lauantai 27. elokuuta 2016

Lapset ja ravintolassa syöminen

On se jännää miten eri maissa suhtaudutaan lapsiin. Sitä kun on asunut jo 15 vuotta ulkomailla niin on jo tottunut siihen, että lapset ovat mukana niin arjessa kuin juhlassa. Kukaan ei katso syyttävästi, jos suuntaa lapsen kanssa terassille tai ravintolaan, päinvastoin. Lapsiperheet ovat tervetulleita kaikkiin ravintoloihin ja tarjoilijat jaksavat huomioida myös perheen pienimmät. Eikä kukaan todellakaanoleta, että lapset istuisivat kiltisti ja hiljaa paikoillaan. Eiväthän niin edes aikuiset Espanjassa, elämää ja meteliä riittää. Espanjalaisesta pöytäseurueesta lähtee varmasti enemmän ääntä kuin pienestä suomalaisesta kylästä - kaikki puhuvat yhtä aikaa ja äänekkäästi eikä siinä lapsiakaan käsketä olemaan hiljaa. Ruokailu kun on muutakin kuin syömistä - se on sosiaalinen tapahtuma, jossa kerrotaan kuulumiset. Suomessa valitettavasti hiljainen hys-hys kulttuuri on enemmän sääntö kuin poikkeus joten ns. lapsiystävällisin ravintoloita on harvemmassa. Ellei sitten jotain ketju-rossoja tmv. oteta huomioon. Mutta onneksi asenteet ovat vähitellen Suomessakin muuttumassa ja nykyään lapsiperheet ovat tervetulleita parempiinkin ravintoloihin.



Nyt esim. Helsingin vierailullamme kävimme syömässä Farang-ravintolassa, joka toivottaa myös lapsiperheet tervetulleeksi. Etukäteen pöytävarausta tehdessämme ilmoitimme että tulemme lapsen kanssa mutta ei meitä minnekään nurkkapöytään siltikään laitettu. Ja menimme siis syömään klo 20. Lapsi huomioitiin koko ajan aivan normaalina asiakkaana - hänelle ruoka tarjottiin ihan normaaleista lautasista, juoma tuotiin lasissa ja ruokalistakin hänelle annettiin vaikka varmasti tiesivät, että 5-vuotias ei sitä vielä osaa lukea. Mutta hän tunsi olevansa myös arvostettu asiakas. Alkudrinkeistä oli tarjolla myös alkoholittomia versioita eli hän sai myös omansa. Mitään lasten listaa ei tietenkään ole mutta normi-listan annoksista sai tilattua puolikkaan lapsille. Tarjoilija osasi suositella annoksia, joista lapset ovat pitäneet ja niitä sai muokattua lapselle sopivan version esim. ilman chiliä.

Tilasimme neidille crispy pork-annoksen ja se tuli pienempänä ja ilman chiliä kuin varsinainen listan annos. Maistuvaa oli niinkin. 


Itse nautimme maistelumenun ja kaiken kaikkiaan ateriointiin meni aika kolme tuntia mutta hienosti jaksoi pikkuneiti istua paikallaan. Mukana oli pientä puuhaa - puuhakirja, värikynät ja mini-ipad, jonka laitoimme tietysti äänettömälle. Klo 23 poistuimme ravintolasta tyytyväisinä kokemukseen. Suosittelen, myös lasten kanssa. 

Ehkä joidenkin suomi-normien mukaan lasten kanssa ei kuuluisi olla enää siihen aikaan ravintolassa mutta onneksi olemme enemmän espanjalaisia kuin suomalaisia. Siellä ei kukaan todellakaan koe, että lasten pitäisi poistua paikalta vaikkapa klo 19 mennessä. Espanjassa on ihan normaalia, että lapset ovat myös iltamenoissa mukana. Ei kukaan niitä nyt vie minnekään yökerhoon mutta muuten lapset kyllä kulkevat aikuisten mukana kaikissa menoissa. Lapset ovat osa elämää eikä se tarkoita, että sosiaalinen elämä pitäisi unohtaa siihen asti kunnes lapset ovat riittävän isoja. 


No, Suomessa valitettavasti tuntuu julkinen mielipide olevan vähän toisenlainen. Terassille ei kai ole lasten kanssa edes asiaa päivällä, etenkään jos vanhemmat aikovat nauttia jotain vettä väkevämpää juotavaa. Saatikka että olisi soveliasta olla lasten kanssa ravintolassa illalla ja nauttia vaikkapa viiniä ruoan kera. Apua. Lapset kasvavat varmasti aivan kieroon, jos heitä mukana kuljettaa. Ravintolaan syömään viimeistään klo 17 ja ruokajuomaksi kannu vettä. Tai korkeintaan pullo pilsneriä. Toki on ymmärrettävää, että jos lapsella on seuraavana aamuna aikainen herätys niin silloin ei ehkä ole suotavaa pitää lasta hereillä puoleen yöhön asti mutta ei se lapsi siitä rikki mene vaikka niin kävisikin. Kyllä se sitten univajeen tasoittaa seuraavien päivien aikana. 



No, me käymme niin terassilla kuin ravintolassa pikkuneidin kanssa, tilaamme viiniä ruoan kera ja illallista menemme syömään aikaisintaan klo 20. Ja uskoisin, että pikkuneidistämme kasvaa ihan normaali ihminen.  Mutta emme tietenkään juo humalahakuisesti hänen seurassaan (ja aika harvoin muutenkaan...) eikä hän ole vielä näiden viiden ikävuotensa aikana nähnyt juurikaan humalaisia. Espanjassa kun ei ole tapana mitään kännejä vetää ruokaravintoloissa vaikka alkoholi siellä onkin aika paljon halvempaa kuin täällä Suomessa.

Koska ravintoloiden hinnat ovat Espanjassa muutenkin vähän halvempia niin ravintolasyöminen on meille aika arkinen juttu. Käymme kotipuolessakin melkeinpä joka viikko syömässä ravintolassa pikkuneidin kanssa ja aika useasti juuri illalla. Ja koska Espanjassa ateriarytmi on hieman erilainen kuin Suomessa niin meillä mennään samoilla ruokailuajoilla - olimme sitten missä päin maailmaa tahansa. Joten Suomessakin suuntaamme siis ravintolaan lounaalle klo 14-15 aikaan tai illalliselle klo 20 aikaan. Joku saattaa katsoa pitkään mutta emme vain osaa syödä suomalaisen aikataulun mukaan. 


Itse rakastamme aasialaisia makuja, joten aika usein käymme syömässä esim. intialaisessa, japanilaisissa, kiinalaisissa, thaimaalaisissa, korealaisissa tai nepalilaisesta ravintoloissa. Ja aina on löytynyt sopivaa syötävää myös pikkuneidille. Vaikka melkoisen "ronkeli" tapaus onkin.. Aika harvoin joudumme edes tyytymään mihinkään lasten listan tyypillisiin annoksiin.. No, onneksi neidin lempiruokaa ovat mustekala ja katkaravut eli ihan hyvin vähän erikoisemmatkin jutut maistuu. Ja olemme myös käyneet hienommissakin ravintoloissa syömässä, joissa sitten toki pitää huomioida vähän paremmin ravintolan tunnelma ja muut asiakkaat. Mutta aina hienosti on pikkuneiti niistäkin keikoista selvinnyt. Olemme yleensä etukäteen hänelle kertoneet, että tässä paikassa pitää nyt käyttäytyä vähän rauhallisemmin eikä ole soveliasta pitää meteliä tai juosta ympäriinsä. Ja kun olemme vielä jonkun "palkinnon" kuvanneet kannustimeksi niin hyvinhän tuo on sujunut. Ja hienot kehut vierailun päätteeksi ovat lapselle usein se paras palkinto - miten iloisia ja ylpeitä olemme hänen käytöksestään kyseisessä tilanteessa. Positiivinen palaute jää varmasti lapsellekin mieleen.


Toki varmasti ravintolakokemus riippuu lapsesta ja perheestä mutta uskoisin, että kun pienestä pitäen annetaan lapselle mahdollisuus harjoitella taitoja säännöllisesti niin sitä kautta ne taidot karttuvat. Eivätkä ne aikuisetkaan aina osaa käyttäytyä...

Tässä muutamia vinkkejä ravintolavierailuihin lasten kanssa:

- Kerro lapselle etukäteen, että minne olette menossa ja miten hänen odotetaan siellä käyttäytyvän. Tarvittaessa voi luvata jonkun pienen palkinnon hyvin menneestä reissusta

- Huomioi lapsi ravintolassa. Anna hänelle ruokalista, kerro tarvittaessa tarjolla olevista vaihtoehdoista ja anna lapsen osallistua päätökseen. Oli se sitten ne kananuggetit tai mustekala...


- Ota lapselle mukaan puuhaa. Ei välttämättä leluja mutta vaikkapa joku piirustus/väritys/tehtävä/tarrakirja. Ja tarvittaessa vaikka ipad, jonka voi laittaa äänettömälle. Mutta se annetaan vasta kun ateriointi on ohi.


- Ravintolaharjoittelu kannattaa aloittaa paikoista, joihin lapset ovat tervetulleita. Ja kokemusten karttuessa voi sitten vähitellen siirtyä hienompiinkin paikkoihin. Tosin itse olemme käyneet hienoissa paikoissa syömässä jo silloin kun neiti oli muutaman kuukauden ikäinen. Siellä se maxicosi-kopassaan nukkui ihan tyytyväisenä kun me vedimme gourmet-japanilaista napaan.

- Kannattaa huomioida oman lapsen "tavat" eli tuleeko nälkäisenä heti kiukkukohtaus vai onko pieni nälkä vain hyvä asia ja vähän outokin ruoka menee paremmin alas kun on oikeasti nälkä. Ja jos nälkä yllättää ennen kuin annos saapuu niin pala leipää rauhoittaa ainakin hetkeksi. Ainakin Espanjassa leipää tulee melkeinpä aina pöytää jo juomien kera.

- Tietyssä iässä myös ne monien kauhistukset eli lasten leikkipaikat ovat ihan hyvä vaihtoehto. Ainakin saa itse hetken istua ja syödä rauhassa. Monet tuntuvan ajattelevan että ravintolaan mennään syömään  ei leikkimään mutta meillä ajatellaan että ravintolaan mennään nauttimaan ruoasta ja pitämään hauskaa. 

- Ei kannata odottaa, että kaikissa ravintoloissa on syöttötuolia tarjolla tai että mahtuvatko esim. vaunut sisälle. Ne toki voi tarvittaessa varmistaa etukäteen. Tai varautua asiaan esim. matkasyöttötuolilla. Meillä oli sellainen käytössä pitkän aikaa ja oli muuten ihan näppärä aina reissun päällä. 


Ja tietysti paljon malttia mukaan aikuisille. Aina ei homma mene suunnitelmien mukaan ja joskus vain käy niin, että ateria pitää jättää kesken tai pyytää take away-annos kotiin mukaan. Sillä muitakin asiakkaita pitää kunnioittaa eikä koko ajan huutava, riehuva tai itkevä lapsi ole varmasti kenenkään mielestä mukavaa ravintolaseuraa. Mutta sitten kun homma sujuu ja lapset ovat tyytyväisiä & nauttivat niin silloin voivat aikuisetkin nauttia olosta ja ruoasta. 

Millaisia kokemuksia teillä on ravintolareissuista lasten kanssa?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti