tiistai 9. elokuuta 2016

España, España, Suomi, Suomi

Näin olympialaisten aikaan meidän perheessä seurataan televisiosta urheilua melkeinpä päivittäin. Tosin emme kauheasti etukäteen seuraa aikatauluja eli katsomme sitä, mitä sillä hetkellä sattuu tulemaan. Ja nämä sessiot kestävät yleensä puolisen tuntia. Mutta ihan kivaa seurata kisoja pikkuneidin kanssa ja hauska seurata neidin ajatuksia ja kommentteja. Kisojen avajaisten aikaan tutkimme samalla karttapallosta, että missä päin maailmaa maat sijaitsevat ja eri lajeja seuraamalla neiti saa tietoa erilaisista urheilulajeista. Ja tietysti kasvattavaa on etenkin se, että toiset voittavat ja toiset häviävät. Tällä hetkellä nimittäin tämä tuottaa neidille kovasti ongelmia - aina pitäisi voittaa... Joten tekee hyvää nähdä, että maailman parhaatkin häviävät joskus - aina ei vain voi voittaa. 


Pikkuneiti heitti myös kotikatsomossa mielenkiintoisen kysymyksen - kumpaa meillä kannustetaan, Suomea vai Espanjaa? Tämä varmasti aiheuttaa paljonkin keskustelua monissa ulkosuomalaisissa perheissä.  Etenkin, jos maat sattuvat pärjäämään samoissa lajeissa. No, meidän suomalais-espanjalaisessa perheessä tätä ongelmaa ei juurikaan ole ollut muuta kuin formuloiden suhteen mutta sitäkään lajia meidän perheessä ei onneksi seurata kovinkaan aktiivisesti. Jos jalkapallossa tai jääkiekossa joskus maat sattusivat kohtaamaan jossakin tärkeässä ottelussa, niin sitten varmasti jakaantuisikin tämä perhe kahtia. Muuten meillä kannustetaan jääkiekossa Suomea ja Porin Ässiä, jalkapallossa Espanjaa ja Real Madridia.


Ja näin olympialaisissa taidamme pääasiassa kannustaa espanjalaisia koska suomalaisten suoritukset eivät juurikaan otsikoihin nouse.

Tänään tuli seurattua ensimmäinen kisa ihan alusta loppuun asti. Ja yllättäen kyseessä oli naisten painonnosto. Sen verran Crossfit on elämään vaikuttanut että tästä lajista on tullut mielenkiintoista seurattavaa, etenkin jos on menestystä luvassa. Ja niin sieltä tulikin Espanjalle taas yksi mitali lisää, naisten 75 kg sarjassa. Hyvä Lidia Valentín! 




Espanjalaiset ovat varsin urheiluhullua kansaa, varsinkin jos sitä voi vain seurata. Siis ilman että itse tarvitsee hikoilla. Vaikka toki täytyy myöntää, että viime vuosien aikana olen ilokseni huomannut myös harrastusurheilijoiden määrän kansvaneen. Mutta toki täällä edelleen naapurusto katselee vähän ihmeissään kun palaan aamuiselta juoksulenkiltä takaisin kotiin klo 8 tai palaan hikisenä & likaisena crossfit- treeneistä iltapäivän kuumimpaan aikaan kun muut makaavat aurinkovuoteilla. 
Eli kyllä täällä kilpaurheilua arvostetaan mutta urheilun harrastaminen on sitten toinen juttu. Ellei sitten ole kyse jalkapallosta - sitä toki saa ja on myös suotavaa harrastaa. Tässä maassa ei vain seurata jalkapalloa vaan se on iso osa elämää. Ei kysytä, että seuraatko jalkapalloa vaan kysytään, että mitä joukkuetta kannatat. 

Meillä puoliso onneksi hoitaa tuon jalkapallopuolen ja siitä keskustelun naapureitten kanssa. Itse voin sitten keskittyä rauhassa tuohon harrastuspuoleen. Ja onneksi toistaiseksi pikkuneiti on myös enemmän tekemisen kuin vain katselemisen puolella. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti