tiistai 17. tammikuuta 2017

Kanarialaisen perheen elämää vuonna 2017

Nyt tulee aika pitkä ja asiapitoinen juttu mutta avataan vähän tätä paikallisten elämää täällä Kanarialla. Moni ajattelee, että elämä on täällä pelkkää sangriaa, salsaa ja cervecaa mutta valitettavasti sitä se ei kyllä ole kuin ehkä matkailijoille :-) 


Kun puhutaan kanarialaisesta perheen elämästä niin voi melkeinpä puhua mistä tahansa eurooppalaisen perheen elämästä – asiat ja olosuhteet ovat muuttuneet paljon viimeisten 20 vuoden aikana. On siirrytty Francon totaalisesta diktatuurista demokratiaan ja katoliseksi maaksi jopa varsin vapaamieliseen elämään. Espanjassa esim. samaa sukupuolta olevien liitot ovat olleet laillisia jo vuosia ja heillä on nykyään myös adoptio-oikeus.

Enää ei voi puhua myöskään macho-yhteiskunnasta sillä nykyään elämä kanarialaisissa perheissä on varsin tasa-arvoista. Naiset opiskelevat siinä missä miehetkin ja esim. yliopisto-opiskelijoissa on enemmän naisia kuin miehiä. Naiset ovat myös työelämässä aktiivisesti mukana. Tämä on toki osittain pakon sanelema juttu sillä miehen tuloilla harvassa perheessä tultaisiin edes toimeen. Palkat kun edelleen täällä Kanarialla ovat esim. alhaisemmat kuin manner-Espanjassa. 

Tästä taas on ollut seurauksena se, että ennen niin perhekeskeisestä yhteiskunnasta on tullut enemmän työorientoitunut yhteiskunta eli elämälle halutaan laatua vaikka se sitten on pois perheen kanssa käytetystä ajasta. Ja tähän kun vielä lisätään monilla aloilla edelleen vietettävä siesta, joka katkaisee työpäivän ikävästi ja venyttää näin kotiinpaluuta pitkälle iltaan.  Monet perheet kamppailevat sen ongelman kanssa, että yhteistä aikaa ei enää tahdo olla kun työpäivät venyvät helposti 12-tuntisiksi (8.30-13.30 -> siesta -> 16.00-19.00 ja päälle vielä työmatkat). Ja tästä tietysti saavat osansa myös lapset, jotka viettävät pitkiä päiviä koulussa jo 3-vuotiaasta lähtien, koulupäivän päätteeksi harrastukset ja usein sen jälkeen vielä iltapäivä/alkuilta jonkun hoitajan tai isovanhempien luona. 

Nuorisotyöttömys on ollut yksi suurimpia ongelmia niin täällä Kanarialla kuin koko Espanjassa. Pahimpina vuosina alle 25-vuotiaista jopa puolet oli työtä vailla. Viimeisen vuoden aikana työttömyys on toki parantunut merkittävästi ja esim. tällä hetkellä kanarialaisista on työttömänä n. 20 %, joka on selvästi vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Eli saarten talous näyttää tällä hetkellä melko hyvältä. 



Mutta nuorten elämä Kanarialla ei missään nimessä ole helppoa. Edelleenkin vakituisen työsopimuksen saaminen on verrattavissa lottovoittoon ja lyhyitä sopimuksia vain ketjutetaan peräkkäin vaikka se ei periaatteessa olisi laillista. Työajat ja -ehdot käytännössä määrittelee työntantaja eli työntekijöillä ei kauheasti oikeuksia ole. Paitsi, jos olet ollut se onnekas, joka on onnistunut saamaan vakituisen työpaikan. 

Täällähän tilanne poikkeaa paljon Suomesta sillä yksityisellä sektorilla täällä maksetaan alhaisempia palkkoja kuin kunnan tai valtion viroissa. Esim. kunnalliset lääkärit, opettajat ja kaikenlaiset virkamiehet/naiset joutuvat suorittamaan ns. "oposicions" - kilpailutuskokeen päästäkseen virkaan ja osallistujia on yleensä kymmenkertaiset määrät avoinna oleviin paikkoihin nähden. Eli näitä virkoja on todella vaikea saada. Käytännössä paikat menevät siis niille, jotka kyseisessä kokeessa saavat korkeimmat pisteet - siinä ei henkilökohtaisilla taidoilla, luonteella tmv. ole mitään tekemistä. Monet siis lukevat vuosi vuoden jälkeen näihin kokeisiin kunnes sitten ehkä jossain vaiheessa onnistuvat paikan lopulta saamaan. Tai sitten on vain tyydyttävä sijaisuuksiin ja esim. töihin yksityisellä puolella, jossa taas palkka ja edut ovat selvästi huonommat. Monissa yksityiskouluissa esim. opettajat palkataan vain lukukauden ajaksi ja heinä-elokuu pitää sitten tulla säästöillä toimeen tai keksiä jotain muuta tekemistä. 

Koska nuorisotyöttömyys on korkea ja vakituista työtä vaikea saada niin monien kanarialaisten nuorten elämä on aika epävarmaa. Tästä johtuu sitten se, että monet joutuvat vielä aikuisiällä asumaan vanhempiensa luona ja omaan asuntoon muutetaan vasta siinä vaiheessa kun parisuhde on vakiintunut tai kun mennään naimisiin. Tilastojen mukaan 30-vuotaista lähes 50 % asuu edelleen vanhempiensa luona ja esim. naimisiin espanjalaismies menee keskimäärin 34-vuotiaana ja nainen n. 32-vuotiaana. 

Tämän seuraus on tietysti se, että lasten hankinta siirtyy myöhäisemmäksi. Täällä on täysin normaalia olla 35-vuotias ensisynnyttäjä ja usein lapsia saadaan vielä pitkälti yli 40-vuotiaana. Keskimäärin perheissä on 1.2 lasta eli syntyvyys on laskenut hurjaa vauhtia viime vuosikymmenien aikana. Eli Kanarialla väki vähenee ja vanhenee kovaa vauhtia. Kuten koko Espanjassa. Joskus kuulin jopa sellaisen hurjan väittämän, että vuonna 2050 Espanja tulee olemaan koko maailman vanhin kansa ellei jotain muutoksia ala tapahtumaan.  



Jossain vaiheessa hallitus jo vähän huolestui tilanteesta ja 10 vuotta sitten lanseerattiin ns. synnytystuki eli kaikille synnyttäneille äideille maksettiin kertaluonteinen 2500 € korvaus. Tällä pyrittiin kannustamaan perheitä lapsien hankintaan. Tämä saikin aikaan pienen vauvabuumin mutta keväällä 2010 hallituksen säästöbudjetti sitten karsi tämän etuuden. Mitään lapsilisiähän täällä ei käytännössä tunneta ja äitiyslomakin (pakollinen) on hurjat 6 viikkoa eli lasten hankintaan ei kauheasti kannusteta. Toki äidit halutessaan voivat jatkaa äitiyslomaa vielä 10 viikkoa lisää eli yhteensä äitiysloma on maksimissaan 4 kuukautta. Sen voi jakaa vapaasti ennen ja jälkeen syntymän vietettäväksi. Isällä on nykyisellään mahdollisuus jopa 4 viikon isyyslomaan sillä laki muuttui juuri vuoden alusta ja isät saavat nykyisellään olla tuplasti pidemmän ajan kotona uutta tulokasta ihmettelemässä. 


Heti äitiysloman loputtua valtaosa naisista palaa sitten jo takaisin töihin – pakon sanelema juttu, koska elinkustannukset ovat nousseet sen verran paljon ettei pelkän miehen tuloilla pysty perhettä elättämään. Toki äitiysloman jälkeen voi jäädä myös hoitovapaalle, jota on mahdollisuus pitää siihen asti kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Tämä aika on kuitenkin täysin palkatonta eikä siltä ajalta makseta myöskään minkäännäköistä korvausta joten harvalla äidilla on siihen mahdollisuutta. Laki ei myöskään takaa sitä, että sama työ olisi odottamassa kun hoitovapaalta palaa takaisin töihin. Harva siis tätä mahdollisuutta käyttää. Eli lapset sitten vain 4kk iässä hoitoon - joko naapurille, isovanhemmille, yksityiselle lastenhoitajalle (jos sellaiseen on varaa) taikka sitten päiväkotiin eli guarderiaan. Näitä on olemassa kunnallisia ja yksityisiä, hinnat tietysti vaihtelevat ihan laidasta laitaan - 150 eurosta lähes 500 euroon kuukaudessa. 

Päiväkodissa vietetään ensimmäiset 3 vuotta ja sinä vuonna, kun lapsi täyttää 3-vuotta alkaa escuela infantil eli esikoulu. Tämä kolme vuotta kestävä esikouluvaihe on vapaaehtoinen mutta käytännössä kaikki laittavat lapsensa esikouluun. Jo ihan siitä syystä, että mitään päiväkoteja ei ole enää olemassa yli 3-vuotiaille vaan heidän paikkansa on kouluissa. No, hyvä puoli tässä on se, että kunnalliset esikoulut ovat maksuttomia mutta toisaalta tarjolla on myös paljon yksityisiä kouluja sekä erilaisia uskonnollisia, valtion tukemia kouluja. Näissä koulumaksut sitten vaihtelevat hurjasti - edullisimmat, valtion tukemat uskonnolliset koulut veloittavat reilut 100 € kuukaudessa mutta kalleimmat yksityiskoulut taas maksavat lähes 500 € kuukaudessa. 



Esikoulut eivät ole täällä enää mitään leikkipaikkoja vaan lapset laitetaan jo istumaan tuoleihin pöytien ääreen ja sitten vähitellen opetellaan jo numeroita ja kirjaimia niin että käytännössä 6-vuotiaana valtaosa osaa jo lukea & kirjoittaa. 

Pakollinen koulupakko alkaa sitten sinä vuonna, jolloin lapsi täyttää kuusi vuotta. Ensimmäiset kuusi vuotta käydään primariaa (alakoulu) ja sen jälkeen neljä vuotta secundariaa (yläkoulu). Tämän jälkeen voi sitten hakeutua työelämään, ammattilliseen koulutukseen (formacion profesional) tai lukioon (bachillerato). Ja lukion jälkeen on mahdollisuus hakea yliopistoon (universidad). Kanarian saarilla on kaksi yliopistoa, toinen Las Palmasissa (Gran Canaria) ja toinen La Lagunassa (Teneriffa). Nämä eivät ole kovinkaan arvostettuja opiskelujapaikkoja mutta monet jäävät kuitenkin tänne opiskelemaan olosuhteiden pakosta. Mantereelle lähteminen on kallista sillä kalliiden yliopistomaksujen lisäksi tulee maksaa vielä asuminen ja muut kulut kun taas Kanarialla pystyy asumaan kotona tai sukulaisten luona. Mitään opintukia tai -lainoja ei täällä tunneta.  Vuosimaksut yliopistoissa vaihtelevat paljon mutta saattavat olla jopa kymmenia tuhansia euroja vuodessa. 



Minimipalkka on määritelty laissa ja se on tällä hetkellä n.700 € kuukaudessa ja on monia ammatteja, joissa tuo minimipalkka on täysin yleinen vaikka töitä tehtäisiin ihan kokopäiväisesti.  Keskipalkka täällä Kanarialla on kuitenkin tällä hetkellä n. 1400 € kuukaudessa. Työaika, työhdot ym. riippuvat sitten ihan täysin työpaikasta, työsuhteesta ja työnantajasta eli käytännössä kaikki on mahdollista. Vain kunnan ja valtion viroissa niitä on säädelty mutta yksityisellä puolella vallitsee melkoinen viidakon laki ja työntekijöillä ei juurikaan ole oikeuksia. 

Eläkeikä on tällä hetkellä 65-vuotta ja eläkkeen määrä riippuu työssäolovuosista, palkasta sekä eläkkeelle jäänti iästä riippuen. Keskimäärin kanarialaiset saavat eläkettä n. 700 euroa kuukaudessa. Mutta eläkettä ei kuitenkaan makseta niille, jotka eivät ole olleet työskennelleet kodin ulkopuolella. Niille, jotka eivät täytä työeläkkeen vaatimuksia, maksetaan sosiaaliturvan puolelta pieni korvaus, joka on keskimäärin 350 € kuukaudessa. 
Eläkeläiset kuitenkin osaavat täällä nauttia elämästään ja luonnollisesti iäkkäiden elämä täällä ikuisen kevään ilmastossa on aika paljon leppoisampaa kuin vaikkapa pohjolan kylmillä perukoilla.








4 kommenttia:

  1. Hei vaan, on mukava lukea joskus tata blogiasi ja vaikka luulen etta tarkoituksesi on olla ohjetta antavana niin kirjoituksissasi on aika paljon virheita. Esimerkiksi tuiossa kohdassa jossa puhut yliopistosta, Las Palmasissa esim. Terveystieteelliseen paasy on erittain vaikeaa kovan tason vuoksi,kylla loytyy opintorahat voit siita ottaa selvaa vaikka suoraan yliopistolta. Myos loytyy lapsilisat, asuntotuet, sosiaaliavustukset joissa on tietysti tulorajat. Hyvaa jatkoa blogillesi! Terv Rita

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Lääketieteelliseen on tietysti aina vaikea päästä (ja hyvä niin...) mutta jos yleisesti verrataan mantereen yliopistojen ja Kanarian yliopistojen välillä niin tasoeroja löytyy melkoisesti. Mutta toki mantereellakin eroja on eri kaupunkien välillä. Avustuksia toki löytyy mutta kaikissa tietysti tulorajat, esim. lapsilisälle tuloraja taitaa olla alle 12.000 € /vuosi. Eli käytännössä normaalissa työssä käyvä ei näistä pääse nauttimaan vaan ovat tarkoitettuja todellakin heikossa asemassa olevalle.

    Mutta tosiaan en ole mikään näiden asioiden asiantuntija. Tarkoituksena oli lähinnä antaa vähän ideaa siitä, että missä täällä mennään esim. Suomeen verrattuna.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksesta! Hyvin moni nuori perhe hankkii alle 12.000 euron tuloa vuodessa. Normaalissa tyossa kayva henkilo voi useinkin saada tuon tulon vuodessa. Tarkoitan alemman koulutuksen saaneita ja niissa ammateissa joissa ei vaadita mitaan koulutusta. Ja avustuksen ylaraja nousee 2, 3 jne lasten mukaan. Kauppa-apulaisen brutto palkka vuodessa on noin 10.000€. Ota myos huomioon se seikka etta vaikka Espanjassa ei ole samaa sosiaalisysteemia kuin Suomessa niin Espanjassa kaytetaan naita vahennyksia joilla henkilon/perheen verovahennykset ovat suurempia. Suoraan palkkaverotuksessa tai vuosittaisessa IRPF veroilmoituksessa.Lapsivahennys Suomessa nayttaa olevan 50€? ja taalla 2.800€.
    Yliopisto opetuksessa todella on tasoeroa maan sisalla mutta kuten mainitsin ULPGC ja ULLin Terveystieteelliseen menevat vain todella korkeat pisteet saaneet oppilaat. Opintovuodelle 16/17 antaa Gobierno de Canarias 10.6 miljoonaan euroa apurahoja yliopistotason oppilaille.Tama takaa sen etta koyhimmankaan perheen lapsi ei jaa vaille opintopaikkaa. Mutta joka tapauksessa blogisi on mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  4. On loistava asia, että näitä köyhimpiä perheitä tuetaan. Toivottavasti tämä näkyy tulevaisuudessa esim. siinä, että vain peruskoulutuksen varassa olevien määrä vähenee sillä tällä hetkellä se on mielestäni Kanarialla varsin korkea. Juuri näillä henkilöillähän on se suurin riski syrjäytyä ja jäädä työttömäksi.

    Mutta koko tämän jutun pointti oli siis se, että kerrotaan täällä asumisen myös se "toinen puoli". Moni Suomessakin tällä hetkellä miettii sitä, että keräisi kimpsut & kampsut ja lähtisi nauttimaan elämästä vaikka Espanjan auringon alla. Eli tarkoitus oli tuoda esille sitä, että täälläkin asumisessa on omat haasteensa eikä Suomessa itsestäänselvät asiat kuten lastenhoidon tuet ole täällä lainkaan samalla tavalla.

    Ihanaa ja aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista