lauantai 10. syyskuuta 2016

Testissä: StreetXo-ravintola, Madrid

Tämän hetken yksi kuumimpia ravintola-alan nimiä Espanjassa on David Muñoz, 30-vuotias kolmen michelin tähden kokki. Ensimmäisen tähtensä hän sai vuonna 2010, toisen 2012 ja kolmannen vuotta myöhemmin. Ei siis ihan mikä tahansa kokki.

Herralla on Madridissa pari ravintolaa - kallis DiverXo, jossa on tarjolla tasan muutama eri menuvaihtoehto ja halvin niistä maksaa 185€/hlö eikä hinta sisällä vielä edes juomia. Vaikka voisin jopa olla valmis maksamaan joskus kyseisen hinnan niin valitettavasti pöydästä on turha edes haaveilla lyhyellä varausajalla. Mutta onneksi on olemassa StreetXo- köyhän kadunmiehen pelkistetty versio. No, ei sekään mikään halpa ole mutta paljon edullisempi kuin DiverXo. Sinne ei varauksia edes oteta eli sisään pääsee vain jonottamalla. Eli jos illallisaikaan tekee mieli mennä, niin paikalla on syytä olla hyvissä ajoin ennen kuin keittiö aukeaa klo 20.30. No, onneksi jonotuksesta on tehty ihan mukavaa sillä terassilla voi siemailla drinkkejä, jos satut olemaan ensimmäisten joukossa ja saat paikat ensimmäiseen "kattaukseen". Jos et, niin sitten vain jonoon seisomaan ja naapuribaarin dinkkejä maistelemaan seisoen jonossa. No, tietysti vähän päivästä riippuu että miten jonoa sattuu olemaan mutta ainakin viikonloppuisin saa varautua jonottamiseen. Tunti, puolitoista lienee aivan normaali jonotusaika.


Me olimme paikalla normaalina syyskuisena torstaina, joten emme pahimpaan ruuhka-aikaan. Ja näin ollen pääsimme suorilta sisään terassille istumaan. Ja saavuimme paikalle noin klo 19.40 eli 40 min ennen keittiö avaamista. Sitä ennen olimme tosin nauttineet jo drinkit naapuribaarissa tilannetta seuraten ja tarkkaillen, että varmasti pääsemme sisään ekassa erässä. 

Naapuribaarissa odottelua - drinki 12€, alkoholiton versio 6€. Mutta hyviä olivat, molemmat!


Siinä vaiheessa kun huomasimme, että väkeä alkoi siirtymään ravintolaan niin mekin päätimme vaihtaa paikkaa. Ja saimme siis paikat terassilta eli ekasta kattauksesta. Homma on nimittäin suunniteltu sen verran näppärästi, että terassin paikat vastaavat tiskin ruokapaikkoja eli sitten kun keittiö avaa ovensa, niin halukkaat saavat siirtyä tiskin ääreen ja sitten jonosta pääsee taas seuraavat sisälle. Eli aika tehokkaasti homma pyörii ja kaiken lisäksi kaikki turhat jutut on karsittu pois ( tarjolla ei ole jälkiruokia, drinkkejä ei voi jäädä nauttimaan tiskille aterian jälkeen) niin väki vaihtuu melko hyvään tahtiin. 

Odotusaika terassilla menee mukavasti drinkkien parissa ( hinnat 12€) ja samalla on hauska seurata kun sisällä kokit valmistelevat illan tarjoilua. Myös maisemat terassilta ovat ihan kivat sillä paikka sijaitsee kuuluisalla Serrano-kadulla, El Corte Inglesin tavaratalon ylimmässä kerroksessa.


Drinkkilista on aika mielenkiintoista luettavaa eikä listalla itse asiassa tee mitään ellei ole aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa drinkkejä nauttimassa. Eli mitään perus gin tonic tai sex on the beach -juttuja on turha odottaa. 


Mutta onneksi tarjoilijat auttavat valinnassa. Eli he osaavat kysellä, että minkä tyylisestä juomasta pitää ( kuiva, makea, hedelmäinen, sitruunainen jne) ja sen perusteella tuovat sitten juotavan. Vaikkapa tällaisen...


Klo 20.30 sitten keittiö avautuu ja silloin pääsee siirtymään tiskille syömään. Kokki tulee ottamaan tilauksen ja jos et taaskaan listan perusteella osaa tilata, niin he auttavat kyselemällä ja ehdottamalla. Nimittäin listan perusteella saat vain aavistuksen siitä, että minkälainen ruoka on kyseessä.


Tässä esim. listan annoksista: costilla de raya y hojas de banana + sambal indonesio de pasta de crustaceos. Spicy-salmorejo-cremoso-picante. Pan de gambas. Eli rauskun kylkipala ja banaanilehtiä + indonesialainen sambal tahna merenelävistä. Tulinen ja kermainen salmorejo-kastike. Katkarapuleipä.
 


Nimet kuulostivat erikoisilta mutta lopputulos ei kuitenkaan ollut ehkä niin eksoottinen kuin olisin kaivannut. 







Tilasimme yhteensä viisi annosta kahdelle, ihan riittävästi. Yksikään tilaamistamme annoksista ei kuitenkaan ollut sellainen, että haluaisin ehdottomasti syödä uudelleen. Mutta kokemus itsessään oli mielenkiintoinen ja parasta oli seurata kokkien työskentelyä lähietäisyydeltä. 


Annokset tarjoiltiin pääasiassa paperitarjottimilta, osa syötiin sormin, osa tiukilla ja osa aterimilla.


Hintaa ruokailujen tuli yhteensä joku 110€, kahdella drinkillä ja parilla cokiksella. Ihan kohtuuhinta Madridissa. Vaikka ruoka itsessään ei ollut tällä kertaa aivan niin huippua kuin mitä odotin, niin varmasti palaamme tänne vielä joskus uudelleen. Menu nimittäin vaihtuu aina aika ajoin. Suosittelen!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti