maanantai 18. heinäkuuta 2016

Lasten ja perheiden elämää Espanjassa

Näin ulkosuomalaisena äitinä tulee väkisinkin verrattua lasten elämää nykyisessä ja entisessä kotimaassa. Ja miksei muissakin maissa silloin kun siellä tulee käytyä. Nyt esim. Saksassa matkustaessamme kiinnitin huomiota siihen, että miten pienissä kaupungeissa elämä vaikutti hyvin samanlaiselta kuin Suomessa. Lapset tapasivat aamulla mennäkseen yhdessä kouluun kävellen, potkulaudalla, polkupyörällä jne. 



Tällaista ei täällä Espanjassa näe - tai en ole ainakaan itse tavannut vielä sellaista pikkukaupunkia, jossa alakoululaisten annettaisiin vapaasti kulkea kouluun. Tämä on yksi niitä asioita, joita täällä Espanjassa todellakin kaipaan. Itse kun olen saanut elää melko vapaan ja huolettoman lapsuuden, jossa sai leikkiä ulkosalla, lähimetsässä, pyöräillä tai hiihtää itsenäisesti kouluun, pyöräillä kesällä rannalle ja viettää päivä siellä ystävien kanssa. Näitä kokemuksia lapseni ei pääse koskaan täällä Espanjassa elämään. Täällä lapset käytännössä viedään yläasteelle asti koulun portille saakka ja noudetaan sieltä - ei tulisi kuuloonkaan, että ekaluokkalainen kävelisi tai pyöräilisi koululle omatoimisesti. Kaikki on kovin kontrolloitua. Eniten kai täällä pelätään ennen kaikkea lasten kaappauksia. Ja näitä toki on täällä sattunut aina aika ajoin - vielä edelleen otsikoissa on esim. Yeremi-poika, joka katosi kotinsa läheltä täällä Gran Canarialla eräänä päivänä 9 vuotta sitten. Poikaa tai syyllistä ei ole edelleenkään löydetty vaikka useita epäiltyjä on ollut. 

Täällä ei tulisi muutenkaan kyseeseen jättää esim. ekaluokkalaista yksin kotiin useaksi tunniksi ennen koulun alkua tai sen jälkeen. Eli käytännössä lapsilla on oltava joku aikuinen seuraa pitämässä - oli se sitten naapurin täti, isovanhemmat tai palkattu lastenhoitaja. Vanhemmat kuin eivät täällä omaa kovin hyviä mahdollisuuksia hoitaa lapsia kotona montaa kuukautta pidempään. Käytännössä äitiysloma loppuu ennen kuin lapsi on 6 kk iässä ja siitä eteenpäin on sitten etsittävä hoitopaikka ellei puoliso satu olemaan niin hyvätuloinen, että äiti voi jäädä kotiin. Mutta maassa, jossa keskipalkat ovat 2000 € luokkaa niin tämä ei valitettavasti aina ole mahdollista. Mitään rahallista korvausta ei ole tarjolla äitiysloman loputtua - ei kotihoidontukia, hoitorahaa tai edes lapsilisää. Mutta näistä seikoista huolimatta vanhemmat ovat valmiita tekemään erityisjärjestelyjä, jotta lapset eivät kulkisi yksin kouluun tai viettäisivät aikaa yksin kotona ilman aikuisten seuraa. 

Espanjassa vanhemmat ovat selvästi suojelunhaluisempia kuin esim. Suomessa. Ja tämä näkyy jo ihan vauvaiästä lähtien - lapsia suojellaan kaikella mahdollisella tavalla. Sekä lapsia kielletään jatkuvasti - ei saa kiivetä, ei saa hyppiä, ei saa koskea, ei saa maistaa jne. Joten on ymmärrettävää, että monet vanhemmat ovat sitä mieltä että lapset eivät ole valmiita kulkemaan tai olemaan yksin ennen 12 vuotta. Eivätkä lapset tietenkään välttämättä edes ole koska heille ei ole annettu mahdollisuuksia itsenäistymiseen. Ja tämä taas on sitten oma luku sinänsä maassa, jossa on aivan normaalia että 40-vuotiaat asuvat vielä vanhempiensa luona. 


Monissa kouluissa on esim. sääntönä se, että alakouluikäiset pitää saattaa ja hakea koululta jonkun aikuisen toimesta. Ja vieläpä niin, että koululla pitää olla kirjallinen lupa kyseiselle henkilölle lapsen noutamiseen. Mutta toki tietyssä iässä voi sitten toimittaa koululle lupalapun, jossa vanhemmat antavat luvan lasten kulkea itsenäisesti. Esim. 8-12 vuotiaista lapsista n. 70 % ei koskaan kulje yksin kouluun.  Kun 12-vuotiaana sitten alkaa secundaria eli yläaste niin silloin osa lapsista jo kulkee itsenäisesti mutta monia edelleen kuljetetaan koululle taikka nuoret kulkevat koulubusseilla.  Keskimäärin espanjalaiset lapset alkavat kulkea kouluun juuri 12-vuotiaana vaikka tietysti alueittain on paljon eroja - esim. isommissa kaupungeissa lapsia kuljetetaan kouluun koska etäisyydet ovat pidempiä ja liikenne vilkkamppaa kuin esim. jossain pohjoisen pienissä kylissä tai kaupungeissa. 



Liikenne täällä on toki melko villiä ja vauhdikasta mutta toisaalta esim. täällä Kanarialla suojateitä kunnioitetaan aivan eri tavalla kuin Suomessa ja autoilijat lähes aina pysähtyvät ja antavat tietä jalankulkijoille. Toisin kuin Suomessa... Ja lisäksi koulujen lähellä näkee poliiseja ohjaamassa liikennettä koulujen alkamis- ja päättymisaikoina. Mutta esim. pyörätiet ovat vielä monissa kaupungeissa melko harvinaisia joten tämä luonnollisesti vähentää polkupyörien käyttöä. Lapsia ei näe liikenteen seassa pyöräilemässä juuri koskaan.  Ja muutenkin lapset pyöräilevät täällä todella vähän kuten itse asiassa aikuisetkin. Täällä kun polkupyörä ei ole oikeastaan kulkuväline vaan harrastuväline, joka kaivetaan esim. vaikkapa sunnuntain pientä pyöräretkeä varten. 

Mutta tietysti jokaisessa perheessä arkea pyöritetään mahdollisuuksien mukaan  - kuten varmasti Suomessakin. Täällä kuitenkin lapsen yksin jättäminen on käytännössä viimeinen keino eli ellei mitään muuta ratkaisua todellakaan ole. Mutta niños de llave eli ns. avainlapset lisääntyvät jatkuvasti myös täällä Espanjassa. Tällä siis tarkoitetaan lapsia, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat viettämään aikaa ilman vanhempien seuraa. Yleensä lapset ovat kyllä jo vähintään 10-vuotiaita mutta siitä huolimatta yhteiskunnassa tätä ilmiötä karsastetaan kovasti. 

Mutta tähän on tultu ja tämä tulee varmasti tulevaisuudessa lisääntymään. Väestö ikääntyy hurjaa vauhtia ja lapsia hankitaan yhä myöhemmällä iällä eli usein ensimmäinen lapsi syntyy äidin ollessa jo 35-40 vuotias. Tämä taas tarkoittaa sitä, että harva pystyy hyödyntämään isovanhempia lastenhoidossa kuten tähän asti useissa perheissä on ollut tapana. Päinvastoin - tulevaisuudessa voi käydä niin, että ne isovanhemmat jäävät lastensa hoidettaviksi sillä Espanjassa laitoshoitoa pidetään viimeisenä vaihtoehtona. 



Työajat eivät todellakaan suosi lapsiperheitä sillä töihin mennään myöhään ja sieltä päästään vielä myöhempään - etenkin jos päivän katkaisee 1.5-2 tunnin siesta. Täällä esim. tämänlainen työpäivä on täysin normaali: työt alkavat klo 9.30-10 ja jatkuvat klo 13-14 asti. Sitten lounastauko / siesta klo 16-17 asti ja työt jatkuvat sen jälkeen klo 20-21 asti. Ja jos työpaikka ei ole kodin lähellä niin eipä siinä lähdetä kotiin syömään ja lepäämään välissä. Täällä monissa toimistoissa on edelleen vallassa hyvin vanhanaikainen ajatusmaailma eli paras työntekijä on se, joka istuu eniten tunteja toimistossa. Vaikka työntehoista ei olisi tietoakaan... Ja näihin tekijöihin kun vielä lisää sen, että työttömyysprosentti on erittäin korkea, vakituista työsopimusta lähes mahdoton saada ja työehtosopimuksia ei käytännössä tunneta niin lopputulos ei voi olla kovin hyvä. 


Tietysti on olemassa paljon ammatteja, joissa on säännölliset ja normaalit työajat mutta niitä on valitettavasti tarjolla vain harvoille ja valituille. Monin paikoin matkailu on tärkein elinkeino ja valitettavasti nämä palveluammatit eivät ole kovinkaan palkkojen tai aikataulujen suhteen kovin perheystävällisiä. 
Tässäpä on sitten perheillä pohdittavaa, että miten tästä kaikesta selviää. Laittaako lapsi kalliiseen yksityiskouluun, jossa päivät ovat riittävän pitkiä (klo 8-16.30 + päälle koulun tarjoamat harrastusaktiviteetit) jotta lapsen ei tarvitse olla yksin kotona mutta siitä pitää sitten maksaa satoja euroja kuukaudessa. Ja koulun loma-aikana sitten lapset jollekin päiväleirille koska lomat harvoin noudattavat koulujen loma-aikoja. Vai maksaako palkkaa jollekin filippiiniläiselle tai kiinalaiselle lastenhoitajalle mutta halpaa ei ole sekään lysti - minimipalkka on tällä hetkellä 655 € kuukaudessa + mahdolliset korvaukset ym. päälle.  Vai jättääkö lapset yksin selviytymään arjesta? 

1 kommentti:

  1. Suomessa on nykyään, ja ollut jo ainakin viimeiset parikymmentä vuotta kaikille eka- ja tokaluokkalaisille mahdollisuus aamu- ja iltapäiväkerhoon, joka on yleensä samassa pihapiirissä kuin koulu. Vanhemmat vievät lapsensa aamukerhoon ennen koulun alkua esim. klo seitsemäksi. Koulupäivän jälkeen mennään jälleen kerhoon ja kerhopäivä loppuu klo 15-17. Monet vanhemmat noutavat sieltä lapsensa kotiin. Eli ei nyky-Suomessakaan enää alaluokkalaiset niinkään oo iltapäiviä yksinään eikä suurin osa aamujakaan. Kerhotoiminta maksaa aamu- ja iltapäivävaihtoehdossa n.120e/kk ja pelkkä iltapäiväkerho n.80-100e/kk.Kolmas-kuudesluokkalaisille koulut pyrkivät järjestämään erilaisia opettajien vetämiä harrastekerhoja, jotka ovat heti koulupäivän jälkeen. On myös läksykerhoja ym.

    VastaaPoista