huonekalut ja muut jutut oli myyty, lahjoitettu tai varastoitu ja asuin vanhempieni nurkissa. Muutaman päivän ehdin miettiä vaihtoehtoja mutta onneksi sitten taas kohtalo puuttui peliin ja eräänä päivänä sain puhelin työntantajalta, että nyt olisi yhdelle paikka tarjolla ja se olisi minulle, jos olisin valmis lähtemään Fuerteventuralle 5 päivän varoitusajalla. No, en edes miettinyt vaan pakkasin laukut ja lähdin seikkailuun iloisin, avoimin mielin. 

Fuerteventuraa talvella 2001-2002 - näihin maisemiin rakastuin. 



En ollut aikaisemmin käynyt kyseisellä saarella, joten tietoni tulevasta paikasta olivat varsin heikot. Tuohon aikaan, vuonna 2001, ei internetin tarjonta vielä kauheasti tuonut helpotusta tilanteeseen vaan tietoni olivat lähinnä matkaoppaista lukemiani juttuja. Mutta jo heti matka lentokentältä asuin- ja työkohteeseeni Corralejoon oli ikimuistoinen. Karu luonto ja keskellä hiekkadyynejä kulkenut tie valloittivat minut täysin. Ja seuraavan kuuden kuukauden aikana rakastuin saareen täysin. Tuohon aikaan Fuerteventura oli vielä hyvin aito eikä matkailu ollut juurikaan ehtinyt vielä vaikuttaa saarella. Joten löysin saarelta jotain hyvin aitoa, alkuperäistä ja se vei mukanaan. Ensimmäinen talvi sujui mahtavasti - tykkäsin paikasta ja työstä valtavasti. Kuuden kuukauden jälkeen oli kuitenkin aika pakata matkalaukut sillä suomalaisia matkailijoita ei Kanarialla juurikaan käy kesäkuukausien aikana, joten matka jatkui eteenpäin. Seuraavaksi työkohteeksi pomot olivat minulle valinneet Sorrenton, Italiassa. Se olikin täysin erilainen paikka kuin Fuerteventura. En missään vaiheessa kotiutunut sinne ja työkaverit olivat suoraan sanoen hel....stä. Työ onneksi edelleen oli sellaista, josta pidin ja nautin suunnattomasti. Yhden konfliktin jälkeen olin jo valmis pakkaamaan laukkuni ja suuntaamaan Suomeen mutta taas kohtali puuttui peliin. Suomen pomo oli ilmeisesti tyytyväinen työhöni sillä minulle tarjottiin uutta kohdetta sen sijaan, että olisin lopettanut työt ja palannut Suomeen. Niinpä suuntasi loman jälkeen kohti Kroatiaa ja Dubrovnikia. Kyseessä oli syksy 2002 ja olimme käytännössä ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka palasivat Balkanille matkailun parissa sitten sisällissodan. Kyseessä oli vain lyhyt kausi, muutama kuukausi, mutta tuo aika oli sitäkin antoisampaa. Tykkäsin kohteesta valtavasti, työkaverit olivat loistavia ja elämä hymyili jälleen. Ja vielä enemmän sen hymyili kun pääsin taas palaamaan takaisin Fuerteventuralle seuraavaksi talveksi. 

Dubrovnik on myös vienyt sydämeni ja sinne palasin töiden parissa useampana kesänä


Tätä rataa itse asiassa elämä kulki sitten useamman vuoden. Olin talvet Fuerteventuralla ja kesät Balkanilla - Kroatiassa & Montenegrossa. Nautin työstä, elämästä, sain tehdä töitä huipputyyppien kanssa ja elää upeissa paikoissa. Noita vuosia en vaihtaisi pois mistään hinnasta!! 

Mutta taas kerran kohtalo sitten puuttui peliin ja lopputalvesta 2008 (itse asiassa kaksi viikkoa ennen kauden loppua) tapasin nykyisen puolisoni. Toki olimme tunteneet toisemme jo jonkin aikaa. Asuimmehan melko pienessä paikassa, jossa suurin osa tunsi toisensa ja lisäksi olin hetken aikaa jopa tapaillut nykyisen puolisoni silloista työkaveria ja sitä kautta itse asiassa tutustuin myös nykyiseen puolisooni. Tiet veivät yhteen mutta talvikautta oli jäljellä enää pari viikkoa. Siinä ajassa suhteemme kävi kuitenkin sen verran vakavaksi, että suunnitelmat menivät uudelleen. Kesäksi suunniteltu virkavapaa ja matkustelu Aasiassa vaihtuivat lennosta työkesäksi Malagassa. Ja jälleen kerran oli kohtalolla osuutensa sillä tuolloin sattui Malagassa vakava bussionnettomuus, jossa myös meidän firman oppaita loukkaantui pahasti ja sen myötä sinne tarvittiin nopeasti uutta henkilökuntaa tilalle. Niinpä päädyin sitten peruuttamaan jo varatut lennot ja lähdin muutaman päivän varoitusajalla töihin Malagaan. 

Ensimmäisiä yhteiskuvia kesältä 2008. 




Tämä helpotti suhteemme kehittymistä, sillä puoliso pystyi vapaapäivinään lentämään sinne ja näin saimme kesän aikana jatkaa tutustumista ja lopulta kesäloman alettua suuntasinkin jo tapaamaan tulevia appivanhempia. Vain kolmen kuukauden tutustumisen jälkeen! Tämän jälkeen suuntasin taas talveksi tietysti Fuerteventuralle, jossa elimme kahden asunnon arkea. Eli käytönnössä 99 % ajasta asuimme minun asunnossani ;-) Talven aikana kävi selväksi, että tässä on se ihminen, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Niinpä sitten jäin talven jälkeen virkavapaalle ja muutimme yhteiseen asuntoon. Sillä tiellä olemme myös edelleen! 

Vuonna 2011 syntyi ihana, rakas tyttäremme ja pari vuotta myöhemmin muutimme Gran Canarialle puolison töiden takia. Ja täällä siis nykyään elämme. Näin minusta tuli siis vuosien saatossa ulkosuomalainen. 

 Meidän perhe vuosimallia 2011 

Ja meidän perhe vuosimallia 2017



Mikä on sinun tarinasi? 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti